Pitkään vieraana tätä palstaa seuranneena ja urheilua (lähinnä jalkapalloa) sponsoroivien yhtiöiden omistajana ihmettelen täällä olevien kirjoitusten pahansuopuutta.... Päädyin eilen sattumalta Pallokentälle kun huomasin Viikinkien pelaavan siellä, ja hämmästyin rupusakiksi mainostetun Atlantiksen toiminnan tasoa! Järjestelyt toimivat hyvin (vaikka makkarat tosin loppuivat), Atlantiksen henkilökunnan esiintyminen oli miellyttävää myös Viikinkien kannattajien suuntaan ja itse peli nautinnollista katsottavaa. Rehellisesti katsottuna Atlantis olisi mielestäni ansainnut voiton vaikka ei suosikkeihini kuulukaan. Tuomaripeli eli ainoa ärsyttävä tekijä kun sääkin pysyi suhteellisen hyvänä. Ainakin eilisen esityksen perusteella Atlantiksen otteluihin voi tulla toisenkin kerran....
¨
Kiva,että viihdyit pelissä.Tässä viellä hahmotusta miksi Atlantista haukutaan !
Verkko puhuu
http://http://futisforum2.org/index.php?topic=39182.900"Verkko puhuu" -kokoelma on opettavainen tarina Atlantis FC:n lyhyeksi jääneestä liigavisiitistä kaudella 2001.
Episodit tapahtumajärjestyksessä:
Prologi
Ensimmäinen yhteys
Yhteistyösopimus
Liigahuumaa
Paluu arkeen
Peli alkaa
Kortit pöytään
Martonen haluaa oman joukkueen
Markkinointipäällikkö ahkeroi
Uusi toimistosihteeri
Välirauha
“Pieni ongelma” pois päiväjärjestyksestä
Sopimus ei pidä
Valmentaja saa jatkosopimuksen
Median valta
Palloliitto avittaa
Vantaa nokittaa
Kapteenit petaavat tulevaisuuttaan
Poliisi puuttuu peliin
Tyrmäysisku
Peli päättyy
Jälkipyykkiä
Poliisin poika
Velkojat odottavat
Juniorityö arvossaan
Kaupunki säästää
“Myydään muutamalla miljoonalla..."
Ammattivalmentajat
Junnut pelinappuloina
"Kaikki velat maksetaan"
Joululahja junnuille
Maksetaan kun jaksetaan
Leikin loppu
Epilogi
Epilogi II
Epilogi III
Epilogi IV
Prologi (23.7.1999)
HJK:n toimitusjohtaja Erkki Alaja soittaa Atlantiksen puheenjohtajalle Markku Ritalalle: - Onko Atlantis kiinnostunut yhteistyöstä Metsäliiton kanssa?
Alaja kertoo, että Metsäliitto aikoo rakentaa uuden puustadionin Myyrmäen urheilupuistoon ja etsii sinne menestyvää joukkuetta.
Sovitaan, että Alaja välittää Metsäliittoon viestin Atlantiksen kiinnostuksesta neuvotella yhteistyöstä.
Ensimmäinen yhteys (1.9.1999)
Metsäliiton viestintäjohtaja Pekka Kivelä ja Finnforestin toimitusjohtaja Ari Martonen kutsuvat Atlantiksen Ritalan Metsäliiton pääkonttoriin Tapiolaan.
Kivelä ja Martonen kertovat Myyrmäen urheilupuistoon keväällä 2000 valmistuvasta uudesta, puisesta jalkapallostadionista. He tarvitsevat sinne menestyvän jalkapallojoukkueen.
Metsäliitto oli kaudella 1999 tukenut ykkösessä pelaavaa AC Vantaata. Projekti ei kuitenkaan ollut edennyt suotuisten merkkien alla, sillä Vantaa kamppaili uhkaavaa putoamista vastaan. Metsämiehet halusivat turvata stadionprojektinsa jatkon, mikäli Vantaalle kävisi huonosti.
Atlantiksen kausi oli sujunut paremmin, ja seura elätteli vielä toiveita Veikkausliigasta. Edessä oli tiukka taisto paikasta auringossa Tampereen, Jaron ja Hangon kanssa.
- Olemme seuranneet Atlantiksen toimintaa. Arvostamme sitä, miten seuraa on hoidettu hyvin pienelläkin budjetilla., Kivelä pohjustaa.
- Voisimme tarjota Atlantikselle mahdollisuutta pelata uudella Silva-Stadionilla. Samalla Metsäliitto ja Finnforest lähtisivät tukemaan Atlantista., hän jatkaa.
Metsämiehet kertovat olevansa kiinnostuneita yhteistyöstä, vaikka Atlantiksen liiganousu ei vielä toteutuisikaan. Tulevaisuuden suuntaviivat sen sijaan olivat jo mietittyinä.
- Meidän tuella Atlantis pelaa vielä joku päivä Champions Leaguessa!, Martonen hehkuttaa.
Yhteistyösopimus (3.6.2000)
Vantaan Silva-Stadion ja Atlantis allekirjoittavat 6. maaliskuuta 10-vuotisen yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on “pyrkiä järjestämään jalkapalloseuralle hyvät puitteet jalkapallon pelaamiseen tuleville kausille”.
Sopimuksessa määrätään yhteistyön velvoitteista ja tavoitteista seuraavasti:
Osapuolet pyrkivät varmistamaan sen, että kentällä pelaa lähivuosina jalkapallojoukkue, jolla on hallussaan Veikkausliigan sarjapaikka.
Osapuolet pyrkivät järjestämään yhteisesti kiinteistöyhtiön ja jalkapalloseuran markkinointiorganisaation.
Osapuolet sitoutuvat edistämään toistensa tuotteiden myyntiä tasapuolisesti, eivätkä osapuolet kilpaile keskenään toistensa liiketoiminta-alueilla.
Osapuolet sitoutuvat muutoinkin kaikella tavalla myötävaikuttamaan siihen, että tämän sopimuksen perusteella yhteisesti sovitut velvoitteet täyttyisivät mahdollisimman hyvin.
Samassa yhteydessä sovitaan, että Vantaan Silva-Stadion tulee Atlantiksen omistajaksi 10 %:n omistusosuudella. Lisäksi stadionyhtiö sitoutuu myötävaikuttamaan siihen, että seura saa taloudellista tukea Metsäliitto-Yhtymään kuuluvilta yrityksiltä sekä yhtymän yhteistyöyrityksiltä tulevilla kausilla.
Liigahuumaa (23.11.2000)
Liiganousun myötä Finnforest haluaa Atlantikselle perustettavan erillisen johtoryhmän. Tähän tulevat Finnforestin valitsemina Ari Martonen (pj), Erkki Alaja, Pekka Kivelä, Reijo Niiranen, Erkki Salo ja Jukka-Pekka Vuori sekä vanhoista atlantislaisista Jari Lohvansuu ja Markku Ritala.
Ensimmäiset kokoukset sujuvat vakaassa uskossa hyvään huomiseen. Tällä mielellä kokoonnutaan myös 23. marraskuuta Finnforestin pääkonttorissa.
Puheenjohtaja Martonen antaa tehtäväksi rakentaa ensimmäiselle liigakaudelle 5 miljoonan markan budjetin. Tulopuolella tavoitteeksi asetetaan 7 miljoonaa.
- Sponsorirahaa kerätään 5 miljoonaa. Elisa saa maksaa miljoonan siitä hyvästä, että saa hoitoonsa Finnforestin teleyhteydet. Finnforest pistää kuussataatuhatta. Metsä-Serla saa osallistua talkoisiin puolella miljoonalla..., puheenjohtaja rakentelee.
Paluu arkeen (26.2.2001)
Pian osoittautuu, että Martosen kaavailemat yhteistyökumppanit kaikkoavat yksi toisensa jälkeen. Finnforestin lisäksi muita isoja sponsoreita ei löydy. Ainoastaan SAP Finlandin metsämiehet saavat merkittävämmällä summalla mukaan yhtiön tyrittyä Finnforestille rakentamansa ohjelmistoprojektin. Näin rupeaa olemaan ilmeistä, ettei budjetin tulopuoli tule lähimainkaan täyttymään.
Samanaikaisesti paljastuu, että stadionyhtiö on palkannut Mainostoimisto Capricornin myymään yrityksille rakentamiaan Aarni-, Tammi- ja Koivupaketteja, jotka sisältävät kiinteää näkyvyyttä stadionilla, mutta myös mm. pääsylippuja ja äänimainontaa Atlantiksen kotiotteluissa. Capricorn saa käyttöönsä Metsäliiton yhteistyöyritysten rekisterin.
Capricorn tekee Pekka Mutkan johdalla ansiokasta työtä ja myy paketteja kolmella miljoonalla markalla. Koska Atlantiksen tuoman näkyvyyden ja otteluiden osuus paketeissa on olennainen, stadionyhtiö antaa ymmärtää olevansa valmis jyvittämään sovittavan osan myyntituotoista seuralle.
Omistusneuvottelujen takkuaminen kuitenkin muuttaa stadionyhtiön mielen, ja lopulta Atlantis ei saa paketeista penniäkään. Sen sijaan kentän laidalle ilmestyy pari riviä Mutkan myymiä mainoksia, jotka sijoitetaan välittömästi seuran omien mainosten taakse. Lisäksi esitetään ystävällinen toive sahata Atlantiksen mainokset matalammiksi, jotta taaemmat varmasti näkyvät...
Peli alkaa (19.3.2001)
Metsäliiton viestintäjohtaja Pekka Kivelä lähettää Markku Ritalalle tekstiviestin:
- Voitko Make käväistä täällä Metsäliitossa ensi torstaina aamulla klo 8 jälkeen?
Tässä tapaamisessa Kivelä ilmoittaa Ritalalle, että Finnforest ja Metsäliitto ovat halukkaita ottamaan Atlantis FC Oy:n hallintaansa. Yksityiskohtaisempi ehdotus luvataan esittää myöhemmin.
Kortit pöytään (31.3.2001)
Kävimme maaliskuun loppupäivinä Finnforestin kanssa useita keskusteluja Atlantiksen omistuksen laajentamisesta. Olimme yksimielisiä, että liigaseura tarvitsee vankemman omistuspohjan.
Finnforest oli yhdessä pääomasijoittaja CIM:n kanssa ideoinut mallin, jossa kummallekin tulisi 30-40 % omistusosuus ja muutamille avainhenkilöille lisäksi pieni siivu. Ns. vanhoille Atlantis-tahoille oli varattu 10 %:n osuus.
Kun tämä omistussuhteiden muutos olisi tapahtunut ilman mitään korvausta, totesimme ettei tältä pohjalta ole löydettävissä yhteisymmärrystä.
Martonen haluaa oman joukkueen (24.4.2001)
Atlantiksen johtoryhmän puheenjohtaja Ari Martonen toimii siviilityössään Finnforestin toimitusjohtajana. Hän on kiistelty persoona, jonka johtamistyyli ei ole aivan uusimpien liikkeenjohdon oppikirjojen mukainen.
Martonen vieraili muutama vuosi takaperin Romaniassa ja tutustui edesmenneen diktaattorin Nikolae Ceausescun palatsiin. Valtaisa rakennus teki metsäjohtajaan lähtemättömän vaikutuksen, mutta tiettyä hengenheimolaisuutta taisi löytyä muutenkin, sillä Atlantiksen johtoryhmän kokouksiin lanseerataan pian tutut termit: yksi on ajatusten Tonava, toinen ideoiden vuolas Kymi jne.
Finnforestissa Martosen asema perustuu terveeseen herran pelkoon. Alaiset eivät hevin uskalla sanoa poikkipuolista sanaa dynaamiselle johtajalleen. Toisaalta uskolliset alamaiset myös palkitaan runsaskätisesti. Pojan jalkapallojoukkueen valmentajakin päätyy ennen pitkää Finnforestin palkkalistoille, kun ymmärtää oikeassa paikassa kehaista pikku-Martosen taitoja. Atlantiksen Ritalaa Martonen muistaa ensin vuosikertaviskillä, mutta kun yhteistyö rupeaa takkuamaan, pukinkontista löytyy puinen linnunpönttö. Tämän jälkeen nimi poistetaankin lahjalistalta.
Martosella on omat suosikkinsa myös pelikentällä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun johtoryhmän puheenjohtaja ehdottaa uusia pelaajavahvistuksia:
- Mitähän Tarkkio tekee? Vieläkö siitä olisi?
- Suokonaution Janne soitti ja kertoi olevansa valmis laittamaan itsensä vielä kuntoon.
Tarkkio pelasi tuohon aikaan kolmosessa Hyvinkään Apollossa ja Suokonautio oli siirtynyt TV-kommentaattoriksi.
Ceausesculla oli aikoinaan oma jalkapallojoukkue Dynamo Bukarest. Martonenkin on pitkään haikaillut omaa joukkuetta. Ennen Atlantis-projektia hän ehti kokeilla jalkapallojohtamista Viikinkien, FinnPan ja AC Vantaan kanssa. Menestys ei kuitenkaan seurannut näitä hankkeita.
Nyt Martonen on päättänyt onnistua. Finnforestin uusi hieno stadion tarvitsee arvoisensa joukkueen. Niinpä sen on paras olla hänen oma joukkueensa.
Atlantis-projektiin on kuitenkin tullut ikävä ongelma, kun seuran perustajat eivät haluakaan luovuttaa Atlantista Finnforestille.
- Jos sä et luovu enemmistöstä, saat vielä katua sitä, Martonen jyrähtää Ritalalle huhtikuussa johtoryhmän kokouksen päätteeksi.
Sen jälkeen metsäpatruuna ei säästellytkään vaivoja saadakseen tahtonsa lävitse.
Markkinointipäällikkö ahkeroi (25.4.2001)
Kun omistusneuvottelut eivät etene toivotusti, Finnforest päättää ottaa käyttöön järeämmät keinot. Metsämiesten luottomies, Atlantiksen markkinointipäällikkönä vuodenvaihteesta toiminut Erkki Salo saa uudet ohjeet ja kuuliaisena miehenä tekee työtä käskettyä.
Atlantis aloitti liigan pirteästi ja johti sarjaa toukokuussa. Myyntimiestämme tämä ei kuitenkaan tuloksentekoon siivittänyt. Myyntituotot reilun kuukauden aherruksen jälkeen jäävät pyöreään nollaan - edes yhtään kausikorttia ei enää mennyt kaupaksi.
Sen sijaan kulupuolella tulosta syntyy enemmän. Toimistoomme rupeaa ilmestymään vilkkaalla mielikuvituksella tehtailtuja laskuja, joissa Atlantikselta perätään suoritusta mm:
stadionin catering-yrittäjän olutteltasta
stadionin jäätelökioskin sähkötöistä
stadionin WC:eistä
stadionin mellakka-aidoista
Finnforestin VIP-tilan kukkienkastelusta
Finnair Stadiumin aitiovuokrista Finnforestin vierailta
markkinointipäällikkömme kosteasta illanvietosta lähiravintolassa
...
Lopuksi pihaan ajaa lähettiauto, joka purkaa kuormastaan 2.000 Finnforestin mainospainatuksella varustettua Atlantis-lippalakkia. Lasku luonnollisesti seuraa perässä.
Laskujen yhteissumma nousee lopulta lähes 200.000 markkaan. Osan saimme ohjattua oikeisiin osoitteisiin, mutta osaa perintätoimistot yhä karhuavat Atlantis FC Oy:n konkurssipesältä.
Tämän ahkeroinnin tuloksena joudumme päättämään markkinointipäällikkömme työsuhteen toukokuun loppuun. Vantaan Silva-Stadion Oy kuitenkin äkkää vapaille markkinoille päätyneen myyntitykin ja kiinnittää hänet samantien palkkalistoilleen.
Uusi toimistosihteeri (25.5.2001)
Kevään kotiotteluissa kävi yleisöä suhteellisen mukavasti. Odottelimmekin mielenkiinnolla ensimmäisten pelien lipputilityksiä. Syystä jos toisesta ne eivät millään tunnu valmistuvan.
Viimein 25. toukokuuta ottelupäällikkömme Jukka Pakkanen tilittää ensimmäisten kotipelien lipunmyyntitulot. Ihmettelemme kassan pienuutta, kunnes huomaamme tilityksestä vähennetyn: palkka Satu Vuori 8.000 mk
Kysymme Pakkaselta selvitystä:
- Sehän on teidän uusi toimistosihteeri, joka on jo kuukauden ollut toimistossa.
Tämä tuntuu jo huolestuttavalta, sillä ainakaan työpaikallaan tämä näkymätön toimistosihteeri ei ole ahkeroinut. Niinpä tivaamme ottelupäälliköltä, kenen määräyksestä rahat on maksettu?
- Eetun.
Kuka tämä nainen on? Mitä hän on tehnyt ansaitakseen palkkansa? Näihin kysymyksiin emme enää saa vastausta.
Välirauha (15.6.2001)
Kesäkuun puolivälissä saavutetaan vihdoin yhteisymmärrys Atlantis FC Oy:n uudesta omistuspohjasta. Finnforestin neuvottelijat Jukka-Pekka Vuori ja Erkki Alaja saavat ratkaisulle Ari Martosen hyväksynnän.
Sopimuksen mukaan molemmat osapuolet sitoutuvat hankkimaan 1,5 miljoonaa markkaa uutta osakepääomaa, jolloin ns. Vanhojen Atlantis-tahojen omistusosuudeksi tulee 65 % ja Finnforestin osuus nousee 35 %:iin. Lisäksi Finnforest sitoutuu 1,0 miljoonan markan lisäsponsorointiin kaudelle 2002.
Saavutettu neuvottelutulos ilmoitetaan myös joukkueelle. Uusi puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori kertoo Finnforestin olevan tyytyväinen saavutettuun ratkaisuun ja uskoo tämän tarjoavan hyvän pohjan tulevalle yhteistyölle. Samalla se mahdollistaa yhtiön jättäytymisen taustalle ja keskittymisen stadionkonseptin markkinointiin.
“Pieni ongelma” pois päiväjärjestyksestä (19.6.2001)
Omistusneuvottelujen yhteydessä sovitaan uudesta hallituksesta. Siihen tulevat Finnforestin edustajina Erkki Alaja ja Jukka-Pekka Vuori (pj) sekä vanhoista atlantislaisista Jari Lohvansuu ja Markku Ritala. Hallitus aloittaa toimintansa Ohjausryhmän nimellä.
Ensimmäinen kokous 19. kesäkuuta saa pikantin lisänsä, kun puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori kovin vaivautuneena ottaa esityslistalle tapaus Satu Vuoren: - Meillä on tässä pieni ongelma. Nuorelle naiselle on ikäänkuin luvattu työpaikka. Osoittautuu, että Erkki Salo on Finnforestin suostumuksella luvannut Satu Vuorelle työpaikan Atlantiksessa.
Jukka-Pekka Vuori ehdottaa, että Satu Vuori palkattaisiin nyt Atlantiksen toimistoon. Todetaan kuitenkin, että seuralla ei ole tarvetta eikä varoja uuteen työntekijään. Myöskään Finnforest tai Vantaan Silva-Stadion eivät ole halukkaita ottamaan uutta työntekijää.
- Entäs voisiko Atlantis Palvelut palkata Satu Vuoren?, puheenjohtaja ehdottaa.
Atlantis Palvelut on internet-palveluiden tuottamiseen erikoistunut, Atlantiksen toiminnan rahoittamiseksi perustettu yritys. - Jos Atlantis Palvelut maksaa Satu Vuoren palkan, voitte laskuttaa vaikka jonkinlaisena konsultointina Finnforestilta saman summan., Vuori lupaa.
Näin sitten päätetään, että Atlantis Palvelut työllistää Satu Vuoren kesäkuusta lokakuuhun ja laskuttaa tämän palkkakulut kuukausittain Finnforestin ja Pohjola Stadionin välisen sähköisen viestinnän kehittämisenä. Työvelvoitetta sopimukseen ei sisälly.
Sopimus ei pidä (20.8.2001)
Saavutettu neuvottelutulos Atlantis FC Oy:n osakepääoman korottamisesta vahvistetaan yhtiön uuden hallituksen kokouksessa 19. heinäkuuta. Puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori ilmoittaa, että Finnforestin hallitus tekee asiasta virallisen päätöksen elokuun puoliväliin mennessä, jolloin sovittu korotus myös maksetaan.
Tämän jälkeen Vuori lähettää Ritalalle sähköpostin 20. elokuuta: “Atlantis-omistustamme on käsitelty Yhtymän johdossa asti ja nyt kaikista omistushankkeista halutaan tehdä selvitys/kartoitus ennenkuin osakepääoman korotusta voidaan tehdä. Taloudellinen tilanne on heikompi kuin vuosiin ja siksi kaikkia hankkeita allokoidaan tarkemmin. Yhtymän asettama konsultti Heikki Järvensivu Mentor Oy:stä ottaa sinuun yhteyttä tällä viikolla. Olisi hyvä, jos sinulta löytyisi aikaa hänen kanssaan tunnin-kahden tapaamiseen.”
Konsultti Heikki Järvensivu käy syyskuussa pariin otteeseen Atlantiksen toimistolla ja toteaa jälkimmäisellä visiitillään: - Olen keskustellut Finnforestin johdon kanssa, ja Martonen totesi, etteivät he osallistu osakepääoman korotukseen, mikäli eivät saa enemmistöä osakkeista ja ellei yhtiöön tule uutta toimitusjohtajaa, joten minä tulen esittämään heille tällaista ratkaisua.
Tämän jälkeen Jukka-Pekka Vuori lähettää 2. lokakuuta jälleen sähköpostia: “Konsultti Järvensivu on tavannut sinut kaksi kertaa ja keskustellut myös kanssamme. Hänen mielestään Finnforestin ja Metsäliiton ei kannata sijoittaa osakepääomaa ennenkuin toimitusjohtaja- ja omistajakysymys on ratkaistu. Mielipide on täysin oikea.”
Näin näppärästi Finnforest luistaa kesäkuisesta sopimuksesta. Olimme tuolloin sinisilmäisesti luottaneet metsämiesten sanaan heidän ehdotettua, että laitetaan sopimus paperille sitten elokuussa, kun yhtiön hallitus on sen hyväksynyt.
Seuran alati kiristyvän taloustilanteen ohella meillä oli nyt toinenkin ongelma. Kuinka kertoa asiasta niille ihmisille, jotka Finnforestin kanssa tehtyyn sopimukseen luottaen olivat lainanneet seuralle jo lähes miljoona markkaa. Nämä lainat oli tarkoitus muuttaa osakepääomaksi osana vanhojen Atlantis-tahojen kerättäväksi sovittua 1,5 miljoonan markan pottia. Se ei ollut helppo paikka.
Valmentaja saa jatkosopimuksen (18.9.2001)
Atlantis allekirjoittaa päävalmentaja Ari Tiittasen kanssa jatkosopimuksen 18. syyskuuta. Tämän jälkeen Tiittasen suhtautuminen seuraa kohtaan kokee melkoisen muutoksen, ja julkisuuteen alkaa tiheään tahtiin ilmestyä lausuntoja, joissa päävalmentaja suorin sanoin ilmaisee tyytymättömyytensä työnantajaansa kohtaan.
Finnforest on näin saanut käyttöönsä uuden vaarallisen pelinappulan.
Median valta (30.10.2001)
Atlantiksen talousongelmien noustua julkisuuteen tiedotusvälineet tarttuvat aiheeseen suurella mielenkiinnolla. Saamme pian huomata, että pieni jalkapalloseura ja suuri metsäjätti eivät tässä pelissä ole samalla lähtöviivalla.
Julkisuuspelissä Finnforestin huolella rakennetut viestintäsuhteet osoittavat voimansa. Yhtiön luottotoimittajat pääsevät nyt maksamaan takaisin velkaansa pitkien illanviettojen maittavista tarjoiluista. Martonen ei suotta luvannut Jukka-Pekka Vuorelle palkankorotusta hyvin hoidetusta työstä.
Valtaosa toimittajista pyrkii toki asialliseen uutisointiin, mutta Järviön ja Huotisen tykittäessä Hesarissa ja STT:ssä metsäviestin sanomaa sana menee perille ja ymmärretään pian yleisenä totuutena.
Finnforest pyrkii mediapelillä torpedoimaan Atlantiksen toimintamahdollisuudet. Tässä metsämiehet onnistuvat. Atlantiksen sponsorimyynti pysähtyy kuin seinään ja osakeanti karahtaa kiville heti alkumetreillä. Marraskuun jälkeen seura ei enää saa rahaa kuin lainaamalla - mikä myöhemmin käy lainanantajille kovin kalliiksi.
Pelin päätyttyä Finnforest palkitsee tiedotusvälineiden edustajat. Tarjolla on saunailtojen lisäksi futismatkoja Lontooseen. Lontooseen siksi, että Martosen suosikkipelaaja Mikael Forssell esiintyy siellä Chelsean paidassa.
Palloliitto avittaa (8.11.2001)
Atlantiksen talousongelmien tultua julkisuuteen Palloliitto ja liiga järjestävät ennen cup-finaalia tapaamisen, missä seuran tilannetta käydään lävitse.
Alkutervehdysten jälkeen liiton pääsihteeri Teuvo Holopainen aloittaa tykityksen. Hän tyrmää pystyyn Atlantiksen suunnitelmat taloutensa tervehdyttämiseksi (“Tällä paperilla ei ole mitään arvoa.”) ja kehottaa suosiolla luovuttamaan seuran Finnforestin “leveämmille hartioille”. Kun Holopaiselle selviää, ettei tähän löydy halukkuutta, asetetaan kolmen viikon määräaika toimittaa liittoon joukko uusia selvityksiä.
Mietimme jälkeenpäin motiivia Holopaisen aggressiivisuudelle. Tiedämme toki, että Finnforest on Palloliiton merkittävä yhteistyökumppani ja naismaajoukkueen pääsponsori. Tiedämme myös, että Holopainen valittiin pääsihteeriksi edeltäjänsä Pertti Alajan ehdokkaana. Pera taas on Finnforestin luottomiehen Erkki Alajan kaksoisveli.
Silti emme osanneet varautua tuollaiseen kohteluun. Odotimme Palloliiton ja liigan pyrkivän auttamaan jäsenseuraansa sekä löytämään yhdessä tämän kanssa keinot ongelmien ratkaisemiseksi.
Tosiasia kuitenkin on, että mitään apua liiton tai liigan suunnalta Atlantikselle ei tule. Päinvastoin - vuotamalla keskustelut julkisuuteen ja antamalla ymmärtää, että liigalisenssiä ei tipu, liitto onnistuu ratkaisevasti vaikeuttamaan Atlantiksen osakeantia ja uusien sponsorisopimusten solmimista.
Näin Palloliitosta on tullut Finnforestin valttikortti tähän peliin.
Vantaa nokittaa (23.1.2002)
Atlantiksen edustusjoukkue harjoitteli viime kesän Myyrmäen urheilupuistossa. Yhteistyö Vantaan liikuntatoimen kanssa sujui hyvin, ja olimme tyytyväisiä.
Yllätys kuitenkin seurasi, kun saimme laskun kesän harjoitusvuoroista. Vantaan kaupunki peri keväisistä lupauksista poiketen Atlantikselta harjoitusvuoroista 500 mk/h. Laskun loppusumma nousi näin tähtitieteelliseksi.
Haimme laskuun muutosta useammasta instanssista. Vetosimme mm. siihen, että olimme kauden aikana tuoneet Vantaan kaupungille ja vantaalaiselle jalkapallolle erittäin paljon positiivista julkisuutta. Vastaus oli kuitenkin tyly. Kaupungin sivistystoimen johtaja kirjoitti 23. tammikuuta:
"Olette kirjeessänne 13.01.2002 esittäneet, että kaupunki tukisi toimintaanne pienentämällä saamaanne käyttömaksulaskua huhti-lokakuulta 2001.
Olen keskustellut asiastanne myös kaupunginjohtaja Rantalan kanssa, jonka keskustelun jälkeenkin joudun valitettavasti toteamaan, ettei kaupungilla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tukea taloudellisesti toimintaanne.
Aulis Pitkälä
Sivistystoimen johtaja”
Kuukausi tämän jälkeen Vantaan kaupunki ilmoitti sijoittavansa 50.000 - 60.000 euroa uuteen Finnforestin johtamaan jalkapalloseuraan.
Kapteenit petaavat tulevaisuuttaan (25.1.2002)
Atlantiksen pelaajaringissä oli viime kaudella kahdenlaista leiriä. Pidempään seurassa olleille Atlantis oli se oma joukkue, jossa oli koettu katkerat karsintatappiot Tampereelle ja Vaasalle, Miki Lehtosen traaginen poismeno ja vihdoin myös upea nousujuhla Kupittaalla. Uudemmista pelaajista seura oli osalle vain työpaikka muiden joukossa.
Joukkueen kapteenistosta Rami Rantanen ja Tommi Koivistoinen olivat kokeneita ammattipelaajia, jotka pelasivat ensimmäistä kauttaan punapaidoissa. Kimmo Tauriainen taas oli elänyt Atlantiksen mukana niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Kimmon lähtö Norjaan jätti pelaajiston Räden ja Tommin komentoon.
Rantanen ja Koivistoinen ovat jo pelaajauransa ehtoopuolella ja mielessä siintää aktiivipäivien jälkeinen elämä. Niinpä kaverit laskivat nopeasti, että Finnforest on varmempi palkanmaksaja ja mahdollinen leiväntarjoaja myös tulevina vuosina.
Kapteenikaksikko oli koko syksyn Eetu Salon tehokkaan viestinvälityksen kohteena. Rädelle viesti meni perille niin hyvin, että stadionin saunaillassa mies eksyi toimistotiloihin mappeja penkomaan. Toimistohenkilökunnan yllättävä ilmestyminen keskeytti ikävästi lupaavasti alkaneen vakoilijanuran.
Tammikuussa seura ehdottaa koko joukkueelle 15 %:n palkanalennusta osana talouden tervehdyttämistä. Vuositasolla tämä olisi merkinnyt reilun puolen miljoonan markan säästöä. Kapteenisto kuitenkin tyrmää tarjouksen suoralta kädeltä. Rantanen ilmoittaa, että sopimuksista ei tingitä penniäkään.
Rantasen oma sopimus sisälsi 25.000 markan kuukausipalkan plus vapaan autoedun. Lisäksi tulivat pinnarahat ja bonus eurocup-paikasta. Kapteenin mielestä 15 %:a pienempi liksa ei enää olisi riittänyt perheen elättämiseen.
Pidempään Atlantista palvelleista moni ilmoitti omatoimisesti olevansa valmis joko tinkimään palkastaan tai vähintäänkin joustamaan maksuajoissa. Kapteeniston tinkimätön kanta kuitenkin kaatoi alennushankkeen.
Poliisi puuttuu peliin (30.1.2002)
Keskiviikkona 30. tammikuuta Hufvudstadsbladet kirjoittaa Pohjola-yhtiöiden jättäneen poliisille tutkintapyynnön epäillystä vakuutuspetoksesta. Poliisi kuulustelee kevään aikana Atlantiksen valmentajaa sekä joitakin pelaajia ja taustahenkilöitä.
Osoittautuu, että Pohjolaan on lähetetty seitsemän vahinkoilmoitusta, joissa urheilijaturvavakuutuksen omaaville pelaajille on kirjattu sellaisten pelaajien fysikaalisia hoitaja, joilla ei ole kyseistä vakuutusta. Asianosaiset myöntävät syyllisyytensä, ja hoitokorvaukset saanut Fysanna Consulting sopii Pohjolan kanssa maksujen palauttamisesta.
Tieto virheellisistä laskuista kulkeutuu Pohjolaan ja poliisille päävalmentaja Ari Tiittaselta. Erikoiseksi asian tekee, että valmennustyönsä ohella Tiittanen toimii itsekin fysioterapeuttina, ja hänen omistamansa Nihtisillan Fysikaalinen Hoitolaitos on koko sopimuskauden ajan laskuttanut Atlantista kuukausittain 20 tekaistusta fysikaalisesta hoidosta ja fysioterapia-alan konsultointityöstä.
Nihtisillan Fysikaalisen Hoitolaitoksen laskut perustuvat Atlantiksen ja Tiittasen väliseen valmentajasopimukseen, jossa on sovittu kuukausittainen 5.000 markan korvaus Tiittasen yhtiölle. Maksutapa otettiin sopimukseen Tiittasen ehdotuksesta. Vastaava käytäntö hänellä oli myös toimiessaan aikaisemmin HJK:ssa.
Tyrmäysisku (22.2.2002)
Jalkapalloliigan hallitus kokoontuu perjantaina 22. helmikuuta. Toimitusjohtaja Jan Walden kertoo Palloliiton liittohallituksen käsitelleen edellispäivänä Atlantiksen tilannetta ja päättäneen seuraavaa:
“Suomen Palloliitto ry ja Jalkapalloliiga ry edellyttävät, että verottajan hakemus Atlantis FC Oy:n asettamiseksi konkurssiin peruutetaan ja Atlantis FC Oy:n maksamattomat palkat ja palkkiot valmentajille ja pelaajille suoritetaan maanantaihin 25.02. kello 16.00 mennessä. Mikäli näin ei tapahdu, Atlantis FC ry:n sarjapaikka Suomen Palloliiton ylimmällä sarjatasolla ja siihen liittyvä Atlantis FC Oy:n liigalisenssi jalkapalloliigassa katsotaan evätyiksi.”
Palloliiton liittohallitus oli lisäksi päättänyt, että Atlantiksen sarjapaikkaa tullaan tarjoamaan uudelle Finnforestin perustamalle yhdistykselle, mikäli uusi yhdistys ottaa vastatakseen Atlantis FC Oy:n palkka- ja verovelat sekä osan muista veloista.
Yhtiön seitsemältä yksityishenkilöltä ottamia yli 2,1 miljoonan markan lainoja uusi yhdistys ei joudu maksamaan. Nämä lainat oli käytetty pelaajien edelliskauden palkkoihin ja muihin toiminnan kannalta välttämättömiin menoihin, mutta Palloliiton tulkinnan mukaan ne eivät ole kilpailutoimintaan kuuluvia velkoja.
Käytännössä Palloliiton päätös tarkoittaa, että Finnforest saa Atlantiksen sarjapaikan ja pelaajaoikeudet, mikäli sitoutuu maksamaan alle 50 % Atlantis FC Oy:n veloista. Samalla se sinetöi ainakin kahden näistä seitsemästä lainanantajasta ajautumisen henkilökohtaiseen konkurssiin.
Kolme viikkoa aikaisemmin liittohallitus oli evännyt Miika Juntusen anomuksen siirtää konkurssiin menneen TPV Tampereen toiminta Ouluun OPS:n nimiin, kun Juntunen oli valmis ottamaan ainoastaan 80 % TPV:n veloista vastuulleen.
- Toimintaa ei voitu siirtää, koska oululaiset eivät olisi vastanneet vanhan seuran kaikista veloista, Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen totesi tuolloin julkisuuteen.
Liigahahallitus vahvistaa omalta osaltaan liittohallituksen päätöksen.
Samana iltana Finnforest järjestää Atlantiksen pelaajille voitonjuhlat Pohjola Stadionilla.
Peli päättyy (28.2.2002)
Vantaan käräjäoikeus asetti Atlantis FC Oy:n konkurssiin torstaina 28.02.2002 klo 10.00.
Jälkipyykkiä (5.4.2002)
Huhtikuun 5. päivä pesänhoitaja Jarmo Muukkonen toimittaa Atlantis FC Oy:n pesäluettelon Vantaan käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus vahvistaa pesäluettelon ja päättää jatkaa konkurssimenettelyä.
Muukkonen on Palloliitosta kuullut, että uusi yhdistys AC Vantaan Allianssi ry vastaa joistakin konkurssipesän veloista. Palloliitto tai Allianssi eivät kuitenkaan ole näyttäneet tekemäänsä sopimusta pesänhoitajalle, joten Muukkosella ei ole tietoa, keiden velat tullaan maksamaan ja millä aikataululla. Toistaiseksi kukaan velkojista ei ole saanut senttiäkään - ainoastaan pelaajat palkkasaatavansa Palkkaturvasta.
Poliisin poika (23.4.2002)
Loppuvuodesta Atlantiksen ja Finnforestin kiistojen noustua julkisuuteen seuran suosittujen internet-sivujen vieraskirjaan alkoi ilmestyä kirjoituksia, joissa puhuttiin ex-markkinointipäällikkö Erkki Salon tekemisistä Atlantiksessa sekä hänen osuudestaan FinnPassa, PK-35:ssä ja Hakassa ilmenneisiin epäselvyyksiin.
Salo ilmestyi tämän jälkeen Atlantiksen toimistoon pyytäen, että viestit poistettaisiin vieraskirjasta. - Nyt tämä on mennyt liian pitkälle. Mulla on poliisiystäviä, joiden mielestä kyseessä on kunnianloukkaus.
- Sitäpaitsi kyllähän sä tiedät, että taustalla on ihan muut miehet.
Atlantiksen vieraskirja suljettiin, ja keskustelu Salon tekemisistä siirtyi internetin keskustelupalstoille.
Perinteisellä liigaristeillyllä ennen kevään sarja-avausta Eetu liikuttuneessa mielentilassa tilitti tiedotusvälineiden edustajille tuntojaan Verkko puhuu -artikkeleista. - Kuinka musta, poliisin pojasta, voidaan kirjoittaa tuollasia juttuja?
Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on ollut valottaa hiukan pelin sitä puolta, mitä tiedotusvälineet eivät julkisuuteen tuoneet. Ja vaikka “taustalla olivatkin muut miehet”, Salo oli kuitenkin Martosen luottomies, kun pienen jalkapalloseuran elämä haluttiin tehdä hankalaksi. Siksi tarkoitus on jatkossakin kertoa myös Poliisin pojan edesottamuksista.
Velkojat odottavat (26.4.2002)
Finnforestin ja Allianssin sopimus Atlantiksen sarjapaikan ja pelaajaoikeuksien siirrosta Vantaan Allianssille on yhä tarkasti varjeltu salaisuus. Palloliitto tiedotti siirrosta päättäessään, että uusi seura vastaa Atlantiksen edustusjoukkueen kaikista veloista lukuunottamatta entisten omistajien ja heidän lähipiirinsä antamia lainoja. Sen enempää sopimuksen sisällöstä ei sitten olekaan kerrottu.
Pelaajien ja valmentajien alkuvuoden palkat haettiin palkkaturvasta, mutta Allianssi ei ole pitänyt kiirettä niiden takaisinmaksussa. Myös verottaja on vielä turhaan odotellut saataviaan, ja sama on tilanne muidenkin velkojien kohdalla.
Eikä rahaa taida olla tiedossa ainakaan kovin nopealla aikataululla. Allianssi on kertonut pelaavansa tämän kauden miljoonan euron budjetilla, mikä seuran mukaan on jo varsin pitkälle koossa. Pelaajabudjetin osuus tästä miljoonasta on 700.000 euroa. Niinpä näistä rahoista ei pelimerkkejä Atlantiksen velkojen maksuun pahemmin liikene.
Eräs velkoja soitti hiljan Allianssin toimistoon ja kyseli saataviaan. Toimitusjohtaja Reijo Niiranen kehotti ystävälliseen tapaansa tätä kääntymään asiassa Atlantis FC Oy:n konkurssipesän hoitajan puoleen.
Pesänhoitajalla taas ei ole mitään tietoa, maksaako joku jatkossa pesän velkoja ja jos maksaa, niin keiden velkoja ja millä aikataululla.
Juniorityö arvossaan (18.5.2002)
Finnforest teki jo yhteistyön alkuvaiheessa selväksi, että juniorijalkapallo ei kuulu yhtiön arvomaailmaan. Jukka-Pekka Vuori totesikin lopulta suoraan, että metsäyhtiö on kiinnostunut ainoastaan Atlantiksen liigajoukkueesta.
Atlantis FC lahjoitti viime kaudella kaikille lähes 500 junioripelaajalleen Finnforestin mainoksella varustetun pelipaidan. Tarkoitus oli, että seuran pääsponsori kustantaisi tämän mittavan mainoskampanjan. Välien viilettyä tämäkin lupaus unohtui, ja paidat sekä painatukset jäivät seuran maksettaviksi.
Julkisuuteen Finnforest halusi toisenlaisen kuvan. Yhtiö toteutti syksyllä näyttävän mainoskampanjan, jossa Atlantis-juniorit pelipaidoissaan poseerasivat yhdessä Mikael Forssellin kanssa.
Viime kesänä elokuvateattereihin tuli mainio piirroselokuva “Atlantis - kadonnut valtakunta”. Elokuvan markkinoinnista vastannut Sanoma Oy oli valmis järjestämään oman näytöksen Atlantiksen junioreille. Yhtiö lähetti tästä sanaa Atlantiksen entiselle markkinointipäällikölle Erkki Salolle. Eetu ei kuitenkaan vaivautunut viestiä seuralle toimittamaan.
Samoihin aikoihin Salo antoi Vantaan Sanomille haastattelun, jossa kertoi Atlantiksesta tulevan vantaalaisseuran ja totesi tyytyväisenä, ettei enää tarvitse tyytyä Helsingin huonoihin harjoitusolosuhteisiin. Kirjoituksen jälkeen Liikuntavirasto perui kaikkien Atlantiksen juniorijoukkueiden harjoitusvuorot. Ei ihme, että Atlantiksen juniorijoukkueet ovat tänä vuonna kilvan peitelleet paidoistaan Finnforestin mainoksia.
Viime kaudella Atlantiksen juniorit sekä heidän vanhempansa muodostivat merkittävän osan edustusjoukkueen kotiotteluiden yleisöstä. Tänä vuonna Atlantis-junnuja tai heidän vanhempiaan ei Pohjola Stadionin katsomossa ole juuri nähty. Finnforestin liigajoukkueen yleisömäärät ovatkin ilmaislippukampanjoista huolimatta liigan pienimpiä.
Kaupunki säästää (11.6.2002)
Vantaan kaupunki päättää rahapulaansa vedoten säästää liikuntatoimen kuluissa. Koulujen liikuntasaleille asetetaan käyttömaksut, latuja aurataan jatkossa vain virka-aikana, kenttien ja luistinratojen kunnossapidosta tingitään, skeittihallin rakentaminen lykätään vuoteen 2007...
Ilmeisesti Vantaakin on joutunut huomaamaan, että jalkapalloseuraan sijoittaminen on Suomessa kallis harrastus.
“Myydään muutamalla miljoonalla...” (3.7.2002)
Mika Pulkkinen oli kesällä 2001 palaamassa Suomeen Itävallan Bregenzistä ja etsi jo talvella seuraa kotimaasta.
Ari Tiittanen oli Pulkkisesta erittäin kiinnostunut ja kaavaili tästä profiilipelaajaa joukkueeseensa. Ilmoitimme tammikuussa Mikalle, että Atlantis on kiinnostunut neuvottelemaan hänen kanssaan.
Tällöin Pulkkisen selkä teki kuitenkin tenän. Selästä löytyi välilevyn pullistuma, ja kevätkierros Itävällassa jäi väliin.
Pulkkinen pisti kuitenkin itsensä kuntoon ja ilmoitti kesäkuussa olevansa taas pelikunnossa. Pyysimme Mikan Atlantiksen toimistoon neuvotteluihin.
Kerromme olevamme yhä kiinnostuneita miehen palveluksista, ja kysyimme minkälaisilla ehdoilla hän olisi valmis tulemaan Atlantikseen pelaamaan.
Pulkkinen menee kovin hämmästyneen näköiseksi: - Mie luulin, että meidän piti vain allekirjoittaa sopimus...
Osoittautuu, että Pulkkinen oli jo helmikuussa sopinut Erkki Salon kanssa 2,5-vuotisesta diilistä, joka takasi pelaajalle 22.500 markan kuukausipalkan sekä 4 huonetta + keittiö -asuntoedun. Sopimus olisi tehnyt hänestä Rami Rantasen ohella Atlantiksen kalleimman pelaajan. Salo vain oli unohtanut kertoa asiasta.
Toteamme Pulkkiselle, ettei Atlantiksella ole mitään mahdollisuuksia maksaa tuollaisia summia.
- Mie luulin, että Eetulla oli valtuudet neuvotella sopimuksesta...
Atlantiksen uusi johtoryhmä kokoontui Café Caruselliin pohtimaan syntynyttä ongelmaa. Puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori ehdottaa: - Tehdään vielä tämän kerran niin, että otetaan Pulkkinen. Eetu saa hankkia hänelle henkilökohtaisen sponssin. Jos se ei onnistu, Finnforest maksaa lisää. Meillä on fyrkkaa...
Erkki Alaja säestää: - Sanokaa mun sanoneen, mutta joku päivä me istutaan täällä ja juhlitaan sitä, että ollaan myyty Pulkkinen muutamalla miljoonalla Eurooppaan.”
Näin Atlantis päättää palkata Mika Pulkkisen.
Salo ei onnistu löytämään Pulkkiselle henkilökohtaista sponsoria. Syksyllä Finnforestkaan ei enää ole kiinnostunut maksamaan Pulkkis-diiliä.
Heinäkuussa 2002 Allianssi vuokraa Mika Pulkkisen loppukaudeksi Kotkaan. Vuokra ei kata edes muutaman kuukauden palkkakuluja.
Ammattivalmentajat (15.7.2002)
Vaikka Ari Tiittanen ja Markku Palmroos ovat kokeneita futiskonkareita, kaksikko astui viime kaudella ensimmäistä kertaa todella isoihin saappaisiin. Arska ja Fana saivat luotsattavakseen Atlantiksen liigajoukkueen.
Tiittasesta piti alunperin tulla joukkueen kuntovalmentaja. Alajan Eki kuitenkin tunsi Arskan Klubin ajoilta ja näki miehessä metsämiehille lojaalin kumppanin. Eki myi “uuden raikkaan vaihtoehdon” Martoselle, ja näin Tiittasesta tulikin päävalmentaja.
Uusille koutseille tehtävä oli haastava. Nousijajoukkueen luotsaaminen ei tunnetusti ole helppoa. Liigatasolla se on raju urakka kokeneemmillekin valmentajille.
Pelaajista moni oli saanut tuta Euffan rääkin ykkösessä, osa taas Rautiaisen koirakoulun PK:ssa ja Jokereissa. Arskan treenit tuntuivat näihin verrattuina suorastaan inhimillisiltä. Happy Familyssä ei tarvinnnut juosta kieli vyön alla.
Kausi käynnistyi mainiosti. Atlantis johti sarjaa pitkälle toukokuuta. Otteluruuhkan myötä leveämmän materiaalin ja tiukemman pohjakunnon joukkueet menivät kuitenkin menojaan.
Metsämiehet esittivät jo kesäkuussa, että valmennuskaksikon kanssa tehtäisiin samantien pitkät jatkosopimukset. Uusia sopimuksia ryhdyttiinkin sorvaamaan tuota pikaa.
Sopimusneuvottelut olivat värikäs näytös. Finnforest halusi Arskan ja Fanan luottomiehikseen. Niinpä neuvottelupöydässä Vuori yritti hinata Tiittasen palkkaa ylöspäin ja Ritala alaspäin. Arska katseli touhua ihmeissään ja mietti, mihin väliin vaatimuksensa uskaltaisi asettaa. Lopulta nimet kuitenkin saatiin papereihin.
Syksyn cup-mestaruus kruunasi nousijajoukkueen kauden. Valmentajat paistattelivat menestyksen sädekehässä.
Pelaajat eivät kuitenkaan olleet yhtä innoissaan valmennuskaksikosta. Kapteenit tulivat kauden päätyttyä Ritalan luokse kertoen tyytymättömyydestä Arskaa ja Fanaa kohtaan. Eniten kritiikkiä tuli treenien yksipuolisuudesta ja huonosta suunnitelusta.
- Koutsit tulee paikalle, kun me vedetään alkulämpöä ja rupee siellä röökiaskin kanteen piirtämään, mitä tänään voitais tehdä, Tauriaisen Kimmo puhisi tohkeissaan. Rantanen ja Koivistoinen säestivät vieressä.
Samanlaista palautetta tuli muidenkin pelaajien taholta. Nuoremmat olivat ihmeissään, kun valmentajia eivät heidän tekemisensä tuntuneet kiinnostavan. Maalivahtien valmennuksesta vastannut kakkosluotsi Palmroos ei kauden aikana ollut ehtinyt seuraamaan nuorempien veskarien edesottamuksia yhdessäkään reservijoukkueen pelissä.
Muihin aktiviteetteihin energiaa kyllä riitti. Koutsien bravuuri oli esittää Atlantiksen naisvaltaista faniryhmää. Siinä sukkapuikot saivat kyytiä ja tekohampaat louskuivat, kun Arska ja Fana taputtivat klap-klap-klap ja sirkuttivat At-lan-tis...
Ritala välitti kapteeniston terveiset valmennuskaksikolle. Koutsit lupasivat paneutua asiaan ja keskustella pelaajien kanssa harjoittelun kehittämisestä.
Valitettavasti viesti ei tainnut cup-mestareille mennä perille. Ammattilaisjoukkue veti kevään peruskuntokauden viiden harjoituskerran viikkotahdilla, eikä kiitosta ole pahemmin kuulunut myöskään treenien sisällöstä.
Pelaajien tyytymättömyys kärjistyi uudestaan, kun Tiittanen äskettäisen KuPS-pelin jälkeen myönsi reilun viikon loman. Tarkoitus oli palata työpaikalle vasta päivää ennen seuraavaa ottelua. Pelaajat totesivat, että 0-4 tappion jälkeen täytyisi vissiin vähän harjoitellakin. Valmentajat olivat kuitenkin lyöneet lukkoon lomasuunnitelmansa, joten loma pidettiin. Seuraavassakin pelissä tuli takkiin 0-4.
Pääsy Martosen hunajapurkille himottaa monia. Niinpä Arskan ja Fanan valmentajanpallia sahataan monelta suunnalta. Vielä ei palli keikahda, mutta kunhan metsämiesten kiitollisuudenvelka on maksettu, kuka sitten palkkaa Ällin ja Tällin?
Junnut pelinappuloina (11.9.2002)
Verkko puhuu -artikkelit eivät valitettavasti ole olleet kaikkien lukijoiden mieleen. Finnforestin pääkonttorissa ja Pohjola Stadionilla ei juuri ole hypitty riemusta, kun metsäkonsernin jalkapalloharrastusta on julkisesti riepoteltu.
Erityisen kiusallista julkisuus on ollut korsernin ykkösfutaajalle Ari Martoselle. Metsäpatruuna onkin ollut kovasti käärmeissään entiselle yhteistyöseuralleen Atlantikselle, ja tapansa mukaan hän myös haluaa tämän tyytymättömyytensä osoittaa.
Atlantis on pari vuotta pyörittänyt pientä juniorijalkapallohallia Tapulikaupungin urheilupuistossa. Hallissa Atlantiksen ja muiden lähiseudun seurojen pikkujuniorit ovat talvisaikaan hioneet jalkapallotaitojaan. Viime kesänä Atlantiksen junnuvanhemmat rakensivat halliin talkoilla uuden upean kivituhkapinnoitteen.
Juniorihalli on Finnforestin vanha saharakennus, jonka Vantaan Silva-Stadion Oy on vuokrannut Atlantiksen käyttöön kymmeneksi vuodeksi. Stadionyhtiön toimitusjohtaja Erkki Salo sai elokuun lopussa tehtäväkseen irtisanoa vuokrasopimuksen. Perustekin löytyi näppärästi. Vuokrasopimus kun on Finnforestin oman juristin käsialaa ja sisältää pykälän, jonka mukaan hallia ei saa vuokrata eteenpäin. Salon irtisanomiskirjeen mukaan Atlantis on tätä määräystä rikkonut periessään käyttäjiltä maksua harjoitusvuoroista.
Toiminnan miehenä Salo lähetti saman tien lukkosepän vaihtamaan hallin oviin uudet lukot. Niinpä halli seisoo nyt tyhjillään. Finnforestkaan ei hallia voi käyttää edes työpaikkajoukkueensa harjoituksiin, kun alla oleva maa-alue on Helsingin kaupungilta Atlantikselle vuokrattu.
Finnforest käyttää lehti-ilmoituksissaan mielellään juniorijalkapalloilijoita. Mainoksissa Mikael Forssellin seurassa esiintyvät pikkujunnut samaistetaan rohkeasti kasvavaan metsäyritykseen. Tämä markkinointimiesten tarjoama idyllinen yrityskuva tuntuu vain olevan kovin kaukana yhtiön johdon todellisesta arvomaailmasta.
Kiista junnuhallista on nyt siirtynyt lakitupaan. Atlantista edustava juristi Heikki Räty on jättänyt Helsingin käräjäoikeudelle haasteen, jossa vaaditaan vuokrasopimuksen purun mitätöimistä sekä pikaista väliaikaispäätöstä, millä hallin hallinta palautetaan Atlantikselle.
Räty katsoo vuokrasopimuksen purkamisen olevan pelkkää kiusantekoa ja perusteiden täysin keksittyjä. Hän on vakuuttunut, että oikeuden päätös tulee olemaan junnufutaajille myönteinen. Rädyn mielestä on aivan luonnollista, että hallin käyttäjiltä peritään maksu lämmitys-, valaistus- ja muita kuluja varten. Näinhän toimivat kaikki juniorihallit. Lisäksi Atlantiksen perimä maksu on ollut niin edullinen, että viime talvena se ei kovista pakkasista johtuen edes kattanut hallin lämmityskuluja.
Oikeuden päätöstä odotellessa halli kuitenkin seisoo tyhjillään, ja junnut potkivat palloa ulkosalla.
“Kaikki velat maksetaan” (20.10.2002)
Suomen Palloliitto siirsi keväällä 2002 Atlantis FC:n Veikkausliigan sarjapaikan ja pelaajaoikeudet uudelle seuralle Vantaan Allianssille. Tuolloin Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen ilmoitti julkisuuteen: "Perustettava uusi seura vastaa kaikista Atlantiksen kilpailutoimintaan liittyvistä veloista."
Pian ilmeni, että seitsemän yksityishenkilön Atlantikselle antamat yli kahden miljoonan markan velat eivät Palloliiton mielestä liittyneet kilpailutoimintaan.
No, saavatpa ainakin pelaajat sekä bussifirmat, lääkäriasemat, ruokailupaikat, varustetoimittajat, vuokraisännät ja muut velkojat omansa...
Huhtikuussa eräs velkojista soitti Allianssin toimistoon ja kyseli saataviaan. Silloinen toimitusjohtaja Reijo Niiranen kehotti kääntymään konkurssipesän hoitajaksi määrätyn Jarmo Muukkosen puoleen. Muukkonen taas ei osannut kertoa muuta, kuin mitä hänelle Allianssin puolelta oli ilmoitettu: - Velat maksetaan, kunhan konkurssituomio on vahvistettu.
Kesällä toinen velkoja kyseli jälleen saataviaan Allianssin toimistosta. Nyt kerrottiin, että kunhan konkurssituomio elokuun 30. päivä on annettu, tullaan velkojille maksamaan tietty prosenttiosuus saatavista.
Syyskuussa kolmas velkoja soitti Allianssin toimistoon. Uusi toimitusjohtaja Henri Alho vastasi nyt, että Allianssi on jo maksanut kaikki velvoitteensa. Hänen mukaansa he ovat maksaneet Atlantiksen yhteiskunnalliset velvoitteet eli verottajan ja palkkaturvan saatavat, eikä muita velkoja tulla maksamaan.
Finnforest sai näin Veikkausliigan sarjapaikan ja siihen liittyneet pelaajaoikeudet maksamalla Atlantiksen verovelat sekä omien pelaajiensa alkuvuoden palkat. Muut velkojat joutuivat tyytymään siihen, että saivat olla mukana tukemassa suomalaista jalkapalloa.
Joululahja junnuille (28.11.2002)
Metsäkonserni Finnforest tarjoaa karvaan joululahjan Pohjois-Helsingin jalkapallojunioreille. Yhtiön palkkaamat rakennusmiehet purkavat Tapulikaupungin juniorihallin ja kuljettavat sen vielä ennen joulua varastoon odottamaan mahdollista tulevaa käyttöä.
Finnforestin ja Atlantiksen välinen hallin vuokrasopimus oli alunperin laadittu kymmeneksi vuodeksi, mutta vuokranantajalle oli jätetty mahdollisuus vuosittain päättää sopimuksen jatkamisesta. Nyt metsäyhtiö päätti purkaa sopimuksen ja hakea hallin pois.
- Tarjosimme kyllä hallia eri puolille, mutta kukaan ei sitä huolinut edes ilmaiseksi, kertoili Finnforestin lakimies Hilppa Rautpalo yhtiönsä politiikasta.
Näin Atlantiksen ja muiden lähiseudun seurojen juniorit saavat nyt etsiä itselleen uuden talviharjoituspaikan.
Maksetaan kun jaksetaan (10.9.2003)
Suomen Palloliiton liittohallitus päätti 7.3.2002 siirtäessään Atlantis FC:n liigapaikan uudelle seuralle AC Vantaan Allianssille, että "uusi yhdistys ottaa vastatakseen Atlantis FC Oy:n ns. ulkopuoliset velat verottajalle, pelaajille, valmentajille ja tilivelkojille".
Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen selvitti puolitoista vuotta päätöksen jälkeen, miten hyvin Allianssi on päätöstä noudattanut. Manninen oli yhteydessä kymmeneen pienempään velkojaan ja kysyi, olivatko nämä saaneet rahansa. Tulos oli tyly. Ainoastaan yhdelle velkojista - oikeustoimilla uhanneelle Atlantiksen entiselle valmentajalle Jari Europaeukselle - oli maksettu tämän saatavat.
Seuraavaksi Manninen oli yhteydessä Palloliiton pääsihteeriin Teuvo Holopaiseen. Tämän tehtävänä on valvoa liittohallituksen päätösten toteutumista. Holopainen kieltäytyi ensin luovuttamasta kyseistä liittohallituksen pöytäkirjaa Manniselle, mutta toimittajan onnistui hankkia paperi haltuunsa muuta kautta.
Nyt Holopainen joutui ottamaan kantaa Mannisen tietoihin maksamattomista veloista. Pääsihteeri totesi pitkän kiertelyn jälkeen Ilta-Sanomille:
- Edellytämme, että kaikki riidattomat saatavat tulevat hoidettua.
Teuvo, velkojat odottavat yhä...
Leikin loppu (8.6.2005)
Metsäliitto-Yhtymään tuli alkuvuodesta 2005 uudeksi toimitusjohtajaksi tiukkana talousmiehenä tunnettu Kari Jordan, joka ensi töikseen ryhtyi pistämään kuriin myös tytäryhtiöiden holtitonta rahankäyttöä. Ari Martonen sai määräyksen leikata merkittävästi jalkapalloharrastukseensa käyttämiä rahoja, mikä alkoi pian näkyä AC Vantaan Allianssin toiminnassa. Seura luopui talvella muutamasta kalleimmasta pelaajastaan, mutta keväällä pelaajien palkkoja alkoi jäädä rästiin yhä enemmän.
Pakkotilanteessa seuralle ryhdyttiin etsimään uutta omistajaa. Pelastajaksi löytyi tuntematon kansainvälinen sijoittajaryhmä, joka myöhemmin paljastui kiinalaiseksi jalkapallosta innostuneeksi liikemieheksi nimeltä Zheyun Ye. Seura siirtyi kesäkuussa Yen haltuun, ja tämä nimitti ensi töikseen uudeksi toimitusjohtajaksi belgialaisen ex-pelaajan Olivier Surayn.
Epilogi (7.7.2005)
AC Vantaan Allianssi pelasi ensimmäisen ottelunsa uudessa komennossa Valkeakoskella FC Hakaa vastaan. Sveitsiläisellä ammattivalmentajalla ja kuudella Belgian sarjoista hankitulla ammattipelaajalla vahvistettu joukkue häviää pelin murskalukemin 8-0. Pelin jälkeen paljastuu, että liigan ja Veikkauksen tahoilla oli jo ennen ottelua seurattu epäillen vantaalaisseuran touhuja. Joukkueen epäiltiin hävinneen Valkeakoskella tarkoituksella murskalukemin, jotta kansainväliset vedonlyöjät pystyisivät hyödyntämään etukäteisinformaationsa. Sopupeliä epäiltiin vahvasti myös kesän muutaman muun Allianssi-pelin jälkeen.
Epilogi II (27.9.2005)
Metsäliiton uusi pääjohtaja Kari Jordan antaa pitkään tappiota tehneen Finnforestin toimitusjohtajalle Ari Martoselle potkut.
Epilogi III (30.1.2006)
Palloliiton ja Veikkausliigan liigalisenssikomitea päätää olla myöntämättä AC Vantaan Allianssille liigalisenssiä puuttuvien talous- ja henkilöstöresurssien vuoksi.
Epilogi IV (12.4.2006)
AC Vantaan Allianssi ilmoittaa lopettavansa toimintansa. Metsäliitto yrittää kaupata tyhjäksi jäänyttä stadionrakennelmaa.
