Veikkausliiga tarvitsee esikuvia?

T�ytyi kirjoittaa mielipidekirjoitus �idinkielen pakolliselle kurssille, t�ll� menn��n kohti keskiviikkoa:

Suomen jalkapallomaajoukkue taistelee p��syst� kes�n 2008 EM-kisoihin keskiviikon ratkaisuottelussa Portugalissa. Kiusalliseksi tilanteen maajoukkueemme kannalta tekee se, ett� edes pelkk� voitto ei riit� v�ltt�m�tt� viem��n Suomea kisoihin, mik�li Serbia hoitaa kaksi j�ljell� olevaa otteluaan. Vanhan perisuomalaisen ajattelumallin mukaan kisapaikasta on turha edes haaveilla; h�vi�v�t kuitenkin ja vaikka ihme tapahtuisikin Porton y�ksi vaihtuvassa illassa, Serbia vie unelmamme r�stiottelussaan.

Kotimaisen sarjajalkapallon lippulaiva Veikkausliiga on saanut nostetta purjeisiinsa 2000-luvun kuluessa. Kaudella 1999 p��sarjaotteluita seurasi keskim��rin vain 1943 katsojaa. Vuoden 2007 lukemat kirjataan numeroin 2976 maksanutta katsojaa ottelua kohden. Prosentuaalinen kasvu kymmenen vuoden periodilla on 50 yksik�n luokkaa, mutta noustakseen todelliseksi j�ttil�iseksi Veikkausliigan tulisi nostaa katsojakeskiarvonsa 4000 maksaneen paremmalle puolen, jolloin voitaisiin puhua jo n�kyvyydest� sek� tunnelmasta ottelutapahtuman sis�ll�. Vertailun kohteena Suomessa on nyt ja aina j��kiekko ja sen p��sarja SM-Liiga. Liigan katsojakeskiarvo kauden 2006-2007 p��tteeksi oli 4957 silm�paria jokaista ottelua kohden. J��kiekkoliitolla ei ole kuitenkaan varaa paukutella henkseleit��n, sill� viimeisin keskiarvo oli heikoin sitten vuoden 1997. Ruotsissa jalkapallo on jo ajanut j��kiekon ohitse. L�nsinaapurissa Allsvenskanin jokaista kamppailua seuraa keskim��rin 10 000 katsojaa.

Ruotsissa on perinteit� menestyv�st� jalkapallomaajoukkueesta, mutta se ei yksin riit� selitt�m��n pallopelien kiistattoman kuninkaan suosiota seurajoukkuetasolla, sill� maajoukkuepelaajista valtaosa ansaitsee elantonsa pohjoismaiden ulkopuolella. Ruotsissa on tutkittu syit� jalkapallon suosion kasvuun parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Tutkimuksissa ja haastatteluissa nousee esiin jatkuvasti samat teemat: kulttuuri, jatkuvuus ja vahvat perinteet. Ruotsalainen kannattajakulttuuri on et��ntynyt peripohjalaisesta katsomok�ytt�ytymisest�, jossa suurimman huomion viev�t tuomarit ja kannustamista t�rke�mm�ksi elementiksi nousevat purevat pilkkahuudot. 2000-luvun katsomoissa soivat jopa tuhansien kannattajien rinnoista kumpuavat kannustuslaulut, katsomonosat ovat erotettavissa jo televisiokuvan perusteella seuran v�rien mukaisesta pukeutumiskoodista ja kenttien reunoja v�ritt�v�t kymmenet liput, lakanat ja banderollit. Yksitt�isest� ottelusta on tullut tapahtuma, viikon pyh� toimitus, jota odotetaan jo edellisen ottelun p��t�svihellyksest� l�htien. Uskollisimmat kannattajat matkaavat halki maan jokaiseen vierasotteluun joukkueensa mukana, osoittaen n�in uskollisuuttaan rakastamalleen seuralle. Uskollisen kannattajan ajatusmaailman voi pukea managerilegenda Bill Shanklyn sanoihin: Some people believe football is a matter of life and death. I'm very disappointed with that attitude. I can assure you it is much, much more important than that.�

Porton illassa voi keskiviikkona tapahtua ihmeit�. Kenties viimeisen kerran sinivalkoiseen paitaan pukeutuva el�v� legenda Jari Litmanen johdattaa Suomen maajoukkueen vuoden t�rkeimp��n otteluun. Vain voitolla on v�li�. Tasapeli tuloksena Euroopan suurmaihin lukeutuvaa Portugalia vastaan vieraissa on kunniakas saavutus, mutta n�iss� karsinnoissa se tullaan muistamaan vain unelman murskanneena pettymyksen�. Niin l�hell�, mutta saavuttamattoman kaukana, j�lleen kerran. Litmanen taisteli jalkaleikkauksen j�lkeen itsens� takaisin kent�lle, vain n�it� otteluita varten. H�n ei ole pelannut koko kes�n aikana ensimm�ist�k��n ottelua seuratasolla. Litmanen tuli vaihdosta sis��n lauantaina Azerbaidzania vastaan ja oli vahvasti mukana Suomen kummassakin osumassa, jotka pitiv�t unelmamme elossa. Ottelun j�lkeisess� haastattelussa Kuningas herkistyi kyyneliin; Olympiastadionin kannattajakatsomossa Litmasen otti vastaan kymmenien neli�metrien kokoinen valkomusta lakana, jossa m��r�tietoinen ja p��tt�v�inen suomalaisen jalkapalloilun legenda katselee horisonttiin. Ympyr� on sulkeutumassa. T�m�n ympyr�n keskell� voi olla Baselin t�p�t�ysi stadion kes�kuussa 2008, jolloin Litmanen johdattaa sinivalkoisen maajoukkueen EM-kisojen avausotteluun.

Veikkausliigan t�ytyy kyet� hy�dynt�m��n kaikki mediajulkisuus, jonka maajoukkue hienoilla otteillaan on ansainnut. Iltap�iv�lehdet kirjoittavat sivujen ennakoita karsintaotteluiden aattona, toista se oli viel� 1990-luvulla. Jalkapallo on raivaamassa ennakkoluulojen ja j��kiekon t�ytt�m�ss� Suomessa paikkansa suurimmaksi lajiksi, mutta sinivalkoinen hype tarvitsee kulttiel�imeksi kohonneen huuhkaja Bubin siivet, jotta sen kantaisi ravintoa lapsilleen Veikkausliigassa. HJK, Tampere United, TPS, Valkeakosken Haka ja MyPa ovat paljon kantajina jo tulevalla kaudella. Suuren yleis�n mielenkiinto kotimaista sarjapalloilua kohtaan tarvitsee tekij�it�. Rakkaus ja intohimo palloa kohtaan ovat hyvi� polttoaineita. Meill� on vain yksi Jari Litmanen, mutta kymmeni� tuhansia junioreita ja harrastajia. Puhumattakaan toimijoista ja taustajoukoista pienimm�nkin joukkueen ja seuran takana. Meill� on yhteinen unelma, jota edes Porton y� ei voi tuhota.

	Kirjoittaja	Aihe: Veikkausliiga tarvitsee esikuvia? (Luettu 885 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.