Nopeasti kuluu aika, jo ylihuomenna mennään...
Venäjää ei kannata suurena ennakkosuosikkina pitää, koska sen lisäksi että jalkapallossa mikään ei ole mahdotonta, ennakkosuosikin asemaa ei lisää myöskään se että Hiddink on (taas kerran) valinnut joukkueseen ns. saunakaverit, eikä kaikkein parhaimmat pelaajat. Hiddink toki on ihan ihmeellinen valmentaja muutenkin, ja jos kisoihin mennään näillä saunakavereilla, niin sille
Joku muu olisi ehkä valinnut ne parhaat, mutta ei saavuttanut kisapaikkaa. Silti harmittaa joidenkin pelaajien puolesta, että eivät pääse maajoukkueseen vaikka ovat a) täysin terveitä b) pelanneet loistavan kauden tai jopa kaksi kautta putkeen ilman pitkäaikaisia ailahteluja ja c) jotkut valituista pelaajista ovat näiden irvikuvia, eli joko juuri parantuneet loukkaantumisista, tai muuten vain eivät ole pelanneet seurajoukkueissaan läheskään hyvin kuin ne jotkut, joita ei taaskaan valittu. Eikä tätä voida selitellä myöskään kokemuksen puutteella, koska neljä pelaajaa josta puhun ovat 24-33 -vuotiaita. Ja pääsihän esim. Alan Dzagoev viime vuonna (täysin ansaitusti) maajoukkueseen Saksaa ja Suomea vastaan, vaikka alkoi saamaan peliaikaa sekä pelaamaan hyvin vain kolme kuukautta ennen sitä, ja oli vasta 18-vuotias. Sitten kun Saksaa vastaan vaihdosta pääsi, oli erittäin hyvä. Alla pienet selitykset pelaajista, jotka taidoillaan ansaitsevat olla maajoukkueessa:
Sergey RyzhikovAinoa, joka voi tällä hetkellä realistisesti kilpailla Akinfeevin kanssa ykkössijasta taitojensa puolesta. Akinfeev silti varma ykkönen, joten tällä ei muuta vaikutusta ole, paitsi jos Igor saa ekassa pelissä punaisen tai loukkaantuu (kumpikaan asia ei olisi hänelle ihan uusi). Ryzhikovin sijaan otettiin loukkaantumisesta vasta toipunut Vladimir Gabulov, ja virhealtis (eikä läheskään niin hyvin kuin Ryzhikov pelannut) Malafeev. Kumpikin toki on hyvä maalivahti silti, mutta Ryzhikov vain on parempi. Pääsi maajoukkueseen viime vuoden lokakuun matseihin, mutta ei sen jälkeen, mikä ei ole selitettävissä muulla kuin saunakelvottomuudella.
Roman Sharonov33-vuotias aikanaan seitsemän maaottelua pelannut Rubinin toppari, joka mm. Barcaa vastaan molemmissa matseissa pelannut aivan loistavasti. On ilman muuta Ignashevichin kanssa parhaita Venäjän toppareita, mutta hänen sijastaan otettiin esim. loukkaantumisesta vasta toipunut Kolodin sekä erittäin virhealttiit Berezutskin veljekset. Sharonov on pelannut loistavasti jo kaksi kautta putkeen, mutta kutsua ei tule.
Aleksandr SamedovFC Moscow:n keskikenttäpelaaja, joka on tällä kaudella ollut yksi parhaista omalla pelipaikallaan oikealla. On varsin kummallista, että Moscow:n ilman muuta paras pelaaja ei maajoukkueseen pääse, mutta ei-niinkään-paras Aleksei Rebko kyllä pääsee taas kerran, ja esim. Dmitri Tarasov on ollut myös kutsuttuna. Okei, he pelaavat keskikentällä eri pelipaikoilla, mutta erittäin outoa silti. Samedovin azer-juureilla vaikutusta asiaan?
Aleksandr BukharovKolmas Rubinin pelaaja, joka ei pääse taaskaan maajoukkueseen. Okei, hän pääsi tämän vuoden lokakuun matseihin ja jopa debytoi Azerbaidzhania vastaan. Mutta nytkin hänellä olisi ollut varmasti paljon enemmän käyttöä kuin esimerkiksi Pogrebnyakilla. Bukharov on tällä hetkellä paljon parempi, minkä osoittaa myös maalimäärät. Ja onhan hän Venäjän liigassa paras venäläinen maalintekijä muutenkin...
Se tämän oudoksi tekee, että Hiddink ei koskaan ennen "pelännyt" joko jättää valitsematta ne jotka eivät pelaa hyvin (oli entiset ansiot mitkä tahansa, vrt. Kerzhakov ja viime EM-kisat) tai valita ne jotka ovat pelanneet hyvin vaikkapa kolme kuukautta putkeen, vaikka ei olisikaan kokemusta (vrt. Dzagoev). Nämä neljä mainitsemaani pelaajaa ovat kuitenkin pelanneet loistavasti paljon pidempään kuin kolme kuukautta, ja jotkut valituista taas eivät todellakaan ole pelanneet yhtä hyvin.
Mikä on muuttunut 
