Jos sitä viikon hiljaiselon jälkeen jotain naputtelisi:
Eihän tosiaan Madeiralla syntyneeltä kaverilta voida realistisesti odottaa normitapauksessa samanlaista lojaliteettia Unitedia kohtaan kuin Stretfordissa, Salfordissa tai Collyhurstissa syntyneeltä oman kaupungin lädiltä.
Nyt voisin vuorostani todeta, että kas kas, olethan sinäkin tullut järkiisi.
Ja kun nyt nostit esiin tuon brittien lojaalisuuden, niin on niitä toki esimerkkejä ulkomaisistakin pelaajista, Cantona ja OGS varmasti parhaimpina tapauksina. Tietysti Norja ja Portugali ovat maina kovastikin erilaisia (vaikka en jälkimmäisessä olekaan käynyt), eikä Solskjaerin asema "maailmankartalla" kovin kummoinen ollut, joten Ronaldon ja Solskjaerin vertailut voi ehkä jättää siihen. Valitettavan (näin fanin näkökulmasta) harvassa nämä tapaukset tietysti ovat, mutta näin se vain menee.
Toisaalta asiaa voisi tietysti tarkastella siltäkin kantilta, että pitääkö pelaajan ylipäätänsä olla lojaali, siis siinä suhteessa että pelaa koko uransa samassa seurassa, vaikka se olisi jopa ulkomainen porukka? Mikä vääryys siinä on, että haluaa hakea uusia haasteita ja nähdä muidenkin maiden liigoja? Taas tullaan siihen samaan johtopäätökseen, eli fanin silmissä nämä halut muualle käännetään usein "petturuudeksi" tai ainakin lojaalisuuden puutteeksi. Ronaldon kohdalla asia on tietysti toinen, mutta kyllä sitä voisi myös ajatella, että vaihtelu tekee välillä ihan hyvääkin, eikä välttämättä esimerkiksi Ruudin pitäminen (ja kyseessä siis motivoitunut hevonen) olisi tuottanut sen parempaa tulosta kuin viime kauden vähintäänkin epämääräisesti peluutettu hyökkäyskolmikko, höystettynä tietysti kikseillä ja skoulsseilla.
Miten sitten tästä eteenpäin. Pitäisikö hankintapolitiikkaa muuttaa?
Ei mielestäni, sillä tämä tyyli tuottaa tulosta, ja loppujen lopuksi valmentajaa ei mitata pelaajien seurauskollisuuden ja "legenda-asteen" perusteella, vaan menestys ja pokaalit on se mittari. OK, joku keskinkertainen britti, ja etenkin oma kasvatti, voisi nousta fanien suursuosikiksi, mutta toisaalta jos joku tuntematon hollantilaiskärki tykittää maaleja 30 osuman kausikeskiarvolla, niin näen hänet kuitenkin hyödyllisempänä pelaajana. Etenkin paikallisille seura on tietysti muutakin kuin tulokset ja pokaalit, mutta eivätköhän he ole kuitenkin vähemmistössä. Ja toisaalta ainakin omalta osaltani voin sanoa, että melkeinpä ne suurimmat United-suosikit "omalta ajaltani" eivät ole olleet brittejä. OK, joskus 70-luvulla pelaajat olivat pitkälti brittejä, ja silloin asia olisi ollut luonnollisesti toinen, mutta kun lajia ei ole tullut seurattua kuin vasta 90-luvulta, jolloin ulkomaisten pelaajien määrä on Unitedissa kasvanut huikeasti, on todennäköisyyskin suurempi. Mutta tuskinpa olen ainoa United-fani, joka pitää enemmän Vidicistä kuin Brownista, Andersonista kuin Fletcheristä (sori Tulkki ja muut), Tevezistä kuin Smithistä... Toki niitä brittisuosikkejakin löytyy, nykyjoukkueesta omalta osaltani lähinnä Scholes, Carrick, Rooney ja O'Shea.
Taisin ohittaa aika hyvin tuon Henskin kysymyksen, mutta pointtini lähinnä oli se, että vaikka ulkomaiset pelaajat sitten olisivatkin hieman "arvaamattomampia", niin minusta tässä ei kannata missään nimessä tehdä Unitedista mitään englantilasten täyttämää joukkuetta (ja ainakin nykytilanteessa huippujoukkueesta keskinkertaista) vain sen takia, että seuraan halutaan "luotettavia brittejä". Enkä sano, että sinä näin ehdotitkaan, vaikka varmasti ideaalitilanteessa näin ehkä tekisitkin.
Kannattaisiko tässä suhteessa vähän riskeerata ja jättää markkinat suurimmalta osaltaan sikseen?
Tälle riskille en vain itse näe mitään tarvetta, vaikka kokeilu ehkä houkuttelevalta kuulostaisikin (eli saada joukkueeseen uusia, nuoria pelaajia, jotka olisivat vielä omia kasvatteja). Nykyjoukkue on juuri valloittanut niin Englannin kuin Euroopankin, ja vaikka se ykköspelaaja joukkueesta häipyisikin, ei mihinkään massiiviseen remonttiin ole minusta aihetta. Ja aika varmaahan se on, että jos Ronaldo tosiaan häipyy, ei hankinnat jää yhteen pelaajaan.
Ja toisaalta vaikka noita omia junnuja on kovasti kritisoitukin, niin vilpittömästi uskon, että joistakin 90-luvulla ja tälläkin vuosituhannella lähteneistä junioreista olisi voinut jotain tullakin, jos he olisivat saaneet samanlaiset näytönpaikat kuin mitä nämä Nevillet, Scholesit ja muut saivat. Helppohan näille jutuille on nauraa, mutta sanoisin, että esimerkiksi joku Greening tai Healy olisi voinut täyttää paikkansa ainakin rotaatioukkona, jos oikeasti olisivat saaneet silloin tärkeinä ikävuosina, 18-22 reilusti peliaikaa. SAF kuitenkin valitsi toisin, ja esimerkiksi Healyn edellä nokkimisjärjestyksessä oli sellaiset nevöhöödit kuin Yorke, Cole, Sheringham ja Solskjaer. Saa nähdä mitä tälle nykyiselle joukkiolle tapahtuu, mutta heistäkin näkisin, että samassa tilanteessa greeningien ja healyjen kanssa ovat/olisivat olleet ainakin Eagles, Welbeck, sekä jo lähteneet Rossi ja Pique.
En väitä tietäväni juniorivalmennuksesta kaikkea mahdollista, mutta oma ajattelutapani vain on se, että jo ihan sieltä 16-17 vuotiaista lähtien näille lupaavimmille pelureille (nykypäivänä ainakin Welbeck ja se AS Romasta tullut Petrucci) pitäisi alkaa antaa peliaikaa, ja katsoa onko heistä mihinkään. Joku Eagles on teilattu tälläkin forumilla todella useasti, enkä sano puolustelleeni häntä itsekään, mutta väittäisin kuitenkin, että ykkösjoukkueeseen on jopa paljon vaikeampi murtautua joskus 21-22 vuotiaana, kuin 17-18 vuotiaana. En edelleenkään väitä tietäväni mitään näistä asioista, mutta veikkaisin, että se on pelaajalle itselleenkin vaikea paikka, kun ensin siirryt jostain pikkuseurasta Manchester Unitediin 16-17 vuotiaana. Odotat ehkä itsekin peliaikaa tai ainakin treenaamista näiden huippujen seassa, mutta sitten vietätkin pari vuotta junnujoukkueessa/ressuissa, ja muutaman vuoden lainalla ties missä watfordeissa. Sitten oletkin jo 20-21 vuotias, ja näet että seura on taas ostanut samalle pelipaikalle kesällä 1-2 uutta pelaajaa. Lainakomennuksista on jäänyt käteen ihan mukavia muistoja, mutta mitä olet oppinut? Et ainakaan sitä, mitä olisit voinut oppia Cantonan, Keanen ja Schmeichelin kanssa pelatessasi. Olet saanut sitä kovasti mainostettua "kovuutta" divarissa, mutta mitä ihmettä tällä kovuudella teet jossain Mestarien liigan jatkopelissä, kun vastassa on Zinedine Zidane tai Ronaldinho?
Kansio on sättinyt kovasti United-junnujen voimaharjoittelua. Melkoisia kukkakeppejä suurin osa heistä kyllä on, mutta kirkkaasti pahimpana puutteena näen kuitenkin yleisesti heikon pelinäkemyksen, ensimmäisen kosketuksen ja syöttötaidon. Piru vie, kun ihan perusasioissa on valtavia puutteita, ja tavallaan käy sääliksi esimerkiksi tätä Petrucciakin, kun hän puhui siitä, että pääsee huippuluokan akatemiaan Unitedissa. Jossain luin Unitedin akatemiaa mainostettavan maailman parhaimmaksi, ohi esimerkiksi Ajaxin koulun, joka puskee, jos ei maailmantähtiä, niin ainakin kovan luokan nimiä vuosi toisensa jälkeen Euroopan isoihin liigoihin ja seuroihin. Onko se sitten niin, että tässä täytyy odotella Scholesin, Giggsin, Nevillen veljesten, Buttin ja parin muun pelaajan lopettamista, kunnes tämä myytti ja kupla Unitedin fantastisesta junnutehtaasta puhkaistaan.
Jatkan vielä hetken tätä vuodatustani, kun kerran vauhtiin pääsin. En tiedä, voin olla ihan väärässäkin, mutta jotenkin tuntuu, että Unitedissa tällainen selänpesijä-henki on todellakin voimissaan. On juopon näköistä Bryan Robsonia jonain hemmetin jalkapallolähettiläänä, on shortseissaan viihtyvä kuivia vitsejä viljelevä SAF:n ykkösvihtoja Brian McClair ressuvalmentajana (no okei, OGS onneksi palkattiin hänen tilalleen tulevaksi kaudeksi, legendaan minulla "jostain syystä" riittää enemmän luottoa), ja onhan siellä ties ketä nobby stylesia ollut akatemian johtovirkojen hoitajina. On ihan hyvä pitää kontaktia yllä näihin vanhoihin konkareihin, mutta joku roti sentään.
Eli en siis näe, että ongelma on pelkästään pelaajissa, vaan toki myös valmennuspuolella. Tietysti nämä hölmöltä kuulostavat "tunnin ajomatka" -säännöt ovat oma lukunsa Englannissa, ja vaikeuttavat varmasti akatemioiden toimintaa, mutta minä kun en vain usko, että joku Brian McClair on oikea henkilö saamaan kaiken irti nuorista pelaajista.
Onko se sitten vain niin, että Englannissa "ei vain osata"? Tähän on helppoa, mutta toisaalta taas vaikeaa, uskoa. Enemmänkin minusta tuntuu ainakin Unitedin kohdalla, että liian vähään ollaan tyytyväisiä, ja että mennään liikaa tällaisella "syteen tai saveen" -linjalla. Pahimpana esimerkkinä näkisin Ritchie Jonesin, jolle tarjottiin parikymppisenä parin vuoden jatkosopimusta, vaikka hän ei ollut pelannut otteluakaan ykkösjoukkueessa, ja lainakomennuksetkin olivat menneet korkeintaan kohtalaisesti. Nyt, kun pelaaja lähestyy 22 ikävuotta, hänet sitten vihdoin tajutaan potkaista ulos (=ei tarjota uutta sopimusta), vaikka jo pitkään on nähty se, ettei hänessä ole minkäänlaista potentiaalia edes Valioliigaan, puhumattakaan Unitedissa pelaamisesta.
No, eiköhän tämä jo riitä, mutta vaikka mitään en asioista tietäisikään, niin jotenkin tuntuu siltä, etten ole kovin kaukana totuudesta...
