Pre-season lähti siis Milaninki kohalta viimeistään tänään tosissaan käyntiin kun kauden ekassa harkkamatsissa käytiin nyhjäämässä maaliton tasuri Cremonesen vieraana. On siis aika uuden kausitopicin ja kun muilla ei tunnu olevan kiinnostusta luomaan sitä ni pakko kai itse uhrautua, eli eiku hommiin-->
Kausi 07/08Yleiskuva ja Serie AViime kauden voi hyvin tiivistää kahteen sanaan: täydellinen floppi. Joukkue jäi liigassa 21 pistettä Interin taakse sijalle 5. Käytännössä Scudetto-haaveet sai haudata heti syksyllä, kaksi ensimmäistä matsia päättyi voitokkaasti mutta Syyskuun 3. päivä pelattu 1-1 tasuri Violaa vastaan kotona toi mukanaan neljän voitottaman ottelun putken ja kun Inter samaan aikaan vyöryi voitosta voittoon näytti tilanne jo enemmän kuin huonolta. Pitkin kautta adjektiivit jotka parhaiten kuvasivat punamustien esityksiä eivät kyllä fanin korvaan kuulosta lainkaan hyvältä: vanha, väsynyt, ennalta arvattava, nälätön, haluton, kaiken voittanut jne. jne. Lopulta kävi sitten niinki hassusti ettei Milan edes yltänyt CL-paikkaan oikeuttavaan sijoitukseen liigassa ja tulevalla kaudella joudutaankin tyytymään UEFA-cupiin. Joukkue saa kummiskin syyttää tästä kaikesta puhtaasti itseään, alisuorittaminen oli aivan käsittämätöntä.
Kauden tavoitteetSyyttävä sormi kohdistuu myös seurajohtoa kohtaan, Milanin ykköstavoite on ollut jo pitkään puhtaasti eurokenttien puolella ja siinä on samalla unohdettu lähes täysin kotoinen liiga. Ennen viime kauden alkua seurajohdolta tuli selvä viesti, että kauden 07/08 ykköstavoite on seurajoukkuiden maailmanmestaruus Joulukuussa Japanissa. Tämän lisäksi lähdettiin puolustamaan CL-pystiä ja vasta kolmantena listalta löytyi Serie A. No ykköstavoitteessa onnistuttiinkin kun Boca Juniors otti lukua Rossonerien toimesta lukemin 4-2 Joulukuun 16. päivä vajaan 70.000 katsojan edessä Yokohama Stadiumilla seurajoukkueiden MM-finaalissa. Jokainen saa kuitenkin itse miettiä paljonko Japanin reissu verotti niin fyysisiä kuin henkisiä voimavaroja koko viime kaudelta...
Tapaus A. PatoVuoden vaihduttua saatiin valoa tunnelin päähän kun supertulokas Alexandre Pato pääsi vihdoinkin edustamaan suurinta ja kauneinta. Idoliensa Kakan ja Ronaldon kanssa samaan seuraan päässyt lahjakkuus olikin saman tien kentän tähti debyytissään San Sirolla Napolia vastaan, loppunumerot 5-2 ja Patolle myös uransa ensimmäinen Serie A-osuma. Vaikka Silvion lupailemat 20 maalia kevätkaudella eivät aivan tullutkaan täyteen osoitti brassi kyllä kuuluvansa saman tien kirkkaimpiin valoihin: 18 ottelua ja 9 maalia on vallan kelpo suoritus vasta 18-vuotiaalta kaverilta. Toki paikkoja tuossa sivussa myös hukattiin iso liuta ja loppukausi menikin enemmänkin penkin puolella kun vanha kunnon Pippo Inzaghi innostui iskeen maaleja oikein urakalla eikä Ancelottia kiinnostanut vetää kahden kärjen taktiikalla.
CLHallitseva mestari selvitti helpohkon alkulohkonsa (Celtic, Benfica ja Shakhtar) tyylipuhtaasti lohkovoittajana saldolla 4-1-1. Seinä tuli kuitenkin vastaan heti 1. pudotuspeli-kierroksella Arsenalia vastaan, ja ansaitusti! Ekassa osaottelussa Lontoossa Milan oli täysin jyrän alla mutta sai kuin saikin pidettyä maalinsa puhtaana, loppulukemat 0-0. Tokan matsin alussa myös punamustilla oli paikkansa mutta sitten alkoi Arsenal karvaamaan tosissaan Milanin todella hidasta pelinrakentelua ja tulos olikin sen näköinen: 0-2 kuokkaan ja CL-kannu vaihtoi omistajaa. Arsenalia vastaan kävi todella hyvin ilmi edellä luetellut adjektiivit Milanin kauden 07/08 tasosta.
ValmennusjohtoTurha tässä on sitä tosiseikkaa alkaa kovin toistaan, että valmentaja Ancelottin pelikirja on valitettavasti käynyt jo aivan liian vanhaksi ja jo liigan "rupusakitkin" osaavat pelata juuri Milania vastaan niinkuin pitääkin. Peli on armottomasti aivan liian hidasta näpläämistä ja kun vastaan tulee sitten Arsenalin tai Roman tapainen kovasti karvaava ja päälle käyvä joukkue menee valmennusjohdolla nopeasti sormi keskelle suuta, "mitäs nyt?" Milanissa ei kuitenkaan olla totuttu tekemään mitään paniikkiratkaisuja ja senpä vuoksi Silvion & Gallianin tuki on ollut aina 100% Carletton takana, myös vaikeina hetkinä. Toki Ancelotti on vuosien varrella tuonut Milanellon suuntaan niin paljon hyvää ettei miestä nyt yhden heikomman kauden jälkeen pidäkään täysin lakaista maton alle. Mutta mutta..jos Milan ei tulevalla kaudella voita Scudettoa niin viimeistään siinä vaiheessa on mies penkin päässä vaihduttava, loputtomiin tämäkään tarina ei voi jatkua!
Topit/FlopitPatoa ehdinkin jo kehumaan mutta kyllä viime kauden tukiranka löytyy kuitenkin puolustuksen keskustasta, Alessandro Nesta todisti jälleen olevansa todellinen puolustuksen/joukkueen johtohahmo ja edelleen tonttinsa ehdotonta parhaimistoa koko maailmassa. Floppikauden muita onnistujia olivat Ambrosini joka ei varmaan ikinä pysty pudottamaan tasoansa, toverit rinnalla kaatuvat toinen toisensa jälkeen mutta Massimo se vain jaksaa porskuttaa
. Pippo Inzaghi heräsi unten mailta kevätkaudella ja olikin sitten saman tien koko liigan puhutuin pelaaja jonka maalien ansiosta Milan pysyi kuin pysyiksin mukana taistelussa 4. sijasta aina surullisen kuuluisaan vierasmatsiin Napolia vastaan toiseksi viimeisellä kierroksella. Niin ja toki kapteeni ja seuraikoni Paolo Maldini pystyi aina kunnossa olleessaan täyttämään tonttinssa totutun maldinimaisella tavallaan. Valittavasti em. kaverit eivät onnistuneet täysin paikkaamaan seuraavien epäonnistujien listaa: Dida, Gilardino, Oddo, Kaka, Pirlo, Gattuso, Seedorf..toinen floppas enemmän ja toinen vähemmän mutta kun epäonnistujia oli suhteessa huomattavasti enemmän kuin onnistujia muodostui kaudesta kaikin puolin totaallinen pannukakku.
Rossonerin kesällä jättäneet pelaajatValerio Fiori- Konkariveskari päätti vihdoinkin lopettaa uraansa. Pelasi yhdeksän Milan-vuotensa aikana ainoastaan kolme pääsarjamatsia joten ainaki mulle miehen rooli koko organisaatiossa jäi pieneksi kysymysmerkiksi?
Marco Storari- Messinasta hankittu hätäapu mv-osastolle ehti pelaamaan Rossonereissa kolme ottelua kunnes lähti monimutkaiselle lainakierrokselle vuosi sitten Espanjan kautta takaisin Italiaan. Tällä hetkellä Fiorentinan listoilla ja tuskinpa on enää palaamassa ikinä Milanelloon.
Cafu- Kaiken jalkapallokentillä voittanut brassikonkari laittoi nappikset naulaan viimeisen kerran ja lähti viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Serie A on taas yhtä hymyä köyhempi liiga.
Serginho- Vuodesta 1999 asti punamustia edustanut vasenlaituri joutui valitettavasti toteamaan ettei paikat enää kestä ja niinpä lopettamispäätös oli tosiasia. Nousi vuosien varrella yleisön suursuosikkien joukkoon ja osaksi Milan-historiaa. Halutessaan työpaikka seuran tehtävistä löytyy siis varmasti jatkossakin..
Davide Di Gennaro- Viime kaudella Bolognassa lainalla ollut keskikenttäpelaaja siirtyi Borriello-kaupassa Genoan omistukseen. Tuskinpa olisi onnistunut murtautumaan Milanissa ykköskokoonpanoon missään vaiheessa..
Yoann Gourcuff- Lupaava ranskalainen keskikenttäpelaaja on monissa lähteissä ehditty jo tituleeraamaan uudeksi Zidaneksi. Valitettavasti pelipaikkaa Milanista ei tuntunut löytyvän kirveelläkään ja niinpä kohtalona olikin tuon tuosta vaihtopenkkikomennus. Lähti hakemaan peliminuutteja lainasopimuksella Bordeauxista ja taitaapa jäädä sille kierrokselle..Kaikkea hyvää kummiskin jatkolle! Parempi luoda peliura muualla kuin hukata kykynsä istumalla vuodesta toiseen vaihdossa ja pelaamalla pelkkiä jämäminsoja.
Alberto Gilardino- Jokin siinä vain mättäs ettei Gila ikinä pystynyt pääsemään Rossonerissa Parma-vuosien tasolleen, valitettavasti. Lähti hakemaan uutta nousua uralleen ja samalla paluuta maajoukkueeseen Fiorentinan suunnalta.
Ronaldo- Ikävä kyllä El Phenomenon paikat ei taida enää kestää pelirasitusta. Näin yhden todellisen legendan aikakausi alkaa olla lähellä päätepistettään, aivan liian aikaisin. Mikäli ihme kuitenkin tapahtuu ja peliura jatkuu ovat vaihtoehdot mielestäni seuraavat: joko paluu Brasiliaan tai sitten jatkaminen Milanissa. Mikään muu tämän luokan pelaajaa tuskin motivoi jatkamaan.
Ibrahim Ba- Kaikkien aikojen jalkapalloilija ripusti Cafun ja Serginhon tapaan pelikenkänsä takanreunalle roikkumaan. Ba ei ole pelkkä pelaaja, Ba on käsite
. Jatkaa palveluaan suurimmalle ja kauneimmalle kykyjenetsijän roolissa Afrikan suunnalla. Fabien Ba pelaa Milanin junnuakatemiassa joten ei mene onneksi kovinkaan kauan kun maailman parhaan pelaajan poika ottaa ensiaskeleensa Serie A:ssa
.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kausi 08/09Maalivahdit:Christian Abbiati- Palaa kolmen vuoden lainakierrokseltaan takaisin punamustien maalin suulle, ja hyvä niin. Aliarvostettu veskari joka ei ole myöskään saanut seurajohdolta ansaitsemaansa kunniaa/huomiota, tämän vuoksi jopa pieni ihme kun palaa seuraan. Jotain Abbiatin kyvyistä kertoo kausi Juven maalin suulla jolloin mies onnistui täysin paikkaamaan itse Buffonin jättämän aukon, ja tämä aukko ei ole niinkään pieni. Kelpo otteita myös Torinossa sekä Atleticossa (ja toki aiemmin myös Milanissa). Mielestäni ehdoton ykkösmaalivahti tulevalle kaudelle.
Dida- Didaa en viitsi alkaa kovin ruotimaan kun menneiden vuosien menestykset ovat kuitenkin olleet "suhkot" hyviä. Ero hyvällä ja huonolla matsilla on kuitenkin järkyttävän kova! Voi kannatella yksin joukkuetta pahassa paikassa tai sitten kämmätä samalla lailla koko tilanteen, kertoo kenties mentaalipuolen ongelmista..Menetti viime kaudella ykkösmolarin aseman Kalacille jatkuvien virheiden seurauksena. Loukkaantumiset taisivat vain olla seurajohdon keksimä selitys yleisölle/lehdistölle miksei brassi pelaa. Todella vaikea nähdä kuinka mies onnistuisi palaamaan entiselle tasolleen viime kauden pohjanoteerauksen jälkeen. Nauttii Milanissa sen verran kovaa palkkaa + on Silvion ja kumppaneiden suosiossa kaikesta huolimatta, että tuskin on minnekään lähdössä (palkan alennus peliajan toivossa ei siis kiinnosta).
Zeljko Kalac - Aussikonkari joutui viime kaudella outoon tilanteeseen kun Didan jatkuvien töppäilyjen vuoksi seuran ykköstorjujan vastuu putosi miehen harteille. Selvitti urakkansa kutakuinkin kelvollisesti ja vaikka sekaan mahtuu myös muutama pahakin töppäys (mm. ratkaisevassa matsissa Arsenalia vastaan) niin en ala Kalacia mistään syyttelemään. Kelpo kakkosmolari ja kiitos Abbiatin viime kausi ei tule enää toistumaan.
Puolustajat:Paolo Maldini- Seuraikoni aloittaa käsittämättömän 24. pelivuotensa AC Milanin puolustuksessa. Oli lopettaa viime kauteen kun polvien kunto ei tahdo vain kestää, kapteenin arvolle ei kuitenkaan ole sopivaa lopettaa uraansa viime kauden tapaiseen floppiin joten vielä kerran lähdetään Scudetto-taistoon. Pysyy vielä kunnioittevasta 40 ikävuodestaan huolimatta hyvin nuorempiensa perässä kunhan vain paikat kestää, mm. Arsenal-kohtaamisissa oli Milanin selvää parhaimmistoa. Johtaja niin kentällä kuin kentän ulkopuolella ja kunnossa pysyessään avauskokoonpanon miehiä edelleen.
Alessandro Nesta- Joukkueen viime kauden tukipilari ja puolustuksen ehdoton ykköshahmo. Laittaa miettimään kuinka paljon surkeammin kausi olisi vielä voinutkaan mennä mikäli Nestaa ei olisi ollut. Tonttinsa parhaimistoa koko maailmassa ja yksi tärkeimmistä palasista ensi kauden menestystä ajatellen. Huhut kertoo, että selkävaivat riivaisivat miestä mutta toivottavasti nämä ovat vain niitä huhuja..
Kakha Kaladze- Äärimmäisen monipuolinen georgilainen on viime aikoina löytänyt itsensä toistuvasti Nestan toppariparina. Suorittaa tontin kuin tontin vähintään kelvollisesti ja onkin yleisesti mielestäni yksi aliarvostetuimpia pelaajia koko liigassa. Kaladzen otteisiin Milanin menestys ei ainakaan kaadu.
Massimo Oddo- Lazio-vuosinaan liigan terävimpään kärkeen pelipaikallaan iskeneen laitapakin kotiin paluu ei aivan onnistunut toivotulla tavalla. Oddon vahvuudet ovat juurikin hyökkäyssuuntaan mutta viime kaudella homma meni ajottain liian väkinäiseksi yliyrittämiseksi. On ongelmissa vastustajien vikkelien laitureiden kanssa mutta tämä miehen tuntien on tuskin kenellekään yllätys. Jos saa vahvuutensa taas esille (laitanousut, hyvä potkutekniikka) voi hyvinkin taistella avauksen paikan takaisin itselleen. Itsehän mieheen luotan, viime kausi oli vain tapaturmavahinko.
Gianluca Zambrotta- Kesän aikana Barcasta saapunut kaiken voittanut ja kokenut laitapuolustaja. Eli huippuvuotensa Vanhan Lutkan riveissä mutta varmasti on vieläkin paljon annettavaa niin Milanille kuin koko lajille. On ainakin alkukaudesta se ykkösvaihtoehto oikealle laidalle mutta Oddo pitänee huolen siitä, että kirittäjiä riittää..
Marek Jankulovski- Vasemman laidan tukipilari. Potentiaalia löytyy molempiin suuntiin pelatessa ja loistava laukaisutekniikka kruunaa entisestään koko kakun. Kesän EM-kisoissa Tshekin paras pelaaja (valittiin myös ennen kisoja maansa parhaaksi jalkapalloilijaksi). Loukkaantumiset vaivanneet vähän väliä mutta toivottavasti ne ovat nyt voitettu kanta.
Daniele Bonera- Viime kaudella yllättävänki positiivia otteita esittänyt puolustuksen yleismies. Virheitä sattuu edelleen mutta huomattavasti vähemmän kuin menneinä kausina, kehitystä on siis tapahtunut. Ensisijainen rooli korvata Nestaa ja kumppaneita loukkaantumisen yms. sattuessa. Täyttää siis roolinsa ja voi vielä jonain päivänä nousta ihan avaukseenki asti.
Dario Simic- Kroati aloittaa 6. vuotensa Milanin alapäässä. Peliaikaa ei tälläkään kaudella tule herumaan jämäminuutteja enempää mutta ammattimiehenä Simic tyytyy tähänkin. Miehellä on ollut varmasti saumoja vaihtaa maisemaa peliajan toivossa jo pitemmän aikaa mutta kun rinnassa hakkaa Milan-sydän niin tämänhetkinen tilannekin näköjään riittää.
Giuseppe Favalli- Kokenut italialainen aloittaa kolmannen kautensa Milanissa ja samalla viimeisen kauden koko urallaan. Lähinnä täytemiehen roolissa sillä taidot ovat vain harmittavan rajalliset. Olisi minun puolesta saanut lähteä päättämään uraansa jonnekin muualle.
Luca Antonini- Kausina 2000-03 Milania edustanut laitapuolustaja palaa lainakierrokseltaan takaisin Rossoneriin. Ensisijaisesti hankittiin tuomaan laajuutta suhkot kapeaan puolustusrinkiin.
Inzaghio Abate- Antoninin tapaan palaa lainakierrokseltaan takaisin Milanin riveihin. Ikää mittarissa vasta 21v joten lähinnä puhutaan tulevaisuuden tekijästä, peliaika tällä kaudella taitaa löytyä aivan jostain muualta kuin ykkösjoukkueesta.
Digao- Kakan veli. Syyt miksi on mukana Milanin ringissä taitavat löytyä täysin pelillisten ansioiden ulkopuolelta..
Keskikenttä:Andrea Pirlo- Keskikentän pelinrakentelun sielu ja erikoistilanteiden pääarkkitehti. Ollut enemmän tai vähemmän hukassa kesän 2006 maailmanmestaruuden jälkeen joten pikkuhiljaa toivoisi Pirlonkin palaavan omalle tasolleen. Ehdottomasti sarjassamme joukkueen tärkeimmät hahmot.
Gennaro Gattuso- Ikitaistelija oli jo valmis pakkaamaan kamansa ja lähtemään muihin maisemiin sillä omien sanojensa mukaan viimeaikaiset otteet eivät ole olleet riittäviä, kertoo aika paljon siitä kuinka Rino elää ja hengittää Milania. Seurajohto reagoi miehen puheisiin ainoalla oikealla tavalla: sorvaamalla sopimuspaperiin lisää vuosia. Nyt on sitten siirryttävä puheista tekoihin ja laitettava pienimuotoiselle taantumukselle piste iin päälle. Teknisillä hienouksillaan Gattuso tuskin ketään häikäisee mutta omassa roolissaan mies on ei enempää tai vähempää kuin maailman paras! Nyt kun Ba lopetti uransa on Rino myös meikän suosikkipelaaja.
Massimo Ambrosini- Kuten jo aiemmin mainitsin oli Ambrosini yksi viime kauden parhaita pelaajia joukkueessa. Suoritustaso on vain niin käsittämättömän varma, että Massimolta ei uinahduksia edes voi odottaa. Donadonikin hoksas tämän ja niinpä Ambrosini oli mukana myös Italian EM-ryhmässä. Monipuolinen taistelupelaaja joka iskee silloin tällöin myös tärkeitä osumiakin. Maldinin ollessa sivussa kapteenin nauha ei siis aivan turhan jätkän kontoille ole osunut. Tunkua avaukseen lienee ens kaudella aika runsaasti joten Ambron peliaika pudonnee hieman viime kaudesta.
Mathieu Flamini - Alkukesästä Arsenalista tullut ranskalainen hankittiin tuomaan lisää vaihtoehtoja Milanin keskikentälle. Molempiin suuntiin raatava patonki on jo Arsenalissa tottunut ettei säännöllinen peliaika huippujoukkueessa ole mikään varma käsite, tuskin alkaa siis kapinoimaan vaikka penkkikomennuksia satelis niskaan. Allekirjoittaneelle aikamoinen kysymysmerkki..
Cristian Brocchi- Taitojensa puolesta äärimmäisen rajallinen kaveri tietää kyllä hyvin paikkansa Milanin hierarkissa, jämäminsoilla siis painetaan etiä päin. Rakastaa Milania ja senpä vuoksi tyytyy täysin rooliinsa.
Emerson- Ensisijaisesti vaihtoehdoksi Pirlolle hankittu brassikonkari osoittautui ensimmäisen Milan-vuotensa aikana auttamatta flopiksi. Huippuvuodet ovat menneet jo aikoja sitten.
Clarence Seedorf- Seedorfin kohdalla tulevan kauden suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, kuinka hyvin mies ottaa vastaan vähentyneen peliaikansa? Kieltäytyi van Bastenin maajoukkuekutsusta henkilökohtaisiin syihin vedoten, akkuja ladataan siis täyttä häkää tulevaa Serie A-kautta ajatellen? Toivottavasti.
Kaká- Toissa vuonna maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi valitun yleisön suosikin viime kausi oli pienimuotoinen pettymys, taustalla oli pienimuotoisia vaivoja jotka vaikeuttivat pelaamista ja toki koko joukkueen haluton ilmapiiri. Ch€lski on totunun röyhkeään tyyliinsä tullut houkuttelemaan brassia Lontoon suuntaan maailmanennätys siirtosummalla mutta tähän paskaan ei olla tarttumassa, eihän? Kaká-Dinho-akselin toimivuutta jokainen milanisti odottaa varmasti vesi kielellä.
Ronaldinho- Jokainen todellinen suurpelaaja on jossain vaiheessa edustanut suurinta ja kauneinta, tätä taustaa vasten Dinhon saapuminen San Sirolle on vain luonnollinen tapahtuma. Kaksi kertaa maailman parhaaksi valitun Taikurin taidot ovat kyllä jokaisen jalkapalloa vähääkään seuraavan tiedossa, ja Milanin tapaisessa lämpimässä perheyhteisössä luulisi myös peli-ilonkin taas palaavan (esittelytilaisuuden hymy kertoi paljon). Suurin kysymysmerkki onkin onko Ancelotti oikea mies laittamaan "Dream Teamin" hynttyitä yhteen..
Hyökkääjät:Filippo Inzaghi- Super-Pippo pääsi kauden lopulla vihdoinkin eroon pikkuvaivoistaan ja tulos oli sen mukainen: ruuti oli kuivaa ja maaleja syntyi liukuhihnalta. Pippon ansiosta Milanilla oli edes saumat haaveilla pääsystä Mestareiden Liigaan ens kaudeksi. Ei mahtunut Italian EM-kisajoukkueeseen ja varmaan Donadoni miettii vieläkin miksi ihmeessä Pippon sivuutti valinnoistaan, siinä ois ollut se puuttuva palanen hallitsevan maailmanmestarin yskähtelevään hyökkäyspeliin. Inzaghi tulee ensi kaudella ensisijaisesti taistelemaan Borriellon kanssa paikasta kärkeen Paton pariksi. Elää maaleistaan ja kuhan tarjoilua riittää niitä myös syntyy, fantastinen viimeistelijä joka ei anna iän hämätä.
Marco Borriello- Borriellon surullisen kuuluisa viime keikka Milanellossa on unohdettu ja nyt on aika kääntää uusi sivu esiin. Todisti viime kaudella 19 pääsarjaosumallaan Genoan paidassa ainakin taitavansa maalinteon. Toki onnistuminen Milanissa on jo paineiden puolesta aivan eri luokkaa kuin sarjanousijassa mutta luulisi Marcon olevan jo kypsä tähän haasteeseen.
Alexandre Pato - Ikää mittarissa 18v ja takana on jo puolittainen kausi maailman parhaassa seurajoukkueessa ja 18 ottelussa 9 tehtyä maalia, mitä voimmekaan siis odottaa tulevalta kaudelta? Ennen kauden alkua kaikki hehkuttaa Dinhoa mutta kuhan kausi starttaa uskon hehkutuksen kääntyvän vallan patomaiseksi, tästä tulee nimittäin Paton kausi!
Alberto Paloschi- Paton kanssa samaa ikäluokkaa oleva italialaiskärki teki myös debyyttinsä viime kaudella liigaan ja maalitilikin saatiin samalla auki. Asiaa aivan avaukseen asti ei vielä tällä hetkellä ole mutta kenties muutaman jo muutaman päästä jokikisille futisdiggarille on tuttu kärkipari Pa-Pa joka dominoi Italian kenttiä täysin suvereenisesti. Paloschi jatkanee siis maalien mättämistä Primaveran puolella ellei Milan sitten päästä miestä lainalle muihin maisemiin haistelemaan pääsarjan tuulia ja sitä kautta kasvamaan korkoa.
Eletään siis vasta pre-season aikaa joten lisävahvistukset ovat vielä hyvinkin mahdollisia, kokoonpano voi siis vielä elää.
Tavoite:Nyt on vihdoinkin laitettava perusasiat kuntoon! Ja tällä tarkoitan, en enempää tai vähempää, kuin seuran palauttimista kaupungin/liigan ykkösjoukkueeksi. Faneja on jo aivan liian pitkään piinattu surkeilla Serie A-esityksillä! Olkoon joukkueen politiikka mitä tahansa niin lähtökohtana tulisi aina olla ensisijaisesti menestyminen kotimaan kentillä, euromenestys on sitten pelkästään plussaa. Tämä tietää, että leijuminen/alisuorittaminen on loputtava ja tähtienkin on taas käärittävä hihansa ja alettava paiskimaan TÖITÄ menestyksen eteen. Putoaminen Mestareiden Liigan karkeloista oli toivottavasti hyvä opetus seurajohdolle missä oikein mennään ja nyt on herätyskellojen aika alkaa viimeistään soimaan. Mikäli kausi ei pääty Scudetto-juhliin on valmennusjohdon sanottava irti, nyt jos joskus pitäisi palapelin olla kunnossa ja motivaationkin pitäisi riittää. UEFA-cup on toki hieno kilpailu sekin mutta menestys siinä tulee joka sektorilla jättää pois liigaa häiritsevänä tekijänä!
Keskustelu on siis avattu, tästä saa jatkaa..
Forza Milan!
