Noniin! Hampurin reissu jälleen kerran menestyksekkäästi takana. Ja vielä upealla 3-2 voitolla höystettynä. Ensimmäistä kerran yhdeksään vuoteen Volksparkilla päästiin huutamaan Spitzenreiteria.
Lähtö oli perjantai aamupäivällä ja lentokin onneksi tuli alas vasta Hampurissa. Lentokentältä Jasperilla rautatieasemalle ja siitä S-Bahnin keula kohti Königsstrassea jossa homoystävälliseksi mainostettu hotellimme oli. Tai käytännössä kyllä Reeperbahnilla, mutta Königsstrasse vain kuulostaa hiukan siistimmältä. Perjantai-illan ohjelmassa oli heti matka Volksparkin kendostadionille katsomaan onko Jeren nenä kestänyt valkoisena. Saksalainen kendo ei pelillisesti ollut juuri Suomen alasarjoja parempaa, mutta maan tapaan tunnelma ja show oli noin 6000 hengen voimin aivan uskomaton. Jeren vauhti oli slowmotionilla mutta voitto Hampuriin. Se siitä. Illalla yleistä päälliköintiä St. Paulissa.
Lauantaina olikin sitten pelipäivä joka käynnistyi kostyymien hankinnalla ja tankkauksella. Huomionarvoista on että saksalaiset elkut ei osaa ollenkaan jonottaa vaan painaa hotellin aamupalalle kuka mitenkin ja joka puolelta etuillen. On se kumma että kansa joka tekee kaiken sekunnilleen ja 90-asteen kulmassa ei osaa yhtä kahvia jonottaa. Iltapäivällä sitten S-Bahnilla Stellingeniin ja siitä stadionille yhdessä vähän päälle 55 000 muun punahousun virrassa.
Katsomopaikat oli nyt edellisen pelin erehdyksestä viisastuneena valittu omien joukosta eli pohjoispäädyn alanurkasta. Hamburg meine Perle ja Forever HSV vedettiin kohtuullisen komeasti, mutta tunnelma oli jotenkin odottava. Aspiriinitehtaan poikien ladottua kaksi maalia heti ottelun alkuun tunnelma hiljeni entisestään ja etenkin Atouban jälleen kerran rohkeat kikkailut saivat aikaan aikamoista päiden pyörittelyä. Mutta jälleen kerran Hanseaten pääsi peliin mukaan vasta kun oli tullut kaksi maalia rotsiin. Guerreron tehtyä kavennuksen vieressä seisova Juicen näköinen kaveri heitti varmaan puoli tuoppia Holstenia edessä seisovan niskaan – ja tyyppi ei edes vilkaissut taakse vaan pyyhkäisi vaan hiukan niskatukkaansa kuin kampausta korjaten! Suomessa tappelu olisi varmasti ollut valmis.
Toisella puolikkaalla HSV painosti jatkuvasti ja saikin aikaan tasoituksen. Petricin voittomaalin jälkeen tunnelma oli todella korkealla ja Hanseaten pelasi yleisölleen. Hampurin puolustus oli ajoittain aika pahasti pulassa, mutta johtoasema pysyi onneksi loppuun asti. Stadionilla räjähti todella, kun Ruhrin derbyn tulos lävähti taululle. Dortmundin tasuria juhlittiin kuin salaattilautasta ja UFFTAssa kajautettiin todella upeat Spitzenreiter ja Scheiss Werder Bremen –huudot.
Pelistä poistuminen sujui jälleen kerran perhetyyliin ilman mitään ongelmia. Metro takaisin St.Pauliin oli aivan täynnä ja kruunuksi se vielä seisoi useaan otteeseen minuutteja paikallaan aikataulun myöhästymisen takia. Liikkumaan ei pystynyt ja hiki valui pitkin otsaa ja selkää, joten vitutuskerroin uhkasi nousta aika korkealle. Onneksi muutaman jurrisen sakun HSV-laulanta vähän kevensi tunnelmaa. Sarjakärkenä oli ihan mukava päälliköidä loppu viikonloppu!
