Jalkapalloaiheiset kirjat

[Thouni]

Itsekin luin tuon joku aika sitten ja oli tosiaan yllättävän hyvin kestänyt aikaa. Käännöskukkasilta vältyin, kun luin alkukielisen laitoksen.

Tuossa alkuperäisessä versiossa ei muistaakseni ollut tuota Suomi-kappaletta ollenkaan, joten jos tuo klassikkoteos vielä kirjahyllystä puuttuu niin kannattaa vähän katsoa minkä version ostaa.

[Tango Rosario]

Alkuperäinen Football Against the Enemy julkaistiin 1994, ja suomennokseen lisättyä Suomi-osiota varten Kuper matkusti Helsinkiin kai joskus 1999 kesällä.

[Ianway]

Siinä oli pari muutakin ekstralukua, ainakin se Hollannin vuoden 1998 MM-turnausta kuvannut. Ja suomennoksen jokaisen luvun lopussahan oli sellainen "mitä heille  kuuluu nyt" -tyylinen lisäkappale.

[Heppatiitti]

DANIEL STOREY: GAZZA IN ITALY. Ilmestymisvuosi 2018 ja sivuja 134.

Taustaa kirjailijasta: Daniel Storey on pitkän linjana journalisti ja tietokirjailija. Football Supporters Federation valitsisi hänet vuonna 2016 ”Vuoden jalkapallokirjoittajaksi.” Tämän kirjan lisäksi on Storey kirjoittanut kaksi muuta jalkapalloaiheista kirja: ”A Portrait of an Icon” ja ”250 Days: Cantona`s Kung Fu and the Making of Man U.”

Taustaa päähenkilöstä: Hyökkäävä keskikenttäpelaaja Paul Gascoigne syntyi vuonna 1967. Poikkeuksellisen lahjakas ja taitava Gascoigne edusti brittein saarilla kaikkiaan viittä pääsarjaseuraa ja pelasi lisäksi kolme kautta Italian Laziossa. Englannin maajoukkuetta Gascoigne edusti 57 kertaa ja teki 10 maalia. Jo peliuransa aikana Gascoigne tunnettiin runsaasta alkoholinkäytöstään ja mielenterveydellisistä ongelmistaan, jotka ovat vain pahentuneet peliuran päätyttyä.

Kirjan tapahtumat: Italian MM-kisoissa 1990 Englanti selvisi ensimmäisen kerran vieraalla maaperällä MM-kisojen semifinaaliin asti. Brittifanit eivät mellakoineen ja koko kanssa seurasi joukkuetta. Britit arvostavat taistelijoita, jotka uhrautuvat joukkueen edestä, mutta tällä kertaa suurimman huomion keräsi taituri Paul Gascoigne, jonka tekniikka ja pelikäsitys oli häikäisevää. 4.7.1990 Torinon semifinaalissa sai Gascoigne varoituksen, mikä tarkoitti että hän olisi pelikiellossa mahdollisessa finaalissa. Gascoignen kyyneleet menivät kansan tunteisiin ja nostivat hänet kotimaassaan valtavaan kansansuosioon. ”Gazzamania” valtasi Britannian. Gascoignesta tuli hetkessä maan suosituin, seuratuin ja kuuluisin henkilö. Gazza ikuistettiin Madame Tussaudsin vahakabinettiin, hän sytytti Regent Streetin jouluvalot ja jopa Gazzan single ”Fog on the Tyne” keikkui levylistan kärjessä.

Sen sijaan Gascoignen seuralla Tottenhamilla meni huonosti. Tottenham oli ensimmäinen jalkapalloseura, josta oli tullut pörssiyhtiö 1983. Sen jälkeen seura oli ajautunut vakaviin talousvaikeuksiin, eikä seuran puheenjohtaja Alan Sugar epäröinyt laittaa kruunun jalokiveään myyntiin. Serie A oli silloin maailman paras, rahakkain ja seuratuin liiga. Gascoigne kuuli mahdollisesta siirrosta Italiaan ensimmäisen kerran helmikuussa 1991. Lazio pyrki takaisin sarjan huipulle ja neuvottelut etenivät nopeasti. Siirtohinnaksi sovitaan 7,5 miljoonaa puntaa ja Gazza saa palkkaa 22.000 puntaa viikossa, joka oli kymmenen kertaa enemmän kuin Tottenhamissa.

Sitten kaikki menee pieleen. Gascoigne loukaantuu FA-Cupin finaalissa, mutta Lazion johto vierailee sairaalassa tuoden Gazzalle Lazion paidan ja kultakellon sekä lupauksen, että häntä odotetaan, vaikka siirtohintaa pudotetaankin. Gazzan sekaantuminen kahteen baaritappeluun hidastaa toipumista entisestään ja siirto Italiaan tapahtuu vasta 31.5.1992. Gazza kuntouttaa itseään tunnollisesti. Hän haluaa olla rakastettu ja aloittaa Lazion fanien hurmaamisen. Gazza hankkii 20 Italian sana- ja oppikirjaa ja tuo sellaisen myös pukuhuoneeseen ekoihin treeneihin, mutta unohtaa nappikset ja harjoittelee tennareissa.

Serie A debyytti koittaa 27.9.1992. Kovan taklauksen seurauksena Gazza joutuu jo puoliajalla jättämään kentän. Parempaa on kuitenkin tulossa. Derby della Capitalessa Roman kannattajat heittävät Gazzalle suklaapatukoita, mutta tämä vastaa tekemällä hienon tasoitusmaalin. Ottelussa Pescaraa vastaan Gazza tekee maalin harhauttamalla viisi vastustajaa ja veskarin. Lazio sijoittuu sarjassa viidenneksi ja Gascoignesta on tullut seuran fanien suosikki.

Käytös kentän ulkopuolella on myös ”gazzamaista.” Hän esim. lavastaa liikenneonnettomuuden, jossa on makaavinaan verissään kuoleman kielissä ja laittaa elävän käärmeen Roberto Di Matteon taskuun. Osansa saa myös Gascoigneen ymmärtäväisesti ja pitkämielisesti suhtautuva valmentaja Dino Zoff. Lainaus kirjasta: ”He was a man with the heart and the eyes of a child,” said Pierluigi Casiraghi, probably intending that as both compliment and insult. “We were on the team bus once and he sat down behind Zoff. As soon as the bus went into a dark tunnel, he stripped off all of his clothes and just sat there waiting for Zoff to turn around and see him naked.”

Tämän jälkeen alkaa alamäki ja vastoinkäymiset. Gazza ajaa vahingossa innokkaan fanin jalan yli, antaa haastattelun, jossa pilkkaa Italian kulttuuria ja pilaa välinsä Lazion omistajan Sergio Cragnottin kanssa. Lainaus kirjasta: When Cragnotti visited the club`s training ground one day with a host of club officials, Gascoigne approached him and uttered the words, “Tua figlia, grande tette.” While the club officials stifled giggles, Cragnotti was understandably less than amused. Having your daughter treated as a sexual object by your record signing in front of your colleagues isn`t a great look for a business mogul and club owner.

Gazza hyökkäilee paparazzien kimppuun ja hänen maineensa alkaa romuttua. Gascoigne ei tunnetusti nauttinut fysiikkatreeneistä ja Italian tieteellinen valmennus ja harjoitusleirit ovat hänelle shokki. Kesätauon Gascoigne viettää lomaillen Floridassa ja palaa sieltä kymmenen kiloa ylipainoisena. Toinenkin kausi alkaa loukkaantumisella ja Zoff määrää Gazzan kahden viikon lomalle tämän vastustuksesta huolimatta. Pakkolomalta Gazza palaa entistä pulleampana ja toteaa raivostuneelle Zoffille vain: ”I told you not to sent me on holiday, signor Zoff.” Kuntokuuri parantaa Gazzan peliä, mutta sitten tapahtuu taas uusi loukkaantuminen. Harjoituksissa taklaustilanteessa nuoren Alessandro Nestan kanssa murtuu Gazzan pohje- ja sääriluu. Leikkauksen jälkeen on edessä yli puolen vuoden kuntoutus.

Seuraavana kesänä Lazion valmentajaksi tulee Zdenek Zeman, joka muuttaa peliryhmityksen siten ettei Gazzalla enää ole erioikeuksia. Zeman vaatii pelaajiltaan rautaista fysiikkaa, mikä on myrkkyä taiteilija Gascoignelle, Kausi 1994-95 on Laziolle menestys. Seura tulee sarjassa toiseksi, mutta Gascoigne pelaa vain 223 minuuttia. Urheilutoimenjohtajaksi siirtyneen Zoffin tehtävä on etsiä Gazzalle uusi seura. Ehdolla ovat Chelsea, Aston Villa ja Rangers. Gazza ei innostu Chelseasta eikä Villasta ja sanoo Zoffillle, ettei Queens Park Rangers kiinnosta. Kun Zoff kertoo, että kyseessä on Glasgow Rangers syntyy sopimus nopeasti. Viimeisessä harjoituksessaan Roomassa Gascoigne polvistuu Zemanin eteen ja pyytää ivallisesti ”suuruudelta” neuvoja. Tämän jälkeen Gascoigne jää makaamaan kentälle, kunnes Alen Boksic kantaa hänet pois.

Kirjan arvostelu: Serie A alkaa ensi viikolla, joten sen kunniaksi tällainen pieni muistelu. Täytyy huomauttaa, että kirja ei ole Paul Gascoignen elämäkerta, vaan ainoastaan kertomus tämän kolmesta myrskyisästä vuodesta Roomassa. Storey on ammattimies ja tuo hyvin esille Gascoignen haurauden ja henkisen haavoittuvaisuuden. Gazza halusi miellyttää ja olla kaikkien rakastama, mutta siihen ei riittänyt pelkästään valtava lahjakkuus jalkapalloilijana, jota ei koskaan täysin ulosmitattu. Gascoigne oli addikti ja addikti oli alkoholi, joka johti masennukseen, koska Gazza ei osannut käsitellä epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Gascoignella oli tuhansia kavereita, mutta ei ystäviä – ainakaan silloin kun heitä olisi tarvittu.

Kirjalla on kaksi heikkoutta: Se on lyhyt. Sivumäärältään melkeinpä enemmän novelli kuin romaani. Lisäksi se on kohtuullisen yllätyksetön. Mitään varsinaisesti uutta se ei tuo aiheeseen, vaan tarinat tuntuvat tutuilta muista yhteyksistä. Ihan mukava pieni kesälukupaketti tämä silti on. Arvostelu on kolme ja puoli tähteä viidestä.

[Aguilas]

Onko kellekään osunut tämä uutuus lukupinoon:

https://kirja.fi/collections/jukka-behm/products/ihmepoika-leon-9789520452223

Jukka Behmin nuortenromaani on kiinnostava kurkistus futismaailman kulissien taakse. Taidokkaasti kirjoitettu tarina, mielenkiintoiset henkilöhahmot ja hauska pilke rivien välissä imaisevat lukijan mukaansa ensi riveiltä alkaen. Futismaailman kiemuroiden taustalta paljastuu nuoruuden tärkeitä teemoja, kuten itsenäistymistä, kilpailua, ystävyyttä, epäonnistumisen pelkoa ja näyttämisen halua.

[Laporte]

Suositelkaas hyviä Serie A- / La Liga -aiheisia kirjoja, näissä liigoissa pelanneiden omaelämäkertoja tai yleisesti italialaista/espanjalaista futista tutkailevia teoksia. 

[HÄI]

Suositelkaas hyviä Serie A- / La Liga -aiheisia kirjoja, näissä liigoissa pelanneiden omaelämäkertoja tai yleisesti italialaista/espanjalaista futista tutkailevia teoksia. 

John Foot - Calcio.

[tactico]

Suositelkaas hyviä Serie A- / La Liga -aiheisia kirjoja, näissä liigoissa pelanneiden omaelämäkertoja tai yleisesti italialaista/espanjalaista futista tutkailevia teoksia. 

Tobias Jones: Ultra - The Underworld of Italian Football

[Siperia]

Suositelkaas hyviä Serie A- / La Liga -aiheisia kirjoja, näissä liigoissa pelanneiden omaelämäkertoja tai yleisesti italialaista/espanjalaista futista tutkailevia teoksia. 

Tim Parksin A Season with Verona ehdoton suositus. Seinä kolmannelle-podcastissa mainittu Tom Underhillin The Working Hands of a Goddess on itselläni lukulistalla ja ilmeisesti hyvä teos Atalantasta Gasperinin alaisuudessa.

[Thouni]

Phil Ballin Morbo on ainakin hyvä yleisteos espanjalaisesta futiksesta.

[Virallinen]

Suositelkaas hyviä Serie A- / La Liga -aiheisia kirjoja, näissä liigoissa pelanneiden omaelämäkertoja tai yleisesti italialaista/espanjalaista futista tutkailevia teoksia. 

Suositellaan nyt suomalaistakin, joskin maamme tietokirjoille tyypillinen kustannustoimittajan huolettomuus näkyy etenkin toistona: Esa Mäkijärven Pyhä peli on ihan pätevä perusteos Italian jalkapalloon ja sen yhteiskunnallisiin sidoksiin.

[tactico]

Suositelkaas hyviä Serie A- / La Liga -aiheisia kirjoja, näissä liigoissa pelanneiden omaelämäkertoja tai yleisesti italialaista/espanjalaista futista tutkailevia teoksia. 

Espanjasta Robbie Dunnen Working Class Heroes - The Story of Rayo Vallecano

[John Rambo]

Juuri luin tuon Dunnen kirjan loppuun. Ei rehellisesti sanoen ole kovin kummoinen, mutta menee toki paremman puutteessa.

Näitä perusteoksia englanniksi / suomeksi ovat varmaan Sid Lowen & Phil Ballin teokset Espanjan osalta. Italian puolelta taas se Tim Parksin Season with Verona on ehdoton. Kylkeen ehkä John Footin Calcio tai vaikkapa Paddy Agnew'n Forza Italia.

[Jinete]

Näitä perusteoksia englanniksi / suomeksi ovat varmaan Sid Lowen & Phil Ballin teokset Espanjan osalta.

Phil Ballin Morbo on ehkä paras futis-kirja minkä olen lukenut. Todennäköisesti, koska se on niin paljon muutakin kuin kirja futiksesta.

[Heppatiitti]

VESA VARES: PALLON HERRUUS – KUNINGASLAJIN VALTA JA LUMO. Ilmestymisvuosi 2018 ja sivuja 414.

Taustaa kirjoittajasta: Vesa Vares syntyi vuonna 1963. Vares on valtiotieteen tohtori, poliittisen historian tutkija ja Turun yliopiston professori. Lisäksi Vares toimii Eduskuntatutkimuksen Keskuksen varajohtajana. Vares on kirjoittanut kymmeniä teoksia ja tutkimuksia. Hänet tunnetaan erityisesti konservatismia ja poliittista oikeistoa käsittelevistä tutkimuksistaan. Vares tunnustaa myös olevansa ”jalkapallohullu.” Nyt käsiteltävän kirjan lisäksi hän on kirjoittanut teoksen ”Enemmän kuin peliä: Naisten jalkapallo tasa-arvon tiellä maailmalla ja Suomessa.”

Kirjan tapahtumat: Kirjassa on viisi laajaa lukua. Ensimmäinen käsittelee jalkapalloa fasismin ja natsismin käsissä, toinen on otsikoitu ”Elämän ja demokratian puolesta.” Kolmannessa luvussa aiheena on sosialististen maiden jalkapallo, neljännessä Etelä-Amerikka ja viimeisessä muut maanosat, nykyaika, rahan vaikutus jalkapalloon ja naisjalkapallon nousu.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jalkapallosta tulee maailman suurin ja suosituin urheilulaji. Omanlaistaan sosialistista yhteiskuntakokeilua rakentava Benito Mussolini valjasti futiksen itsensä ja fasistiensa käyttöön. Mussolini tarvitsi jalkapalloa yhdistämään kansaa sekä karaisemaan ja kasvattamaan sitä. Jalkapallo vahvisti kuntoa ja loi yhteishenkeä, kun tavoitteena oli luoda taisteleva italialainen, joka valtaisi maalle uusia alueita ja siirtomaita. Mussolinikin oli lähellä kohdata loppunsa futiskentällä. 1926 Bolognan stadionin vihkiäisistä poistuessaan häntä kohti ammuttiin useita laukauksia – mutta ohi – ja väkijoukko lynkkasi välittömästi epäillyn ampujan. Järjestelmä panosti ja satsasi lajiin. Stadioneita (yhdistelmä antiikkia ja modernismia) rakennettiin, fasiliteetit laitettiin kuntoon, säädettiin laki, jonka mukaan jokaisen kunnan piti rakentaa urheilukenttä. Serie A perustettiin 1929 heti ammattilaisliigaksi. Ulkomaalaisvahvistuksia ei ollut, mutta oriundit sallittiin. Kaikkiaan oriundeja oli vain 47, mutta he olivat lajin ehdotonta huippua. Kun Italia voitti 1934 maailmanmestaruuden oli joukkueessa viisi oriundia, 1936 Italia voitti olympialaiset yliopistopelaajilla ja vuoden 1938 maailmanmestarijoukkueessa oli enää yksi oriundi. Italian futis pysyi huipulla toisen maailmansodan aikana ja Mussolinin kukistumisen jälkeenkin. Romahdus tuli vasta, kun La Grande Torino menehtyi lento-onnettomuudessa ja sen mukana Italian maajoukkueen runko.

Toisin kuin Mussolini – Hitler ei ollut kiinnostunut jalkapallosta – mutta hänen mielestään urheilun piti tuottaa taistelijoita. Urheilu ja jalkapallokin arjalaistettiin ja ensin siitä karsittiin juutalaiset ja marxilaiset. Myöhemmin mentiin arjalaistamisessa vielä pidemmälle ja ainoastaan Bayern Munchen uhmasi natseja enemmän tai vähemmän avoimesti. Seuran puheenjohtaja Kurt Landauer joutui lopulta pakenemaan maasta, mutta palasi seuran presidentiksi sodan jälkeen.

Espanjan sisällissodan jälkeen Francon onnistui pysytellä erossa toisesta maailmansodasta, mutta maasta tuli kansainvälisen politiikan hylkiö 1950-luvulle asti, mutta Real Madrid ja sen menestys oli maan paras vientituote. Suuri ideologioiden yhteentörmäys tuli 1960 EM-kisojen välierissä, jossa Francon kielsi kohtaamasta Neuvostoliittoa. Hyvitys tuli seuraavissa EM-kisoissa, joiden finaalissa Espanja voitti Neuvostoliiton.

1930-luvulla Englanti edusti demokratiaa ja Saksa totalitarismia, mutta urheilusuhteilla yritettiin vähentää jännitystä maiden välillä. 1935 Englanti kohtasi Saksan Tottenhamin – jolla oli paljon juutalaiskannattajia – kotikentällä vasemmiston ja AY-liikkeen vastustuksesta huolimatta. Ottelua saapui seuraamaan myös 10.000 saksalaista. Vastavierailu Saksaan tapahtui 1938 ja FA:n ja poliitikkojen vaatimuksesta britit tekivät ottelun alussa natsitervehdyksen. Englanti kuitenkin voitti molemmat ottelut.

Kirjassa sukelletaan syviin ja tummiin vesiin, kun kuvataan toisen maailmansodan keskitysleirejä. Sielläkin pelattiin jalkapalloa. Tunnetuin oli Theresienstadtissa pyörinyt Liga Terezin, jossa oli nuoriso, amatööri ja pääsarja. Liigaan muodostui oma fanikulttuurinsa ja otteluita seurasi tuhansia katsojia. Sodan jälkeen Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta. Saksa sai edustusoikeutensa takaisin 1950. Neljä vuotta myöhemmin tapahtui ”Bernin ihme” ja sanotaan, että yllätys maailmanmestaruuden myötä Saksa syntyi uudestaan ja palasi takaisin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Wir sind wieder wer = olemme taas jotakin.

Kommunistit pyrkivät luomaan uuden ja luokkatietoisen ihmisen. Aluksi suhde urheiluun oli Neuvostoliitossa vihamielinen, mutta kunnosta ja terveydestä oli pidettävä huolta. Neuvostoliitossa jalkapallojoukkueet syntyivät tuotantolaitosten yhteyteen. Toisen maailmansodan jälkeen ”sosialistinen jalkapallo” oli valmis kansainvälisille areenoille. Parhaiten menestyi Unkari, joka voitti olympiakullan 1952, mutta jonka ”kultainen joukkue” hävisi Saksalle – ensimmäinen tappio neljään vuoteen – vuoden 1954 MM-finaalin. Tämän tappion jälkeen Unkarin pelaajien etuudet katosivat, alkoi tutkinta ja valtaosa pelaajista loikkasi länteen. Kylmän sodan aikana itäblokki hävisi taloudellisesti lännen maailmanlaajuisille pelaajaresursseille ja urheilullista menestystä tuli enää satunnaisesti.

Etelä-Amerikassa jalkapallo heijastuu elämän kuvana. Uskonto, magia ja mystiikka ovat tärkeässä osassa. Kansa pitää selvänä, että kaikki viranomaiset ovat lahjottavissa, eikä poliitikoilta tai viranomaisilta ole mitään hyvää odotettavissa. Tämän takia myös jalkapallossa oman joukkueen puolesta kaikki on sallittua. Eräänlainen huijaus ja ”katuviisaus” on vain hyve, eikä esim. ”Jumalan käsi” herättänyt siellä pahennusta. Kauna Etelä-Amerikan ja Euroopan välillä syntyi jo kauan sitten. 1928 Chelsea vieraili Argentiinassa ja katsojat hyökkäsivät brittien kimppuun. Erityisen vihattuja olivat Italia ja oriundit. 1930 ja 1934 MM-kisoja sävyttivät mantereiden molemminpuoliset boikotit. Etelä-Amerikan talousvaikeudet 1950-60 luvuilla ja lainat Euroopasta ja USA:sta lisäsivät vastakkainasettelua. Pisimmälle politiikan sekaantumiseen jalkapalloon vei Argentiinan presidentti Juan Peron, joka 1950 ja 1954 kielsi maan osallistumisen MM-kisoihin. Toisaalta taas Brasiliassa 1964-85 vallassa ollut diktaattorimainen sotilasjuntta ei haitannut muun maailman ihailua maan futista kohtaan.

Kirjan viimeisessä luvussa käsitellään mm. Afrikka ja Aasia, monikulttuurisuuden nousu, naisfutis (josta Vares myöhemmin kirjoitti oman kirjan) sekä jalkapallon kaupallistuminen ja rahan valta. Englannissa oli vielä 60-luvulle asti voimassa palkkakatto, joka oli pelaajalle 20 puntaa viikossa. FIFA:n korruptoitumisen takia on kaksi edellistä MM-kisaa pidetty Venäjällä ja Qatarissa, eikä tätä voida edelleenkään perustella millään asia-argumentilla. Nämä vaan tarjosivat enemmän kuin muut.

Kirjan arvostelu: Minkälainen tietokirja syntyy, kun yhdistetään ammattimaisen tutkijan osaaminen ja jalkapallofanin into? Siitä syntyy erinomainen kirja. Jonkun verran on suomeksi julkaistu futiksen yhteiskunnallista puolta käsittelevää kirjallisuutta, mutta professori Vares löytää monta uutta näkökulmaa. On sanottu että ”politiikkaa ja urheilua ei pidä sotkea keskenään” mutta jalkapallo on sotkettu politiikkaan jo sata vuotta ja näistä kytköksistä kirja antaa hyvän oppitunnin. Futiksen kautta on pyritty vahvistamaan fasismia, kommunistista järjestelmää tai demokraattista yhteiskuntaa. Kirja sopii niille lukijoille, joita jalkapallo kiinnostaa muutenkin kuin urheilullisessa mielessä. Tämä käy myös hyvästä jalkapallon yleisteoksesta ja kerrankin tietokirjan lähdeluettelo on kunnioitettavan pitkä, eikä silti tarvitse pelätä, että kirja olisi akateemisen tylsä. Tässä kuvaus Sommen taistelusta 1916. Lainaus kirjasta: Aamulla kello 7.30 brittiarmeija aloitti 100.000 miehen rynnäkön. Mutta Montaubonin lohkolla seurasi myös jotain muuta, mikä todennäköisesti sai juoksuhaudoissa kyyröttelevät saksalaiset uskomaan, että heidän vihollisensa oli tullut lopullisesti hulluksi. Mikäli he nimittäin ehtivät huomata erään yksityiskohdan.

Brittien hyökkäyksen edellä kulki kaksi jalkapalloa. Yksi toisensa jälkeen niiden potkaisijat kaatuivat, mutta aina seurasi uusia.

Tapaus muistetaan hyvin brittiläisessä sotahistoriassa, Jalkapallojen perässä hyökkäsi kuninkaallinen Itä-Surreyn rykmentti, jonka kapteeni Wilfred Nevill oli luvannut joukoille erikoispalkinnon siitä, että nämä seuraisivat hyökkäyksessä kahta hänen tuomaansa jalkapalloa ja potkisivat niitä saksalaisten linjoille saakka. Brittiläisen mustan huumorin perinteitä seuraten Nevill oli kirjoittanut ensimmäiseen palloon The Great European Cup: East Surreys versus Bavarians, kick off at zero, ja toiseen suurin kirjaimin NO REFEREE (Suuri Eurooppalainen Cup-finaali, itäsurreylaiset vastaan baijerilaiset. Aloituspotku kello nolla. EI EROTUOMARIA).

Rykmentti toimi haasteen mukaisesti. Se sai potkittua ja syöteltyä pallot aina saksalaisten ensimmäisille juoksuhaudoille asti, jotka se valtasi (lainaus päättyy).

Tämä kirja on yksi parhaista suomeksi kirjoitetuista jalkapallokirjoista, eikä kalpeni minkään ulkomaalaisenkaan teoksen rinnalla. Arvostelu on neljä ja puoli tähteä viidestä.

[Heppatiitti]

ULI HESSE: THE THREE LIVES OF THE KAISER. Ilmestymisvuosi 2023 ja sivuja 314.

Taustaa kirjoittajasta: Ulrich “Uli” Hesse syntyi 1966 Dortmundissa. Hesse on suorittanut maisterin tutkinnon Bochumin yliopistossa ja on eräs maailman tunnetuimmista jalkapallotoimittajista ja kirjailijoista. Kollega Ralph Honingsteinin tapaan Hesse on siitä erikoinen tapaus, että kirjoittaminen sujuu sekä saksaksi että englanniksi. Tähän mennessä Hesse on julkaissut yhdeksän kirjaa. Hänen ensimmäinen kirjansa oli ikoninen: ”Tor! The Story of German Football” jonka FourFourTwo-lehti listasi kuudenneksi parhaaksi kautta aikojen jalkapallosta kirjoitetuksi. Hessen kirja ”Building the Yellow Wall” palkittiin 2019 vuoden parhaana jalkapallokirjana. Kirjailija käytti aikaisemmin avioliiton kautta saamaansa sukunimeä Hesse-Lichtenberger, mutta on nykyään palannut lyhyempään muotoon.

Taustaa päähenkilöstä: Ottaen huomioon Franz Beckenbauerin saavutukset pelaajana, valmentajana ja urheiluvaikuttajana on hän eräs merkittävimmistä hahmoista modernin jalkapallon aikana. Pelkkä luettelo Beckenbauerin saavutuksista on hengästyttävä. Pelaajana maailmanmestaruus 1974, hopea 1966 ja pronssi 1970. EM-kisoissa mestaruus 1972 ja hopea 1976. Eurooppacupin voitto kolmesti, Euroopan paras jalkapalloilija 1972 ja 1976. Kansallisia mestaruuksia ja cupin voittoja ei jaksa edes luetella. Valmentajana maailmanmestaruus 1990 ja hopea 1986. Beckenbauer on toiminut Bayern Munchenin puheenjohtajana, johtanut Saksan hakukomiteaa vuoden 2006 MM-kisavalintaprosessissa ja toiminut vuoden 2006 MM-kilpailujen järjestelytoimikunnaan puheenjohtajana.

Beckenbauer oli juniorina hyökkääjä, sen jälkeen keskikenttäpelaaja ja 1960-luvun loppupuolella pelipaikaksi vakiintui puolustaja ja libero silloin vallankumouksellisella tavalla. Mahtavan tekniikan ja pelisilmän omannut Beckenbauer pelasi vapaassa roolissa puolustuksen takana ja nousi sieltä tukemaan hyökkäyksiä ja rakentamaan peliä hyödyntäen sen ettei häntä vartioitu. Beckenbauer on ollut naimisissa kolmesti ja hänellä on kaikkiaan viisi lasta, joista Stephen Beckenbauer oli ammattilaisfutaaja ja arvostettu nuorten valmentaja.

Kirjan tapahtumat: Beckenbauerit ovat vanhaa perusbaijerilaista sukua. Franz syntyi 1945 heti toisen maailmansodan jälkeen. Ydinperheeseen kuului ankara isä myös nimeltään Franz, lempeä äiti Antonie ja neljä vuotta vanhempi veli Walter. Koko laaja suku oli ahtautunut samaan taloon Giesingin työläiskaupunginosaan Munchenissä. Franzin eno Alfons oli ollut Bayern Munchenin pelaaja 1930-luvulla ja kodin vieressä oli kenttä, jota SC 1906 seura käytti. Pienestä pitäen Franz pelasi vanhemman veljensä ja tämän kavereiden kanssa. Joukossa oli myös yksi tyttö – Brigitte Schmid – joka myöhemmin paukutti Länsi-Saksan epävirallisessa naismaajoukkueessa 44 maalia 40 ottelussa. 8-vuotias Franz liittyy SC 1906:n riveihin ja ihailee 1954 maailmanmestaruuden voittaneen Länsi-Saksan kapteenia Fritz Walteria.

Beckenbauerin ensimmäisenä valmentajana toimii Franz Neudecker ja pian olisi jo aika vaihtaa seura suurempaan. Luonnollinen valinta olisi alueen silloinen ykkösseura 1860 Munchen, mutta sitten tapahtuu jalkapallohistorian kuuluisin korvapuusti. 1958 junnujen harjoituspelissä 1860 Munchenin pelaaja läimäyttää Beckenbaueria kasvoihin ja tästä loukkaantuneena Beckenbauer ilmoittaa siirtyvänsä kavereineen 1860 Munchenin sijasta ”paremman väen” Bayern Muncheniin. Asiaa auttaa, että Neudeckerin setä vastasi Bayern Munchenin junioreista. Läimäyttäjän henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Vuosikymmeniin kukaan ei uskaltanut tunnustaa – ilmeisesti 1860 Munchenin ultrien kostoa peläten, kun kaikkien aikojen saksalaisfutaaja päätyi läimäyksen takia pahimman kilpailijan riveihin. Elämänsä ehtoolla ilmoittautui sitten useampikin entinen junnufutari läimäyttäjäksi.

Bayern Munchenin junioreissa valmentajaksi tulee Rudi Weiss, joista Franz saa valmentajan lisäksi kaipaamansa isähahmon. Beckenbauer pelaa keskushyökkääjänä ja tekee seuraavalla kaudella yli sata maalia. Weiss laittaa 15-vuotiaan Franzin pelaamaan alle 19-vuotiaiden joukkueessa, jonka maalivahtina toimii joviaali ”moottoriturpa” Sepp Maier. Beckenbauer on ylimielinen, röyhkeä purnaaja, mutta futarina niin ylivertainen, että saa paljon anteeksi. Ajan tavan mukaan pitää oppia myös ”oikea ammatti” ja Beckenbauer menee futaamisen ohella oppipojaksi vakuutusyhtiöön, joka on jo silloin Allianz. Pian tämän jälkeen Franzin vanhempi työkaveri Ingrid on raskaana. Syntyy poika Thomas, mutta Franz ei suostu menemään naimisiin Ingridin kanssa, mikä tuona aikana oli skandaali. 1964 Franz pääsee mukaan 19-vuotiaiden maajoukkueeseen ja pelipaikka muuttuu keskikentälle.

Bayern Munchenin valmentajana toimii Zlatko Cajkovski ja seuran presidentti Wilhelm Neudecker tekee Beckenbauerin kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Palkka on 160 markkaa kuussa plus nimellinen työ, josta varsinaiset ansiot kertyvät. Bundesliiga perustetaan 1963. Mukaan kelpuutetaan 1860 Munchen, mutta Bayern Munchen joutuu aloittamaan kakkostasolta. Seuraavalla kaudella Beckenbauer pelaa ensimmäisen kerran keskuspuolustajana ja seuran joukkueenjohtajaksi tulee Robert Schwan – Beckenbauerin tuleva luottomies ja manageri. Kaudella 1964-65 joukkueeseen liittyy Neudeckerin uusi värväys, jolla on valtavan paksut reidet. Valmentaja Cajkovski toteaa, ettei hänellä ole käyttöä painonnostajalle. Lopulta painonnostaja – Gerd Muller – saa mahdollisuutensa ja tekee kaudella 33 maalia. Beckenbauer alkoi pelata liberona, mutta pelasi keskuspuolustajien edessä pysäyttäen vastustajien hyökkäykset ja käynnistäen omat. Seuralla oli ultrahyökkäävä ja viihdyttävä pelityyli. Edessä oli nousu Bundesliigaan ja tulevan suuruuden perustat on valettu. Katsojakeskiarvo nousee 13.000:sta 36.000:een.

Brigitte Schiller on naimisissa mutta odottaa Beckenbauerin lasta. Seuraa ero ja alle 20-vuotias Franz tulee toisen kerran isäksi. Syksyllä 1965 Beckenbauer debytoi maajoukkueessa keskikenttäpelaajana, vaikka seurassa pelaa liberona. AC Milan yrittää ostaa Beckenbauerin sopimuksen kahdella miljoonalla markalla. Beckenbauer loistaa vuoden 1966 MM-kisoissa tehden alkusarjassa kaksi maalia Sveitsiä vastaan sekä pudotuspeleissä maalin Uruguayta vastaan ja semifinaalissa Neuvostoliittoa vastaan Lev Jashinin taakse. Loppuottelussa valmentaja Helmut Schön uhraa Beckenbauerin ja määrää tämän vartioimaan Englannin parasta pelaajaa Bobby Charltonia. Englanti voittaa jatkoajalla kyseenalaisesti. Robert Schwanista tulee Beckenbauerin manageri ja siirto AC Milaniin kariutuu, kun Italiassa jatkuu ulkomaalaispelaajien banni. Beckenbauer menee naimisiin Brigitten kanssa. Beckenbauerina pidetään ylimielisenä ja etäisenä, mutta hänen pelitaitojaan ei kukaan kiistä ja lehdistö alkaa kutsua häntä keisariksi. Bayern voittaa Cupvoittajien cupin finaalissa Glasgow Rangersin. Seurassa debytoi rujo, murjotulta raskaan sarjan nyrkkeilijältä näyttävä pelaaja, josta tulee Beckenbauerin kävelevä/juokseva henkivakuutus ensin Bayernissa ja myöhemmin maajoukkueessa. Tämä ”peto” joka sai keisarin tähden loistamaan entistä kirkkaammin oli Georg Schwarzenbeck.

1968 Bayernin valmentajaksi tulee jugoslavialainen taktikko ja tiukan kurin Branko Zebec, joka johdattaa seuran ensimmäiseen liigamestaruuteen. Beckenbauer adoptoi ensimmäisen lapsensa ja samalla syntyy kolmas poika Stephen. Beckenbauer ei pääse vuoden 1970 MM-kisoissa pelaamaan liberon paikalla. Lisäksi valmentaja Helmut Schön ei osaa tehdä valintaa Gerd Mullerin ja Uwe Seelerin välillä, joten päättää pelata kahdella keskushyökkääjällä. Puolivälierässä tulee taas vastaan Englanti ja Bobby Charlton. Englanti johtaa jo 2-0, kunnes toisella puoliajalla Beckenbauer kaventaa kaukolaukauksella, Seeler tasoittaa ja Muller ratkaisee jatkoajalla. Semifinaalissa Italia voittaa Länsi-Saksan jatkoajan jälkeen 3-4. Beckenbauer jota ei pidetty taklaajana tai taistelijana – vaan kenttien taiteilijana – näytti todellista sisua pelaten melkein tunnin (kun vaihdot oli käytetty) olkapää sijoiltaan toinen käsi rintaa vasten teipattuna.

Bayernissa oli aloittanut valmentajana Udo Lattek, joka oli toiminut Länsi-Saksan alle 19-vuotiaiden maajoukkueen valmentajana ja tuonut sieltä mukanaan Uli Hönessin ja Paul Breitnerin. 1971 Helmut Schön antaa viimeinkin periksi ja Beckenbauer pääsee pelaamaan liberona myös maajoukkueessa. Beckenbauer ja taiturimainen keskikenttäpelaaja Gunter Netzer toimivat loistavasti yhteen. Netzer ja Beckenbauer vaihtoivat kentällä saumattomasti paikkoja. Netzer vei vartijansa pois ja näin Beckenbauerille tuli vapaa käytävä nousta. Lehdistö nimesi pelin ”Ramba Zambaksi.” 1972 Länsi-Saksalla oli kenties paras joukkueensa koskaan. EM-kisojen loppuottelussa murskattiin Neuvostoliitto 3-0. Netzer oli joukkueen sielu ja sydän ja Beckenbauer kapteeni ja aivot.

Bayern Munchen menestyi, mutta joukkue oli jakautunut eri leireihin. Toisessa olivat Lattek, Höness ja Breitner ja toisessa Schwan, Beckenbauer, Maier ja Muller. Tuolloin seurat saivat tuloja vain jäsenmaksuista ja pääsylipputuloista, joten Bayern pelasi paljon ystävyysotteluita; kaikkiaan n. 90 matsia per kausi. Beckenbauer harrasti vaimonsa kanssa taidetta, kirjallisuutta, teatteria ja oopperaa, joita ei Saksassa pidetty normifutarille sopivana touhuna. Bayern voitti Eurooppacupin 1974 ja siitä huolimatta Lattek sai potkut vuoden 1975 alussa. Tilalle tuli Beckenbauerin hyvä ystävä Dettmar Cramer. Real Madridiin siirtynyt Breitner syytti Beckenbauerina Lattekin potkuista ja Hönessin syrjimisestä maajoukkueessa.

1974 kotikisojen alla Beckenbauer tekee kenties suurimman palveluksensa Saksan jalkapallolle. Länsi-Saksan Palloliitto on luvannut maailmanmestaruudesta 30.000 markkaa per pelaaja. Joukkue kuulee, että italialaisille on luvattu neljä kertaa enemmän. Pelaajat vaativat bonuksen korottamista 75.000 markkaan tai he eivät pelaisi. Epätoivoinen Helmut Schön miettii jo lähettävänsä joukkueen kotiin ja pelaamista reserveillä. Beckenbauer toimii lähettiläänä ja saa neuvottelemalla korotettua bonuksen 60.000 markkaan. Lopulta joukkueen 23 pelaajaa päättävät äänestää kisoihin osallistumisesta. Ennen kapteenin mielipidettä äänestystulos on 11-11. Beckenbauer asettuu osallistumisen kannalle tunnetuin seurauksin. Länsi-Saksa juhlii kotikisoissaan maailmanmestaruutta, kun finaalissa kaatuu Hollanti.

Jalkapallomenestys jatkuu ja Bayern voittaa Eurooppacupin 1975 ja 1976. Länsi-Saksa saa hopeaa vuoden 1976 EM-kisoissa ja Beckenbauer valitaan Euroopan parhaaksi pelaajaksi. Hänellä on kuitenkin vero-ongelmia. Beckenbauer maksaa jalkapallotuloista veroa 56 prosenttia ja muista tuloistaan 73 prosenttia. Schwanin esityksestä perustetaan Sveitsiin yritys, mutta tammikuun 1977 verotarkastuksen jälkeen Beckenbauer saa liki miljoonan mätkyt. Keisarin elämä jatkuu vauhdikkaana. Huhutaan neuvotteluista New York Cosmoksen kanssa ja suhteesta Diana Sandmanniin. Beckenbauer myy huvilansa 1,8 miljoonasta ja hyväksyy Cosmoksen 2,8 miljoonan dollarin tarjouksen neljästä kaudesta. Lisäksi Cosmos ostaa Beckenbauerin 1,4 miljoonalla irti sopimuksesta Bayernin kanssa ja Beckenbauer maksaa vielä omasta pussistaan 350.000 markkaa. Lentokentällä kova isä itkee ensimmäisen kerran hyvästellessään.

New Yorkissa keisari saa sankarin vastaanoton ja sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa on paikalla 500 toimittajaa. Aluksi vaimo Brigitte on mukana, mutta muuttaa pian asumaan Sveitsiin pariskunnan kolmen pojan kanssa ja New Yorkiin saapuu Diana. Beckenbauer nauttii New Yorkissa olostaan, hän on vapautunut ja rentoutunut muiden supertähtien seurassa. Lainaus kirjasta: The Kaiser met Muhammad Ali on the day after the boxer`s bout with Earnie Shavers, when The Greatest was still in no condition to get up from his hotel bed, which resulted in a series of bizarre but charming photos. Every Monday night, the Kaiser partied with his team-mates at Studio 54, where the Cosmos and their sizeable entourage had a table reserved for them. As the reporter David Hirshey describes; ´the players sprawled on leather banquettes instead of stools; glassy-eyed supermodels, rather than sweaty overweight sportwriters, vied for their attention; Dom Perignon flowed instead of Gatorade…and Grace Jones often rode naked on a white horse.`

Cosmos voittaa sarjan mestaruuden ja Beckenbauer valitaan sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Vuoden lopussa Beckenbauerin isä kuolee. Cosmos uusii mestaruuden seuraavana vuonna, kun kesäsarjana pelattava NASL ja Cosmos eivät anna Beckenbauerille lupaa osallistua MM-kisoihin. 1979 Beckenbauer on loukkaantumisen takia kolme kuukautta poissa kentiltä ja alkaa neuvotella paluusta Saksaan Hampurin kanssa, jonka johdossa vaikuttaa vanha ystävä Gunter Netzer. Syyskuussa Beckenbauer pelaa jäähyväisottelun New Yorkissa. Hampuri voittaa Bundesliigan 1982, mutta Beckenbauer kärsii loukkaantumisista ja palaa vielä viideksi kuukaudeksi New Yorkiin kunnes lopettaa pelaajanuransa 38-vuotiaana.

Melkein heti Beckenbaueria aletaan vaatia maajoukkueenvalmentajaksi. Tarvittavan valmentajatutkinnon puuttuessa titteli on ”tekninen johtaja” joka pian muuttuu muotoon ”team chef” ja tilapäinen pesti vakituiseksi. Kuvioihin tulee myös Palloliitossa työskentelevä sihteeri Sybille Weimer. Beckenbauer työskentelee ahkerasti maajoukkueen valmentajana, mutta joutuu rakentamaan puolustusvoittoisen pelitavan materiaalista johtuen. Sukupolvensa lahjakkain saksalaispelaaja Bernd Schuster vaatii managerivaimonsa välityksellä miljoonaa, jotta pelaisi vuoden 1986 MM-kisoissa, eikä Schuster edusta maataan enää koskaan. Tästä huolimatta Länsi-Saksa selvisi vuoden 1986 MM-kisoissa finaaliin Maradonan Argentiinaa vastaan.

Länsi-Saksa kehittyy joukkueena. Beckenbauerin luottomiehenä on Lothar Matthäus, eikä liberotaktiikasta luovuta. Tammikuussa Beckenbauer ja Brigitte eroavat virallisesti ja seuraavassa kuussa Beckenbauer menee naimisiin Sybillen kanssa. Vuoden 1990 MM-kisoissa Länsi-Saksa ottaa finaalissa revanssin Argentiinasta. Jos Beckenbauer oli ollut Saksassa pelaajana ja valmentajana arvostettu, mutta jäänyt ihmisenä saksalaisille etäiseksi ja kylmäksi tapahtuu MM-finaalin jälkeen jotain, mikä tekee hänestä kansallisen ikonin loppuiäkseen (lainaus kirjasta): Suddenly the German TV commentator drew attention to the fact that while the team was parading the trophy around, Beckenbauer stood on the pitch all by himself. The director quickly cut from the celebriting players and fans to the Kaiser, who was slowly walking across the grass in the dark, his hands thrust in his pockets, the shiny medal hanging around his neck, seemingly lost in thought while all around him pandemonium raged. For almost half a minute, people at home felt like intruders who were sharing some very private moments with the most public of all Germans. In those thirty seconds, he finally became a national icon.

Elokuussa 1990 Beckenbauer siirtyy värikkään rahamiehen Bernard Tapien omistamaan Olympique de Marseillen jalkapallotoimenjohtajaksi 2,8 miljoonan frangin kausipalkalla. Marseille selvisi parhaimmillaan Mestareiden liigan finaaliin ennen kuin Beckenbauer palaa Saksaan Bayern Munchenin varapresidentiksi. Joukkueen peli ei kulje ja valmentaja Erich Ribbek ostetaan ulos sopimuksesta. Tammikuussa 1994 Beckenbauer palaa valmentajaksi ja kausi päättyy mestaruuteen. Samana vuonna Beckenbauer valitaan seuran johtoon ja hän toimii puheenjohtajana vuoteen 2009 asti. Keväällä 1996 tulee vielä viimeinen ”syrjähyppy” valmennuspestiin, kun Otto Rehhagel saa potkut ja keisari valmentaa loppukauden. Hänen johdollaan Bayern voittaa UEFA Cupin.

Beckenbauer haali itselleen lisää tehtäviä. Hänestä tuli Saksan Palloliiton varapresidentti ja hänet nimitettiin Saksan MM-kisahankkeen johtajaksi. Beckenbauer alkoi lobata ja kiertää Saksan delegaation johdossa hankkimassa ääniä Saksan MM-kisahankkeelle. Joulukuussa 1999 Beckenbauer tulee taas isäksi ja lapsen äiti on Bayernin organisaatiossa työskentelevä Heidi Burmeister. Saksa saa vuoden 2006 MM-kisat äänin 12-11. Beckenbauerin luottomies ja ystävä Robert Schwan kuolee. Beckenbauer eroaa Sybillestä, koska Heidi on taas raskaana ja tytär syntyy lokakuussa 2003 ja pari vuotta myöhemmin kuolee Franzin rakas äiti Antonie. Kaikki rakastavat Saksan MM-kisoja. Itä ja länsi ovat viimeinkin (ainakin yhden kuukauden) yhtä ja kisoja kutsutaan nimellä ”Sommermärchen” = kesäsatu. Beckenbauer on oma toimelias itsensä kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana ja viettää kisojen aikana 100 tuntia helikopterin kyydissä nähden paikan päällä 48 kisojen 64 ottelusta ja ehtii vielä kisojen aikana mennä naimisiin Heidin kanssa.

Beckenbauer alkaa viettää enemmän aikaa kotona (ensimmäistä kertaa) pienten lastensa kanssa ja lopettaa 2009 Bayernin johdossa. Lisäksi hän alkaa jäädä pois Palloliiton ja UEFA:n toiminnasta. Seuraa huonoja vuosia ja aikoja. Poika Stephen sairastuu parantumattomaan aivosyöpään ja kuolee 2015. Lehdistö paljastaa lahjusepäilyn Saksan MM-kisojen yhteydessä. Kuusi miljoonaa frangia on mystisesti siirtynyt Qatariin Mohammed bin Hammamille. Asiasta seuraa poliisitutkinta, mutta rahasiirron pääarkkitehdit Schwan ja liikemies Louis-Dreyfuss ovat molemmat kuolleet. 2016 Beckenbauerille tehdään ohitusleikkaus, seuraavana vuonna uusi leikkaus, 2018 tekonivel ja 2019 verkkokalvon tukkeuma heikentää Beckenbauerin näkökykyä. Keisari esiintyy entistä harvemmin julkisuudessa mutta yleisö ei ole unohtanut häntä. Bayern vastaan Liverpool ottelun edellä Sky näyttää aikaisemmin nauhoitetun haastattelun, jossa Beckenbauer seisoo Allianz Arenalla lausuen muutaman sanan ja heti haastattelun päätyttyä kaikki nousevat seisomaan ja osoittavat suosiota henkilölle joka ei ole paikalla.

Kirjan arvostelu: Tulipas tästä pitkä, kun innostuin nuoruuteni sankarista. Kun lähivuosina tulee väistämättä uutinen, että Beckenbauer on siirtynyt taivaallisille jalkapallokentille hyvien ystäviensä Cruyffin ja Pelen seuraan, menettää jalkapallo yhden kaikkien aikojen suurimmista. Keisarin pelissä oli jotain ylvästä arroganttia eleganssia. Beckenbauer näytti aina tietävän mitä kentällä piti tehdä ja hänen tekniikkansa oli silmiä hivelevää ja hyökkäyksiin nousu silkkaa liikkeen runoutta. Ulkosyrjän käytössä ei ketään muuta pelaajaa voi edes mainita samana päivänä Beckenbauerin kanssa. Tämä kaikki korostaa, että keisari oli niin erilainen kuin muut saksalaiset futaajat, joiden perushyveiksi laskettiin voima, taistelu, taklaukset ja joukkuetaktiikka.

Hesse on kirjoittajana ykkösketjun miehiä ja tarina etenee sujuvasti. Hiukan arvosanaa laskee, että kirja on autorisoimaton ja keisari ei itse pääse ääneen, mutta eipä Beckenbauer viime vuosina ole juuri haastatteluja antanut. Uuden uutukainen elämäkerta on kuitenkin hyvä lisä tähän sadoltaan niukkaan jalkapallokirja vuoteen. Vahva lukusuositus ja arvostelu on neljä tähteä viidestä.

[Valonheitin]

Tilasin juuri Soccer Goalkeeper Training: The Comprehensive Guiden, sillä 2017 julkaistu kirja on saanut todella hyviä arvosteluita maalivahtivalmennuksesta kiinnostuneilta ihmisiltä. Toki itse en ole MV-valmentaja ainakaan vielä, mutta eihän sitä tiedä mihin tämä elämä vie.

Tällä hetkellä on lukuvuorossa Jonathan Wilsonin The Outsider, jossa käydään läpi maalivahdin roolin kehitys jalkapallon historiassa. Vajaan 100 sivun perusteella ihan mielenkiintoinen kirja ja aika taattua Wilsonin laatua.

[LechW]

Tilasin juuri Soccer Goalkeeper Training: The Comprehensive Guiden, sillä 2017 julkaistu kirja on saanut todella hyviä arvosteluita maalivahtivalmennuksesta kiinnostuneilta ihmisiltä. Toki itse en ole MV-valmentaja ainakaan vielä, mutta eihän sitä tiedä mihin tämä elämä vie.

Teema kiinnostaa. Laita arviota palstalle, kun olet saanut kirjan ja tutustunut siihen.

[Valonheitin]

Teema kiinnostaa. Laita arviota palstalle, kun olet saanut kirjan ja tutustunut siihen.

raapustelen pienen arvion, kun olen päässyt kirjaan käsiksi. Viimeisin Mv-opus, jonka ostin oli Andy Ellerayn Scientific approaches to goalkeeping in Football. Kirja on jaettu kolmeen osaan foudation phase (7-11), Youth developement phase (12-16) ja professional developement phase (17-21).

Jokaisesta ikävaiheessa on käyty läpi maalivahdin rooli, harjoituksen tavoitteet ja eri kehitysvaiheet. Lisäksi jokaiseen osioon on kuvitettuna joukko harjoitteita. Lisäksi käydään jonkin verran myös henkistä puolta läpi, mikä voisi jo sinällään olla oman kirjan arvoinen asia.

Kirjassa ei käydä käytännössä ollenkaan läpi teknisiä suoritteita ja malliharjoitteet ovat lähinnä teemoitettu ja perustuvat paljon usean Mv:n pienpeleihin ja kilpailuihin.

Kirja toimisi varmasti hyvänä pohjana esim. seuran maalivahtivalmennuslinjan rakentamiseen, sillä perusteema painottuu paljon kysymykseen mikä on maalivahdin rooli ja pelaajien kehittymiseen läpi eri ikävaiheiden.

Mutta jos haluaa tukea perustekniikohin tai tarkempaa analyysiä yksityiskohdista, niin tästä opuksesta ei ole juuri apua. Mielestäni kuitenkin tärkeää luettavaa ja avartaa näkemystä harjoittelusta suurempien linjausten kautta. Eli peukalon asentoja tai negatiivisen askeleen hyötyjä ja haittoja ei kirjasta löydy.

[john white]

https://issuu.com/bazarkustannus/docs/bazarin_kevat_2024/40

Kaikille saksalaisen futiksen ystäville tulossa keväällä Johanna Nordlingin ”Jalkapallon muotoinen Saksa”.

[ALPPIK]

Finlandia-ehdokas, lasten ja nuorten kategoria: https://www.tammi.fi/kirja/jukka-behm/ihmepoika-leon/9789520452223

Onko kirjailija selvittänyt, miksi on sijoittanut teoksen Englantiin?

[Heppatiitti]

JONATHAN WILSON: BEHIND THE CURTAIN – TRAVELS IN EASTERN EUROPEAN FOOTBALL. Ilmestymisvuosi 2006 ja sivuja 325.

Taustaa kirjoittajasta: Jonathan Wilson on maailman tunnetuimpia jalkapallokirjoittajia. Tarkempi esittely ja Wilsonin teokset löytyvät tämän forumin osion sivulta 59 teoksen ”Pelien peli – jalkapallon taktiikan historia” ja romaanin ”Streltsov” (sivu 63) yhteydestä.

Kirjan tapahtumat ja arvostelu: Teoksessa matkataan läpi entisen ”itäblokin” maat ja annetaan lyhyt oppimäärä kunkin maan jalkapallon historiasta. Mukana ovat seuraavat maat: Ukraina, Puola, Unkari ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen syntyneet Serbia-Montenegro, Slovenia, Kroatia ja Bosnia-Hertsegovina sekä Bulgaria, Romania ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneet Georgia, Armenia, Azerbaidzan sekä tietysti Venäjä itse. Valtaosan matkoistaan Wilson on tehnyt vuosina 2004 ja 2005, kun itse teos on julkaistu vuonna 2006. Nykyään Wilsonia pidetään oikeutetusti futiksen ykköskronikoitsijana mutta liki 20 vuotta sitten tämä oli Wilsonin esikoisteos. Kirjalla on selkeästi kaksi aikaisempaa matkakirjamaista esikuvaa – eli Simon Kuperin ”Matka pallon ympäri” (arvostelu tämän osion sivulla 65) ja Franklin Foerin ”Jalkapallon maailmanselitys”.

”Behind the Curtain” teoksesta löytyy jo yhtymäkohtia moniin myöhemmin ilmestyneisiin Wilsonin kirjoihin. Valmentajat ovat aina olleet Wilsonin sankareita ja Valeri Lobanovskin, Kazimierz Gorskin, Miroslav Blazevicin ja Boris Arkadievin esiin nostaminen enteilee tulevaa ”Pelien peli” (2008) kirjaa. Unkari luvussa Marton Bukovin, Bela Guttmannin ja Gusztav Sebesin tarinat enteilevät kirjaa ”The Names Heard Long Ago” (2019). Eduard Streltsov on aina ollut Wilsonille pakkomielle ja Venäjä luvusta lähes puolet käytetään Streltsovin tragedian kertomiseen. Ottamatta kantaa siihen oliko Streltsov syyllinen vai syytön siihen minkä takia vietti parhaat pelivuotensa pakkotyöleireillä huomaa jo ”Behind the Curtain” kirjasta, että Streltsov kiehtoo Wilsonia siinä määrin, että kirjoitti tästä vuonna 2022 ainoan romaaninsa.

Wilson poimii kirjaansa myös hienoja henkilötarinoita. Serbian Sinisa Mihajlovic oli jo kirjan kirjoittamisen aikaan elänyt poikkeuksellisen elämän, jossa oli aineksia moneen elämäkertaan ja viimevuotiseen kuolemaansa asti aineksia kertyi vielä lisää. Bulgarian rakastetuin futari ei ole Hristo Stoichkov, vaan 1971 auto-onnettomuudessa kuollut Georgi Asparuhov. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli puoli miljoonaa surijaa. Zeljko Raznatovic tunnettiin paremmin nimellä Arkan. Hän perusti serbialaisen puolisotilaallisen joukon ja Jugoslavian hajoamissodissa ”Arkanin tiikerit” syyllistyi moniin sotarikoksiin ja Belgradin Punaisen tähden ultraryhmittymä Delije (=Sankarit) muodosti iskujoukkojen ytimen. Sodan jälkeen Arkan meni naimisiin Serbian suosituimman laulajan Cecan kanssa. Arkan kohtasi loppunsa vuonna 2000, kun joku taho halusi maksaa kalavelat ja ampui häntä 38 kertaa rintaan. Hasan Salihamidzic oli 15-vuotias teini, kun hänet valittiin Jugoslavian alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen. Nuorukainen lensi Sarajevosta Belgradiin liittyäkseen maajoukkueeseen ja heti sen jälkeen alkoi Sarajevon piiritys. Salihamidzic joutui vuosiksi eroon perheestään. Hän pääsi Saksaan akatemiaan ja pelasi lopulta loistavan uran Bayern Munchenissä ja Juventuksessa

Monissa Itä-Euroopan maissa on ottelumanipulaatiota, korruptiota, seuroilla on talousvaikeuksia ja yleensä Itä-Euroopan seurat joutuvat lopulta myymään parhaat pelaajansa suuriin liigoihin. Itä-Euroopassa politiikka, jalkapallo ja jokapäiväinen elämä ovat lähellä toisiaan. Myös tuomareihin yritetään vaikuttaa. Tässä esimerkki Romaniasta (lainaus kirjasta): In July 2000, Stefan finally got some kind of comeuppance as he was suspended for a year by UEFA after an attempt to tribe the French referee Stephane Moulin with prostitutes ahead of an Intertoto Cup third-round match against Austria Vienna. “We provide hospitality for all our guests.” Stefan blustered, before claiming that Moulin had got wrong end of the stick and that the four women who had approached him were merely folk singers. “In the last two years we have hosted teams like Juventus and Mallorca and the referees have been pleased by what they have seen here.”

Wilson on tehnyt kotiläksynsä ja lähdeluettelo on laaja. Kaava ja lähestymistapa on jokaisen maan osalta sama. Matkustetaan maahan, tavataan paikallinen avustaja, joka yleensä on ”One footballin” toimija, kierretään maata, kenttiä, katsotaan otteluita ja haastatellaan ihmisiä. Wilson nostaa esiin kunkin maan jalkapallohistorian merkkitapahtumat ja höystää kerrontaa mukavilla henkilökuvilla. Ikäähän kirjalla alkaa olla ja esim. entisen Jugoslavian alueelle on teoksen ilmestymisen jälkeen syntynyt kaksi uutta maata Kosovo ja Pohjois-Makedonia sekä Montenegrokin on itsenäistynyt Serbian kyljestä. Edellä mainitusta huolimatta on kirja edelleen varsin yleispätevä teos saada perustietopaketti Itä-Euroopan futiksen historiasta ja ominaispiirteistä. Kirjan eteen on nähty vaivaa ja nykyään voidaan puhua jo taatusta ”Wilson laadusta”. Hyvä kirja, vahva lukusuositus ja arvostelu on neljä ja puoli tähteä viidestä.

[Villahousu]

Atik Ismaililta ilmeisesti tullut juuri uusi runokokoelma, joka sisältää myös futisrunoja. Ainakin se on juuri arvosteltu: https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/atik-ismailin-runokirja-on-epatasainen-mutta-vilpiton-ja-yrittelias-arviossa-delete-ilman-lupaa-on-sallittu/

Finlandia-ehdokas, lasten ja nuorten kategoria: https://www.tammi.fi/kirja/jukka-behm/ihmepoika-leon/9789520452223

Onko kirjailija selvittänyt, miksi on sijoittanut teoksen Englantiin?

Omituinen ratkaisu tosiaan.

[Virallinen]

Atik Ismaililta ilmeisesti tullut juuri uusi runokokoelma, joka sisältää myös futisrunoja. Ainakin se on juuri arvosteltu: https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/atik-ismailin-runokirja-on-epatasainen-mutta-vilpiton-ja-yrittelias-arviossa-delete-ilman-lupaa-on-sallittu/
Omituinen ratkaisu tosiaan.

Kansainvälinen läpimurto mieshuorien siivin ja Netflix-diili siellä on tähtäimessä.

[Heppatiitti]

Selailin kustantamoiden tulevia julkaisuja ja vastaan tuli: Erkko Meri ja Gert Remmel: Perparim Hetemaj - Selviytyjä. Ilmestymispäivä 25.4.2024. Aivan pakko lukea! Hieno mies, hieno pelaaja!