• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Jalkapallo - puhdasta urheilua?

Aloittaja a-wiik, 04.01.2009 klo 13:06:05

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Mihin uskot?

Joku uskoo Jumalaan, joku Joulupukkiin, minä uskon Martti Vainioon.
85 (15%)
Suomessa käytetään kuten kaikkialla muuallakin
102 (18%)
Ulkomailla käytetään, Suomessa ei
94 (16.5%)
Vain kaikkein kovimmissa ammattilaisliigoissa käytetään
101 (17.8%)
Jalkapallo on puhdasta urheilua
101 (17.8%)
Avaajalle bänniä edes jalkapallodopingin ajattelemisesta
85 (15%)

Äänestäjiä yhteensä: 562

a-wiik

Tulipa tällainen topikinaihe mieleen, kun lueskelin HS kuukausliitteestä Kari-Pekka Kyrön lausuntoja suomalaisen hiihdon dopingista. Pohjana oli artikkelissa ollut maininta:

Lainaus käyttäjältä: Kari-Pekka Kyrö
...Moskovassa ja Espanjassa ne oli tutkijoita ja minun käsittääkseni ihan huippukavereita. Eihän ne siellä Espanjassa ymmärtäneet maastohiihdosta mitään, mutta ne teki yhteistyötä pyöräilijöitten, Juventuksen jalkapallojoukkueen ja kuka kenenkin kanssa.

Juventushan on näissä asioissa toki mainittu ennenkin. Mestareiden liigan voiton aikaan 1995-96 oli paljonkin puhetta, että Juven pelaajat oli kemiallisen valmennuksen keinoin saatu sellaiseen kuntoon, että voittivat jatkoajalla taitavamman Ajaxin paremman fysiikan avulla. Italiassahan seuroilla (ja varmasti muuallakin huippujalkapallon maailmassa) on omia lääkelaboratorioitaan ja massiivisia lääkäriarmeijoita. Barca pystyi hoitamaan Messin kasvuhormonihoidot (ei siis virallisesti dopingia vaan lääkintää) jne.

Eli keinoja näillä suurseuroilla varmasti on ja oma näkemykseni on, että näin suuren rahan bisneksessä olisi hämmästyttävää, elleivät dopingkeinot olisi aktiivisesti käytössä. Jokainen maailman huipulla 70-luvun jälkeen pelannut pelaaja on päässyt niistä osalliseksi, Kuningasta myöden.

Toinen asia on FIFA:n ja muiden jalkapallon lajiliittojen nihkeä suhtautuminen testaamiseen. Nythän nämä organisaatiot toimivat amerikkalaisen joukkueurheilun tapaan, eli testaamista tehdään näön vuoksi ja tavoite on, ettei kukaan jäisi kiinni, jotta vältetään PR-ongelmat. Olympialajistatuksen vuoksi on testejä kuitenkin jonkin verran jouduttu ottamaan käyttöön. Esimerkiksi Ukrainan jalkapalloliiton mukaan helmikuussa 2005 tehdyissä yllätystesteissä Ukrainan pääsarjan pelaajille jäi kiinni yhteensä 16 pelaajaa. Yhtään pelaajaa ei kuitenkaan tuomittu sillä testit tehtiin nimettöminä ja tarkoituksena oli pelkästään saada tietoa kiellettyjen aineiden käytöstä. (Iltalehti 6.2.2007)

Jalkapallo oli kuitenkin ensimmäisten lajien joukossa, jossa testaaminen aloitettiin 1966. Tuolloin lajit olivat jalkapallo, painonnosto ja pyöräily.

Tuoreita tapauksia maailmalta ovat esimerkiksi Milanin Marco Borriellon dopingkäry tammikuussa 2007 ja Azerbaidzhanin jalkapallomaajoukkueen puolustaja Sergei Sokolovin käry lokakuussa 2006. Diego Maradonan käryt muistavat kaikki.

Suomalaisessa jalkapallossa ei käryjä kai ole juuri ollut, mutta doping on nykyään jo yleistynyt harrastelijaurheilijoidenkin joukossa, joten voisi kuvitella, että Eurooppaan tähtäävä suomalainen jalkapallonuori on aikamoisten paineiden alaisena. Luultavasti organisoitua dopingtoimintaa ei suomalaisessa jalkapallossa ole, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei seuroilla ole varaa aineisiin ja lääkäreihin. Sen sijaan yksittäisten pelaajien kohdalla voi hyvin kuvitella käyttöä olevan.

Palloliiton antidoping-ohjelma kertoo, että
Lainaus käyttäjältä: palloliitto
Doping-valvonnan osalta edellytetään, että järjestö huolehtii siitä, että sen edustamissa lajeissa suoritetaan vuosittain testausta kilpailuissa ja niiden ulkopuolella. -- Edelleen järjestö on velvollinen toimittamaan ADT:lle ajan tasalla olevat edustusurheilijoiden leiri- ja kilpailuohjelmat ja tarvittavat yhteystiedot.

Vaatimukset ovat siis vaatimattomat. Joka vuosi joku pitää testata ja pelaajien pitää olla tavoitettavissa.

Liiton tavoitteet ovat seuraavat:

Lainaus käyttäjältä: palloliitto
1.  Liiton seurapostituksen yhteydessä piireille ja seuroille vähintään kerran vuodessa kirje, jossa annetaan informaatiota nykytilanteesta, liiton "linjasta", ad-toimintaan liittyvistä yhteystiedoista ja tulevista tapahtumista.

Liiton kilpailutoimintaa osallistuville seuroille toimitetaan lisäksi kyselylomake, jonka avulla selvitetään seurojen tähänastiset toimenpiteet asiassa.

2.  Liiton suorittamien testien kokonaismäärä kaudella 2002 40 (40 v.2001)

3.  Edellytetään kaikkien piirien järjestävän vuosittain seuroille suunnattu antidoping-tilaisuus. Tässä yhteydessä tulee huomioida myös nuorten pelaajien vanhemmat. Liitto tukee taloudellisesti toimintaa.

Lisäksi selvitetään piirien tilanne kokonaisvaltaisesti.

4.  Vuosittain huhtikuussa kauden avausristeilyn yhteydessä doping-informaatio valmentajille, seurajohdolle, maajoukkueiden parissa toimiville ja medialle. Samassa yhteydessä liiton eri toimintojen ja toimihenkilöiden yhteispalaveri toimenpiteistä alkavan kauden aikana.

ADT: n edustajat kutsutaan mukaan tilaisuuksiin.

5.  Sääntövaliokunta tarkastaa kaikki toimielinten säännöt, määräykset ja ohjeet ja seuraa tilanteen kehittymistä kansallisesti ja kansainvälisesti. Samalla yhdenmukaistetaan piirien ja seurojen mallisäännöt.

6.  Laaditaan jalkapallotoimijan perussopimusmalli, jossa doping huomioitu.

Erityiskohteena pelaaja- ja valmentajasopimukset.

7.  Laaditaan doping-aineisto ja siihen liittyvä tukimateriaali yhdessä ADT:n kanssa kaikkeen liiton, piirien ja seurojen järjestämään koulutukseen.

8.  Futari ja piirien lehdet julkaisevat säännöllisesti antidoping-juttuja. Liiton kotisivuilla edelleen linkki ADT:n sivuille.

9.  Liiton henkilökunta (ja luottamusmiehet) sitoutuvat dopingin vastaiseen työhön.

10.  Antidoping-toimintaa koskeva koulutus liitetään kaikkeen liiton ja piirien järjestämään seurakoulutustoimintaan.

11.  Jalkapalloliigaan ja liiton kilpailuihin osallistuvat seurat osallistuvat antidoping-koulutukseen vuosittaisten suunnittelukokousten yhteydessä. Seurojen osanotto on pakollinen.

12.  Jokaisen liiton edustustehtäviin tulevan pelaajan kanssa käydään henkilökohtainen keskustelu pelaajan terveystilanteesta ja mahdollisesta lääkintätarpeesta. Pelaajia ja heidän seurojensa edustajia informoidaan ja opastetaan tarvittaessa.

13.  Liiton lääkintäorganisaation uudistaminen käynnistetään

14.  Liiton kotisivuilta löytyy doping-asioita koskeva päivitetty tieto.

15. Liiton ja piirien budjetteihin varataan vuosittain riittävät määrärahat näiden toimenpiteiden suorittamiseksi.

Huomiota kiinnittää ainakin se, että vuosina 2001 ja 2002 on tehty vain 40 testiä. Siis koko palloliiton alaisuudessa. Äärimmäisen pienessä murto-osassa edes kahden ylimmän sarjatason pelejä kukaan joutuu testiin, joten kiinnijäämisriski avoimellakaan dopinginkäytöllä on minimaalinen. Toisekseen antidoping-ohjelmaa ei näemmä ole tuon vuoden 2002 jälkeen päivitettykään, joten kiinnostuskin taitaa olla huipussaan.

Aina voi pohtia, onko doping-käyttäjien jahtaamisessa mitään järkeä ja auttaisiko organisoitu doping-järjestelmä suomalaista jalkapalloa paremmalle tasolle. Luultavasti jo Ruotsin ja Norjan tasolla kemiallinen valmennus näissä sääntöjen ulkopuolelle menevissäkin keinoissa alkaa olla tavallista.

Onko ajatuksia, kokemuksia tai luuloja dopingista jalkapallossa ulkomailla ja Suomessa jaettavaksi? Itse en ole sellaisella tasolla koskaan pelannut, että asia olisi tullut vastaan sen enempää käyttäjänä kuin tarkkailijanakaan.

Hincha en cancha

#1
Massaa jalkapallon parissa on yksinkertaisesti niin paljon, että olisi jo pelkästään tilastollisesti mahdotonta, että laji olisi puhdas kielletyistä aineista. Suuresta joukosta löytyy aina piripäitä; jotkut ottavat suruunsa kokkelia (a la Maradona), toiset vetävät ihan juventuksena lisää lihasmassaa ja juoksukestävyyttä. Futiksessa kielletyistä aineista ei onneksi saa varsinaista lisäetua oleellisiin pelitaitoihin.

Muoks: Alasarjoissa on tavallista, että jotkut käyttävät tietämättään kiellettyjä aineita, esim. jotkin yleisessä käytössä olevat allergialääkkeet kuuluvat dopingaineiden listalle.

Savon keisari

On tunnettu klisee jalkapallon puhtautta puolusteltaessa ettei mitään "taitopilleriä" ole kehitetty, mutta tästäpä ei kyse olekaan.

En usko että kansallisella tasolla järjestelmällisesti mitään käytetään. Sellainen on hyvin kallista eikä kannattavaa maamme oloissa. Tilanne on toinen isoissa liigoissa joissa kaudet ovat pitkiä, otteluita on paljon ja rahasummat ovat tähtitieteelliset. Kontrolli on olematonta. Tietenkään ketään ei pidä ilman näyttöä syyttää, mutta suoraan sanottuna "olisi tyhmää" olla sortumatta kiellettyihin aineisiin jotta kalliit tähtipelaajat pysyvät kunnossa, pystyvät harjoittelemaan ja pelaamaan koko kauden ajan.

Soolo2

Mitenköhän Etelä-Korea 2002? Epo?

-Ei takuulla Epoa testattu noissa kisoissa, ja jos testattiin niin ei kyllä isäntäjoukkueelle käryjä päästetty tapahtumaan.

Samson

Lainaus käyttäjältä: Hincha en cancha - 04.01.2009 klo 13:51:50
Muoks: Alasarjoissa on tavallista, että jotkut käyttävät tietämättään kiellettyjä aineita, esim. jotkin yleisessä käytössä olevat allergialääkkeet kuuluvat dopingaineiden listalle.
Ainakin reseptilääkkeitä käyttävät astmaatikot tietävät vetävänsä dopingia, mikäli ovat joskus jaksaneet perehtyä pakkausmerkintöihin. Itse kuulun näihin, mutta joudun muutenkin käyttämään hengitysteitä avaavaa lääkitystä siitepölykautena.

Mystinen metsätyömies

Lainaus käyttäjältä: Samson - 04.01.2009 klo 14:32:41
Ainakin reseptilääkkeitä käyttävät astmaatikot tietävät vetävänsä dopingia, mikäli ovat joskus jaksaneet perehtyä pakkausmerkintöihin.

Jos lääkärintodistus astmasta löytyy, niin kyse ei ole dopingista.

a-wiik

Lainaus käyttäjältä: Savon keisari - 04.01.2009 klo 14:02:06
On tunnettu klisee jalkapallon puhtautta puolusteltaessa ettei mitään "taitopilleriä" ole kehitetty, mutta tästäpä ei kyse olekaan.

En usko että kansallisella tasolla järjestelmällisesti mitään käytetään. Sellainen on hyvin kallista eikä kannattavaa maamme oloissa. Tilanne on toinen isoissa liigoissa joissa kaudet ovat pitkiä, otteluita on paljon ja rahasummat ovat tähtitieteelliset. Kontrolli on olematonta. Tietenkään ketään ei pidä ilman näyttöä syyttää, mutta suoraan sanottuna "olisi tyhmää" olla sortumatta kiellettyihin aineisiin jotta kalliit tähtipelaajat pysyvät kunnossa, pystyvät harjoittelemaan ja pelaamaan koko kauden ajan.

Näinhän se on. On paljon esimerkkejä pelaajista, jotka eivät ole poikkeuksellisen taitavia, vaan pärjäävät huipulla perustekniikalla ja huippuluokan fysiikalla. Vaikka joku Gattuso. Vaikka taitoa ei dopingilla voi kehittääkään, voi fysiikan huippuun kehittämällä saada huippupelaajan. Ja auttaahan nopeampi palautuminen toki taidonkin osalta mahdollistaen suuremmat harjoitusmäärät.

Sitä paitsi huippupelaajissa ei sellaisia olekaan, jotka eivät olisi myös huippukuntoisia. Esimerkiksi pelaajien huipputasolla pelaamien vuosien lisääntyminen herättää yhtenä epäilyksiä. Aina on toki ollut niitä, jotka ovat vääntäneet nelikymppisiksi asti, mutta nykyään suuri osa veteraaneista pelaa huipulla sinne 35-38 vuotiaiksi, kun aiemmin lopettaminen tapahtui jossain 32-35 iässä. Toki kyse on myös sallittujen lääkinnällisten, ravitsemuksellisten jne. keinojen kehittymisestä.

Myös nuorten pelaajien fyysinen valmius kovenee jatkuvasti. Kaiken maailman waynerooneyt ovat fysiikaltaan aikamiehia jo 15-16-vuotiaina. Parempi fysiikkavalmennus toki auttaa, mutta kyllä mukana voi kuvitella olevan muutakin. Jos miettii millaiset keinot ovat käytössä siellä Brasilian ja Argentiinan tai Afrikan maiden joukkueissa, kun pojat pyrkivät maailmalle miljoonankuvat silmissä, niin saattaa kuvitella, että mikä tahansa keino - vaikka vaarallinenkin - kelpaa. 

Hincha en cancha

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 04.01.2009 klo 15:51:00
Myös nuorten pelaajien fyysinen valmius kovenee jatkuvasti. Kaiken maailman waynerooneyt ovat fysiikaltaan aikamiehia jo 15-16-vuotiaina. Parempi fysiikkavalmennus toki auttaa, mutta kyllä mukana voi kuvitella olevan muutakin.

Yksi mukana oleva tekijä on luonnollinen kehitys, joka on nopeampaa esim. briteillä ja eteläeurooppalaisilla kuin pohjoismaalaisilla. Tällehän ei voi mitään eikä siinä ole mitään kiellettyä, mutta on se periaatteessa "kilpailua vääristävää". Keskimäärin 16-vuotias britti on usein fyysisesti valmis pääsarjajalkapalloon, kun suomalainen lajitoveri on fyysisesti valmis suunnilleen samaan 2-4 vuotta myöhemmin.

a-wiik

Lainaus käyttäjältä: Hincha en cancha - 04.01.2009 klo 18:15:15
Yksi mukana oleva tekijä on luonnollinen kehitys, joka on nopeampaa esim. briteillä ja eteläeurooppalaisilla kuin pohjoismaalaisilla. Tällehän ei voi mitään eikä siinä ole mitään kiellettyä, mutta on se periaatteessa "kilpailua vääristävää". Keskimäärin 16-vuotias britti on usein fyysisesti valmis pääsarjajalkapalloon, kun suomalainen lajitoveri on fyysisesti valmis suunnilleen samaan 2-4 vuotta myöhemmin.

En tiedä oletko jonkin sortin asiantuntija tämän suhteen, mutta itse kyllä epäilen, että brittien ja skandinaavien erot olisivat niin merkittävät, että oikeasti yksilön kehityksessä tulisi 2-4 vuoden eroa. Uskon toki, jos esität jotain tutkimusfaktaa asiasta. Hämmästelen kuitenkin kovin jos näin on ???

Taavetti_Merimies

Eihän jalkapallo missään nimessä ole sen puhtaampaa kuin mikään muukaan ammattiurheilu. Tosin esim. Veikkausliigassa ne rahat ovat vielä verrattain pieniä, joten mihinkään massiivisiin douppausprojekteihin olisi turha edes ryhtyä. Yksittäisiä dopingin käyttäjiä Veikkausliigasta toki löytynee, kuten löytynee myös vaikkapa huumeiden käyttäjiä tai homoseksuaaleja.

Vaikkakaan pallopelissä tarvittavaa taitoa tai näkemystä ei voi ostaa dopingilla niin huippujalkapalloilijat tarvitsevat silti kestävyyttä ja kimmoisaa voimaa ja liika massa on pahasta. Tähän on olemassa valmisteita ihan samoin kuin vaikkapa yleisurheilijoilla, joilla on jokseenkin samankaltaiset vaatimukset jotain kuulantyöntäjiä ja keihäänheittäjiä lukuunottamatta.

Mystinen metsätyömies

Lainaus käyttäjältä: Taavetti_Merimies - 05.01.2009 klo 00:58:00
Vaikkakaan pallopelissä tarvittavaa taitoa tai näkemystä ei voi ostaa dopingilla niin huippujalkapalloilijat tarvitsevat silti kestävyyttä ja kimmoisaa voimaa ja liika massa on pahasta.

Hyödyllisimpiä ovat varmastikin palautumista nopeuttavat steroidit ja epo. Keskikenttäpelaaja juoksee pelkästään ottelun aikana 8-10 kilometriä, joten jonkinlaiset hapenottokyky- ja kestävyysominaisuudet tuskin ovat haitaksikaan. Lihasmassaa kasvattavien aineiden käyttö tuskin on muutamaa idioottia laajempaa, koska massaa tulee samalla myös ei-toivotuille alueille. Forsselhan on loistava tuttu esimerkki siitä kuinka lahjakas pelaaja tuhotaan turhilla muskeleilla.

Tresor

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 04.01.2009 klo 13:06:05

Onko ajatuksia, kokemuksia tai luuloja dopingista jalkapallossa ulkomailla ja Suomessa jaettavaksi? Itse en ole sellaisella tasolla koskaan pelannut, että asia olisi tullut vastaan sen enempää käyttäjänä kuin tarkkailijanakaan.

Hyvä ja tärkeä topic, laatuavaus. Jännä lueka sekin, että Virpi Kuituselle tehdään vuodessa enemmän testejä kuin kaikille Suomessa pelaaville jalkapalloilijoille yhteensä. Tekopyhyyttä?

Mutta itse asiaan, muistelen aina huvittuneena, kuinka vuoden 200 EM-kisojen finaalipäivän tuntien mittaisessa Ranskan TV:n ennakkoshowssa kyseltiin Guy Roux'lta, miten italialaiset ovat ehtineet toipua välierästään, joka oli päivää Ranskan peliä myöhemmin ja jossa Italia pelasi 90 minuuttia alivoimalla. Roux vain naureskeli, että eivätköhän italialaiset palaudu, heillä on niin hyviä kivennäisvesiä. Niinhän siinä kävikin.

Pari vuotta myöhemmin ranskalaispelaajat (mm. Petit) ihmettelivät MM-kisoja edeltävässä harjoituspelissä eteläkorealaisissa tapahtunutta fyysistä muodonmuutosta. Miten ne pikkumiehet, joista kesällä 2001 juostiin ohi ja jotka suorastaan lentelivät sivuun kun Vieira ja kumppanit kääntyilivät pallon kanssa, olivat yhtäkkiä muuttuneet väkivahvoiksi duracell-pupuiksi?

Vähän kun kaivelee muistia, löytää varmaan kasapäin näitä bisneksessä mukana olleiden melko suorasanaisia viittauksia käytössä oleviin keinoihin.

Hincha en cancha

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 04.01.2009 klo 19:58:25
En tiedä oletko jonkin sortin asiantuntija tämän suhteen, mutta itse kyllä epäilen, että brittien ja skandinaavien erot olisivat niin merkittävät, että oikeasti yksilön kehityksessä tulisi 2-4 vuoden eroa. Uskon toki, jos esität jotain tutkimusfaktaa asiasta. Hämmästelen kuitenkin kovin jos näin on ???

Asiantuntija en ole, mutta jonkin verran aiheeseen liittyviä koulutuksia ja kursseja yms. olen käynyt. Kirjallista aineistoa en pysty tähän hätään antamaan, mutta sen pohjalta mitä olen kurssiohjaajien suusta kuullut, tulokset keskimäärin voisivat olla tuon suuntaisia (erot 2-4 vuotta). Yksilötasollahan tuommoisia kehityseroja on jopa kansallisesti eikä siinä ole mitään erikoista. Maiden välisiä eroja kai tarkastellaan keskimääräisesti.

Musta Ruusu


Jos lääkärintodistus astmasta löytyy, niin kyse ei ole dopingista.
[/quote]

Tarvitsee silti olla lupa  antidoping toimikunnalta vai mikä se nyt olikaan.

ifota

Lainaus käyttäjältä: Tresor - 05.01.2009 klo 13:56:01
Jännä lueka sekin, että Virpi Kuituselle tehdään vuodessa enemmän testejä kuin kaikille Suomessa pelaaville jalkapalloilijoille yhteensä. Tekopyhyyttä?


Ja siitä huolimatta Virpi ei jää kiinni. :redface:

AC Milanin sairaalasta on tullut joskus telkkarista dokumenttiakin. Mielenkiintoista oli seurata todistelua siitä, kuinka palauttavaa harjoittelua on kehitetty niin pitkälle, että se näkyy Milanin loukkaantumismäärissä sekä pelaajien urien pituuksissa. Näissä tekijöissä sekä urheilulääketieteellä että "urheilulääketieteellä" taitaa olla oma osuutensa. Uskon, että Paolo Maldini on yhtä puhdas kuin vaikka mainittu Kuitunen. Italialainen jalkapallo haisee tässä yhtä lailla kuin niin monessa muussakin asiassa.

Kuten sanottua - näillä panoksilla joilla nykyjalkapalloa pelataan - ei ole pelkoa, että kaikki keinot eivät olisi käytössä.

aston

Lainaus käyttäjältä: Hincha en cancha - 05.01.2009 klo 14:17:39
Asiantuntija en ole, mutta jonkin verran aiheeseen liittyviä koulutuksia ja kursseja yms. olen käynyt. Kirjallista aineistoa en pysty tähän hätään antamaan, mutta sen pohjalta mitä olen kurssiohjaajien suusta kuullut, tulokset keskimäärin voisivat olla tuon suuntaisia (erot 2-4 vuotta). Yksilötasollahan tuommoisia kehityseroja on jopa kansallisesti eikä siinä ole mitään erikoista. Maiden välisiä eroja kai tarkastellaan keskimääräisesti.

Nyt on pakko kysyä, että onko sinulla tietoa myös pohjoismaisien nuorien kehityseroista. Oma perstuntuma ainakin on, että esimerkiksi ruotsalaisnuoret kehittyvät ainakin 1-2 vuotta suomalaisia nopeammin. Tuli nimittäin kysymys mieleen kun aikanaan eräs joensuulainen C-juniorijoukkue vieraili ruotsalaisessa junnuturnauksessa, jossa kaikki vastustajajoukkueiden pelaajat olivat päätä isompia kuin joensuulaisjoukkueen isoin pelaaja.

ballKicker

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 04.01.2009 klo 15:51:00

Sitä paitsi huippupelaajissa ei sellaisia olekaan, jotka eivät olisi myös huippukuntoisia. Esimerkiksi pelaajien huipputasolla pelaamien vuosien lisääntyminen herättää yhtenä epäilyksiä. Aina on toki ollut niitä, jotka ovat vääntäneet nelikymppisiksi asti, mutta nykyään suuri osa veteraaneista pelaa huipulla sinne 35-38 vuotiaiksi, kun aiemmin lopettaminen tapahtui jossain 32-35 iässä. Toki kyse on myös sallittujen lääkinnällisten, ravitsemuksellisten jne. keinojen kehittymisestä.

Vielä 70- ja 80-luvulla hyvin moni maailman huipputason ammattilaispelaaja poltti tupakkaa, eikä mistään oikeanlaisesta ravinnosta välitetty siinä määrin kuin tänä päivänä. Briteissä pelaajat saattoivat käydä pubissa vetämässä muutaman tuopin olutta ennen harjoituksia. Harjoitusten jälkeen sitten uudestaan pubiin vetämään kunnon naamat. Esimerkiksi kaikki Valioliiga-seurat eivät vieläkään puutu pelaajiensa ruokavalioon, mutta kyseessä on ennemminkin poikkeus kuin sääntö.

Lisäksi lihashuollossa, harjoitteluolosuhteissa ja harjoittelun tasossa ollaan menty aivan valtavasti eteenpäin. Suurissa joukkueissa on töissä kymmenittäin ihmisiä, joiden tehtävänä on räätälöidä pelaajille optimaaliset harjoitteluohjelmat ja seurata pelaajien kokemaa fyysistä rasitusta. Apuna ovat lisäksi erilaiset tietokoneohjelmat ja yliopistotutkimukset, joita hyödynnetään vaihtelevin lopputuloksin. Ainakin Liverpool käyttää harjoituskaudella jonkinlaisia pelaajiin laitettavia antureita, joiden avulla pelaajien kropan rasituksesta kerätään erilaisia tietoja, jotka sitten analysoidaan, jotta voidaan varmistua, että pelaajat ovat parhaassa mahdollisessa kunnossa, kun kausi alkaa.

Doping-aineita käytetään varmasti, koska pelaajilla on suuri henkilökohtainen intressi. En kuitenkaan pitäisi uran pidentymistä osoituksena dopingin yleistymisestä. Ja sitä paitsi joskus 70-luvulla kiellettyjä aineita hädin tuskin edes tunnettiin, vaan pelaajat vetivät rutiininomaisesti kaikkia mahdollisia mömmöjä.

Tsei Tsei

Lainaus käyttäjältä: Savon keisari - 04.01.2009 klo 14:02:06
On tunnettu klisee jalkapallon puhtautta puolusteltaessa ettei mitään "taitopilleriä" ole kehitetty, mutta tästäpä ei kyse olekaan.

En usko että kansallisella tasolla järjestelmällisesti mitään käytetään. Sellainen on hyvin kallista eikä kannattavaa maamme oloissa. Tilanne on toinen isoissa liigoissa joissa kaudet ovat pitkiä, otteluita on paljon ja rahasummat ovat tähtitieteelliset. Kontrolli on olematonta. Tietenkään ketään ei pidä ilman näyttöä syyttää, mutta suoraan sanottuna "olisi tyhmää" olla sortumatta kiellettyihin aineisiin jotta kalliit tähtipelaajat pysyvät kunnossa, pystyvät harjoittelemaan ja pelaamaan koko kauden ajan.

Sama. Suomessa resurssit ja vaatimukset eivät ole niin korkealla tasolla, että doping olisi todennäköistä. Sen sijaan kansainvälisesti aivan varmasti käytetään. Laajuutta onkin sitten vaikeampi arvioida. Helvetillisiä juoksukoneita nykyjalkapallossa kuitenkin on.

a-wiik

Lainaus käyttäjältä: Tsei Tsei - 05.01.2009 klo 15:34:02
Helvetillisiä juoksukoneita nykyjalkapallossa kuitenkin on.

Totta. Lajin muuttuminen yhä fyysisemmäksi on sekin yksi seikka, jonka voi ajatella puoltavan dopingin käyttöä. Sekä niin, että yhä fyysisemmät pelaajat ovat osaltaan dopingin tuotetta, että niin, että yhä fyysisemmässä pelissä mukana pysyminen vaatii yhä useammilta dopingin käyttöä. Nykyään äärimmäisen taitava ja peliälyltään teräväkään pelaaja ei pärjää huipulla ilman todella hyviä voima- ja nopeusominaisuuksia.

Savon keisari

http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/3170586.stm

Tässä juttu vuodelta 2003 Englannin jalkapallon doping-testauksesta. Käytännössä osaavissa käsissä ei siis ole oikeastaan minkäänlaista kiinnijäämisen riskiä. Jutussa lisäksi mainitaan että muissa huippumaissa testaaminen on vielä paljon vähäisempää. Tiedä sitten onko kontrollia tiukennettu viiden vuoden aikana, tuskin ratkaisevasti?

Lähinnä huvittaa tämä tekopyhyys, kun äärimmäisen tiukassa doping-kontrollissa oleville hiihtäjille ja yleisurheilijoille naureskellaan ja epäillään minkä keritään, kun jalkapallossa tilanne testauksen suhteen on mikä on.

Jasseri

Varmasti käytetään, mutta en kyllä allekirjoita "helvetillistä juoksukonetta". 90 minuutin aikana ei 12 km ole paljoa, vaikka osa spurteissa menisikin. Täyspäiväisellä treenillä pääsee varmasti lähes kuka vaan tuollaiseen kuntoon.

Viinioksa

Lainaus käyttäjältä: aston - 05.01.2009 klo 15:19:29
Nyt on pakko kysyä, että onko sinulla tietoa myös pohjoismaisien nuorien kehityseroista. Oma perstuntuma ainakin on, että esimerkiksi ruotsalaisnuoret kehittyvät ainakin 1-2 vuotta suomalaisia nopeammin. Tuli nimittäin kysymys mieleen kun aikanaan eräs joensuulainen C-juniorijoukkue vieraili ruotsalaisessa junnuturnauksessa, jossa kaikki vastustajajoukkueiden pelaajat olivat päätä isompia kuin joensuulaisjoukkueen isoin pelaaja.

Valkoihoiset britit ovat geneettisesti läheisempää sukua ruotsalaisille kuin suomalaiset, joten jos väite aikaisesta fyysisestä kehittymisestä pätee lädeihin, niin eiköhän myös sveduihin.

Viinioksa

Lainaus käyttäjältä: Mystinen metsätyömies - 05.01.2009 klo 13:22:48
Lihasmassaa kasvattavien aineiden käyttö tuskin on muutamaa idioottia laajempaa, koska massaa tulee samalla myös ei-toivotuille alueille. Forsselhan on loistava tuttu esimerkki siitä kuinka lahjakas pelaaja tuhotaan turhilla muskeleilla.

Naurettavaa. Forssell ei edes ole erityisen skrode huippufutari, vaan kynäniska verrattuna CRonaldoihin ja Berbatoveihin.

Callit

Aika yleinen keskustelunaihe "ei niin jalkapalloihmisten kanssa". Ei vähiten siksi, että helmikuussa 2001, ennen MM-kisoja, totesin, etten aio katsoa sekuntiakaan Lahden MM-hiihtoja, koska laji on dopingin ryvettämä. Tämä suorasukainen sankaripoikien ja -tyttöjen mollaaminen herätti suurta pahennusta, sekä ihan aiheellisen kysymyksen, "uskotko sitten futiksen puhtauteen?" Itse olen näissä keskusteluissa uskaltanut väittää uskovani futiksen puhtauteen, ja todennut myös, että kiinnostukseni lajia kohtaan nollaantuu, jos laji putoaa samaan paskakasaan yleisurheilun, hiihdon ja ties minkä kanssa.

Niin naivi en tietenkään ole, että menisin takuuseen maailman jokaisesta wannabepelaajasta ja Bulgarian liigan valmentajasta, mutta uskon siihen, etteivät Manut, Barcelonat, Bayernit ja kumppanit (tai niiden pelaajat) käytä dopingia menestyäkseen. Käryjä on ollut ja niitä tulee, mutta tilanne ei ole sama kuin em. dopinglajeissa, joissa on ikään kuin eri divarit puhtaille ja vähemmän puhtaille.

Uskoni perustuu seuraaviin asioihin:

- Vaikenemiseen. Kukapa ei olisi kuullut yleisurheilevalta kaverin kaverilta lajin doping-kulttuurista. Tai amerikassa opiskelleelta kaverilta siellä rehottavasta dopingista. Jos samanlainen dopingkulttuuri rehottaisi jossain Manun/Bayernin pukuhuoneessa, niin 100% varmasti joku seuran sisältä vuotaisi asian. Melkoinen motiiivi tällaiseen olisi esim. jollakin niistä lukuisista omista kasvateista, joka ei koskaan saa ammattilaissopimusta allekirjoitettavakseen. Muitakin tarjokkaita toki olisi. Juventuksen paljastuminenkin tuli muuten vuodosta.

- Hyödyttömyys. Oliko DDR jokin jalkapallomahti? Ei ollut ei, ja vaikka fysiikan merkitys on koko ajan kasvanut, en silti usko, että ns. viimeisten kymmenysten rypistäminen kannattaa, kun ottaa huomioon kärähtämisen seuraukset.

Viinioksa

Lainaus käyttäjältä: Callit - 05.01.2009 klo 16:45:43
Uskoni perustuu seuraaviin asioihin:

- Vaikenemiseen. Kukapa ei olisi kuullut yleisurheilevalta kaverin kaverilta lajin doping-kulttuurista. Tai amerikassa opiskelleelta kaverilta siellä rehottavasta dopingista. Jos samanlainen dopingkulttuuri rehottaisi jossain Manun/Bayernin pukuhuoneessa, niin 100% varmasti joku seuran sisältä vuotaisi asian. Melkoinen motiiivi tällaiseen olisi esim. jollakin niistä lukuisista omista kasvateista, joka ei koskaan saa ammattilaissopimusta allekirjoitettavakseen. Muitakin tarjokkaita toki olisi. Juventuksen paljastuminenkin tuli muuten vuodosta.

Juuri tämän takia laajamittainen, seurajohtoinen douppaus ei ole kovin uskottavaa ns. avoimen yhteiskunnan maissa, kuten Britanniassa. Sen sijaan Etelä- ja Itä-Euroopassa, jossa nyt yleisestikin vallitsee vahvempi salailun ja sisäpiirien kulttuuri ja toimittajatkin miettivät mitä tietoja sopii "yleisen edun" nimissä kertoa jne., homma voi toimia paremmin.