JOUKKUEEN EPÄVIRALLINEN VALMENTAJA

[tupoleevi]

Moni on varmaan huomannut, että lähes kaikissa joukkueissa on "pelaajavalmentajia", vaikka heitä ei virallisesti olekaan olemassa. Monet näistä hyppyyttävät seuran johtoa, valmentajia, joukkueenjohtoa jne. Heillä on usein koko paikkakunnan tuki ja jopa lehdistö takanaan. Maine on saavutettu usein jo pikkujuniorina. Yhteisön hurmos on voinut syntyä pikkujuniori-ikäisenä saadusta suosiosta tms., eikä se lähde pois kirveelläkään.

He ovat suosittuja, oikeita linssiluteita. Pelaajien keskuudesta he valitsevat klaanin ympärilleen ja pitävät paitsi joukkuettaan ja virallista valmentajaa myös koko seuraa pihdeissään. Pukukoppiin saapuessaan he ottavat tilan haltuun. Heillä on taito savustaa ulos uusi, taitava pelaaja pois joukkueesta. Keskiverto- tai "normaalipelaajat" ovat tervetulleita joukkueeseen, sillä sen verran peliosaamista näillä "pelaajavalmentajilla" toki on, että heikohko tulokas on tervetullut joukkueeseen. Ei uhkaa heidän asemaansa. Tämän on kuitenkin noudatettava näiden "pelaajavalmentajien" ohjeita ja neuvoja. Muutoin ei kunnian kuko laula.
Yllä olevalla otsikolla pohdimme tätä varsin yleistä ilmiötä suomalaisessa jalkapallosa, joka lienee eräs tärkeimmistä esteistä Suomi-jalkapallon kehitykselle. Emme kuitenkaan mainitse nimeltä näitä jalkapallosuuruksia, sillä loppujen lopuksi ilmiö ei ole heidän syytään, vaan kyse on pikemminkin organisatorisesta lepsuudesta. 

[Johnny99]

 

Yllä olevalla otsikolla pohdimme tätä varsin yleistä ilmiötä suomalaisessa jalkapallosa, joka lienee eräs tärkeimmistä esteistä Suomi-jalkapallon kehitykselle.

Voin nimetä montakin ongelmaa suomalaisessa jalkapallossa joihin voinee yhdistää tuon kursivoidun kohdan (ja montaa niistä on käsitelty esimerkiksi tällä alueella), mutta olen aivan varma että tämä ei ole edes niitä vähemmän tärkeitä ongelmia.

Se ei toki tarkoita sitä etteikö aiheesta kannattaisi keskustella.

[bakricioglu]

Aiheelle

Itsekin olen "uutena taitopelaajana" vaistonut vieraan jengin harkoissa vähän tämäntyylistä, en oo kyl varma kuinka pitkälle vietynä.

[Kepes]

En ymmärtänyt.

[Aslan]

Joukkueen epäviralliset valmentajat ovat seurausta seurojen vähäisistä panostuksista junioritoimintaansa. Useinkin nämä "pelaajavalmentajat" pääsevät pahimmilleen seuroissa, joilla ei ole edustusjoukkuetta kunnon sarjoissa. Esimerkkinä voisin ottaa kotikuntani Espoonpalloseuran tai muun vastaanlaisen seuran, jolla ei ole miesedustusta, vaan toiminta perustuu pelkästään joukkuemaksun keräilyyn lasten vanhemmilta ja lahjakkaimmat pelaajat poistuvat seurasta myöhemmin kotikuntansa parhaiten menestyvään seuraan.

Näissä seuroissa "pelaajavalmentajat" ovat yleensä niitä, jotka ovat hankkineet joukkueelle paitasponsorin, jonka avulla heillä on henkinen kiristysote valmennusjohdosta. "Jos ei poikani Lasse pelaa, niin ette lähde kesällä sinne Saksaan ainakaan meidän firman sponsorirahoilla"

[vargas]

Moni on varmaan huomannut, että lähes kaikissa joukkueissa on "pelaajavalmentajia", vaikka heitä ei virallisesti olekaan olemassa. Monet näistä hyppyyttävät seuran johtoa, valmentajia, joukkueenjohtoa jne. Heillä on usein koko paikkakunnan tuki ja jopa lehdistö takanaan. Maine on saavutettu usein jo pikkujuniorina. Yhteisön hurmos on voinut syntyä pikkujuniori-ikäisenä saadusta suosiosta tms., eikä se lähde pois kirveelläkään.

He ovat suosittuja, oikeita linssiluteita. Pelaajien keskuudesta he valitsevat klaanin ympärilleen ja pitävät paitsi joukkuettaan ja virallista valmentajaa myös koko seuraa pihdeissään. Pukukoppiin saapuessaan he ottavat tilan haltuun. Heillä on taito savustaa ulos uusi, taitava pelaaja pois joukkueesta. Keskiverto- tai "normaalipelaajat" ovat tervetulleita joukkueeseen, sillä sen verran peliosaamista näillä "pelaajavalmentajilla" toki on, että heikohko tulokas on tervetullut joukkueeseen. Ei uhkaa heidän asemaansa. Tämän on kuitenkin noudatettava näiden "pelaajavalmentajien" ohjeita ja neuvoja. Muutoin ei kunnian kuko laula.
Yllä olevalla otsikolla pohdimme tätä varsin yleistä ilmiötä suomalaisessa jalkapallosa, joka lienee eräs tärkeimmistä esteistä Suomi-jalkapallon kehitykselle. Emme kuitenkaan mainitse nimeltä näitä jalkapallosuuruksia, sillä loppujen lopuksi ilmiö ei ole heidän syytään, vaan kyse on pikemminkin organisatorisesta lepsuudesta. 

Jep. Näitä löytyy ja paljon. Eikä ne meriititkään usein kovin kummoisia ole kunhan nyt sen verran, että ovat jollain tavalla muka muita parempia. Tilanne on kieltämättä hankala, joukkueet tarvitsevat ns. johtohahmoja/vastuunkantajia mutta mitä sitten kun kyseinen henkilö käyttää asemaansa lähinnä oman egon pönkittämiseen. Näitä miehiä, joita ei voi penkittää vaikka pelitaso ei enää riittäisi, tuppaa löytymään melkein joka jengistä.

[Tozsér]

Itse pelasin monen monta vuotta ihan oikeassa kovassa juniorijoukkueessa. Myöhemmin repeilytti hieman puulaakissa, kun joukkueen paskin pelaaja antoi minulle ja kaverilleni koko ajan tos, tosii hyviä vinkkejä treeneissä. Monissa juniorijoukkueissa on tilanne, jossa tietyillä pelaajilla on automaattisesti kausikortti runsaaseen peliaikaan peliesityksistä ja asenteesta riippumatta. Hieman ujommat ja hiljaisemmat junnut jäävät monesti jalkoihin täysin ellei valmentajalla ole hyvää psykologista pelisilmää. Myöskin ulkopuolisten uusien pelaajien on omien kokemuksieni mukaan usein melko vaikea päästä sisään kunnolla junnujoukkueeseen, jos ei tunne ketään. Itse siis olin junnujoukkueessani alusta lähtien mukana, mutta en myöskään ollut yleensä n. suosittu pelaaja eli olin ikään kuin puolueeton tarkkailija. Tällainen ns. epävirallinen valmentaja on mielestäni todellinen ilmiö, mutta voi siitä joskus hyötyäkin. Nimittäin, jos joukkueesta yksi pelaaja nousee selvästi yli muiden taidoiltaan ja muutkin ominaisuudet ovat kunnossa, niin häntä kuuluukiin kunnioittaa eri tavalla kuin rivipelaajaa.

Näissä seuroissa "pelaajavalmentajat" ovat yleensä niitä, jotka ovat hankkineet joukkueelle paitasponsorin, jonka avulla heillä on henkinen kiristysote valmennusjohdosta. "Jos ei poikani Lasse pelaa, niin ette lähde kesällä sinne Saksaan ainakaan meidän firman sponsorirahoilla"

Totta tämäkin. Myös valmentajien pojat ovat usein koko ajan kentällä meni miten meni. Jotkut junnuvalmentajat kyllä saattavat laittaa oman poikansa paljon kovempaan testiin kuin jonkun toisen. Oman juniorijoukkueeni joukkuehenki tuhoutui jo melko varhaisessa vaiheessa suuren kendojanari-invaasion takia. Näma kyseiset kendojanarit eivät jaksaneet edes juosta ja saivat silti paljon peliaikaa.

[Koom]

Tyypillinen ilmiö etenkin puhtaissa harrastussarjoissa (kakkonen ja kolmonen), joukkueessa on usein tämä "pelaajavalmentaja" ja hänen "hovinsa". Kuten ketjun aloittaja mainitsi, ongelma poistuisi ammattimaisemmalla asenteella seuran johdossa, joka tukisi valmentajaa eikä vesittäisi hänen puolueetonta toimintaa. Usein nämä "pelaajavalmentajat" ystävystyvät tarkoituksella erittäin hyvin valmentajan kanssa, eikä tyhmä valmentaja edes ymmärrä, että nyt häntä viedään kuusnolla kuusnolla. Ilmiö ei kuitenkaan ole suomalainen, vaan samojen ongelmien kanssa painitaan muissakin maissa.

Junnupuolella taas yleisimmät häiriötekijät ovat nämä "valmentajan poika ja hänen kaverinsa" -ryhmittymät sekä jo mainittukin "sponsori-isä". "Sponsori-isän" pojan peliuralla on tyypillistä, että seuraa vaihdetaan aika ahkeraan.

[^amoresperros^]

Raul?

[vili bin ali muhammad]

puhtaissa harrastussarjoissa (kakkonen ja kolmonen),

Vedätetäänkö nyt?

[jiibzter]

Oli hienoa katseltavaa kun erään seuran junnupuolella valmentaja nimesi poikansa vuoden pelaajaksi. Oi sitä myötähäpeää.. Poika kun on todella surkea. Vanhemmatkin ihmettelivät tuota " "