Vihdoin viimein koitti se hieno päivä, että pääsin katsomaan Manchester Unitedin pelin paikan päällä. Peli paikkana ei kuitenkaan ollut Old Trafford vaan Boleyn Ground, jotkut tietämättömät koululaiset totesivat, että ei mahtanut olla niin hienoa kun ei päässyt isolle stadionille katsomaan peliä :
Ennen Lontooseen saapumista oli ISO pelko, että ottelu peruttaisiin lumisateen takia. Tutkin BBCn säätiedotteita, jotka lupasivat lunta joka päivä. No vihdoin kun Lontooseen asti pääsi huomasin helpotukseksi, että lunta ei ole yhtään maassa.
No joka tapauksessa sunnuntaina koitti se hieno ja iso päivä, jota olin odottanut jo kuukauden (eli niin kauan kuin pelilippu oli kotona hyvässä tallessa). Stadionille saavuttiin hyvissä ajoin, eli 3 tuntia ennen peliä. Tarkoituksena oli syödä Sunday Roast paikanpäällä, mutta ei löytyny yhtään ainutta Pubia, jotka myivät sitä! Päädyttiin sitten syömään Fish & Chipsit, ja siitäkin sai jonottaa ikuisuuden. No sitten tunti ennen pelin alkua menin Boleyn Groundin porteista läpi ja olin sisällä. Oli kyllä yksi hienoimmista tunteista ikinä, kun menin heti stadionille saapumisen jälkeen katsomaan pelikentän ja oman paikan. Stadionin sisällä katsoin Tottenham - Arsenal pelin loppuun telkasta (Tottenhamia tosiaan vihataan West Ham fanien keskuudessa, sen huomasin sen pelin aikana) Pohjois-Lontoon paikallispelin jälkeen menin sitten omalle paikalleni 30 minuuttia ennen pelin alkua. Katsoin sitten katsomon täyttymistä ja pelaajien lämmittelyä.
Sitten vihdoin viimein kello 16:00 kannettiin Barclays Premiership kyltti kentälle, maskotti tuli kentälle ja pelaajat kanssa.
Unitedin pelaajista Tevez sai isoimmat suosion osoitukset ja Ronaldo isoimmat buuaukset. There's Only One Carlos Tevez kaikui suhteelisen kovaa stadionilla, kun Tevezin nimi kuulutettiin, eli Hammers fanit ovat kiitollisia vielä Carlitolle. West Ham pelaajien esittelyn jälkeen I'm Forever Blowing Bubbles lähti soimaan, ja fanit eivät laulaneet tätä, kyseinen laulu karjuttiin, ja kuulosti aivan helvetin komealta. Peli lähti sitten vihdoin käyntiin ja stadionin ulkopuolella ja sisällä niin leppoisat Hammers fanit muuttuivat täysiksi sekopäiksi, jotka eivät säästelleet sanoja, kun kritisoitiin omia ja vastustajia. Boa Mortelle jopa buuattiin, kun hänen nimi kuulutettiin! Hammers fanit olivat loppujen lopuksi suhteelisen hauskaa väkeä ja hauskaa läppää lensi katsomossa, Sheep Shagger ja Mää huudot Giggsiä kohtaan pistivät naurattamaan, vaikka Giggs lempipelaajiin kuuluukin.
Kun vastassa on Manchester United, niin Munchenin onnettomuuden pilkkalauluista ei vältytty, mutta loppujen lopuksi hyvin pieni osa faneista lauloi näitä lauluja.
Itse peli oli suhteelisen vihdyyttävä (etenkin eka puoliaika) ja tokalla puoliajalla tuli ottelun ainut maali, Lampaan nussija Giggsyn toimesta, saivatpahan Hammers fanit osoituksen, että Walesin Velho on kunnossa
Eihän siinä uskaltanut kunnolla tuulettaa, kun seisoo Hammers fanien kanssa, ja vielä Bobby Moore Standissa, mutta menin polvilleni, mukamas sitomaan nauhat ja hymyilin leveästi.
Hieno kokemus, hieno päivä, hieno peli, hieno lopputulos ja loistava tunnelma. Kaikki fanit seisoivat molemmissa fanikatsomoissa, ja muutamat jopa Dr. Martens Standissa & East Standissa.
