Provot ja vittuilut ovat vain kärpästen surinaa korvissani, kuten Sinuhessa sanotaan. Antaa niiden olla ja keskustellaan taas jalkapallojoukkueesta nimeltä Liverpool FC.
Positiivinen lähestymistapa, joten ensin hyvät asiat:
- Kotona otetut pisteet (20), eniten koko Valioliigassa (olkoonkin, että Chelsea on pelannut kotonaan matsin vähemmän).
- Cupit.
- Kuytin nopea sopeutuminen.
Mikä mättää?
- Virkamiesmäinen asenne varsinkin vieraspeleissä, mutta ajoittain myös kotona.
- Vieraspelit. Niin kuin joku jo täällä aiemmin sanoi, asenne vaikuttaa siltä, että peliä ei lähdetä voittamaan vaan pelaamaan.
- Pelisysteemin puutteellinen osaaminen. Näyttää siltä, että pelaajat eivät tiedä mitä tietyissä tilanteissa (pelin nopea avaus, juoksulinjat, puolustustilanteet jne.) tulee tehdä.
Kun homma on pielessä, sitä on vaikea oikaista. Varmimmin asiat saa vielä enemmän mäkeen tekemällä lyhytaikaisia hätäkokeiluja, jotka saattasivat jopa parin pelin ajan auttaa. Koska rotaation ja loukkaantumisten nimissä jo kokeillaan eri miehityksiä, muut muutokset (harjoitteluun, pelisysteemiin jne.) kannattaa pitää minimissään.
Tällaisen perusfanin on pakko uskoa siihen, että Rafa & Co:lla on selkeä visio siitä, miten peliä pitää pelata ja miten menestykseen päästään. Toki tästä on myös todisteita cupeista ja Valencian ajoilta, vaikka tämä kausi on näyttänyt ihan muuta.
Mitä pitää tehdä? Taas kerran, olla kärsivällinen. Mestaruuteen on kohta sata pinnaa matkaa, joten ei se helppoa ole, mutta silti. Poolilla on hyvä materiaali, hyvä manageri ja fantastinen kotiyleisö. Olen varma, että ennemmin tai myöhemmin homma vaan loksahtaa kohdalleen. Pelaajat löytävät paikkansa, kentällä näkyy enemmän taklauksia, taistelua, hienoja katkoja, syöttöjä ja maaleja, ylipäätänsä paljon pieniä onnistumisia.
Ja se tarkoittaa voittoja ja pisteitä, jopa pokaaleja. Niitä odotellessa,
