Stuart Baxterin valinnat Wales- ja Saksa-otteluihin

[Bossu]

En missään kohdassa kirjoittanut, ettei Veikkausliigajoukkuetta saisi kannattaa, tai että Veikkausliigan pelejä ei kannata katsoa tms. Päin vastoin, olen sitä mieltä, että on helkkarin hieno juttu, että ihmiset ovat tätänykyä kiinnostuneita sen seuraamisesta. Se ei silti poista sitä faktaa, että taso on yhä huono ja erittäin moni kuvittelee Ladan pärjäävän nykyään jo melkein Ferrareille.

Itse kirjoitin että tasonkin puolesta neljä pelaajaa on oikea määrä Veikkausliigasta maajoukkueessa. Esimerkiksi lohko 1:stä johtavalla Tanskalla on seitsemän pelaajaa kotimaan sarjasta  maajoukkueessa.

[idänihme]

Suomi pelasi kolme matsia ja kohtasi siis 6 topparia, joista espanjalaiset ovat itselleni vieraita. Neljästä muusta yksi oli se Chelsean tytön näköinen vitsi, mutta muut kolme eli Richards, Boateng ja Höwedes ovat jo pitkään pelaanneet tasolla, jota yksikään veikkausliigan toppari ei tule ikinä saavuttamaan. Eli siinä mielessä aika käsittämätön väite.

Lisätään nyt alkuun että Saksa-matsia en nähnyt kokonaan joten arvioni perustuu Englanti ja Espanja-matseihin joissa Sadikia kehuttiin aika paljon ja syystäkin. Tämä ja edellinen kommenttini oli vertailua siitä miksi Raitalan pärjääminen on kovempi juttu verrattuna veikkausliigan oman pelipåaikan parhaisiin kuin Sadikin "loistavat esitykset" U21 kisoissa.

Esimerkiksi Espanja-pelissä Sadik muutti kymmeneksi minuutiksi pelin kulun tultuaan kentälle pudottelemaan palloja. Vastaavaan hän ei jostain syystä pystynyt kotimaan liigassa. Jos laajemmin vertaa U21 pelejä kotimaan liigaan niin kyllä Suomen kaikkien aikojen U21 joukkueessa oli paljon ihan liigan peruspelaajia. Toki kisoissa olleet pelaajat sekä suomella että vastustajilla ovat varmasti liigajyriä taitavampia tai ainakin lahjakkaampia mutta joukkueiden tasoissa ei vastaavaa eroa ole ja joillakin osa-alueilla kotimaassa ollaan jopa edellä. Kisoissa Sadik väläytteli lähes pelkästään fysiikkansa ansiosta, mutta aikuisia vastaan tuo ei todellakaan onnistuisi kuin oikeasti heikkoja (heikompia kuin liechtensteinin maajoukkue tai useimmat veikkausliigan joukkueet) jengejä vastaan.

[jykke]

Itse kirjoitin että tasonkin puolesta neljä pelaajaa on oikea määrä Veikkausliigasta maajoukkueessa.

Eikä se määräkään ole niin oleellinen, vaan se ketkä sinne valitaan. Nyt valituista ainakin Vuorinen ja Hämäläinen ovat erinomaisen kautensa ansiosta näyttöpaikkansa ansainneet. Litmanen nyt on itsestäänselvyys ja Nyman hyväksi koettu varamies puolustukseen. Vaikea noista nyt olisi ainakaan ketään pois pudottaa.

[John Devey]

Ja Muurista alkaa kyllä jo olla ikävä oikein tosissaan.

Vaikka foorumin taso on alhaalla niin jotain rajaa jo

[Tresor]

Tosta maajoukkuestatuksesta viäl...

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin kyllä siitä on hyötyä. Esim. Pekka Lagerblomin siirto Bremeniin lienee ollut aika pitkälti kiinni maajoukkuestatuksesta. Sama tietysti myös Njasseen. Sillä kai oli se hirveä maajoukkuestatistiikkakin puolellaan.

[asiantuntematonta arvelua]Tuohon Helinin tapaukseen (ks. ed. sivu) liittyen tuli kyllä sellainenkin mieleen, että voisiko kyse olla pelaajan hinnasta. Suomalainen liigajyrä tulee halvemmaksi jollekin Lutonille kuin samantasoinen paikallinen pelaaja, ja tuo maajoukkuestatus on vain tapa selittää tehty hankinta julkisuudessa ja seuran omalle väelle, koska he tietysti haluavat sen paikallisen lanaajan. Eikä heille voi sanoa, että otetaan se halvempi, joten sanotaan, että otetaan parempi.

Tämä selitys toimii tietysti parhaiten niiden joukkueiden kohdalla, jossa toiminta ei ole ihan huippuunsa viritetyn ammattimaista.[/asiantuntematonta arvailua]

[Dixi]

Keitä tarkoitat?
Litti? Jässi? Tihi? Sami? Mako? Kolkka? Jojo? Eikös kaikki olleet ulkomailla jo omin avuin ilman mj-pelejä Mursin tullessa, paitsi Mako, joka ei tuolloin maajoukkueessa juuri pelannut.

Niin, korjataan sen verran että Muuris-Ana tosiaan jo pääsi poimimaan edeltäjiensä hedelmiä, jotka olivat 90-luvulla avittaneet maajoukkueen kautta pelaajia ulkomaille. Jos katsotaan esim. ym. nimiä niin:

1. Litti: debytoi A-maajoukkueessa  18-vuotiaana 22. lokakuuta 1989 ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 16. toukokuuta 1991 EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan.
Siirtyi vuonna 1992 Ajaxiin.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

2. Jässi: siirtyi vuonna 1997 Bolton Wanderersiin, Eka A-maaottelu 25.3.1998 Maltaa vastaan.
Eli ulkomaat -> maajoukkue. miinus-pointsi mulle -1p.

3. Tihi: eka A-maaottelu vastaan 5. 6.1999 Turkkia vastaan. Siirtyi Viking Stavangeriin vuonna 2000.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

4. Sami: Eka A-maaottelu 7. 11.1992 Tunisiaa vastaan. Siirtyi Willem II:en vuonna 1995.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

5. Mako: debytoi A-maajoukkueessa vuonna 2002. Portsmouthiin 2003.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

6. Kolkka: 1. A-maaottelu 26. 10. 1994 Viroa vastaan. Siirtyi Willem II:en vuonna 1995.
 Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

7. Jojo: eka A-maaottelu 16. 11.1996 Kuwaitia vastaan. Vuonna 1997 Floran kautta Rangersiin.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

”Ensin maajoukkue sitten ulkomaille” 6/7 em. mainitusta veteraanista. Tsekatkaas myöhemmät maajoukkeudebytantit: esim. Väykkä, Roman ja homma menee jo tosin päin… Eli (oiko)tie maajengin kautta ulkomaille nuorilla pelaajilla tukossa. U21-pelit eivät tätä reittiä korvaa, sillä ulkomaan kentillä vastustaja ei tunne 21 vuoden ikärajaa, joten vakuuttavimmat näytöt potentiaaliselle työnantajalle annetaan aikuisten peleissä...

[idänihme]

Eikä se määräkään ole niin oleellinen, vaan se ketkä sinne valitaan. Nyt valituista ainakin Vuorinen ja Hämäläinen ovat erinomaisen kautensa ansiosta näyttöpaikkansa ansainneet. Litmanen nyt on itsestäänselvyys ja Nyman hyväksi koettu varamies puolustukseen. Vaikea noista nyt olisi ainakaan ketään pois pudottaa.

Hämäläistä voi tietyllä tapaa pitää kyseenalaisena valintana. Eikös hän ole TPS:ssä pelannut hyvän kautensa pitkälti keskikentän pohjalla? Maajoukkueessa kuitenkin häntä kaiketi harkitaan linkiksi.

[jykke]

”Ensin maajoukkue sitten ulkomaille” 6/7 em. mainitusta veteraanista. Tsekatkaas myöhemmät maajoukkeudebytantit: esim. Väykkä, Roman ja homma menee jo tosin päin… Eli (oiko)tie maajengin kautta ulkomaille nuorilla pelaajilla tukossa.

Vastakkaisiakin esimerkkejä on: esim. Perparim Hetemaj, Sparv, Pukki. Ja vielä monta sellaistakin nuorta pelaajaa, joilla on A-maajoukkuedebyytti vielä tekemättä ja ovat jo ulkomailla: mm. Mehmet Hetemaj, Dalla Valle, Hradecky, Jonas Portin, Mattila.

[jykke]

Hämäläistä voi tietyllä tapaa pitää kyseenalaisena valintana. Eikös hän ole TPS:ssä pelannut hyvän kautensa pitkälti keskikentän pohjalla? Maajoukkueessa kuitenkin häntä kaiketi harkitaan linkiksi.

Ehkäpä Baxter sitten luottaa siihen, että jos pelaa hyvin, niin pelaa hyvin paikalla kuin paikalla. Aika outoa olisi heittää häntä nyt laituriksi, jolla paikalla ei ole koko kaudella juurikaan pelannut.

[Tresor]

”Ensin maajoukkue sitten ulkomaille” 6/7 em. mainitusta veteraanista. Tsekatkaas myöhemmät maajoukkeudebytantit: esim. Väykkä, Roman ja homma menee jo tosin päin… Eli (oiko)tie maajengin kautta ulkomaille nuorilla pelaajilla tukossa. U21-pelit eivät tätä reittiä korvaa, sillä ulkomaan kentillä vastustaja ei tunne 21 vuoden ikärajaa, joten vakuuttavimmat näytöt potentiaaliselle työnantajalle annetaan aikuisten peleissä...

Ihan hyviä havaintoja ja pointteja, kiitos!

Kuitenkin täastä puuttuu nyt ikä-muuttuja. Perstuntumani on, että nykyään (1999->) ulkomaille siirrytään muutamaa vuotta nuorempana. Siis että ulkomaiset seurat ottavat ns. kehityskelposia pelaajia, kun aiemmin ostettiin lähinnä suht. koht. valmiita pelimiehiä.

Perstuntumalta johtopäätös: ennen 21-vuotias lupaava kv.-tasolle mahdollisesti yltävä pelasi vielä liigassa, nyt sellaiset on viety pois. Eli liigassa pelaaminen vielä 21 - 23-vuotiaana on merkki siitä, että iso maailma on miehen katsonut ja todennut tason joka tapuksessa riittämättömäksi.

[TZagallo]

Ehkäpä Baxter sitten luottaa siihen, että jos pelaa hyvin, niin pelaa hyvin paikalla kuin paikalla. Aika outoa olisi heittää häntä nyt laituriksi, jolla paikalla ei ole koko kaudella juurikaan pelannut.

Ei ole koko kaudella tainnut hetkeäkään pelata laiturina. Alkukaudesta muutama ottelu keskikentän kolmion ylimmäisenä pelaajana ja loput pohjalla. Jos Baxter tosiaan on Kappea laitaan kaavaillut, on valinta kyllä erittäin kyseenalainen. Puhumattakaan niistä lausunnoista ennen edellisiä maaotteluita, joista sai sen kuvan että suunnittelisi miestä jopa kärkeen.

Mikäli taas on sitä mieltä että kaverilla olisi annettavaa nimenomaan keskikentän keskustan roolissa, ymmärrän valinnan.

[Picard]

Vaikka foorumin taso on alhaalla niin jotain rajaa jo

Uskotko, että Hodgson tai Bäxter kehittivät suomalaista jalkapalloa pitkällä tähtäimellä paremmin kuin Mursu?

[Rikkiviisas]

1. Litti: debytoi A-maajoukkueessa  18-vuotiaana 22. lokakuuta 1989 ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 16. toukokuuta 1991 EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan.
Siirtyi vuonna 1992 Ajaxiin.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

Siihen aikaan vain ei ollut Bosmania ja muuta.
Ylipäätäänkin aika oli niin erilainen, että en ottaisi Littiä lainkaan vertailuun koska nykypäivänä Litmasen kaltainen suurlupaus olisi siirtynyt reilusti ennen maajoukkuedebyyttiä.

4. Sami: Eka A-maaottelu 7. 11.1992 Tunisiaa vastaan. Siirtyi Willem II:en vuonna 1995.
Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).
6. Kolkka: 1. A-maaottelu 26. 10. 1994 Viroa vastaan. Siirtyi Willem II:en vuonna 1995.
 Eli maajoukkue -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

Sama kuin Litmaseen eli aika oli niin täysin eri, että ei mitään järkeä verrata nykypäivään.

”Ensin maajoukkue sitten ulkomaille” 6/7 em. mainitusta veteraanista. Tsekatkaas myöhemmät maajoukkeudebytantit: esim. Väykkä, Roman ja homma menee jo tosin päin… Eli (oiko)tie maajengin kautta ulkomaille nuorilla pelaajilla tukossa. U21-pelit eivät tätä reittiä korvaa, sillä ulkomaan kentillä vastustaja ei tunne 21 vuoden ikärajaa, joten vakuuttavimmat näytöt potentiaaliselle työnantajalle annetaan aikuisten peleissä...

Muistetaan nyt kuitenkin pari asiaa:
Bosman-päätös joulukuussa 1995 käynnisti nykyisen kaltaiset siirtomarkkinat ja sitä kautta ylipäätään pelaajatarkkailun sekä muut kuviot, jotka mullistivat pelaajamarkkinat. Tämän vuoksi on aika vaarallista käyttää esimerkkinä siirtoja, jotka ovat tapahtuneet ennen vuotta 1996 ja myös oikeastaan "vanhoja" pelaajia, koska nykyisillä siirtomarkkinoilla moni vuonna 1995 yli parikymppinen olisi siirtynyt reilusti nuorempana.

Toinen asia on sitten, että A-maajoukkuenimitys annettiin myös talven liigamaajoukkueille, joten tältä osin maajoukkuedebyytti on hyvin kyseenalainen vertailukohta. Oikeastaan näitä talven A-maajoukkueita katsomalla argumenttisi on todella helppo rytätä, koska pelaajia jotka pelasivat näissä liigamaajoukkueissa ja eivät koskaan siirtyneet ulkomaille on aivan pirusti.

Näin ollen tällä vertailulla olisi jotain pohjaa jos:
- Rajataan siirrot ulkomaille vuoden 1996 jälkeiseen aikaan
- Otetaan mukaan A-maajoukkuedebyyttikatsaukseen myös ne pelaajat, jotka eivät ole koskaan siirtyneet ulkomaille
- Otetaan vertailuun mukaan debytointi ensimmäisessä karsintapelissä

[Viinioksa]

”Ensin maajoukkue sitten ulkomaille” 6/7 em. mainitusta veteraanista. Tsekatkaas myöhemmät maajoukkeudebytantit: esim. Väykkä, Roman ja homma menee jo tosin päin… Eli (oiko)tie maajengin kautta ulkomaille nuorilla pelaajilla tukossa. U21-pelit eivät tätä reittiä korvaa, sillä ulkomaan kentillä vastustaja ei tunne 21 vuoden ikärajaa, joten vakuuttavimmat näytöt potentiaaliselle työnantajalle annetaan aikuisten peleissä...

Aivan soopaa. Ulkomaille lähtee nykypäivänä Petrescua, Sadikia ja Mynttiä. Jos jollain nuorukaisella taso riittää tulevaisuudessa A-maajoukkuepelaajaksi, niin aivan taatusti saa näytönpaikan ulkomailla.

[Dixi]

Siihen aikaan vain ei ollut Bosmania ja muuta.
Ylipäätäänkin aika oli niin erilainen, että en ottaisi Littiä lainkaan vertailuun koska nykypäivänä Litmasen kaltainen suurlupaus olisi siirtynyt reilusti ennen maajoukkuedebyyttiä.

Sama kuin Litmaseen eli aika oli niin täysin eri, että ei mitään järkeä verrata nykypäivään.

Muistetaan nyt kuitenkin pari asiaa:
Bosman-päätös joulukuussa 1995 käynnisti nykyisen kaltaiset siirtomarkkinat ja sitä kautta ylipäätään pelaajatarkkailun sekä muut kuviot, jotka mullistivat pelaajamarkkinat. Tämän vuoksi on aika vaarallista käyttää esimerkkinä siirtoja, jotka ovat tapahtuneet ennen vuotta 1996 ja myös oikeastaan "vanhoja" pelaajia, koska nykyisillä siirtomarkkinoilla moni vuonna 1995 yli parikymppinen olisi siirtynyt reilusti nuorempana.

Toinen asia on sitten, että A-maajoukkuenimitys annettiin myös talven liigamaajoukkueille, joten tältä osin maajoukkuedebyytti on hyvin kyseenalainen vertailukohta. Oikeastaan näitä talven A-maajoukkueita katsomalla argumenttisi on todella helppo rytätä, koska pelaajia jotka pelasivat näissä liigamaajoukkueissa ja eivät koskaan siirtyneet ulkomaille on aivan pirusti.

Näin ollen tällä vertailulla olisi jotain pohjaa jos:
- Rajataan siirrot ulkomaille vuoden 1996 jälkeiseen aikaan
- Otetaan mukaan A-maajoukkuedebyyttikatsaukseen myös ne pelaajat, jotka eivät ole koskaan siirtyneet ulkomaille
- Otetaan vertailuun mukaan debytointi ensimmäisessä karsintapelissä

Bosman tosiaan muutti kuvioita. Mutta se ei tietystikään korvannut A-maaotteluja parhaimpana näyttöikkunana nuorien pelaajien pyrkiessä ulkomaille. Eli vaikka Bosman mahdollistikin siirtymisen ulkomaille useammalle muuta kautta, se ei poistanut A-maaottelujen (ja niistä ennen kaikkea arvokisakarsintaottelujen) roolia parhaimpana näyttöpaikkana ulkomaille pyrittäessä. Niinpä, jos katsotaan samoja em. pelaajia, pelkästään EM/MM-karsintaotteluiden perusteella niin:

I. Litti:
   1. arvokisakarsintaottelu: 12.09.1990  Suomi-Portugali (EM 90 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: vuonna 1992 Ajaxiin.
EM/MM-karsintaottelu-> Ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

II. Jässi:    1. arvokisakarsintaottelu: 02.09.2000  Suomi-Albania (MM 90 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: vuonna 1997 Bolton Wanderersiin,
Ulkomaat  -> EM/MM-karsintaottelu. miinus-pointsi mulle -1p.

III. Tihi:
   1. A-maaottelu ja samalla arvokisakarsintaottelu 05.06.1999  Suomi-Turkki (EM 90 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: vuonna 2000 Viking Stavangeriin.
EM/MM-karsintaottelu -> ulkomaat. plus-pointsi mulle (+1p).

IV. Sami:
   1. arvoturnauskarsintaottelu: 29.03.1995  San Marino  2-0 (EM 08 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: syksy 1995 Willem II/Hollanti.
EM/MM-karsintaottelu -> Ulkomaat: plus-pointsi mulle (+1p).

5. Mako:
   1. arvoturnauskarsintaottelu: 04.09.2004  Suomi-Andorra (MM 8 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: Portsmouth 2003.
Ulkomaat -> EM/MM-karsintaottelu -> miinus-pointsi mulle (-1p).

6. Kolkka:
   1. arvoturnauskarsintaottelu: 26.04.1995  Färsaaret-Suomi (EM 31 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: syksy 1995 Willem II.
 EM/MM-karsintaottelu-> Ulkomaat.. plus-pointsi mulle (+1p).
 
7. Jojo:
   1. arvoturnauskarsintaottelu:08.06.1997  Suomi-Azerbaidzhan (MM 61 min.).
   1. siirtyminen ulkomaille: Vuonna 1997 Floran kautta Rangersiin.
EM/MM-karsintaottelu <-> Flora (?)
EM/MM-karsintaottelu -> Rangers.
EM/MM-karsintaottelu-> Ulkomaat. miinuspiste mulle (-1p) (jos Viroon siirtyminen edellyttää EM/MM- 
                                                karsintaotteluissa vakuuttamista)
                                           pluspiste mulle (+1p).  (jos Tintin tavoitteena Keski-Euroopan
                                                ”oikeat”  amm. kentät).

”EM/MM-karsintaottelu sitten ulkomaille” 4/6 (5/7, jos Tintin lopputavoitteena ei ollut Viron meistriliiga). Lisäksi tietysti Mako kuuluu oikeastaan tähän nuorempien porukkaan, joka siis tarvitsi ENSIN paikan ulkomailla saadakseen näytönpaikan siinä suuressa näyteikkunassa eli arvokisakarsintaottelussa. Eli Makosta päästäänkin tähän nuorempien pelaajien porukkaan. Eli tsekkasin myöhemmistä maajoukkeudebytanteista varmaankin lahjakkaimmasta päästä olevia: Väykkä, Roman ja Ere jr

EREMENKO, Aleksei Jr  (24.3.1983):
   1. A-maaottelu 11.10.2003  Suomi-Kanada.
   1. arvokisakarsintaottelu: 18.08.2004  Romania-Suomi.
   1. siirtyminen (juniorina) ulkomaille: 1995 Panathinaikos/Kreikka.
   1. siirtyminen (aikuispelaajana) ulkomaille: Heinäkuussa 2004 Lecceen (Serie A)
Eli maajoukkue -> ulkomaat.               miinuspiste mulle (-1p).
Ulkomaat -> EM/MM-karsintaottelu.     pluspiste mulle (+1p).

EREMENKO, Roman (19.3.1987)
   1. A-maaottelu ja samalla arvokisakarsintaottelu: 6.6.2007 Suomi-Belgia (EM 90 min.)
   1. siirtyminen (aikuispelaajana) ulkomaille: Kesä 2005 Udinese (Serie A -debyytti kauden 2006–2007 avauskierroksella Messinaa vastaan).
Eli ulkomaat -> maajoukkue.                 pluspiste mulle (+1p).
Ulkomaat -> EM/MM-karsintaottelu.       pluspiste mulle (+1p).

VÄYRYNEN, Mika  (28.12.1981)
   1. A-maaottelu: 20.3.2002 Etelä-Korea-Suomi
   1. arvokisakarsintaottelu: 07.06.2003  Suomi-Serbia ja Montenegro (EM 90 min.)
   1. siirtyminen (aikuispelaajana) ulkomaille: syksy 2001 SC Heerenveen (Eredivisie).
Eli ulkomaat -> maajoukkue,                   pluspiste mulle (+1p).
Ulkomaat -> EM/MM-karsintaottelu.    pluspiste mulle (+1p).

”EM/MM-karsintaottelu sitten ulkomaille” 0/3…

Parhaat näytöt potentiaaliselle työnantajalle annetaan aikuisten tosipeleissä. Ja ”totisimmat” ja näyttöarvoltaan suurimmat ovat juuri arvokisakarsintaotteluja, jotka ovat käytännössä nykyään ainoita tilaisuuksia mittauttaa taitonsa ehdottomia huippumaiden huippuja vastaan. Eremenko bros ja Väykkä saivat itsensä tunkea itsensä ensin Serie A- ja Eredivisie-jengeihin ja vasta sitten avautui Suomen A-maajoukkueessa näytönpaikka. Sen sijaan maajoukkueveteraanimme saivat ”rauhassa” antaa näyttöjä tässä suuressa näyteikkunassa, siitä yksinkertaisesta syystä, että vasta heistä muodostui (kyllä kyllä mm. Bosman ja ajan kanssa) 1. ammattilaisina leipänsä ulkomailla kovemmissakin sarjoissa ansaitsevista muodostettu maajengi. Kukaan ei siis voinut ”parhaat pelaa jo ulkomailla”-perusteella tukkia heidän näyttöpaikkaansa, toisin kuin myöhemmin ja ehkäpä esim. 10.10 tai jälleen kerran seuraavissa(kin) arvokisakarsinnoissa…. Ts. myöhempi (ja lukumäärältään todella vaatimaton) maajoukkueen ”junioriosasto” sai ensin raivata tiensä ulkomaille ilman arvokisaottelujen tuomaa mahdollisuutta edes siihen kuuluisaan ”warhollilaiseen” 15 minuuttiin julkisuuden keskipisteessä. Edelleenkin U21- ym. nuorempien pelit ovat näyttöpaikkana täysin toisarvoisia. Ulkomaisissa ammattilaissarjoissa vastustaja ei nimittäin noudata 21-vuoden yläikärajaa…

[Rikkiviisas]

Bosman tosiaan muutti kuvioita. Mutta se ei tietystikään korvannut A-maaotteluja parhaimpana näyttöikkunana nuorien pelaajien pyrkiessä ulkomaille. Eli vaikka Bosman mahdollistikin siirtymisen ulkomaille useammalle muuta kautta, se ei poistanut A-maaottelujen (ja niistä ennen kaikkea arvokisakarsintaottelujen) roolia parhaimpana näyttöpaikkana ulkomaille pyrittäessä. Niinpä, jos katsotaan samoja em. pelaajia, pelkästään EM/MM-karsintaotteluiden perusteella niin:

Bosman vähensi A-maaottelujen merkitystä.
Nykypäivänä pelaajia tarkkaillaan paljon aikaisemmin ja asiansa hoitavilla agenteilla on kansio jokaisesta Veikkausliigan pelaajasta. Tämä kaikki on seurausta Bosmanista.

Edelleen Litti ja Hyypiä ovat huonoja verrokkeja koska juuri Bosmanin takia aika oli niin eri.
Tuon tason pelaajat saivat pelata, ja myös kehittyä, Suomessa varsin "vanhoiksi" ennen kuin siirtyivät ulkomaille. Nykypäivänä molempia olisi houkuteltu jo alle parikymppisenä.

Maailma on ihan erilainen.

Parhaat näytöt potentiaaliselle työnantajalle annetaan aikuisten tosipeleissä. Ja ”totisimmat” ja näyttöarvoltaan suurimmat ovat juuri arvokisakarsintaotteluja, jotka ovat käytännössä nykyään ainoita tilaisuuksia mittauttaa taitonsa ehdottomia huippumaiden huippuja vastaan.

Kyllä jokainen agentti ja pelaajatarkkailija tekee tuon homman jo aiemmin.
Samaten sitten tarjotaan testileirejä entistä nuoremmille pelaajille ja lupaaville junnuille on ihan normaalia käydä useamman seuran testileirillä.

Kaukana on ne ajat kun Mika Aaltosen yksi maali toi sopimuksen.

Ts. myöhempi (ja lukumäärältään todella vaatimaton) maajoukkueen ”junioriosasto” sai ensin raivata tiensä ulkomaille ilman arvokisaottelujen tuomaa mahdollisuutta edes siihen kuuluisaan ”warhollilaiseen” 15 minuuttiin julkisuuden keskipisteessä.

Muistetaan myös, että Bosmanin jälkeisenä aikana maailmalla pelaavien suomalaisten määrä on moninkertaistunut.
Maajoukkueen materiaali on keskimäärin parempi kuin aikanaan koska on paljon kovissa ja puolikovissa sarjoissa pelaavia suomalaisia, mutta huiput ovat sitten tätä vanhaa osastoa.

Kysymyksen tarkastelu pelkästään ulkomaille siirtymisen ja maajoukkuedebyytin kautta ei johda mihinkään, koska muita muuttujia on melkoisesti. Ei maajoukkueessa esiintyminen tee kenestäkään parempaa pelaajaa ja kaikki ulkomaille siirtyvät eivät välttämättä ole niitä parhaita.

[Noviisi]

Jos nyt käymäänne keskustelua vertaa Hermanni Vuorisen naamaan (kohtuullisen leveä hymy!!) esim. tässä haastettelussa:
http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2009/10/969331 (etenkin videoklipissä)

voisi päätellä niin, että kyllä ainakin Hermanni uskoo maajoukkuekutsun antavan hänelle suurempaa näkyvyyttä ja herättävän kiinnostusta kenties ulkomaisissa seuroissa. (luin tämän kaiken siis Hermannin elekielestä )

[SirLoser]

Olen erittäin yllättynyt, jos Hermanni pelaa minuutinkin noissa kahdessa pelissä.

[Picard]

Olen erittäin yllättynyt, jos Hermanni pelaa minuutinkin noissa kahdessa pelissä.

Kukas siellä sitten pelaa? Sadik vai? Luulis, että ihan ok mahdollisuudet on Hermannilla päästä kentälle.

[Vastapallo]

Kukas siellä sitten pelaa? Sadik vai? Luulis, että ihan ok mahdollisuudet on Hermannilla päästä kentälle.

Itsekin pidän varsin todennäköisenä, että Vuorinen pääsee koittamaan jommassa kummassa matsissa. Itseasiassa jopa toivon sitä.

[SirLoser]

Luulis, että ihan ok mahdollisuudet on Hermannilla päästä kentälle.

Veikkaan, ettei Hermanni pääse itseasiassa edes vaihtopenkille kummassakaan pelissä. Siitä tosin en ole yllättynyt, jos kuitenkin pääsee.

[jykke]

Eiköhän Shefki avaa toisessa ja Veistos toisessa. Hermannille sitten vaihdosta minuutteja jommassakummassa. Toivottavasti molemmissa.

[Dixi]

Bosman vähensi A-maaottelujen merkitystä.
Nykypäivänä pelaajia tarkkaillaan paljon aikaisemmin ja asiansa hoitavilla agenteilla on kansio jokaisesta Veikkausliigan pelaajasta. Tämä kaikki on seurausta Bosmanista.

Takes to two tango… Bosman EI avannut ulkomaisia kenttiä pelkästään suomalaisille futareille…kilpailu pelipaikoista Euroopan ammattilaiskentillä muuttui globaaliksi. Niinpä väitettäsi EM/MM-karsintaottelujen heikentymisestä näytönpaikkana pyrittäessä Euroopan ammattilaiskentille on vaikea ymmärtää. Nämä meidän vanhat staramme saivat onnistua ja epäonnistua useita kertoja EM/MM-karsinnoissa Saksan, Englannin, Hollannin parhaita pelaajia vastaan. Voiko näille kentille pyrkivälle pelaajalle olla parempaa näytönpaikkaa kuin pärjääminen/floppaaminen (mahdollisia) tulevia seuratason vastustajiaan vastaan pelattaessa EM/MM-lopputurnauspaikasta? Työnantaja ei koskaan tiedä täysin värvättävänsä kykyjä ennen kuin ne on myös käytännössä mitattu. Nuori vielä Suomessa pelaava suomalaisfutari pääsee lähimmäksi tulevia ammattilaiskenttiä vastaavaa tilannetta tulevan(?)/potentiaalisen työnantajan silmin katsottuna pelatessaan näiden sarjojen parhaita pelaajia vastaan tosissaan=EM/MM-karsintatottelu. Tarjoamasi näyttöpaikkavaihtoehdot: scouttien ”kansiot”, Veikkausliiga, vierailut junnuna ulkomailla eivät sisällä tätä käytännön tasonmittausta. Ulkomailla pärjäämiseen näetsen kun ei riitä se, että nippailee testileirillä taitavasti. Vasta pään kestäminen tosipaikassa todistaa taidon olevan muutettavissa käytännössä tulevalle työnantajalle lisäarvoa tuottavaksi tekemiseksi.

Edelleen Litti ja Hyypiä ovat huonoja verrokkeja koska juuri Bosmanin takia aika oli niin eri.
Tuon tason pelaajat saivat pelata, ja myös kehittyä, Suomessa varsin "vanhoiksi" ennen kuin siirtyivät ulkomaille. Nykypäivänä molempia olisi houkuteltu jo alle parikymppisenä....
Muistetaan myös, että Bosmanin jälkeisenä aikana maailmalla pelaavien suomalaisten määrä on moninkertaistunut.
Maajoukkueen materiaali on keskimäärin parempi kuin aikanaan koska on paljon kovissa ja puolikovissa sarjoissa pelaavia suomalaisia, mutta huiput ovat sitten tätä vanhaa osastoa.

Tästä olen samaa mieltä ja sen ilmaisin jo edellisessä viestissäni. Pointsini olikin se, että samalla nuorilta suomalaispelaajilta on sulkeutunut erittäin merkittävä näyttöikkuna ja parhaimmillaan oikotie Eurooppaan: arvokisakarsintaottelut.

Ei maajoukkueessa esiintyminen tee kenestäkään parempaa pelaajaa ja kaikki ulkomaille siirtyvät eivät välttämättä ole niitä parhaita.

Ja kuitenkin täällä jatkuvasti vedotaan maajoukkueen kokoonpanon ikärakennetta ihmetteleville, että ”parhaat pelaa”. Ja epäsuoremmin tai suoremmin ”parhaat” on sitten sama kuin jo ulkomailla pelaavat… Ja jos mittarissa on ikää  30-40-vuotta niin olisi suoranainen ihme, jollei peliuran varrelta löytyisi aina enemmän ”näyttöjä kovemmista sarjoista” jossakin vaiheessa uraa, kuin nuorilla tulevaisuudentoivoilla. Tätä ongelmaa ei maajoukkueen veteraaneilla ollut nuoruudessaan. Jos olisi ollut, niin ”näyttöikkuna” EM/MM-karsintapeleissä ei olisi ollut avittamassa tietä ulkomaille  jopa vuosikaupalla ennen siirtymistä esim. Hollantiin… Muurisen ajoista jatkunut roikkuminen samassa permanentissa (olipa pelaaja vaikka penkillä, mutta kuiteskin ulkomaisella sellaisella) on johtanut siihen, että vastaavaa EM/MM-karsintaottelujen tasoista näytönpaikkaa ei enää nuoremmille suomalaispelaajille ole ollut käytännössä olemassa. Niinpä tässä ensimmäisessä ammattilaissukupolvessa roikkuminen on omalta osaltaan ollut rikkana rokassa siihen, että nyt käsissämme on A-maajoukkue jolla on ”loistava menneisyys” ja ainoa "lohtu" se, että joskin maajengi on kaukana 2000-luvun parhaasta tasostaan, niin varmasti vanha permanentti on nyt kuitenkin parempi kuin esim. ensi karsinnoissa…

[Rikkiviisas]

Takes to two tango… Bosman EI avannut ulkomaisia kenttiä pelkästään suomalaisille futareille…kilpailu pelipaikoista Euroopan ammattilaiskentillä muuttui globaaliksi.

Olisit nyt lukenut ja lainannut koko viestin.
Bosmanin seurauksena pelaajamarkkinat syntyivät nykymuodossaan ja siitä on seurannut tiivis pelaajatarkkailu.
Pahimpana esimerkkinä tästä lasten kanssa sopimusten tekeminen. Jokaisella asiansa hoitavalla agentilla ja pelaajatarkkailulla on kansio jokaisesta Veikkausliigan pelaajasta ja lupaavimmat junnut ovat käyneet ulkomailla leireillä.

Niinpä väitettäsi EM/MM-karsintaottelujen heikentymisestä näytönpaikkana pyrittäessä Euroopan ammattilaiskentille on vaikea ymmärtää.

Onhan se jos ei halua ymmärtää ja ei lue viestejä kokonaan.

Voiko näille kentille pyrkivälle pelaajalle olla parempaa näytönpaikkaa kuin pärjääminen/floppaaminen (mahdollisia) tulevia seuratason vastustajiaan vastaan pelattaessa EM/MM-lopputurnauspaikasta?

Voi.

Tarjoamasi näyttöpaikkavaihtoehdot: scouttien ”kansiot”, Veikkausliiga, vierailut junnuna ulkomailla eivät sisällä tätä käytännön tasonmittausta. Ulkomailla pärjäämiseen näetsen kun ei riitä se, että nippailee testileirillä taitavasti. Vasta pään kestäminen tosipaikassa todistaa taidon olevan muutettavissa käytännössä tulevalle työnantajalle lisäarvoa tuottavaksi tekemiseksi.

Kukaan ammattitaitoinen kaveri ei palkkaa pelaajaa sen takia, että pelaa hyvin 10 minuuttia Liechtensteinia vastaan.
Maaotteluita on vuodessa niin vähän, että niiden merkitys näyttöpaikkoina on oikeasti hyvin marginaalinen. Suurin hyöty tulee jos joku seurapomo näkee pelaajan pelaavan hyvin ja väenväkisin käskee tämän hankkia seuraansa.

Maajoukkuepeleillä on toki merkitys, mutta testileirien ja pelaajatarkkailijoiden kansioiden johdosta niiden suhteellinen merkitys on marginaalinen. Edelleen kun pelaajan sopivuus tietylle sarjatasolle, tietylle pelipaikalle ja tiettyyn joukkueeseen nähdään kun pelaaja pelaa. Sen takia jokainen hankinta sisältää floppiriskin, jota voidaan minimoida pelaajatarkkailulla ja testaamisessa sekä toki myös katsomalla kun pelaaja pelaa maaottelua.

Pointsini olikin se, että samalla nuorilta suomalaispelaajilta on sulkeutunut erittäin merkittävä näyttöikkuna ja parhaimmillaan oikotie Eurooppaan: arvokisakarsintaottelut.

Niin ja tätä olen jankannut aika ansiokkaasti...

Ja kuitenkin täällä jatkuvasti vedotaan maajoukkueen kokoonpanon ikärakennetta ihmetteleville, että ”parhaat pelaa”. Ja epäsuoremmin tai suoremmin ”parhaat” on sitten sama kuin jo ulkomailla pelaavat… Ja jos mittarissa on ikää  30-40-vuotta niin olisi suoranainen ihme, jollei peliuran varrelta löytyisi aina enemmän ”näyttöjä kovemmista sarjoista” jossakin vaiheessa uraa, kuin nuorilla tulevaisuudentoivoilla. Tätä ongelmaa ei maajoukkueen veteraaneilla ollut nuoruudessaan. Jos olisi ollut, niin ”näyttöikkuna” EM/MM-karsintapeleissä ei olisi ollut avittamassa tietä ulkomaille  jopa vuosikaupalla ennen siirtymistä esim. Hollantiin… Muurisen ajoista jatkunut roikkuminen samassa permanentissa (olipa pelaaja vaikka penkillä, mutta kuiteskin ulkomaisella sellaisella) on johtanut siihen, että vastaavaa EM/MM-karsintaottelujen tasoista näytönpaikkaa ei enää nuoremmille suomalaispelaajille ole ollut käytännössä olemassa. Niinpä tässä ensimmäisessä ammattilaissukupolvessa roikkuminen on omalta osaltaan ollut rikkana rokassa siihen, että nyt käsissämme on A-maajoukkue jolla on ”loistava menneisyys” ja ainoa "lohtu" se, että joskin maajengi on kaukana 2000-luvun parhaasta tasostaan, niin varmasti vanha permanentti on nyt kuitenkin parempi kuin esim. ensi karsinnoissa…

Bullshit

[J.P. Sarja]

Hermanni -> kuuma pelaaja -> kentälle vain. Olisi itselleni ainakin huomattavasti mieluisampi vaihtoehto kuin joku jämäminuutteja tusinasarjassa vetelevä nallipyssy. Onnistumiset tuppaavat ruokkimaan uusia onnistumisia ja itseluottamus on arvossa arvaamattomassa, vaikka yksilötaidoiltaan olisikin jotain "ei osu mistään" -janaria jäljessä. Tämä on nähty niin moneen kertaan.