Perustettu: 1950Päävalmentaja: John AllenApuvalmentaja: Matti VikmanSaavutukset:
- Suomen Cupin voittaja 1986
- Suomen Cup-finalisti myös 1962 ja 1993
- Liigacup-finalisti 1996
- SM-sarjan III 1988 ja 1989
- A-nuorten SM 1988
- Euroopan Cup-voittajien Cupin 3. kierros 1987-88Kotikenttä: Rovaniemen Keskuskenttä (lämmitettävä tekonurmi), kapasiteetti 3400 istumapaikkaa (yleisöennätys 8543 4.11.1987)Taustaa:Murheellisissa merkeissä, aivan liian vähäisten valonpilkahdusten säestämänä, liigakausi 2009 päättyi siten, kuten moni vähemmän pessimistinenkin seuran kannattaja osasi odottaa: perinteikäs seura putosi Ykköseen. Koko kauden ajan otteita joukkueen leimasi ammattitaidottomuus, kurittomuus ja väkinäisyys, mutta kaikkein suurimpana puutteena voidaan pitää johtajuuden puuttumista. Niin penkin päässä kuin kentälläkin. Vuonna 2008 nähtiin selviä merkkejä siitä, mihin seura voisi yltää, mikäli asioita osattaisiin tehdä oikein. Mika Nurmelan johtajuus ja kova vaatimustaso piiskasi joukkuetta menoon, jota ei oltu aikoihin nähty napapiirillä, eikä oikeastaan ollut yllätys että seura oli realistisesti mitalitaistossa mukana kevätkauden huikeiden esitysten jälkeen. Vaikka syyskausi menikin mollivoittoisesti, sijoitus oli silti kymmenes, mikä oli parasta moneen vuoteen. Uskottiin että nykyinen runko säilyttämällä ja satsaamalla pariin kovaan täsmävahvistukseen voitaisiin kamppailla ihan aikuisten oikeasti mitali- ja europelisijoituksista. Kaikki tämä onnistuttiin tuhoamaan muutamassa kuukaudessa. Mika Nurmela lähti nostamaan AC Oulu liigaan, loukkaantumisista kärsinyt mutta silti tasonsa ja potentiaalinsa näyttänyt Daniel Bauer palasi kotimaahansa Saksaan. Vasempana puolustajana erinomaisesti luutinut Antti Uimaniemi lähti Kouvolaan, uuden työnantajan nimi oli MYPA. Kannattajat hurmannut Titi Essomba siirtyi, yritettyään ensin siirtyä ulkomaille, lopulta kakkosdivisioonaan. Virolainen toppari Aleksandr Kulik sai lähtöpassit ennen kauden loppua vilunkiepäilysten takia. Oma kasvatti, liigajyrä Juha Majava siirtyi AC Ouluun. Joukkueen tärkeimmät osa-alueet, eli puolustus ja keskikenttä menivät täysin uusiksi.
Seura pestasi kaudeksi 2009 pelaajia, joita luonnehdittiin joko lupaaviksi tai sitten jo uransa lasketteluvaiheessa oleviksi. Sambiasta saapui uudeksi keskikentän johtajaksi kaavailtu Whiteson "White" Simwanza, hyväksi lupaukseksi luonnehdittu monipuolinen Godfrey Chibanga, sekä maalitykki Nchimunya Mweetwan tuuraajaksi ja kirittäjäksi kaavailtu hyökkääjä Christopher Musonda. Kakkosesta värvättiin omat kasvatit Ville Syväjärvi ja Marko Koivuranta. Lisäksi joukkuetta vahvistettiin laitahyökkääjä Jarno Tenkulalla ja Jeferson Piresillä. Liukkaan Essomban korvaajaksi hankittiin KuPS:ssa vakuuttanut Echiabhi Okodugha, puolustajana ja keskikentällä pelaava monipuolinen laitamies. Puolustuksen uudeksi johtohahmoksi palkattiin aiemmin muunmuassa Vaasan Palloseurassa pelannut Joonas Ikäläinen, jolle uskottiin myös kapteenin nauha. Ykkösmaalivahdin vastuu annettiin eteläkorealaiselle Jung-Hyuk Kwonille, 31-vuotias pelimies vakuutti seurajohdon Liigacupissa. Varamaalivahtina jatkoi Kari-Pekka Syväjärvi. Edes optimistisimmat fanit eivät kuitenkaan uskoneet uusien tulijoiden korvaavan lähtijöitä, sillä etenkin Nurmelan johtajuutta ei todellakaan olisi helppoa paikata.
Kausi 2009:Kausi alkoi mollivoittoisesti, kun avauspelissä Lahdessa tuli heti kylmää kyytiä maalein 1-4, vaikkakin Christopher Musonda tekikin heti liigadebyytissä avausmaalinsa. Kauden kotiavaus evakkokentällä Susivoudissa meni sekin varsin perseelleen, kun FC Inter haki pisteet maalein 0-2, ottelua kuvaa hyvin se, että RoPS tuhlasi pelissä kaksi rangaistuspotkua. Pomppuihme Patrick Bantamoita yritti ohittaa ensin Chanda Mwaba ja hänen jälkeensä Musonda, laihoin tuloksin. Huippupelin pelannut Bantamoi koppasi molemmat vedot ja maalivahti kertoikin haastattelussa todenneensa itsevarmasti Mwaballe että hän torjuu.
Ensimmäinen valmentajavaihdos nähtiin, kun vierastappio VPS:lle toi Valeri Bondarenkolle kenkää ja ruoriin tarttui toista kertaa Rovaniemen oma poika, Mika Lumijärvi, jonka aisapariksi tuli itse ikonien ikoni, Zeddy Saileti. Kaksikko saikin valmennusuralleen parhaimman mahdollisen alun, kun HJK kaatui Piresin maalilla 1-0. Neljä seuraavaa peliä päättyi kuitenkin tappioihin, varsinkin näistä viimeinen eli kotipeli Honkaa vastaan, oli erityisen katkera, sillä Hongan tasoitus tuli 89. minuutilla ja voittomaali lisäajalla. Heinäkuussa nähtiin ensimmäinen onnistunut rangaistuspotku, kun Mika-Matti Maisonvaara upotti 11-metrisen JJK:n verkkoon. Sitä ennen joukkue oli tuhlannut kolme rangaistuspotkua, kaksi Interiä ja yhden IFK Mariehamnia vastaan. Sitä edellisellä kaudella molemmat pilkut epäonnistuivat nekin, joten RoPS:lla oli epäilemättä lähes ennätyksellinen peräkkäin tuhrittujen rankkarien putki.
RoPS pelasi vieraskentällä todella surkeasti. 13 ottelun saldona oli lopulta yksi (1) tasapelipiste! Sen joukkue saalisti Jyväskylästä ja sitäkin tasapeliä sai jännittää loppuun asti. Vieraspelien esitykset vaihtelivat akselilla surkea-perseestä-hyivittusaatana-kannattajiltaranteetauki ja kaiken kruununa oli kauden viimeisessä vierasottelussa nilkuttavilla, puolikuntoisilla miehillä saatu täydellinen tyrmäys Espoossa: 0-9! Täydellinen katastrofi. Seura kartoitti siirtoikkunan ollessa avoinna vahvistuksia, mutta ainoa tulija oli nigerialaishyökkääjä Jeremiah Ani. Tyrkyllä oli myös keskikenttämies, joka kostautui kuitenkin harjoituksissa täydeksi amatööriksi ja sai lähteä varsin nopeasti.
Toinen valmentajavaihdos tapahtui, kun Honka-tappion jälkeen Mika Lumijärvi sai lähtöpassit ja viimeiseen otteluun vastuun ottivat Zeddy Saileti ja Jorma Turpeenniemi. Viimeisessä ottelussa joukkueen olisi pitänyt voittaa KuPS ja sekään ei välttämättä riittäisi, kun TamU:n pitäisi samalla voittaa JJK. RoPS voitti ottelun Okodughan maalilla, mutta Jyväskylässä pelattu tasapeli tiesi sitä, että 60 vuotta täyttävä seura viettäisi juhlavuottaan ykkösdivisioonassa, missä kauden kohokohta tulee olemaan Jänkhäderbyt PS Kemiä vastaan.
Mitä nyt?Seura siis putosi ja koko kauden ajan toimintaa leimasi välillä täydellinen amatööriys. Tyytymättömyys seurajohtoa kohtaan kirvoitti joukkueen kannattajilta etenkin keskustelupalstoilla todella ankaraa kritiikkiä ja pettymys johtohenkilöihin näkyi myös mielenilmauksina lakanoiden ja chanttien muodossa. Yksimielisyys on siinä, että joukkue on kasattu väärin, liian myöhään eikä sillä ole kunnon päävalmentajaa. Simwanza ei osoittanut missään vaiheessa kykenevänsä korvaamaan Nurmelaa keskikentän johtajana eikä siihen pystynyt kukaan muukaan. Jos kentällä ei ole johtajuutta, silloin sitä täytyy löytyä valmentajistosta, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt. Joukkueella ei ollut missään vaiheessa näkyvissä selkeää pelifilosofiaa eikä se oikeastaan pelannut joukkueena, vaan 11 yksilönä kentällä. Yksilötaitoa pelaajilla kyllä piisaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei liigatasolla riitä vaan tarvitaan myös kurinalaisuutta puolustuspelaamiseen ja selkeä ajatus siitä, milloin hyökätään ja milloin puolustetaan. Nyt sitä ei ollut näkyvissä kuin väläyksinä silloin tällöin. Hyvänä päivänä, vastustajan pelatessa kehnosti, se riittää voittoon, mutta missään nimessä ei saada ajatella että kaikki (tarvittavat) pelit hoituvat samalla kaavalla. Karu totuus on se, että seurajohto ja joukkue ei muuta ansainnut kuin putoamisen. Erityisesti syyttävä sormi on kohti seurajohtoa, sillä joukkue olisi selvästi hyötynyt hyvästä, ammattimaisesta ja autoritäärisestä valmennuksesta, mutta sellaista ei koskaan tullut lupauksista huolimatta. Ja tulos on sitten tässä. Divaripelejä juhlavuonna, kun joissain visioissa väläyteltiin europelejä.
Nyt on edessä jälleen kausi Ykkösessä ja on enemmän kuin toivottavaa, että seuran toiminnassa tapahtuisi vihdoinkin herääminen tähän päivään. Puheenjohtajan mukaan jo kesällä oli useita ammattivalmentajia tyrkyllä seuraan, mutta silti kaksikon Lumijärvi-Saileti annettiin jatkaa vaikka oli näkyvissä että he eivät kykene pelastamaan uppoavaa laivaa. Onko tosiaan niin että HJK:n kaato kotikentällä riitti vakuuttamaan niin johtokunnan kuin toimitusjohtajankin siitä, että valmennuskaksikko kykenisi pelastamaan seuran karikosta? Ilmeisesti, sillä heille annettiin loppukauden mittainen pesti. Syöksykierre ei oiennut, eivätkä otteet kentällä etenkään vieraissa vakuuttaneet ketään, niin surkeaa se oli. Niinpä Lumijärvi sai jo toisen kerran lähteä päävalmentajan tontilta. Muistan lukeneeni jostain että neuvottelut olisivat jo pitkällä kunnon ammattivalmentajan kanssa, mutta en millään saa päähäni että missä tämä uutinen oikein oli. Julkisuudessa on puhuttu Kiistalan aseman muuttumisesta seuran itsevaltiaasta vähemmän kaikessa mukana olevaksi, samoin urheilutoimenjohtajan pestiä on väläytelty. Kaikkein tärkeintä on mielestäni pestata kunnon ammattilainen valmentajaksi ja antaa hänelle tarvittavat resurssit kasata joukkue oman näkemyksensä mukaiseksi, sekä erityisesti antaa miehelle työrauha. Puheenjohtaja Niva kertoi tullessaan valituksi että seurassa on tapahduttava muutoksia. Niitä on odotettu nyt vuoden 2006 alusta lähtien. Pitkäjänteisyyttä on oikeastaan siinä, että seuralla on pitkät sopimukset avainpelaajien kanssa, mutta siitä huolimatta vaihtuvuus on ollut joka kausi suurta.
Ammattivalmentaja?Se, että saadaanko Rovaniemelle kunnon ammattivalmentajaa on hyvin mielenkiintoinen kysymys ja vastaus siihen saadaan eittämättä talven aikana. Uskoisin että paljon riippuu siitä, miten paljon seuran taustalla tapahtuu muutoksia organisaatiossa ja tehtävien jaossa. Rohkeimmat ovat väläytelleet jopa Keith Armstrongin tasoisia nimiä ja Martti Kuuselan nimi on sekin usein esillä, toki on muistettava se, että Keke on ollut aiemmin RoPS:n valmentaja ja Mara taasen on täältä kotoisin sekä omien sanojensakin mukaan pitää RoPS:aa hänelle tärkeimpänä seurana. Kuuselan palkkaaminen toisi seuralle roppakaupalla uskottavuutta, jota nyt ankeasti sujunut kausi kehnoine pelaajavalintoineen on nakertanut todella pahasti. Mutta pelkästään Kuuselan pestaaminen ei ratkaise ongelmia. Hänen on saatava kunnon työrauha sekä raamit joiden puitteissa työskennellä, ilman että seurajohto (lue: toimitusjohtaja) on sekaantumassa asioihin. On kuitenkin muistettava se, että Kuuselan pesti TPS:n valmentajana ei sujunut ollenkaan niin kuin kuusikymppinen herrasmies ehkä odotti ja arvostetun maajoukkuevalmentajan "sädekehä" pääsi ainakin jonkin verran rapistumaan. Moni taisi ajatella hänen kuuluvan jo menneisyyteen valmentajana ja ehkä korkeintaan tv-kommentaattoriksi. Mutta mutta, ehkä Mara haluaa vielä näyttää ja kotikaupungin seuran kanssa olisi mahdollisuus yrittää. Pessimistinä en silti jaksa uskoa Maran tuloon tai ehkä riski samanlaiseen epäonnistumiseen kuin Jukka Ikäläisen kanssa on liian suuri. Kari Virtanen voisi olla myös yksi mahdollinen nimi, mutta hän lähti viimeksi perhesyiden takia kesken sopimuskauden ja onko tilanne muuttunut?
Puheenjohtaja Risto Niva toteaa aamun lehdessä, että Kiistalalle tarvitaan työkavereita. Tätähän on ehdotettu jo jonkin aikaa, että Jouko hoitaisi pelkän talouden ja jotkut muut sitten urheilullisen osaamisen. Urheilutoimenjohtajan pestille en näkisi kuitenkaan tarvetta, sillä kunnon päävalmentaja ja hyvä apuvalmennustiimi kykenee hoitamaan kaiken tarvittavan pelaajatarkkailua myöten. Rahakirstun haltija sitten höllää kukkaroa tarvittaessa, kuitenkin siten ettei seura rupea kovin elämään yli varojensa. Varoittavia esimerkkejä on ihan riittämiin juuri päättynyttä kautta myöten.
Tällä hetkellä seuralla on sopimus 10 pelaajan kanssa:
Numero Nimi Syntymäaika Pelipaikka Sopimus voimassa
2 Godfrey Chibanga 16.2.1989 Keskikenttä 2011
11 Chileshe Chibwe 13.5.1985 Keskikenttä / Hyökkäys 2012
1 Mika Huuhtanen 14.9.1986 Maalivahti 2010
4 Stephen Kunda 17.8.1984 Puolustus 2012
15 Mika-Matti Maisonvaara 11.3.1991 Puolustus / Keskikenttä 2010
21 Christopher Musonda 24.1.1986 Hyökkäys 2011
10 Chanda Mwaba 2.10.1988 Keskikenttä 2012
8 Nchimunya Mweetwa 22.3.1984 Hyökkäys 2013
7 Jarno Tenkula 16.6.1982 Keskikenttä 2010
19 Janne Turpeenniemi 17.5.1989 Puolustus 2011
Vahvistusta tarvitaan siis paljon ja tällä kaudella kohtuullisesti esiintynyt, mutta ei sen suuremmin erottunut Musonda sai kahden vuoden jatkosopimuksen, mikä on hyvä alku rakennettaessa joukkuetta joka kykenee taistelemaan noususta takaisin liigaan heti tulevalla kaudella. Karu totuus on kuitenkin se, että kaikki sopimuksen omaavat pelaajat eivät ole esiintyneet sen arvoisesti ja toisaalta osa pelaajista joiden pahvi on nyt katkolla, olisi erinomaisen suotavaa pitää joukkueessa. Yksi harvoja todellisia valopilkkuja on ollut Ville Syväjärvi, sillä hän sai aikaisemmin kunnon tilaisuuden lyödä itsensä läpi liigatasolla ja siirtyi pelaamaan Kakkoseen josta saapui siis kaudeksi 2009 RoPS:n edustukseen ja lunasti paikkansa avauskokoonpanossa tinkimättömänä, peräänantamattomana taistelijana. Asenne miehellä on kunnossa ja mikäli jatkaa, niin kunnon harjoittelukauden jälkeen olisi takuuvarmasti todella kova pelimies Ykkösen tasolla kun oli sitä jo nyt Liigassa, vaikka totuttelu kovien pelien vauhtiin vei oman aikansa. Kovaa pelaava Syväjärvi keräsi seitsemän korttia viime kaudella, mutta ilahdutti katsojia ottelusta toiseen pelaamalla tilanteet aina loppuun asti sekä raatamalla laajalla säteellä itseään säästämättä. Mikäli jokainen avauksen pelaaja olisi vetänyt samalla asenteella kuin Ville, ei seuralla olisi ollut mitään hätää liigapaikan varmistamisessa. Echiabhi Okodugha osoittautui ihan kelpo vahvistukseksi, pelasi jokaisessa 26 liigaottelussa vaikkei täysiä minuutteja saanutkaan ja viimeisteli kuusi maalia, ollen paras maalintekijä. Liukkaalla, monipuolisella pelaajalla on varmasti ottajia liigassa joten hänen jatkonsa sinivalkoisissa on varsin epävarmaa.
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Peli- ja harjoitusolosuhteet ovat kehittyneet valtavin askelin nyt parin kauden aikana, sillä Ounashalli on saanut tekonurmen ja Keskuskenttä valaistuksen sekä lämmitettävän tekonurmen. Lisäksi Urheiluopistolla kaavaillaan uuden tekonurmikentän rakentamista Ounasvaaralle, mikä lisäisi entisestään hyviä harjoittelumahdollisuuksia yli tuhannelle pelaajalle, juniorille ja nappulalle niin RoPS:n, FC Lynxin kuin kaupungin muidenkin jalkapalloseurojen riveissä. RoPS ja FC Lynx ovat yhdistäneet A-juniorinsa uuden, Rovaniemen Jalkapalloakatemia ry:n alle. Aluksi tarkoitus on yhdistää pelkästään A-juniori-ikäisten joukkueet ja taata näille paras mahdollinen valmennus, tavoitteena tietysti on kehittyminen ja kasvaminen huipputason pelaajiksi. Visiot lehtiartikkeleissa ovat luonnollisesti upeat, mutta mikä on sitten toteutus, jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Akatemian valmennuksesta vastaa nelikko Ville Karsa, Vesa Tauriainen, Jari Alamäki ja Matti Poikajärvi.
Pelaajat kaudella 2009
Maalivahdit:1. Jung-Hyuk Kwon, 20 ottelua avauskokoonpanossa, kaksi ulosajoa (joista toisesta yhteensä viiden (5) ottelun mittainen pelikielto tuomarin koskemattomuuden rikkomisesta).
- Eteläkorealainen maalivahti saapui Rovaniemelle pelaamaan liigacupia ja vakuutti hyvillä otteillaan, saaden kauden mittaisen sopimuksen. Raamikas, ulottuva ja atleettinen maalivahti oli hyvä keskityspalloissa ja esitti välillä todella hienoa torjuntatyöskentelyä. Ei ollut pelannut ykkösmaalivahtina kertaakaan ammattilaisurallaan ennen saapumistaan Suomeen. Kuului Etelä-Korean maajoukkueen vahvuuteen ennen kotikisoja 2002, mutta ei valittu kisajoukkueeseen. Kommunikointivaikeudet puolustuksen kanssa heikentävät sinänsä hyvän ulottuvan maalivahdin työskentelyä eikä todennäköisesti jatka kaudella 2010.
12. Kari-Pekka Syväjärvi, kahdeksan ottelua joista kuusi avauksessa.
- Nuori, kehittyvä maalivahti joka joutui liian suuren tehtävän eteen loppukaudesta. 26 päästettyä maalia kahdeksassa pelissä kertoo aika paljon, mutta täytyy ottaa huomioon se, että joukkueen puolustuspeli on ollut läpi kauden heikkoa ja kuritonta, eikä keskikenttä ole tehnyt riittävästi töitä puolustusta auttaakseen. Syväjärvi ei kuitenkaan ole vielä riittävän hyvä ja rutinoitunut ykkösvahdiksi, joten jatkanee kakkosvahtina, riippuen siitä millaisia muutoksia pelaajistossa lopulta tapahtuu.
Puolustus:17. Ville Syväjärvi, 16 ottelua avauksessa, seitsemän varoitusta
- Kakkosdivarista saapunut paluumuuttaja yllätti monet ottamalla avauskokoonpanon paikan ja osoitti olevansa liigatason pelaaja, etenkin tinkimätön asenne ja itseään säästelemätön raataminen kentällä nosti Syviksen nopeasti kannattajien suosioon. Kovaotteinen pelaaja ei anna viheriöllä tuumaakaan periksi ja tinkimätön pelityyli näkyy myös korttitilin tasaisena karttumisena. Olisi ehjän harjoituskauden myötä ehdottomasti kova nimi Ykkösessä, ehdottomasti jatkosopimuksen arvoinen. Kykenee pelaamaan niin puolustuksessa kuin keskikentälläkin ja on juuri sellainen äijämäinen pelaaja, joita joukkue tarvitsee enemmänkin.
6. Joonas Ikäläinen, 25 ottelua avauskokoonpanossa. Kaksi maalia. Kolme varoitusta. Joukkueen kapteeni.
- Tuli Vaasasta puolustuksen johtohahmoksi, josta osoituksena kapteenin nauha. Ei kuitenkaan lunastanut odotuksia oikeastaan missään vaiheessa ja antoi kritiikkiä seuralle niin kesken kauden kuin sen päätyttyäkin. Otteet kentällä ailahtelivat paljon. Melkeinpä takuuvarmasti ei jatka.
4. Stephen Kunda, 25 ottelua avauksessa. Yksi varoitus.
- Rauhallinen toppari ei ollut tällä kaudella yhtä eleettömän varma kuin kahtena aikaisempana kautena. On kuitenkin osoittanut olevansa liigatason pelimies ja pitkä sopimus (2012) takaa sen, ettei pelaaja lähde kovin helposti muualle. Ellei sitten pahvissa ole erinäisiä vapauttavia pykäliä... Joukkueen huono puolustuspeli sai Kundankin näyttämään tasoaan kehnommalta, tosiasia on kuitenkin se, että jos keskikentältä ei tule riittävästi tukea puolustussuuntaan niin ei siinä voi puolustus hirveästi loistaa. Edessä on polvileikkaus ja sen myötä kuukausien tauko, mikä ei koskaan kuulosta hyvältä.
19. Janne Turpeenniemi, 20 ottelua avauksessa. Kuusi varoitusta ja yksi ulosajo.
- Oma kasvatti ja yksi rovaniemeläisen junioritoiminnan kirkkaimpia helmiä sitten Jari Ilolan. Entisestä laitahyökkääjästä on kouliintunut hyvä, moderni laitapuolustaja joka on todella hyvä molempiin suuntiin sekä tekee joka ottelussa kovan työmäärän. Oikea-aikainen sijoittuminen ja hyvä liike tuo pelaamiseen rauhallisuutta ja varmuutta, joka kuitenkin tällä kaudella kärsi joukkueen kurittomasta yleisilmeestä eikä huippulupaus voinut loistaa samalla lailla kuin viime kaudella. Pitkä sopimus (2011) takaa jatkon, ellei sitten...
13. Jukka Yrjänheikki, 8 ottelua joista kolme avauksessa. Yksi varoitus.
- Nuori keskikenttämies kykenee pelaamaan tarvittaessa myös puolustuksessa ja tuurasi siellä tarvittaessa.
3. Marko Koivuranta, 8 ottelua, 3 avauksessa.
- Kokenut oma kasvatti, pelasi puolustuksessa varamiehenä. Ei oikein pysynyt enää liigavauhdissa mukana, voisi olla Ykkösessä ihan kelpo varapuolustaja. Sopimus kattaa kauden 2010, mutta voi kuitenkin olla ettei jatka.
Keskikenttä:15. Mika-Matti Maisonvaara, 22 ottelua, 12 avauksessa. Yksi maali. Kaksi varoitusta.
- Nuori lupaus on tekemässä lopullista läpimurtoa avauksen vakiopelaajaksi ja vaikka otteet ailahtelivat vielä paljon otteluiden välillä ja osittain niiden aikanakin, on nuorukaisella kuitenkin mahdollisuuksia vielä astetta korkeammallekin. Vasenjalkainen pelaaja kykenee pelaamaan niin puolustuksessa kuin keskikentälläkin, mutta kärsi todella paljon siitä, että joukkueella ei ollut kunnollista yhteistä peli-ideaa. Erikoistilannespesialisti, jonka osaamista ei kuitenkaan hyödynnetty tarpeeksi, tarvitsisi hyvää valmennusta jotta saisi kaiken hyödyn irti hyvästä vasemman jalan potkustaan. Mahdollisuus lopulliseen läpimurtoon Ykkösessä. Sopimus kattaa kauden 2010.
7. Jarno Tenkula, 7 ottelua joista viisi avauksessa. Yksi maalisyöttö.
- Tuiran pikajuna saapui vasemmaksi laituriksi, mutta hajotti jalkansa pahasti harjoituskaudella ja oli pitkään sivussa. Ei pelannut lopulta montaakaan ottelua ja voisi olla Ykkösessä hyvä pelimies, kunhan säästyy loukkaantumisilta. Jatko epätodennäköistä muistaen seuran aikaisemman politiikan loukkaantumisherkkien pelaajien kanssa.
2. Godfrey Chibanga, 21 ottelua, 15 avauksessa. Viisi varoitusta ja yksi ulosajo.
- Nuori sambialainen lupaava keskikenttämies ei vielä kyennyt lunastamaan häneen kohdistuvia odotuksia, mutta sopimusta julkistettaessa Chibangan mainostettiin olevan tulevaisuuden nimi. Pahvi kauden 2011 loppuun asti ja voisi tehdä läpimurtonsa Ykkösessä.
5. White Simwanza, 21 ottelua, 19 avauksessa. Yksi maalisyöttö. 10 varoitusta.
- Sambian Rio Ferdinand saapui paikkaamaan Mika Nurmelan kokoista aukkoa keskikentällä, eikä kyennyt siinä onnistumaan. Pelaa pehmeän näköisesti, mutta keräsi silti peräti 10 varoitusta ja niiden myötä myös muutamia huileja. Pahvi voimassa kauden 2011 loppuun, voisi kuitenkin harkita purkua.
11. Chileshe Chibwe, 24 ottelua, 20 avauksessa. Kaksi maalia ja kaksi maalisyöttöä. Kaksi varoitusta ja yksi ulosajo.
- Laitahyökkääjän kausi meni kuten monilla muillakin, alakuloisesti. Väläytteli vain ajoittain taitoaan ja työnteko kentällä ei selvästikään aina maittanut, kärsi mielestäni ehkä eniten johtajuuden puuttumisesta niin kentällä kuin valmennuksessakin. Sopimus kauden 2012 loppuun. Ykkösessä uusi tuleminen? Sopimuksen purkaminen saattaa olla vaihtoehto.
10. Chanda Mwaba, 22 ottelua avauksessa. Yksi maali ja viisi maalisyöttöä. Neljä varoitusta ja kaksi ulosajoa.
- Huippulupaavan Mwaban kehitys on hidastunut pahasti ja voi olla ettei hän kykene koskaan lunastamaan niitä lupauksia, joita varsinkin kausi 2007 asetti. Taitava pelaaja sortuu liian helposti tehottomaan pyörimiseen ja kärsi itseluottamuksen puuttumisesta, mikä johtui ainakin osittain liian suurista vaatimuksista pelinteossa ja hyökkäysten käynnistäjänä. Pahvi kauden 2012 loppuun. On vielä nuori ja potentiaalia piisaa, kaipaa selvästi kunnon valmennusta sen realisointiin, ettei jää ikuiseksi lupaukseksi.
20. Juha-Pekka Inkeröinen, 11 ottelua joista yksi avauksessa. Yksi varoitus.
- Monipuolinen J-P voi pelata niin puolustajana, keskikentällä kuin myös hyökkäyksessäkin target-roolissa jossa esiintyi liigacupissa. Nuoren pelaajan otteet ailahtelivat vielä, mutta voisi kehittyä paremmaksi pelaajaksi, kunhan saa kunnon valmennusta. Voi olla ettei jatka, ellei saa takeita riittävästä peliajasta, sillä tarvitsee otteluita kehittyäkseen.
30. Echiabhi Okodugha, 26 ottelua avauksessa. Kuusi maalia ja kaksi maalisyöttöä. Kaksi varoitusta.
- Yksi harvoja onnistujia. KuPS:sta tullut nigerialainen monipuolinen laitapelaaja oli RoPS:n maalitykki ja muistetaan erityisesti hattutempusta Jaron verkkoon. Pelasi välillä jopa keskikentän keskustassa puolustavassa roolissa ja oli sielläkin mies paikallaan. Ei todennäköisesti jatka, edessä paluu Kuopioon tai johonkin toiseen liigaseuraan, kuten esim. AC Ouluun.
9. Zeddy Saileti, 16 ottelua joista 11 avauksessa. Yksi maali.
- Pelaajana ja apuvalmentajana sekä viimeisessä ottelussa päävalmentajana, vaikkakin tosin kentällä täydet minuutit, pelannut RoPS-ikoni päätti upean pelaajauransa tähän kauteen. Yli 450 virallista ottelua RoPS:n paidassa mukaanlukien cupit, lähes 300 liigaottelua ja yli 60 liigamaalia. Herrasmies, ikoni, Grand Old Man. Yksi aikakausi on lopullisesti päättynyt kun enää ei kentällä nähdä taitavaa, sympaattista pelimiestä. Esimerkillinen ammattilainen niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, seurauskollinen vailla vertaa. Zeddy palasi aina RoPS:aan, vaikka olisi voinut pelata muuallakin, ulkomaita myöten. Upea ura ja aivan liian vähän saa arvostusta osakseen. Hattu päästä. Yksi liigan todellisia legendoja ja ehdottomasti kautta aikain liigan parhaimpien ulkomaalaispelaajien joukossa. Tulevaisuudessa RoPS:n päävalmentaja tai vaihtoehtoisesti juniorivalmennuspäällikkö?
14. Jerry Björkberg, 1 ottelu.
- Joulukuussa 17 vuotta täyttävä Björkberg teki ensiesiintymisensä liigatasolla kauden viimeisessä ottelussa. Nuori tulevaisuuden lupaus.
31. Marko Kiistala.
- Muutaman kerran haistelemassa tunnelmaa vaihtopenkillä. Ei vielä debyyttiä.
Hyökkäys:21. Christopher Musonda, 25 ottelua avauksessa. Neljä maalia ja kaksi maalisyöttöä. Seitsemän varoitusta.
- Sambialainen hyökkääjä tuli Mweetwan kirittäjäksi ja korvaajaksikin, kun maalitykin toipuminen polvileikkauksista kestää ja kestää. Aloitti kärjessä ja siirtyi kauden vanhetessa laitahyökkääjäksi hyvällä menestyksellä. Hyvä työmoraali molempiin suuntiin. Allekirjoitti kaksivuotisen jatkosopimuksen ennen kauden viimeistä ottelua.
8. Nchimunya Mweetwa, 17 ottelua, 5 avauksessa. Yksi maali ja yksi maalisyöttö. Yksi varoitus.
- Ykkösessä 17 maalia paukuttanut hyökkääjä loukkaantui pahoin kaudella 2008 eikä ole siitä vieläkään täysin toipunut. Pessimistisimmät pelkäävät ettei hänestä enää koskaan tule samanlaista kuin ennen loukkaantumistaan, mikä on hyvinkin mahdollista ajatellen polvivammojen pirullisuutta. Potentiaalia on vammoista huolimatta ja pitkä jatkosopimus (2013) takaa miehen pysymisen sinivalkoisissa, paitsi jos... Pahin skenaario on se, että maalitykistä ei enää pelimiestä tule, vaan ura on jatkossa korkeintaan alasarjahöntsäilyä jolloin sopimuksen purku on mahdollinen.
16. Jeferson Pires, 7 ottelua joista 2 avauksessa. Yksi maali. Yksi varoitus.
- Brasilialaishyökkääjä tuli, voitti HJK:n ja meni. Ei jatka.
23. Jeremiah Ani, 6 ottelua joista 5 avauksessa. Kaksi maalia. Yksi varoitus.
- Nigerialaishyökkääjä saapui kesken kauden vahvistamaan kärkiosastoa. Tuskin jatkaa.
22. Juuso Majava.
- Loukkaantumisista koko kauden kärsinyt oma kasvatti ei pelannut liigassa yhtään. Lupaava hyökkääjä, jonka kehitys on pahasti viivästynyt vammojen ja vähäisen peliajan takia. Saattaa hakea vakituista peliaikaa muualta.
Vahvistuksia kaivataan, onko vaihtuvuus taas (liian) suuri?Seura tarvitsee nyt ringissä olevien 10 sopimuspelaajan lisäksi vähintään toisen mokoman pelaajia. Omasta mielestäni ehdottomasti jatkosopimuksen arvoisia ovat Okodugha ja V. Syväjärvi. K-P Syväjärvi menisi kakkosmaalivahtina, mutta toisaalta tarvitsee säännöllistä peliaikaa kehittyäkseen ja saattaa siksi suunnistaa pois RoPS:sta. Ikäläisen jatkoon en jaksa uskoa, sen verran tanakkaa tekstiä kipparilta tuli viimeisen pelin jälkeen ja toisaalta kyllä ymmärrän häntä täysin. Onhan tämä kausi ollut ihan saatananmoista sirkusta valmentajanvaihdoksineen sun muineen. Simwanzan ja Chibwen sopimusten purkamista voisi harkita, sen verran heikkoa heidän pelaaminen päättyneellä kaudella on ollut. Seura tarvitsee uuden ykkösmaalivahdin, jonka soisi olevan mieluiten suomalainen. Mikäli puolustuslinja jatkaa nykyisessä muodossaan, Ikäläisen tilalle on tietysti hankittava korvaaja, niin kotimaisen veskarin pestaaminen on jo kommunikointisyistäkin järkevintä. Jalkapallon pelaajayhdistyksen listoilla olevista maalivahdeista voidaan suosiolla jättää pois Magnus Bahne, sillä hänen tasoista veskaria Ykkösessä pelaaminen kiinnostaa ihan takuuvarmasti. Ville Iiskola, Antti-Jussi Karnio ja Markus Koljander ovat esimerkkejä liigassakin pelanneista maalivahdeista jotka ovat suomalaisia, eivät liian vanhoja ja joiden voisi kuvitella olevan mahdollisuuksien rajoissa saada napapiirille. Paljon tietysti riippuu ihan valmennuksesta, kuka on uusi päävalmentaja ja saako hän kunnon työrauhan. JPY:n rekisteristä puolustajista voidaan samantien unohtaa Heikki Aho, Pietari Holopainen, Jens Portin ja Jani Tanska. Kaikki ovat liigatason pelimiehiä ja on vaikea kuvitella heidän innostuvan divarimatseista napapiirillä. Keskikenttämiehistä listalla olisi mm. Tarmo Koivuranta. Hän voisi olla hyvä kaappaus keskikentälle tuomaan ryhtiä, sillä lähes aina lukiessani kommentteja Taresta häntä luonnehditaan mm. ikitaistelijaksi. Paljon riippuu tietysti siitä, että nouseeko Taren nykyinen seura KPV liigaan, vai voittaako JJK sen karsinnoissa.
Ykkösen ja Kakkosen pelaajat on myös hyvä käydä läpi, mieluiten mahdollisimman pian. FC OPA ei noussut Ykköseen ja seuran rivissä on mm. Janne Mahlakaarto. Liigatason keskikenttämies on tietysti ensisijaisesti liigaseurojen kiikarissa, mutta miksei hän voisi olla myös RoPS:n kaappaus? Riippuu tietysti siitä, millaisissa tunnelmissa Jatta lähti RoPS:sta viime visiitin päätteeksi, ovet paukkuen vai siististi? Rehellisesti sanottuna olisi kuitenkin yllätys, mikäli Mahlakaarto suuntaisi jonnekin muualle kuin liiganousun tehneeseen AC Ouluun. Kakkoseen pudonneesta Tornion ylpeydestä kannattaa myös joitain nimiä tarkkailla, sillä joukkue ei ole niin huono kuin mitä putoamisesta voisi päätellä. Olihan TP-47:n "Great Escape" lopulta varsin lähellä.
Omista junioreista uutena liigapelaajana teki debyyttinsä Jerry Björkberg, jota on luonnehdittu lupaavaksi keskikenttäpelaajaksi jonka ehkä suurin etu on monipuolisuus, sillä hän voi pelata keskikentällä millä tahansa paikalla ja on pelannut myös puolustuksessa ja hyökkäyksessäkin. Aika näyttää kuitenkin että mikä lopulta on hänen omin paikkansa kentällä. Tomi Hartikainen on toinen pelaaja joka voisi olla seuraava edustusjoukkueeseen sisäänajettava nimi, nyt kun Miksu Maisonvaara on ensin totutellut liigavauhtiin 2008 ja haastamassa tosissaan pysyvää avauksen paikkaa.
Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Varmaa on se, että tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Kolmas katastrofikausi, joka päättyy putoamiseen, täytyy viimeistään olla se, mikä avaa seurajohdon silmät ja herättää 2000-luvulle.
Äänestys
