Kirjoitetaan ylös, mitä tällä kertaa tuli nähtyä ja kuultua Curva Nordin syleilyssä. Siis lyhyt katsaus lokakuiseen ja ennen kaikkea taivaansiniseen Roomaan.
Turistit parveilivat tutulla tarmolla ympäri historiallista keskustaa, kun aamun rankkasateet olivat väistyneet jonnekin ne paremmin ansaitsevalle seudulle. Corriere dello Sport hehkutti kuitenkin jotain muuta kuin sääennusteita. Kaupunkiin odotettiin satojen genovalaisten saattueessa sarjaa johtanutta Sampdoriaa, jonka kannattajien tunnelmat olivat arvattavan korkealla paikalliskilpailijan edellisiltana kokeman persraiskauksen jälkeen. Kaikkien paitsi lazialien hellimältä Cassanolta odotettiin lisänäyttöjä, mutta yhtään vähemmälle palstatilalle ei jäänyt kotiyleisön lempilapsi Maurito.
Piazza del Popololla kokoontuivat ensimmäiset lazialet hyvissä ajoin linjalle 2. Bussissa muutamat avasivat jo äänijänteitään, kun ohitimme kylmän Stadio Flaminion. Yhteistä matkaa marssi kävi Via Guglielmo Calderinin LazioStyleen, jossa jonoa riitti hiukan liikkeen ulkopuolelle asti. Monien kasvoille levisi pettymys, kun kävi selväksi, että
Nord oli jo ehditty myydä loppuun. Toisaalta olisihan se pitänyt Irriducibilin 22-vuotissyntymäpäivästä johtuen ennakoida. Ei auttanut muu kuin napata liput Distintiin.
Ottelua odotellessa tuli tilattua Tottin kuvin varustetusta pikapizzeriasta jonkinlainen nakkipiffipizza. Ruokahalun lähdettyä yhdestä palasta siirryin tutkimaan taivaansinisiä ostosvaunuja. Kaiken krääsän keskeltä voi hyvinkin tehdä pitkälle meneviä päätelmiä kannattajakunnan mielipiteistä. Zarate oli sitten viime reissun noussut varauksettomaksi bandieraksi, mikä näkyi kaikkialla. Argolle oli omistettu kaulahuiveja, paitoja, juomia… Tunneskaalan toisesta päästä löytyi tietysti Claudio Lotito, jonka naama oli vertauskuvallisesti rastitettu yli kaikista paidoista, joissa koko joukkue juhli viimeisimpiä pokaalejaan.
Curva Sud oli vahvassa poliisivartiossa, mutta Dorian kannattajiin emme silti törmänneet. Pohjoispäädyssä porttien avaaminen tuntui jälleen kestävän tuskastuttavan kauan. Sitä odotellessa vieraskieliseen puheeseen huomionsa kiinnittänyt vanhempi herrasmies oli kovasti kiinnostunut kuulemaan Suomesta. Mies itse muisteli pitkään kuka suomalainen se olikaan, joka hänen piti muistaa. Aikansa mietittyään hän vastasi luonnollisesti: Anna Falchi. Niille jotka eivät aikaisemmin tästä vaaleaveriköstä ole kuulleet kerrottakoon, että hän on suomalaissyntyinen, Italiassa kovin suosittu, ex-malli, joka tuli lazialeille tunnetuksi vuoden 2000 scudettojuhlissa järjestämästään spontaanista strippausshowsta.
Stadionilla seesteisen ilmapiirin rikkoi ensimmäisenä videotauluilta näytetyt highlightit Coppan finaalista. Genovalaiset vihelsivät ja taivaansiniset hurrasivat. Vieraskannattajia kertyi tasaisesti omaan karsinaansa, mutta kovinkaan suurta meteliä kalanhajuiset Kolumbuksen jälkeläiset eivät pitäneet. ”Doria! Doria! Doria!”-corot hiljennettiin Nordin puolesta, kun siihen tarvetta nähtiin. Keskinäistä kunnioitusta viestitti dorianien läpi ottelun esillä pitämä ”GABRIELE VIVE” banneri.
Juuri ennen ottelun alkua 700-päiseksi kasvanut genovalaisjoukko nosti päällensä lakanan, jossa oman käsitykseni mukaan oli Paolo Mantovanin, Sampdorian historian suuren nousukauden presidentin, kuva. Se jäi kuitenkin auttamatta ”Non Mollare Main” varjoon, joka jälleen kerran herätti taivaansinisen kannattajakunnan kovaäänisesti joukkueensa taakse.
Heti ottelun lähdettyä liikkeelle johtivat Irriducibilin capot Curva Nordin loistavaan vireeseen. Homma näytti ehkä jopa hallitummalta kuin aikaisempina muutamana vuotena. Toinen toistaan seurasivat corot, joista osa kuulosti ainakin omaan korvaan uusilta.
”Noi siamo qua,
sempre con te,
unica passione,
e cantero,
finche vivro,
FORZA LA LAZIO FORZA BIANCAZZURRI!” (Olemme täällä, aina mukana, yksi intohimo ja laulamme, loppuun asti..).
Toiset olivat taas vanhoja tuttuja. ”Chi noi siamo?! Siamo gli ultras della Lazio e nun ce cacate er cazzo, siamo tutti dei leoni!...” (Keitä olemme? Olemme Lazion ultrat…), ”Noi siamo i biancoblù, la Lazio amiamo, la Roma odiamo, noi siamo i biancoblù!” (Me valkosinisessä, Laziota rakastamme, romaa vihaamme..). Sandrin muistolle laulettiin luonnollisesti edelleen, eikä viha vip-aitiossa kökkinyttä presidenteä kohtaan ollut lientynyt. Tribunasta osoitettiin tosin vieläkin tukea Lotitolle.
Kun Sampdoria iski maalin ”Avanti Lazio!”-käskyt vain voimistuivat. Huojennus olikin sitä suurempi, kun Matuzalemin onnistui tasoittaa ottelu lähes välittömästi. Puoliajalle mentiin vauhdikkaan näytöksen jälkeen tasatilanteessa. Borghettit ja viileämmät juomat tekivät kauppansa auringon lämmittäessä Olimpicoa, kuten lokakuisessa Roomassa vielä kuuluukin.
Toinen puoliaika alkoi kannattajien puhtaasti laulamalla ”Vola Lazio Vola” hymnillä. Hetkeksi nousi hymy huulille, kun seurasin, kuinka innokkaasti vieressä seissyt isä opetti noin 6-vuotiasta poikaansa laulamaan Antonio ”cassanate” Cassanon äidille omistettua, tututun loukkaavaa, veisua. Turhautuminen kasvoi kuitenkin sitä mukaa, kun maaleja ei kuulunut hyvistä paikoista huolimatta.
Curva viestitti Ballardinille haluavansa Foggian kentälle rytmikkäin huudoin, mutta valmentaja ei kuunnellut. Eri puolilla alettiin jo esittää selväsanaista kritiikkiä kaljupäätä kohden. Yhä synkemmäksi tilanteen teki Baronion epäansaittu ulosajo, jonka myötä tunnelma latistui jonkin verran. Etenkin Olimpicolla pelattuihin tasapeleihin oltiin jo niin kyllästyneitä, ettei sellaista voitaisi ottaa vastustajan sarjasijoituksesta huolimatta vastaan muilla kuin buuaksilla. Viimeisillä sekunneilla riemu oli vielä revetä, kun Mauri pääsi puskemaan maalin edestä, mutta Castellazzi venyi ihmepelastukseen saaden koko Olimpicon huokaamaan suuresta pettymyksestä. Pelin päätyttyä Curva jäi paikalleen pilkkaamaan Lotitoa. Genovalaiset kuulostivat huomattavasti tyytyväisemmiltä omassa päädyssään.
Hiljainen virta Olimpicolta yli Tiberin valui jälleen kerran ikuisen kaupungin auringonlaskussa liikenteen sekamelskaan. Viikon kohokohta päättyi kaksijakoisesti, onhan nimittäin myönnettävä että toinen tuomari olisi saattanut viheltää Sampdorialle useammankin pilkun ottelussa. Yhtä kaikki tulos ei tälläkään kertaa vienyt paljoa pois elämyksestä. Toivottavasti matka käy takaisin kotiderbyyn mennessä.
Omaa ja hiukan lainattuakin kuvamateriaalia (kuvauspaikka, kamera ja aurinko olivat kaikki sillä tasolla, että kuvista suurin osa jäi julkaisukelvottomiksi):
Giordano, lazialeksi kastettu.
Bandiere.
Ottelu alkaa. Paikalla noin 35 000 katsojaa.
Matuzalem.
Cassano pallon takana. Sai tilanteesta toiseen "erityiskohtelun" Curvalta. Taustalla genovalaiset.
Nord pleksin takaa ja..
..edestä.
