No sleep 'til Hammersmith - Kalinaa Birminghamissa ja Lontoossa

[Arpin Lusène]

Keskiviikko 18.11.2009: Puhelin pärähtää, kyyti on kohta oven edessä ja minut on arvottu kuskiksi. Voihan vittu. No ei auta, rattiin ja helvetinmoisessa kaatosateessa kohti Tampereen lentokenttää. Kusitaukoja toisensa perään ja tulevalla reissulla mehustelua. Pirkkalassa auto parkkiin, nopeasti turvatarkastuksesta ohi ja kahvilaan juomaan pahin lentopelko pois. Parin tuopin jälkeen kuselle ja kohti Ryanairin peltipurkkia. Vähän jännittää, mutta kone nousee ajallaan ja näyttää pysyvän ilmassa. Ei kun sitten vaan lisää kaljaa. Lentoemot valittavat liiasta metelistä, kun keskustelemme normaaliin ääneen suomalaisesta jalkapallosta. Viereinen Nuubian prinsessa on laittanut aivan liikaa hajuvettä ja sekös kuvottaa. Lento menee onneksi nopeasti ohi ja pääsemme ostamaan vielä myöhäisillan siiderit bussimatkaa varten. Bussissa on aivan saatanan kuuma ja matka kestää juomisen määrään nähden aivan liian kauan. Hotellin baari on mennyt juuri kiinni, kun saavumme väsyneinä mutta onnellisina paikalle. Vielä epätoivoinen 24h marketin etsiminen, mutta turhaan. Tänä iltana ei juoda näköjään enempää.

Torstai 19.11.2009: Pirteänä toteamaan brittiläisen aamupalan paskuus. Vaaleata ja vielä vaaleampaa leipää sekä teetä. Pakistanilaiselta kioskiyrittäjältä saa onneksi kylmää Magnersia ja matka kohti Piccadilly Circusta voi alkaa. Ihmisvilinä ei vielä aamusta pääse kohoamaan kovinkaan korkealle, mutta päätämme silti varmuuden vuoksi katsastaa jonkun saatanan ison sporttibaarin olutvalikoiman. Siinä samassahan näkee onneksi edellispäivän mm-karsintamatsien koosteetkin. Thierry Henry on yllättäen Sky Sportsin tämänpäiväinen pääosanesittäjä. Seuraavaksi nopea tutustuminen Lillywhitesin vaatetarjontaan ja sen jälkeen Sohon suuntaan parille pintille. Kuusikymppisen baariminnan suosituksesta löydämme edullisen ruokapaikan, jossa burgerateria ja kalja kustantavat yhteensä vain 4,50 puntaa. Kuivakkaahan ruoka tietenkin on, eikä edes erityisen hyvää, mutta saapa vaihteeksi vatsanpohjalle jotain kiinteääkin. Seuraavaksi luvassa onkin reissun yksi pisimmistä alkoholittomista jaksoista, kun kaverit haluavat mennä Oxford Streetille tuhlaamaan rahojaan vaatteisiin. Ei kai siinä, mukaan vaan vaikkei oikein seisokaan. Nyt onkin sitten ihmisiä jo ihan vitusti liikenteessä ja agorafobinen kohtaus ilmoittelee olemassaolostaan. Tai sitten se on vain pieni laskuhumala. Hotellillakin alkaisi jo häppäri, joten sinne siis.

Häppärin loppua kohti mentäessä humalatila alkaa ensimmäisen kerran olla melkoisen mojova. Silti pitää tietenkin tilata vielä muutamat juomat ennen normaalihintojen alkamista. Vatsa haluaa kertoa, että kiinteää ulostetta on turha sitten odotella hetkeen. Pienen vaatteidenvaihdon jälkeen on aika suunnistaa kohti Leicester Squarea ja yökerhoja. Metran sisäänheittäjä saa suostuteltua porukkamme sisään kahdella juomalipulla ja luullakseni melko edullisella sisäänpääsymaksulla. Nyt meinaan alkavat muistikuvat loppua, mutta kuvista päätellen kivaa oli. Väsy iskee, joten taksilla vielä turvallisesti hotellin baariin juomaan pari kaljaa ja nukkumaan. Fiksuna vielä burana suuhun ja kuorsaus päälle.

Perjantai 20.11.2009: Muut jo heräilevät, mutta meikäpoika aamu-unisena painaa päätä tyynyyn aamupalan ajan. Olotila ei muuten ole kovinkaan heikko. Läheinen pubikin on onneksi jo auki, kun pääsemme lähtemään, joten pari Guinnessia siirtää mahdollisen krapulan tuonnemmaksi. Nyt on aika vaateostoksille ja sen sellaisille hömpöttelyille. Yllättävänkin nopeasti saa pakolliset kuviot alta pois. Lihaisa ateria Chinatownista ja kalja kylkeen ja kohti hotellia, jossa taas ehtii muutamat alkoholipitoiset juomat kumoamaan häppärin aikana. Vähän väsy meinaa olla, mutta kavereiden mukaan Bayswaterin suunnalla on joku aivan käsittämättömän upea pubi, jossa tanssitaan letkajenkkaa pöydillä. Sinnehän on sitten pakko päästä. Emme tietenkään löydä ko. paikkaa, mutta ollessamme neuvoa-antavilla törmäämme muihin suomalaisiin. Pari kaljaa vielä ja ajoissa nukkumaan, huomenna pitää lähteä heti kahdeksan jälkeen kohti Birminghamia.

Lauantai 21.11.2009: Aivan saatanan kuollut olo herätessä ja joku on vielä käynyt paskantamassa suuhunkin. Euston Roadille ehdimme helposti yli viiden minuutin marginaalilla junan lähtöaikaan nähden. Aamupalaksi nautitun mozzarella&kinkku -patongin jälkeen meinaa vähän närästää. Onneksi junassa voi laittaa silmät kiinni ja uneksia paremmista ajoista. Birminghamiin saavuttaessa olo on kuitenkin sellainen, että ilman tuoppia ei tule liikkumisesta mitään. Onneksi asemalla on pubi. Itse kaupunkihan vaikuttaa melkoiselle perseenreiälle ja for lent -kyltit koristavat useammankin rakennuksen seinustaa. Nettikahvilaa etsiessä menee reippaasti aikaa, joten päätämmekin sen jälkeen siirtää keskustakierrosta tuonnemmaksi ja suuntaamme taksilla St. Andrewsin lähettyville pubiin. Royal George -nimistä paikkaa asuttaa useampikin peruslädiksi luokiteltava tapaus ja aika kuluu leppoisasti futiksesta jauhaessa ja kaljaa siemaillessa. Siinä samassa tulee päästyä BBC:n radiohaastatteluun änkyttämään Mika Häkkinen -englannilla jotain pätevää. Lisäksi tutustumme johonkin Brumin tosifaniin, jonka huoneen rinnalla Liverbirdinkin spämmiluola kalpenee valokuvien perusteella. Oikean portin ja stadionin receptionin etsimisessä menee yllättävän kauan ja kelikin on kuin morsian. Suomeksi sanottuna sataa ja tuulee aivan vitusti ja kuivat sukat ovat prioriteettilistan kärjessä. Viimein oikea paikka löytyy ja nopean fanikrääsän hankkimisen jälkeen pääsee lipan alle nauttimaan kaikkien aikojen paskimman makuisesta burgerista.

Itse pelistä ei lapsille jäänyt kauheasti kerrottavaa. Birmingham menee aika alussa johtoon Lee Bowyerin maalilla ja sen jälkeen Fulham yrittää painaa päälle siinä kuitenkaan onnistumatta. Tunnelmakaan ei pääse kohoamaan kovin korkeaksi, vaikka molempien joukkueiden fanit muutamaan otteeseen kajauttavatkin ihan komeasti ilmoille omat chanttinsa. Vesisade vaikeuttaa aika lailla molempien jengien peliä ja etenkin kotijoukkueella on vaikeuksia saada yli viittä syöttöä putkeen omille. Hikinen 1-0 -voitto on lopputuloksena ja kotijoukkueen fanit ja me painelemme takaisin Royal Georgeen nauttimaan virvokkeista.

Sisällä tunnelma onkin melko hektinen ja istumapaikkaa ei tarvitse ihan henkeään pidätellen odottaa. Pääsemme juttuun kahden keski-ikäisen kaverin kanssa, joiden puheesta on välillä vaikea saada selvää. Uskoakseni syy on humalatilan ohella melko mielenkiintoisessa aksentissa. Saamme toisen lädeistä kokeilemaan nuuskaa. Hetken irvistelyn jälkeen hän päättääkin nielaista biitin ja huuhtelee sen alas kunnon kulauksella olutta. Pyörittelemme päätämme epäuskoisena. Kello alkaa olemaan sen verran, että olisi varmaankin hyvä syödä jotain. Kysymme neuvoa ja päädymme edullisen oloiseen paikkaan pienen kävelymatkan jälkeen herkuttelemaan fish&chipseillä ja muilla terveellisillä brittiherkuilla. Mahassa kiertää melkoisesti. Huumorikin alkaa olemaan sen verran lopussa, että koemme parhaaksi painella taksilla keskustaan. Sen saaminen vaan näyttää muodostuvan luultua vaikeammaksi ja epäusko alkaa valtaamaan alaa. Viimein onneksi saamme huikattua kadunposkesta helvetin vanhan ja paskaisen pirssin. Junaa odotellessa nautimme vielä pari kaljaa. Oma olo on sellainen, että päätän mennä perillä Lontoossa suoraan nukkumaan. Ilmoitan tämän myös muille, mutta heidän mielestään matkajuomingeiksi kannattaa kuitenkin ehdottomasti ostaa muutama Fosters. Kuuluja kanaaleja näin Birminghamissa tasan kolme.

Junassa olotila ja mieliala kohenee ja päätän pyörtää aikaisemman päätökseni nukkumaanmenosta. Juna-asemalta on onneksi lyhyt kävelymatka hotellille eikä laskuhumala pääse enää yllättämään. Suunta on jälleen yhden välipäivän jälkeen kohti Leicester Squarea ja tällä kertaa vielä ykköset yllä. Sisäänpääsymaksu yökerhoon on tällä kertaa hieman kalliimpi. Yritän sönköttää ruotsia joillekin tukholmalaisille muijille, mutta he painelevat pikaisesti vittuun kuultuaan asuinpaikkani. Koluttuani yökerhon kaikki viisi tai kuusi kerrosta läpi päätän etsiä yhden kaverini kanssa toisen paikan, koska 5,50 puntaa muovipullollisesta kaljaa tuntuu juuri nyt ylitsepääsemättömälle esteelle. Pienen kiertelyn jälkeen suuntaamme taksilla vielä yömyssyille hotellihuoneeseen ja olemme nukkumassa jo kolmen aikaan yöllä. Loppupuolisko seurueestamme saapuu joskus viiden ja kuuden välillä. Onneksi huomenna ei tarvitse aivan yhtä aikaisin herätä.

Sunnuntai 22.11.2009: Herätessä närästää jo aivan vitusti. Pitää varmaan ottaa vähän iisimmin tänään. Kello 12 vie tie kohti King's Crossin metroasemaa ja sieltä pohjoista Lontoota ja White Hart Lanea. Päästessämme Seven Sistersin aseman ulkopuolelle huomaamme, että tänään tulee vettä vielä enemmän kuin eilen. Päätämme seurata Spurs-paitaisia kavereita kohti bussia ja se viekin onneksemme aivan stadionin eteen. Fanikauppa vaikuttaa noin kymmenen kertaa laadukkaammelle kuin Birminghamin vastaava. Tuliaiseksi ostan muijalle kolmet sukat. Läheisessä pystybaarissa tunnelma on aika hyvin koholla, vaikka sisällä onkin kylmempi kuin ulkona. Sade on onneksi loppunut kun talsimme sisään stadionille. Portit ovat törkeän kapeat ja ihmettelemme, kuinka pubilounaiden ja pinttien kyllästämät peruslädit voivat mahtua niistä sisään.

Wiganin faneja ei näy kovinkaan paljoa stadionilla, vaikka paikkamme ovatkin melkein heille varatun alueen vieressä. Sen sijaan kotijoukkueen faneista lähtee hyvää mökää läpi ottelun ja järjestysmiesten kehoituksista huolimatta tuntuu järkevämmälle seurata ottelua seisten.

Entäs se matsi sitten. Noh, sehän päättyi Tottenhamin 9-1 voittoon ja toisella puoliajalla kotijoukkue teki 8 maalia siihen päätyyn, missä seurasimme ottelua. Varmaan kansainvälisellä puolella on jo kaikki mahdollinen ja mahdotonkin sanottu. Eipä taida enää tässä elämässä tulla moista ottelua seurattua paikanpäältä. Kontrasti eiliseen roiskintaan verrattuna on aika iso ja tunnelma samoiten. Edellisen kerran muuten yksi pelaaja teki Valioliigassa viisi maalia kymmenen vuotta sitten.

Pelin jälkeen menemme odottelemaan pelaajien sisäänkäynnin eteen yhteiskuvia Peter Crouchin kanssa. Jotkut pelaajat tulevatkin aika nopeasti ulos, mutta erot fanien kohtaamisessa ovat melkoisia. Esimerkiksi Robbie Keane ja Jonathan Woodgate painelevat nopeasti autoilleen, kun taas Michael Dawson ja Heurelio Gomez jaksavat vääntää nimmarit jokaiseen tarjottuun vihkoon ja seisahtaa kuviin jokaisen halukkaan kanssa. Pitkähkön odottelun jälkeen Crouchinhokin saapuu paikalle ja reissun kohokohta toteutuu yhteiskuvan muodossa. Sen jälkeen vielä kommentit Sky Sportsin televisiohaastatteluun, jotka takuuvarmasti jäivät leikkauspöydälle turvonneen naaman ja jurrisen yleislookin takia. 

Pienen palloilun jälkeen suuntaamme takaisin Seven sistersin asemalle ja siitä hotellille. Pitäähän sitä jälleen myös käyttää hotellin happy hour hinnat hyväkseen, vaikka vatsahapot nousevatkin voimakkaiden röyhtäysten muodossa ulkoilmoille. Känni on kuitenkin juuri sellainen, mitä monen päivän juopottelun jälkeen sopii odottaakin. Tie vie kohti Piccadilly Circusta ja klubia, josta saa 12 punnalla kannullisen cocktailia. Pakolliset jauhannat tupakkapaikalla Tottenhamin fanien kanssa ja sisällä sweitsiläisten jantterien kanssa, joille irtonuuska on asia uusi. Onneksi klubi menee jo yhdeltä kiinni, eikä tarvitse jatkaa enää juomista. Huominen kotimatka vähän jo masentaa, mutta kaikki ovat sitä mieltä, että kertakaikkiaan huikea reissu on takanapäin. Hotellilla päätä tyynyyn. Kuulemma kuorsaukseni on asteikolla yhdestä kymmeneen jossain yhdeksän kieppeillä. Ei muistikuvia.

Maanantai 23.11.2009: Hyi saatanan saatana mikä olo. Ennen checkouttia on pakko käydä kahdesti junttaamassa kunnon kurapaskat, mutta ei helpota. Bussimatka Standstedin lentokentälle kestää varmaankin kaksi tuntia ja oksennus on koko ajan kurkussa. Kaiken hyvän lisäksi kuski meinaa vielä ajaa kolarin. Viimein pääsemme lentokentälle, mutta seuraavaksi on edessä reilu panikointi oman käsimatkatavaran painon puolesta. Onneksi niitä ei punnita ja pääsemme nopeasti turvatarkastuksesta eteenpäin. Legendaarinen keittolounas naamaan ja terveysjuomia perään. Onneksi yhdellä suomalaisella kaverilla on Rennietä. Se auttaa hetkeksi. Tuskanhikikin painaa päälle ja haisen kuin rankkitynnyri. Lentokoneessa saamme poikkeuksellisen paljon jalkatilaa ja koko matka menee puolihorteessa. Pirkkalasta vielä säkkipimeässä kotiin. Onneksi ei tarvitse tällä kertaa ajaa. Kotona ei oikein uni meinaa tulla yöllä silmään, vaikka suihku tekeekin hyvää. Ohi on, mutta toipuminen vie oman aikansa. Rahaakin meni, mutta sitä saa lisää. Kiitoksia kaikille osanottajille ja joskus vielä ehdottomasti uudestaan.

[Max Headroom]

Tylsää paskaa.

[Voitto Risti]

Pitkähkön odottelun jälkeen Crouchinhokin saapuu paikalle ja reissun kohokohta toteutuu yhteiskuvan muodossa.

Potretti jakoon!

[Piu]

Tylsää paskaa.

Eri. Missä hotellissa yövyitte? Päivittäisen happy hourin perusteella kyseessä ei ollut ihan Hiltonin veroinen majatalo.

Helmikuussa tuonne taas pitäisi mennä, Arsenal-Sunderlandiin jos onnistuisi saamaan liput. Jos ei, niin samalle päivälle onneksi tarjolla myös Fulhamin ja West Hamin kotiottelut.

[Arpin Lusène]

Eri. Missä hotellissa yövyitte?

http://www.generatorhostels.com/en/london

[makke]

Humala sitä humala tätä, uuh

[John Rambo]

Tämänkaltaista juomakertomusta odotinkin, kuka tarvitsee jotain juhavuorisia kun forumilla tehdään nämäkin paremmin? Odotin tosin juuttumista hotellin käytävälle alasti, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.

[Morley]

Näkyikö Iveä?

Raportille

[Danny10]

Näkyikö Iveä?

Raportille

todellakin näkyi, kuvamateriaalit turvallisesti koneella.

[iron-mike2]

http://www.generatorhostels.com/en/london

Tuli just mietittyä kannattaako tuol asustaa. Miltä vaikutti? Aika hyvällä paikalla ilmeisesti.

[Ricardo Leite]

Rapo on takuulla kärsinyt sensuurista enemmän kuin keskiverto kuubalainen toisinajattelija. Ei jatkoon .

[Arpin Lusène]

Tuli just mietittyä kannattaako tuol asustaa. Miltä vaikutti? Aika hyvällä paikalla ilmeisesti.

Meillä oli neljän hengen huone, joka taisi viideltä yöltä kustantaa 115£/jamppa, joten hinnalla ei ainakaan ollut paikka pilattu. Russell Squaren, King's Crossin ja Euston Roadin metroasemat ovat kaikki kävelymatkan päässä ja taksillakin päräytti Leicester Squaren lähettyviltä alle kympillä. Hostellin taso nyt ei päätä huimaa, mutta kyllä tuolla nyt päätä laittaa tyynyyn. Jos yksin on menossa, niin ilmeisesti päätyy jonkinlaiseen yhteismajoitukseen, jonka laadusta ei kyllä ole mitään hajua. Baarissa on häppäri joka päivä klo 18-21, jolloin kalja, siideri ja jotkin drinkit kustantavat 1,50£. Toisina iltoina menokin oli ihan ok. Ruokapaikkojakin löytyy kävelymatkan päästä ihan mukavasti ja 24h Tesco on parin korttelin sisällä. Ehdottomasti suosittelen, jos ei ole suuria vaatimustasoja tai tarvetta omalle suihkulle.

[lpnher]

Mutta kuka oli Arpin Lusene

[Pub]

Hyvä rapo.

[Tatsi]

Jaksoin alusta loppuun. Hyvä rapo

Eipä taida enää tässä elämässä tulla moista ottelua seurattua paikanpäältä.

...paitsi Potkun peleissä.

[honkala]

Hyvä rapo.

Arvasin että toinen häiriintynyt juoppo tykkäis tuosta.

[lpnher]

Hieman omaa raporttia:

Keskiviikko 18.marraskuu

Keskiviikko iltana oli sitten se lähtö pitkään odotettuun reissuun. Pirkkalan lentokentällä tulikin bongattua jo muutama foorumisti mutta säilytin naksuttelut myöhempää varten, tukevat pohjat olivat ainakin ottaneet. Puolenyön pintaan paikallista aikaa perillä Stanstedillä, ja eikun matkalaukut mukaan ja bussia etsimään. Taksikin löytyi yllättävän nopeasti ja hostellillakin oltiin alta aikayksikön, ensimmäinen yllätys sattui jo siinä vaiheessa kun huoneen edessä otti lepoa kaksi venäläistä ja kolmas laattaamassa sängylleen huoneessa. Mietin kerran jos toisenkin että mikä vitun mesta tää on...?

Torstai 19.marraskuu & Perjantai 20.marraskuu

Mestoihin tutustumista ja pakolliset shoppailut ohjelmassa. Parit pubit tsekattiin ja asiakeskustelut italialaisten kanssa käytiin hostellin röökipaikalla, kuulemma Santiago Bernabeulle mahtuu 150 000 katsojaa ja Italiassa verotus palkasta on 80%...

Matchday

07.00 ylös ja valmistautumaan päivän koitosta varten, vanhat lädikaverit tarkotus tavata 08.30 London's Bridgellä, mutta tuttuun tyyliin ennen kello 10.00 ei kuulunut kavereista mitään. Tästä sitten bussi kohti South Bermondseytä ja safkaamaan perinteistä Etelä-Lontoolaista Pie & Mashia, joka oli muuten aivan uskomattoman hirveän makuista. Tyypillistä Englantilaista mautonta ruokaa. Tästä sitten takaisin bussiin ja lähemmäksi kohti The New Deniä ja kotijoukkueen omaan pubiin The Bramcoteen. Tuohon aikaan eli noin kello 11.00 pubi oli vielä aika tyhjillään, mutta pikkuhiljaa puolenpäivän jälkeen alkoi Stone Islandia ja klanipäätä tulemaan siihen malliin että sinikaartiakin olisi hirvittänyt. Tunnelma pysyi silti pubissa hyvin rauhallisena, tosin positiivisesti yllätyin lädien ystävällisyydestä ja jatkuvasti oli tulossa uusi lädi juttusille kun ei tuossa pubissa näyttänyt kauheasti turisteja vierailevan.

Yhden aikaan sitten kohti stadionia, pakollinen clubshop käynti oli tehtävä, joka oli loppujen lopuksi erittäin pieni ja tavaraakin myynnissä todella vähän. Ei kauppoja. Tämän jälkeen frendit hoiti U16-tiketit haltuun ja eikun sisään, järkkäri kysyikin heti että kuinka vanha olen. Toki rehellinen vastaus, mutta sisään päästiin. Tosin hieman vitutti että kyseinen makkarapalkkalainen tutkikin oikein perusteellisesti, kysyinkin että mikä maksaa ja huonoa englantia puhunut makkarapalkkalainen vastasi vain "Knife, knife, knife"

Sitten vaan sisään ja kyseessähän oli sisältä todellinen betonihelvetti, betonia näkee ratinassakin joten eikun paikkoja tsekkaan. West Upper Blk 18:sta sijaitsi paikat, hieman ennen peliä tosin vaihdettiin katsomonosan yläosaan kun tyhjiä paikkojakin oli riittävästi. Ottelu alkoi sitten yhteislaululla Let 'em all come down to the den, johon yhtyi VAIN muutama fani. Peli potkaistiin käyntiin ja päätykatsomo Cold Blow Lane aloitti laulun "No one likes us, we don't care". Kyllä kylmät väreet meni pitkin kehoa kun käytännössä joka katsomonosa (vieraskatsomoa lukuunottamatta) yhtyi chanttiin ja hiljensi erittäin hyvin ääntä jo ennen ottelua pitäneet n.500 Wycombe-fania. Ensimmäisen puoliajan ainoa tekopaikka siunaantui kotijoukkueen Jason Pricelle joka toki ansiokkaasti tuhlasi paikkansa ja saikin koko loppuottelun paskaa niskaansa koko kotiyleisöltä. Toisen puoliajan alkuun Wycombe sitten iski kulmapotkusta ja 500 Wycombe-fania menivät pähkinöiksi, tämän jälkeen tunnelma laskikin megalomaanisesti ja vain vierasfanit olivat käytännössä äänessä. "Im forever blowing bubbles"-chantti toki sai aikaan suurta närää ja pulloja lenteli sinne tänne. Wankeria/keskisormeakaan ei säästelty, yhtään kertaa pelissä en kuullut kenenkään kehuvan yhtään ketään. Jokainen vastustaja ja oma pelaaja oli "Cunt", "Prick" tai "Wanker", kuten myös vierasfanit ja tuomaritkin. Vajaa vartti ensimmäisestä maalista vieralijat iskivät uudelleen tällä kertaa vastahyökkäyksestä jonka "pelaaja-x" sijoittikin hyvin alakulmaan ja ottelu oli sitä myöten selvä. Ihmisjoukko alkoi valumaan pois stadionilta ja minkäänlaisia ongelmia ei ilmaantunut näkyviin, ei edes vaikka samalta South Bermondseyn juna-asemalta lähti junalla muutama Wycombe-fanikin. Tästä sitten takaisin Lontoon keskustaan ja katselemaan Gösta Sundqvistin tapaan "kuinka kiireisiä ihmiset ovat"

Sunnuntai 22.Marraskuu & Maanantai 23.Marraskuu

Sunnuntaina kaupungilta vähän mukaan kotiintuomista ja nähtävyyksiä katsellen. Maanantaina sitten vaan tubella liverpool streetille ja junalla stanstedille. Tax free:t tsekattiin ja parit sanat vaihdettiin arpinin/jopijalkapuolen (?) ja hongsongin kanssa. Hieno reissu päällisin puolin ja ei jäänyt viimeisekseni lontoossa.

+ The Bramcote-pub

- Ottelun heikko tunnelma ja erittäin heikkotasoinen peli.

+/- Danny10:n ja Arpinin/jopijalkapuolen 24/7 jurri.

[Danny10]

+ The Bramcote-pub

- Ottelun heikko tunnelma ja erittäin heikkotasoinen peli.

+/- Danny10:n ja Arpinin/jopijalkapuolen 24/7 jurri.

+ mp:n huipputopparin haamuviikset ja 24/7 jurri viiden päivän ajan.

[Danny10]

BBC:n live haastattelukin Brum-Fulham matsista on nyt saatu käsiin. Ei kuitenkaan myötähäpeän pelossa uskalla linkittää tänne?

[Ricardo Leite]

BBC:n live haastattelukin Brum-Fulham matsista on nyt saatu käsiin. Ei kuitenkaan myötähäpeän pelossa uskalla linkittää tänne?

Vähintään fb-jako sallittava. Tai yv:llä.

[Danny10]

Vähintään fb-jako sallittava. Tai yv:llä.

fb jako suoritettu. erikseen "peukku" haamuviiksen "YEAH" kommentille

[Ricardo Leite]

fb jako suoritettu. erikseen "peukku" haamuviiksen "YEAH" kommentille

Oivaltava, perusteltu ja hyvin artikuloitu analyysi Bluesin mahdollisuuksista sarjapaikan säilyttämiseen .

[Edmundo]

"Do you think they're gonna do well enough to stay up, Blues, if they're gonna be alright this season, they're doing ok at the moment, aren't they?"

"..."

"Säilyykö ne liigassa?"

"Yeah!"

[huckerby]

- Ottelun heikko tunnelma ja erittäin heikkotasoinen peli.

Oli siinä pelissä ainakin intensiteettiä ja taistelua. Eipä sitä kai hirveästi enempää league 1:ltä voi odottakaan. Zampa's family clubissakin tunnelma säilyi hyvänä alusta loppuun ipanat eivät masentuneet Wycomben johtomaalista. Paitsi se nappula joka puolen tunnin pelin jälkeen totesi isällee "This is Boring."

JJ Price

[Kaljapallo]

Hyvä rapo, aikalailla samanlaista menoa ku sivullekirjoittaneella tammikuisella reissulla.

Tuli just mietittyä kannattaako tuol asustaa. Miltä vaikutti? Aika hyvällä paikalla ilmeisesti.

Samassa hostellissa tuli lusittua neljä yötä hyvin edukkaasti (muistaakseni about 50£). Oltiin frendin kanssa liikenteessä ja buukattiin täten 2 sänkyä neljän hengen huoneesta. Kämppiksinä oli ihan siistiä porukkaa, joten siinä mielessä kävi tsägä. Huoneet on aika paskassa kondiksessa, ikkunat vetää ja muuta, mutta toisaalta eipä tuolla nyt tullu vietettyä aikaa ku yöunien verran. Oman lukon jos ottaa messiin, saa tavarat kaappiin jemmaan ettei pääse kukaan kopeloimaan. Ja ainakin meidän visiitin aikana tuntu olevan vähän joka paikka rempassa. Aamukasilta alko sellanen rytkytys ettei enää tarvinnut vedellä sikeitä, mikä ei sinänsä haitannu koska viidessä päivässä on hankala nähä ees murto-osaa tosta stadista. Aikasin tuli siis lähettyä liikenteeseen.

Mutta tosiaan ihan loistavalla mestalla Victoria-metrolinjan varrella. Pääsee suuntaan ku suuntaan tosi iisisti. Plussaa myös alakerran nightclubista jossa oli hyvä hörppästä illan vikat ohrat, tuntu olevan aika suosittu ainakin viikonloppusin. Asiakaskuntahan oli alta kolmekymppistä joten ois sieltä voinu koittaa vonkaakin, jos olis osannut siis.

Ykkösestä kymppiin-asteikolla annan arvosanaks seiskan

++ Sijainti
++ Hintataso
+ Ilmanen (paska) aamiainen
+ Nightclub
+ Nuori asiakaskunta

- Mestan kondis
- Meteli


Ajattelin että sen verran läheltä liippaa topicin aihetta että vois tähän ruikkasta. Ei haitanne...