10 000 tunnin sääntö

[Johnny99]

Kertokaapas valmentajat (ja muut junnuja läheltä seuraavat) kuinka monta pelaajaa teidän joukkueesta tällä hetkellä treenaa niin paljon, että tuon 10 000 tahdissa ollaan?

Veikkaan että n.10 lasta. Sankarit tosin ovat vasta 6v.

[mtontola]

Joo, tuo on se palloliitonkin uusi ajattelutapa - keskitytään muutamaan lahjakkuuteen. Uskotaan ettei pyramidin pohjan leveydellä ole väliä kunhan se kärki on kunnolla rakennettu.

Mitenkään en voi ymmärtää miten nämä eri toiminnot sulkisivat toinen toisensa pois.

[Callit]

Mitenkään en voi ymmärtää miten nämä eri toiminnot sulkisivat toinen toisensa pois.

100 000% sama. Itse en todellakaan ymmärrä miksi ei uskota siihen, että voidaan samanaikaisesti hioa lahjakkuuksia ja ylläpitää suuria "kaikki pelaa" joukkoja. itse asiassa nämä asiat tukevat toisiaan.

[Callit]

Eipä Suomessa ole kuin kourallinen junnuja, joiden treenimotivaatio riittää kansainväliselle tasolla, eikä sitä määrää oikein isommaksi saa. Sen motivaation kun on tultava sisältä päin.

Höpö, höpö, höpö ja vielä kerran höpö. Otan nyt perusteeksi sellaisen yleiskatteisen sanan kuin kulttuuri, jonka vaikutuksen tiivistän ihan kiireen takia lyhyesti. Jos jonkin maan futiksen "kulttuurin" mukaan harjoituksia on 2-5 viikossa, niin 99% prosenttia niistä innostuneimmistakin tyytyy siihen plus kenties johonkin omaan hönzäilyyn. Mutta jos alusta pitäen olet "kulttuurissa", jossa lahjakkaimmat vedetään aina vaan kovemman eli tiiviimmän harjoittelun pariin, on lopputulos aivan toinen. Nyt Viinuri saa hepulin, kun otan esimerkiksi Euroopan parhaaksi kasvattajamaaksi 10 vuodessa nousseen Saksan. Siellä suurin osa lahjakkuuksistakin treenasi vielä 10 vuotta sitten aivan liian vähän, mutta tilanne on radikaalisti muuttunut, mikä näkyy tuloksissa ja pelaajissa ihan yleisestikin. Olisi hulluutta kuvitella, että junnujen motivaatio tai lajirakkaus olisi koenut jonkinlaisen muutoksen. Kyse on "kulttuurista", vaatimustasosta ja tavasta toimia.Jos jonkun talentin motivaatio ei riitä harjoitteluun, on akatemiaan tulossa jono talentteja, jotka ainakin aluksi väittävät, että se motivaatiota löytyy.

[Callit]

Tässä on taas musiikki hyvä vertailukohta. Suomi tuottaa väkimäärään nähden paljon kansainvälisen tason muusikoita. Itse musiikkiopistotoimintaa vierestä seuranneena voi vain todeta sen olevan äärimmäisen hyvin organisoitua ja osallistujaltaan jatkuvaa kehittymistä suosivaa ja kehittymisen määrää mittaavaa. Jokainen lapsi harjoittelee ohjatusti KERRAN viikossa ja harjoittelee soittoläksyt seuraavaan kertaan. Aluksi opetellaan perusteet ja kappaleet vaikeutuvat kehityksen myötä. Oppimista seurataan koesoittotilaisuuksissa, joissa ulkopuoliset "arvostelutuomarit" arvioivat oppilaiden taitoja. Näistä annetaan opiskelijalle arvosana ja ehdotuksia mihin kannattaa paneutua ja kehuja niistä kohdista, jotka ovat kunnossa. Samoin taitoja esitellään opppilaskonserteissa. Opistoon päästäkseen on osallistuttava pääsykokeisiin, joten kaikilla on jonkinlainen musiikillinen peruslahjakkuus. Joukkoon mahtuu sitten toki "sunnuntaisoittelijoita", mutta saman peruskoulun käyvät läpi kaikki tulevat huippumuusikot.

Miten jalkapallossa? Kuka ja missä määrittelee jalkapalloilun perusteet, jotka kaikkien tulisi osata. Joku jossain threadissä mainitsi Saksan liitolla olevan jotain vastaavanlaisia "perustaitoja" määriteltynä.

Jeeeeeee, olen löytänyt sielunveljen, aatosteni sukulaisen. Olen aina käyttänyt musiikkia vertailukohtana, koska itse "sjunger hällre än bra" tyyppinäkin pystyn erottamaan kaukaa oikean ja vähemmän oikean muusikon. Varsinkin viulistin. Samalla tavalla "pesisihminenkin" erottaa Ronaldinhon antijalkapalloilijasta.

Saksan liitolla on tosiaan perustaitojen opetteluun video "peruskoulusta". Samanlainen oli muuten Ruotsin liitolla jo kauan sitten.

Itse asiassa Prufrockin mainitsema asia suomalaisen muusikkokoulutuksesta kuvastaa sanaa "struktuuri". Tämän viikon Urheilulehdessä Gert Remmel pistää Palloliiton Jakosen tiukille visioista. Jakonen puhuu sinänsä ihan viisaita junnuvalmennuksesta, muttei kertaakaan mene tähän aiheeseen, mikä mielestäni vesittää koko jutun. Mitä hyötyä siitä, on jos valmentajat, nappulat ja vanhemmat omaksuvat uuden ajattelutavan, jos ei mitata osaamista ja rakenneta portaita etenemiselle.

[Kaihlamo]

Veikkaan että n.10 lasta. Sankarit tosin ovat vasta 6v.

Sulla on joukkueessa 10 6-vuotiasta poikaa, jotka treenaavaat keskimäärin joka ainut päivä 1-2 tuntia pallon kanssa Onneksi olkoon vaan sitten. Mä väitän, että meillä vastaavasta ikäluokasta ei löydy yhtään tälläistä poikaa vielä. Ei 6-vuotiaana oikeasti ole edes tälläiseen vielä tarvetta, sillä ne on vielä pikkulapsia joiden ajan pitää kuulua monipuolisesti liikkuen ja leikkien. Tämä siis mun mielipide.

[Callit]

Sulla on joukkueessa 10 6-vuotiasta poikaa, jotka treenaavaat keskimäärin joka ainut päivä 1-2 tuntia pallon kanssa Onneksi olkoon vaan sitten. Mä väitän, että meillä vastaavasta ikäluokasta ei löydy yhtään tälläistä poikaa vielä. Ei 6-vuotiaana oikeasti ole edes tälläiseen vielä tarvetta, sillä ne on vielä pikkulapsia joiden ajan pitää kuulua monipuolisesti liikkuen ja leikkien. Tämä siis mun mielipide.

Näinhän se on, vakka toisaalta täälläkin on moni tunnustanut pelailleensa yli 5h junnukesinä.  Tuo 10000 tuntia ei tietenkään jakaannu tasaisesti vuosille eikä varsinkaan vuodenajoille. Näin siis varsinkin Suomessa.

Siitä Jakosen haastattelusta vielä sen verran, että oikein hakemalla hain siltä jonkinlaista määrällistä tavoitetta näistä 10000h pojuista, mutta turhaan. Toinen silmiin pistänyt asia oli se, että Remmel tarjosi sille pariin otteeseen Sveitsiä vertailukohdaksi, mutta se sivuutti aiheen vastaamatta. Sen sijaan Jakonen höpötteli Hollannista sopivana esimerkkinä, mikä itseäni ihmetyttää suuresti.

[ohimo]

Harrastetaan Suomessakin lajeja joissa treenataan tuohon 10000h tähtääviä määriä. Esimerkkinä telinevoimistelu. Tyttäreni aikanaan treenasi n.20h viikko ohjatussa toiminnassa alle 10 vuotiaana (futistreenit päälle). Lopetti, kun rupesi temput olemaan järjenvastaisia. Sillä vauhdilla olisi tuohon 10000 tuntiin kerennyt kymmenessä vuodessa eli n. 15 - 16 vuotiaana. Tytöt aloittivat viisi vuotiaina. Treenimäärät olivat kovia heti kilparyhmän perustamisesta lähtien ja niitä kasvatettiin kokoajan ryhmän tason mukaan.

Tämä johti siihen, että 1. tasolla eli aloittelijoiden kilpailuissa oli n. 300 tyttöä, 2 tasolla (n. 2 vuotta treeniä) 30, 3. tasolla alle kymmenen tai jopa 1. Eli osallistuja määrien pudotus kilpatoiminnassa oli hirmuinen. Kolmos tason temppuja ei 1 - 2 kertaa viikossa treenaamalla opi. Tasoja on muistaakseni jonnekin kutoseen joka alkaa olla TV:stä tuttua kieppumista ja vaati tytöiltä käytännössä asumista salilla.

Futiksessa, kun pelaajia tarvitaan reilut kaksikymmentä joukkueeseen tulisi viisi vuotiaita olla tällä kaavalla kymmeniä tuhansia, että saadaan kentällinen 10000h treenannutta kasaan. Eli nämä tulevat Litmaset eivät mahdu yhden seuran jalkapallokouluun.

Ei sovi kaikille, mutta jotkut harvat siihen pystyvät.

[Prufrock]

Yks juttu mitä tuo "tutkija" ei ihan täysin hahmota: nuo "tutkitut" huippumenestyjät on rakastaneet sitä mitä ne tekee. 

Luuletko, että rakkaus on se tekijä, joka tekee huippupelaajasta juuri sen huipun.

Tutkijalle tässä väitöksessä on kaksi ongelmakohtaa:
1. Jos rakastat peliä tarpeeksi, vaikket harjoittele, sinusta tulee huippu???
2. Jos harjoittelet paljon, mutta et rakasta tarpeeksi, sinusta ei voi tulla huippua??

Kyllä varmaan jokainen lahjakkuutta yleisesti ottaen tutkinut ymmärtää, että 10000 tunnin harjoittelu lajissa kuin lajissa vaatii itsestä lähtevää motivaatiota tai sanottakoon sitä vaikka rakkaudeksi lajiin. Vaikeus tässä asiassa on, että se vaatii paljon muutakin, jotta se voisi onnistua. Tiellä huipuksi on muutamia perustekijöitä, joiden täytyy olla kunnossa ja yksi niistä on luonnollisesti motivaatio. Muita voivat olla jonkinasteinen lajin vaatima peruslahjakkuus (esim. liikunnallisuus, musikaalisuus), ymmärrys lajia kohtaan, jne

Väännetään vielä tämä "tutkimus" rautalangasta:

"Useissa eri alojen tutkimuksissa on löydetty yksi yhteinen tekijä, joka KAIKILLA HUIPUILLA LAJISTA RIIPPUMATTA on ollut. Se tekijä on HARJOITTELUN MÄÄRÄ!"

Ei siinä mitään sen ihmeempää ole. Jos tahdot huipuksi, sinun on harjoiteltava niin perkeleesti. Olen henkilökohtaisesti myös vakuuttunut siitä, että ohjatun harjoittelun lisääminen ei johda toivottuun lopputulokseen. Sensijaan lapsille pitäisi kehittää erilaisia pelin ja leikin kaltaisia "harjoituksia", joita he voivat omalla ajallaan ja omassa tehdissaan harjoitella. Kyllä perushöntsääminenkin vie taitoa eteenpäin, mutta variaatio aina välillä, varmasti vielä enemmän.

[Mayhem]

Sulla on joukkueessa 10 6-vuotiasta poikaa, jotka treenaavaat keskimäärin joka ainut päivä 1-2 tuntia pallon kanssa Onneksi olkoon vaan sitten. Mä väitän, että meillä vastaavasta ikäluokasta ei löydy yhtään tälläistä poikaa vielä. Ei 6-vuotiaana oikeasti ole edes tälläiseen vielä tarvetta, sillä ne on vielä pikkulapsia joiden ajan pitää kuulua monipuolisesti liikkuen ja leikkien. Tämä siis mun mielipide.

Niin, ei välttämättä tarvetta, mutta jos nappulat oikeasti tykkäävät mieluummin pelailla futista kuin leikkiä hiekkalaatikolla, niin en näe siihen mitään estettä. Tuon ikäisten pelailu varmasti on vielä melko monipuolistakin ihan itsestään, kun mitään tarkkoja raameja ei pelailussa vielä ole.

[Viinioksa]

Höpö, höpö, höpö ja vielä kerran höpö. Otan nyt perusteeksi sellaisen yleiskatteisen sanan kuin kulttuuri, jonka vaikutuksen tiivistän ihan kiireen takia lyhyesti. Jos jonkin maan futiksen "kulttuurin" mukaan harjoituksia on 2-5 viikossa, niin 99% prosenttia niistä innostuneimmistakin tyytyy siihen plus kenties johonkin omaan hönzäilyyn. Mutta jos alusta pitäen olet "kulttuurissa", jossa lahjakkaimmat vedetään aina vaan kovemman eli tiiviimmän harjoittelun pariin, on lopputulos aivan toinen.

Kyllä Litmaset, Forssellit ja Tainiot ovat treenanneet valtavasti omalla ajalla. Vaatia voi mitä tahansa, mutta rajoittavana tekijänä on aina se joukko, jota ylipäänsä kiinnostaa satsata hyvin epävarmojen tulevaisuudennäkymien jalkapalloon tosissaan. Tätä joukko ei hevillä saa sen suuremmaksi.

[Viinioksa]

Harrastetaan Suomessakin lajeja joissa treenataan tuohon 10000h tähtääviä määriä. Esimerkkinä telinevoimistelu. Tyttäreni aikanaan treenasi n.20h viikko ohjatussa toiminnassa alle 10 vuotiaana (futistreenit päälle). Lopetti, kun rupesi temput olemaan järjenvastaisia. Sillä vauhdilla olisi tuohon 10000 tuntiin kerennyt kymmenessä vuodessa eli n. 15 - 16 vuotiaana. Tytöt aloittivat viisi vuotiaina. Treenimäärät olivat kovia heti kilparyhmän perustamisesta lähtien ja niitä kasvatettiin kokoajan ryhmän tason mukaan.

Erään tutkimuksen mukaan huipputaso taitoluistelussa vaatii 20 000 harjoitustuntia...

[defcon1]

Mitenkään en voi ymmärtää miten nämä eri toiminnot sulkisivat toinen toisensa pois.

Ihannetilassa ne ei suljekaan, mutta tuon uuden SPL-toimintastrategian aloitus näyttää pahalta. Minun kommenttieni tarkoitus on pistää hiukan miettimään asioita laajemmalti.
Ihan eka pohdittava asia on tämä 10K tunnin juttu, jos sitä käytetään esim. ehdottamallasi tavalla.

Luuletko, että rakkaus on se tekijä, joka tekee huippupelaajasta juuri sen huipun.

Juu, siitä hommassa on loppujen lopuksi kysymys - vaikka haluaisikin kutsua sitä motivaatioksi. Ei Hendrix olis treenannut teininä kymmentä tuntia päivässä jos ei olis rakastanut musiikkia, eikä Nedved olis kikkaillut pallon kanssa kunnes iltayöstä valot sammutettiin pelkästään rahan takia.

Tutkijalle tässä väitöksessä on kaksi ongelmakohtaa:
1. Jos rakastat peliä tarpeeksi, vaikket harjoittele, sinusta tulee huippu???
2. Jos harjoittelet paljon, mutta et rakasta tarpeeksi, sinusta ei voi tulla huippua??

Tuossa on taas ongelmakohtia vain "tutkijalle"...

Väännetään vielä tämä "tutkimus" rautalangasta:
"Useissa eri alojen tutkimuksissa on löydetty yksi yhteinen tekijä, joka KAIKILLA HUIPUILLA LAJISTA RIIPPUMATTA on ollut. Se tekijä on HARJOITTELUN MÄÄRÄ!"

Katos tuonne ylöspäin ketjussa sivun 2 ekaan viestiin...
Pistin alun alkaenkin kyseenalaiseksi "tutkimuksen" metodit (olettama - johtopäätös - tutkimustulos - otanta jne.), en treenimääriä sinänsä - vaikka ihan yhtä hyvin tuntimääräksi voidaan sanoa mikä vaan iso luku.
Minusta on myös aika hömelöä että noin itsestään selvään asiaan vaaditaan tutkimusta - vai odottiko joku tosissaan että tuloksena voisi olla "ei tartte treenata, huipulle pääsee muutenkin"?

[Kaihlamo]

Niin, ei välttämättä tarvetta, mutta jos nappulat oikeasti tykkäävät mieluummin pelailla futista kuin leikkiä hiekkalaatikolla, niin en näe siihen mitään estettä. Tuon ikäisten pelailu varmasti on vielä melko monipuolistakin ihan itsestään, kun mitään tarkkoja raameja ei pelailussa vielä ole.

Ei tietenkään mitään estettä ole, mutta tuon ikäisillä on myös paljon muitakin mielenkiintoisia aktiviteettejä luontaisesti (tarhassa ja pihaleikeissä) ja tarkoitinkin, että se on ihan hyvä tuossa iässä olla näissä mukana ilman että sitä palloa otetaan joka paikkaan mukaan. Monipuolinen liikunta ja leikkiminen on tuossa iässä paljon tärkeämpää kuin se, että osaako 6-vuotias pomputtaa 10 kertaa tai tehdä Cruyiffin käännöksen. Ne asiat varmasti oppii kyllä myöhemminkin.

[Mayhem]

Ei tietenkään mitään estettä ole, mutta tuon ikäisillä on myös paljon muitakin mielenkiintoisia aktiviteettejä luontaisesti (tarhassa ja pihaleikeissä) ja tarkoitinkin, että se on ihan hyvä tuossa iässä olla näissä mukana ilman että sitä palloa otetaan joka paikkaan mukaan. Monipuolinen liikunta ja leikkiminen on tuossa iässä paljon tärkeämpää kuin se, että osaako 6-vuotias pomputtaa 10 kertaa tai tehdä Cruyiffin käännöksen. Ne asiat varmasti oppii kyllä myöhemminkin.

Näinpä, jmutta eipä siitä haittaa ole jos se tekniikka kehittyy leikkimielisen pelailun yhteydessä jo tuossa iässä. Voi varmaan olettaa, että jos tuon ikäinen lapsi on kiinnostunut jalkapallosta, niin häntä kiinnostaa purkaa energiaa myös muunlaiseen liikkumiseen.

[Johnny99]

Sulla on joukkueessa 10 6-vuotiasta poikaa, jotka treenaavaat keskimäärin joka ainut päivä 1-2 tuntia pallon kanssa Onneksi olkoon vaan sitten. Mä väitän, että meillä vastaavasta ikäluokasta ei löydy yhtään tälläistä poikaa vielä. Ei 6-vuotiaana oikeasti ole edes tälläiseen vielä tarvetta, sillä ne on vielä pikkulapsia joiden ajan pitää kuulua monipuolisesti liikkuen ja leikkien. Tämä siis mun mielipide.

Eipä tuolla esittämälläsi tuntimäärällä tarvitse olla mitään tekemistä "vauhdissa olemisen" kanssa, lisäksi 'keskimäärin' & 'joka ainut' tekevät tuosta jo melko ristiriitaisen kysymyksen. Mutta veikkaisin että melkein joka kolmas joukkueestamme leikkii vuodessa keskimäärin tunti per päivä pallon kanssa. Tämä kun yhdistetään innostukseen ja monipuoliseen liikkumiseen, niin ihan vauhdissahan tollaset nassikat ovat.

Esikouluikäisissähän näitä lapsia kyllä riittää, ongelmat alkanevat siinä vaiheessa kun lapsi alkaa koulunkäynnin aloittamisen myötä hitaasti mutta varmasti itsenäistymään. Silloin lapsen vapaa-ajan aktiviteeteille tulee monta uutta kilpailijaa ja perheeltä peritty aktiivinen liikunnallisuus saa erilaisia kulttuureja kilpailijakseen. Käytännössä siis Peksi sai kotona ruutuaikaa 30min per päivä, mutta nyt kahden kaverin luona voi pelaa pleikkaa niin paljon kuin haluaa.

[Noviisi]

Harrastetaan Suomessakin lajeja joissa treenataan tuohon 10000h tähtääviä määriä. Esimerkkinä telinevoimistelu. Tyttäreni aikanaan treenasi n.20h viikko ohjatussa toiminnassa alle 10 vuotiaana (futistreenit päälle). Lopetti, kun rupesi temput olemaan järjenvastaisia. Sillä vauhdilla olisi tuohon 10000 tuntiin kerennyt kymmenessä vuodessa eli n. 15 - 16 vuotiaana. Tytöt aloittivat viisi vuotiaina. Treenimäärät olivat kovia heti kilparyhmän perustamisesta lähtien ja niitä kasvatettiin kokoajan ryhmän tason mukaan.

Tämä johti siihen, että 1. tasolla eli aloittelijoiden kilpailuissa oli n. 300 tyttöä, 2 tasolla (n. 2 vuotta treeniä) 30, 3. tasolla alle kymmenen tai jopa 1. Eli osallistuja määrien pudotus kilpatoiminnassa oli hirmuinen. Kolmos tason temppuja ei 1 - 2 kertaa viikossa treenaamalla opi. Tasoja on muistaakseni jonnekin kutoseen joka alkaa olla TV:stä tuttua kieppumista ja vaati tytöiltä käytännössä asumista salilla.

Futiksessa, kun pelaajia tarvitaan reilut kaksikymmentä joukkueeseen tulisi viisi vuotiaita olla tällä kaavalla kymmeniä tuhansia, että saadaan kentällinen 10000h treenannutta kasaan. Eli nämä tulevat Litmaset eivät mahdu yhden seuran jalkapallokouluun.

Minun molemmat siskoni ovat harrastivat pitkään telinevoimistelua ja treenejä oli usein kahdet päivässä (puhutaan siis jo kansallisesta huipputasosta).
Muistan useaan otteeseen ihmetelleeni kuinka vähän veljelläni oli futistreenejä siskoihin verrattuna, vaikka pelasi jo B-tasolla ja olivat B:n SM-sarjassa.
Myös treenauskulttuureissa näkyi selvä ero. Futiksessa mentiin sivustakatsojan näkökulmasta monesti puolitehoilla kun taas telinevoimistelussa hiottiin jotain tiettyä liikettä kymmeniä ja satoja kertoja peräkkäin maksimaalisen keskittymisentilan vallitessa. Eli telinevoimistelussa (kun on yksilölaji) valmennetaan huippuja henkilökohtaisesti. Omalla ajalla ei juuri lainkaan treenata. Valmentaja seuraa kaikki ne sadat ja tuhannet toistot sivusta ja antaa jatkuvasti palautetta ja korjaa liikkeitä ja tekniikkaa. Futiksessa ei perinteisesti ole tähän menty, koska kyseessä on joukkuelaji (eikä seuroilla ole varaa palkata riittävän montaa pätevää valmentajaa, jotta treenauksesta ja palautteenannosta voisi rakentaa yksilöllistä). Näin ollen joukkuetreeneissä vain sivutaan asioita melko nopeasti ja pelaajan omalle vastuulle jää niiden satojen, tuhansien ja satojentuhansien toistojen suorittaminen omalla ajallaan (vain riittävien toistojen kautta liikkeet automatisoituvat ja tulevat sujuviksi). Ongelma on se, ettei kaikki pelaajat ja vanhemmat tiedä, että joukkuetreenien lisäksi kuuluu tehdä jatkuvasti tätä omatoimista treeniä, jossa toistoja tulee niin paljon, että asiat todella opitaan. Toinen ongelma on se, ettei ole valmentajaa puuttumassa virheellisiin suorituksiin omatoimisissa treeneissä. Kolmas ongelma on se, ettei talvella ole riittäviä mahdollisuuksia omatoimiseen treenaamiseen. Neljäs ongelma on se, ettei suomalaista koulujärjestelmää ole rakennettu niin, että se tukisi omien lahjakkuusalueiden etsimiseen ja löytämiseen ja sitten antaisi tilaa ja mahdollisuuksia tämän lahjakkuuden riittävään hiomiseen ja harjoittamiseen. Sen sijaan koulujärjestelmä antaa viestin siitä, että on hyvä olla melko hyvä kaikessa (tekee tunnollisesti 1-2 tuntia kotitehtäviä joka ilta), mutta ei mestari missään.

[Prufrock]

hauska huomata, että ollaan sielunveljen kanssa tässäkin asiassa samaa mieltä.

Höpö, höpö, höpö ja vielä kerran höpö. Otan nyt perusteeksi sellaisen yleiskatteisen sanan kuin kulttuuri, jonka vaikutuksen tiivistän ihan kiireen takia lyhyesti. Jos jonkin maan futiksen "kulttuurin" mukaan harjoituksia on 2-5 viikossa, niin 99% prosenttia niistä innostuneimmistakin tyytyy siihen plus kenties johonkin omaan hönzäilyyn. Mutta jos alusta pitäen olet "kulttuurissa", jossa lahjakkaimmat vedetään aina vaan kovemman eli tiiviimmän harjoittelun pariin, on lopputulos aivan toinen.

Tätä jalkapallonkulttuurin käsitettä kannattaa kyllä hieman katsella tarkemmin. Tällaiseen kulttuurin "joukkovoimaan" liittyy aina ulkopuolinen paine, joka kertoo kuinka asiat tehdään oikeasti. Kertoo on ehkä väärä termi, koska tässä kuitenkin usein liikutaan tiedostamattomalla puolella ja sanojen ulottumattomissa. Olisiko ollut FF2:lla tai jossain lehdessä joukkueesta, jossa oli valmentajien mielestä "motivoituneemmat" ja "höntsääjät". Koska joukkueen haluttiin jatkavan vaikka kaikki eivät selvästikään olleet motivoituneita kovaan harjoitteluun ehdottivat valmentajat ryhmän jakamista siten, että jotkut harjoittelisivat enemmän, toiset vähemmän, mutta kaikki pelaisivat. Lopputulos oli, että kukaan ei halunnut vähemmän harjoittelevien ryhmään ja toinen tästä seurannut ikävämpi lopputulos oli, että kauden jälkeen "höntsääjistä" niin moni lopetti, että joukkuetoiminta loppui.

Käykää muuten huviksenne katsomassa netistä jonkun jääkiekkojoukkueen harjoitusaikoja ennen kauden alkua ja samanikäisiä futareita. Ero on aika huomattava. Kiekkoilijoilla on jääaikaa samanverran kuin futareilla harjoituksia yhteensä, mutta sen lisäksi kiekkoilijoilla on oheisia, lihaskuntoa, lenkkejä yms. Ohjatut viikkotuntimäärät olivat tyyliin 18h vs. 8h ja arvaatte varmaan kummalla enemmän.

Toinen selkeä kulttuuriin liittyvä seikka on yhteisön ja perheen sisäinen arvostus. Oikeassa jalkapallomaassa tämä on itsestään selvää. Varmasti koko kaupunginosa arvostaa ja tietää jos "meidän Jose" on päässyt Real Madridin junnuihin. Puhumattakaan omasta perheestä, joka varmasti on jutussa täysin rinnoin mukana. Suomessa tämä ero näkyy siinä, että "kärjistetysti" lähes kaikki huiput ovat jalkapalloperheestä (ainakin tilastollisesti merkittävä osa;-). Ja jos ei sukunimi nyt olekaan Eremenko tai Forssell, niin kotijoukoissakin täytyy kannustuksen, ymmärryksen ja rahoituksen olla aika korkealla tasolla. Toki tämä varmasti pitää paikkaansa lajissa kuin lajissa. Itseasiassa juuri se, että kaikissa lajeissa on olemassa perheitä, jonka edustajia löytyy useassa polvessa lajin huipulta, kertoo juuri perheen sisäisestä arvostuksesta (kulttuurista), joka automaattisesti ohjaa ja kannustaa juuri tuohon lajiin (toki taustalla on varmasti myös esim. geneettiset ominaisuudet, jotka soveltuvat juuri tuohon lajiin)

Olisi hulluutta kuvitella, että junnujen motivaatio tai lajirakkaus olisi koenut jonkinlaisen muutoksen. Kyse on "kulttuurista", vaatimustasosta ja tavasta toimia.Jos jonkun talentin motivaatio ei riitä harjoitteluun, on akatemiaan tulossa jono talentteja, jotka ainakin aluksi väittävät, että se motivaatiota löytyy.

Ja on myös hyväksyttävä se ikävä tosiasia, että jokainen saavuttaa oman huippunsa, ja joillekin se tulee (vain muiden mielestä!) liian aikaisin. Jos motivaatio loppuu, on oma huippu siinä! Musiikkiopisto, taitovoimistelu ja baletti tuottavat kaikki omat huippunsa, mutta myös moninkertaisen määrän tielle jääneitä. Tämä on se syy, miksi pohjan pitää olla kunnossa ja antaa kaikkien yrittää saavuttaa oma huippunsa.

[Ganea]

Mitä hyötyä siitä, on jos valmentajat, nappulat ja vanhemmat omaksuvat uuden ajattelutavan, jos ei mitata osaamista ja rakenneta portaita etenemiselle.

Tarkoititko jotain tälläistä: http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=160031?

[mtontola]

Vancouver liukukiekko foorumilla luettu 66000 kertaa, kyseinen otsikko luettu 2000 kertaa. Puhutaan jalkapallofoorumista. Saadaan hetki duunata parhaamme ennen kuin voidaan aloittaa hengityksen pidatys.

[Noviisi]

Vancouver liukukiekko foorumilla luettu 66000 kertaa, kyseinen otsikko luettu 2000 kertaa. Puhutaan jalkapallofoorumista. Saadaan hetki duunata parhaamme ennen kuin voidaan aloittaa hengityksen pidatys.

Ymmärsikö joku muu, mitä tässä oikein yritettiin sanoa? .... ahaa, hetken tuumattuani, taisin sittenkin ymmärtää mistä tuossa ekassa virkkeessä oli kyse. Hidas hämäläinen kun olen...

[Callit]

"Kulttuurin" käsite selvästikin hallussa, noin se menee. Jos joku ei sisäistänyt, niin asian voisi havainnollistaa "ihmiskokeelle". Musiikkimaailmasta tietty. Kaksi identtistä kaksosta sijoitetaan eri perheisiin siinä vaiheessa, kun he ovat soittaneet innokkaasti kitaraa esim. 3 vuotta. Vrt. ensimmäiset juniorivuodet. Toinen menee perheeseen, jossa on aina harrastettu ja arvostettu musiikkia ja soittamista. Perheen kodin läheisyydessä on runsaasti mahdollisuuksia musiikin harrastamiseen, ja monet luokkatoverit käyvätkin erilaisissa kerhoissa, ja aikovat myöhemmin lähellä sijaitsevaan musiikkiopistoon. Toinen sijoitetaan perheeseen, jossa kukaan ei ole koskaan soittanut ja arvostuskin on kyseenalaista. Asuinympäristössä ei juurikaan ole mahdollisuuksia musiikin harrastamiseen.

Kysymys kuuluukin, millaisia muusikoita näistä nappuloista tulee? Ja korostan sitä, että lahjakkuudella ja sillä Prfrockin mainitsemalla oman tason korkeudella ei ole tässä merkitystä. Tärkeää on tajuta suhteellinen ero näitten "muusikoitten" välillä. Lahjat ja "lajirakkaushan" olivat samat.

[Prufrock]

Kysymys kuuluukin, millaisia muusikoita näistä nappuloista tulee? Ja korostan sitä, että lahjakkuudella ja sillä Prfrockin mainitsemalla oman tason korkeudella ei ole tässä merkitystä. Tärkeää on tajuta suhteellinen ero näitten "muusikoitten" välillä. Lahjat ja "lajirakkaushan" olivat samat.

Loistava esimerkki ympäristön (kulttuurin) vaikutuksesta yksilön kehitykseen. Näin juuri ja vain toisesta tulee todennäköisesti muusikko tai ainakin hänellä on siihen paljon paremmat edellytykset.

Se oma huippu tulee kuitenkin molemmille! Potentiaalia on molemmilla "saman verran"! Molemmilla on lähtökohtaisesti (synnynnäiset ja varhaisvuosina saadut) sama potentiaali kehittyä. Se syy miksi lajin harrastaja lopettaa tai harrastaa vähemmän kuin toinen (tai vähemmän kuin itse aikaisemmin) on kuitenkin henkilökohtainen! Mutta mielenkiintoinen havainto on se, että jos sisäiset asiat ovat samalla lailla, on sen syyn lähes varmuudella tultava itsen ulkopuolelta! Syynä voi olla negatiivinen tai ei-kannustava ympäristö tms.

Oma huippu ei ole sama kuin se mihin olisi yrittänyt jos olisi harjoitellut vielä enemmän, koska silloinhan kukaan ei koskaan saavuttaisi omaa huippuaan. Aina olisi voinut harjoitella hieman enemmän. Oma huippu on vain se mihin asti pääsee, harjoitteli sitten paljon tai vähän. Surullista on vain se, jos jälkikäteen katuu sitä, ettei yrittänyt tarpeeksi.

Tästä on itseasiassa "oikea" esimerkki musiikin maailmasta;-) Maailmankuulut De Prén sisarukset Jacqueline ja Hilary. Ensimmäinen oli sellovirtuoosi ja jälkimmäinen huilisti. Hilary oli aluksi selkeästi parempi soittaja kuin siskonsa, mutta huono opettaja sai hänet lopettamaan soittamisen joksikin aikaa (ulkopuolinen syy). Jacqueline puolestaan jatkoi ja hän on edelleen (kuoli 1987) yksi kuuluisimmista koskaan eläneistä sellisteistä. Lahjakkuus molemmilla ilmeinen, perhetausta tukeva ja sama, mutta ulkopuolinen syy, liian ankara opettaja,  sai Hilaryllä aikaan (tilapäisen) lopettamisen, eikä hänestä koskaan tullut niin hyvää kuin siskostaan. Voi olla että tästä tehdyssä elokuvassa http://en.wikipedia.org/wiki/Hilary_and_Jackie ei tähän Hilaryn tilapäiseen lopettamiseen kiinnitetty niin suurta huomiota (en ole nähnyt elokuvaa), mutta se kerrottiin elokuvan pohjana olevassa omaelämankerrallisessa kirjassa

[Viinioksa]

"Kulttuurin" käsite selvästikin hallussa, noin se menee. Jos joku ei sisäistänyt, niin asian voisi havainnollistaa "ihmiskokeelle". Musiikkimaailmasta tietty. Kaksi identtistä kaksosta sijoitetaan eri perheisiin siinä vaiheessa, kun he ovat soittaneet innokkaasti kitaraa esim. 3 vuotta. Vrt. ensimmäiset juniorivuodet. Toinen menee perheeseen, jossa on aina harrastettu ja arvostettu musiikkia ja soittamista. Perheen kodin läheisyydessä on runsaasti mahdollisuuksia musiikin harrastamiseen, ja monet luokkatoverit käyvätkin erilaisissa kerhoissa, ja aikovat myöhemmin lähellä sijaitsevaan musiikkiopistoon. Toinen sijoitetaan perheeseen, jossa kukaan ei ole koskaan soittanut ja arvostuskin on kyseenalaista. Asuinympäristössä ei juurikaan ole mahdollisuuksia musiikin harrastamiseen.

On selvää että Suomessa jalkapalloilijoita arvostetaan vähemmän kuin jossain menestyneemmissä maissa, ja se vaikuttaa myös lajiin tosissaan satsaavien määrään. Mutta kuinka se korjataan? Vastaus: menestymällä ja tuottamalla enemmän huippupelaajia. Ollaan taas lähtöpisteessä.

[tupoleevi]

Käpan 2015 visiossa oli muistaakseni maininta että "oma halli jolla alue joka aina auki omatoimiselle harjoittelulle" tms. En nyt jaksa tarkistaa kuinka tuo oli muotoiltu. Loistava ideahan tuo, junnut voivat tulla neppailemaan sinne eivätkä säät häiritsisi talvella.

Kuinkahan monta junnua siellä sitten aikanaan oikein on neppailemassa.

Kesällä näkee (lomien aikana) tyhjyyttään loistavat futiskentät paikkakunnasta riippumatta.
Halli on toiveunta ajattelulle, että omatoiminen harjoittelu lisääntyisi. Saattaa siellä 1 - 2 junnua harjoitella, jos tietokonepeleiltään ehtivät.
Omatoiminen harjoittelu ei kuulu suomalaiseen jalkapalloon. Jos joku harjoittelee omatoimisesti, häntä pidetään omituisena.
Hän saattaa joutua jopa syrjityksi joukkueessaan, kun on mennyt tekemääm tätä "omatoimisen harjoittelun syntiä".