Täällä maalaillaan tulevaisuuden suunnitelmia

[Yeovil Town]

Suomen maajoukkue pitäisi olla vuonna 2020 kymmenen parhaan joukossa tjsp. Tänne sitä maalliko-brainstormia minne lähtis pallo pyörimään, sekä vapaamielistä kriittistä asiantuntijapalautetta

teemana on omassa viestissäni:


Osaavia nuoria tehokkaammin

Idea: Pelaajien vaihto kasvattajajoukkueiden välillä "vapaammaksi", enemmän futiksenpeluutaitoon perustuvaksi. Nykyään kun monet jengit tuppaa pitää oman porukkansa jolloin syntyy enemmän tylsistyneitä norkoilijoita jotka luottaa siihen että pysyy jengissä ja toisaalta motivoituneita jotka eivät pääse jengiin koska pelaajia on jo tarpeeksi

Kasvattajajoukkueilla tarkoitan tässä Veikkausliigaa alempia jengejä, en ota kantaa millä sarjatasoilla olisi parhaat edellytykset kasvattajajengeille

Edut: Menestymisen paine kasvaa -> pelaajat yrittävät enemmän ts. motivaation kasvu *
       Junnut saavat vaivattomammin ts. luontevammin tasoansa vastaavaa "koulutusta" **

Haitat: Menestymisen paine kasvaa -> yliyritys *
         Joukkueeseen ei muodostu tiivistä joukkuehenkeä ***

Yhteenveto: Etuja on enemmän ku haittoja jos tavoitteena on nuorten valmistus maajoukkueelle eikä yksittäisten seurojen menestys
 
Vai onko? Kuinka paljon esim. joukkuehenki vaikuttaa nuorten kehitykseen maajoukkuetason pelaajaksi?





*  (junnut tietävät että jengipaikka on vaakalaudalla jos peli ei kulje)
** ei ylimääräistä sotaa jengisiirtymisissä, jos futiksenpeluutaso edellyttää niin sinne siirrytään
*** jatkuva pelaajien vaihtuminen jengin sisällä voi pitää joukkuehengen alkutekijöissään

[winnie]

"Miks meidän Pekka ei päässy pelaa kovempia pelejä mut naapurin jukka pääs?"

e. Jotenkin tuntuu että tuo paine ei ole hyvä asia.

Oma Ehdotukseni sisältäisi valmentajien kouluttamista. Kaikille valmentajille painotettaisiin että tätä ja tätä pitää opettaa --> Remmelin peräänkuuluttama suomalainen peli-identiteetti.

[referee3000]

En osaa tarkemmin sanoa mitä pitäisi tehdä, mutta osaan kyllä sanoa millaista lopputuloksen pitäisi olla. Tärkeintä olisi se, että jokainen joka pelaa tässä maassa jalkapalloa omasta tahdostaan pelaisi siellä missä pelaamisesta pääsee nauttimaan täysillä. Painotan sanaa pelata, koska penkillä istuminen jatkuvasti ei ole kenenkään mielestä kivaa. En sano olevani kaikki pelaa-systeemin kannattaja, mutta pelaaminen tuo tähän lajiin sen ilon, eikä pelkkä reenaminen. Mitä tulee joukkueiden harjoituksiin, niin niiden tulisi olla sellaisia, että ne ovat riittävän haastavia ja mielekkäitä, eikä junnaamista. Kovaa mennään, mutta kivaakin saa olla.