Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Kaikki taas erinomaisia havaintoja. Tarkoittaako suljettu malli pelaamisessa ennalta sovittuja kuvioita, täysin staattisia pelipaikkoja, vai mitä?

Tarkoitin tässä yhteydessä malleja joita on selvästi hinkattu harjoituksissa läpi niin että esim. avaaminen tapahtuu aina samalla tavalla tyyliin "maalivahti syöttää oikealle topparille, joka takaisin maalivahdille, joka vasemmalle topparille, joka vasemmalle laiturille" jne. Tämä toki helppo tapa organisoida peli ja usein myös tuo tulosta. Jopa 5vs5 pelissä näki tälläistä ja suht. tehokasta se on kun vastustajat eivät osaa puolustaa yksilönä, puhumattakaan parina/ryhmänä hyvin.

[Elohiiri2]

Helsinki Cup raportti lähinnä 8vs8&5vs5 vaiheita tuli katsottua. 11vs11 vaiheessa ei juuri hyviä joukkueita ollut joita katsoa. Toki myös nuoremmissa otos on pääosin vain pk-seudun joukkueista. Huomiot pelaamisesta/valmentamisesta:

1) Joukkueet pelaavat käytännössä koko pelin "samalla tavalla" riippumatta mikä on tulos-> valmentajilla ei ole kykyä muokata pelaamista
2) Pelaamisen voi jakaa pääosin kolmeen kategoriaan A) ei ole mitään ajatusta ja koitetaan roiskia vaan palloa aina johonkin B) Koitetaan pelata mutta tehdään se todella suljetulla mallilla C) koitetaan pelata jalkapalloa, mutta ei vain suljetuin mallein-> nämä kategoriat jakautui n. 60, 30, 10. 5vs5 vaiheessa vaikeampi toki arvioida ja sen pitääkin olla luomumpaa
3) Valmentajat voi jakaa pääosin kahteen kategoriaan A) olen paikalla koska muut ei tätä tee B) olen paikalla voittamassa pelejä, varauksin C) olen paikalla kehittämässä pelaajia-> nämä jakautui n.50, 45, 5. Tulkinnan tein palautteen annosta kentälle tai sen puuttumisesta, joten tietenkin täysin subjektiivinen mielipide
4) Jos otetaan top-16 joukkueet vaikka U10 ja U11 sarjoista niin pelaajilla ei pääosin urheilullisia puutteita, pelaajien puutteet pääosin tekniikassa, isosta pelikäsityksessä ja nopeudessa(toiminnot ovat fyysisesti tai pelitoimintoina hitaita)
5) Parhaat U10 ja U11 jengit ovat KV-tasoa joissain asioissa, mutta puutteita on jo nyt pääosalla pelaajista selvästi, jopa niillä parhailla.
6) Valmentajat eivät puutu/osaa puuttua joukkueiden/pelaajien huonoihin ratkaisuihin-> peliä ei osata muokata kesken pelin tukemaan pelaajakehitystä/pelin kehittymistä
7) Yleisö osasi pääosin käyttäytyä hyvin näissä ikäluokissa, mutta melkein joka pelissä löytyy vanhempia joiden olisi parempi pitää suu täysin kiinni tai jäädä kotiin
8 ) Valmentajien palautteenanto on pääosin tasoa "Hyvä, hyvä" tai "älä tee noin". Positiivista vahvistamista kertoen tarkka toiminto tai korjaavaa oikeanlaista palautetta tapahtuu tosi vähän
9) Parhaissa peleissä oli hyvä tempo, jos kentän koko oli mitoitettu fiksusti suhteessa pelaajien kokoon ja pelaajamäärään-> tärkeä olisi huomioida arjessakin kun pelataan pelejä viikoittain että kenttäkoko tukee tätä
10) Jos mennään vähänkin alle ns. ihan parhaat joukkueet pelaajien taso romahtaa keskimäärin-> yksittäisiä hyviä pelaajia löytyy mutta todella vähän ja näissä joukkueissa valmentamisen sekä pelin taso myös korreloi vahvasti tätä

Ihan keskustelun vuoksi kysyn, miten siitä miten asiat ovat nyt, voi päätellä, miten niiden tulisi olla? Vai onko kyse vain spekulatiivisesta heitosta?

[bupa dukta]

Minkälaisia ohjeita 10-11v lapsille voi muuta antaa kuin että kuljeta jos tilaa, käänny ja syötä jos ruuhkaa ja syötä kaverille jos tällä etu.
Koko pelin ideahan on edetä vastustajan maalin lähelle ja tehdä maali. En tiedä onko olemassa "oikeaa" jalkapalloa. Eli että pyrittäisiin aina lähtemään lyhyellä avauksella ja etenemään syöttämällä vain jos varma paikka. Tämähän koko suomalaisen jalkapallon ongelma on, ei ole ohittamaan kykeneviä pelaajia eikä pärjätä kaksinkamppailuissa. Lääke tähän on lapsissa suoravuivainen peli. Kuljetuksia, palloa linjan taakse. Korkealta puolustamista niin päästään harjoittelemaan selustan puolustamista ja katkoja ylhäällä.
Oman joukkueen lapsille olen sanonut että maalivahti avaa sinne missä näkee tilanteen mukaab järkeväksi. Jos keskellä kenttää on oma pelaaja yksin niin pallo sinne. Jos vastustaja prässää maalipotkua kolmella pelaajalla niin pallo niin pitkälle ku lähtee. Jos ei puolustajaa merkata niin lyhyt avaus.
Vaikea antaa mitään suljettua pelimallia kun peli muuttuu koko ajan sen kuluessa. Ja miten kesken pelin saa  viestiä perille ilman että vaihdossa käy kuuntelemassa ohjeet.

Samaa mieltä kyllä monista asioista mitä Jortsukka havainnoinut. En tiedä miksei uskalleta enemmän harjoitella näitä perustaitoja, syöttäminen, kuljettaminen, laukominen. On lapsia jotka ovat pelanneet vuosia eivätkä osaa näitä.

Pitäisi olla jotenkin  niin että noita hinkataan niin kauan että ne osataan ja vasta sitten pelaaja siirtyy tekemään muunlaista harjoittelua.

[Nigel Kugelschfeir]

Me ei harjoitella pelikuvioita ollenkaan eikä anneta avauspeliin mitään ohjeita vaan annetaan pelajiien itse keksiä ratkaisut. Joo soi omissa joskus mutta ei kai se niin vakavaa ole. Kyllä tuon ikäiset itsekin jo älyää mitä pitää tehdä. Joskus ehkä joutuu sanomaan että ei joka kerta sitä pitkää.

[Jortsukka]

Ihan keskustelun vuoksi kysyn, miten siitä miten asiat ovat nyt, voi päätellä, miten niiden tulisi olla? Vai onko kyse vain spekulatiivisesta heitosta?

Ajattelin että kun aina vain valitetaan/arvostellaan, niin joku haluaisi ehkä myös jotain konkreettista miten asioita kehittää. Mihin se perustuu? 1) omaan kokemukseen miten asioita voi muuttaa 2) siihen mitä muualla asioita tehty(eri maissa erilaisia asioita) 3) miten valmennustiedossa minua fiksummat(Horst Weinista alkaen) ovat asioita pureskelleet 4) mikä olisi realistista muuttaa ilman isoja budjetillisia muutoksia 5) yleiseen tutkimukseen jalkapallosta

Jos vaikkapa noista lainatuista asioista otetaan esimerkkinä kohdat 1-5 ja peilataan yllä mainittuihin asioihin niin:

1) Ei tarvitse kuin katsoa kv-peliä 9-vuotiaiden osalta ja huomaa että peliä pystytään muuttamaan valmentajan ja myös pelaajien reagoinnin suhteen-> pelissä eläminen ja siihen mukautuminen on osallistujilla paljon parempaa-> tämä näkyy myöhemmässä vaiheessa esim. päätöksenteossa kun pelejä voitetaan/hävitään suomalainen nuorisomaajoukkue/seurajoukkue vs kansainvälinen maajoukkue/seurajoukkue tai miksi näissäkin asioissa aikuispelaaja on maailmaa jäljessä
2) Ulkomaalaisissa laadukkaissa akatemioissa on tunnistettavissa selvä ajatus milalinen peli kehittää pelaajia joita halutaan tuottaa-> esim. Belgiassa on haluttu tuoda 1vs1 ohittajia/laitapelaajia putkesta läpi ja sen takia pelimalli tukee vahvasti tätä. Suomessa pelimallia ei ole tai ei ymmärretä sen merkitystä
3) Tämä subjektiivisempi kohta, koska vaikea päästä valmentajien pään sisään, mutta kuitenkin taas tullaan siihen että Suomessa ei ole selvää kuvaa pelaajaprofiilista tai sen kehittymisestä
4) Peilasin pelaajia vs kv-joukkueet saman ikäisissä, tänä vuonna olen nähnyt noin 50 kv-peliä joissa ollut mm. Barca, PSG, Benfica, Sporting, Bromma, Hammarby, jne. Toki taas analyysi on subjektiivinen, mutta kuitenkin selvästi pohjaa peliin noiden akatemioiden useista otteluista
5) Kts. edellinen kohta

Jos siis haluaa tutustua vaikkapa 10-12v juniorifutikseen ja peilata sitä ulkomaan toimintaan, toki siihen absoluuttiseen huippuun tässä esimerkissä, mutta myös pohjoismaiseen huippuun, niin saa hyvän kuvan mitä meillä on pielessä ja miten muualla asioita tehdään. Ajattelin myös että joku voisi hyödyntää joitain asioita omassa arjessaan tai ainakin miettiä miten omaa arkea kehittää.

Otetaan nyt esimerkkinä tuo pelaajaprofiili ja pelitapa. Meillä on Suomessa alle 5 seuraa minkä pelejä kun menet katsomaan missä vain ikäluokassa tiedät suunnilleen miten se seura aina pelaa. Siis pelaa niin että selvästi seuralla on joku pelimalli. Tällä on tarkoita suljettua mallia vaan mallia missä on mietitty miten halutaan pelaajia kehittää. Esimerkkinä nyt vaikka LauTP, joka on selvästi valinnut hyvin selvän tavan pelata. Tapa kehittää selvästi ikäluokan parhaita pelaajia tietyissä ominaisuuksiissa ja seura panostaa näihin pelaajiin tosi paljon. Tämän tuloksena LauTP on suhteessa pelaajamääräänsä saanut todella hyvin pelaajia viime vuosina nuorisomaajoukkueisiin ja jopa VL:n saakka alkanut nyt pelaajia pääsemään. Onko tuo sitten ainoa tapa pelata futista, ei varmasti, mutta selvästi toimiva jos tavoitteena on tuottaa 1-2 hyvää pelaajaa tietyissä ominaisuuksissa per ikäluokka. Todella monella seuralla Suomessa puuttuu ajatusmalli missä mietitään "mikä on meidän seuran profiili?" "millaisia pelaajia haluamme kasvattaa?" ja ennen kaikkea "Miten pääsemme siihen tavoitteeseen johdonmukaisesti toimimalla?". Jos Helsinki Cupissa vaikka katsoi pelejä, niin todella harvalla pelaajalla oli sellaisia edellytyksiä että tuota huippua voisi koskaan tavoitella ja vaikka lopulta aina pelaaja on asiasta vastuussa, niin kuitenkin seuran ja valmentajan vaikuttavuus on merkittävä siinä että todennäköisyydet kasvavat lopputulokseen missä joku pelaaja pääsisi kohtuullisen korkealle tasolle.

Minkälaisia ohjeita 10-11v lapsille voi muuta antaa kuin että kuljeta jos tilaa, käänny ja syötä jos ruuhkaa ja syötä kaverille jos tällä etu.

On tärkeää kuitenkin pystyä opettamaan myös niitä pallottomia pelaajia kokoajan ja heidän ohjaaminen on varsinkin jo U11 paljon isommassa roolissa kuin sen pallollisen aktivointi, joka pitäisi tapahtua enemmän harjoitusten ja opittujen toimintojen kautta.

Me ei harjoitella pelikuvioita ollenkaan eikä anneta avauspeliin mitään ohjeita vaan annetaan pelajiien itse keksiä ratkaisut. Joo soi omissa joskus mutta ei kai se niin vakavaa ole. Kyllä tuon ikäiset itsekin jo älyää mitä pitää tehdä. Joskus ehkä joutuu sanomaan että ei joka kerta sitä pitkää.

Tärkeintä olisi aktivoida pelaajat tekemään oikeasti päätöksiä ketjulla "havainnointi, ennakointi, toteutus". Nyt usein tehdään kentällä sama toiminto riippumatta mikä tilanne on. Tässä valmentajan rooli on iso varsinkin harjoituskentällä, mutta myös kentällä aktivoimaan oikeasti pohtimaan tilanteita. Enkä tarkoita U10 kohdalla syvällistä pohdintaa, mutta pohdintaa tasoa "mihin suuntaan 1.kosketus?" "kuinka pitkä 1.kosketus?" "mitä teen 1.kosketuksen jälkeen?" jne. Ongelmaksi tietenkin tulee jos tekninen ja fyysinen kapasiteetti ei mahdollista monipuolisia malleja-> teknisen harjoittelun korostaminen sekä harjoituksissa että omalla ajalla riittävät työkalut tekemään erilaisia ratkaisuja

[DAF]

Meillä tämän viikon Hesacupin - joskus aiemminkin jossain höntsissä tosin samalta vastustajalta nähdyn - huvittavin "pelitapa" 5-5-pelissä oli, kun erään seuran ykköstason ryhmä laittoi reippaasti meille tappiolla ollessaan isoimman pelaajansa, pienen aikuisen kokoisen maaliin ja tämä pelaaja antoi sitten kaikki heidän maalipotkunsa, rajapotkunsa omasta päästä jne. kohti maalia pitkänä pallona. Muu peliryhmä aseteltiin meidän maalimme eteen yksitellen, parhaimmillaan kesti varmaan minuutin tämä vaihe. Valtaosa näistä vedoista meni suoraan päädystä yli meille maalipotkuksi/-kuljetukseksi.

Saivat kaksi maalia tällä "taktiikalla" tehtyä, mutta varmasti suunnattomasti molemmat peliryhmät ja varsinkin heidän omat pelaajansa oppivat pallonkäsittelystä, haastamisesta, ohittamisesta ja kaksinkamppailuista. Melko paljon huvitti katsoa moista valintaa, en ymmärrä alkuunkaan mikä järki siinä oli.

Pelit kun ainakin omassa ajattelussa ovat lapsivaiheessa oppimisprosesseja juuri siinä, että tehdään omia ratkaisuja, uskalletaan haastaa, ohittaa, pelataan palloa, kuljetetaan, katkotaan - kohti toki sitä ketjua mistä Jortsukka edellä kirjoitat. Välillä myös katsotaan, missä kaveri menee ja sitä tulee motivoituneiden, paljon jalkapalloa pelanneiden ja katsoneiden lasten pelissä koko ajan lisää, kun pelikäsitys muokkautuu, muttei se ole tämän vaiheen opettamisen minkäänlainen fokus. Toki jo sitten kun mennään 7-7 tai 8-8 pelitavallakin alkaa olla merkitystä.

[Jortsukka]

Meillä tämän viikon Hesacupin - joskus aiemminkin jossain höntsissä tosin samalta vastustajalta nähdyn - huvittavin "pelitapa" 5-5-pelissä oli, kun erään seuran ykköstason ryhmä laittoi reippaasti meille tappiolla ollessaan isoimman pelaajansa, pienen aikuisen kokoisen maaliin ja tämä pelaaja antoi sitten kaikki heidän maalipotkunsa, rajapotkunsa omasta päästä jne. kohti maalia pitkänä pallona. Muu peliryhmä aseteltiin meidän maalimme eteen yksitellen, parhaimmillaan kesti varmaan minuutin tämä vaihe. Valtaosa näistä vedoista meni suoraan päädystä yli meille maalipotkuksi/-kuljetukseksi.

Saivat kaksi maalia tällä "taktiikalla" tehtyä, mutta varmasti suunnattomasti molemmat peliryhmät ja varsinkin heidän omat pelaajansa oppivat pallonkäsittelystä, haastamisesta, ohittamisesta ja kaksinkamppailuista. Melko paljon huvitti katsoa moista valintaa, en ymmärrä alkuunkaan mikä järki siinä oli. Pelit kun ainakin omassa ajattelussa ovat lapsivaiheessa oppimisprosesseja juuri siinä, että tehdään omia ratkaisuja, uskalletaan haastaa, ohittaa, pelataan palloa, kuljetetaan, katkotaan. Välillä ehkä myös katsotaan, missä kaveri menee.

Tässä tullaan juurikin siihen että valmentajien suurin motivaatio valmentaa, valitettavasti, on se kuinka paljon tulee tulosta. Ymmärrän tietyssä mielessä vielä eilisen finaalien "muutetaan peli pelkäksi pitkän roiskimiseksi" kun pelaajia jännittää, jne. Toki valmentajan pitäisi tähän puuttua, mutta kuitenkin. Mutta suurin osa kauden peleistä pelataan kuitenkin pelejä millä ei ole mitään väliä edes sen suhteen että voisi saada mitalin kaulaan tms.

Pelin pitäisi kuitenkin olla juurikin sen oman harjoittelun mittari. Eli "olemme harjoitelleet asiaa x, joten miten se sujuu kun vastassa on hyvä vastustaja pelissä?"

[Fillarikommari]

Ehkä hiukan eri mieltä siitä, että parhaat 9-v kv-jengit pelaisi jotain monipuolista vastustajan pelitapaan reagoivaa jalkapalloa. Ei tuossa iässä juurikaan pyritä reagoimaan vastustajan pelitapaan, vaan pelataan niin sanotusti omaa peliä (joka on muotoiltu juurikin sen mukaan millaisia pelaajia seurassa halutaan kehittää). Enkä muutenkaan näe, että suomalaisen junnufutiksen ongelmana olisi pelaamisen valmentamisessa. Suurin ongelma on, että pelaajat eivät ole kovin taitavia eikö fyysisesti kykeneviä.

Itse en nähnyt niiden parhaiden joukkueiden valmennukselta mitään kovin vaikuttavaa pelin valmentamista ainakaan siinä mielessä, että olisi kyetty oikeasti reagoimaan vastustajan pelitapaan. Siinä mielessä vähän epäreilua arvioida ihan parhaiden 9-v jengien takana olevien valmennusta pelaamisen perusteella, että tuossa vaiheessa suuri osa pelaajista on ollut valmennuksessa ehkä pari vuotta ja sinä aikana on pitänyt rakentaa jalkapallo- ja liikkumistaidot aika nollista. Jos siellä on edes jokunen oikeasti taitava pelaaja, niin valmentajat voivat olla ihan tyytyväisiä. Varsinkin kun pk-seudun 16 parhaan joukkueen takana olevat kootaan aika pienistä ikäluokista. Itse mietin ennemmin, tehdäänkö noissa parhaissa joukkueissa tarpeeksi hyvää työtä. Niihinhän saadaan koottua suurin osa potentiaalisista pelureista.

[Elohiiri2]

Niin siis en epäile yhtään, etteikö suomalainen joukkue ja pelaajat olisi perässä mainittuja suurseuroja kaikilla mittareilla mitattuna. (Ilmankosteus, tuulennopeus ja lämpötila voidaan tiivistää nykyään yhteen mittariin; "tuntuu kuin".)

Ongelma on siinä mielestäni, kuten vastauksissa ylläkin ilmenee, että palveluntuotantomalli johtaa liberalismin perusongelmaan eli pyritään tarjoamaan kaikille kaikkea, myös pelin sisällä. Edellä mainitut suurseurat, peli- ja pelaajakehitysmallit ovat hyvin ideologisia, ja siten loppujen lopuksi kovin joustamattomia verrattuna kotimaisiin pragmaattisempiin vaihtoehtoihin. Tämä taas ei "pakota" suomalaisia pelaajia yhtäältä käyttäytymään toivotulla tavalla pelin ja harjoituksen sisällä sekä toisaalta välttämään ei-toivottuja malleja. Kyse ei siis ole pelkästään oppimis- tai opetusteoreettisista lähtökohdista vaan ongelma juontuu siihen kaikille tuttuun ja kaikkien himoitsemaan.

[Jortsukka]

Ehkä hiukan eri mieltä siitä, että parhaat 9-v kv-jengit pelaisi jotain monipuolista vastustajan pelitapaan reagoivaa jalkapalloa. Ei tuossa iässä juurikaan pyritä reagoimaan vastustajan pelitapaan, vaan pelataan niin sanotusti omaa peliä (joka on muotoiltu juurikin sen mukaan millaisia pelaajia seurassa halutaan kehittää). Enkä muutenkaan näe, että suomalaisen junnufutiksen ongelmana olisi pelaamisen valmentamisessa. Suurin ongelma on, että pelaajat eivät ole kovin taitavia eikö fyysisesti kykeneviä.

Itse en nähnyt niiden parhaiden joukkueiden valmennukselta mitään kovin vaikuttavaa pelin valmentamista ainakaan siinä mielessä, että olisi kyetty oikeasti reagoimaan vastustajan pelitapaan. Siinä mielessä vähän epäreilua arvioida ihan parhaiden 9-v jengien takana olevien valmennusta pelaamisen perusteella, että tuossa vaiheessa suuri osa pelaajista on ollut valmennuksessa ehkä pari vuotta ja sinä aikana on pitänyt rakentaa jalkapallo- ja liikkumistaidot aika nollista. Jos siellä on edes jokunen oikeasti taitava pelaaja, niin valmentajat voivat olla ihan tyytyväisiä. Varsinkin kun pk-seudun 16 parhaan joukkueen takana olevat kootaan aika pienistä ikäluokista. Itse mietin ennemmin, tehdäänkö noissa parhaissa joukkueissa tarpeeksi hyvää työtä. Niihinhän saadaan koottua suurin osa potentiaalisista pelureista.

En kyllä ainakaan minä missään väittänyt että 9-vuotiaiden kv-jengien pelitapa muokkaantuisi vastustajan pelitavan mukaan. Vaan juurikin että seuroilla on vahva pelitapa mikä on sen mukainen millaisia tavoitteita seuralla on. Se mitä väitin ja väitän, että 9-vuotiaiden KV-pelissä tulos muokkaa pelaajien ja valmentajien mukautumista peliin. Eli kun peliä johdetaan tai ollaan häviöllä niin se näkyy pelaajista ja valmentajista. Samoin ne 9-vuotiaat kv-pelaajat osaavat muokata peliä jo tilanteissa missä vastustaja esim. prässää ns. ylirpässillä 7vs7 pelissä eli osaavat löytää vapaan pelaajan sitten linjojen takaa pidemmällä pallolla, vaikka olisivat profiililtaan ns. Barcaa. Suomessa taas tilanteisiin ei osata sopeutua tai toimintoja muokata riippuen miten vastustaja toimii. Eivätkä valmentajat osaa auttaa tässä, edes 14-15 vuotiaiden peleissä. Jos menet katsomaan vaikka P14 EL-sarjan pelin niin pelin sisällä ei pystytä mukautumaan vastustajan tapaan pelata millään tavalla. Ja painotan taas PELIMALLIN sisällä tapahtuvaa muokkaamista enkä pelimallin/pelitavan muokkaamista kokonaan.

On täysin eri asia mistä puhut ja mistä itse puhuin siis. On täysin eri asia osata reagoita pelin sisällä toimintoihin oman pelitavan sisällä, kuin sinun ajatus että pelitapaa vaihdettaisiin merkittävästi suhteessa vastustajan pelitapaan. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos halutaan kehittää pelaajaa selvästi seuran pelaajaprofiilin mukaisesti.

Niin siis en epäile yhtään, etteikö suomalainen joukkue ja pelaajat olisi perässä mainittuja suurseuroja kaikilla mittareilla mitattuna. (Ilmankosteus, tuulennopeus ja lämpötila voidaan tiivistää nykyään yhteen mittariin; "tuntuu kuin".)

Ongelma on siinä mielestäni, kuten vastauksissa ylläkin ilmenee, että palveluntuotantomalli johtaa liberalismin perusongelmaan eli pyritään tarjoamaan kaikille kaikkea, myös pelin sisällä. Edellä mainitut suurseurat, peli- ja pelaajakehitysmallit ovat hyvin ideologisia, ja siten loppujen lopuksi kovin joustamattomia verrattuna kotimaisiin pragmaattisempiin vaihtoehtoihin. Tämä taas ei "pakota" suomalaisia pelaajia yhtäältä käyttäytymään toivotulla tavalla pelin ja harjoituksen sisällä sekä toisaalta välttämään ei-toivottuja malleja. Kyse ei siis ole pelkästään oppimis- tai opetusteoreettisista lähtökohdista vaan ongelma juontuu siihen kaikille tuttuun ja kaikkien himoitsemaan.

Seuroissa on mahdollisuus tehdä kuitenkin päätöksiä jotka tukisivat pelaajakehitystä paremmin. Näin on jossain, vähissä, seuroissa tehty ja se näkyy. Tällöin tullaan juurikin siihen ydinkysymykseen, mitä haluamme seura meidän pelaajilta.

Aiemmin esille ottamani LauTP vaikuttaa ainakin seuralta joka pienenäkin seurana on tehnyt selvän valinnan miten haluaa pelaajia kehittää ja johdonmukaisesti sitä toteuttaa. Tulokset ovat vielä vähäisiä ja pidempiä päätöksiä mahdotonta tehdä, mutta toistaiseksi näyttää että ainakin huippufutiksen kannalta oikeita päätöksiä heidän seurassaan.

Edit: Vielä hyvä miettiä että seurojen pitäisi ajatella ensin oman seuransa profiilia, sen jälkeen miettiä millainen pelitapa halutaan, tästä johtaa sitten pelimalli, josta johtaa eri vaiheisiin sopivat mallit, joka sitten jalostaa opetusvaiheiksi eri ikäluokkiin ja tätä kautta luoda seuralle sitten valmennuslinjan pelaamisen sekä harjoittelun osalta. Johon sitten yhdistää muut tarvittavat osat. Todella harvalla seuralla tuo kuitenkaan toteutuu, edes ensimmäisen asian osalta.

[bupa dukta]

Hyvää keskustelua. Kiitos Jortsukalle viesteistä.

[Henkilö]

Otetaan nyt esimerkkinä tuo pelaajaprofiili ja pelitapa. Meillä on Suomessa alle 5 seuraa minkä pelejä kun menet katsomaan missä vain ikäluokassa tiedät suunnilleen miten se seura aina pelaa. Siis pelaa niin että selvästi seuralla on joku pelimalli. Tällä on tarkoita suljettua mallia vaan mallia missä on mietitty miten halutaan pelaajia kehittää. Esimerkkinä nyt vaikka LauTP, joka on selvästi valinnut hyvin selvän tavan pelata. Tapa kehittää selvästi ikäluokan parhaita pelaajia tietyissä ominaisuuksiissa ja seura panostaa näihin pelaajiin tosi paljon. Tämän tuloksena LauTP on suhteessa pelaajamääräänsä saanut todella hyvin pelaajia viime vuosina nuorisomaajoukkueisiin ja jopa VL:n saakka alkanut nyt pelaajia pääsemään.

Hyvää ajatuksia herättävää keskustelua! Itselle heräsi ennen kaikkea paljon kysymyksiä, mutta tartun nyt kiinnostavaan kohtaan josta saan heti kiinni. Eli, lainauksessa olevasta kohdasta olisi mielenkiintoista kuulla konkreettisesti, mitä ja miten? LauTP esimerkki ja sitten onko muilla selkeitä erilaisia lähestymistapoja? Ja puhutaanko tässä 8v8 vaiheesta vai jo aiemmin?

[erno]

LauTP pelaa aika nopeaa ja suoraviivaista jalkapalloa missä pyritään pääsemään mahdollisimman nopeasti vedolle. Tää vähän yksinkertaistettuna.

[Jortsukka]

Hyvää ajatuksia herättävää keskustelua! Itselle heräsi ennen kaikkea paljon kysymyksiä, mutta tartun nyt kiinnostavaan kohtaan josta saan heti kiinni. Eli, lainauksessa olevasta kohdasta olisi mielenkiintoista kuulla konkreettisesti, mitä ja miten? LauTP esimerkki ja sitten onko muilla selkeitä erilaisia lähestymistapoja? Ja puhutaanko tässä 8v8 vaiheesta vai jo aiemmin?

No LauTP on selvästi lähestynyt asiaa niin että tavoite kehittää hyökkäyspään pelaajia joilla on hyvät fyysiset(ja Suomen mittakaavassa ehkä teknisetkin) ominaisuudet. Nämä pelaajat sitten pelaavat paljon eri ikäluokissa ja heillä on paljon vastuuta. Pelitapa on todella suoraviivainen ja tätä kautta nämä pelaajat sitten osallistuvat paljon peliin. Kehittääkö se esim. pelaavia keskikenttä-pelaajia, eipä kehitä, mutta kehittää niitä hyökkäyspään pelaajia jotka saavat paljon toistoja palloista mitä tulee heitä kohden/heille tilaan. Samalla ehkä ajateltu että "Me ei voida kilpailla pallonhallinnasta tai saada paljoa taitavia pelaajia, niin panostetaan että ne tietyt pelaajat saa paljon toistoja". Toki varmasti taustalla on myös sitä että "pitää pärjätä hyvin että saadaan kovia pelejä enemmän", mutta mielestäni tuossa on kuitenkin suomalaisittain moneen "pitkä ja perään" toistuvia malleja missä esim. 11vs11 vaiheessa miehitetään vahvasti alueita mihin palloa pelataan. Kuinka paljon sitten suunniteltuna, niin vaikea arvioida, mutta näin ainakin kentällä tapahtuu ja sen tietää aina kun LauTP kentällä pelaa. 8vs8 vaiheessakin tuo jo näkyy ja korostuu toki 11vs11 vaiheessa entisestään. Ei paljon linja kerralla edetä, mutta selvä malli miten toimia löytyy.

HJK:lla oli selvä malli, mutta nyt vähän tuo on ollut häilyvää. Nyt esim. 5vs5/8vs8 korostettu todella paljon kuljettamista ja ohittamista, mutta sitten kuitenkin vanhemmat ikäluokat pelaa futista missä on edelleen "vanha HJK" mallista linja kerrallaan etenemistä. Ehkä tuo selkiytyy seurana jatkossa ja se näkyy paremmin ulospäin. Eli lähestymistapa on kyllä hyvin erilainen kuin LauTP:lla. Ilves ja Honka olivat mielestäni n.5 vuotta myös selkeitä että tiesit aina kun menit katsomaan mitä näit. Eli Ilveksen kohdalla tilanteenvaihdoissa nopeasti eteenpäin, pelaajia jotka pyrkivät ohittamaan ja etenemään. Honka taas hyvin vahvasti pallonhallintaan ja linjakerrallaan etenemiseen perustavaa toimintaa. Nyt tuntuu että nämä ovat hyvinkin vahvasti murrosvaiheessa myös ja mitään kauhean selkeää jatkumoa ei ole vielä näkynyt. KäPassa vähän sama juttu, oli varmaan jopa HJK:ta vahvemmin pallonhallintaan, linja kerrallaan etenemiseen pohjautuva pelimalli, mutta kun tekijät vaihtuneet niin myös hyvin vahvasti murroksessa.

Sitten on joitain seuroja esim. VJS jonka jokainen ryhmä tuntuu pelaavan samalla tavalla, mutta en oikein löydä siitä elementtejä jotka toisivat merkittävää pelaajakehitystä. Esim. 5vs5/8vs8 ryhmissä hyvin tavallista että joka paikasta vedetään palloa pitkänä sinne sun tänne, mutta siinä ei kuitenkaan ole yhtään samanlaista jatkuvuttaa kuin LauTP osalta. Ja tämä toki näkyy siinäkin, että vaikka VJS on todella iso seura, niin sieltä ei ole tullut juuri ollenkaan viime vuosina maajoukkuepelaajia. Todennäköisesti LauTP tulee siis tulevina vuosina enemmän kuin tuolta VJS:stä.

Suurin osa seuroista kuitenkin sellaisia että ainoa "jatkuvuus" on sekavuus eli kun menet katsomaan eri ikäluokkia niin ikäluokat näyttävät täysin erilaisilta riippuen siitä kuka valmentaa.

[Gullit88]

Olen itse pohdiskellut viimeaikoina tuota seuran pelaajaprofiilia. Onko se tosiaan tarpeellinen? Jos seurat keskittyisivät kasvattamaan erinomaisia liikkujia, jotka ovat taitavia pallon kanssa, fyysisesti järjestelmällisesti kehitettäviä ja sitten pelitaidon osalta erinomaisia peruspelaamisen osalta, niin eikö tämä antaisi parhaan pohjan kehittää yksilöllisiä erikoisominaisuuksia teini-iässä, jotka mahdollistaa huipulle pääsyn?

Eli jossakin LauTP:ssä on vähän nihkeetä, jos lahjakkuus onkin se "uusi litmanen" ja sitten kaikki toiminta tähtää niiden parin kärkipelaajan kouluttamiseen siinä omassa joukkueessa ja muita ei ole lähistöllä tarjolla.

[erno]

Sä voit hakea sitä pointtia useampaa reittiä, mutta yksi pointti on se että LauTP on minunkin silmiin yksi harvoista seuroista jotka on määrittänyt sen minkälaisia pelaajia haluavat kasvattaa. Koska tuo heidän ideaali profiili ei ole mitenkään täysin paskimmasta päästä ja koska toimivat määritelmänsä mukaan, niin sieltä tulee jonkun verran oikein hyviä jalkapalloilijoita. Suhteessa resursseihin mikään muu seura Suomessa ei minun mielestä pysty tähän tällä hetkellä. Isot toki kasvattavat enemmän niitä pelaajia lukumäärällisesti, mutta volyymitkin on ihan eri tasolla.

[Kossi Agassa]

Sama ongelma on kaikkialla, tässä suomalainen jalkapallo ei erotu epäedukseen.

https://en.wikipedia.org/wiki/2025_UEFA_European_Under-21_Championship_squads

Jos noita kokoonpanoja katsoo, niin Suomi kyllä erottuu yhdessä Hollannin ja Ukrainan kanssa. Ja Suomen pienenä maana ei nimenomaan pitäisi olla varaa hukata lahjakkaita pelaajia.

Minä en oikein jaksa näitä juttuja, että koska Pena 9v on loppuvuonna syntynyt niin häneltä ei voi odottaa samanlaista henkistä kypsyyttä. Joo, ei sitten ehkä, mitä se henkinen kypsyys sitten tarkoittaakaan, mutta jos 9-vuotiaan vanhempi on sitä mieltä, että lapsen pitäisi pelata ykkösjoukkueessa, niin sitten olisi syytä sopia kotona että nyt aletaan harjoitella hyvin. Lapsiltahan ei nykyään vaadita yhtään mitään.

Vaaditaanko näiltä alkuvuonna syntyneiltä sitten jotenkin enemmän ja heidän vanhemmat myös sopivat kotona, että nyt aletaan harjoitella

[Tino Asprilla]

Olen itse pohdiskellut viimeaikoina tuota seuran pelaajaprofiilia. Onko se tosiaan tarpeellinen? Jos seurat keskittyisivät kasvattamaan erinomaisia liikkujia, jotka ovat taitavia pallon kanssa, fyysisesti järjestelmällisesti kehitettäviä ja sitten pelitaidon osalta erinomaisia peruspelaamisen osalta, niin eikö tämä antaisi parhaan pohjan kehittää yksilöllisiä erikoisominaisuuksia teini-iässä, jotka mahdollistaa huipulle pääsyn?

Eli jossakin LauTP:ssä on vähän nihkeetä, jos lahjakkuus onkin se "uusi litmanen" ja sitten kaikki toiminta tähtää niiden parin kärkipelaajan kouluttamiseen siinä omassa joukkueessa ja muita ei ole lähistöllä tarjolla.

Tää on yksi pointti mikä tietty pitää miettiä. Mutta toisaalta, onko teini-iässä mahdollista löytää valmennukseen resursseja et aletaan kasvattamaan jokaisesta pelipaikkakohtaista taituria (huonosti muotoiltu, mutta ymmärtänette pointin).
Ja varmaan toi LauTP:n systeemi kasvattaa tv+ -pelaajia sinne keskikentälle yhtälailla. Sellaisellekin pelaajaprofiilille luulisi olevan kysyntää kuitenkin.

[Jortsukka]

Olen itse pohdiskellut viimeaikoina tuota seuran pelaajaprofiilia. Onko se tosiaan tarpeellinen? Jos seurat keskittyisivät kasvattamaan erinomaisia liikkujia, jotka ovat taitavia pallon kanssa, fyysisesti järjestelmällisesti kehitettäviä ja sitten pelitaidon osalta erinomaisia peruspelaamisen osalta, niin eikö tämä antaisi parhaan pohjan kehittää yksilöllisiä erikoisominaisuuksia teini-iässä, jotka mahdollistaa huipulle pääsyn?

Eli jossakin LauTP:ssä on vähän nihkeetä, jos lahjakkuus onkin se "uusi litmanen" ja sitten kaikki toiminta tähtää niiden parin kärkipelaajan kouluttamiseen siinä omassa joukkueessa ja muita ei ole lähistöllä tarjolla.

"uudet litmaset" lyö lävitse kuitenkin, riippumatta seuran profiilista. Jos halutaan järjestelmällistä pelaajakasvatusta, niin pitää pystyä miettimään että millaisia pelaajia on realistista kasvattaa. Esim. tottakai pelaajille pyritään saamaan hyvät fyysiset ominaisuudet, taitavuus pallon kanssa tappiin ja pelitaidot hyvälle tasolle, mutta se ei poista sitä että pitää miettiä kuitenkin pelaamista profiilin kautta. Otetaan nyt esimerkkinä Espanjassa korostetaan paljon enemmän kollektiivista pelaamista, kuin ohittamista, silti sieltä tulee erinomaisia ohittajia, mutta vielä enemmän pelaajia jotka ymmärtävät jalkapallon kollektiivisella tasolla erinomaisesti niin että pystyvät ratkaisemaan pelin tilanteita lennosta erinomaisesti. Toisena esimerkkinä pohjoismainen suurseura Midtjylland, jossa oli selkeä linjaus millaisia pelaajia tahdotaan kehittää. Oli esim. mietitty että turha kehittää 8/10 paikan pelintekijöitä, koska Espanjassa niitä on 100 samantasoista(kärjistys) jo olemassa samassa ikäluokassa. Tottakai ne silti kehittäisi pelaajia ominaisuuksien mukaan, jos joku huippu 8/10 paikan pelaaja tulisi.

Pelaajaprofiili tarkoittaa sitä että mietitään millä tavalla maksimoidaan omassa ympäristössä pelaajakehityksen tuottama tulos suhteessa seuran pelitapaan ja/tai pelaajamyyntiin. Noin esimerkkinä, Suomessa on todella vähän nopeita pelaajia, joten turha olla pelaajaprofiilina että "kehitämme nopeista pelaajista erinomaisia ohittajia ja vielä nopeampia". Se ei tarkoita etteikö niistä harvoista nopeista voisi tehdä silti nopeampia, mutta turha kilpailla jonkun Right to Dreamsin kanssa fyysisistä ominaisuuksista.

Pelaajaprofiili ei tarkoita että unohdetaan tietty pelaajaryhmä tai unohdetaan tietyt ominaisuudet, vaan se tarkoittaa että mietitään ympäristön vahvuudet, mietitään realiteetit ja sen pohjalta luodaan profiili millaisia pelaajia kannattaa kehittää ja miksi.

Pelaajaprofiilina voisin käyttää sitä, että Suomessa on panostettu aika paljon maalivahtivalmennukseen, täällä ihmiset ovat esim. E-Eurooppaa pidempiä keskimäärin ja tätä kautta kun maalivahtivalmennukseen on panostettu on meiltä tullut suhteellisesti maalivahteja maailman huipulle(tai lähelle sitä ainakin) paljon enemmän kuin minkään muun pelipaikan pelaajia. Myös meidän mv-valmentajat ovat ympäri maailmaa paljon kysytympiä kuin muuten meidän valmentajat ja suomalaista mv-valmennusta arvostetaan monissa maissa. Tämä tuskin on ollut muuten tietoista kuin että on lobattu että mv-valmennus on tärkeää ja jäljet ovat nähtävissä. Mielestäni jatkossakin siis tärkeä tuota kehittää, mutta samalla miettiä myös minkä pelipaikan pelaajia me voisimme kehittää ja millaisia ominaisuuksia millekin paikalle odottaa/vaatia.

Esim. meidän omatoiminen pelaaminen/omatoiminen harjoittelu tai pelaajamassa näiden suhteen ei koskaan tule haastamaan Espanjaa, Portugalia tai Brasiliaa. Emme siis voi rakentaa samanlaista järjestelmää kuin nämä maat. Mitkä sitten voisivat olla suomalaisten pelaajien vahvuudet? Suomalaiset toimivat keskimääräistä paremmin kollektiivina, noudattavat sääntöjä, kasvamme myöhemmin, mutta olemme esim. E-Euroopan maita keskimääräistä pidempiä. Täten voisimme keskittyä esim. kehittämään hyviä toppareita, keskikentän pohjapelaajia ja target-kärkiä, jos jo niille pienille(ei vielä kasvaneille) pelaajille opettaisimme asioita mitä näissä toiminnoissa tarvitaan. Tämän ei tarvitse toki olla kaikkien seurojen profiili, mutta noin esimerkkinä. Sitten taas seuratasolla hyvä miettiä että HJK hallitsee Suomessa keskimäärin enemmän pelejä kuin seura X joten sen profiilin kannattaa olla varmaankin enemmän pallonhallintapeliin pystyvä kuin jonkun pienemmän seuran.

Jalkapallon trendit ovat kokoajan vieneet peliä nopeampaan suuntaan, joten se pitäisi näkyä meidän pelaajaprofiileissa. Ei ole realistista ehkä että pelaajat ovat nopeimpia tai taitavimpia, mutta voivatko sitten olla esim. sellaisia että pystyvät sillä omalla maksimilla tekemään enemmän juoksuja ja voisimme saada etua siitä sekä esim. kyvystä edetä laadukkaasti pystysuuntaan pelaamalla.

[Gullit88]

Hyviä pointteja ja ymmärrän osittain. Mutta mä ehkä pelkään lähinnä sitä, että profiloitumisen kautta unohdetaan (tai ei hiota kv-tasolle) tuo peruspelaaminen, joka jää puutteelliseksi. Ja siis ihan molemmissa ääripäissä, eli pallonhallintajengit ei opi pelaamaan pystysuunnan futista ja pystysuunnan profiilin pelaajat ei taas kykene etenemään linja kerrallaan esim puutteellisen päätöksenteon takia tms.

Eli Suomessa kun ollaan, niin tuo profiili voi potentiaalisesti ohjata pelaajakehitystä liian aikaisin, ei vasta riittävän pohjan rakentamisen jälkeen.

[Mikaeli]

En kyllä ainakaan minä missään väittänyt että 9-vuotiaiden kv-jengien pelitapa muokkaantuisi vastustajan pelitavan mukaan. Vaan juurikin että seuroilla on vahva pelitapa mikä on sen mukainen millaisia tavoitteita seuralla on. Se mitä väitin ja väitän, että 9-vuotiaiden KV-pelissä tulos muokkaa pelaajien ja valmentajien mukautumista peliin. Eli kun peliä johdetaan tai ollaan häviöllä niin se näkyy pelaajista ja valmentajista. Samoin ne 9-vuotiaat kv-pelaajat osaavat muokata peliä jo tilanteissa missä vastustaja esim. prässää ns. ylirpässillä 7vs7 pelissä eli osaavat löytää vapaan pelaajan sitten linjojen takaa pidemmällä pallolla, vaikka olisivat profiililtaan ns. Barcaa.

Laitetaan nyt ihan oikeaa arkielämän kokemusta. Oma poika on loppuvuonna 2014 syntynyt ja kutsuttiin viime vuonna treenipeliin, jossa oli kaikki Malagan alueen sen hetkisen U10 Andalucian aluejoukkueen pelaajat. Kukaan näistä pelaajista ei ollut millään tavalla edellä esim ikäluokan Suomen top 10-pelaajia teknisesti tai taktisesti. Profiilit olivat aika samat eli isoja ja vahvoja kuljettajia. Ero tosin tulee siinä, että Suomessa noiden top 10-pelaajien jälkeen pudotus on melko jyrkkä, mutta Suomen pelaajamäärän alueelta löytyy 100 poikaa, jotka ovat lähes samaa tasoa.

Omien kokemusten perusteella tuo taktinen monipuolisuus on sitä, että harjoitellaan myös sitä pallon linjan taakse heittämistä ja pitkät avaukset eivät ole kategorisesti kiellettyjä. Puolustuspelaaminen nojaa ehkä vahvemmin 1vs1-pelaamiseen ja joukkuetason juttuja on tosi vähän.


E: Siis U10 oli viime vuonna 2015 ja 2016 syntyneet.

[Jortsukka]

Hyviä pointteja ja ymmärrän osittain. Mutta mä ehkä pelkään lähinnä sitä, että profiloitumisen kautta unohdetaan (tai ei hiota kv-tasolle) tuo peruspelaaminen, joka jää puutteelliseksi. Ja siis ihan molemmissa ääripäissä, eli pallonhallintajengit ei opi pelaamaan pystysuunnan futista ja pystysuunnan profiilin pelaajat ei taas kykene etenemään linja kerrallaan esim puutteellisen päätöksenteon takia tms.

Eli Suomessa kun ollaan, niin tuo profiili voi potentiaalisesti ohjata pelaajakehitystä liian aikaisin, ei vasta riittävän pohjan rakentamisen jälkeen.

Niinno varmaan Suomessa montakin ongelmaa tuossa mallissa ja varmaan isoin on se osaaminen sekä ymmärrys. Se nyt ei kuitenkaan poista sitä faktaa että kaikkialla muualla maailmassa on seuroilla selkeä profiili millaisia pelaajia kehitetään. Siis samalla kun on se että millaista peliä halutaan pelata. Huipulle pääsevät pelaajat ovat yleensä(pl. Messin tapaiset poikkeustapaukset) kuitenkin kaikki hyviä tai melko hyviä kv-tasolla kaikessa, jonka päälle heillä on erityisominaisuus. Sitä kautta jos tahdotaan huipulle niin totta kai peruspelaaminen pitää olla hyvällä tasolla. Kuten aiemmin todettua niin fyysiset, tekniset, pelikäsitykselliset ja henkiset ominaisuudet kaikki pitää saada mahdollisimman hyviksi, jonka päälle sitten ymmärtää millaisia pelaajia voitaisiin kehittää.

[Jortsukka]

Laitetaan nyt ihan oikeaa arkielämän kokemusta. Oma poika on loppuvuonna 2014 syntynyt ja kutsuttiin viime vuonna treenipeliin, jossa oli kaikki Malagan alueen sen hetkisen U10 Andalucian aluejoukkueen pelaajat. Kukaan näistä pelaajista ei ollut millään tavalla edellä esim ikäluokan Suomen top 10-pelaajia teknisesti tai taktisesti. Profiilit olivat aika samat eli isoja ja vahvoja kuljettajia. Ero tosin tulee siinä, että Suomessa noiden top 10-pelaajien jälkeen pudotus on melko jyrkkä, mutta Suomen pelaajamäärän alueelta löytyy 100 poikaa, jotka ovat lähes samaa tasoa.

Omien kokemusten perusteella tuo taktinen monipuolisuus on sitä, että harjoitellaan myös sitä pallon linjan taakse heittämistä ja pitkät avaukset eivät ole kategorisesti kiellettyjä. Puolustuspelaaminen nojaa ehkä vahvemmin 1vs1-pelaamiseen ja joukkuetason juttuja on tosi vähän.


E: Siis U10 oli viime vuonna 2015 ja 2016 syntyneet.

Näinhän se juurikin menee. Ja hyvä huomioida että Andalucia on varmaan aika kaukana vielä Espanjan ns. parhaista alueista pelaajakehityksessä.

Toki jos katsoo vaikka Sevillan tai Barcelonan harjoittelua U10 vaiheessa niin on paljon enemmän joukkuetason asioita kuin vaikka jos katsoo Standard Liegen tai Genkin harjoituksia. Se ei kuitenkaan poista sitä että peli on kontekstina kokoajan harjoittelussa. Ja mitä enemmän on työkaluja sitä paremmin niitä voit käyttää.

Vanhemmille voi käyttää esimerkkiä sitä että jos "Antti/Anna ei osaa syöttää pitkää syöttöä niin miksi Antti tai Anna pallon kanssa havainnoisi yhtään pidemmälle kuin siihen saakka mihin voi toimia". Tarvitset työkalut että voit toimia pelin vaatimassa kontekstissa.

Kuten todettua, niin meillä valmennus/peli on pääsääntöisesti:

A) liian kaavamaista B) täyttä kaaosta

Nyt on uusi virtaus missä korostetaan Suomessa että "kaaos on hyväksi, kun siinä tapahtuu", mutta kuitenkin jalkapallossa tapahtuu kokoajan asioita mitkä pitäisi vaikuttaa päätöksen tekemiseen. Tämän takia pelaajien pitäisi osata tehdä päätökset ja siihen tarvitaan erilaisia työkaluja(fyysisiä, teknisiä ja pelitaidollisia).

Kuten aiemmin totesin niin olen nähnyt tänä vuonna n.50 U9-U15 kv-peliä ja näissä yhdistävä tekijä oli se että kv-joukkueet olivat kaikessa vähän tai vielä enemmän edellä. Jo U10 vaiheessa erot ihan vain 1.kosketuksen ja kuljettamisen suhteen olivat isoja. Nyt pitää huomioida että on epäreailua verrata suomalaista jengiä vaikka Benficaan tai Sportingiin, mutta pitää kuitenkin tiedostaa mistä ne erot tulevat ja valmentajien pystyä miettimään miten Suomen ympäristössä tähän voidaan vastata. Eli lyhyesti meidän pitää täällä kasvattaa pelaajien fyysistä, teknistä ja pelitaidollista kapasitettia. Tämä tarkoittaa että harjoituksissa tehdään paremmin töitä pienestä saakka teknisten ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen ja harjoitukset tukevat sitä että nuo taidot siirtyvät peliin-> harjoitteet eivät ole pelkästään suljettuja drillejä. Ja kun pelaamme niin valmentaja luo peliin intensiteetin jossa mennään kokoajan sillä pelaajan ns. rajalla missä pallo voi karata tai tulla epäonnistuminen, jotta kehitystä tapahtuu. Jos harjoittelemme ja pelaamme "turvallisella alueella" niin silloin kehitystä ei tapahdu riittävästi. Samalla valmentajien on tärkeä aktivoida pelaajat tekemään oikeasti päätöksiä, eikä tehdä niitä pelaajien puolesta. Voiko siltikään meidän jengit haastaa Benfican U15 jengiä? Ei voi kuin tuloksellisesti, mutta voimme olla paljon parempia kuin nykyisin jos teemme muutoksia.

[Gullit88]

Niinno varmaan Suomessa montakin ongelmaa tuossa mallissa ja varmaan isoin on se osaaminen sekä ymmärrys. Se nyt ei kuitenkaan poista sitä faktaa että kaikkialla muualla maailmassa on seuroilla selkeä profiili millaisia pelaajia kehitetään. Siis samalla kun on se että millaista peliä halutaan pelata. Huipulle pääsevät pelaajat ovat yleensä(pl. Messin tapaiset poikkeustapaukset) kuitenkin kaikki hyviä tai melko hyviä kv-tasolla kaikessa, jonka päälle heillä on erityisominaisuus. Sitä kautta jos tahdotaan huipulle niin totta kai peruspelaaminen pitää olla hyvällä tasolla. Kuten aiemmin todettua niin fyysiset, tekniset, pelikäsitykselliset ja henkiset ominaisuudet kaikki pitää saada mahdollisimman hyviksi, jonka päälle sitten ymmärtää millaisia pelaajia voitaisiin kehittää.

Kyllä, ehkä tässä päästään myös sitten siihen asiaan, että osan seuroista kannattaisi rehellisesti tunnistaa asemansa kasvattajaseuroina ja sitten nämä isoimmat huolehtisivat profiilinsa mukaisesta huippujen koulimisesta.

[Nigel Kugelschfeir]

Ainakin tytöissä Espoossa oli aiemmin yhteistyösoppari lähiöseurojen ja Hongan välillä mutta nyt taitaa monet seurat toimia itsenäisemmin. Ainakin Vantaalla on ongelma se ettei tytöille ole pelaajapolkua oikein mihinkään. Ennen VJS otti vastuuta kilpapelaajista mutta nyt sekin polku vuotaa Helsingin suuntaan kun aika moni seura toimii kuitenkin samalla etäisyydellä ja vanhemmille aika sama mihin joutuu kuskaamaan.