Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[LB44]

Hyvää keskustelua, josta olen kuitenkin osittain eri mieltä.

Peruskestävyydestä = miksi sen tarvitsee olla lenkkeilyä? Miksi ei voi tehdä halutulla sykealueella tekniikkaa, jolloin molemmat paranevat. Valitettavan monella pelaajalla pk-sykkeilä pysyminen on todella hidasta hölkkää tai jopa kävelyä. Tuntuu että suomifutiksessa lenkkeilyllä on sama mystinen arvo kuin venyttelyllä, vaikka kumpikaan ei tuota juurikaan fyysistä kehitystä, ellei näissä ole selkeitä puutteita. Ja eikö seurojen tarjoamat harjoitukset ole isolta osin juuri tätä samaa = suhteellisen matalasykkeistä toimintaa 2-4x viikossa noin 90 minuutin ajan? Nykyään jalkapallo-ottelut kestävät aikuisilla noin 100 minuuttia. Siinä ajassa aktiivisimmat liikkuvat 12 kilometriä. Eli noin 1200 metriä kymmenessä minuutissa, tai vajaan 1500 metrin Cooper-vauhdilla. Tämän osa-alueen parantaminenko on se juttu, jolla meidän pelaajat alkavat saavuttaa kv-tasoa? Tuskin.  

Jalkapallo EI OLE nopeus- tai vauhtikestävyyslaji, vaan "RSA-laji", eli mitä parempi repeated sprint ability, sitä paremmin saa itsestään irti pelissä. Isossa roolissa on kyky palautua kentällä mahdollisimman tehokkaasti silloin kun siihen on mahdollisuus tai pallo ei ole pelissä. Eli yleis- ja kestävyysurheilun periaatteet pätevät vain johonkin pisteeseen saakka. Nopeuttakin harjoitellaan hyvin eri tavalla. Satasen sprintteri pyrkii pysymään kiihdytysvaiheessa mahdollisimman pitkään, kun taas futarin pitää päästä riittävälle nopeustasolle mahdollisimman nopeasti. Silläkin uhalla, että maksiminopeus ei kehity näin harjoittelua painottaen ihan maksimiinsa.

Lasten maksimaalinen suorittaminen on voima/räjähtävyysliikkeissä tavallaan myytti. Vaikka hermosto onkin "paperilla valmis" jo lapsena, vaatii sen tehokas hyödyntäminen vuosien työn. Esimerkiksi jos treenannut isä ja teinipoika ovat saman kokoisia ja täsmälleen sama lihasmassa, nostaa isä isompia painoja. Koska hänen hermostonsa osaa ottaa enemmän irti kropasta. Eli liian kova voimaharjoittelu on itsessään myytti. Isompi ongelma on puutteelliset tekniikat ja vähäiset harjoitusmäärät. Ja saman otsikon alle laittaisin myös iskutuksen = sitä pitää olla paljon, mutta valmentajan pitää tietää mitä tekee. Palatakseni lenkkeilyyn, se on itsessään määrällisesti paljon iskutusta, mutta teknisesti heikkolaatuista.

Näen aika paljon 8-16-vuotiaden pelejä ja treenejä, valitettavasti suoritukset jossa pelaaja ottaa itsestään irti yli 90% ovat aika harvassa, varsinkin vanhemmassa päässä. Syitä on monia, mutta tämäkin on omanlaisensa taito, jota pitää opetella. Jos kroppa pettää suunnanmuutoksissa, kaarrejuoksua ei ole ikinä harjoiteltu, ei osata juosta eteenpäin ja samalla katsomaan taaksepäin palloa jne., on kyse sekä puutteellisesta harjoittelusta, mutta samalla myös osaamattomuudesta. Näitäkin pitää tehdä paljon ja ennenkaikkea opettaa, miten niitä tulisi tehdä.

Lisäämällä yksipuolisen harjoittelun määrää ilman riittävää vaatimustasoa ja osaamista ei ole kovinkaan suuri yllätys, jos kehitystä ei tapahdu ja rasitusvammoja syntyy. Sama aihe ja ongelmat vuodesta toiseen. Olenkin miettinyt, saataisiinko Liittoon jossain vaiheessa palkattu henkilö, jonka vastuulla olisi harjoittelun kehittäminen seuroissa?

[Jortsukka]

Mutta tossa joukkueharjoittelussa ja sen sisäisessä tempossa tulee tosi nopeasti vastaan se mihin teknisesti pystytään. Se ei ole ainoa asia mikä siihen vaikuttaa, mutta vaikuttaa kuitenkin. Tossa on mun mielestä vähän huono, että meillä ei oo tällä hetkellä yleisesti käytössä yhtään sellasta testiä laajemmin millä näkis miten pelaajat pystyy toimimaan esim. pallolla niin että katse ei voi olla siinä pallossa. Jotkut SM-juoksut pallolla pystyy tekemään niin, että sulla on lähes 100% ajasta katse siinä pallossa. Vaikka tuo on ihan hyvä indikaattori moneen asiaan, niin ei se kuitenkaan kauhean hyvä ole.

Mutta siis toki tossa on myös kyse siitä mitä siellä treeneissä tehdään.

Tottakai tekniikka liittyy siihen. Samoin liittyy havainnointi/ennakointi/pelikäsityskin, mutta jos katson suomalaista hyvääkin joukkuetta teknisesti, niin harvoin näen harjoituksia missä on korkea tempo. Tämä tarkoittaa ihan vain drillinomaista maalintekoakin. Esim. jalan avaamisesta viimeistelyyn voi kestää sekunteja, vaikka teknisesti suoritus pystyttäisiin varmasti tekemään nopeammin. Olen seurannut ryhmää joka on Suomessa käytännössä vain voittanut omassa ikäluokassaan pelejä ja heidän harjoittelussa kuitenkin ollut todella matala tempo. Kaikki tekniset suorituksetkin tehty tuossa harjoituksessa todella matalalla tempolla, vaikka pelaajat ovat Suomen kärkeä noissa asioissa.

Aikalailla kaikesta samaa mieltä. En viitsinyt kaikkea lainata, mutta tuohon loppuun eli saisiko liitolta apuja. Itsekin koittanut omia verkostoja pitkin viestittää ja tännekin kirjoittanut että esim. talentti-järjestelmä pitäisi kokonaan purkaa ja samalla voisi VOK-järjestelmän pistää liuskaan. Aluevalmentajille VOK tehtävät, kun muuten vetävät pääosin vain lonkkaa ja talentti-&vok-rahat siihen että liitto palkkaisi henkilöitä alueellisesti joiden työnkuva olisi kehittää lastenvalmennusta alueellaan. Nyt meillä on järjestelmä(talentti-valmennus) joka on 5-10v liian myöhässä ja ei palvele käytännössä ketään. Suurin osa seuroista käyttää tuota valmentajaa vain resurssivalmentajana jossain BSM ryhmässä ja ei edes tee työtään. Paljon isompi hyöty olisi auttaa lasten valmennuksessa oikeaan suuntaan sekä fyysisesti että teknisesti.

[Valonheitin]

Useilla jengeillä tempo jää alhaiseksi, kun syötöt ovat usein liian hiljaisia, ensimmäinen kosketus liian heikko ja jopa peliasentojen kanssa on ongelmia. Tähän kun lisää vielä, että osataanko syöttö antaa ylä/alajalalle, niin peliharjoitteiden tempo jää usein alhaiseksi.  

[erno]

Eikai tuossa oikeastaan kukaan ole väittänyt, että sen pitäisi olla täsmällisesti lenkkeilyä. Mutta ihmisen ihan perusfysiologian näkökulmasta sitä aerobista treeniä tarvitaan myös. Lähtien siitä että tuota kautta tulee sekä se lyhyemmän että pidemmän aikajänteen palautumiskyky. Ja sitten jos me taas ajatellaan pykälää pidemmälle, niin jalkapalloharjoitusten järjestäminen niin että sykkeet pysyisivät pk-alueella on sekä melkoisen vaikeaa että luultavasti tyhmää, koska se tarkoittaa hyvin matalavauhdista treeniä. Jolloin se on todennäköisesti parempi järjestää muutoin. Yhtälailla se voi olla mitä vaan muuta (ja se voi olla järkevääkin iskutuksen takia), missä pystyy vetämään pidempikestoisempaa hallituilla sykkeillä.

[Jortsukka]

Useilla jengeillä tempo jää alhaiseksi, kun syötöt ovat usein liian hiljaisia, ensimmäinen kosketus liian heikko ja jopa peliasentojen kanssa on ongelmia. Tähän kun lisää vielä, että osataanko syöttö antaa ylä/alajalalle, niin peliharjoitteiden tempo jää usein alhaiseksi.  

Olen sinänsä samaa mieltä, mutta samalla myös usein juostaan aivan liian vähän ja liian hitaasti. Tempon luomiseen tarvitaan sekä pallo että pallottoman liikkuminen. Eli molemmilla asioilla voidaan luoda tempoa. Suomessa ei luoda kummallakaan jos seuraa harjoittelua.

[Valonheitin]

Olen sinänsä samaa mieltä, mutta samalla myös usein juostaan aivan liian vähän ja liian hitaasti. Tempon luomiseen tarvitaan sekä pallo että pallottoman liikkuminen. Eli molemmilla asioilla voidaan luoda tempoa. Suomessa ei luoda kummallakaan jos seuraa harjoittelua.

Tämä on tietenkin totta ja liike luo niitä mahdollisuuksia edistää peliä.

[Manselainen]

Eikai tuossa oikeastaan kukaan ole väittänyt, että sen pitäisi olla täsmällisesti lenkkeilyä. Mutta ihmisen ihan perusfysiologian näkökulmasta sitä aerobista treeniä tarvitaan myös. Lähtien siitä että tuota kautta tulee sekä se lyhyemmän että pidemmän aikajänteen palautumiskyky. Ja sitten jos me taas ajatellaan pykälää pidemmälle, niin jalkapalloharjoitusten järjestäminen niin että sykkeet pysyisivät pk-alueella on sekä melkoisen vaikeaa että luultavasti tyhmää, koska se tarkoittaa hyvin matalavauhdista treeniä. Jolloin se on todennäköisesti parempi järjestää muutoin. Yhtälailla se voi olla mitä vaan muuta (ja se voi olla järkevääkin iskutuksen takia), missä pystyy vetämään pidempikestoisempaa hallituilla sykkeillä.

Kaiken järjen mukaanhan tämä aerobinen harjoittelu pitäisi tulla about alle 15-vuotiailla lapsilla ihan vaan siitä, että koulumatkat, harjoitusmatkat yms. mentäisiin kävellen/pyörällä, käytäisiin perheen/kavereiden kanssa uimassa/luistelemassa/hiihtämässä/metsäretkillä jne.

Tietystu ongelma on siinä, että kaikki matkat kuljetaan autolla ja mobiililaitteet voittaa liikunnan kavereiden kanssa.

[Fillarikommari]

En löydä nyt nopeasti avointa dataa, mutta noita päätelmiä ainakin palloliitto on eri instansseissa esitellyt, niin varmaan sieltä voi kysellä, jos avoimesti ei löydy. Juoksumatkat kuitenkin olivat siis lähes identtiset kauttaaltaan. En muista ulkoa nyt mitkä maat olivat tuossa verrokkina, mutta useampi sarja siinä kuitenkin oli otettu verrokiksi. Instat tai vastaavat varmaan tuota dataa hallinnoi, niin sitä aika helppokin varmaan palloliiton tasolla saada, joten oli hyvä nosto mielestäni.

Tämä koko keskustelu intensiteetistä harjoittelussa on pitkälti eri asia kuin fyysinen kuormittavuus. Helposti voi saada aikaiseksi liian kuormittavan viikon, vaikka harjoituksissa kamppailtaisiin ja mentäisiin tilanteisiin heikosti ja varovaisesti. Toki pidemmän päälle korkea intensiteetti tuottaa pelaajia, jotka kykenevät tuottamaan kovempia, enemmän ja pidempään maksimaalisia fyysisiä suorituksia. Mutta en sanonut, että suomalaisessa harjoittelussa olisi tarpeeksi kova tempo, vaan kommentoin näitä juttuja, että joka päivä pitäisi ottaa kropasta kaikki irti. Ei se niinkään mene. Ennemmin pitäisi opettaa sitä, että kun pelissä juostaan, niin juostaan täysillä ja kun tilanteisiin mennään, niin mennään täysillä. Tunnin lenkit junnujalkapalloilijalla on aika turhia hommia ellei se jollekin ole kivaa hommaa ja samalla henkistä huoltoa. Siis kokonaisjuoksumäärää voi suomalaisessa junnujalkapallossa vaikka tiputtaa, mutta täysillä juostuja matkoja pitää kasvattaa (viimeisimpien Huuhkajapolun juttujen mukaan nuorimmat suomalaiset junnut juoksee vähän enemmän kuin kv-verrokit mutta täysivauhtisia metrejä tulee vähemmän).

[erno]

Mutta siis tehän puhutte tismalleen samasta asiasta vähän eri termeillä ettekä ole edes eri mieltä. Enkä siis minäkään ole tossa välttämättä yhtään eri mieltä. Matala vauhti treeneissä = vähän täysivauhtisia juoksuja. Jos kuitenkin tehdään samanlaisia tai samankaltaisia drillejä kuin muissa maissa, niin juostu matka on neutraalisti ajateltuna suunnilleen sama. Mutta jos noi treenit on kuitenkin jalkapallomaisia (kuten ne on) niin niistä jää puuttumaan se matalamman sykealueen touhu. Ja ne oikeasti täysillä vedetyt.

[Valonheitin]

Tämä koko keskustelu intensiteetistä harjoittelussa on pitkälti eri asia kuin fyysinen kuormittavuus. Helposti voi saada aikaiseksi liian kuormittavan viikon, vaikka harjoituksissa kamppailtaisiin ja mentäisiin tilanteisiin heikosti ja varovaisesti. Toki pidemmän päälle korkea intensiteetti tuottaa pelaajia, jotka kykenevät tuottamaan kovempia, enemmän ja pidempään maksimaalisia fyysisiä suorituksia. Mutta en sanonut, että suomalaisessa harjoittelussa olisi tarpeeksi kova tempo, vaan kommentoin näitä juttuja, että joka päivä pitäisi ottaa kropasta kaikki irti. Ei se niinkään mene. Ennemmin pitäisi opettaa sitä, että kun pelissä juostaan, niin juostaan täysillä ja kun tilanteisiin mennään, niin mennään täysillä. Tunnin lenkit junnujalkapalloilijalla on aika turhia hommia ellei se jollekin ole kivaa hommaa ja samalla henkistä huoltoa. Siis kokonaisjuoksumäärää voi suomalaisessa junnujalkapallossa vaikka tiputtaa, mutta täysillä juostuja matkoja pitää kasvattaa (viimeisimpien Huuhkajapolun juttujen mukaan nuorimmat suomalaiset junnut juoksee vähän enemmän kuin kv-verrokit mutta täysivauhtisia metrejä tulee vähemmän).

Muistaakseni samassa infossa oli maininta, että KV-verrokit kävelevät otteluiden aikana enemmän, kuin suomalaiset junnut. Eli täysivauhtisten juoksujen jälkeen palaudutaan hetki kävelemällä, kun taas meillä juostaan enemmän, mutta tasaisempaa vauhtia.

[suomiveto]

Muistaakseni samassa infossa oli maininta, että KV-verrokit kävelevät otteluiden aikana enemmän, kuin suomalaiset junnut. Eli täysivauhtisten juoksujen jälkeen palaudutaan hetki kävelemällä, kun taas meillä juostaan enemmän, mutta tasaisempaa vauhtia.

Mitenhän se että Suomessa pelataan enemmän tekonurmella vaikuttaa noihin, vai vaikuttaako?

[LB44]

Muistaakseni samassa infossa oli maininta, että KV-verrokit kävelevät otteluiden aikana enemmän, kuin suomalaiset junnut. Eli täysivauhtisten juoksujen jälkeen palaudutaan hetki kävelemällä, kun taas meillä juostaan enemmän, mutta tasaisempaa vauhtia.

Niin, koska meillä intensiteetti nähdään pystyykö pelaaja ylläpitämään vauhtiaan 2 minuutin sijaan neljä minuuttia. Eli saamaan hyvän MAS-tuloksen.

Muualla kiinnostaa enemmän, kuinka monta kertaa pelaaja pääsee tuossa neljän minuutin ikkunassa nopeuteen x matkalla y.
Eli pitää oppia sekä ottamaan itsestä irti enemmän että palautumaan tehokkaammin. Jälkimmäinen parantaa myös MAS-tulosta, mutta edes neljän minuutin alitus siinä ei tarkoita että pelaaja pääsisi kertaakaan edes Veikkausliigassa vaadittaviin nopeuksiin.

Eli - olisi aika muuttaa fokusta, muuten tavoite karkaa yhä kauemmas.

[Kossi Agassa]

Muistaakseni samassa infossa oli maininta, että KV-verrokit kävelevät otteluiden aikana enemmän, kuin suomalaiset junnut. Eli täysivauhtisten juoksujen jälkeen palaudutaan hetki kävelemällä, kun taas meillä juostaan enemmän, mutta tasaisempaa vauhtia.

Suomessa, jos kävelet kentällä, niin siitä saat monesti negatiivista palautetta. Parempi vetää semmoista alibi-hölkkää, niin valmentaja on tyytyväinen

[Valonheitin]

Niin, koska meillä intensiteetti nähdään pystyykö pelaaja ylläpitämään vauhtiaan 2 minuutin sijaan neljä minuuttia. Eli saamaan hyvän MAS-tuloksen.

Muualla kiinnostaa enemmän, kuinka monta kertaa pelaaja pääsee tuossa neljän minuutin ikkunassa nopeuteen x matkalla y.
Eli pitää oppia sekä ottamaan itsestä irti enemmän että palautumaan tehokkaammin. Jälkimmäinen parantaa myös MAS-tulosta, mutta edes neljän minuutin alitus siinä ei tarkoita että pelaaja pääsisi kertaakaan edes Veikkausliigassa vaadittaviin nopeuksiin.

Eli - olisi aika muuttaa fokusta, muuten tavoite karkaa yhä kauemmas.

Suomessa taitaa olla juniorifutiksessa halu (kuten meillä hyvin monessa muussakin asiassa) kerätä paljon dataa ja "johtaa tiedolla." Tässähän ei ole sinällään mitään vikaa, mutta jalkapallo on aika monisyinen laji ja peliä on vaikea pilkkoa mitattaviksi asioiksi. MAS-testi, SM-juoksut yms. antavat vertailtavia lukuja, mutta niistä ei saisi kuitenkaan tulla liian hallitsevia mietittäessä tulevaisuuden malleja.

Ja ikävän usein kenttien laidalta kuulee huutoja, että ei kävellä siellä

[erno]

Niin, koska meillä intensiteetti nähdään pystyykö pelaaja ylläpitämään vauhtiaan 2 minuutin sijaan neljä minuuttia. Eli saamaan hyvän MAS-tuloksen.

Muualla kiinnostaa enemmän, kuinka monta kertaa pelaaja pääsee tuossa neljän minuutin ikkunassa nopeuteen x matkalla y.
Eli pitää oppia sekä ottamaan itsestä irti enemmän että palautumaan tehokkaammin. Jälkimmäinen parantaa myös MAS-tulosta, mutta edes neljän minuutin alitus siinä ei tarkoita että pelaaja pääsisi kertaakaan edes Veikkausliigassa vaadittaviin nopeuksiin.

Eli - olisi aika muuttaa fokusta, muuten tavoite karkaa yhä kauemmas.

Mä luin pari kuukautta sit vertaisarvioidun tutkimuksen, jonka perusteella tuota samaa asiaa mitataan useissa eri maissa useilla eri tavoilla, eikä tuo suomen mittari ole erityisen huono verrattuna monen muun, suomea paremman maan testeihin. MAShan ei tarkoita mitään muuta kuin maksimaalinen aerobinen nopeus, mikä on yksi testattavissa asioista lähes kaikkialla. Tuohon päälle lähes kaikkialla käytetään myös ehkä ennemmin palautumista mittaavia testejä, joiden avulla saadaan ehkä ennemmin tukevaa dataa kuin kumoavaa dataa, joista jojot ja 30-15 IFT:t ja vastaavat on varmasti lähes kaikille tuttuja ainakin niminä. Näistähän kuitenkin kaikista pyritään lopulta kaivamaan vVO₂max -arvoa, jonka pitäisi sitten ohjata harjoittelua tai harjoittelumetodeja johonkin. Ja luulen että tämä ihan viimeinen on se mikä on suomessa se oikea ongelma. Eli data kerätään ja -->

[Nipale]

Niin, koska meillä intensiteetti nähdään pystyykö pelaaja ylläpitämään vauhtiaan 2 minuutin sijaan neljä minuuttia. Eli saamaan hyvän MAS-tuloksen.

Muualla kiinnostaa enemmän, kuinka monta kertaa pelaaja pääsee tuossa neljän minuutin ikkunassa nopeuteen x matkalla y.
Eli pitää oppia sekä ottamaan itsestä irti enemmän että palautumaan tehokkaammin. Jälkimmäinen parantaa myös MAS-tulosta, mutta edes neljän minuutin alitus siinä ei tarkoita että pelaaja pääsisi kertaakaan edes Veikkausliigassa vaadittaviin nopeuksiin.

Eli - olisi aika muuttaa fokusta, muuten tavoite karkaa yhä kauemmas.

En osaa sanoa tämän tutkimuksen laadukkuutta, mutta tässä todetaan ainakin seuraavaa.

https://digitalcommons.wku.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=3424&context=ijes

"The main finding of the present study was the strong correlation between 0.5MAS (maximal aerobic speed) + 0.5 MANS (maximal anaerobic sprint)
and mean sprint time (r = 0.81, SEE = 2.9%). Also, a strong correlation was found with MAS
alone and mean sprint time (r = 0.76, SEE = 3.6%). This indicates a strong impact from MAS on
RSA (Repeated Sprint Ability), with an additional contribution from MANS. While MANS sets the upper sprint
performance level, MAS seemed to determine the level of speed decrement throughout the
repetitions. The latter was shown in the present study by the larger performance decrement
among those with low MAS, compared with those with high MAS (Table 3). "

[LB44]

Mä luin pari kuukautta sit vertaisarvioidun tutkimuksen, jonka perusteella tuota samaa asiaa mitataan useissa eri maissa useilla eri tavoilla, eikä tuo suomen mittari ole erityisen huono verrattuna monen muun, suomea paremman maan testeihin. MAShan ei tarkoita mitään muuta kuin maksimaalinen aerobinen nopeus, mikä on yksi testattavissa asioista lähes kaikkialla. Tuohon päälle lähes kaikkialla käytetään myös ehkä ennemmin palautumista mittaavia testejä, joiden avulla saadaan ehkä ennemmin tukevaa dataa kuin kumoavaa dataa, joista jojot ja 30-15 IFT:t ja vastaavat on varmasti lähes kaikille tuttuja ainakin niminä. Näistähän kuitenkin kaikista pyritään lopulta kaivamaan vVO₂max -arvoa, jonka pitäisi sitten ohjata harjoittelua tai harjoittelumetodeja johonkin. Ja luulen että tämä ihan viimeinen on se mikä on suomessa se oikea ongelma. Eli data kerätään ja -->

Ei testit ole tässä se ongelma, vaan se missä toiminnan fokus on. Totta kai kestävyys on yksi testauksen alue, tosin epäilen ettei sitä tehdä muualla yhtä innokkaasti kaudella, varsinkaan sen loppupuolella. Testidatan pitäisi myös johtaa johonkin yksilö- tai ainakin joukkuetasolla.

Jos intensiteettiä ja pelinopeutta halutaan ylös, siihen on parempiakin keinoja kuin aerobinen juoksu, käytännössä lenkkeily.

[erno]

Tuonhan minä totesin myös viimeisessä lausessa noin osittain, eli vaikuttaa siltä että nämä ei johda mihinkään. Ja kyllä, tämä ei ole minkäänlainen ratkaisu suoranaisesti treeneissä oleviin tempo tai intensiteettiongelmiin, mutta se on jonkinlainen ratkaisu huonoon fyysiseen kuntoon.

[Fillarikommari]

Mutta siis tehän puhutte tismalleen samasta asiasta vähän eri termeillä ettekä ole edes eri mieltä.

Näin se taisi olla.

Viitaten keskusteluun MAS-testistä, niin omakin havainto on, että testissä hyvän tuloksen saavat kykenevät tekemään pelissä enemmän nopeita juoksuja. Se on siis ihan hyvä testi, vaikka ei suoraan mittaakaan kykyä jalkapallolle ominaiseen fyysiseen liikkumiseen.

Ja kun joku sanoi, että harkkojen päätteeksi voidaan juosta intervallijuoksuja, niin se on juuri sellaista toimintaa, joka lähinnä syö eväitä korkean intensiteetin lajiharjoittelulta. Nopeuskestävyyden kannalta nopeita juoksuja tulee riittävästi lajiharjoituksissa, jos intensiteetti on hyvä. Nopeusharjoittelu on sitten asia erikseen.

[Nipale]

Ei testit ole tässä se ongelma, vaan se missä toiminnan fokus on. Totta kai kestävyys on yksi testauksen alue, tosin epäilen ettei sitä tehdä muualla yhtä innokkaasti kaudella, varsinkaan sen loppupuolella. Testidatan pitäisi myös johtaa johonkin yksilö- tai ainakin joukkuetasolla.

Jos intensiteettiä ja pelinopeutta halutaan ylös, siihen on parempiakin keinoja kuin aerobinen juoksu, käytännössä lenkkeily.

Hauska rikkinäinen puhelin efekti muodostunut tästä viestiketjusta.

Keskusteluhan alkoi tästä..

"Jalkapallo lajinahan on sinäänsä todella monipuolinen liikemallien yms takia, mutta mulla on vähän sellainen fiilis että
harjoittelusta puuttuu järkevä rytmitys "palauttavien" ja raskaiden treenien osalta. Tuntuu että aina vedetään täysiä ja kaikki
mitä tehdään, tehdään nappikset jalassa. Muu aika sitten levätään, tai oletetaan / toivotaan että lapsi tekee sitten lisää omalla ajalla.
....Ja tämä oman ajan harjoittelun oletetaan olevan sitten taas tehokasta ja mieluiten pallon kanssa nappikset jalassa.. Ne jotka tämän kaiken tunnollisesti tekee,
alkaa jossain vaiheessa kärsimään rasitusvaivoista.

.. ehkä toivoisin että myös junnutreeneissä alkaisi olemaan harjoituksia tyyliin 5-10km lenkki, venyttelyt, kevyt ihaskunto, pallon kanssa jotan kevyttä höntsää lenkkareilla tai paljain jaloin. Loppuun jotain kevyitä 70% juoksuja."

.. ja päättyy nyt olettamaan että lenkillä nostetaan intensiteettiä

[Valonheitin]

Näin se taisi olla.

Viitaten keskusteluun MAS-testistä, niin omakin havainto on, että testissä hyvän tuloksen saavat kykenevät tekemään pelissä enemmän nopeita juoksuja. Se on siis ihan hyvä testi, vaikka ei suoraan mittaakaan kykyä jalkapallolle ominaiseen fyysiseen liikkumiseen.

Ja kun joku sanoi, että harkkojen päätteeksi voidaan juosta intervallijuoksuja, niin se on juuri sellaista toimintaa, joka lähinnä syö eväitä korkean intensiteetin lajiharjoittelulta. Nopeuskestävyyden kannalta nopeita juoksuja tulee riittävästi lajiharjoituksissa, jos intensiteetti on hyvä. Nopeusharjoittelu on sitten asia erikseen.

Tarkoitatko tällä, että varsinainen treeni joudutaan suunnittelemaan kevyemmäksi, jos lopussa on intervallit tai kuormitus vaikuttaa seuraaviin treeneihin?

[LB44]

Hauska rikkinäinen puhelin efekti muodostunut tästä viestiketjusta.

Keskusteluhan alkoi tästä..

"Jalkapallo lajinahan on sinäänsä todella monipuolinen liikemallien yms takia, mutta mulla on vähän sellainen fiilis että
harjoittelusta puuttuu järkevä rytmitys "palauttavien" ja raskaiden treenien osalta. Tuntuu että aina vedetään täysiä ja kaikki
mitä tehdään, tehdään nappikset jalassa. Muu aika sitten levätään, tai oletetaan / toivotaan että lapsi tekee sitten lisää omalla ajalla.
....Ja tämä oman ajan harjoittelun oletetaan olevan sitten taas tehokasta ja mieluiten pallon kanssa nappikset jalassa.. Ne jotka tämän kaiken tunnollisesti tekee,
alkaa jossain vaiheessa kärsimään rasitusvaivoista.

.. ehkä toivoisin että myös junnutreeneissä alkaisi olemaan harjoituksia tyyliin 5-10km lenkki, venyttelyt, kevyt ihaskunto, pallon kanssa jotan kevyttä höntsää lenkkareilla tai paljain jaloin. Loppuun jotain kevyitä 70% juoksuja."

.. ja päättyy nyt olettamaan että lenkillä nostetaan intensiteettiä

Tarkoitin että meidän käytetyin testi, jolla pelaajia arvioidaan, on käytännössä lenkkeilyvauhtia. 5-10km korvaisin matalatempoisella tekniikkaharjoittelulla omalla ajalla.

Totta kai MAS-tuloksilla on korrelaatiota moneenkin asiaan, se ei tarkoita että se olisi paras tapa harjoitella jotain toista asiaa tai ominaisuutta, varsinkin kun harjoitukset ovat itsessään hyvin pitkälle aerobisia luonteeltaan. Mutta ei tämä tunnu etenevän.

Esimerkiksi 400m aikaa voi lähteä parantamaan joko tekemällä 800 metrin vetoja pohjakunnoksi tai parantamalla ensin sadan metrin tulosta. Molemmissa on puolensa ja ongelmansa.

[Tino Asprilla]

https://yle.fi/a/74-20178078?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

[Urheiluliitto teetti viime syksynä testejä 15-vuotiaille yleisurheilu­maajoukkueen jäsenille. Tulokset olivat huolestuttavia.

Sopii tähän ketjuun kuin nenä päähän

[Nigel Kugelschfeir]

Räntilä painottaa, että nuorten rasitusvammat eivät ole siis seurausta liian kovista harjoitusmääristä, vaan madaltuneesta kyvystä kestää harjoituskuormaa.

Toimintaa alkaa leimata turha kiire, kun tulee nuorten SM-kisoja ja muita arvokisoja. Harjoittelun pitäisi olla sellaista, että se rakentaa ennen kaikkea tulevaa eikä pelkästään tämän kesän kilpailukauden maksimointia. Pitäisi harjoitella pitkälle kesään eikä haaskata hyvää harjoitusaikaa keskittymällä kilpailemiseen ja tuloksiin, Finni sanoo.

Tuossa on noita pointteja mitkä vaivaa futiksessa. Epäilisin myös että aerobinen kunto on liian huono monella kun se raaka työntekoa ei maistu.

[Nipale]

Esimerkiksi 400m aikaa voi lähteä parantamaan joko tekemällä 800 metrin vetoja pohjakunnoksi tai parantamalla ensin sadan metrin tulosta. Molemmissa on puolensa ja ongelmansa.

Ei 400m juoksijat tee juurikaan 800m vetoja koska kyseessä kuitenkin pikajuoksumatka.

https://noponensport.fi/wp-content/uploads/2016/10/VTE.A008-Noponen-400-m-lajianalyysi.pdf