Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[kilon_paino]

Kyllä pitäisi miettiä uusia seuramalleja varmasti. Ja tosiaan palloliitto itse puhui että "profiloitukaa seurat vahvemmin", mutta silti kaikissa kriteereissä tärkein mittari oli pelaajamäärä. Ei siis esim. pelaajakehityksen laatu, vaan ainoastaan määrä. Toki muitakin kriteereitä oli, mutta näistäkin suurin osa oli sitä vastaan että seurat profiloituisi esim. Tanskan mallin mukaisesti U12-> akatemiaseuroiksi.

Seurojen kannalta voimakas profiloituminen muuksi kuin huippuseuraksi tai tavoitteelliseksi kasvattajaseuraksi on vaikeaa, koska "harrasteseurojen" mielikuva on niin surkea ja sellainen johtaa melkein vääjäämättä pelaajakatoon. Suomessa seurat ovat alueellisia sekä hemmetin mustasukkaisia omista alueistaan. Ja jos se lähiseura on melkein aina paras ympäristö pelaajalle, niin miten nuorena pitäisi tavoitteellisest pelaajat lähettää toiselle puolelle kuntaa?

Ehkä pitää vain todeta, että emme ole vielä jalkapalloyhteiskunta eikä meidän rakenteet tue jalkapalloa optimaalisesti.

[Comfort]

Kyllä pitäisi miettiä uusia seuramalleja varmasti. Ja tosiaan palloliitto itse puhui että "profiloitukaa seurat vahvemmin", mutta silti kaikissa kriteereissä tärkein mittari oli pelaajamäärä. Ei siis esim. pelaajakehityksen laatu, vaan ainoastaan määrä. Toki muitakin kriteereitä oli, mutta näistäkin suurin osa oli sitä vastaan että seurat profiloituisi esim. Tanskan mallin mukaisesti U12-> akatemiaseuroiksi.

Pelaajamäärän kasvua yrittää kaikki, mutta kaikki tietää, että liikkuvia lapsia on aina vain vähemmän ja vähemmän. Sekä muutkin lajit kamppailee samoista ongelmista.
Kyllä se laatu on tärkeä. Opettaa lajinperustaidot niin hyvin kuin osataan.
Jotain United seuramalleja, joissa eri pikkuseuroista voi lupaavimmat pelata yhdessä. Eikä vain yksittäisiä Huuhkajaturnauksia. Silti vois jatkaa siellä omassa lähiseurassaan. Tuossa on tullut vastaan tosi hyviä pelaajia, jotka ei vaihda alueen "parempaan" seuraan, koska on kaverit joukkueessa ja kenttäkin talon takana. Heillekin pitäisi silti saada tasokkaampia pelejä ilman seuran vaihtoa.

[Thalian]

Toinen asia on tuo koulun jälkeinen liikunta: miksi ei enää jäädä potkimaan tai keppitappelemaan koulun jälkeen koululle? Miksi pitäisi olla "ohjattu/valvottu" liikunta? Onko betonikuutioiden täyttämä kaupunki paras paikka liikkua, jos tuo ei onnistu enää? Eli koulun jälkeen tunti vielä palloa tai kiakkoa ennen kuin raahautuu kotiin? Suorituspaikkoja vähemmän, vai mihin se spontaanius on kadonnut?

Tilanne on ehkä hiukan parantunut nyt aivan viime vuosina kun koulujen pihoille on alkanut ilmestymään näitä pikkukenttiä. Mutta vielä 10v sitten aika monessa paikassa oli se tilanne, että ei ollut mitään kenttää, minne jäädä pelailemaan koulun jälkeen. Ja jos kenttä oli, niin sinne ei ollut asiaa kun se oli varattu seurojen treeneille.

[mieskone]

Miten määritellään pelaajan oikea taso. Mpni lopettaa kun ei saa enää useampaa maalia kauteen tai kun puolet vastustajista menee ohi.

[Thalian]

Mä nään siis ton joukkueharjoittelun tuntimäärän kasvun Suomessa pitkälti negatiivisena asiana. Jos katsotaan vaikka jotain U12 ikää Suomessa, niin tavanomaiset Suomi-jengit treenaa jo ohjatusti joukkueena enemmän kuin keskiverto brittiakatemia. U12 C3-akatemioilla tossa iässä normaali ohjattu harjoittelumäärä on n. 5h/viikko plus sarjapeli sunnuntaina.

Toki siis noiden joukkueiden pelaajat treenaa huomattavan paljon, luultavasti jotain 3-4 kertaa enemmän kuin tavanomaisen suomi-jengin pelaajat. Ja niillä on kaikilla tossa iässä seuratasolta tehty yksilöllinen harjoitteluohjelma, mutta tuo on taas eri asia kuin ohjattu harjoittelu.

Tässä mietin, että olisiko tilausta sellaisella, että joukkueella olisi joku 3 * 1,5h treenit viikossa (kuten oli aika tyypillistä silloin, kun mää olin muksu), mutta sitten valmentaja antaisi "treeniohjelman", jossa olisi just näistä omia treenejä, mitä pitää viikon aikana vetää. Tai siis olisi ihan ohjelmassa, että viikolla pitää päästä pihapelailemaan kolmesti vähintään tunnin jne. Saisiko porukkaa sitoutumaan tuollaiseen, jos sen fasilitoisi jotenkin niin, että vaikka pihapelien sopiminen olisi riittävän helppoa?

[erno]

Tuossa on yllättävän monta argumenttia, mutta olen samaa mieltä siitä että seurojen pitäisi alkaa tarjoamaan ainakin osajoukolle pelaajia yksilöllisiä ohjelmia kehittymiseen. Monessa seurassa ainakin excelissä pystyisi myös tarjoamaan pienryhmätoimintaa kilpapelaajille (sellasille oikeille kilpapelaajille) vähentämällä alempien ryhmien harjoitusmääriä, niin että mitään resurssia ei tarvitsisi kasvattaa nykyisestä. Tästä toki jotkut nilkit loukkaantuu, mutta ajatusmalli siitä, että höntsää hamuavien pelaajien pitäisi grindata akatemiapolkuisia jalkapallomääriä seuran treeneissä on sellainen ensimmäinen virheajatus mikä Suomessa pitäisi korjata.

Itseasiassa olen nähnyt että monessa seurassa noita tarjotaan, mutta se tuntuu koskevan ainoastaan pelaajia jotka haluaa maalivahdiksi.

[Gambinamiäs]

Tässä mietin, että olisiko tilausta sellaisella, että joukkueella olisi joku 3 * 1,5h treenit viikossa (kuten oli aika tyypillistä silloin, kun mää olin muksu), mutta sitten valmentaja antaisi "treeniohjelman", jossa olisi just näistä omia treenejä, mitä pitää viikon aikana vetää. Tai siis olisi ihan ohjelmassa, että viikolla pitää päästä pihapelailemaan kolmesti vähintään tunnin jne. Saisiko porukkaa sitoutumaan tuollaiseen, jos sen fasilitoisi jotenkin niin, että vaikka pihapelien sopiminen olisi riittävän helppoa?

No omien skidien kaupunginosaseurassa on juurikin näin ainakin U12 asti. Lisäksi sitten pienellä lisämaksulla kilpatreenit halukkaille ja valituille ja välillä ollut kaikille avoimia useamman ikäluokan "pelitreenejä". Ykkösjengit pelaa pääosin Etelän tasolla 2 ja kakkos- ja mahdolliset kolmos-peliryhmät sitten tasoilla 3-5. Empä tajunnutkaan, että ollaan joku poikkeus.

[PalloHullu]

Tuossa on yllättävän monta argumenttia, mutta olen samaa mieltä siitä että seurojen pitäisi alkaa tarjoamaan ainakin osajoukolle pelaajia yksilöllisiä ohjelmia kehittymiseen. Monessa seurassa ainakin excelissä pystyisi myös tarjoamaan pienryhmätoimintaa kilpapelaajille (sellasille oikeille kilpapelaajille) vähentämällä alempien ryhmien harjoitusmääriä, niin että mitään resurssia ei tarvitsisi kasvattaa nykyisestä. Tästä toki jotkut nilkit loukkaantuu, mutta ajatusmalli siitä, että höntsää hamuavien pelaajien pitäisi grindata akatemiapolkuisia jalkapallomääriä seuran treeneissä on sellainen ensimmäinen virheajatus mikä Suomessa pitäisi korjata.

Itseasiassa olen nähnyt että monessa seurassa noita tarjotaan, mutta se tuntuu koskevan ainoastaan pelaajia jotka haluaa maalivahdiksi.

Aiheestahan on melko hyvää tutkimusnäyttöä että ne lapsitähdet eivät sen useammin ammattilaiskentille pääse kuin nuorena "huonommat" pelaajat. Millä perusteella vain osalle seuran pelaajista pitäisi tarjota extratreenejä?

[erno]

Tuo vaikuttaa joltain sellaiselta tutkimukselta mitä en itse ole lukenut, vaikka on tullut luettua useampi sata tutkimusta aiheesta. Pystytkö linkkaamaan siihen?

Ja vastaus on luonnollisesti että harjoitusmäärienhän näitä pitäisi ohjata.

[PalloHullu]

Tuossa nyt yksi ainakin heti alkuun: https://doi.org/10.1111/sms.13701

Mielestäni on hassu ajatus että seurat ohjaisivat harjoitusaikaa osalta pois, jotta voivat lisätä sitä muille. Lapsilla muutenkin motivaatio saattaa syttyä ja näkyä hyvin eri tavoin ja eri-ikäisinä. Täällä Suomessa varsinkin pelaajavolyymi on niin matala ettei ole varaa hukata yhtään mahdollisia tulevaisuuden toivoja.

[erno]

Tuo on jännä tapa tulkita tuo tutkimus, mikä on siis entuudestaan ihan tuttu ja täälläkin käsitelty moneen kertaan. Voin jatkaa tuohon sen verran, että sekä tuon että muiden tutkimusten perusteella nuo myöhemmässä (esim. 12v) akatemiaan rekrytyt pelaajat jotka ovat saaneet ammattilaissopparin ovat aikaisemmin olleet jo kilpapelaajia, jotka treenaasivat jalkapalloa noin 20 tuntia viikkoon. Mutta vaikka nuo speksit olisi kohdillaan, niin silti akatemiapelaajista ei välttämättä tule ammattilaisia.

[Jortsukka]

Pakko sanoa, että montakohan kertaa pitäisi samaa aihetta käsitellä Suomessa, että silleen yleisesti ymmärrettäisiin vaatimukset. Edelleen siis eletään taas tämänkin perusteella ajatuksessa, että "kyllä myöhemminkin ehtii". Kuitenkin kaikki tutkimukset mitä itse jalkapallosta katsonut/kuunnellut/lukenut osoittavat että jos haluaa jalkapallossa huipulle, niin pitää jalkapalloon käyttää merkittävästi aikaa. Riippuen sitten missä päin maailmaa on kasvanut, minkä ikäisistä puhutaan, jne. niin jakautuu joukkue ja omalla ajalla harjoittelu eri tavoin. Kaikissa kuitenkin pitäisi ymmärtää että puhutaan pelaajista jotka ovat harjoitelleet jalkapalloa sen 20+h ja mitä enemmän niin sitä todennäköisempää on ollut huipulle pääseminen.

Nyt edelleen Suomessa kuulee/lukee näitä juttuja missä ajatelleen että "lapsena vähän neppaillaan ja sitten 14-vuotiaana aletaan harjoitella, niin musta tulee huippu". Voin sanoa että EI TULE. Ja on täysin väärin lapsia(ja heidän vanhempia) sanoa tälläisiä asioita ja levittää millään muotoa tälläistä tietoa.

Alleviivaan, kenenkään ei ole pakko harjoitella jalkapalloa, mutta jos haluat jalkapallossa huipulle niin sinun pitää harjoitella, paljon, pienestä pitäen.

https://eerikkila.fi/monipuolisuus-vai-monilajisuus-miten-jalkapalloilussa-voi-paasta-huipulle/ tuosta, taas kerran, esimerkkinä useampi tutkimus aiheesta.

edit: Omakohtaisesti voin sanoa, että seurannut läheltä useita satoja suomalaisia pelaajia vuosien saatossa, niistä läheltä useita kymmeniä jotka olleet nuorisomaajoukkueissa. Ne joista tuli parhaita pelaajia olivat käytännössä kaikki jo hyvin vahvasti kiinnittyneet futikseen 8-9v ja he leikkivät/harjoittelivat pallon kanssa useita tunteja. Oli myös lapsena hyviä, jotka eivät sitä tehneet, heistä ei tullut pelaajia. Oli myös pelaajia jotka eivät olleet parhaita siinä vaiheessa, mutta tekivät paljon pallon kanssa asioita, heistä tuli pelaajia. Yhteinen nimittäjä siis ihan näin subjektiivisestikin on pallon kanssa vietetty aika. On myös muita tekijöitä, esim. perheen merkitys on merkittävä ja yleinen liikunnallinen elämä, mutta ilman tuota ensimmäistä näillä muilla ei ole väliä. Ja on täysin väärin elätellä toiveita ihmisille että olisi mahdollisuuksia.

[ginikettu]

Kyllä vielä 12v on mahdollista aloittaa tosissaan treenaaminen ja silti päästä hyvälle tasolle. Lasten henkisissä ja fyysisissä ikähaitsreissa on kuitenkin sellainen +-2v haarukkaa tuossa vaiheessa.

Mutta mitä aiemmin sisäinen palo syttyy niin sitä helpompaa ja mitä luonnollisempaa on hahmottaa tilaa niin sitä helpompaa.

Palo (halun ja sinnikkyyksen yhdistelmä) ja lahjakkuus, kun kohtaa, niin on mahdollista päästä fysiikan rajoittamalle tasolle. Näin ainakin itse näen ja mitä olen nähnyt näitä todella tavoitteellisia lapsia. Vielä kun kilpailullisuus on motivaattorina (kaikilla parhailla lapsillakaan se ei oikein ole). Iso osa näistä pelaa koska osaavat ja se on kivaa.

[Jortsukka]

Kyllä vielä 12v on mahdollista aloittaa tosissaan treenaaminen ja silti päästä hyvälle tasolle. Lasten henkisissä ja fyysisissä ikähaitsreissa on kuitenkin sellainen +-2v haarukkaa tuossa vaiheessa.

Mutta mitä aiemmin sisäinen palo syttyy niin sitä helpompaa ja mitä luonnollisempaa on hahmottaa tilaa niin sitä helpompaa.

Palo (halun ja sinnikkyyksen yhdistelmä) ja lahjakkuus, kun kohtaa, niin on mahdollista päästä fysiikan rajoittamalle tasolle. Näin ainakin itse näen ja mitä olen nähnyt näitä todella tavoitteellisia lapsia. Vielä kun kilpailullisuus on motivaattorina (kaikilla parhailla lapsillakaan se ei oikein ole).

Mikä on hyvä taso mistä puhut? Ja voi aloittaa tosissaan, jos on riittävä pohja pallon kanssa leikkimisessä, kyllä. Oleellista ei ole onko asiat tehty tosissaan vai ei vaan se että pallokosketuksia on riittävän iso määrä taustalla. Se on tässä nyt se pihvi mistä puhun.

[Siperia]

https://open.spotify.com/episode/45NJUx2wYSRHveVjXxZldH?si=qvC1KGViQrORJ54DRn2ovg&t=1617


Kimanttia - podcastissa käydään läpi Frölundan valmennuslinjauksen muutoksia
Muutamia nostoja ulkomuistista
-Pelaaja reenaa lähimmässä jäähallissa, eikä seuraavassa, vaan jotta pääsisi kovempaan seuraan
-Yritetään saada laadukkaampaa valmennusta isommalle massalle
-Vähemmän joukkueharjoittelua ja yhden lajin harjoittelua
-Akatemiatoiminta vasta U16 joukkueista eteenpäin

Toki muutos tapahtumassa ja työn hedelmät näkyvät vasta myöhemmin.

Itse näen silti, että olisi hyvä jos
-Alle 12 vuotiailta kiellettäisiin kilpailu oman kaupungin ulkopuolella. Pienemmissä kunnissa maksimissaan naapurikunnan kanssa yhteisiä pelejä.
-Kaupunginosatoimintaan panoksia enemmän. Jos harjoitukset esimerkiksi lähikoulun pihalla, niin lapsi voi jo hyvin nuorena mennä paikalle itse ennen harjoitusten alkua ja liikkua paikalle kävellen/pyörällä. Harjoitusten jälkeen on myös helpompi jäädä paikalle höntsäämään kavereiden kanssa.
-nykyiset akatemiakoutsit tutoroimaan nuorempien ikäluokkien kaupunginosajoukkueiden isi- ja äitikoutseja. Valmiit harjoitteet ja harjoitukset.

Norjassa lähiliikunta toimii ja urheilussa menestytään, mutta tuskin tämä malli toimii Suomessa.

[Nigel Kugelschfeir]

Tuossa tulee jo se haaste ettei meillä ole ainakaan talvella mitään olosuhteita noin viiden kilometrin säteellä kuin joku koulun sali.

Mitä tulee noihin jortsukan juttuihin niin eihän monellakaan vanhemmalla ole mitään käsitystä edes mitä kansainvälisen tason jalkapallo on tai vaatii. Eikä myöskään siitä miltä oikeasti lahjakas pelaaja näyttää. Sitten kitistään jos pitää treenata tai vaaditaan jotain.

[erno]

Kyllä vielä 12v on mahdollista aloittaa tosissaan treenaaminen ja silti päästä hyvälle tasolle. Lasten henkisissä ja fyysisissä ikähaitsreissa on kuitenkin sellainen +-2v haarukkaa tuossa vaiheessa.

Mutta mitä aiemmin sisäinen palo syttyy niin sitä helpompaa ja mitä luonnollisempaa on hahmottaa tilaa niin sitä helpompaa.

Palo (halun ja sinnikkyyksen yhdistelmä) ja lahjakkuus, kun kohtaa, niin on mahdollista päästä fysiikan rajoittamalle tasolle. Näin ainakin itse näen ja mitä olen nähnyt näitä todella tavoitteellisia lapsia. Vielä kun kilpailullisuus on motivaattorina (kaikilla parhailla lapsillakaan se ei oikein ole). Iso osa näistä pelaa koska osaavat ja se on kivaa.

Kävin läpi top28 sarjojen pelaajat ja niissä ei ole yhtään joka olisi nostanut pallollisen ajan riittävälle tasolle 12 vuotiaana.

Treenaminen tosissaan on toki moniulotteinen käsite kun olennaista on se että kesyttää oman kroppansa ja pallon. Totista ton ei välttämättä tartte olla kunhan määrät on kohdallaan. Eli lähtee sieltä 20h per viikko ja siitä ylöspäin

[Thalian]

Itse näen silti, että olisi hyvä jos
-Alle 12 vuotiailta kiellettäisiin kilpailu oman kaupungin ulkopuolella. Pienemmissä kunnissa maksimissaan naapurikunnan kanssa yhteisiä pelejä.
-Kaupunginosatoimintaan panoksia enemmän. Jos harjoitukset esimerkiksi lähikoulun pihalla, niin lapsi voi jo hyvin nuorena mennä paikalle itse ennen harjoitusten alkua ja liikkua paikalle kävellen/pyörällä. Harjoitusten jälkeen on myös helpompi jäädä paikalle höntsäämään kavereiden kanssa.

Suomessa on joku 250 kuntaa, joissa on noin yks futisseura ja joissa treenaavan ikäluokan koko on joku 15-30 lasta. Tulee aika hiton tylsää, kun koko alakoulun ajan pelailee lähinnä keskenään niitä pelejä.

[Siperia]

Suomessa on joku 250 kuntaa, joissa on noin yks futisseura ja joissa treenaavan ikäluokan koko on joku 15-30 lasta. Tulee aika hiton tylsää, kun koko alakoulun ajan pelailee lähinnä keskenään niitä pelejä.

Niin, jostain syystä homma pelittää esimerkiksi Norjassa, ilmeisesti siellä on isoja metropoleja pelkästään? Ja kuten sanoin, niin pienempien kuntien kohdalla naapurikunnissa myös pelit.

[Tiksa]

https://www.science.org/doi/10.1126/science.adt7790

Science-lehdessä oli joulukuussa hyvin mielenkiintoinen artikkeli, jossa vertailtiin aivan terävimmälle kansainväliselle huipulle päätyneiden ihmisten uria eri aloilla. Siis tyyliin Nobel-palkinnot, urheilun mm-kisamitalit, jne.

Linkkaantuu hyvin läheisesti keskusteluun aikaisesta erikoistumista, akatemioista jne mitä tässä ketjussa käydään.

Kaikilla osa-alueilla toistuivat tietyt havainnot:
- ne, jotka pärjäsivät kaikkein parhaiten nuorina, ja ne, jotka pärjäsivät kaikkein parhaiten aikuisena, ovat suurelta osin eri henkilöitä
- huipulle päätyminen nuorena on negatiivisesti korreloitunut aikuisena huipulle päätymisen kanssa
- nuorena huipulle pääsemistä ennustaa keskittyminen yhteen osa-alueeseen
- aikuisena huipulle päässeet erikoistuivat myöhemmin, harjoittelivat nuorena vähemmän tulevaa huippualaansa, pääsivät myöhemmin sisään talenttiohjelmiin ja saavuttivat milestonet myöhemmin

Eli visuaalisesti:


Artikkelin kirjoittajat esittävät kolmea hypoteesia mistä tämä voisi johtua:
- "Search-and-match". Kokeilemalla useita juttuja henkilö todennäköisemmin löytää sen oman juttunsa missä hän voi tulla todella hyväksi.
- Oppimaan oppiminen. Oppimalla useita eri metodeja, tilanteita jne. henkilö oppii ajattelemaan luovemmin, sopeutumaan uusiin tilanteisiin jne.
- Riskien vähentäminen. Olemalla aktiivinen useammalla osa-alueella vähennetään riskiä loppuunpalamisesta, loukkaantumisista jne.

Voi toki olla, että jalkapallo on poikkeus ja että nämä löydökset eivät päde siinä.

[erno]

Futiksen puolella on se, että tietyt motoriset toiminnot kehittyvät heikommin 12 ikävuoden jälkeen kuin sitä ennen. Ja tuossa on siis ihan samaa kontsaa kuin mitä futispuolella on tutkimuksissa on käyty läpi. Eli on tavallaan ihan julkista tietoa että vaikka U17 maajoukkueessa pelaaminen korreloi vielä aika huonosti ammattilaisuuden kanssa.

Ja futis ei ole tässä mikään yksittäinen poikkeus, vaan nk varhaisen erikoistumisen lajit on ihan yleisesti tunnettu ilmiö.

Futis eroaa monesta muusta aihiosta myös siinä, että kilpailua on oikeasti aivan uskomattoman paljon. Kun lajia vakavalla mielellä harrastavia on joku muutama sata miljoonaa ja näistä muutama sata pääsee valioliigaan, niin se on mitä se on. Klassinen "hard work beats talent" ei oikein tuossa volyymissä pelitä, kun siellä on aina myös sitä poppoota jolla on niin hard work että talent.

Saksassa on tehty liuta seurantatutkimuksia ammattilaisista (buli ja 2. buli käytännössä). Pelaajat aloittavat futiksen pääsääntöisesti ennen 6v syntymäpäivää ja viettävät pallon kanssa 1000-1300h per vuosi tuosta alkaen. Organisoimattoman harjoittelun osuus oli jonkun tutkimuksen mukaan 68% kaikesta treenistä 12 ikävuoteen saakka.

Junnuvaiheen menestyksen heikkoa korrelaatiota on (ihan asiallisesti) selitetty mm. sillä että junnuvaiheessa biologiset fyysiset erot ylikorostuvat. Minkä siis kuka tahansa näkee parissa viikossa kun alkaa seuraamaan junnufutista. Mutta samaan aikaan vaikka englannissa yli puolet ammattilaissopimuksen saavista akatemiapelaajista on tunnistettu jo reilusti ennen 12v syntymäpäivää.

[Kaihlamo]

Niin, jostain syystä homma pelittää esimerkiksi Norjassa, ilmeisesti siellä on isoja metropoleja pelkästään? Ja kuten sanoin, niin pienempien kuntien kohdalla naapurikunnissa myös pelit.

Ahaa - oon varmaan kuvitellut sen, että mun omat U10-U12 jengit on pelanneet viimeisten vuosien aikana norjalaisia jengejä vastaan Saksassa, Hollannisa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa.

[Manselainen]

Hienosti kyllä keskustelu kiertää kehää täällä. Nostan hattua Jortsukalle ja kaikille muille, jotka kerta toisensa jälkeen jaksavat vääntää ratakiskoa.

Kovin vaikeaa tuntuu olevan sen sisäistäminen, että jalkapallo on jaloilla pelattavana lajina varhaisen erikoistumisen laji, vaikka tuosta on tähänkin ketjuun linkattu vaikka kuinka monta jalkapallospesifiä tutkimusta.

[PalloHullu]

Kivoja argumentteja, mutta en vieläkään nähnyt perusteluja sille miksi seurojen treeniaikaa pitäisi nuorissa tarjota enemmän vain osalle porukkaa. Mitä jos 20 pelaajaa haluaa harjoitella jalkapalloa lisätreeneissä ja vain 15 otetaan ryhmään, koska he ovat sillä hetkellä kovemmalla tasolla?

Kuka päättää, millä perustein ja millä oikeudella, ketkä eivät tähän ryhmään halukkaista pääse?

Utopistinen ajatus ottaa treenimääriä osalta halukkaista pois, jotta toiset pääsevät treenaamaan enemmän.

[Valonheitin]

Kivoja argumentteja, mutta en vieläkään nähnyt perusteluja sille miksi seurojen treeniaikaa pitäisi nuorissa tarjota enemmän vain osalle porukkaa. Mitä jos 20 pelaajaa haluaa harjoitella jalkapalloa lisätreeneissä ja vain 15 otetaan ryhmään, koska he ovat sillä hetkellä kovemmalla tasolla?

Kuka päättää, millä perustein ja millä oikeudella, ketkä eivät tähän ryhmään halukkaista pääse?

Utopistinen ajatus ottaa treenimääriä osalta halukkaista pois, jotta toiset pääsevät treenaamaan enemmän.

Ainakin omassa seurassa tarjotaan lisätreeniä tietyille ryhmille, joka ei ole siten muilta pois.

Joukkueiden treenimäärät on kompromissi seuran linjauksista ja tarjolla olevista hallivuoroista. Tälle paketille on sitten määritelty jokin hinta ja on kaikille tarjolla jotain. Osalle sitten tarjotaan (pientä maksua vastaan) lisätreeniä ja nimen omaan tiiviimmässä ryhmässä fokus enemmän yksilössä. Eli en nyt näe näissä isompia ongelmia.