Keskustelu jää pyörimään paikallaan jos pelitavat niputellaan hyökkääviin, semihyökkääviin, semipuolustaviin ja puolustaviin. Hyökkäysorientoituminen korkeintaan raapaisee pelitavan pintaa.
Totta, esimerkiksi pallonhallintaan perustuva peli voi olla todella passiivista ja puolustusvoittoista hyökkäämistä, kuten esimerkiksi Espanja kisoissa osoitti.
Kun nyt on tullut selväksi ettei kukaan odota näkevänsä Suomen maajoukkueen esittävän 60% pallonhallintaan perustuvaa jogabonitoa, hedelmällisempää keskustelua syntyisi varmaan siitä minkälaista vastahyökkäyspeliä Suomen toivotaan esittävän, ja mitä tämä vaatii materiaalilta ja pelaajilta.
Näinhän sen tulisi olla, mutta näinhän se ei aivan ole. Suomessa on niin ohut jalkapallokulttuuri, ettei edes ylimmällä tasolla tunnu olevan yhteistä linjaa miten Suomen on järkevää lähteä pelaamaan. Brittihuoraus elää syvällä ja toisaalta myös inho tylsää italialaista/saksalaista/jne. "antijalkapalloa", huoh mikä termi, vastaan.
Nyt kun kaikkein suurimmasta ongelmasta, puolustuslinjan hitaudesta, päästiin osin sattumankin kautta eroon, seuraavana jonossa on kunto.
Tästä eri mieltä. Suomen vastahyökkäyspelin suurin ongelma ei ollut puolustuslinjan hitaus ja vaikka sattuman kautta "päästiin hitaudesta eroon", niin saimme vaihtokaupassa muuta.
Suurin ongelma vastahyökkäyspelaamiseen on ollut ja on edelleen hyökkääjien ja laitapelaajien laadussa. Laitapelaajien kunto sitten varmasti seuraavana.
Puolustuslinjan hitaus ei siksi ollut mielestäni suurin ongelma, että näen Suomen olevan joka tapauksessa pakotettu pelaamaan todella matalalla puolustuslinjalla isoja maita vastaan. En usko, että Suomella riittää nopeus, kestävyys, pelikäsitys eikä taktinen kypsyys siihen prässiin, joka korkeammalla linjalla pelatessa vaaditaan, että isojen maiden pelinrakentelu saataisiin tukittua 90 minuuttia päästämättä heitä maalipaikoille käytännössä ollenkaan. Lähtötilanne täytyy olla, että maalitilanteet minimoidaan omassa päässä, sitten katsotaan miten saadaan maksimoitua vastaavasti omat paikat.
Kun puolustuslinjan hitaudesta "päästiin eroon", niin samalla menetettiin Suomen suurin yksittäinen vahvuus - puolustusalueen ilmatilan hallinta. Tästä oli Hollannin maalin lisäksi useampiakin esimerkkejä eilen, ja ongelma pahenee entisestään, jos Moisander jossain vaiheessa siirtyy keskelle. Aiemmin voitiin ohjata vastustajan hitaat hyökkäykset laidoille, kuten toki edelleen ja niin eilenkin, kun ilmatilan herruus Suomen boksissa oli käytännössä jokaista maata vastaan Suomella. Nyt ei ole, Pasanen on ihan ok, Heikkinen välttävä ja Moisander melko heikko päällä.
Nopeat lähdöt ja huippujoukkueita vastaan niitä seuraavat yhtä nopeat paluut vaativat kovakuntoista joukkuetta. Hiddinkin enemmän tai vähemmän ylisuorittaneet maajoukkueet Korea, Australia ja Venäjä luottivat suunitelmallisiin vastaiskuihin, mutta myös pallonmenetyksen jälkeiseen kovaan ja kuluttavaan prässiin.
Nämä kaikki pelasivat suhteellisen korkealla linjalla ja kuten sanoit: äärimmäisen kovalla, kuluttavalla ja nopeutta vaativalla prässillä. En usko minäkään Suomen pelaajamateriaalilla olevan mahdollisuuksia tähän tai sen olevan muutenkaan järkevä lähestymistapa.
Kun puhdasta vastahyökkäyksiin perustuvaa pelitapaa halutaan hakea, luopuisin vanhentuneesta taistelupalloideasta ja lähtisin suosiolla vaikka Italiaan opintomatkalle.
Tästä ilman muuta samaa mieltä ja näkisin sen olevan Suomelle paras vaihtoehto. Maalla ei tietysti sinänsä ole väliä, voi se olla Saksakin tai joku muu.
Äänestys
