FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
27.12.2025 klo 07:04:35 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: FF2 perinteinen joulupatakeräys avattu: Joulupata 2025!
 
Yhteys ylläpitoon: [email protected]

Äänestys
Kysymys: Millainen on toimivin taktiikka Suomen maajoukkueille (ja seurajoukkueille kv-kentillä)?
Yltiöpuolustamiseen (bussiparkki) perustuva taktiikka. Ei yltiöpäistä hyökkäyksiin satsaamista koskaan. - 31 (9.4%)
Tiukkaan joukkuepuolustukseen ja nopeisiin vastahyökkäyksiin perustuva taktiikka. Hyökätessä puolustajatkin voivat nousta, mutta ei koskaan yltiöpäisesti (eli paikkaajan löydyttävä aina). - 226 (68.5%)
Taktiikka, jossa pyritään saamaan pallonhallintaa ja hyökätään rohkeasti silloin kun mahdollista. Myös puolustuslinja nousee hyökkäyksissä korkealle ja riskejä saa ottaa. - 34 (10.3%)
Pallonhallintaan tähtäävä peli, jossa hyökätään rohkeasti ja aktiivisesti lähes koko joukkueella, eikä kumarrella vastustajia. Kyllä mekin osataan, jos muutkin osaa. - 23 (7%)
En osaa sanoa - 16 (4.8%)
Äänestäjiä yhteensä: 326

Sivuja: 1 2 [3]
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen peli-identiteetti?  (Luettu 4656 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ricardo Leite

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ylimieliset


Vastaus #50 : 08.09.2010 klo 09:48:28

Kertokaapas, millaisia erilaisia tapoja on pelata vastahyökkäyspeliä? Eli mistä vaihtoehdoista nyt ruvetaan Suomelle tuota taktiikkaa kehittämään?

Perkeleen laajan kysymyksen heitit näin kirjallisesti vastattavaksi.

Vastahyökkäyspelin varioinnin määrittelee käytännössä se, miten puolustetaan, missä pallo riistetään ja mitkä ovat joukkueen pelaajien vahvuudet vastahyökkäyksissä. Yksinäisellä piikillä pelaaminen sulkee pois käytännössä esimerkiksi irvokkaan hyökkäysmallin, jossa targethyökkääjä jatkaa kukkupalloja pystyyn juoksevalle hyökkääjälle. Esimerkiksi Houllierin Liverpool-mallin.

Kärjistetyiksi vaihtoehdoiksi jää siis pelata pallo target-hyökkääjälle matalana, jolloin hyökkääjä pystyy tiputtamaan palloa keskikentälle tai laidoille, tai pelaaminen suoraan laitureille joko puolustuksen selustaan tai jalkaan linjan eteen. Siitä, mitä tapahtuu onnistuneen avaavan syötön jälkeen on taas useita eri ratkaisumalleja.

Suomi pyrki Hollantia vastaan, mielestäni aivan oikein, pelaamaan pallon matalana kohti Forssellia, joka selin vastustajan maaliin pudotteli palloja kasvot kohti vastustajan maalia oleville R. Eremenkolle ja Väyryselle, jotka pyrkivät edistämään peliä sen jälkeen joko laidoille tai pakottamaan Hollannin puolustuslinjan aloitteisiin omilla kuljetuksillaan. Kyseessä oli kenties klassisin vastahyökkäysmalli yhdellä kärjellä ja kolmen miehen keskikentällä pelatessa ja välillä se vaikuttikin toimivan ihan mukavasti.

Ongelma oli siinä, että vastahyökkäyksen onnistunut avaaminen oli aivan liikaa Forssellin varassa laitahyökkääjien ollessa kyvyttömiä tarjoamaan suoraa syöttövaihtoehtoa avaavalle syötölle. Johtuen osin toki siitä, että laiturit joutuivat puolustamaan usein erittäin syvällä omalla alueella.

Eriävät mielipiteet lienevät harvassa, mikäli sanotaan, että hyökkääjätilanteen ohella Suomen suurin murheenkryyni on ollut heikko laituripeli sitten Nuren ja Kolkan suuruuden päivien. Nykylaitureista Porokara pystyy kenties parhaana päivänään ohittamaan vastustajan 1 vs. 1. Hämäläisellä ja Johanssonilla siihen eväitä tai edes haluja tunnu liiemmin olevan, joten olisiko paikallaan selvä malli, että Suomen oikea laita pyrkii tekemään poikkeuksetta syvyysjuoksun linjan taakse ja vasen laita pyrkisi hakemaan pallon jalkaan laidassa. Vaihtoehtoisesti avaavan syötön suuntautuessa yksinäiselle hyökkääjälle, tulisi Suomen vasemman laiturin, Eremenko Jr:n (niin juuri) tai Porokaran pudottautua järjestelmällisesti kärkipelaajan alapuolelle pelattavaksi?

Malli olisi staattinen ja kenties useimmiten helposti eliminoitavissa, mutta todennäköisesti yksinkertaisuudessaan niin vankka, että Suomi kykenisi muutaman tarvittavan tilanteen ottelua kohden luomaan.

Tuossa siis vasta yksi miljoonasta vaihtoehdosta nopeasta vastahyökkäyksestä. Puolinopeat ja muut kikkareet sitten vielä erikseen.

Jaa. Kuudessa pätkässä ja usean muokkauksen jälkeen en saa itsekän tekstistä kiinni Ylos.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2010 klo 14:51:09 kirjoittanut Ricardo Leite »
Mamadou

Poissa Poissa


Vastaus #51 : 08.09.2010 klo 09:53:56

Olsenin pelitapa vaatii tietyn profiilin pelaajia, ensimmäisenä vaikka sen helvetillisellä prosentilla kukkupalloja voittavan targetin. Siinäkin tapauksessa että jostain löytyisi Suomen oma Jostein Flo, nykyaikaina kitukasvuisen pakin tontille haahuileva target saisi nopeasti puolustavan keskikentän/topparin peräänsä. Norjan parhaat saavutukset kaksista viimeisistä karsinnoista on tasapelit Kreikkaa ja Turkkia vastaan, pari reilua voittoa katastrofi-Unkarista (2008 -karsinnat, jolloin hävisivät 2/3 matseistaan) ja Caldwellin ulosajon jälkeen reilu voitto Skotlannista viime karsinnoissa.

On totta, ettei Suomen kannata kopioida Norjan pelityyliä 1:1 -periaatteella, koska samanlaisilla poikkeuksellisilla taidoilla varustettuja pelaajia ei välttämättä löydy pelipaikoille. Sen sijaan näkisin, että metodin on pysyttävä samana - pelitapa rakennetaan pohjautuen a) ennen kaikkea nykyjalkapallon syvälliseen analyysiin, b) sitten omien pelaajien poikkeuksellisten vahvuuksien maksimoimiseen ja heikkouksien minimoimiseen ja c) lopuksi vastustajan vahvuuksien minimoimiseen ja heikkouksien maksimoimiseen. Kuulostaa siis yksinkertaiselta ja sitä se onkin. Pelitapa ei maajoukkuetasolla voi nojautua huippumaiden uusimpien muotivirtausten apinoimiseen, sillä siihen ei materiaali yksinkertaisesti riitä.

Baxterin aikana on pelityyli muuttunut jatkuvasti - räikeimpänä esimerkkinä Moldovaa ja Hollantia vastaan pelattujen otteluiden ero. Edellämainitussa yritetty pallonhallinta pottupellolla epäonnistui surkeasti jo ennen Samin punaista ja jälkimmäisessä tiukoilla väleillä suoritettu joukkuepuolustaminen onnistui (tulosta lukuunnottamatta) hyvin. Tämä mielestäni todistaa sen, ettei pelitapaa voida näin räikeästi yrittää sovittaa vastustajan mukaan.
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #52 : 08.09.2010 klo 12:09:28

Keskustelu jää pyörimään paikallaan jos pelitavat niputellaan hyökkääviin, semihyökkääviin, semipuolustaviin ja puolustaviin. Hyökkäysorientoituminen korkeintaan raapaisee pelitavan pintaa.

Totta, esimerkiksi pallonhallintaan perustuva peli voi olla todella passiivista ja puolustusvoittoista hyökkäämistä, kuten esimerkiksi Espanja kisoissa osoitti.

Kun nyt on tullut selväksi ettei kukaan odota näkevänsä Suomen maajoukkueen esittävän 60% pallonhallintaan perustuvaa jogabonitoa, hedelmällisempää keskustelua syntyisi varmaan siitä minkälaista vastahyökkäyspeliä Suomen toivotaan esittävän, ja mitä tämä vaatii materiaalilta ja pelaajilta.

Näinhän sen tulisi olla, mutta näinhän se ei aivan ole. Suomessa on niin ohut jalkapallokulttuuri, ettei edes ylimmällä tasolla tunnu olevan yhteistä linjaa miten Suomen on järkevää lähteä pelaamaan. Brittihuoraus elää syvällä ja toisaalta myös inho tylsää italialaista/saksalaista/jne. "antijalkapalloa", huoh mikä termi, vastaan.

Nyt kun kaikkein suurimmasta ongelmasta, puolustuslinjan hitaudesta, päästiin osin sattumankin kautta eroon, seuraavana jonossa on kunto.

Tästä eri mieltä. Suomen vastahyökkäyspelin suurin ongelma ei ollut puolustuslinjan hitaus ja vaikka sattuman kautta "päästiin hitaudesta eroon", niin saimme vaihtokaupassa muuta.

Suurin ongelma vastahyökkäyspelaamiseen on ollut ja on edelleen hyökkääjien ja laitapelaajien laadussa. Laitapelaajien kunto sitten varmasti seuraavana.

Puolustuslinjan hitaus ei siksi ollut mielestäni suurin ongelma, että näen Suomen olevan joka tapauksessa pakotettu pelaamaan todella matalalla puolustuslinjalla isoja maita vastaan. En usko, että Suomella riittää nopeus, kestävyys, pelikäsitys eikä taktinen kypsyys siihen prässiin, joka korkeammalla linjalla pelatessa vaaditaan, että isojen maiden pelinrakentelu saataisiin tukittua 90 minuuttia päästämättä heitä maalipaikoille käytännössä ollenkaan. Lähtötilanne täytyy olla, että maalitilanteet minimoidaan omassa päässä, sitten katsotaan miten saadaan maksimoitua vastaavasti omat paikat.

Kun puolustuslinjan hitaudesta "päästiin eroon", niin samalla menetettiin Suomen suurin yksittäinen vahvuus - puolustusalueen ilmatilan hallinta. Tästä oli Hollannin maalin lisäksi useampiakin esimerkkejä eilen, ja ongelma pahenee entisestään, jos Moisander jossain vaiheessa siirtyy keskelle. Aiemmin voitiin ohjata vastustajan hitaat hyökkäykset laidoille, kuten toki edelleen ja niin eilenkin, kun ilmatilan herruus Suomen boksissa oli käytännössä jokaista maata vastaan Suomella. Nyt ei ole, Pasanen on ihan ok, Heikkinen välttävä ja Moisander melko heikko päällä.

Nopeat lähdöt ja huippujoukkueita vastaan niitä seuraavat yhtä nopeat paluut vaativat kovakuntoista joukkuetta. Hiddinkin enemmän tai vähemmän ylisuorittaneet maajoukkueet Korea, Australia ja Venäjä luottivat suunitelmallisiin vastaiskuihin, mutta myös pallonmenetyksen jälkeiseen kovaan ja kuluttavaan prässiin.

Nämä kaikki pelasivat suhteellisen korkealla linjalla ja kuten sanoit: äärimmäisen kovalla, kuluttavalla ja nopeutta vaativalla prässillä. En usko minäkään Suomen pelaajamateriaalilla olevan mahdollisuuksia tähän tai sen olevan muutenkaan järkevä lähestymistapa.

Kun puhdasta vastahyökkäyksiin perustuvaa pelitapaa halutaan hakea, luopuisin vanhentuneesta taistelupalloideasta ja lähtisin suosiolla vaikka Italiaan opintomatkalle.

Tästä ilman muuta samaa mieltä ja näkisin sen olevan Suomelle paras vaihtoehto. Maalla ei tietysti sinänsä ole väliä, voi se olla Saksakin tai joku muu.
Crosby

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: JJK


Vastaus #53 : 09.09.2010 klo 09:27:36

Hieno ketju ja paljon hyviä viestejä. Ylos

Kannattaisi Palloliitonkin poikien käydä lueskelemassa, joku linjaus nimittäin olisi oikeasti syytä tehdä, vaikka nyt sitten tämän toistaiseksi hämärän Visio 2020:n nimissä. Joskus kyllä oikeasti mietityttää, että onko se niin, että foorumilta löytyy paremmin jalkapallon taktisia nyansseja ymmärtäviä, kuin päättäjien paikoilta, ihan valmentajista alkaen? ???
koera

Poissa Poissa


Vastaus #54 : 10.09.2010 klo 17:21:18

Kertokaapas, millaisia erilaisia tapoja on pelata vastahyökkäyspeliä? Eli mistä vaihtoehdoista nyt ruvetaan Suomelle tuota taktiikkaa kehittämään?

Yritetään tarkentaa tuota Rickyn vastausta.

Vastahyökkäyspelin varioinnin määrittelee käytännössä se, miten puolustetaan, missä pallo riistetään ja mitkä ovat joukkueen pelaajien vahvuudet vastahyökkäyksissä.

Puolustustavat voidaan jakaa karkeasti kahteen laariin: aktiiviseen ja passiiviseen. Aktiivisessa liikutaan enemmän, yritetään riistää pallo usein ylempänä (mitä ylempänä pallonriisto tehdään, sitä vaarallisempi se on) ja jätetään useimmiten enemmän tilaa maalivahdin ja puolustuslinjan väliin. Hyvä vastahyökkäysjoukkue osaa liukua näiden äärilaitojen välillä riippuen pelitilanteesta, oman joukkueen jaksamisesta, kentällä olevista hyökkääjistä, jne.

Passiivisessa puolustustavassa vetäydytään suosiolla. Pulustajien pitää olla tottuneita pelaamaan lähellä omaa maalia, hyviä pääpalloissa ja maalivahdin hyvä kaukolaukauksissa sekä ohjauksessa. Valmennuksen kannalta organisointi on tällä tavalla nopeaa, vielä korostetusti jos pelataan 4-4-2:ta ja kahta selvää linjaa: miesylivoima syntyy helpoimmillaan vastustajan tuodessa yksinkertaisesti pallon riittävän syvälle. Suurimmat ongelmat tulevat siinä, että staattinen puolustusmuoto yhdistettynä maltilliseen prässiin antaa vastustajalle mahdollisuuden valita mitä reittiä hyökkäyksensä rakentaa. Tosin sanoen puolustuksesta ei saisi heikkoa lenkkiä löytyä.

Aktiivinen puolustustapa vaatii pelaajilta hyvää kuntoa, koordinoitua liikettä sekä kykyä lukea peliä. Liian voimakas prässi väärässä tilanteessa luo tilaa ja vaaratilanteita, toisaalta esimerkiksi häiritsemättä jätetty toppari voi antaa ratkaisevan avaavan syötön. Valmennuksen tärkeimpiä tehtäviä on vastustajan heikkouksien mukaan määritellä tarkasti miten ja minne alueellinen miesylivoima rakennetaan. Perusajatuksena on siirtää joko ketjuna tai yksittäisten pelaajien liikkeillä painottomalta alueelta pelaajia pallollisen ympärille: tuplaamaan vartiointi, peittämään syöttö- ja etenemissuuntia tai varmistamaan.  Pelaajien liikkeet jaetaan vertikaalisiin, horisontaalisiin ja edellisten yhdistelmiin. Pelinlukutaito on tärkeää, jotta pelaajat liikkuisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti välttäen turhaa ravaamista tai ovien avaamista.



Hyökkäystapa riippuu käytettävästä materiaalista ja tietenkin puolustustavasta. Toki myös puolustustapaa valittaessa täytyy miettiä hyökkäyspelaajien vahvuuksia. Italialaisittain ajateltuna nopeiden hyökkääjien kanssa pallonriisto halutaan tehdä syvältä omalta alueelta, jotta vastustajan puolustuksen ja maalivahdin väliin jää mahdollisimman paljon tilaa. Hitaiden hyökkääjien kanssa halutaan prässätä ylempää, jotta hyökkääjät ovat valmiiksi mahdollisimman lähellä maalintekosektoria. Prässikorkeuden voimakas variointi pelin sisällä vaatii pelaajilta taktista kypsyyttä.    

Passiivinen tapa asettaa kovat vaatimukset hyökkäävien pelaajien laadulle koska hyökkäykset aloitetaan usein syvältä omalta alueelta. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) maali syntyy Rickyn kuvailemalla majakka ja perävaunu –tyylillä (Heskey & Owen), eli puolustuksesta pitkä pallo jonka target jatkaa vaikka suoraan ilmasta linjan taa ja vikkelä perävaunu toimittaa sen maaliin. Toinen perinteinen variaatio on luova hyökkääjä – viimeistelijä (Sheringham & Shearer), jossa sen luovan kaverin pitäisi löytää jostain tilaa, jonne pallo voidaan toimittaa maata pitkin tai ilman pelkoa kaksinkamppailusta. Targetin käytön väheneminen johtuu osin siitä, että Drogban tyyppiset kaverit hoitavat kaksinkamppailujen ja pääpallojen lisäksi myös maalinteon ja jopa rakentavat peliä, mutta toisaalta myös siitä että joukkueet ovat oppineet häiritsemään sen avaavan syötön antajaa. Nykypelaajista on pakko vielä mainita Arshavin, joka viime karsinnoissa Suomea vastaan oli usein juuri oikeassa paikassa pelattavissa käynnistääkseen hyökkäyksen ja juoksuvoimallaan ehti vielä hyökkäyksen mukaan.

Nopeimmillaan vastahyökkäykset ovat silloin kun mennään ns. kiskoilla. Rinus Michels: “When a counter attack team regains possession of the ball, certain players will run set patterns (pattern play) so the counter attack will be successful and can be performed at a high tempo. On the other hand, every player can get involved in the counter attack as long as the situation allows for this. It is all about choosing the correct moment to get involved”.

Nopeuden seurauksena naama omaa maalia päin juoksevat puolustajat tekevät hyökkäämisestä helpompaa ja eteneminen onnistuu usein ilman 1vs1 –haastoja. Haittapuolina kiskoilla kulkevat hyökkäykset on helppo lukea, mutta samalla ne pitäisi päättää poikkeuksetta maaliin tai laukaukseen. 70 metrin spurtin jälkeen pelaajilta on turha odottaa heti toista takaisin puolustamaan. Aktiivisen puolustustavan tuottamat pallonriistot ylempänä vaativat koko hyökkäyskalustolta vielä herkempää kollektiivista reagoimista ja varsinkin pallolliselta nopeaa tilanteen hahmottamista. Ihannetilanteessa pallo toki riistetään kasvot hyökkäyssuuntaan, mikä helpottaa nopeaa pelinavaamista.
« Viimeksi muokattu: 10.09.2010 klo 17:28:25 kirjoittanut koera »
Jopi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Joulukuusi


Vastaus #55 : 10.09.2010 klo 18:59:44

Bussiparkki voitaisiin ottaa malliksi jokaiseen vieraspeliin pl. kaikista pienimmät maat, näin ollen 0-0 tasuri esimerkiksi Moldovassa ei haittaisi, jos samaan aikaan saalistettaisiin 0-0 vierastasurit Hollannista, Unkarista ja Ruotsista.
pallojalassa

Poissa Poissa


Vastaus #56 : 10.09.2010 klo 23:11:02

Kerran istuessani suomen huippuvalmentajien kanssa heitin kysymyksen et ollaanko ihan hakoteillä siinä että ylipäätään mietitään mikä olisi suomen pelityyli. Ihan siinä pasmat sekosivat kaikilta.
Sama laji joka maassa. Samat lainalaisuudet. Valitettavasti. Pitää vaan osata pelata futista helvetin hyvin että pärjää maailmalla. Mitään oikotietä ei ole. Olen tosi pahoillani et sanon jälleen kerran et barsan kymppi v junnut ovat parempia kuin suomen 21 maju :( siis pelikäsityksessä ja taidoissa. Syy on vain ja ainoastaan siinä että me ei vaan osata opettaa futista mikä johtuu siitä ettei me ymmärretä futista.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #57 : 11.09.2010 klo 16:33:12

Kerran istuessani suomen huippuvalmentajien kanssa heitin kysymyksen et ollaanko ihan hakoteillä siinä että ylipäätään mietitään mikä olisi suomen pelityyli. Ihan siinä pasmat sekosivat kaikilta.
Sama laji joka maassa. Samat lainalaisuudet. Valitettavasti. Pitää vaan osata pelata futista helvetin hyvin että pärjää maailmalla. Mitään oikotietä ei ole. Olen tosi pahoillani et sanon jälleen kerran et barsan kymppi v junnut ovat parempia kuin suomen 21 maju :( siis pelikäsityksessä ja taidoissa. Syy on vain ja ainoastaan siinä että me ei vaan osata opettaa futista mikä johtuu siitä ettei me ymmärretä futista.
Sama
Eräät tyypit

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Raúl


Vastaus #58 : 13.09.2010 klo 12:53:34

Kerran istuessani suomen huippuvalmentajien kanssa heitin kysymyksen et ollaanko ihan hakoteillä siinä että ylipäätään mietitään mikä olisi suomen pelityyli. Ihan siinä pasmat sekosivat kaikilta.
Sama laji joka maassa. Samat lainalaisuudet. Valitettavasti. Pitää vaan osata pelata futista helvetin hyvin että pärjää maailmalla. Mitään oikotietä ei ole. Olen tosi pahoillani et sanon jälleen kerran et barsan kymppi v junnut ovat parempia kuin suomen 21 maju  siis pelikäsityksessä ja taidoissa. Syy on vain ja ainoastaan siinä että me ei vaan osata opettaa futista mikä johtuu siitä ettei me ymmärretä futista.

Suomessa on suomalainen näkemys jalkapallosta ;D ;D ;D

Yks skotti tosin yrittää uida seassa. Missähän Suomi oikein menee?

Pärjäisköhän Suomi 1 vs 1 matseissa? Tai 2 vs 2?  3 vs 3? Veikkaan et 4 vs 4 lähtien peli on jo liian monimutkaista ja moniroolista et sit alkais häviämään.

No... on suomalaiset joskus osannu heittää keihäst ja hypätä mäkeäki, mikään ei ole mahdotonta...

 
Sivuja: 1 2 [3]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa