Esittelyssä Swansea 2011-2012

[Dede]

(tässä vaiheessa monen muun joukkueen kannatajat olisivat varmasti raivonneet, että mitä vitun näpertelyä tuo on),

Kyllähän tässä raivo ja melu nousi, lähinnä oman joukkueen munattomuuteen. Ja sitten, kun kovempi prässi iskettiin päälle, ei joukkuepuolustus ollut kokonaisuudessaan valmiina siihen ja Swansea sitten taidokkaasti hyödynsi tuon hetken.

[swansea]

Aluksi maininta Boltonista: heikoin vastustaja tähän mennessä. Välillä joukkue yritti prässätä neljällä tai viidellä pelaajalla ylhäältä, mutta kun Swansea kierrätti palloa laidasta laitaan, Bolton perääntyi kokonaan pallon alle. Tosin ei sekään toiminut. Puolustuslinjan ja keskikentän väliin jäi tolkuttoman paljon tyhjää tilaa. Ensimmäisellä puoliajalla oli lukuisia tilanteita, joissa Swansean pelaaja pääsi vapaasti kuljettamaan palloa kohti puolustuslinjaa. Swansea ainoa miinus koko ottelussa tulee siitä, ettei tuota linjaa saatu alusta alkaen puhkaistuksi.

Nyt hehkutukseen: Leon Britton teki kaiketi jonkinlaista Valioliiga-historiaa antamalla 67 syöttöä onnistumisprosentilla 100. Muistuu niin mieleeni ensimmäinen Swanseassa katsomani ottelu kahdeksan vuoden takaa. Silloin väkkärämäinen pikku-Leon piti pilkkanaan Buryn kolhojia pelaaajia. Ja nyt hän pelaa huikealla pallovarmuudella Valioliigaa.

Puolustuksesta ei tarvitse kovin paljon mainita, koska ei Bolton sitä pystynyt mitenkään haastamaan. Eniten jäi mieleen Taylorin ylösnousut, mikä saattoi liittyä hieman uudistettuun taktiikkaan. Sinclair ei tällä kertaa jäänyt laitaan odottelemaan syöttöjä vaan hän siirtyi usein keskemmälle, missä toden totta oli tilaa. Näin Taylor pääsi nousemaan aina kulmalipulle asti. Vastaavasti Sinclair pääsi useaan otteeseen laukomaan kahdestakymmenestä metristä (ja pari kertaa myös pilkun tienoilta). Vielä ei pelitilannemaalia tullut, mutta sillä taidolla, millä hän pystyy laukomaan kuljetuksesta, komeita maaleja on vielä tulossa. Toisella laidalla Dyerista kertoo paljon se, että hän hankki vasemmalle laitapakille 50 minuutissa kaksi varoitusta ja tilalle tulleelle yhden. Eivät vain millään pysyneet vauhdissa mukana. Toki Dyeriä voi syyttää tehottomuudesta, mutta ainakin hänen pelitapansa on näyttävää. Muista keskikenttäpelaajista Allen teki ensimmäisen maalin (hieman helpohkosti etukulmasta, kiitos Jääskeläinen) ja Gower työtti viimeisen. Molemmilta toinen peräkkäinen hieno peli. Hyökkäyksessä Graham harjoitteli ensin omaan päähän, kunnes lisäajalla osui viimein myös vastustajan maaliin.

Pelin olisi pitänyt päättyä 5-0, mutta joka tapauksessa kolme pistettä riittää tässä vaiheessa. Putoajan paikkaa on eroa kuusi pistettä. Kieltämättä se tulee tarpeeseen, sillä seuraavat vastustajat ovat Liverpool vieraissa ja ManU kotona. Ei pahemmin kannata unelmoida lisäpisteistä, mutta tärkeintä onkin voittaa oikeat vastustajät, kuten Bolton.

[swansea]

Ei tullut ensimmäistä vierasvoittoa, mutta tuli ensimmäinen piste yhdestä suurista. Eli jälleen kivuttiin askel eteenpäin.

Avaukseen oli tullut yksi muutos, kun Routledge pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan omalle paikalleen eli laitaan. Mahdollisesti Sinclair tarvitsi hieman lepoa. Toisaalta saatettiin ajatella, että Routledge pystyy paremmin ottamaan vastaan Johnsonin nousut. Muita myönnytyksiä ei sitten tehtykään Swansea lähti taas pelaamaan puhtaasti omaa peliään. Oli nautinto katsella, kuinka Swansean alakerta ja keskikenttä antoivat rauhallisesti lyhyitä syöttöjä, vaikka Liverpool todella yritti karvata ylhäältä. Varmasti se ravaaminen vei voimia ja siten tehokkuutta hyökkäyksestä. Niinpä toisella puoliajalla Swansea alkoi päästä yhä paremmin maalipaikkoihin. Lukuun ottamatta lopun hankalia hetkiä ottelun oli varsin tasainen. En ole varma, miten Liverpoolin kannattajat asian näkevät, mutta Swansean näkökulmasta ottelu oli myös hyvätasoinen. Maalejakin olisi syntynyt, jos maalivahdit eivät olisi olleet niin hyviä.

Väitän, että Vorm on ollut alkukaudesta liigan kolmen parhaan maalivahdin joukossa. Ja kun ajatellaan, että hän maksoi 1,5 miljoonaa (ja siinä vaiheessa Swansealla ei ollut oikeastaan edes kunnollista kakkosmaalivahtia), voisin vielä lisätä, että Vorm on myös kolmen parhaan ostoksen joukossa. Suorastaan taivaanlahja. Olipa veto tarkka sijoitus alakulmaan tai kovat tykitys riman alle, aina hän tuntuu saavan näppinsä väliin.

Puolustuksessa Rangelilla oli hieman vaikeuksia Downingin nopeuden kanssa, mutta pallollisessa pelissä hän on oivallinen lisä keskikenttäpelaamiseen. Hyvin monet Swansean hyökkäykset kulkevat oikealta Rangelin ja Dyerin yhteistyön kautta. Vasemmalla Taylor ei noussut kovinkaan paljon, mutta hoiti nopeudellaan ja terävyydellään puolustamisen kunnialla. Keskellä Williams ei ole pelannut yhtään huono ottelua koko kaudella. Vaikka nauhaa ei ole käsivarressa, hän on joukkueen pelillinen kapteeni. Mutta eipä ole moitteen sanaa sanottavissa myöskään oikeasta kapteenista. Monk piti Carrollin varsin tiukissa pihdeissä.

Keskikentän keskustan kolmio on löytänyt sellaisen itseluottamuksen, ettei sitä kovin helposti horjuteta (toivon mukaan yksikään valmentaja ei anna sellaisia ohjeita, että taklataan ne kumoon vaikka väärin keinoin). Gower ei onnistunut niin hyvin kuin Boltonia vastaan. Ja lopun missattu maalipaikka muistuttaa taas siitä, että hänellä oli välillä puolentoista vuoden maaliton kausi. Ei olisi siis mikään ihme, jos tällä kaudella ei tulisi yhtään maalia. Vaikka Gower on yksi joukkueen erikoistilanteiden antajista (eli potkutekniikassa ei ole mitään vikaa, kuten esim. Dyerilla), maaleja ei vain synny. Sellaista vääryyttä on maailmassa paljon.

Laidassa Routledge pelasi parhaimman pelinsä Swansean paidassa. Hienoa, ettei Sinclair voi olla aina varma siitä, pääseekö avaukseen. Eiköhän se potki häntä seuraavissa peleissä entistä kauhempaan vauhtiin. Ja toisella puolella Dyerilta vauhti ei lopu koskaan. Jo aiemmin Liverpoolilla oli kiinnostusta häntä kohtaan, joten eipä olisi ihme, jos jo tällä kaudella tulisi kyselyjä Dyerin hinnasta.

Hyökkäyksessä Graham teki sen, mitä oli tehtävissä. Lopussa tuli tarkka pudotus Dowerille, mutta sattui olemaan väärä mies laukaisemassa.

Kun lueskelin Liverpoolin sivustoja, sieltä jäivät mieleen etenkin kommentit, että mielellään Swansean kaltaisia joukkueita saisi pelata Valioliigassa enemmänkin. Ja toivoivat, että myös ensi kaudella kohdataan. Niinpä toivon ja uskon minäkin. 
     

[swansea]

Yhä ylpeämpi saan olla joukkueestani. Hieman liioitellusti voi sanoa, että molemmilla joukkueella oli yksi huippupaikka, josta ManU teki maalin ja Swansea ei. Vaikka kyse on vain yhdestä ottelusta, on uskomatonta, että ero näiden kahden joukkueen välillä voi olla näin pieni. Edelleen hymyilyttää ne kirjoitukset (kahden ensimmäisen pelin jälkeen), että Swansea saattaa (vai sanottiinko niissä että on) olla Valioliiga-historian huonoin joukkue. Olisi suotavaa, että mielipiteet perustuisivat tietoon ja ymmärrykseen.

"Ottelu ratkesi Swansean puolustajan koulupoikamaiseen virheeseen." Näin on helppo sanoa. Totta on, että Rangel antoi harhasyötön oman rangaistusalueen rajalla, minkä jälkeen Giggs (jolle kotijoukkeen kannattajat muuten taputtivat seisoaltaan, kun hän tuli vaihtoon) syötti voittomaalin. Mutta ennen kuin Rangelia aletaan syyttää, kannattaa tietää joitakin asioita Swanseasta (ja jalkapallosta). Swansean pelitapaan kuuluu se, että myös ahtaissa paikoissa ja lähellä omaa maalia annetaan lyhyitä syöttöjä. Tässä pelitavassa Rangel on merkittävässä asemassa. Hyvin usein hyökkäys aloitetaan oikealta puolen, missä Rangel, Dyer ja Britton pelaavat pientä kolmiota. Jos Rangel alkaisi heittää summittaisia kaaripalloja heti, kun vastustaja laittaa painetta, joukkueen pelityyli hajoaisi täysin. Niinpä kokonaisuuden kannalta täytyy hyväksyä se, että välillä tulee virheitä, jotka saattavat maksaa maaleina tai vaikkapa tappioina.

Toisella puoliajalla Swansea piti palloa omalla hyökkäysalueella lähes puoli tuntia. Kovinkaan vaarallisiin vastahyökkäyksiin ManU ei päässyt. Toki ei Swanseakaan saanut selviä maalipaikkoja, mutta se johtui lähinnä siitä, että Vidicin johtama puolustus pelasi erittäin hyvin. Ja ehkä kaikkein yllävintä oli se, ettei Swansea pelannut erityisen hyvin. Noin on pelattu useimmissa kotipeleissä.

Yksittäisistä pelaajista ottelun parhaaksi valittiin oikeutetusti Williams. Erittäin varmaa ja vahvaa puolustamista ja lisäksi pallovarmaa pelaamista. Dyer oli näyttävä, mutta senkin huomasi, että hänellä on vielä paljon opeteltavaa. Hyviä joukkueita vastaan ei auta, jos pääsee kahdesta puolustajasta ohi, koska kolmas on paikkaamassa muiden jättämää aukkoa. Dyerin pitäisi oppia, milloin kannattaa kuljettaa palloa vauhdilla, milloin hidastaa, milloin syöttää, milloin laukoa. Eli onhan siinä opettelemista. Mutta Dyerin viihdearvoa ei kukaan kiistäne.

Eipä tässä mitään, ei ollut pisteitä odotettavissakaan. Silloin voi nauttia siitä, miten hienosti oma joukkue pelaa.

[swansea]

Speedin kuolemaa on kunnioitettu tarpeeksi, ja ajatukset kohdistaa tulevaisuuteen. Tasapelistä Aston Villaa vastaan ei voi sanoa muuta kuin että se oli ilman muuta huonoin kotiottelu tällä kaudella. Mutta se oli täysin ymmärrettävää, koska ilmoitus Speedin kuolemasta oli tullut samana päivänä. Maaliton tasapeli oli ainoa oikea tulos. Sen sijaan tappiota Blackburnia vastaan ei voi enää selitellä murheellisella mielellä.

Kun näin, että Foy tuomitsee ottelun, heräisivät epäluulot. Ja vaikka tuomari ei peliä ratkaissut, oli linja juuri sellainen, kuin olettaa saattoi. Selkään sai tulla sanoisinko varsin reippaasti, ja sitten varoituksia tuli siitä, kun heitti pallon pari metriä kauemmas vapaapotkupaikasta. Niin sitten viimeinenkin toivonkipinä sammui, kun tämä herra Foy lähetti Allenin ulos, vaikka hän ei ollut tehnyt yhtään silmiin pistävää väärää taklausta.

Joka tapauksessa tappio oli Swansean omaa syytä. Ei noin vain voi puolustaa. Oli lähes surkuhupaisaa, kun Yakubu ja päätä pienempi ja viiskymmentä kiloa kevyempi Taylor hyppäsivät lähes maaliviivalla samaan pääpalloon. Ihme ettei myös Tayloria poimittu maalista. Jo muutaman vuoden ajan on ollut selvää, että pahimmat vastustajat Swansealle ovat Yakubun ja Samban kaltaiset fyysiset vastustajat. Osasyy puolustuksen ongelmiin oli Rangelin puuttuminen. Valitettavasti Richards ei näytä olevan valmis Valioliigaa. Mahdollisesti alemmallakin tasolla tekisi tiukkaa. On hänellä kuitenkin aikaa osoittaa luuloni vääräksi, sillä ei joukkueessa ole ketään muutakaan, jonka voisi pistää laitapuolustajaksi. Puolustamisen lisäksi Rangelin poissaolo näkyi erittäin merkittävästi oikean laidan hyökkäämisessä. Dyer tunsi olonsa niin yksinäiseksi, että jäi tauolla pukukoppiin. Routledge pelasi hänen paikallaan niin hyvin, että saattaa olla Fulhamia vastaan avauksessa.

Ilahduttavaa pelissä oli se, että sekä Lita että Moore pystyivät tekemään maalin. Antaa se toivoa, ettei Graham olisi ainoa hyökkääjä, joka voi pelata Valioliigassa. Eikä joukkue ollut pelillisesti taaskaan vastustajaa huonompi. Niin pitkään kun sama meininki jatkuu, olen tyytyväinen ajoittaisista pettymyksistä huolimatta.

[swansea]

Kun alettiin tarvita kolmea pistettä, joukkue teki. Aiemmissa peleissä on jäänyt muutama ehkä ansaittu piste saamatta, joten oli hieno, että periaatteessa tasapeliltä vaikuttanut ottelu kääntyi voitoksi. Mutta niinhän on, että kauden aikana hyvä ja huono menevät lopulta tasan ja ne säilynyt, jotka paikkansa ansaitsevat.

Ensimmäinen puoliaika muistutti täysin Aston Villan vierailua. Vastustaja keskittyi puolustamiseen ja Swansea pallon siirtelyyn pelaajalta toiselle. Maalipaikat eivät olleet edes lähellä. Toisella puoliajalla Swansea nosti tempoa ja onnistui onnekkaasti tekemään kulmapotkusta kohtomaalin. Yhtäkkiä ottelun kulku muuttui täysin. Fulham lähti hyökkäämään, minkä jälkeen molemmilla joukkueella oli paikkansa. Onni ja Vorm olivat puolellamme, joten voitto jäi kotiin. Toisella puoliajalla Fulham oli paras vierasjoukkue, joka on Libertyllä tällä kaudella pelannut. Mutta samalla se oli myös Swansealle sopiva joukkue. Mieluummin otamme vastaan joukkueellisen taitavia pelaajia, jotka syöttelevät maata pitkin, kuin Yakubun ja Samban kaltaisia pelaajia.

Vorm oli loistava. Tietenkin rankkarin pelastaminen kruunasi illan, mutta vielä vakuuttavampi hän oli kahdessa yksi vastaan yksi -tilanteessa. Etenkin tilanteessa, jossa Ruiz pääsi läpiajoon heti Swansean johtomaalin jälkeen, osoitti, kumman henkinen kantti piti. Toivottavasti Vorm pääsee näyttämään tulevissa EM-kisoissa taitonsa, vaikka se saattaisikin merkitä sitä, että siirtokorvausta ei voitaisi vastustaa.

Richards petrasi merkittävästi edellisestä ottelusta. Pallollinen peli oli varmaotteista, eikä puolustamisessakaan ollut ongelmia. Kunnes tuli lähes kohtalokas virhe... Ei omalla rangaistusalueella voi tehdä lonkkataklausta. Itseluottamus voisi olla koetuksella, jos Vorm ei olisi pelastanut pinteestä. Caulkerin palaa oli ilahduttava. Vaikka otteissa, etenkin liikkumisessa näkyi pelaamattomuus, pääpalloissa hän tuli hienosti esille.

Ilahduttavaa oli myös se, että vaikka avauksessa oli kolme hyökkäyspään pelaajaa (Lita, Moore, Routledge), jotka eivät alkukaudella kuuluneet avauskokoonpanoon, se ei juuri näkynyt pelissä. Näin joulukuun otteluruuhkassa joukkue osoittaa laajuutta. Toki tähän edesauttaa se, että joukkueen pelitapa on kaikille tuttua.

Ja tapahtuipa ottelussa sekin omituisuus, että Swansea teki molemmat maalinsa kulmapotkuista. Toisessa Graham piti Hagelandin tylysti selkänsä takana ja kauhoi pallon maaliin. Tällaisiakin maaleja välillä kaivataan, vaikka muuten tavoitteena olisi kuljettaa pallo maaliviivan yli.

[swansea]

Nyt oli onnea sekä lopputuloksen että tuomarin suhteen. Ensimmäisellä jaksolla Swansealle olisi voinut nousta ainakin kaksi varoitusta, mutta Mason on niitä tuomareita, jotka ajattelevat, että ensimmäisellä jaksolla huomautukset riittävät. Niinpä Swansean puolustus sai pysäytettyä kotijoukkueen vauhdin (ainakin osittain), ja toisella puoliajalla ei ollut enää niin suurta hätää. Aiemmista vierasotteluista oli opittu se, että keskittyminen täytyy olla puolustuspelissä. Valitettavasti taktiikka johti siihen, että omasta hyökkäyspelistä ei ollut juuri tietoakaan. En välttämättä pidä tästä, mutta piste tuli.

Caulkerin paluu näkyy ennen kaikkea pääpelissä. Pitkä kun on ja vielä osaa venyttää kaulaa, lähes aina hän sai liipattua pallon pois vastustajien ulottuvilta. Williams taas on sekä henkisesti että fyysisesti vahva. Niinpä tämä kaksikko on ollut (tietenkin Vormin) ohella tae sille, että peräti puolessa peleistä on pidetty nollat. Jopa Richardsin kaltainen junnu pystyy pitämään pintansa näiden kahden avustuksella.

Keskikenttä toimi ainoastaan puolustussuuntaan. Allen pärjäsi hyvin Tiotea vastaan. Ensimmäisellä puoliajalla hän vei pari kertaa pallon näyttävästi jalasta, mutta nopea vastaisku tyrehtyi molemmilla kerroilla huolimattomiin syöttöihin. Myös Britton hoiti hommansa. Gower oli sen verran sekaisin, että vaihdettiin odotetusti tauon aikana. Agustien onnistui paremmin. Sinclair näkyi tarkalleen kerran; olisi ollut hieman liioiteltua, jos hän olisi tehnyt tästä Swansean ainoasta paikasta maalin. Routledge on ottanut ainakin toistaiseksi Dyerin paikan. Yritystä on, mutta ei hällääkään tehoja. Omituista oli se, että kun Dyer pääsi lopussa kentälle, ei mukana tullut minkäänlaista sähinää.

Hyökkäyksessä oli Graham.

On vähän siinä ja siinä, haluanko nähdä Swansean pelaavan näin. Tietenkin realiteetit (seitsemästä vieraspelistä oli tullut kaksi tasuria) puolustavat tällaista taktiikkaa, mutta toisaalta ylös asti on noustu sillä, ettei ole noudatettu perinteistä kaavaa vaan on uskottu omaan pelitapaan. Pitänee todeta näin, että olkoon nyt tämän kerran, mutta Evertonin vieraina lähdetään taas pitämään palloa.

[Tino Asprilla]

Kyllähän toi Swansean peli mun silmään siltä näytti että palloa haluttiin pitää. Alhaalta asti lyhyillä syötöillä, joskin usein selkeää huolimattomuutta. Pitkää palloa harvoin nähtiin. Newcastle karvasi hyvin ja keskikenttä on Tioten ollessa kentällä niin hyvä että sen läpi on vaikea pelata ja laitalinkit hoisivat puolustusvelvoitteet niinkuin taktiikka sanoo. Lisäksi Colo oli palannut organisoimaan puolustuksen kohdilleen. Ei Swansea huono ollut sen takia etteivät yrittäneet pelata futista vaan mielestäni tasoero oli suuri. Varmasti walesissa puntit tasoittuu tämänkin suhteen mutta itselleni oli erittäin positiivinen yllätys kuinka rohkeasti Swansea yritti pelata. Ei total footbaliakaan yhdessä yössä rakennettu joten ajan myötä, ajan myötä

[swansea]

Joukkueen esitys Evertonia vastaan on helppo arvioida: puolustussuuntaan kiitettävä, hyökkäysuuntaan aliarvoinen.

Puolustuspäässä Swansea ei juuri tehnyt virheitä. Kulmapotkusta tullut maali olisi voinut syntyä mistä tahansa keskityksestä. Joskus keskitys osuu juuri hyökkäävän pelaajan päähän ja joskus tämä pelaaja puskee pallon vastustamattomasti maaliin. Everton pisti jatkuvaa painetta puolustajiin. Yhdellekään puolustajalle en antaisi miinusta. Ryhdikäs esitys kaikilta. Myös Keskikenttä Brittonin johdolla osallistui puolustamiseen suurella sydämellä. Vorm pelasti yhden selvän maalin.

Mutta mitä on tapahtunut pallonhallinnalle? Onko Rangelin ja Dyerin yhteistyö oikealla laidalla todella ollut niin tärkeää, että kun molemmat ovat nyt kärsineet loukkaantumisista, pelinrakentelusta ei tule juuri mitään? Vai onko vain niin, että kun vastustaja prässää tiukasti, Gower ja Allen osoittautuvat vielä aika köykäisikis pojiksi? Kyllä kieltämättä kävi välillä sääliksi, miten Fellaini työnsi toistuvasti Allenin pois pallosta. Ja kun keskikentän keskusta ei toimi, ei Sinclair saa palloja (eikä kyllä hakenutkaan niitä kovin innokkaaksi). Koko ottelun aikana Swansealla oli yksi ainoa maalipaikka: Grahamin pukkaus suoraan maalivahdin syliin.

En harmittele sitä, ettei pistettäkään tullut, vaan sitä että pallollinen peli oli niin aneemista, samoin kuin edellisessä ottelussa Newcastlea vastaan. Seuraavassa kotipelissä QPR:ää vastaan on tasonnoston paikka. Enkä epäile yhtään, etteikö niin tapahtuisi.

[swansea]

Se oli kolmas perättäinen vaatimaton esitys. Syy on joku näistä tai sitten kaikki:
1. Väsymys on iskenyt. Oli jo kauden alla tiedossa, että samoja pelaajia joudutaan kuormittamaan. Tosin aika monet joukkueet ovat pelaanneet koko syksyn lähes samoilla kokoonpanoilla (jos ei ole ollut loukkaantumisia).
2. Kokemattomuus näkyy. Silloin kun väsymys painaa jalkoja, painaa se myös mieltä. Silloin kokeneista pelaajista on eniten apua. Swansealla Valioliiga-kokemusta on ylivoimaisesti vähiten.
3. Nousijajoukkue ei enää yllätä. Swansean pelitapa alkaa olla viimeistään nyt kaikkien tiedossa. Kun Swansean pallonhallinta otetaan kiinni, joukkue menettää identiteettinsä ja samalla itseluottamuksensa.
4. Tuomarit ovat olleet ala-arvoisia. Tietenkin on lähes lapsellista valittaa tuomareista, mutta teenpä sen silti. Viidessä viimeisessä ottelussa tuomarit ovat olleet lähinnä hupaisia (sen jälkeen kun hämmennys, järkytys ja vitutus on haihtunut). Vaikka Swansea ei ole kärsinyt tuomereista sen enempää kuin muutkaan joukkueet, on se vaikuttanut otteluiden tasoon. Selkään työntämisen salliminen ei suosi Swanseata. pahinta on kuitenkin se, että tuomioissa ei ole minkäänlaista linjaa. Kokeneet joukkueet ja pelaajat ovat kaiketi siihen tottuneet, joten heidän peliään tuomareiden sekoilut eivät niin paljon vaikuta. Tämän syksyn aikana olen oppinut arvostamaan Veikkausliigan tuomareita.
5. Paine alkaa kasvaa. Alussa ei ollut mitään menetettävää, koska kaikki veikkasivat Swanseata putoajaksi. Nyt kun säilyminen on alkanut näyttää täysin mahdolliseksi, rentous on kadonnut otteista.

Mutta ongelmat ovat luotuja ratkaistaviksi. Vaikka Swansean on vaikea saada kunnon vahvistuksia, siirtoikkunan aikana tullee joitakin uusia pelaajia. Esimerkiksi laitapakin paikalle lähes kuka Valioliigaa joskus pelannut pelaaja on vahvistus, sillä viimeistään tänään kävi selväksi, ettei Richards ole vielä tämän tason pelaaja. Onhan se ikävää sanoa omasta junnusta, mutta tosiasiat pitää tunnustaa. Hän on saanut nyt tarpeeksi kokemusta kovista peleista, ja muutaman vuoden päästä Richards saattaa olla aivan kelvollinen pelaaja. Samoin hyökkäävää keskikenttäpelaajaa joukkuen kaipaa kipeästi (eikä Boddesta tule olamaan siihen enää kolmannen polvileikkauksen jälkeen). Hollannista on pelaaja jo katsottuna, joten luotetaan, että sieltä tulee taas kerran yksi luottopelaaja lisää. Ja ennen kaikkea luotetaan siihen, että Rodgers osaa luotsata joukkueen uudelleen oikealle väylälle.

Lyhyesti tämän päivän tasapelistä. Vorm, Caulker, Williams, Britton (epäonnisesta pukkauksesta huolimatta) ja Graham olivat hyviä. Graham teki hienon maalin (jota edelsi hänen käsivirheensä, eikä tuomari tietenkään viheltänyt). Lisäksi Graham lähes hankki rankkarin (oli selvä kamppi, jota tuomari ei viheltänyt) ja piti monesti puolustajan hienosti takanaan (jotka tuomari täysin käsittämättömästi vihelsi selässä riippuvan puolustajan eduksi). Moore sai näyttää yli puoli tuntia kykyjään, mutta eihän niitä ole. Huolestuttavinta on se, että Moore taitaa olla peliälyllisesti hieman yksinkertainen. Routledge häärää niin tehottomasti, että tuskin tulee ensimmäistä Valioliiga-maalia vielä seuraavankaan sadan pelin aikana. Sinclair on laitettava seuraavaen peliin vaihtopenkille. Joko on mennyt kunto tai itseluottamus. Myös Allen kaipaa lepoa, mutta silloin on otettava Gower kehiin, vaikka myös hänellä on meneillään heikot hetket. Agustien pelaa keskikentällä varsin luotettavasti, mutta Rangelin ja Taylorin loukkaantumisten takia hän joutui tänään pelaamaan laitapakkia, ja ehkä myös Tottenhamia vastaan. Dyer on toipumassa jalkavammastaan, joten laidalle tullee pian lisää sähinää.

Kohta otteluruuhka helpottaa. Eiköhän vielä jakseta. Taistellaan. Ja muistetaan yhä nauttia pienistäkin onnistumisista.
 

[swansea]

Vuosi päättyi riemukkaaseen esitykseen Tottenhamia vastaan. Nautittavaan otteluun oli kolme syytä. Muutaman aneemisen ottelun jälkeen Swansean peli-ilme oli huomattavasti energisempi. Tottenham on joukkue, jota vastaan on mukava pelata. Sylipaini jää vähemmälle eivätkä erikoistilanteet nouse liikaa esille. Lisäksi ottelun tuomitsi kunnon tuomari.

Rodgers yllätti vaihtamallá puolet edellisen ottelun avauksesta. Kun vielä Tottenham tuli peliin ykköskokoonpanolla, etukäteisasetelma vaikutti hankalalta. Mutta pitäisihän se tietää, että Rodgersiin voi luottaa. Joukkue aloitti erittäin pirteästi. Dyer osoitti jälleen, miten tärkeää hänen liikkuvuutensa on joukkueelle. Ainoat murheenaiheet olivat Richards, joka otti turhan varoituksen heti alkuun, ja Dobbie, jonka otteissa näkyi pelaamattomuus. Dobbie sai useaan kertaan pallon sellaiseen kohtaan, josta olisi voinut saada jotain vaarallista aikaan. Sen sijaan hän menetti joka kerta pallon varsin helpon tuntuisesti. Ottelu eteni tasaisesti aina ensimmäisen puoliajan loppuun asti, jolloin Richarda höntyili itsensä ulos tilanteesta eikä Vander Vaartin kaltainen pelaaja jätä käyttämättä tarjottuja paikkoja. Tosin maalia edelsi Allenin epäonninen hipaisu palloon ja Williams epäonninen osuna vetoon, joka olisi muuten tullut kai tullut Vormin syliin.

Toisella puoliajalla Swansea vielä vain paransi otteitaan. Ensimmäinen vartti meni toki Tottenhamin komennossa, mutta vaihtojen myötä Swansea maali alkoi roikkua ilmassa. Rangel, Agustien ja Graham muuttivat pelin kulun. Rangelin ero Richardsiin oli melkoinen. Nyt oikean laidan peli oli sitä, mitä Swansea esittää parhaimmillaan. Rangel-Dyer -pari on Swansean hyökkäyspelin oleellisin osa. Ja niinpä maali viimein tuli oikean laidan kautta. Allen, joka oli päässyt pois hyökkäävän keskikenttäpelaajan roolista itselleen sopivaan pelintekijän rooliin, syötti nopeasti laitaan, jolle Rangel oli noussut. Espanjalainen lähetti matalan keskityksen, johon Graham rynni niin että Friedel hieman epäröi katkaisussa. Pallo jäi maalin eteen, josta Sinclair kävi pistämässä pallon maaliin. Toivottavasti maalista tulee piristysruiske hänen itseluottamukselleen, sillä muuten Sinclair jäi kyllä Walkeria vastaan kakkoseksi.

Puolet peleistä on takana, ja pussissa on kaksikymmentä pistettä. Tällä tahdilla säilyminen on selviö. Miten sitten keväällä käy?

Useana vuonna kevät on ollut Swansealla syksyä heikompi (paitsi tietenkin viime vuoden nousukarsinnoissa). Sikäli voisi odottaa, että keväällä tulisi muutama piste vähemmän. Lisäksi nousijajoukkueet joutuvat usein kauden kestäessä vaikeuksiin. Toisaalta muutamat seikat puoltavat kevään nostetta. Joukkueella on nyt kokemusta Valioliigasta. Suuret stadionit ja kuuluisat pelaajat eivät enää hämmennä otteita. Niinpä oletan, että keväällä nähdään Swansean vierasvoittoja. Esimerkiksi Wiganin ja Fulhamin voittaminen ei varmasti ole mahdotonta vieraskentälläkään. Kotona kohdataan syksyä enemmän kärkijoukkueita, mutta syksyn ottelun ovat osoittaneet, ettei yksikäään joukkue voi tulla Libertylle hakemaan kolmea pistettä. Itse asiassa lähes kaikki joukkueet ovat tulleet yksi piste mielessään. Säilyminen tulee olemaan kiinni pienistä asioista. Saadaanko tasapelit muutettua voitoiksi? Saadaanko tammikuussa tietyille paikoille vahvistusta? Vältytäänkö loukkaantumisilta? Jännää tulee olemaan.

[swansea]

Nyt on otettu viimeinen askel. Vierasvoiton jälkeen voidaan kai sanoa, että Swansea on valioliigajoukkue. Pelot ja epäluulot on voitettu. Joukkue on tarpeeksi hyvä pelaamaan mitä tahansa vastustajaa vastaan.

Kahdessa viimeisessä pelissä on tehty yhteensä 12 vaihtoa edelliseen avauskokoonpanoon. Näistä peleistä Tottenhamia ja Aston Villaa vastaan tuli neljä pistettä. Ei voida enää väittää, että joukkueessa ei ole tarpeeksi laajuutta. Tai ehkäpä jalkapallossa ei olekaan kyse yksittäisistä tähdistä vaan yhtenäisestä pelitavasta. Aston Villaa vastaan oli avauksessa pelaaja, joka ei ole pelannut kauden aikana juuri ollenkaan. Varmastikaan hän ei olisi saanut tätä mahdollisuutta missään muussa joukkueessa. Ja hän pelasi hyvin. Pelitapaa on harjoiteltu niin paljon, että jokainen harjoituksiin osallistunut osaa sen täysin. Silloin voi hypätä kentälle, vaikka pelituntumaa ei olisikaan. Valmentajalle suuri sulka hattuun.

Jos Vorm jätetään pois laskuista, joukkueessa ei ole yhtään pelaajaa, jota ei voisi vaihtaa toiseen. Toki Rangel ja Taylor ovat tärkeitä pelaajia, koska muita laipakkeja ei ole. Williams vaikuttaa myös korvaamattomalta, mutta jossain toisessa joukkueessa hänellä voisi olla vaikea saada peliaikaa. Swanseassa hän ei ole pelannut tällä kaudella yhtään heikkoa ottelua, mutta muualla saatettaisiin ajatella, ettei hänellä ole erikoisosaamista ja mittaakin on liian vähän. Entä Britton? Kuinka moni muu joukkue ottaisi kolme sarjatasoa alemmalla pelanneen 165-senttisen pelaajan pelaajan keskeisimmälle pelipaikalle? Tai kuinka moni uskoisi enää Routlidgeen, hyökkäävään keskikenttäpelaakaan, joka ei ollut tehnyt ennen eilistä yhtään maalia yli sadassa Valioliiga-ottelussa? Listaa voisi jatkaa jokaiselle Swansean pelaajalla.

"Englantilaisen jalkapallofanien harmiksi Swansea tasoitti ottelun..." Näin todellakin sanottiin Canalilla. Mutta tottahan se on. Walesilaisen jalkapallon ystävät sen sijaan ovat tavattoman ylpeitä.

[swansea]

Näin viime keskiviikkona enteen: kolme joutsensa lensi ylitseni. Niinpä olin varma kolmesta pisteestä, mutta kolmea maalia en arvannut. Ja jos mukaan otetaan raamatullinen näkökulma, kolme kaunista joutsenta tietää kolmea kaunista kautta Valioliigassa.

Ei ollut ihme sekään, että ottelu Arsenalia vastaan oli kauden viihdyttävin. Kun vastustaja ei tule Libertylle puolustamaan ja potkimaan jalkoihin, Swansean pelityyli pääsee oikeuksiinsa. Lisäkiitos myös tuomarille. Jos nuoret tuomarit ovat tällaisia, voisiko vähintään viisi vanhinta heittää saman tien eläkkeelle. Englantilainen jalkapallo on muuttunut niistä päivistä, kun he aloittivat tuomaroinnin.

Tänään joukkueen ehkä parhaimmat ja tärkeimmät pelaajat Vorm ja Williams pelasivat kauden huonoimma ottelunsa. Vormin osalta se merkitsi sitä, ettei hän pelastanut läpiajoja. Muutenkin puolustaminen ei ollut yhtä laadukasta kuin normaalisti kotona. Tosin pitää antaa oma ansionsa Arsenalille, joiden pelaajat osasivat juosta syntyneisiin koloihin.

Keskikentältä olisin ottanut Allenin pois ensimmäisen puoliajan jälkeen, mutta valmentaja oli jälleen älykkäämpi ja antoi Allenin pohjustaa upeasti toisen maalin. Taas kerran näkyi, että Allenin pitää pelata alempana keskikentällä. Hyökkäävänä keskikenttäpelaajana hän ei ole omimmillaan. Tällä pelipaikalla hän on ajoittain pelannut, koska muita ei ole ollut siihen laittaa. Mutta nyt taitaa olla. Islannin lahja Sigurdsson näytti toisen puoliajan esityksellään, että hän saattaa olla se pelaaja, jotka Swansea on koko kauden kaivannut. Lievää hitautta oli näntävissä, mutta pelikäsitys ja potku/syöttötekniikka on kohdillaan. Lisäksi reserviottelusta tuli tieto, että Bodde oli pystynyt potkaisemaan palloa ilman polven hajoamista.

Hyökkäävimmistä pelaajista Dyer hankki rankkarin ja teki itse maalin. Sinclair upotti taas rankkarin ja väläytti hieman kadoksissa ollutta kuljetustaitoaan. Ennen peliä olikin selvää, että Arsenalin varsin keskinkertaiset laitapakit tulevan olemaan ongelmissa. Grahamista voi sanoa sen, että jos on aitoverinen hyökkääjä, ei tarvitse välttämättä olla sieltä taitavimmasta päästä. Tänäänkään hän ei esittänyt mitään ihmeellistä, mutta niin vain kävi tekemässä voittomaalin.

Ja sitten ruusunkukka kakun päälle: Swansean kaksi ensimmäistä maalia menivät Cardiff-Ramseyn piikkiin. Ei ole vaikea arvata, kuinka paljon katsomossa on niistä nautittu.

[Hivo]

Swansea peli-ilmeelle ja ennakkoluulottomuudelle on kyllä pakko nostaa hattua.

[rivers]

Hieno joukkue ihan jokaiselta kantilta katsottuna. Meikä on symppaillut jo 90-luvun alusta porukkaa komean nimen ja logon ansiosta lähinnä. Tämä nykyinen pelityyli on kuin kirsikka kakun päälle.

Näin Pool-Swansea nyhjäyksen livenä ja tuli mieleen, että tuo Agustien on aivan käsittämätön fysiikkaihme vierestä katottuna. Telkkarissa sitä ei niin huomaa, mutta läheltä kaveri näytti nyrkkeilijältä. Tosin alkulämmöissä esitteli mielettömän kovaa tekniikkaa.

[swansea]

Ennen kauden alkua Chelsea-otteluista ei ollut budjetoitu pisteitä. Ja nyt tasapeli oli pieni pettymys. Pitkälle on kauden alusta tultu.

Toki pelitapahtumiin nähden tasapeli oli reilu tulos. Todella vaarallisia maalipaikkoja Chelsealla ei ollut, mutta etenkin toinen puoliaika oli vieraiden hallintaa. Swansealla oli yksi huippupaikka Grahamilla. Molemmat tekivät maalin paikasta, joka oli enintään kohtuullinen mahdollisuus.

Swansea aloitti tyypilliseen kotipelien tapaan pallonhallinnalla, johon Chelsea vastasi puoliajan edetessä. Sinclairin kääntöpotku oli hänen ainoa valopilkkunsa, mutta niinhän se usein on maalintekijöillä. Maalin jälkeen etenkin toinen puoliaika oli pelkkää puolustamista. Hyvinhän se onnistui, mutta ei Swansean pidä mielestäni missään vaiheessa luopua omasta pelitavasta. Eli johtoasemassakin on pidettävä palloa. Toisella puoliajalla palloa piti lähinnä vain Dyer. Hänen vikkeliin liikkeihinsä Chelsea hermostui siinä määrin, että viidessä minuutissa yksi lensi ulos, toinen sai varoituksen ja kolmannen olisi pitänyt saada varoitus. Veikkaan ilman tilastoja, että Dyer on hankkinut kauden aikana eniten varoituksia vastustajille. Ja on muuteen hienoa nähdä, miten Dyer suhtautuu näihin jaloille potkijoihin. Tänäänkään hän ei jäänyt kertaakaan maahan kierimään. Enintään hän saattoi katsoa epäuskoisena tuomaria, että eikö tuo ääliö voisi edes hieman puolustaa häntä. Saa nähdä, milloin Dyer potkitaan pitkälle lomalle.

Swansean parhaat olivat ehdottomasti Williams ja Caulker. Etenkin Williamsin katkot jäivät vahvasti mieleen. Caulker taas hoiti ilmapallot, joihin Torresilla ja muilla ei pahemmin ollut asiaa.

Seuraavaksi kohdataan WBA vieraissa ja Norwich kotona. Niistä näkyy suunta keväälle. Vahva tuntemus on siitä, että Sigurdsson avaa jommassakummassa ottelussa maalisaldonsa. Ja veto lähteen 20-25 metristä.   

[swansea]

Swansea esitti Hodgsonin joukkoja vastaan kauden ehkä ehjimmän suorituksen. Hyökkäyspeli sujui niin oikealta (Rangel ja Dyer), vasemmalta (Taylor ja Sinclair) että keskeltä (Sigurdsson). Suurin ero kauden alkuu on siinä, että viimein Swansealla on pelaaja, joka pystyy täyttämään kolon hyökkääjän ja keskikentän välissä. Dobbie oli siihen paikkaan liian köykäinen. Routledgen paikka on laidalla. Mutta Sigurdsson on juuri oikea mies sille paikalle. Hän osaa hakeutua syötettäväksi (ei sentään ihan yhtä kuin Litmanen). Pystyy antamaan helpon syötön joko laitaan tai Grahamille jalkaan. Ja ennen kaikkea on uhka puolustuslinjalle, koska pystyy laukomaan kaukaan. Ennustin edellisen pelin jälkeen, että hän tekee kahdessa seuraavassa ottelussa maalin kaukolaukauksella. Eilinen maali tuli viidestä metristä, joten kaiketi se kaukoveto lähtee sitten Norwichia vastaan. Mutta onpa kerrassaan hieno hankinta valmentajalta ja seurajohdolta.

Sigurssonin ohella ratkaisevia pelaajia olivat eilen molemmat laitapuolustajat. Rangelin nousuihin on jo tottunut, mutta tällä kertaa Taylor nousi vähintään yhtä vaarallisesti, mistä osoituksena hieno syöttö Sigurdssonin maaliin. Ei hyviä pelaajia tarvitse aina ostaa kalliilla (Rangel maksoi aikanaan kymppitonnin, eikä Taylorkaan muistaakseni maksanut juuri sataatuhatta enempää).

Vaikka en ole koskaan arvostanut Hodgsonin pelitapaa, täytyy antaa kiitos siitä, että huolimatta kokoerosta pelaajat eivät käyttäneet fyysisyyttä sikailuun kuten esimerkiksi Chelsea viikkoa aiemmin. Erikoistilanteissa vastustajat olivat vaarallisimmillaan, mutta niissäkin voitetut pääpallot tulivat rehdillä taistelulla. Ja kieltämättä täytyy mainita, että pelin alussa Williams taisi huitaista palloa kädellä rankkarin arvoisesti. Tällä kertaa tuomari erehtyi Swansean eduksi.

Kymmenen pistettä on karkumatkaa karsijan paikalle. Vielä ei elätellä toiveita mistään vaan nautitaan edelleen yksittäisistä peleistä. Yksi ilonaiheista on Graham. Kauden alussa saattoi pelkästään elätellä toiveita, että joku Swansean pelaaja tekisi kaudella kymmenen maalia. Ja se tuli täyteen jo nyt. Eilenkin hieno juoksu etutolpalle ja tökkäisy alakulmaan. Tällaista keskushyökkääjä Swansea kaipasi. Tuntuu, että syvästi ylistetyllä valmentajallamme on suuri näkemys siitä, millainen pelaaja halutaan millekin pelipaikalle. Sikäli on hieman huono olo siitä, että siirtoikkunan viimeisenä päivänä hänen haluamansa keskuspuolustaja meni Norwichiin. Jos hänen nenänsä oli jälleen haistanut oikein, Norwich sai siitä vuosikausiksi avauksen pelaajan.

[Iljevitsh]

Kausiotsikon nimikkonimimerkki tuntuu seuraavaan Joutsenten otteita kiitettävän tarkalla silmällä, joten pyytäisinkin pientä analyysiä Spurs-laina Caulkerista. Paljon olen Spurs-osiossa miehestä ylistävää kommenttia lukenut, mutta omakohtaiset havainnot ovat jääneet pariin sivusilmällä seurattuun otteluun.

Minkälainen toppari on kyseessä? Avauspaikka on miehen kunnossa ollessa ollut ilmeisesti selviö. Pelaako nuori mies puolustuslinjan niinsanottuna johtavana pelaajana vai jättääkö tämän roolin toiselle CB:lle? Sopiiko pelinavaajana Swansin hyökkäävään pelityyliin vai onko pallollisesti passiivinen? Nopea vai hidas, ja kuinkas pääpeli? Tykkääkö katkoa riskilläkin vai varmistella ja pakitella? Vertailua voi tehdä vaikkapa vierellä yleensä pelaavaan Williamsiin. Jos jonkinlaista tekstiä viitsit raapia kundista kasaan niin olisin oikein kiitollinen.

Swansea on ollut todella positiivinen yllätys kuluvalla kaudella. Männäkauden Blackpoolista eroten joukkue pystyy pelaamaan iloista pallollista peliä ilman kamikazementaliteettia; ennokkoluulottomuus yhdistyy kurinalaisuuteen mukavalla tavalla. Saapa nähdä, saadaanko ensi kaudeksi Walesin derbyä Valioliigaan.

[swansea]

Caulker on ollut juuri se pelaaja, jota Swansea kauden alla tarvitsi. Viime kaudella pääosa päästetyistä maaleista syntyi erikoistilanteista. Nyt niitä on tullut harvakseltaan. Juuri pääpalloissa Caulker on ollut parhaimmillaan. Aika kuvaavaa on, että kun Caulker oli loukkaantuneena Blackburn-pelistä, Yakubu ja Samba pääsisivät hääräämään täysin vastustamattomasti. Eli puolustuksessa Caulkerin tehtävänä on hoitaa pääpallot. Sen sijaan hyökkäyspäässä Caulker ei ole ollut minkäänlainen pelote vastustajille.

Caulker on ottanut täysin kapteeni Monkin paikan. Caulkerin etu on siinä, että hän pärjää myös juoksukilpailuissa. Ei hän nopea ole mutta ei hidaskaan. Sijoittuminen on ok. Puolustuksen henkinen johtaja on Williams, joka katkoo laajalla säteellä. Sanoisin, että Williams muistuttaa Kingiä, silloin kun King on pelikunnossa. Williamsin henkisistä ominaisuuksista osoituksena on Walesin kapteenin virka (ei siis esim. Balella). Caulker ja Williams tukevat hienosti toistensa vahvuuksia ja heikkouksia (Williams on hieman lyhyt huipputoppariksi). Vertaisin Caulkeria ehkä lähinnä Kabouliin. Tosin Caulker ei ole niin paljon esillä, ei hyvässä eikä pahassa.

Swansea on liigan paras koulu topparille, joka haluaa oppia pallollista peliä. Suurjoukkuissakin saa pelata palloa maata pitkin, mutta silloin vastustajat eivät yleensä tule lähelle häiritsemään. Swansea vastaa vastustajat prässäävät aika usein (etenkin sen jälkeen kun ilmeni, että Swansea rakentaa aina puolustuksen kautta), joten topparit joutuvat antamaan tarkkoja syöttöjä väleihin. Tässä Caulker on onnustunut hyvin. Hätiköinnistä ei ole ollut tietoakaan. Virheitä on tullut vähän. Pitkiä syöttöjä (kuten Williams silloin tällöin) hänen ei tarvitse antaa. Syöttäsuunnat ovat Willams, laitapakit, Britton (alin keskikenttä) tai maalivahti. Caulkerin peliä on varmasti helpottanut paljon se, että takana on erittäin luotettava maalivahti.

Kovasti on ollut viime aikoina puhetta, että Tottenhamilta pitäisi tiedustella Caulkerin hintaa. Sopivaksi hinnaksi on arveltu 3-5 miljoonaa (Williamsin ehkä lähempänä 10 miljoonaa). Itse toivon, että Tottenham sijoittuu liigassa neljän joukkoon, minkä jälkeen kunnianhimo pakottaa ostamaan kansainvälisen huipputason topparin (tai kaksi). Olisiko Caulkerilla halua lähteä enää Tottenhamin neljänneksi toppariksi, kun on kuitenkin ollut tällä kaudella jatkuvasti avauksen pelaaja? Toki voihan raha ratkaista paljon.

Arvioisin Caulkerin olevan Swansean 5-7 paras pelaaja. Eli hyvin mielelläni haluaisin nähdä hänet meillä tulevaisuudessakin.

[Iljevitsh]

Jahas, huomasin sitten vasta nyt vastauksesi.

Kiitoksia, hyvää analyysiä. Rauhallinen, varmistava, pallon kanssa höntyilemätön toppari kävisi kivasti Dawsonin tai Kaboulin pariksi varmasti.

Redknapp teki tuossa muutama viikko takaperin listauksen mielestään lupaavista brittipelaajista ja Caulker oli noissa kuvioissa hyvin korkealla, eikä roikkunaama juuri ylisanoja miehestä säästellyt. Näillä eväilllä pitäisin epätodennäköisenä, että 'Arry miehen pois päästää. Lisäksi Spursin topparitilanne on mallia melko ikääntynyttä lasinilkkaa, joten Caulker nuorena, kohtuullisesti kasassa pysyvänä, brittinä ja lupaavana pelurina olisi mainio lisä rinkiin. Corlukasta ja Bassongista lisäksi pyritään pääsemään eroon Gallasinkin tilanteen ollessa epävarma.

Tietty jos 'Arry majun peräsimeen lähtee, voi seuraajalla olla muut kuviot.

[swansea]

Mielenkiintoista, että se joukkue, jota vastaan viime vuonnakin väännettiin, pääsi yllättämään. Norwich oli ensimmäinen joukkue, joka tuli Libertylle hyökkäämään. Eivätkä he lopettaneet hyökkäävää pelityyliä edes johtoasemassa. Saivat pirulaiset kahden maalin etumatkan, eikä sitä aivan ehditty saada kiinni.

Jos Swansea on saanut uusia ystäviä pelityylillään, saman ansaitsee myös Norwich. Oli valmentajalta aikamoinen veto lähteä liikkeelle taktiikalla, joka pohjautui siihen, ettei päästetä Swanseata hyökkäysalueelle. Vastustajalta puuttui topparipari, joten oletin, että nyt Swansea hakkaa muutenkin epävarman puolustuksen. Niin olisi luultavasti käynytkin, jos olisi päästy pelaamaan puolustuslinjaa vastaan. Sen pelin loppupavaiheet osoittivat hyvin.

Edelleen Swansean kannalta pahimmat hyökkääjät ovat fyysiset rohmut. Ja Grant Holt on niistä pahinta laatua. Hänen johdollaan Swansea kaatui. Hänen lisäksi maalin teki edellisen ottelun tapaan Pilkington, joka on Holtin tapaan pikkurahaostos. Tämä toinen maali oli kieltämättä onnekas kimmoke, mutta Norwich kyllä ansaitsee säkänsä. Hyvin usein heillä on viisi tai jopa kuusi pelaajaa maalintekosektorilla, joten irtopalloja tulee väkisinkin pelaajien juoksupoluille.

Enempää en vastustajaa kehu. Heidän fyysistä pelitapaansa auttoi jälleen kerran tuomari, jonka mielestä on aivan oikein työntää selästä. Etenkin Dyer kärsi tästä selvästi. Eikä ollut hyvä päivä myöskään Brittonilla ja Taylorilla. Kaikki nämä ovat niitä pieniä miehiä, joita ei pitäisi rankaista siitä, että sattuvat olemaan parikymmentä kiloa vastustajia kevyempiä. Kyllähän Atkinsson vihelsi linjansa mukaisesti, mutta silti...

Nyt Swansea lähtee neljän päivän lomalle Espanjaan. Sieltä hankitaan sopivasti energiaa kevään tärkeimpiä otteluja varten. Seuraavasta ottelusta Stokea vastaan ei voi odottaa mitään muuta kuin tavatonta ärtymystä, mutta seuraavassa pelissä kohdataan Wigan, ja siinä onkin sitten paljon pelissä.

[swansea]

Tämän ottelun olisin kaikkein mieluiten halunnut voittaa. Stoke ja sen kotikenttä on aika täydellinen vastakohta Swansean peliajatukselle. Kun Swansea pyrkii pitämään pallon oman joukkueen hallussa, Stoke pyrkii pistämään pallon vastustajan kautta yli rajojen, jotta saisivat erikoistilanteen. Tällä kertaa Stoken pelitapa voitti, ja kieltämättä ei yllättäen. Etenkin sen jälkeen kún Vorm oli joutunut jäämään sairastumisen vuoksi pois kokoonpanosta, ei toiveita juuri ollut. Se näkyi myös Swansean otteista. Vaikka alussa saatiin loistava maalipaikka, minkäänlaista jännitystä peli ei tarvinnut. Oli lähes selvää, että Stoken tornit käyvät puskemassa pari maalia, vaikka valmentajan mukaan Swansea oli harjoitellut koko viikon erikoistilanteiden puolustamista. Olisi ehkä pitänyt pistää Britton Taylorin harteille.

Pelistä ei ole paljon sanottavaa. Tremmel on Saksan kolmanneksi ylimmän tason maalivahti, joten liikoja ei voi odotella. Noin 70 minuutin kohdalla Rodgers otti molemmat laiturit vaihtoon, koska huomasi, ettei näin kapealla kentällä ja Stokea vastaan tee mitään nopeilla laitureilla. Caulker sai pallon ylärimaan, mutta juuri muuta ei saatu aikaiseksi. Omalla pikkukentällään Stoke pysyi liikkeessä mukana. Seuraava peli Wiganin vieraana on huomattavasti tätä ottelua tärkeämpi. Kauden alussa motto oli, että oikeat pelit pitää voittaa.

Stokesta en viitsi sanoa muuta kuin että on hienoa, kun on olemassa joukkueita, joita voi inhota sydämestään. 

[swansea]

Ottelu Wigania vastaan oli yksi niistä tärkeimmistä. Hyvin tuntuu pää kestävän, sillä esitys oli tasapainoinen ja voitto ansaittu. Sikäli tietenkin sääli, jos tämän voiton myötä Wigan putoaa. Martinez ei ole Judas, kuten osa Swansean kannattajista hänestä ajattelee. Martinez oli kuitenkin se, joka pisti Swansean nykyisen pelityylin alulle. Ehkä hän katseli eile peliä haikein silmin.

Vorm palasi maaliin. Tosin Wigan sai niin vähän aikaan, että jopa Tremmel olisi tilanteet hoitanut. Tosin suuri osa maalivahdin osaamista on henkisellä puolella. Kun puolustuslinja luottaa maalivahtiin, virheet vähenevät ja pelaamiseen löytyy rentous. Eniten itseluottamus näkyi Caulkerin otteissa. Enpä muista, että hän olisi yhdessäkään ottelussa noussut niin vahvasti tukemaan hyökkäystä. Ensimmäinen maali syntyi yhdestä näistä nousuista. Voi toki olla, että Rodgers on kehittänyt lisää taktista osaamista. Jos vastustajat ottavat keskikentän kiinni ja tuomarit sallivat selästä työntämisen, tilaa voidaan tehdä toppareiden nousuilla. Saa nähdä, toteutuuko sama tulevissa peleissä.

Laidoilla Dyer ja Sinclair pyrkivät näyttämään taitojaan katsomossa istuneelle maajoukkueen tilapäiselle päävalmentajalle. Molemmat liikkuivat pirteästi. Dyer oli ratkaisuissaan hätäinen, ja tämä jonkinlainen kireys johti lopulta ulosajoon. Keskellä Allen pelasi hienon ottelun. Laidanvaihdot levittivät tehokkaasti peliä, ja olipa maalikin lähellä.

Ottelun hahmo oli tietenkin molemmat maalit tehnyt Sigurdsson. Ensimmäinen oli kuudentoista rajan takaa lähtenyt sijoitus takayläkulmaan, toinen samanlainen veto vapaapotkusta. Swansean pelille on erittäin tärkeää, että joku pystyy laukomaan maaleja myös kaukaa. Kyllä Sinclair niitä pystyy tekemään, mutta tänä vuonna ei vain ole onnistunut. Kaukovetojen myötä vastustajan puolustuksen täytyy nostaa pelaajien pois rangaistusalueen rajalta, jolloin tulee tilaa pienille maasyötöille. Toivottavasti Sigurdsson mieltyy niin paljon Walesin nummeihin, ettei mistään hinnasta halua enää palata Hoffenheimiin.

Mutta eipä edelleenkään siirretä katsetta ensi kauteen vaan pelataan ottelu kerrallaan. Seuraavaksi olisi mukava tehdä inhottavia asioita sarjajohtajalle.

[BalloBaba]

Arvostan...

[maansiirtokone]

Arvostan...

sama ja

Sitä eilen lähti melkein tunteella mukaan kun katsoi pienen Swansean rohkeaa ja ennakkoluulotonta pelailua verisillä öljymiljardeilla rakennettua sarjajohtajaa vastaan. Oli ensimmäinen Swansean peli minkä olen katsonut kokonaan ja nyt ymmärrän mistä se kaikki hehkuttelu johtuu.