MLS (ja muut USA:n sekä Kanadan sarjat) 2013-14-15-16-17-18

[Louhikkokoskettaja]

Toronto katkaisi viikonloppuna yli kolmen kuukauden voitottoman putkensa, kun DC kaatui jumbofinaalissa vieraskentällä maalein 2-1. Ottelun taso oli tosin juuri sitä, mitä joukkueiden alkukauden suorittaminen antoi ennakkoonkin ymmärtää, hirveätä paskaa.

DC aloitti pirteämmin ja siirtyikin johtoon vajaan kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen, kun Nick DeLeon kaadettiin vahvan nousunsa päätteeksi niukasti boksin sisällä. Dwayne De Rosario toimitti pallon pilkulta maaliin.

Puolen tunnin kohdalla tuli sitten täydellinen katastrofi DC:n puolustuksessa. Toronton vapari omalta kenttäpuoliskolta ja Steven Caldwell tempaisi pitkän kukkupallon DC:n boksiin. Bill Hamid jäätyi viivalle ja toppari Brandon McDonald näki päiväunia, joten Robbie Earnshaw pääsi puskemaan halvan tasoitusmaalin. Earnshawn'n pusku jäi Toronton ainoaksi maalia kohti suuntautuneeksi yritykseksi koko ottelussa, mutta johtomaali syntyi kuitenkin hetki ennen taukoa, kun sisäänpäinkiertävä vapari laidalta painui DC:n puolustajan pään kautta omaan maaliin.

DC haki toisen jakson alussa pirteästi tasoitusta, mutta De Rosarion loukkaantuminen reilun tunnin pelin jälkeen päätti kuitenkin takaa-ajon lyhyeen. Kokeneen kanadalaisen jouduttua vaihtoon DC:n pelistä ei tullut enää yhtään mitään ja Toronto sai lopussa puolustaa aika helpolla vierasvoiton.

De Rosario ja DeLeon olivat oikeastaan DC:n ainoat jalkapalloilijat kentällä, muuten jokkue oli täysiä turisteja, kun Chris Pontius oli sivussa loukkaantumisen takia. DC:n romahdus viime kauden idän kakkostilalta on ollut kova ja tilanne on jo se, että jumbosijan välttäminen MLS:ssä alkaisi jo olemaan kova saavutus. Pisteitä toistaiseksi vain kuusi, kun hirveän huonot Toronto ja Chivas ovat pystyneet kuitenkin keräämään jo 11 pistettä.

DC:n joukkue ei kuitenkaan ole niin hirveän paljoa muuttunut, lupaava Andy Najar toki lähti, mutta ongelmia ei sen piikkiin voi laittaa. Pontius ja De Rosario ovat kärsineet loukkaantumisista, mutta sekään ei paljon mitään selitä. Joukkueen hyökkäyskalusto oli viime kaudella huono, mutta tällä kaudella vielä heikompi, kun Brasiliasta hankittu Rafael on designated player -palkasta ja statuksestaan huolimatta täysi raakile pelaajana ja Lionard Pajoy luultavasti MLS:n huonoin ykköskärki. Toisaalta sitten puolustuskin on romahtanut pahasti ja Hamid ollut maalilla vain varjo aiemmasta. Ja varjo ei paljoa torju...

[Lorenzo]

Mainittakoon NASL:n suhteen että Cosmosin fanikamaa on ilmestynyt kauppoihin jopa täällä Puolassakin, hyvin aggressiivisesti lähtevät markkinoimaan tulemistaan ainakin. MLS:n osalta vaikea kuvitella vastaavaa.

[joe]

DC United nappasi viime yönä voiton Chris Pontiusin pilkkumaali riitti 1-0 -kotivoittoon San Josesta.

[Louhikkokoskettaja]

DC United nappasi viime yönä voiton Chris Pontiusin pilkkumaali riitti 1-0 -kotivoittoon San Josesta.

Yllätys ei ollut, että tuli San Josea vastaan. Viime kauden runkosarjan parhaan seuran kaudesta on tulossa täydellinen katastrofi, kun nykyvireessä playoffit jäävät kyllä haaveeksi. Toki piste-eroa lännen vitostilaan on vain kolme pistettä, otteluita pelattuna kuitenkin pari enemmän. Merkittävintä on kuitenkin, ettei joukkueen peli toimi. Muut kärjet ovat luokattomassa vireessä, joten vastustajan on helppo pitää Chris Wondolowski, jonka kautta pelataan aivan liikaa.

San Josen voisi olettaa hakevan jotain treidiä nopeaan tahtiin, koska nykymateriaalilla tilanteen kääntäminen näyttää hankalalta. Chicago on oiva esimerkki siitä, että mitä yksi onnistunut treidi voi MLS:ssä tehdä. Mike Mageen hankinnan jälkeen Chicago on neljässä ottelussa tehnyt kahdeksan maalia, Magee tehnyt noista neljä. Chicagolle karttunut noista otteluista kolme voittoa ja yksi tasapeli, minkä ansiosta on hiipinyt mukaan idän tasaiseen playoff-taisteluun kovalta takamatkalta. Cupissakin Chicago on vielä jatkossa ja Magee osui cupin ottelussakin, itse asiassa Magee tehnyt maalin jokaisessa Chicagon riveissä pelaamassaan viidessä ottelussa.

New Yorkin ja Philadelphian ottelu alkoi juuri...

[Louhikkokoskettaja]

Philadelphia - New York 3-0

Union nousi voiton ansiosta idän kakkostilalle samalla pistemäärällä ja maalierolla Red Bullsin kanssa, mutta tehtyjä maaleja on enemmän. Ottelusta tuli lopulta aika yksipuolinen näytös, kun Philadelphia aloitti vahvasti, eikä New York pysynyt mukana. Conor Casey siirsi Philadelphian johtoon jo reilun viiden minuutin pelin jälkeen, kun New Yorkin puolustus ei onnistunut siivoamaan kulmapotkua riittävän hyvin, vaan pallo pelattiin uudestaan boksiin ja Roy Miller oli unohtanut Caseyn, joka pääsi vapaasti puskemaan pallon maaliin.

Vajaan puolen tunnin kohdalla tuli sitten oikeastaan lopullinen ratkaisu. Juuri kun New York oli vaikean alun jälkeen päässyt vähän otteluun mukaan, niin Lloyd Samilta järjetön taklaus ja New York jatkoi ottelun loppuun vajaalla. Sam ja Danny Cruz menivät "vapaaseen" palloon. Siinä missä Cruz liukui palloon, hyppäsi Sam tilanteeseen nappulat edellä, eikä tuomarilla vaihtoehtoja. Cruz loukkaantui tilanteessa sen verran, että joutui hetkeä myöhemmin tulemaan vaihtoon.

Philadelphia tuhlaili tekopaikkoja pirteän Jack McInerneyn johdolla, mutta lopulta reilun tunnin pelin jälkeen tuli toinen osuma, asialla jälleen Casey, joka pääsi muuten loistavan ottelun pelanneen Luis Roblesin eteensä pudottamaan torjuntaan ja varma viimeistely. New Yorkilla oli loppupuolella pari kohtuullista kavennuspaikkaa, kun Philadelphia hivenen hölläsi, mutta lopulta vaihtopelaaja Antoine Hoppenot pääsi vielä vastahyökkäyksestä iskemään Unionin kolmannen maalin Sebastien Le Toux'n hienosta esityöstä.

New Yorkilta puuttuivat maajoukkuereissussa ollut Tim Cahill sekä pelikieltojaan kärsineet Jamison Olave ja Juninho, mikä kyllä näkyi. Cahillia olisi tarvittu keskikentän ja hyökkäyksen välissä, Olaven puuttuminen todennäköisesti oli ainakin osasyy Red Bullsin puolustuksen epävarmuuteen erikoistilanteissa. Toisaalta sitten parin pelaajan puuttumisen ja Samin aivopierun taakse New York ei voi piiloutua, vaan esitys oli muutenkin kehno ja joukkue ei vakuuta. Thierry Henryn otteissa alkavat ikä ja säännölliset pikkuvaivat näkyä, vaikka edelleenkin on ajoittain maaginen ja loistava pelaaja MLS-tasolle. Pegguy Luyindula puolestaan nykyvireessä näyttää täydeltä turistilta MLS:äänkin. Ja sitten ne keskikentän sekä puolustuksen laidat... New Yorkilla on nimekäs joukkue, mutta ei vaan kentällä millään yhtä vahva kuin paperilla.

Philadelphian pääosin nuori joukkue on aloittanut kauden roimasti yläkanttiin, parannusta viime kaudesta odotettiin, mutta näin vahva kohennus on yllätys. McInerney jakaa MLS:n maalipörssin kärkisijan kymmenellä osumalla ja saa hyvin tukea Caseyltä sekä Le Toux'lta. Hyökkäys onkin Philadelphian ase, puolustuksessa on ollut suuria ongelmia, kun maaleja menee aivan liikaa. Onkin yllättävää, että Union on idän kakkostilalla, kun päästettyjä maaleja on neljänneksi eniten kauden MLS:ssä, vain DC, Chivas ja San Jose ovat päästäneet enemmän maaleja. Philadelphialle voisi veikata vaikeita aikoja, kun McInerney ilmeisesti lähtee Gold Cupiin, eikä kärkeen millään löydy pätevää korvaajaa. Sijoitus tullee laskemaan seuraavina viikkoina, mutta tiukasti mukana playoff-taistossa Union tulee pysymään. McInerney vaikuttaisi pelaajalta, joka pärjäisi vähän kovemmassakin liigassa, sen verran hyvä kärkkymään oikea-aikaisesti paitsiolinjalla ja muutenkin hakemaan tekopaikkoja, viimeistelyssä tosin olisi vielä parantamisen varaa. Tuskin Philadelphia kovin kauaa pystyy nuorukaista pitämään.

Portland - Colorado 3-0

Timbers nousi komealla kotivoitolla lännen ja koko MLS:n kärkipaikalle maalieron turvin ennen Salt Lakea. Tosin pisteen päässä oleva idän kärki Montreal on pelannut kolme ottelua vähemmän, mutta kuitenkin Portlandin futisbuumille hieno hetki, kun Timbers johtaa MLS:ää kauden ollessa suunnilleen puolivälissä.

Ottelun alku oli yllättävä, kun Colorado painoi pelin vahvasti Portlandin päätyyn ja loi muutaman puolittaisen paikan. Ottelu kuitenkin tasaantui nopeasti ja avausmaali syntyi reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen, kun Coloradon puolustus nukahti pahasti vapaapotkutilanteessa. Will Johnson pelasi nopean vaparin laidalle Rodney Wallacelle, joka pääsi vapaasti keskittämään ja Frederic Piquionne puski maalin edustalta ensimmäisen MLS-maalinsa.

Sama kolmikko oli asialla juuri ennen taukoa, kun Portland iski aika ratkaisevan 2-0-maalin. Piquionne jatkoi targetina pallon laidalle Wallacelle, joka pelasi boksiin taustalta nousevalle Will Johnsonille, joka otti pallon loistavasti pikku chipillä mukaan ja toisella kosketuksella volley takakulmaan, hieno maali. Loppupuolella vaihtohyökkääjä Ryan Johnson vielä kaunisteli loppulukemat, kun Colorado oli toisella jaksolla jo aika antautunut.

Portland on saanut hienon joukkueen kasattua aika nopeaan tahtiin MLS:ään liittymisensä jälkeen. Varsinkin keskikentällä Will Johnson ja Diego Valeri ovat loistavia, Colorado-ottelu tosin Valerilta vähän vaisumpi, mutta Johnson oli sitten vuorostaan normaaliakin parempi. Varmasti Salt Lakessa mietityttää, että olisiko palkkarakenetta voinut pakon edessä keventää jollain toisella tavalla kuin Johnsonin kauppaamisella, mutta Timbersin leirissä ollaan tyytyväisiä. Ehkäpä Portland on parin avainpelaajan takana vähän keskinkertainen yhdistelmä, mutta vahvasti näyttäisivät playoffeihin jyräävän, jos ei yllätyksiä tapahdu. Tosin Johnson lähtee Gold Cupiin pelaamaan Kanadan riveissä ja Valerin osalta on väläytelty spekulaatioita, että Lanus olisi halukas kutsumaan pelaajan takaisin lainalta myydäkseen kovalla rahalla Eurooppaan. Valeri itse tosin on ollut halukas pysymään Yhdysvalloissa.

Colorado on puolestaan keskinkertaisen, mitä sinällään voi pitää yllättävän hyvänä, alkukauden jälkeen alkanut valua kohti lännen pohjaa, mikä oli kauden alla odotuksissakin. Fyysinen, kovasti työtä tekevä, joukkue, mutta on vaan niin pubijengin oloinen. Hirveästi juoksemista ja kukkupalloja, mutta kovin vähän mitään järkevää tulosta, kun materiaali on vaan fyysinen puoli poislukien aika heikko.

Chivas - Los Angeles 0-1

Ei ollut Los Angelesin paikallisottelu taaskaan mikään spektaakkeli, kun ottelu meni jälleen pitkälti Chivasin temmon mukaan, eikä Galaxy hirveästi ollut halukas painamaan päälle, mutta tällä kertaa tekivät tarpeeksi, että voitto irtosi. Chivas oli jättänyt alkukauden naiviuden taakseen ja pisti kotiottelussaankin bussin parkkiin, mikä johti siihen, että Galaxy siirteli aika paljon palloa sivuttain odottaen iskupaikkoja.

Sen verran heikko Chivas vaan on, että niitä paikkoja Galaxylle tuli ja kehnokin viimeistelyprosentti riitti voittoon, kun Chivasin maali oli aika kaukainen unelma. Nuori, iso kärki Gyasi Zardes oli aika pirtellä pelipäällä ja oli säännöllinen vaara Chivasin puolustukselle. Avausjakson lisäajalla Landon Donovanin antama vapari laidalta tavoitti Zardesin boksista ja pusku takakulmaan. Tuon lisäksi Zardes osui ottelussa kahdesti tolppaan. Mielenkiintoinen nuori pelaaja, iso ja nopea, mutta vähän sellaista "afrikkateku"-meininkiä, vaikka amerikkalaisesta pelaajasta kyse. Koskaan tiedä mitä tapahtuu, kun Zardes palloon pääsee, huippusuoritus vai helppo menetys...

Vaikka Los Angelesilta ei ihmeitä vaadittu ja tekivät riittävästi, niin kovin tukkoista on vaan pelaaminen. Donovan oli aika vaisu, Robbie Rogers yritti laidalla paljon, mutta tulosta ei syntynyt ollenkaan. Keskikentän pelinrakentaminen on vaan yleensä liian hidasta, kun taito ei nopeisiin avauksiin riitä. Ne kerrat kun Los Angeles yritti aiemmilta kausilta tuttua pelin kääntämistä pitkillä syötöillä hyökkäykseen, niin Robbie Keane sai katsella, kun pallo painui rajoista ulos.

Chivas puolestaan on huono, liian huono, ei siinä muuta.

[Louhikkokoskettaja]

Ugandan maajoukkuetoppari Ibrahim Sekagya on saapunut New York Red Bullsin testiin, kun sopimus Salzburgin emoseuran kanssa päättyi menneeseen kauteen.

Sekagya ilmeisesti ollut jo pidempään New Yorkin tarkkailussa ja sopimusta voisi pitää todennäköisenä jo ennen testiäkin. Toppari ei millään muotoa ole kyllä ensimmäinen pelipaikka, mille New York vahvistusta kaipaisi, oikeastaan se viimeinen, koska joukkueessa on jo kolme MLS-tasolle erittäin laadukasta topparia eli Jamison Olave, Markus Holgersson ja Heath Pearce. Lisäksi "Kakan veli" Digao nostaa ihan kovan luokan palkkaa, vaikka ei kovan luokan pelaaja MLS-tasolle olekaan, ei oikeastaan MLS-tasoinen ollenkaan.

Jos Sekagya nyt sopimuksen saa, niin voisi olettaa, että New York tekee jonkun treidin ja joko Pearce tai Holgersson siirtyy muualle. Tai sitten kyseessä jälleen niin New Yorkiin sopiva hankinta nimen ja meriittien perusteella peluutusta miettimättä. Luultavammin Pearce kaupattaisiin, mutta Holgerssonin myyminen Eurooppaan lienee myös vaihtoehto. Jos Pearce tai Holgersson vaihtuisi Sekagyaan, niin New Yorkilla olisi luultavasti jälleen palkkatilaa vahvistaa vähän keskikentän laitoja, jotka ovat tällä hetkellä liian heikoilla kantimilla.

"Kakan veli" on sinällään mielenkiitoinen tapaus. Vuosipalkka on $200k, mikä on MLS-tasolle rivipelaajalle todella kova, mutta peliaikaa ei ole tullut niin ollenkaan ja tuskin on tulossakaan. Hankittiinkohan Digao sitten oikeasti sillä silmällä, että Kaka olisi tulossa vai Hans Backe tiesi jo saavansa lähteä seurasta, joten ihan vittuillakseen vaati totaalisen turistin palkkaamista kovaan hintaan.

[Louhikkokoskettaja]

USA on nimennyt joukkueensa Gold Cupiin, mikä vaikuttaa hieman MLS:n voimasuhteisiin heinäkuun aikana, koska Gold Cupiin lähtee ns. B-maajoukkue, jossa on myös vahva MLS-edustus. Suurin "häviäjä" on Salt Lake, jolta Gold Cupiin lähtee peräti kolme pelaajaa, Houstonilta pelaajia lähtee kaksi ja DC:ltä, Chicagolta, Los Angelesilta, Philadelphialta sekä San Joselta yksi pelaaja.

Veskari Nick Rimandon, laitapakki Tony Beltranin ja keskikentän Kyle Beckermanin poissaolot tulevat luultavasti näkymään Salt Laken otteissa, mutta ehkäpä Salt Laken tilanne on kuitenkin parempi, koska kukaan kolmikosta ei ole kuitenkaan täysin korvaamaton tähtipelaaja. Toisin on Houstonin (Will Bruin), Philadelphian (Jack McInerney) ja San Josen (Chris Wondolowski) osalta, jotka kaikki menettävät selkeän ykköshyökkääjänsä, eikä millään muotoa mitat täyttävää korvaajaa miltään löydy. Houstonilta lisäksi lähtee kisoihin laitapakki Corey Ashe.

Maajoukkueeseen palaava Landon Donovan on Los Angelesille menetys, mutta tuskin kuitenkaan mitenkään korvaamaton isku tällä hetkellä. Chicago ja DC saavat tulla toimeen ilman ykkösveskareitaan, kun Sean Johnson ja Bill Hamid ovat joukkueessa Gold Cupiin. Kakkosveskareille näyttöpaikka, mutta tuskin suurempi ongelma joukkueille, DC:n osalta vielä kausi MLS:ssä on kuitenkin jo käytännössä ohi.

Voisi olettaa, että eniten kärsivät Houston ja Philadelphia, joiden tulee olemaan vaikeata korvata Bruin ja McInerney joukkueidensa hyökkäyspelissä, koska pelaajien rooli joukkueen pelissä on suuri ja vastaavaa pelaaja ei löydy. Wondolowskin puuttuminen on San Joselle isku, mutta toisaalta tässä tilanteessa myös mahdollisuus, kun joukkueen peli ei ole toiminut. Löytyisikö jotain erilaista ideaa, kun joukkue ei pystykään pelaamaan aina palloa Wondolowskille?

Gold Cupin joukkueen kutsuissa suurin "voittaja" on ehkäpä Kansas, jonka pelaajia ei kisoihin lähde ja A-maajoukkueessa alkukesästä olleet Matt Besler sekä Graham Zusi ovat palanneet joukkueeseen.

- - - -

US Open cupissa pelattiin viikolla puolivälierät ja alempien liigojen joukkueille tuli lähtö, kun Carolina hävisi selkeästi Salt Lakelle ja Orlando Chicagolle. DC:llä on edelleen mahdollisuus pelastaa kaudesta jotain, kun cupissa on sujunut hyvin ja nyt tuli jatkopaikka New Englandia vastaan. Neljännen välieräpaikan nappasi komeaa kautta pelaava Portland, joka pudotti Dallasin.

Cupissa on edessä pidempi tauko, kun välierät pelataan vasta elokuun alkupuolella ilmeisesti Gold Cupin takia. Chicago kohtaa DC:n ja Salt Lake Portlandin.

[Louhikkokoskettaja]

Salt Lake haki ensimmäisen voittonsa Torontosta kuudennella yrityksellään ja nousi lännen sekä koko MLS:n kärkeen Portlandin ohi ja pysyykin kärjessä ainakin jonkin aikaa, kun Timbers pelaa seuraavan kerran vasta reilun viikon päästä. Yordany Alvarezin ensimmäinen MLS-maali juuri ennen taukoa riitti voittoon.

MLS:n ehkäpä paras pelaaja Graham Zusi on jatkanut sopimustaan Kansasin kanssa vuoteen 2017. MLS:n sääntöerikoisuuksiin menee, että Zusia ei määritellä "designated playeriksi", vaikka ansaitseekin paljon, vaan Kansas pystyy käyttämään palkkatilassaan olevia varoja Zusin palkkaan. Kansas ei kuitenkaan odota, että Zusin jatkosopimus hiljentäisi kiinnostusta Euroopasta, vaan siirto on mahdollinen, mutta MLS:n sisällä Zusi tuskin tulee enää siirtymään.

New Yorkin kiinnostus Ibrahim Sekagyaan on saanut loogisen selityksen, eikä kyse ole siirtomarkkinoista, vaan Heath Pearce menee lonkkaleikkaukseen ja on loppukauden sivussa, joten lisätoppari on New Yorkille tarpeen. Pearce olisi ilmeisesti pystynyt pelaamaan lonkkavamman kanssa, mutta halusi itse operaatioon jo nyt, eikä jatkaa pelaamista loukkaantuneena kauden loppuun.

[Louhikkokoskettaja]

Alkukauden yllättäjät Philadelphia ja Dallas pelasivat viihdyttävän ottelun, lopputulos dramaatisten vaiheiden jälkeen tasapeli maalein 2-2. Ehkäpä ihan ansaitusti, hyvää peliä molemmilta ja tasainen ottelu oli.

Philadelphia siirtyi avausjaksolla johtoon, kun Amobi Okugo hukkui rajaheittotilanteessa Dallasin puolustukselta ja pääsi täysin vapaasti puskemaan Sheanon Williamsin pitkän rajaheiton maaliin. Onko sitten Pohjois-Amerikan atleettisuuteen perustuva urheilukulttuuri ja monet lajit, joissa palloa heitetään, sen taustalla, että noita "Stoke-heittäjiä" löytyy käytännössä jokaisesta joukkueesta ja pitkät rajaheitot vaikuttaisivat olevan muuta maailmaa merkittävämipiä tilanteita?

Tasoitus tuli kuitenkin vain vajaat viisi minuuttia myöhemmin, myös erikoistilanteesta. Dallasin vapaapotku kauempaa ja Michel keskitti maalille, jossa iso, nuori toppari Walker Zimmerman voitti tilanteen puski pallon takakulmaan.

Toisella jaksolla Dallas joutui vajaalle, kun Je-Vaughn Watson otti typerän toisen keltaisen sukelluksesta. Ulosajo ei tosin juurikaan näkynyt, vaan ottelu pysyi tasaisena. Ratkaisu näytti kuitenkin tulevan viitisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua, kun Kotkasta tuttu tornimainen keskushyökkääjä Aaron Wheeler puski ensimmäisen MLS-maalinsa Williamsin keskityksestä ja Philadelphia siirtyi johtoon.

Ei kuitenkaan riittänyt, vaan Dallas sai luotua paikkoja. Blas Perez pääsi lisäajan alussa irti ja pisti pallon veskari Zac MacMathin ohi kohti maalia. Williams kuitenkin siivosi "viivalta". Hidastukset tosin näyttivät, että koko pallo ehti jo maalin puolelle ennen Williamsin väliintuloa, mutta ei maalia, eivätkä Perezin voimakkaat protestoinnit auttaneet.

Viiden minuutin lisäajan lisäajalla sitten Dallasin vapaapotku keskialueelta, pitkä keskitys boksiin, MacMath pudotti pallon ja pienen flipperin jälkeen pallo Perezille, joka sai lopulta tasoitusmaalinsa.

[Underdogs]

Henry tais vähe loukkaantua mut palas kuitenkin takas kentälle, ollu kyl ihan sysipaska koko ottelun

[Louhikkokoskettaja]

Gold Cupin täydet nimilistat kaikilta joukkueilta tulleet, joten turnauksen vaikutus MLS:ään on nähtävissä nyt kokonaisuudessaan. Ja onhan se huomattava, kun USA:n sekä Kanadan maajoukkuepelaajien lisäksi löytyy myös useita Väli-Amerikan maita edustamaan lähteviä MLS-pelaajia. Kaiken kaikkiaan 32 pelaajaa on lähdössä, loukkaantumisten takia saattaa tapahtua vielä pienehköjä muutoksia.

Neljä pelaajaa:

Salt Lake: Nick Rimando, Tony Beltran ja Kyle Beckerman (kaikki USA) sekä Alvaro Saborio (Costa Rica)

Salt Lakelle tuntuva isku Gold Cupista, kun yhdysvaltalaiskolmikon lisäksi myös ykköshyökkääjä Saborio lähtee Gold Cupiin. Salt Laken runko on vahva ja lähdöt ovat korvattavissa, kun Saboriokaan ei kärjessä ole ollut ihan yhtä korvaamaton kuin aiemmilla kausilla, mutta kyllähän tuo vaan tulee näkymään. En kuitenkaan lähtisi katastrofia veikkaamaan seuraaviin otteluihin Salt Lakelle, sen verran hyvä joukkue on.

Toronto: Kyle Bekker, Doneil Henry, Ashtone Morgan ja Jonathan Osorio (kaikki Kanada)

Toronton kausi on aika pitkälti jo paketissa, kun playoffit karanneet, joten neljän keskinkertaisen kanukin poissaoloilla ei ole sen suurempaa väliä. Ryan Nelsen voi vähän kokeilla, että mitä uutta materiaalista löytyisi. Joukkueen suoritustasoon ei sen suurempaa merkitystä, vaan Toronto on aina suosikki häviämään ottelunsa...

San Jose: Chris Wondolowski ja Clarence Goodson (USA), Nana Attakora (Kanada) sekä Martin Chavez (Honduras)

Ykköskärki Wondolowski ja Chavez ovat tuntuvia poissaoloja, eikä paikkaaminen tule olemaan helppoa. Toisaalta niin pahasti San Jose on alisuorittanut, että tietyllä tavalla muutokset ovat tervetulleitakin, jos sattuisi jotain uutta löytymään. Attakora on puolustuksessa helposti paikattavissa. Goodson puolestaan on juuri hankittu Bröndbystä ja debytoi San Josessa vasta Gold Cupin jälkeen, joten ei vaikutusta.

Kolme pelaajaa:

Portland: Will Johnson (Kanada), Rodney Wallace (Costa Rica), Frederic Piquionne (Martinique)

Johnsonin ja Wallacen lähtö Gold Cupiin on kova isku Portlandille, molemmat ovat olleet erittäin hyvällä alkukaudella suuressa roolissa, eikä korvaajia ole näkyvissä, joten voisi ennakoida vaikeuksia Timbersille. Ranskan maajoukkueessakin esiintynyt Piquionne puolestaan edustaa nykyään Martiniqueta, joka ei ole FIFA:n jäsen, joten samat edustusoikeussäännöt eivät saarta koske. Piquioenne ei mikään korvaamaton kaveri Timbersille kuitenkaan ole.

Vancouver: Russell Teibert ja Simon Thomas (Kanada) sekä Carlyle Mitchell (Trinidad & Tobago)

Lupaava laitapelaaaja Teibert on ollut viime aikoina hyvässä vireessä ja poissaolo on hienoinen isku Vancouverille, mutta ei Whitecapsin pitäisi niin merkittävästi Gold Cupista kärsiä, kun Teibert on kohtuullisesti paikattavissa ja Thomasin sekä Mitchellin poissaolojen ei oikeastaan pitäisi juuri vaikutaa.

Kaksi pelaajaa:

Houston: Will Bruin ja Corey Ashe (USA) (Ashen osallistuminen turnaukseen epävarmaa loukkaantumisen takia)

Ykköshyökkääjä Bruinin lähtö on Houstonille kova isku, vaikka Bruin on viime aikoina hivenen alisuorittanutkin, niin mitään korvaavaa ei hyökkäyksestä löydy, kun Calen Carr ja Omar Cummings keskittyneet sairasteluun. Ashen poissaolo, johtui sitten Gold Cupista tai loukkaantumisesta, on paikattavista, tosin puolustuksessa tällä hetkellä muutenkin paljon loukkaantumisia, mikä aiheuttaa lisähuolta. Hyökkäyksen ja puolustuksen vaikeat poissaolotilanteet näkynevät Houstonin pelissä, kun muutenkin joukkue on alisuorittanut.

Philadelphia: Jack McInerney (USA) ja Keon Daniel (Trinidad & Tobago)

McInerney on ollut alkukaudesta huippuvireessä ja paikkaajaa ei kyllä Philadelphian joukkueesta löydy. Kova isku. Danielin puuttuminen ei ole samaa luokkaa, mutta aiheuttanee kuitenkin hivenen ongelmia keskikentälle, kun luotettava duunari puuttuu, koska Philadelphian materiaali ei ole mahdottoman syvä.

Kansas: Mechack Jerome ja Peterson Joseph (Trinidad & Tobago)

Kansas saanut puuttuneita pelaajia sen verran takaisin, että kaksikon lähdön Gold Cupiin ei pitäisi näkyä missään, täyttä ykkösavauksen kamaa kumpikaan ei kuitenkaan ole.

Yksi pelaaja:

Chicago: Sean Johnson (USA)

Ykkösveskarin lähtö aiheuttanee tiettyä huolta Chicagossa, mutta vire on tällä hetkellä sen verran kova, että eiköhän joukkue tuosta selviä.

Chivas: Steve Purdy-Ramos (El Salvador)

Yksi keskinkertaisuus vähemmän tarkoittaa yhdelle turistille enemmän peliaikaa, mutta surkeassa Chivasissa tuolla ei pitäisi olla merkitystä mihinkään suuntaan, vaan joukkue pysyy huonona ja häviää.

Columbus: Jairo Arrieta (Costa Rica)

Arrietan poissaolo on täysin paikattavissa, eikä pitäisi näkyä missään.

DC: Bill Hamid (USA)

Ykkösveskari lähtee, mutta DC:n kausi kuitenkin MLS:n osalta jo aikalailla ohi, joten ei huolta ja Hamid palaa ennen cupin välierää, mikä on DC:n paikka pelastaa kaudesta edes jotain.

Dallas: Blas Perez (Panama)

Perez on ollut hyvässä vireessä, mutta Dallasin hyökkäysmateriaali on niin laaja, että paikkaajia pitäisi löytyä. Joukkueen laskusuunnassa oleva vire on suurempi ongelma kuin Perezin poissaolo.

Los Angeles: Landon Donovan (USA)

Landon on Landon, suuri starba, mutta poissaolon ei pitäisi aiheuttaa suuria ongelmia, vaan LA:n kapean, mutta laadukkaan joukkueen pitäisi kuitenkin suoriutua ilman Donovaniakin hyvin.

New York: Roy Miller (Costa Rica)

Millerin poissaolo tarkoittaa vähemmän hasardeja puolustuksessa, mutta ehkä sitten hyökkäyspelissä saattaa näkyä. Hienoinen ongelma on myös, että vasempana pakkina ajoittain stuntannut Heath Pearce on sivussa, joten taitaa olla, että Connor Lade, Brandon Barklage tai Kosuke Kimura joutuu siirtymään väärälle laidalle. Miller on jo ongelma itsessään, mutta toisaalta New Yorkilla ei vasemmalle paljon muutakaan ole, joten poissaoloa voi pitää pienenä ongelmana.

Seattle: Mario Martinez (Honduras)

Martinez ei ole ollut ihan parhaassa vireessään, eikä poissaolon pitäisi olla ongelma, vaan täysin paikattavissa.

Ei pelaajia Gold Cupiin:

Colorado, New England, Montreal: Kaksi keskinkertaista duunarijengiä sekä idän kärkiporukka selviävät ilman menetyksiä Gold Cupista. Montreal ei ole ihan niin hyvä joukkue kuin sarjasijoitus antaa ymmärtää, mutta kyllähän Gold Cupin aiheuttamat vaikeudet muille tarjoaa loistavan mahdollisuuden vahvistaa asemia sarjan kärkipäässä.

[Louhikkokoskettaja]

Chivasiin tuli nimekäs paluumuuttaja, kun kokenut Carlos Bocanegra tekee paluun MLS:ään Chivasin riveissä. Toistasataa maaottelua USA:n riveissä Bocanegralla ja Kaliforniasta vielä kotoisin, mutta tuskin kuitenkaan mitään yleisöryntäystä Chivasin otteluihin aiheuttaa.

Bocanegrankin siirto menee näihin MLS:n erikoisuuksiin, kun Chivas joutui hankkimaan paikan Bocanegran hankkimiseksi Torontolta, joka sai vuoden 2015 SuperDraftin varausoikeuden ja yhden ulkomaalaispaikan. Toronton suunnitelmissa on käyttää tuo ulkomaalaispaikka nopeasti ja tällä hetkellä testissä on espanjalainen Alvaro Rey, joka pelasi viime kaudella Xerezissä.

Toronto on myös vahvistanut, että Steven Caldwell jatkaa seurassa kaksi ja puoli vuotta. Caldwell oli aluksi lainalla Birminghamista, mutta Birmingham-sopimuksen päätyttyä Caldwell teki sopimuksen Toronton kanssa.

- - -

Viime yönä MLS:ssä pelattiin tasainen kierros, kun viidestä ottelusta kolme päättyi tasan.

Voisi todeta, että Philadelphia teki sen taas eli menetti voittonsa pitkällä lisäajan puolella. Edellisessä ottelussa Dallas tuli tasoihin noin viiden lisäaikaminuutin kohdalla, nyt mentiin jo seitsemännelle lisäaikaminuutille, kun Salt Lake tasoitti pilkulta ja lopputulos 2-2. Toisaalta on sitten Philadelphiakin aiemmin kaudella pari kertaa lisäajalla tasoittanut, joten ei kuitenkaan mistään kroonisesta loppuhetkien sulamisesta ole kyse. Joukkueen puolustus ei vaan ole hirveän hyvä... Salt Lake jatkaa lännen ja koko MLS:n kärjessä.

Kanadan trillerissä Toronto ja Montreal tasasivat pisteet maalein 3-3, vaikka Toronto johti jo maalein 3-1 Montrealin ensimmäisen minuutin avausmaalin jälkeen. Toisen jakson puolivälissä kuitenkin osumat noin minuutin sisään ja Montreal jatkaa idän kärjessä.

Kansas ei vaan saa peliään käyntiin ja tällä kertaa kotitasapeli Vancouveria vastaan. Ei vaan Benny Feilhaber pysty täyttämään Roger Espinozan jättämiä nappiksia. Kansasin keskikenttäpeli yskii ja Feilhaber pudonnut jo penkin puolelle.

Mike Mageen maaliputki Chicagossa katkesi lopulta, kun cupin ottelut mukaan lukien kahdeksannessa ottelussaan Chicagon riveissä Magee jäi viimein ilman maalia. Chicagolle kuitenkin 3-2-voitto kotikentällä San Josea vastaan ja Chicago nousi idän kuudenneksi, kahden pisteen päähän playoff-paikasta. San Josen meno on vaan surullista tällä hetkellä, on siellä sentään Chivas vielä lännessä takana.

Obafemi Martinsin kaksi maalia toivat Seattlelle 2-0-voiton DC:tä vastaan. Seattle edelleenkin vasta lännnen kuudes, mutta pelannut muita vähemmän otteluita ja nykyvireessään Sounders tulee playoff-paikoille vaisun alun jälkeen nousemaan.

[Louhikkokoskettaja]

NASL:n kevätkausi päättyi viime yönä ja Atlanta nappasi kevätmestaruuden tiukassa kärkitaistossa. Carolina lähti viimeiselle kierrokselle sarjakärjessä kaksi pistettä Atlantan ja kolme San Antonion edellä. Atlanta haki 3-0-vierasvoiton Minnesotasta, kun taas Carolina hävisi vierasottelunsa San Antoniolle maalein 2-0 ja Atlanta nousi mestariksi pisteen erolla. Carolina sijoittui tehtyjen maalien perusteella toiseksi ennen tasapisteisiin samalla maalierolla noussutta San Antoniota.

Kevätmestaruudella Atlanta varmisti paikkansa kauden päättävään kevät- ja syysmestareiden väliseen finaaliin, joka tullaan pelaamaan Atlantassa marraskuussa. Nyt NASL:ssa on noin kuukauden tauko ja syyskierros potkaistaan käyntiin elokuun alussa, jolloin myös Cosmos on mukana.

[Louhikkokoskettaja]

Nyt alkavat sitten Gold Cupin vaikutukset tällä ja parilla seuraavalla kierroksella näkyä, kun pelaajat ovat lähteneet maajoukkueidensa mukaan. Viime yön perusteella voi jo sanoa, ettei San Jose tule peliinsä uutta ideaa löytämään, vaikka pääsevät nyt vähän kokeilemaan eri pelaajia, kun muutama avainpelaaja on poissa. New England oli kotoisella tekonurmellaan selkeästi parempi ja Jon Buschin useampi loistotorjunta San Josen maalilla pitivät lukemat San Josen kannalta siedettävissä 2-0:ssa, kun edellytykset oli päätyä kunnolla murjotuksi, niin paljon parempi New England oli.

San Jose on jo aiemmin sen valmentajanvaihdoskortinkin käyttänyt, kun pitkään hyvää työtä tehnyt Frank Yallop sai lähteä ja tällä hetkellä Mark Watson toimii väliaikaisena valmentajana. On ilmeisesti mahdollista, että Watson jatkaa kauden loppuun asti. Eipä tuossa San Josen tilanteessa kuitenkaan tällä kaudella enää kukaan pelastaisi, vaan playoffit jäävät ilman suurta ihmettä haaveeksi.

San Jose tehnyt jo pidempään outoja treidejä, jotka ovat heikentäneet materiaalia, mikä on tällä kaudella näkynyt, kun useampi tärkeä pelaaja suorittanut alle tasonsa ja kärsinyt loukkaantumisesta. Mehdi Ballouchy ja Marcus Tracey näitä heikoimpia hankintoja varsinkin. Ballouchy on aina vaan saanut mahdollisuuksia MLS:ssä, vaikka pääasiassa ollut melkein koomisen huono. Tracyn kohdalla San Josella kävi "lottovoitto", kun Tanskasta palannut pelaaja teki sopimuksen MLS:n kanssa ja seura ratkaistiin painotetussa arvonnassa. Tuolloin liigakärjessä ollut San Jose sai vain parin prosentin mahdollisuuden, koska heikommat seurat ovat arvonnassa etusijalla. San Josen voitto arvonnassa oli siis melkoinen ihme, mutta ei enää juhlan aihe, kun Tracy on osoittautunut täysin riittämättömäksi MLS:ään.

New Englandin nuori joukkue on tällä kaudella pelannut huomattavasti odotuksia paremmin ja roikkuu jopa idän playoff-taistossa vielä mukana. En usko Revsin playoffeihin selviävän, mutta kovasti lupauksia kausi kuitenkin herättää, kun pitkä alamäki on viimein katkennut. Talven päätös treidata ylöspäin yliopistopelaajien draftissa vaikuttaisi varsin hyvältä päätökseltä, koska Andrew Farrell vaikuttaisi selkeältä laatupelaajalta ja parhaita joita draftista on pitkään aikaan tullut. Fyysisesti vahva, mutta suhteellisen taitavakin Farrell tulee olemaan ainakin runkopelaaja MLS-tasolle, mutta saattaa kysyntää vielä tulla kovemmistakin sarjoista.

[Louhikkokoskettaja]

Kansas nousi idän kärkeen, kun kovavireinen Chicago kaatui alkuhetkien maaleilla 2-1. Toki tasapisteissä heikommalla maalierolla oleva Montreal on pelannut kolme ottelua Kansasia vähemmän ja voi nousta takaisin kärkeen vielä yön aikana, kun Chivas vastassa. Chicagon kuuden ottelun tappioton putki, joista neljä voittoa, tuli siis päätökseensä.

Benny Feilhaber iski ensimmäisen maalin reilun viiden minuutin jälkeen, kun Chicagon puolustus purki pitkän rajaheiton huonosti ja Feilhaber pääsi niittamaan pallon boksin rajoilta verkon perille. Toinen maali vain pari minuuttia myöhemmin, kun Graham Zusin sisäänpäinkiertävä keskitys laidalta livahti luvattoman helposti suoraan maaliin Paolo Tornaghin ohi. Chicagon ykkösveskari Sean Johnson siis Gold Cupissa, eikä Tornaghi nyt ihan parhaita näyttöjä paikan saatuaan antanut.

Chicago kavensi vielä avausjaksolla, kun Mike Magee pääsi kaikkien, jopa itsensä, yllätykseksi läpi ja viimeisteli varmasti. Pitkä syöttö, johon matkalla ollut Chicagon pelaaja ei yrityksestään huolimatta osunut, vaan pallo meni kaikkien läpi ja Magee pääsi karkuun. Magee ei syötön lähtöhetkellä ollut paitsiossa ja kun matkalla ollut Chicagon pelaaja ei palloon koskenut, niin oikein tuomaristolta meni.

Avausjakso alun jälkeen oli Chicagon, toisen jakson alku samoin, mutta noin tunnin jälkeen Kansas otti Feilhaberin vaihtoon ja sai jälleen ottelun haltuunsa, kun pystyivät nostamaan prässiä ja keskikenttäpelaaminenkin varmistui. Toisen jakson lopun Kansas prässäsi korkealta, eikä Chicago päässyt juuri minkäänlaisia paikkoja luomaan ja ansaittu voitto

Monien muiden heikentyminen Gold Cupiin tarjoaa Kansasille mahdollisuuden nousta idän kärkitaistossa, kun joukkueen loukkaantumisongelmat ovat ohi ja Zusi sekä Matt Besler takaisin maaottelutehtävistä, lisäksi Kei Kamara on parantanut otteitaan. Kaiken kaikkiaan Kansas alkaa näyttää tutun vahvalta.

Ainoa ongelma on keskikenttä, oikeastaan suoraan sanottuna Feilhaber. Pitkän linjan maajoukkuemies, Valioliigassakin pelannut, mutta Feilhaber on vaan paluunsa MLS:ään jälkeen ollut todella huono. Epäonnistui New Englandissa ja on nyt epäonnistumassa Kansasissa.

[Louhikkokoskettaja]

MLS:n kansainvälisen siirtoikkunan aukeaminen on sujunut aika maltillisesti, eikä mitään huippuhakintoja ole tapahtunut.

Chivasiin siirtynyt Carlos Boganegra selkeästi kovin nimi. Muuten sitten kovin odotetut seurat ovat markkinoilla liikkuneet, kun DC United kauppasi Alain Rochatin Sveitsiin ja hankki Torontosta keskikentälle Rochatin tilalle Luis Silvan vaihdossa palkkatilaa vastaan. Torontolta ja DC:ltä on lupa odottaa siirtoikkunassa vielä paljon liikkeitä, sen verran pieleen molempien kausi on mennyt ja Torontoon tullut vielä uusia johtajia, jotka ovat halukkaita seuran kurssia sekä toimintamallia muuttamaan.

San Jose hankki kokeneen englantilaisen Jordan Stewartin riveihinsä. Kokemusta Stewartilta on Valioliigasta asti, tosin ne parhaat ajat ovat jo aika kaukaa ja viime vuodet olleet kovin laskujohteisia, joten MLS-siirto ei tullut puskista. Tosin nykyvireiselle San Joselle Stewart kuitenkin vahvistus.

[Louhikkokoskettaja]

Ibrahim Sekagyan odotettu siirto New York Red Bullsiin on varmistunut. Ugandalaistoppari kirjoitti kahden ja puolen vuoden sopimuksen. Heath Pearcen ollessa sivussa New York tarvitsi yhden topparin lisää.

Juninho puolestaan on jättänyt New Yorkin, kun sopimuksen purkamisesta on päästy yhteisymmärrykseen. Vahvojen huhujen mukaan kokenut brasilalainen palaa kotimaahansa Vasco da Gaman riveihin, jossa pelaa loppukauden ja laittaa sen jälkeen nappikset naulaan. Juninho vaikutti jo alkujaankin aivan vääränlaiselta hankinnalta eli hankittiin kova nimi, peluutusta miettimättä. Nyt sitten Cahill on ollut keskikentän hyökkäävässä roolissa hyvässä vireessä, joten hivenen alisuorittaneelle Juninholle ei ole meinannut vastuuta löytyä.

Muuten sitten chantti-kohu on vallannut otsikot New Yorkissa. Red Bullsin kannattajien perinteinen "You suck asshole" -chantti haluttaisiin pois, ettei nyt muiden paikan päällä olevien tai tv-katsojien tarvitsisi moista rivoutta kuulla. Red Bulls on tarjoutunut maksamaan kolmelle suurimmalle kannatajaporukalleen 500 taalaa per ottelu, jos kyseinen chantti jätetään väliin. Kannattajajärjestöjen vastaus ajatukselle on ollut negatiivinen.

[Louhikkokoskettaja]

Juninhon siirtyminen Vasco da Gaman riveihin vahvistui.

Toronton kokenut toppari Danny Califf on puolestaan ilmoittanut lopettavansa pelaajauransa välittömästi. Califf tuli talven Re-Entry draftissa, mutta esiintyi alkukaudesta Toronton riveissä vain neljästi ja päätti lopettaa, mutta tulee jatkamaan Toronton organisaatiossa scouttaustehtävissä. Parikymmentä maaottelua USA:n riveissä Califfille kertyi ja takana pitkä ura MLS:ssä sekä Tanskan liigassa.

Luis Silvan kauppaaminen DC Unitediin ja Califfin lopettaminen vapauttaa Torontolle palkkatilaa ja kun seuralla uudet johtajat pelissä, niin voimakkaita liikkeitä voisi odottaa. Tuleeko sitten joku iso jytky eli todella nimekäs designated player vai hankitaanko vaan syvyyttä?

[Louhikkokoskettaja]

Vancouver otti viime yönä tärkeän voiton Chicagoa vastaan ja vahvisteli asemiaan lännen playoff-taistossa. Avausjakso oli enemmän Chicagon ja olisi pitänyt päästä johdossa tauolle, mutta Brad Knighton pelasi jälleen erinomaisesti Vancouverin maalilla. Knighton on nyt toista kertaa Vancouverin ykkösveskari, otti paikan viime kauden lopussa, mutta kesällä päätettiin toisiin ja Knighton aloitti kauden penkiltä. Mutta kun paikka taas tuli, niin otti ykkösveskarin paikan vakuuttavilla esityksillä.

Toisen jakson puolivälin tietämissä tuli ratkaisu, kun huippuvireinen Camillo Sanvezzo iski kaksi nopeaa maalia vastahyökkäyksistä. Molemmat kyllä vähän sellaisia osumia, pallo vähän välissä karkasi, mutta lopulta kuitenkin taisteli maaliin asti. Sanvezzo nousi maaleillaan MLS:n maalipörssin kärkeen 12:lla osumallaan. Ikääkin vasta 24 vuotta, että ehkä löytyy Euroopasta tai ainakin Brasiliasta kiinnostusta. Sanvezzo nousi tietoisuuteen huikealla kaudellaan Maltalla, jolloin maaleja syntyi yli yksi per peli tahtiin, ensimmäinen kausi Vancouverissa oli hyvä, toinen vähän vaisu, mutta nyt kolmannella kaudellaan räjäyttämässä potin.

Nuori Kekuta Manneh siirsi Vancouverin vielä 3-0-johtoon ennen kuin Chicagon Patrick Nyarko kavensi lisäajalla. Kuitenkin selkeä voitto Vancouverille ja nousivat lännen kolmansiksi. Chicago idän kahdeksas ja kovasti on ylämäkeä playoff-paikkoihin, varsinkin kun kärkipää Kansasin ja Houstonin johdolla herännyt pelaamaan tasollaan tai edes sinne päin.

- - - -

Ei MLS:ssä paljon selvää ole, kun alkukauden yllättäjät Montreal ja Dallas ovat hiipumassa, molemmilla jo huolestuttavan pitkä putki voitottomia otteluita, eikä edes Gold Cupin taakse voi kumpikaan piiloutua. Montreal tällä hetkellä idän kolmantena ja rästipelejä vielä on, joten playoff-paikka on täysin realistinen. Dallas puolestaan lännen neljäntenä ja nykyvireessään sukeltavat kyllä playoffien ulkopuolelle.

Ne tutusti kovat yhdistelmät ovat kärkeen väkisin vähän vaisujen alkukausien jälkeen tunkemassa. Kansas painaltamassa idän kärkeen, kun rutiini ja materiaali ovat vaan niin kovat, että keskikentän isotkin ongelmat jäävät sivuun. Salt Lake puolestaan noussut jo selvästi lännen sekä koko MLS:n kärkeen, ei paljon runkopelaajien puuttuminen ole näkynyt, vaan vakuttava voitto vieraissa Dallasista ja lännen kärkipaikka on aika turvallisesti hallussa.

[Louhikkokoskettaja]

Sellainenkin ihme MLS:ssä tapahtui, että Chivas voitti ottelun. Ensimmäinen voitto Chivasille sitten maaliskuun, toki vastassa oli syvällä kyntävä Toronto ja kotiottelu. Huomattavaa kuitenkin, että Chivas pelasi reilun tunnin vielä alivoimalla. Kertoo ehkä enemmän kuitenkin Torontosta kuin Chivasista.

Tosin Chivasin uusi kärki Guadalajarasta, Erick "Cubo" Torres oli pirteällä pelipäällä ja teki lopulta ottelun ainoan maalin reilu kymppi ennen loppua. Erittäin yksin Torres tilanteessa oli, mutta lähti röyhkeästi haastamaan Toronton puolustusta ja veto vähän boksin ulkopuolelta painui Toronton puolustajan kautta maaliin.

Toronton viimeinen liike on ollut, että kapteeni Darren O'Dea sai lähteä ilmaisella siirrolla ja siirtyi Ukrainaan Metalurh Donetskin riveihin. O'Dea oli MLS:n kovapalkkaisin pelaaja designated playereiden ulkopuolelta, sai ilmeisesti noin puoli miljoonaa taalaa kaudesta, joten taas on Toronton palkkatila suurempi. Sitä vähitellen odottaisi hankintoja, toki tässä vaiheessa kautta vaikea ketään Torontoon saada, kun kausi on jo paketissa ja ainoa jännitys on, että onnistuisivatko pitämään DC:n takana, etteivät päätyisi idän ja koko MLS:n viimeisiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tuskin...

Chivas voitollaan otti kaulaa idän jumbokaksikkoon, mutta on edelleen tukevasti lännen viimeisenä, eikä playoffeihin ole realistisia mahdollisuuksia, mutta näyttäisivät kuitenkin koko MLS:n jumbosijan välttävän.

[Louhikkokoskettaja]

New Yorkissa tapahtunut odotettu asia sitten viimeinkin, kun Kakan veli maksettiin ulos sopimuksestaan. Pari minuuttia peliaikaa Digaolle tuli vuoden aikana, oli 200 000:nen vuosipalkan arvoista selkeästi. Red Bullsin hankintasuunnitelmat eivät vaan vakuuta, kun tulossa on toinen "staran veli". Toki Bradley Wright-Phillipsin meriitit ovat eri luokkaa kuin Digaolla, vaikka Digaon veli onkin selkeästi parempi, mutta kun sen hyökkääjän ei pitäisi olla millään muotoa hankintalistan kärkipäässä, vaan laidat vaatisivat välitöntä kohentamista.

Toronton valmentaja Ryan Nelsen on puolestaan uhonnut, että Torontosta tulee vielä pelottava yhdistelmä vastustajille, kunhan saavat pelaajia sisään, nyt kun palkkatilaa on järjestetty. Kovia puheita, kun tällä hetkellä joukkue on lähinnä vitsi, huono sellainen.

Viikonlopun MLS-kierroksen ehdoton helmi on kärkipeli Salt Lake - Kansas, joka pelataan sunnuntaiaamuna viiden jälkeen Suomen aikaa Salt Lakessa. Lännen ykkönen Salt Lake kärsii Gold Cupista enemmän, toki idän kärjessä olevalta Kansasiltakin lähti vielä Matt Besler jälkikutsuna kisoihin ja on ottelusta poissa. Salt Lake on ollut viime aikoina vakuuttava, mutta Gold Cupin poissaolot kääntävät vaakaa Kansasille, joka on viime aikoina pelannut sillä tasollaan eli ollut hyvä.

Toinen isomman mielenkiinnon ottelu on Montreal - Dallas, jossa yllättävän vahvojen alkukausien jälkeen aika voimakkaaseen laskuun uponneet porukat kohtaavat. Montreal on pudonnut idän kolmanneksi, kun viimeisestä kuudesta pelistä on tullut vain yksi voitto. Dallas on kyykännyt vielä rajummin, kun viimeiset seitsemän peliä ovat sujuneet voitotta ja sijoitus pudonnut jo lännen neljänneksi. Montrealilta Marco Di Vaio henkilökohtaisten syiden takia sivussa.

Jossain määrin eurooppalaiseen aikaan, eli lauantai-iltana yhdentoista maissa, alkavat Toronto - New York ja Seattle - Colorado eivät niin suuria lupaile. Toronto on tällä hetkellä todella huono, kun pelaajia on Gold Cupissa ja sen päälle vielä runko muutenkin ohut, kun palkkatilaa on vapautettu hankintasuunnitelmia varten. Idän toisena keikkuvan New Yorkin pitäisi pelillisistä ongelmistaan huolimatta hakea helppo voitto Kanadasta.

Seattlen peli ei ole lähtenyt vieläkään rullaamaan odotetulla tavalla, kun loukkaantumiset ovat vaivanneet. Piste-eroa playoff-paikoille alkaa olemaan jo sen verran, että Coloradoa vastaan pitäisi ottaa voitto. Vaikka otteluita on paljon rästissä, niin ero kärkipäähän ei saisi enää oikein kasvaa. Ongelmia Seattlelle aiheuttaa, että hyökkäyksestä Eddie Johnson lähti jälkikutsulla Gold Cupiin ja Obafemi Martins kärsii pohjevammasta, minkä takia pelaaminen on epävarmaa. Colorado on ollut viime aikoina taas yllättävän vahvassa vireessä ja viimeisestä neljästä ottelusta kymmenen pistettä. Kuitenkin Colorado on hirveän keskinkertainen porukka ja Seattle suosikki, mutta hyökkäyspään ongelmat saattavat näkyä.

Kuitenkin se viikonlopun MLS-valinta on, että kello aikaisin sunnuntaiaamuna soimaan ja Salt Lake - Kansas. Harmillisesti poissaoloja ottelussa on paljon, koska noin muuten pitäisi olla sitä parasta MLS:ää...

[Louhikkokoskettaja]

Kansas sitten vei viikonloppuna sen kärkipelin Salt Lakessa ja nousi koko MLS:ssä pisteen päähän Salt Lakesta. Idän johtopaikka vankistui, kun New York, Montreal ja Philadelphia jäivät tasapeleihin omissa otteluissaan.

Gold Cupin ja loukkaantumisten takia erittäin varamiehinen Salt Lake pisti hyvin hanttiin selkeästi parempaa Kansasia vastaan ja siirtyivät toisen jakson alkupuolella johtoon, kun Jimmy Nielsenille Kansasin maalilla harvinainen megaluokan kämmi, kun helppo keskitys lipsahti käsistä ja Robbie Findley sai puskea pallon maaliin. Kuitenkin kymmenen minuuttia siitä ja Salt Laken laitapakki Chris Wingert lähti toisella keltaisella pihalle. Kansas vielä pääsi seuranneen vaparin jälkeisestä maalinedusruuhkasta tekemään tasoituksen, Soony Saadilta viimeinen kosketus. Kansas haki aktiivisesti voittomaalia ja lopulta lisäajan seitsemänellä minuutilla tuli tulosta, kun toppari Ike Opara nousi korkeimmalle Graham Zusin antamassa kulmapotkussa ja pallo maaliin.

Kansas on tällä hetkellä jälleen MLS:n paras joukkue. Alkukausi sujui vaisusti lähinnä keskikentän ongelmien takia, mutta peli on nyt löytynyt, kun keskikentän pelinrakennusongelmaan näyttäisi viimeisten otteluiden perusteella löytyneen ratkaisu. Benny Feilhaber on jäänyt vaihtopenkille ja Zusi on pudotettu hyökkäyskolmikosta keskikentän pelinrakentajaksi. Zusi on MLS:ään niin hyvä pelaaja, että kantaa tuossakin roolissa hienosti ja toisaalta Zusin hyökkäystehojen mahdollinen putoaminen ei ole ongelma, kun hyökkäykseen löytyy kovaa tekijää tarpeeksi.

Jos MLS:n hankintoja tällä kaudella miettisi, niin topit ja flopit tässä vaiheessa kautta.

Topit

1. Will Johnson (Portland)

Salt Lake joutui luopumaan kanadalaisesta keskikenttäpelaajasta palkkatilaa vastaan, kun eivät selvinneet Mestarien Liigaan. Johnsonista odotettiin Portlandille arvokasta tasapainottavaa pelaajaa, mutta ollut vielä odotuksiakin parempi, kun varman keskikenttäpelin lisäksi ollut vahva voima myös hyökkäyssuuntaan ja tehnyt kuusi maalia. Portland teki talvella useamman hyvän hankinnan, mutta Johnson ollut niistä selkeästi paras.

2. Mike Magee (Chicago)

Magee halusi kotiin Chicagoon ja Robbie Rogers kerrottuaan julkisesti homoudestaan oli valmis jatkamaan uraansa vain Los Angeles Galaxyssa, joten kaupassa kaikki voittavat? Ehkä niinkin, mutta Chicago voitti kuitenkin paljon enemmän. Yössä alkukauden vaeltanut joukkue nousi täysin uuteen lentoon, kun cup mukaanluettuna Magee iski siirtonsa jälkeen maalin seitsemässä perättäisessä ottelussa. Magee on MLS:n maalipörssin kakkostilalla ja Chicago noussut pitkältä takamatkalta mukaan playoff-taisteluun.

3. Claudio Bieler (Kansas)

Kansasin suuri ongelma viime kaudella oli laadukkaan keskushyökkääjän puuttuminen, mutta Quitosta saapuneesta Bieleristä on löytynyt vastaus. Maaleja mukavat yhdeksän, mutta Bieler ei ole pelkästään yksiulotteinen maalintekijä, vaan pysyy myös luomaan paikkoja muille. Kansasin tilanne näyttää paremmalta playoffeja ajatellen, kun joukkue ei enää joudu luottamaan kovaan puolustukseensa yhtä paljon, kun kärjessä on jotain muutakin kuin nallipyssyjä.

4. Raul Fernandez (Dallas)

Nizzasta saapunut Perun maajoukkueveskari on ollut MLS:n työllistetyin maalivahti alkukaudesta ja selvinnyt kovasta työmäärästään hienosti. Fernadezilla on ollut suuri ansio siihen, että Dallas on yllättävästi kärkkynyt MLS:n kärkipäässä, vaikka joukkuen materiaali tai edes pelillinen taso ei ole sille edellytyksiä antaneet.

5. Conor Casey & Sebastien Le Toux (Philadelphia)

Vaikea nostaa kumpaakaan edelle, koska molemmilla on ollut suuri rooli Philadelphian hyökkäyspelin huomattavassa kohentumisessa. New Yorkissa epäonnistunut Le Toux on MLS:n syöttöpörssin kärki yhdeksällä maalisyötöllään ja Coloradossa vaisusti parilla viime kaudella esiintynyt Casey osunut toistaiseksi seitsemästi. Yhdessä nuoren Jack McInerneyn kanssa syöttökone Le Toux ja kalju bodari Casey muodostavat yhden sarjan parhaista hyökkäyksistä.

Flopit

1. Rafael (Teixeira de Souza) (DC)

DC:ltä puuttui jo viime kaudella luotettava keskushyökkääjä ja kovin outo ratkaisu oli lähteä korjaamaan ongelmaa hankkimalla lupaavana pidetty, mutta aika vähäisellä kokemuksella aikuisten peleistä varustettu, nuori brasilialainen designated player -statuksella. Ei onnistunut ollenkaan, vaan Rafael ei riittänyt vaativaan rooliin alkuunkaan, kun joukkueen peli muutenkin yski niin saldoksi jäi yksi maali seitsemässä esiintymisessä, minkä jälkeen lainasopimus Bahiasta purettiin. Tulee jopa mieleen, että kuvittelivat DC:ssä hankkivansa jonkun toisen Rafaelin.

2. Juninho (Pernambucano) (New York)

Toinen hankinta, missä myös voi kysyä, että oliko se vika niinkään pelaajassa vai kuitenkin seurassa? Kokeneelle brasilialaiselle ei näyttänyt olevan tarvetta, kun joukkue pelaa käytännössä aina kahdella kärjellä ja keskikentän hyökkäävään rooliin löytyi jo Tim Cahill. Juninho sai alkukaudesta mahdollisuuksia, mutta kun peli ei lähtenyt rullaamaan ja otti vielä typerän pelikiellon, niin löysi itsensä penkiltä ja näki paremmaksi palata Brasiliaan lopettelemaan komeata uraansa. Kovin tyypillinen hankinta New Yorkilta. Iso nimi, niin ihan pakko hankkia, vaikka ei peluutukseen millään sovikaan...

3. Eric Hassli (Dallas)

Torontosta saapunut ranskalainen hyökkääjä tunnetaan parista "wondergoalista", mutta on vaan hirveän keskinkertainen. Kuitenkin nuo näyttävät maalit ilmeisesti tarjoavat mahdollisuuksia yhä vaan. Dallasilla oli jo kärkeen luotettava Blas Perez ja lisäksi talvella saapui New Yorkista Kenny Cooper, niin yllätys ei ole ollut, että Hassli on jäänyt täydeksi turhakkeeksi.

4. Benny Feilhaber (Kansas)

USA:n maajoukkuepelaajan statuksella MLS:ään palannut Feilhaber floppasi jo komeasti New Englandissa, mutta Kansas päätti kokeilla, josko tuo oli vain huonoa tuuria ja Feilhaber pystyisi täyttämään Wiganiin lähteneen Roger Espinozan saappaat. Ei pystynyt, ei ollenkaan, vaan paikka alkaa vakiintumaan vaihtopelaajana, vaikka palkka lienee edelleen jotain ihan muuta.

5. Nana Attakora, Dan Gargan & Ty Harden (San Jose)

San Josen puolustushankinnoille kollektiivinen paikka listalla. Määrä korvaa laadun? No, ei todellakaan, vaan jo talvella oli nähtävissä, että metsään menee, kun San Jose lähti korjaamaan puolustuksen ongelmia hommaamalla läjän keskinkertaisuuksia. Kun joukkueen viime kauden huima hyökkäyspeli on ollut vain varjo entisestä tällä kaudella, niin puolustuksen olisi pitänyt edes vähän suorittaa, mutta niin ei ole tapahtunut. Muka turhana, halvalla Kansasiin treidattu Ike Opara olisi tällä hetkellä saletti avauksen pelaaja San Josessa, mutta nyt on vähän myöhäistä sitä märehtiä.

[Louhikkokoskettaja]

Stadionpuolellakin tapahtumassa, kun DC United on viimeinkin saamassa oman jalkapalloa varten suunnitellun stadionin. United ja aluehallinto ovat löytäneet periaatteellisen sovun asiassa, mutta lopullinen toteutuminen vaatii kuitenkin vielä maiden hankkimista ja vastaavaa, joten varmaa vielä asia ei ole, mutta kuitenkin huomattavasti lähempänä kuin aiemmin.

United on etsinyt stadionille paikkaa jo vuosia, kun mädäntyvä muinaismuisto Robert F. Kennedy Memorial tuottaa vain tappioita, mutta aluehallinnolta ei ole löytynyt tukea ja katseita oli jo käännetty niin Marylandin kuin Virginian suuntaan, mutta nyt olisi sittenkin DC:n sisältä löytymässä paikka. Tavoitteena on, että uusi stadion olisi käytössä vuonna 2016. RFK on niitä aikakautensa, 60-luvun, modernin ajatuksen tuloksia. Stadion, jonka piti soveltua yhtä hyvin niin amerikkalaiseen jalkapalloon kuin baseballiin, mutta totuus oli lähinnä, että soveltui yhtä huonosti kumpaankin.

DC Unitedille iso voitto, että pystyvät sentään stadionpuolella kertomaan positiivisia asioita, kun kentällä kausi menossa täysin penkin alle.

Jos nyt DC:n stadionprojekti toteutuu, niin MLS:ssä alkavat käydä muut kuin jalkapalloa varten suunnitellut stadionit vähiin. San Jose Earthquakes on muuttamassa ensi kaudeksi uudelle jalkapallostadionilleen. Jäljelle jäävät vielä New England, Seattle sekä Vancouver, joissa tuskin nopeaa muutosta on tulossa, koska kaikki pelaavat suhteellisen uusilla jalkapalloa ja amerikkalaista jalkapalloa varten suunnitelluilla stadioneilla. Kun nyt näyttää siltä, että RFK ja San Josen Buck Shaw katoavat MLS-kartalta, niin jäljelle ei kuitenkaan jää enää yhtään baseball-stadionia, jotka ovat olleet jalkapallon kannalta niitä huonoimmin soveltuvia.

[Lorenzo]

Eikös Revolutionin ole tarkoitus päästä rakentamaan uutta omaa jalkapallostadionia piankin? Sen sijaan Seattlessa Sounders ja jefustadion ovat tosiaan osa samaa bisnestä.

[Kepuelito]

Pari peliä Seattle Soundersia nähneenä voin todeta joukkueen pelaavan todella viihdyttävää peliä ja meininki stadikalla vaikuttaa oikein hyvälle. Obafemi Martins tuntuu tykkäävän pohjois-jenkkilän menosta ja pelit kulkee hyvin. Maaleja on syntynyt jo kuusi ja viime yönä Chivasia vastaan antoi Soundersin toiseen maaliin komea syötön.

Hyvin vähän sarjaa tunnen, mutta pitää ruveta kyllä Seattlen houkuttelemana seuraamaan enemmänkin. Footytube.comista löytyy hyvin ottelu koosteita MLS sarjasta.