Asiaa sivuten, yksi omia lempiraivonaiheitani on se, kun vaikkapa saksalaiset -bergit, -burgit ja -borgit lausutaan suomeksi -beri, -bori tai -buri. Näissä kisoissa ei tainnut olla saksalaisnimisiä -bergejä, mutta olin valmiiksi raivoissani silti!
Tästä tulikin mieleen isäni kertomus työkaveristaan, joka on saksalaistaustainen -berg. Joltain myyntimieheltä tuli puhelu työpaikalle:
– Hei, voinko puhua asiasta X?
– Meillä tuota asiaa hoitaa -berg.
– Selvä, otan häneen yhteyttä. Ja vastaisuuden varalle, se lausutaan muuten "-bäri".
*tyrmistys* – "-berg on saksalainen nimi, joten se lausutaan -berg, ja eiköhän tämä meidän asiointimme ollut nyt tässä.
Siinä ei olisi mitään väärää, jos lausuisi -bäri ilman tietoa asiasta luullen nimeä ruotsalaiseksi, mutta tuntemattoman ihmisen työkaverin lausumisen korjaaminen (väärin) on kyllä aika tökeröä toimintaa.
Äänestys
