Tällä viikolla ensimmäinen kotimainen painotalo puskee painokoneidensa uumenista IS-Urheilun brittiliitteen, joka ennakoi tulevaa kautta. Ensi viikolla on puolestaan toisen painotalon vuoro iskeä eetteriin Urheilulehden mielipiteitä jakava ennakko.
Perinteisesti täällä on nähty kausiveikkaus, mutta ainakin viime kaudella tulokset jäivät ties minne, joten tässä hieman perustellumpi toteutusmalli tälle kaudelle. Painoarvoa on annettu kokonaisuudelle, eikä niinkään vain hankinnoille, mikä on omaan makuun hyvin lyhytkatseista ennakointia, jossa esiin nousevat vain hankintojen hyvät puolet. Mitään sen suurempia intressejä ei ole kommentoida joukkueiden keskusteluihin, joten avataan näin ollen tässä, tämän kerran peli ja niputetaan ajatukset yhteen tämän ennakon alle. Kiitokset kaikkien uusien kausitopikkien avaajille ja tuleville avaajille. Hyvää työtä
1. 
Spurs oli päättyneellä kaudella kolmas, mutta prosessi etenee määrätietoisesti ja kehityspolku on ollut jatkuvasti läsnä. Verrattuna aiempiin kausiin, on tilanne seuran ympärillä rauhoittunut ja suurin myllerrys ei nyt käykään huhurintamalla, vaan uuden stadionin rakennustyömaalla. Siirtomarkkinoilla kriittisille paikoille on löydetty hyvissä ajoin vahvistukset, jotka ovat päässeet harjoittelemaan joukkueen kanssa jo hyvän tovin ja näin ollen sopeutumaan Liljanvalkoiseen arkeen. Merkittävimmät tulijat ovatkin Victor Wanyama sekä Vincent Janssen. Usein painoarvoa annetaan siirtomarkkinoilla tulijoille ja unholaan jääkin se ovi, joka johtaa ulospäin. Mauricio Pochettino on tehnyt suoraselkäisesti selväksi kolmelle pelaajalle, ettei heille ole käyttöä. Nämä pelaajat ovat Bentaleb, Pritchard sekä Fazio. Joidenkin mielestä tämä avoin politiikka ei ole suopaa, mutta niin vain vuosi sitten muuan Adebayor antoi positiivisia kommentteja jouduttuaan samaan tilanteeseen ja togolainen arvostikin siinä kohtaa Pochettinon suoraselkäisyyttä. Häiriötekijöiden minimointiahan tämä politiikka on.
Runko on Spursilla pysynyt samana, kuin aiemminkin ja oikeastaan vain Wanyaman voi nähdä rikkomassa viime kauden avausmiehistön palettia. Tällä kaudella Pochettino kohtaa haasteen siinä, miten rotaatiota täytyy jalostaa. Viime kausi meni EL:n puolella helposti, kun siellä pelattiin käytännössä eri joukkueella, kuin Valioliigassa, mistä kertoo hyvin esimerkiksi Kyle Walkerin kellottama 0min Euro-peleissä. Nyt voimavarat täytyy jakaa niin Valioliigan, kuin CL:n puolella hyvin eritavoin ja tässä kriittisten paikkojen vahvistaminen nouseekin arvoonsa. Harry Kane ja Eric Dier keräsivät viime kaudella suurta kuormaa harteilleen, vaikka Kane toki EL-peleissä huilasikin. Nyt näille löytyy hyvät vaihtoehdot, kun Janssen voidaan heittää kärkeen ja Wanyama Dierin tilalle keskikentälle. Kauden alussa toki Dembelen ollessa pelikiellossa, muodostanevat Dier ja Wanyama varsinaisen ”if you are what you eat, how come I`m not pussy”-keskikentän keskustan.
Tällä haavaa Spurs etsii vielä vahvistusta hyökkäävälle keskikentälle, mutta ylipäätään joukkue on viime kaudesta vain vahvistunut, mutta mikä oleellisinta, se on vahvistunut hyvin James Bondmaisesti, eli ravistettuna, muttei sekoitettuna. Tällä viitataan eräisiin kilpailijoihin, jotka ovat ostaneet ja tulevat ostamaan kokoonpanoonsa runsaasti pelaajia kesän aikana, mikä sekoittaa pakkaa väkisinkin, varsinkin, kun useamman seuran peräsimessä häärii uusi vetäjä.
2. 
Manchester Cityn Pep Guardiola, siinä se nimi mihin tämä kaikki tiivistyy. City on saanut olla melko rauhassa, sillä kaupungin kakkosjoukkueeksi valahtanut United on ollut vahvasti esillä ja kerännyt eniten mediahuomiota, kiitos Mourinhon, Zlatanin ja Pogban. Man City on siis saanut olla huomattavasti rauhallisemmin ja se onkin vahvistanut miehistöään muutamalla täsmähankinnalla, Noliton sekä Gundoganin muodossa. Muutoinhan pelaajamateriaali on edelleen täysin sama, kuin viime kaudella, jolloin Pellegrini onnistui viemään sen sarjataulukossa neljänneksi. Nyt arvostettu managerikonkari on vaihtunut nuorempaan versioon ja ihme on, ellei Pep saa tuosta pelaajistosta Pellegriniä enemmän irti. Cityn pakka ei ole sekoittunut liikaa ja näin ollen on helppo uskoa onnistuneeseen kauteen. Toki täytyy muistaa miten siellä ollaan edelleen vahvasti tuomassa sisään ainakin Sanea ja Stonesia. Cityn hyökkäyspäästä ei ratkaisijoita saatika nopeutta puutu, Aguero, Silva, de Bruyne, Nolito, Sterling, Iheanacho ja Toure, jo siinä riittää pideltävää puolustukselle, kuin puolustukselle, eikä pidä unohtaa Bonyä, sekä huhujen mukaan hieman pulskaan kuntoon karannutta Nasria. Mutta mitenkäs se puolustus? Huhuja on ja siinä sivussa myös kysymysmerkkejä, mutta kyllähän tämäkin osa-alue lähtee organisoinnista liikkeelle ja uskoisin Pepin kykenevän piilottamaan suurimmat puutteet.
Vedonlyöntifirmojen tarjonnassa City saa tällä hetkellä pienimmän kertoimen mestaruudesta, eikä se juurikaan edes yllätä. Manchesterin porukoita verrattaessa näen Cityn edelleen edellä ja managereihin mentäessä taivaansinisten saavan suuremman palveluksen myös tulevaa silmällä pitäen.
3. 
Manchester United, tuo Luoteis-Englannin punainen tuuliviiri, joka hakee edelleen itselleen uutta identiteettiä Sir Alex Fergusonin aikojen jälkeen. On hieman ironista, miten The Red Devils nimellä tunnettu seura on hukannut käsistään sen tekemisen punaisen langan. Viime vuosina kunniaa on pyritty palauttamaan hyvin pikaisten projektien kautta, ensin yrittäjänä toimi Moyes, jonka oli tarkoitus olla pitkä-aikainen vaihtoehto, mutta kenestä tulikin varsin lyhytaikainen kokeilu. Sitten on suurten seteleiden voimalla hamuiltu kuuta taivaalta ensin LVG:n johdolla ja nyt sitten Jose Mourinhon avulla. Identiteetin etsimisellä tarkoitettiin tuossa alussa sitä, miten yksikään näistä ei ole oikein toisensa kaltainen vaihtoehto ja se viestittää enemmänkin siitä, miten seurajohdolla on vain kiire menestyä, eikä sitä kiinnosta niinkään ne keinot joilla menestystä haetaan. Jotkin seurat etsivät identiteettiinsä sopivaa manageria ja tekevät rekryn sitä kautta. Unitedissa lähestyminen rekryyn on erilainen ja siellä managerilta kysytään miten toimitaan ja muokataan sitten toiminta sen mukaan, mikä onkin tarkoittanut melkoista hulabaloota siirtomarkkinoilla.
Kaiken kaikkiaan Unitedin tilanne on äärimmäisen sekava, pelaajia ja managereita tulee sekä menee ja ne jotka eivät ruuhkassa mahdu ovista, joutuvat kulkemaan ikkunoista. Omaan makuun ManU on profiloitunut Valioliigan omaksi Real Madridiksi, joka yrittää toimia hieman Galacticomaisesti ja suoraan sanottuna ostaa menestystä, kuten toki moni muukin. Tämä on kuitenkin myös se pohja, jonka kautta Jose Mourinho on tottunut onnistumaan, usein kuitenkin vasta toisella kaudellaan, joten tästä syystä uskotaan Unitedin nappaavan CL-paikan tällä kaudella, mutta kirkkaimpaan kärkeen sillä ei ole mitään asiaa. Eurooppaanhan ManU pääsee EL-pelien tiimoilta ja onkin varsin mielenkiintoista nähdä Mourinhon lähestyminen noihin peleihin, joista on otettavissa suuri hyöty irti myös Valioliigaa silmällä pitäen. Tällä tarkoitetaan kilpailutilanteen ylläpitoa virallisten pelien avulla, mikä tarkoittaa myös koko joukkueen valmiustilan ylläpitoa.
Muutokset tuovat usein mukanaan uskoa, kuten parina edellisenäkin kautena, siitä ei vain pääse yhtään mihinkään, että menestyminen Valioliigassa on äärimmäisen vaikeaa ja Unitedin edellisten kausien sijoitukset ovatkin olleet tuoreimmasta alkaen 5-4-7. Tähän peilaten rankkaaminen kolmanneksi on jopa hieman yltiöpositiivista ja tänään esille tulleet huhut siitä, miten Mourinho on Schweinsteigeriä kohdellut tuon syntymäpäivänään, saavat pukukopin menettämisestä historiaa omaavan kaverin kohdalla epäilykset rankingin suhteen voimistumaan.
4. 
Antonio Conte, kesän mielenkiintoisin managerivärväys, josta on hyvin vaikea ennakoida lintua tai kalaa. Meriittejä on, eikä niitä käy kiistäminen, kokemusta Italian ulkopuolelta ei ole, eikä sitäkään käy kiistäminen. Lontoon sinipaidat ovat tehneet kaksi hankintaa ja juuri niille tonteille, joihin näitä on myös kaivattu. Batshuayi kärkeen ja Kante keskikentälle. Samalla seurasta ovat poistuneet Pato sekä Falcao. Suunta on siis oikea. Pakkaa kuitenkin hämmentää Diego Costan tilanne, miestä huhuillaan vähän päivän mukaan joko jäämään seuraan tai vaihtamaan maisemaa. Näkisin parempana vaihtoehtona tuon jälkimmäisen ja tämä nimenomaan seuran kannalta.
Pelaajistossa on muutenkin suuria kysymysmerkkejä, sillä Cuadradolla on mahdollisesti edessään uusi mahdollisuus ja jos tuo Valioliigassa jonkun managerin alaisuudessa voi onnistua, niin se on juurikin Conte. Hazard tuntuu nostaneen tasoaan ja mikäli nämä kaksi pelaajaa nousevat sille toivotulle tasolleen, on joukkue jo vahvistunut hyvin paljon. Tämä kaksikko on helppo nähdä todennäköisimpinä onnistujina, mutta heidän takanaan tasonsa nostamista väijyvät myös Oscar, Matic, Pedro, Cahill ja Ivanovic, jotka kaikki ovat urallaan tasonsa osoittaneet, mutta pudonneet sittemmin Mourinhon suonsilmään, mistä olisi nyt vain pakko päästä ylös. Conten käsissä on siis suuri määrä valmista potentiaalia, mutta sen kaivamisessa menee varmasti hetki, eikä takeita tietenkään ole edes olemassa. Tästä syystä uskon kauden alun yllättävän joukkueen, enkä näe sen olevan vielä alkukaudesta valmis, vaikkei mitään suurta vaihtuvuutta toistaiseksi ole esiintynytkään. Seuraa palvelee muita kevyempi otteluohjelma, kun se pääsee keskittymään vain Valioliigaan sekä paikallisiin cup-kilpailuihin.
---------------------------------------------
Näistä rakennuspalikoista koostuu siis TOP 4, joka kulminoituu hyvin vahvasti seurojen managereihin, joista uusia on huimat 75%. Kauttahan on markkinoitu juurikin Mourinholla, Guardiolalla sekä Contella, jotka ovat suuren suuria nimiä, mutta tälläkin kultapossukerholla on harmaa reunuksensa ja ikäväkseni onkin ennakoitava näiden seurojen keskinäisten kohtaamisten olevan kaikkea muuta, kuin suuria spektaakkeleita ja tirskuvaa viihdettä. Tämä siis nimenomaan pelikentän puolella. Mediasota on varmasti tulenkatkuista ja eihän tässä ole enää kuin reilu viikko siihenkään, kun Mourinho aloittaa tuomareihin kohdistuvan avautumisensa, joka loppuu sitten joskus toukokuun puolella. Täytyy myös muistaa se, miten näillä kaikilla kolmella on vielä hyvin aikaa sekoittaa pelaajapakkaansa oikein olan takaa, kauden ollessa jo käynnissäkin ja siinä kohtaa täytyy työkalupakista löytyä varsin jämerä hitsipilli, jotta homma saadaan toimimaan ennen, kuin on tämän kauden osalta liian myöhäistä.
---------------------------------------------
5. 
Valioliigan voisi tiivistää kuluneeseen fraasiin, joka liittyy vahvasti häämaailmaan. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattu ja jotain sinistä. Lontoon punaisia ei ole vaikea pitkä-aikaisen managerinsa johdolla lokeroida tuohon fraasiin. 2Pac totesi aikoinaan miten ”some things will never change”, joten jotain vanhaa on aina mukana. Tulee yksi superjakso, joka mahdollistaa vaikka mitä ja siiten tulee yksi romahdus, jonka aikana käydään kausittainen keskustelu managerin asemasta. CL:n puolella marssitaan alkulohkosta jatkoon ja pudotaan sitten samoin tein pois. Ei tässä mitään kristallipalloa tarvita. Jotain uutta voisi olla mestaruus tai sitten putoaminen top 4 sijojen ulkopuolelle. Näistä jälkimmäinen on se todennäköisempi vaihtoehto.
Siirtomarkkinoilla seura on mennyt eteenpäin, sillä palkkalistoilta ovat kadonneet Arteta, Rosicky sekä Flamini, joiden ei pitäisi kenenkään lukea tilinauhastaan top 4 sijoista taistelevan työnantajan nimeä. Sisään on tullut Granit Xhaka, joka tuo tietynlaista ja varsin kaivattua äijämäisyyttä muuten niin kilttiin joukkueeseen. Xhakalla on kuitenkin myös paljon todistettavaa, enkä olisi lainkaan varma onko tämä ihan sen kaliiberin hankinta, jollaista joukkueen suurimmat tähdet, Sanchez ja Özil, ovat toivoneet.
Liian vähän tuota uutta vain on taas tullut, eikä sitä uutta taida vain tarpeeksi pelaajien muodossa olla mahdollista tuoda. Muutokselle on huutava tarve ja kun sitä ei tule, on lopputulemana seisahtuneisuus.
6. 
Liverpool päätyy tässä rankingissa juuri sille sijalle, jolle sen ovat rankanneet myös vedonlyöntifirmat. Siirtomarkkinoilla tapahtuu taas paljon ja ovi käy niin sisään, kuin myös ulos. Wijnaldum, Mane, Klavan, Karius ja Matip. Tunnettuja nimiä, mutta kuinka monen ylemmäs rankatun joukkueen optimiavausta noista yksikään vahvistaisi? Niinpä. Klopp on ilahduttavissa määrin järkeistänyt Poolin tekemisiä, mutta siitä huolimatta tämäkin kausi menee vielä osiltaan siivoustalkoissa, joista kertovat jo pelkästään joukkueen hyökkäyspään pelaajisto; Benteke, Balotelli, Sturridge, Origi, Ings ja siellä viime kaudella häärinyt Firmino. Taiteile siinä sitten pelaajabudjetin ja joukkueen tasapainon välillä, mutta suunta tuntuu olevan kuitenkin oikea, vaikka jalkapallomaailmassa menneiden kausien virheet useampaan tulevaan kauteen heijastuvatkin.
CL-paikasta en puhuisi, mutta EL-paikan täytyy olla minimitavoite ja tämän lisäksi tällä kaudella käytänee taas tiukkaakin tiukempi taistelu siitä, onko kaupungin herruus punainen vain sininen. Tällä vuosikymmenellä Liverpoolin sijoituskeskiarvo on vähän yli kuusi, joten kuudes sija olisi jo eteenpäin menoa ja näin Kloppon aikakaudella uskotaan siihen.
7. 
Uusi kausi ja uusi vuokrakoti West Hamille. Viime kaudella joukkue profiloitui suurten kellistäjäksi ja Dmitri Payetiksi. Tämän kauden suurin ongelma on juurikin tässä. Suuret ottavat seuran nyt tosissaan ja vaikka Bilicin porukan suurin vahvuus onkin altavastaajan asemassa pelaaminen, niin nyt pisteitä tuskin kertyy samaan malliin top 6 joukkueita vastaan, varsinkin, kun joukkueella ei ole enää takanaan Upton Parkin viimeisen kauden hurmosta. Payet on myös kasvanut jo liian suureksi West Hamiin ja tulevalla sesongilla mies ei enää pääse iskemään yhtälailla puskista, kuin tällä kaudella. Mielenkiintoinen tilanne Hammersilla on Euro-pelien suhteen, sillä EL-karsinnan ensimmäisessä osassa tuli pataan NK Domzalelta 2-1 ja nyt olisi pakko kotikentällä kestää ennakkosuosikin paineet tilanteessa, jossa sillä on vain hävittävää. Jos ja toivon mukaan kun West Ham tuosta jatkoon menee, pääsee Bilic testaamaan kykyjään kahden rintaman taistelussa.
8. 
Harva pääsee nauttimaan yhtä pitkästä honeymoonista, kuin Leicester Ranierinsa kanssa. Mestaruudesta ei tarvinne sen enempää enää puhua, sillä kaikki sanottava on sanottu ja ylisanat käytetty loppuun. Nyt Ranieri joutuu kuitenkin taistelemaan kahdella rintamalla, joista kummatkin ovat hyvin kriittisiä. Valioliigassa sen pitäisi taistella Euro-sijoista, mutta voimavarojen olisi myös pakko riittää CL-peleihin, joita seura ei välttämättä tule tämän kauden jälkeen näkemään enää vuosikymmeniin.
Kanten menetys oli pahin mahdollinen mitä Ketuille saattoi käydä, minkä lisäksi Mahrez on yhä kiivaasti mukana huhuissa. Balsamia haavaan tarjoaa kuitenkin Jamie Vardyn jääminen seuraan, mikä oli melkoinen muskelien pullistus siinä kohtaa, kun ikääntynyt seireeni Pohjois-Lontoon suunnalta huuteli soidinhuutojaan. Leicester on puolustava mestari, joka ei varmasti onnistu mestaruuttaan puolustamaan. Kukaan ei viime kauden alussa uskonut mestaruuteen, mutta hyvin paljon useampi uskoo tällä kaudella jopa putoamiseen, mistä kertoo varsin vaatimaton kerroinkin, jonka vedonlyöntifirmat ovat asettaneet. Tuo kerroin on luokkaa 14.
9. 
Everton jäi polkemaan paikoilleen edellisen managerinsa alaisuudessa ja jopa taantui. Tässä kohtaa onkin helppo todeta kovapotkuisen Koemanin olevan varsin hyvä valinta uudeksi vetäjäksi. Lukakun myynnistä huhuillaan paljon, minkä lisäksi Stones näyttää olevan valmista pakettia muualle. En usko Lukakun lähtöön ja jos merkittävät lähdöt rajoittuvat Stonesiin, ei Everton siirtoikkunan sulkeutuessa ole ainakaan heikentynyt, varsinkin jos kiinnittävät vahvasti huhutun Gueyen rosteriinsa. Yleinen mielipide tuntuu fanien keskuudessa olevan se, miten siirtomarkkinoilta tarvitaan paljon pelaajia, mutta Koemanin alaisuudessa tuo tarve saattaa olla todellisuudessa pienempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tässä ikkunassa voisi tapahtua vielä paljonkin, sillä rahaa on ja tulee olemaan.
10. 
Southampton, seura joka on jo tottunut surffaamaan vedenjakajalla. Pochettino ja Koeman olivat täysosumia, joista ei kyetty pitämään kiinni. Pelaajia on lähtenyt joka kesä ja nimenomaan tärkeitä pelaajia. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt, vaan systeemi on kantanut. Miten käy Puelin alaisuudessa. Pelle jätti aukon kärkeen, mutta tuo aukko on jo korjattu aikaisemmin. Wanyama ja Mane ovatkin sitten vaikeammin korvattavissa. Suurin virhe tähän asti on ollut arvioida Sotonia siirtomarkkinoiden perusteella ja koska kyseessä on niin sympaattinen seura, on pakko uskoa jatkumon yllättävän positiivisesti tälläkin kaudella. Näyttämö on pedattu Charlie Austinille.
Lähtökohtaisesti tähän voi vetää suuren kuilun ja on ihme jos enemmän, kuin yksi joukkue alapuolelta murtautuu tuonne kymmenen parhaan joukkoon.
11. Stoke, Suuria persoonia, hyvä joukkue ja kokenut manageri, siinä on keitos jota taas hämmennetään Staffordshiren kreivikunnassa. Tuosta keitoksesta ei ole pippuria puuttunut ja nyt sitä onkin leikattu nerokkaasti tastapainoittavan tekijän avulla. Tämä uusi ja varsin kaivattu mauste kantaa selässään nimeä Allen. Täyden kympin hankinta Hughesilta. Ei huolta putoamisesta, mutta liian pitkä matka Eurooppaan. Hyvän ja huonon päivän ero on liian suuri, vaikka Joe Allen sitä vähän tasoittaakin.
12. Crystal Palace, On jotenkin hyvin kuvaavaa miten Newcastlessa sylkykupiksi ajautunut Alan Pardew paistattelee samaan aikaan Valioliigassa, kun Harakkaparvi kokoaa auraansa divarin puolella. Palace on tehnyt itselleen hyviä hankintoja kesällä, kun Mandanda, Townsend sekä Tomkins ovat saapuneet seuraan. Kaikille on tarvetta ja runko on muutenkin hyvin kasassa. Selhurst Parkilla on siis aihetta juhlaan myös alkavalla kaudella.
13. Swansea, Garry Monk, nuori ja lupaava kupla, joka poksahti ja toi tullessaan Francesco Guidolinin. Uuden vetäjän alaisuudessa tahti muuttui ja pistekeskiarvo nousi. Joutsenilla on koossa laadukas parvi, josta uusi johtaja saa varmasti edeltäjäänsä enemmän irti. Joukkueella on mahdollisuudet sijoittua myös rankingia korkeammalle, sillä kerrankos sitä valkoinen joutsen on mustan hevosen vermeistä löydetty.
14. Sunderland, Koillisessa kaikki on toisin, mutta nyt on vahva tunne siitä, miten Moyesin ja Mustien Kissojen välinen liitto saa fanit pitkästä aikaa kehräämään. Enää ei ole tarkoitus vain selviytyä, vaan nyt on koilliseen saapunut kehityksen aika. Kruunataan koillisen kuninkaaksi, se ei ole paljoa se, mutta kuitenkin.
15. Middlesbrough, Seitsemän kautta siihen meni, kunnes seura oli valmis palaamaan kirkkaimpiin valoihin. Pitkä aika, edellisen esiintymisen aikoihin Afonso Alves vielä tavasi aakkosia ja Midokin kykeni näkemään napansa. Tällä kaudella on vilpitön usko yhden nousijan säilymiseen ja tässä kohtaa toiveet on suunnattu koilliseen. Toivotaan joukkueen kykenevän tuomaan jonkinlaisen Juninhomaisen tuulahduksen tullessaan.
16. WBA, Tony Pulis, omanlaisensa kulttihahmo. On varsin kuvaavaa miten vedönlyönnin maailmassa putomisesta saa vasta viigenneksi pienimmän kertoimen, mutta vastaavasti kerroin Valioliigan mestariksi on kaikista suurin, eli kaikkia muita joukkueita pidetään todennäköisempänä mestarina, kuin Pulisin WBA:ta. Viime kausi oli sijan verran edeltäjäänsä heikompi ja odotetaan laskun jatkuvan. Joukkuetta kuvaa hyvin se, miten suurin mielenkiinto kohdistuu sopimuksensa viimeisen vuoden lusimiseen valmistautuvan Berahinon tulevaisuuteen. Harvan joukkueen kotipeleissä fanien taskuista löytyy silmätippoja ja naamarasvaa, sillä niin kuivaa ja tylsää peliä joukkue on tottunut esittämään.
17. Watford, Seura sykähdytti Floresin johdolla, se ei kuitenkaan riittänyt ja charmikas manageri sai lähteä. Tilalle tuli Mazzarri, joka on tiukan paikan edessä. Näinköhän organisaatio kompastuu omaan mahdottomuuteensa. Viime kaudella Deeney-Ighalo toimi mainiosti, mutta kauden mittaan tuo oli jo kaikkien tiedossa, jotain uutta olisikin nyt keksittävä, sillä jos noiden antaa tehdä äärimmäisen simppelillä pelillään tulosta, on siinä kohtaa vastustajan managerilla aina peiliin katsomisen paikka. Taistelee Bournemouthin kanssa viimeisestä paikasta auringossa.
18. Bournemouth, Joukkue päätti viime kauden kahdeksan pelin jaksoon, jonka saldo oli 1-1-6, ei hyvä. Tulevalla kaudella suurin mielenkiinto kohdistuu Liverpoolista saapuneeseen Ibeen, kenelle on nyt elämänsä tontti tarjolla. Toinen mielenkiinnon aihe on manageri Howe ja se miten tämä kausi vaikuttaa tuon tulevaisuuden näkymiin.
19. Burnley, Kenties vähiten kiinnostavin joukkue koko sarjassa, putoaa, eikä kukaan edes huomaa. D4:sen pyytämänä tipsinä pullautettakoon esille Andre Gray.
20. Hull, Ansaitsi nousunsa finaalissa, jossa valtaosa toivoi sen häviävän. Nyt ei riitä, ei edes vähää alusta.
Maalikuninkuus: Harry Kane, kaveri osui jo makuuhuoneenkin puolella, eli onnet siitä ja nyt keskitytään maalikuninkuuden uusimiseen. Suurimpana haastajana tässä on taas muuan Aguero, joka takonee parissa pelissä sen 3-5 maalia, mutta viettää harmittavasti osan kaudesta sivussa. Komeimman maalin titteliä voinee sovitella Zlatanille, mutta niillä ei maalikuninkaaksi seppelöidä.
Paikalliset Cup-kilpailut: Ihmettelen suuresti, ellei Klopp tai Conte ole näiden kisojen finaaleissa. Muilla top kutoseen povatuilla priorisointi sekä otteluohjelma painavat sen verran, että Rouva Fortunalta vaaditaan jonkin verran. Tuo Euro-pelien puuttuminen avaa myös toivon mukaan reitensä sille yhdelle brittifutiksen muusalle, eli Cup-romantiikalle. Povataan Conten juhlivan FA Cupin voittoa ja Kloppon luovan uskoa toisen Cupin tiimoilta.
Tämä ennakko on vain yhden nimimerkin näkemys alkavasta kaudesta, eriäviä näkemyksiä on varmasti useita. Kauden päätyttyä sitten nähdään miten hyvin osui. Keskustelu on nyt auki ja sitä tulee varmasti seurattua, jos jotakuta kiinnostaa näin kauden alla tulevaa ennakoida, toki pelkkiä listauksiakin voi listailla. Hyvää Valioliigan kautta kaikille ja katsotaan tosiaan sitten kauden päätyttyä miten hyvin osui.
E:Jostain syystä kärkikymenikön logot eivät taida mobiilissa näkyä, mutta tietokoneella näkyvät kyllä, outoa.
