Vs: Kansainvälinen jalkapallo & talous ympäri maailmaa

[Piippu-Virtanen]

Turkissakin on harjoitettu melko paljon ammattimaista ja palkallista jalkapalloa sen historian saatossa ja maan ajoittaisista poliittisista vaikeuksista huolimatta.

Türkiye Süper Ligi, TFF-Liiga tai TFF 1 tunnettuna myös nimellä Turkin Ykkösliiga, TFF 2 tai Turkin Kakkosliiga ja TFF 3 tai Turkin Kolmosliiga ovat olleet tietenkin Süper Ligin eli Superliigan jälkeen myös palkallisia sarjoja.

Ennen vuotta 2014 ne eivät ajoittaisia vaikeuksia huomioimatta juuri palkallisuuden ongelmista kärsineet.

Eivät edes silloin kun 2000-luvun aikana Turkissa oli suuria sarjajärjestelmien muutoksia milloin esimerkiksi nuo eri numeroliigat eli Ykkösliiga, Kakkosliiga ja Kolmosliiga pudottautuivat oikeammin nimeään vastaamattomille tasoille luokkaa alemmaksi jolloin Turkin Kolmosliiga oli jo periaatteessa neljäs sarjataso.

Alun perin nuo numeroliigat Ykkösliigan ja Kakkosliigan osalta olivat nimiltään myös Kategorialiigoja joissa oli välillä sarjan sisäinen, rinnakkainen tai vastakkainen putoamissarja mahdollinen. Tuolloin sarjat tunnettiin toisinaan myös nimillä Kakkosliiga A ja Kakkosliiga B.

Noiden ominaisuuksia tietenkin sulautettiin nykyisiin Turkin Ykkösliigaan ja Kakkosliigaan.

Turkin Kolmosliigasta on mahdollista pudota enintään puoliammatilliseen tai puolipalkkaiseen Bölgeseliin ja siitä vielä hädin tuskin enää palkalliseen tai käytännössä kulukorvausperusteiseen Futbol Ligleriin tai Ligleriin minkä jälkeen alla ovat vielä käytännössä amatöörisarjoina BAL, AL tai FL tilanteen ja paikkakunnan mukaan Turkissa ja niiden alla nykypäivän erittäin alhaiset Jalkapallon Turkin 1. Divisioona/1-divisioona ja Turkin 2. Divisioona/2-divisioona.

Noihin alimpiin sarjoihin on ollut Turkissa haastavaa pudota kuten myös esimerkiksi nousta Ligleristä ja Bölgeselistä Turkin Kolmosliigaan.

Syynä tietenkin olisivat joko tietenkin kulujen laskeminen ammattimaisessa muodossa tai sitten vastaavasti ammattilaisuuteen ryhtymisen kynnyksessä.

[Piippu-Virtanen]

Domenikaanisessa Tasavallassa ei yllättävänkin moneen Keski-Amerikan maahan verrattuna ollut kovinkaan ammattimaista jalkapalloa sen historian varrella ennen viime vuosia.

Vanha pääsarja eli Liga Mayor tai sen edeltäjä ja osin tietenkin toinen sarjataso kun pääsarjan paikka menetettiin eli Primera Division de Republica Dominicana olivat enimmäkseen historiansa varrella enintään puoliammattimaisia sarjoja käytännössä amatööritason palkoilla.

Tosin hyvin harvoin silloin tällöin paikallisten rahamiesten pistäessä varojaan sarjaan tilanne oli hetkittäin toinen.

Todellisempi ammattimainen palloilu edes vaikkapa puoliammattimaisin palkoin maassa on alkanut vasta uuden Liga Dominicanan myötä.

Kyseinen sarja tunnetaan myös nimellä LDF.

[Piippu-Virtanen]

Kun Japaniin luotiin silloista uutta Japanin Jalkapallon Kolmosliigaa tai sarjaa nimeltä J3 sen tietenkin päällisin puolin piti koostua Japanin Jalkapallon Kakkosliigan tai J2:n ja Jalkapallon Kansallisesta Liigasta jota juuri ja juuri voisi kaiketi varsinkin tämän silloisen uuden sarjatason eli vuoden 2013 jälkeen nimittää myös J4:ksi tai Japanin Jalkapallon Nelosliigaksi ja sen joukkueista tietenkin lisättynä kokonaan uusilla joukkueilla.

Perustuskaudelleen J3:ssa täytyivät olla ainakin seuraavat vaatimukset sarjaan tuleville joukkueille:

- Vähintään 5000 katsojaa keräävä stadion

- Joukkueiden valmentajien täytyi olla ainakin kerännyt pisteitä parempiin valmentajalisensseihin ja suorittanut ainakin S-Lisenssin valmentajalisenssinä

Lisäksi puhuttiin myös taloudellisesti vaikeiden tilanteiden pienseurojen päästessä mukaan sarjaan vain kolmen ammattilaisen palkkatason pelaajien pääsemisestä mukaan joukkueeseen, mutta tämä ehto hylättiin koska uudestakin sarjasta haluttiin tehdä palkallinen mahdollisimman nopeasti eli mieluiten heti jo sarjaa luotaessa.

[Piippu-Virtanen]

Vuoteen 2014 mennessä joitakin sarjoja yleensä hieman alemmilta tasoilta oli ympäri maailmaa menettämässä palkallisen tai puolipalkallisen asemansa.

Tässä niistä joitakin:

Argetiinan Primera Metropolitana B (Tämä oli yksi Argentiinan kolmannen sarjatason pääsarjoja kahdesta suuresta sellaisesta jotka määrittelivät nousua.)

Bolivian LFPB eli Liga Futbol Profesional Boliviano

Brasilian Campeonato Paulista tai Paulista Serie A1 (Tämä oli tietenkin yksi lukemattomista Brasilian toiseksi korkeimman sarjatason porttisarjoista mitkä määrittelivät esimerkiksi sarjanousuja Brasilian tunnetuimpaan sarjaan Sao Paulon alueella.)

Tsekin Druha Liga tai FNL eli Fortuna Narodni Liga (Tämä tietenkin oli Tsekin toiseksi korkein sarjataso jota on sittemmin kutsuttu myös Tsekin Jalkapallon Kansallisliigaksi erotuksena ihan korkeimmasta Tsekin Liigasta.)

Egyptin Valioliiga

Ghanan Valioliiga

Israelin Liga Leumit (Lähinnä jatkuvien huonojen katsojalukujen takia alkoi sarjan seuroilla olla nyt selvempiä talousvaikeuksia toisin kuin vähän aiemmin kerrottuna muilta silloisilta lähivuosilta.)

Paraguayn Primera Division B (Tämä on osa Paraguayn Terceraa jossa ovat myös maan Primera Division A, Primera Division Metropolitana ja Paraguayn Interliiga ja mistä voi pudota tietyin ehdoin Paraguayn Primera C:n joka on osa Paraguayn Cuartaa.

Paraguayn Cuartasta voi pudota vielä Paraguayn UFI-sarjaan eli Paraguayn Palloliiton omaan Primeraan tai entiseen kattosarja Primera de Ascensoon ja vaihtelevin ehdoin myös rinnakkaissarjaan tai siitä alempana olevaan Primera Division Nacionaliin ja sen A:n tai B:n pariin ja vielä niiden jälkeen on tietenkin Departemento eli alimmat mahdolliset sarjatasot kattojärjestönimenään tunnettuna.

Primera Division B:n pariin yleensä pääsevät joukkueet Gran Asuncionin ja maan keskustan alueilta.)

Etelä-Afrikan Kansallinen Divisioona (Tämä on tietenkin maan toiseksi korkein sarjataso heti Etelä-Afrikan Liigan tai Etelä-Afrikan Valioliigan jälkeen. Tämän puolella ovat SAFA-Liiga ja SAB-Liiga eli entiset maan 2. Divisioona/2-divisioona ja 3. Divisioona/3-divisioona tai sen perinyt paikallisliiga jalkapallossa.)

Ukrainan Persha ja Druha (Alkoivat heikentyä juuri ennen Ukrainan poliittista ja sotilaallista kriisiä muutenkin erinäisten taloudellisten skandaalien johdosta.)

Uruguayn Primera Division, Segunda Division, Primera A ja Primera B (Nämä olivat tietenkin Uruguayn toiseksi ja kolmanneksi korkeimman sarjatason pääsarjoja, rinnakkaissarjoja ja toisinaan jälkimmäisten sarjojen osalta tunnettuna näiden kolmannet ja neljännet sarjatasot kun muutoin ne olivat osa noita kahta ensin mainittua sarjaa kun korkein sarja Uruguayssa on tai ainakin vielä silloin oli Primera Nacional.)

[Piippu-Virtanen]

Alkuperäisen CSL:n eli Canadian Soccer Leaguen kohtalot sen loppumetreillä Kanadassa eivät olleet hienoa katseltavaa taloudellisessa mielessä tai muutenkaan.

Mikäli sarjaa olisi jatkettu vuodeksi 1993 niin oletettu 7500 Kanadan Dollarin keskitulo vuotta kohti kullekin pelaajalle enintään olisi ollut reilusti alle tuon vuoden Kanadan köyhyysrajankin.

Kanadan alin mahdollinen köyhyysraja oli määritelty olemaan tuona vuotena 11 390 Kanadan Dollaria vuotta kohti.

Toki Kanadassa oli monta erilaista köyhyysrajaa juurikin maaseudun ja kaupunkien välille.

Kaupungeissa elävien alin köyhyysraja oli vuonna 1993 mitoitettu olemaan 16 482 Kanadan Dollaria vuotta kohti.

Perheavustuksiin, lapsilisien ja sosiaalitukien vähimmäisrajauksiin oikeutettujen summien yhteisluokalla ei Kanadassa maaseudulla saanut köyhyysraja tuona vuotena olla kuin 29 014 Kanadan Dollaria vuotta kohti.

Sen sijaan sama alustavin pienin mahdollinen köyhyysraja esimerkiksi Kanadan suurkaupungeissa (Tuolloisissa määritelmissä miljoonaluokassa tai alimmillaan 500 000 asukkaan kaupungissa.) oli sellainen missä köyhäksi voitiin katsoa sellainen perhekunta jolla täytyi olla Perheavustusten, lapsilisien ja vähimmäisrajattujen sosiaalitukien jälkeen silloin käytössään ainakin 41 981 Kanadan Dollaria vuotta kohti.

Tuohon aikaan Kanadassa pieneksi maaseutukunnaksi tai sitä Suomessa vastaavaa aluetta katsottiin sellaiseksi alueeksi missä oli asukkaita aivan enintään 15 000 kappaletta.

Lisäksi Kanadan tuon ajan sosiaalilaissa oli rajoituksia mitkä tuntuivat rankaisevan yhtään sellaista suurempaa perhettä jolla oli enempää lapsia kuin neljä.

He esimerkiksi maalla eivät olleet samalla tavalla oikeutettuja sosiaalitukiin kuin miten he olisivat olleet kaupungeissa samalla tulotasolla.

Vaihtoehtoisesti he joissakin provinsseissa olivat oikeutettuja samoihin tukimääriin, mutta sellaisissa tapauksissa vastaavasti evättiin oikeus korotettuihin sosiaalitukiin.

Sittemmin on noista päivistä noitakin tukia muokattu Kanadassakin aika isolla kädellä yleisesti ottaen parempaan suuntaan ja varmasti ainakin useimpien kriitikoiden mielestä Yhdysvaltojen vastaavia parempaan suuntaan.

Aiemmin ennen taloudellista romahdustaan CSL:ää oltiin 1990-luvun puoliväliin mennessä arveltu talousvaikeuksien johdosta muutettavan amatööriluokan tai enintään puoliammatilliseksi sarjaksi puolipalkallisella tasolla ennen oletettua taloustilanteen parantumista 2000-luvulta lähtien.

Siihen ei tosiaan Kanadassa tosiaan keretty sarjan loppuhetkillä vuonna 1992.

[Piippu-Virtanen]

Alkuvuosina kun Englannin Cupia tai NHL-tason jääkiekkoa miettii niin niiden palkkatasot olivat ymmärrettävänkin samanlaisia vuoteen tai osaltaan vuotta koskien kaikessa pienessä koossaan.

NHL:ssä oli suurharvinaisuus nähdä tai kuulla sellaisesta pelaajasta joka olisi saanut enempää kuin 2000 Yhdysvaltain Dollaria vuoteen lajin alkuvuosina.

Jalkapallon Englannin Cupissa 1913 näin esimerkiksi väkeä oli tietenkin Loppuottelussa paikan päällä aikansa suurimpana mediatapahtumana sinänsä sitä katsomassa 120 000 katsojaa tai ylikin mikä esimerkiksi oli enemmän kuin joidenkin vuosien CSL:n eli Canadian Soccer Leaguen katsojamäärät koko sarjatasolla olivatkaan ja Loppuottelun pelaajilla oli tuolloin 3 puntaa viikkopalkka.

Vuoden 1913 3 puntaa oli näin esimerkiksi vuonna 2014 viikkopalkkana 179 puntaa tai 285 euroa.

[Piippu-Virtanen]

Afghanistan oli aikaisemmin yksi Etelä-Aasian tai kaukaisemman Keski-Aasian porttimaiden jalkapallomaita ja katsotuimpia sellaisia sarjatasoltaan tietenkin ennen maan loppumattoman tuntuisia sotia tai konflikteja.

Tosiaalta heidän sarjoillaan ei ollut mitään todella varteenotettavia jalkapallolisia kilpailijoita.

Lähinnä Intian Liiga tai Superliiga ja siinä maassa alempi sarja toiseksi korkeimpana sarjatasona eli Hero-Liiga sarjan sponsorinimen mukaan entisenä Intian Divisioonaliigana jalkapallossa ja jonka nimi vanhempaan aikaan oli tietenkin tilanteen mukaan Intian Jalkapallon 1. Divisioona/1-divisioona tai 2. Divisioona/2-divisioona.

Erikoisin juttu oli varmaan nykyisen Afghanistanin Valioliigan luomisessa kun maan uuteen silloiseen sarjaan etsittiin tosiaan ääritapauksessa pelaajia tosiaan maan televisiossa esitetystä ohjelmasta Maidan e Sabz käsin jota tietenkin luotsasi Mokhtar Lashkari joka on juontanut omaa ohjelmaa Lashkari Show ja Tolo TV jotka käytännössä ovat jotain afghaanien miespuolista Oprah Winfrey Showta ollut tasoltaan.

[Piippu-Virtanen]

Omanin Ykkösliiga tai tätä ennen Omanin Ykkösdivisioonaliiga on myös pitkälti ollut keskimäärin ammattimainen tai ainakin edes puoliammattimainen palkkatasoltaan historiansa varrelta.

Näin oli myös vuonna 2014 kun liigan kriteerejä alettiin tiukentaa vastaamaan normaalin Omanin Liigan tasoa mikä ei tietenkään miellyttänyt sarjan päättäjiä.

Tuolloin arveltiin, että vain Maskatin (Omanin pääkaupunki jolla tietysti on muutama muukin nimi lausumayhteydestä tai kirjoitusyhteydestä riippuen.) alueen joukkueiden taloustilanne riittää turvaamaan niiden ammattimaisuuden.

Lisäksi tietenkin niin tässä sarjassa kuin myös Omanin Liigassakin oltiin huolissaan silloisen 2,3 miljoonan Omanin Rialin tai 6,7 miljoonan Euron (Joissakin erittäin rikkaissa öljymaissa kuten Omanissa, Bahrainissa ja Kuwaitissa nimenomaan eurot ovat Yhdysvaltain Dollarin ohella aika pientä valuuttaa mikäli niitä on liian vähän kun yleensä suhde tietenkin ympäri maailmaa on toisin päin edes yhtäkin vaivaista euroa tai dollaria varten.) Omanin Palloliiton tuen vähenemisestä kauteen.

Omanissa tuo tuki oli merkittävä kun ajoittain jopa itse maan Sulttaanikin on jalkapalloa rahoittanut varsin avokätisesti, mutta on ollut myös tiukkamielinenkin rahan jakelussa.

Tuo Omanin Palloliiton tuki solmittiin näin kahden kansallisen sarjan osalta vuonna 2010 ja sen piti päättyä vuonna 2015.

Itse tuen tiukentumisen lisäksi ongelmana tuli vuodeksi 2014 Omanin Ykkösliigaan juurikin täyspalkkaisten pelaajien takuumäärät eli joukkueessa täytyi olla ainakin 20 pelaajaa aiemman 16 pelaajan sijaan.

Yksi syy tälle oli myös AFC:n vaatimukset pelaajien tiukentuneista ammattilaiskysymyksistä sen hallinnoimissa sarjoissa.

Myös palkkakattoakin maan toisellekin sarjatasolle alettiin vakavasti harkita vuonna 2014.

Silloin se olisi ollut alustavasti kolmeportainen jossa eniten ja lähimpänä itse palkkakaton rajaa saivat olla mahdolliset Omanin maajoukkue-ehdokkaat, toiseen palkkaportaaseen olisivat päässeet Omanin maajoukkueen reservipelaajat tai yleiset muut pelaajat niistä kansallisista sarjoista joista kutsu maajoukkueeseen olisi tullut harvoin kyseeseen ja loput kotimaiset pelaajat aiottiin laittaa kolmanteen palkkaluokkaan mistä eteenpäin rajat olivat lähinnä nimellisiä ja sovittavien sarjojen itsensä kesken.

[Piippu-Virtanen]

Uudessa-Seelannissakin jalkapallon ammattimainen palkallisuus tai sen harjoittaminen ovat vaihdelleet paljon mitä nykypäivempään ollaan tultu.

Australia ja sen A-Liiga tai monet muut eri vastaavat pienemmät sarjatasot ja ihan pelkät Australian Alueliigatkin kuten maan Länsi-Liiga vie paljon Uuden-Seelannin pelaajia sinne.

Siinä mielessä ja osin muutenkin ajoittain paikallisen hieman paikoillaan polkevan neuvotteluosaamisen myötä sponsoriasioissa niistä puhuttaessa maan sarjatasot vaikuttavat mahdollisesta palkallisuudesta huolimattakin enemmän puoliammattilaistasolta verrattuna Australiaan.

[Piippu-Virtanen]

Afrikan maista yksi verraten rikas maa on Afrikan metsämaana tai myös osin timanttimaana tai öljymaana tunnettu Gabon.

Gabonissa myös jalkapallo ihan toisellakin sarjatasolla on lähtökohtaisesti ollut melko kovapalkkaista urheilua.

Gabonin D1-sarja eli mitä ilmeisimmin Divisioona 1 on tosiaan maan toiseksi korkeimpanakin sarjatasona melko kovien yleisbudjettien sarja tai ainakin oli vuonna 2012 jolloin joukkueiden yleisbudjetit olivat 10 miljardia CFA-Frangia eli 15,244900 miljoonaa Euroa.

Toisaalta tuon vuoden jälkeen se jäi polkemaan kustannuksissa jossain määrin paikalleen sillä yleisbudjettien taso ei niin Keski-Afrikan Frangeissa tai Euroissa ollut juurikaan nousussa eikä pelaajabudjetitkaan olleet kehuttavia vuoden 2012 jälkeen.

Tai mikäli olivat niin palkkojen sanottiin keskittyneen suurseuroille osin liikaakin.

[Piippu-Virtanen]

Costa Rican jalkapallo on ollut ainakin aikaisemmin taloudellisesti vakaata, mutta lähinnä vain Primerassa eli maan pääsarjassa.

Sen jälkeen on tullut palkallisia divisioonia eli Primera Division, Segunda tai Segunda Division ja Tercera tai Tercera Division jotka sitten jälleen alkavat historiallisesti muuntua aika moneksikin eri sarjaksi maassa.

Ajoittain Segundan paikalla on ollut muun muassa Ascenso tai Liga de Ascenso mikäli Primeran paikalla on tietenkin Primera Liga ja Tercera on ollut välillä erittäin alhaisen sarjatason nimi mikäli sen paikalla on ollut LINAFA, ANAFA, ACOFA tai CONAFA sarjatasona.

Tuota alemmat sarjatasot kuten Segunda Division A ja B, Division de Ascenso myös A:lla tai B:llä, Aficionado ja Aficionada ovat jo hyvin amatöörimäisiä sarjatasoja.

Kuten myös niitä alemmat LINAFA Segunda ja LINAFA Tercera ennen lopullista hännänhuippua maan jalkapallossa eli Cuartaa tai Cuarta Divisionaa jota vielä joskus sen edellä on Tercera tai Tercera Division silloin kun sitä käytetään vain erittäin pienen sarjatason nimenä maan toiseksi alimpana sarjatasona.

Vuosiin 2010-2014 mennessä aina 1990-luvun loppuun asti ulottuneesta Costa Rican parhaimmasta jalkapallon rahakkuuden aikakaudesta vaikkapa normaaliin Terceraan asti ei ollut tietoakaan.

Tercerasta oli tullut palkaton ja vain käytännössä Primera Ligan palkallisuus voitiin turvata kun Primera Division ja Primera Segunda olivat taloudellisesti uhattuja sarjoja.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2010 Costa Ricassa tosiaan maan toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla eli Primera Divisionissa ja Segunda Divisionissa käytiin kovaa keskustelua siitä, että pitäiskö niihin luoda omat vähimmäispalkkajärjestelmät vai ei.

Pelaajat ja pelaajayhdistys halusivat 500 000 silloista Costa Rican Colonia eli 1000 Euroa kuukaudessa Primera Divisionissa minimipalkaksi ja 300 000 Costa Rican Colonia eli 600 Euroa kuukaudessa Segunda Divisionissa minimipalkaksi.

Itse noiden sarjojen päättäjät ja Costa Rican Palloliitto vuorostaan halusivat minimipalkaksi enintään 250 000 Costa Rican Colonia eli 500 Euroa kuukaudessa Primera Divisioniin ja 215 000 Costa Rican Colonia eli 430 Euroa kuukaudessa Segunda Divisioniin minimipalkaksi.

Vähemmässäkin olisi ollut tekemistä noiden sarjojen päättäjien ja Costa Rican Palloliiton mukaan 2000-luvun aikana huonontuneiden taloudellisten olojen myötä.

Costa Rican Palloliiton mukaan minimipalkkoja jalkapalloilijoille muuten kuin itse Primera Ligan ulkopuolella ei edes pitänyt maksaa muuta kuin vain mikäli heillä ei olisi ollut lainkaan edes maan yleiseen minimipalkkaan riittävä palkkataso ja noiden sarjojen päättäjien mielestä täytyi olla selvästi yleisemmät ja kovemmat ammattiehdot ja vaatimukset ammattilaisuuteen myös paremman sponsoritilanteen ohella ennen kuin mokomia olisi voinut edes harkita.

Harjoittelutasonkin olisi pitänyt olla ainakin 8 tuntia viikkotasolla ja mieluiten paljon enemmän etenkin Segunda Divisionin tasolla mikäli olisi voinut sitä pitää ammattimaisena sarjana.

Esimerkkinä tuon ajan nuorten työläisten tai yliopistosta valmistuneiden opiskelijoiden alkupalkka keskimäärin omissa koulujen jälkeisissä työpaikoissaan oli 400 000 Costa Rican Colonia tai 800 Euroa kuukaudessa.

Etenkin alemman tason jalkapallolle suhteessa normaaleihin kansalaisiin nähden tuolloin tilanne nähtiin kestämättömänä ja mahdottomana toteuttaa.

Tuossa vaiheessa Costa Rican Palloliiton päättäjien mielestä varsinkin Segunda Divisionin palkkatason seuralle keskimäärin vaikkapa 6 miljoonan Costa Rican Colonin tai 12 000 Euron summa noin 20 pelaajan osalta kuukaudessa olisi ollut kestämätöntä luokkaa minimipalkkanakin ja käytännössä ehkä yhtä seuraa huomioimatta koko sarjassa joukkueet menisivät sillä tahdilla konkurssiin.

Muun muassa lippujen hinnatkin Segunda Divisioniin sen otteluihin olivat ihan juuri ja juuri vain kalleimmasta seurasta puhuttaessa heidän kausilippuaan huomioimatta vaivaiset 3000 Costa Rican Colonia eli toisin sanoen 6 Euroa ja muilla oli yleensä paljon vähemmän ja euroista puhuttaessa lähes ilmaisluokkaa etenkin mitä heikompi joukkue oli kyseessä.

Ihan heikoimmat Primera Divisionin joukkueet eivät yksittäisotteluihinsa lippujenhinnaltaan yli 3000 Costa Rican Colonin tai yli 6 Euron juuri menneet myöskään.

Kalliimpia liput ilman muuta hinnoiltaan olivat Primera Divisionissa, mutta eivät liian kalliita edes sielläkään.

Mikäli kuitenkin tuo 6 miljoonan Costa Rican Colonin tai 12 000 Euron summa olisi tullutkin jostain syystä voimaan niin esimerkiksi Segunda Divisionin seurojen olisi pitänyt ainakin myydä vähintään 2000 lipun osakausitahtia ja mielellään tietysti aina enemmän osakauden tahdissa tai säännöllisesti ihan koko ajan 1000 lippua per ottelu jotta kuluissa olisi pysytty kiinni.

Käytännöllisesti katsoen silloisin näkymin koko Segunda Division olisi tuolloin romahtanut ja moni Primera Divisioninkin seura olisi ajautunut jonkin asteen selviin talousvaikeuksiin. Jopa suhteellisen varakas UCR olisi ollut vaikeuksissa Primera Divisionissa.

Segunda Divisionin osalta myös yllättävänkin moni pelaaja sarjassa loppupelissä sai vain taskurahoja silloin tällöin pelaamisestaan huonontuneen taloustilanteen johdosta silloin ja monet olivat myös opiskelijoita tai töissä kävijöitä mikä sekin hankaloitti niin pelaamista kuin harjoittelutason ylläpitoakin.

Tuolloin olikin melko selvää, että mikäli jostakin syystä Costa Rican Palloliitto olisi tuollekin sarjatasolle määrännyt voimaan tuon 300 000 Costa Rican Colonin tai 600 Euron minimipalkka niin sitä ei välttämättä todellakaan olisi maksettu millekään nk. Suoran Kenttäpelaajiston ulkopuoliselle pelaajalle tai ei ainakaan ottelujen vaihtopelaajille.

Muutoinkin koko summa nähtiin hyvin pienenä mahdollisuutena toteutuakseen ja enemmän suurnimen tai ulkomaalaisen tullessa pelaamaan noinkin alhaisen tason jalkapalloa.

Costa Rican San Josen metropolin alueella ei paljoakaan yleisöä alemmat sarjat keränneet kun Saprissa, Brujas ja UCR tietenkin olivat juurikin korkeammilla sarjatasoilla tuolta seudulta.

Joillakin San Josen tai sen kaltaisilla metropolien alueilla oli seuroja minkä peleihin ei tullut 50:täkään katsojaa ja missä esimerkiksi päiväharjoituksiin tai iltaharjoituksiin ei ollut vetäjiä ja jos oli niin harjoitukset pidettiin aina muiden töiden takia aina erittäin lyhyinä.

Toisaalta Segunda Division keräsi paljon väkeä pienemmissä kaupungeissa kuten Greciassa ja Guanacastessa missä oli loppuunmyytyjä katsomot molemmissa paikoissa täynnä huolimatta myös seurojen ja sarjan talousvaikeuksistakin.

Myös tuolloinen uusi joukkue Limonese keräsi kehuttavat määrät katsojia peleihinsä.

Palloliiton vaatimukset nähtiin Costa Rican Pelaajayhdistysten tasolta kuitenkin sorron ja paikallisen centimon venytyksen politiikaksi jossa tulisi olemaan vain häviäjiä.

Jossain määrin nämä näkemykset olivat tottakin.

Etenkin kun Costa Ricassa oli ehkä vakaa politiikka ja maan sisäinen laillisuus nimenomaan noudatettuna kansanpolitiikassa tavalllisesti erittäin räjähdysherkän Keski-Amerikan maista selvästi laillisimpana ja rauhallisimpana, mutta Costa Ricassa oli silti tuohon aikaan myös Keski-Amerikan ehkä nousevin ja pahin jalkapallohuliganismi ongelmana ja myös tietenkin juurikin ainakin aiempi Costa Rican Palloliiton korruptiosyytös painoi näytelmänä tuolloisia palkkaneuvotteluja.

Costa Rican alasarjoilla ei vuonna 2010 tai myöhemmin vielä vuonna 2014 ollut toivoakaan päästä Guatemalan vastaavien sarjojen palkkatasoon missä kuukausipalkka oli helposti vähimmäispalkkojenkin osalta 1500 euroa kuukaudessa.

Vuoteen 2014 mennessä Costa Ricalla oli tietenkin jo minimipalkat kunnollisena korotettuna ainakin Primera Divisioniin mikä oli 590 Euroa vastannut summa kuukaudessa.

Tuo tulotaso oli suurin piirtein tulotasossa yllättävänkin monen alan kansallisen minimipalkan kanssa ja se oli muun muassa korkeampi jo kuin paikallisen puusepän, kukkakauppiaan tai kengäntekijän palkkataso kuukaudessa, mutta se oli vähempi kuin esimerkiksi tuon ajan Costa Rican teollisuuden insinöörien tai vastaavasti kokeneempien teollisuuden insinöörien omat kuukausipalkat ja muun muassa myös yliopistojen professorit tienasivat enemmän kuin Primera Divisionin pelaajat keskimäärin kuukaudessa.

Yleinen kansallinen minimipalkka oli Costa Ricassa myös paljon korkeampi kuin mitä se tietenkin on nykyisin.

Tuolloin Primera Divisionissa tuntui olevan mahdollisuudet siihenkin.

Ikävä kyllä mikäli palkka oli vain jalkapalloilijan tuon tason palkasta kiinni sillä kyllä pystyi elämään silloin Costa Ricassa, mutta liian helppoa se elämä ei olisi silloin ollut tuon sarjatason palkalla joten ainoa todella takaava tulotaso olisi ollut kiinni Liga Primerassa, Guatemalassa tai lähiulkomailla puhumattakaan sitten kansainvälisistä peleistä Costa Rican maajoukkueessa ja kansainvälisistä seuroista.

[Piippu-Virtanen]

Vuosina 2013 ja 2014 ei paljoakaan ollut silloisissa näkymissä tullut mitään uutta Azerbaidzhanin jalkapalloiluun.

Toisaalta palkallisiin ja ammattimaisiin liigoihin eli lyhenteellä paikallisesti ilmaisten Peşəkar oli tullut muutama muukin nimike mukaan jotka tosin lähinnä koskivat tietenkin azerien Palloliiton tekemiä tähdennyksiä eri sarjoihin tai myös aiemmin esiteltyihin Liqasiin, Region Liqasiin ja AFFA-Liigaan ja ne olivat seuraavia kun aiempia pelaajasopimuksia oli kansainvälisesti välillä moitittu turhan epäselviksi:

Peşəkar Əsas eli täysin ammatillinen ja palkallinen pelaaja tietenkin kahdessa korkeimmassa sarjassa

Peşəkar əvəzedici eli täysin ammatillinen ja palkallinen reservijoukkueen pelaaja tietenkin edelleen kahdessa korkeimmassa sarjassa joissa oli täysi palkallisuus selvää, mutta näissä tietenkin oli selvää reservin ja edustuksen mahdollinen palkkaero ja tietenkin maksajan ero

Peşəkar Yeniyetmələr eli nuorukaispalkallinen pelaaja joita näki lähinnä nuorten liigoissa, Liqasissa, Region Liqasissa ja AFFA-Liigassa, mutta myös isommissakin sarjoissa mikäli nuoren pelaajan ikä ei riittänyt täyteen aikuistason palkkaan tai oli vain puolipalkallista aikuistasoa

Peşəkar Tələbə eli opiskelija/työpelaaja mikä tosiaan tuon jälkimmäisen sanan pohjalta kielialueen murteen pohjalta viittaa opiskeluun ja työhön ja oli tietenkin synonyymi opiskelevasta, työssäkäyvästä tai enintään jonkin tietyn määrän, mutta ainakin vähintään puolen kauden palkkaa nauttivasta pelaajasta joka valitettavasti saattoi tietenkin saada vähemmänkin tilanteesta riippuen palkkaa kauteen aikuistasolla puhumattakaan sitten lohduttomalla nuorten sarjojen tasolla mikäli sopimuspaperiin sellaista merkittiin ja tällaisia pelaajia saattoi nähdä jo toiseksi korkeimmallakin sarjatasolla ajoittain vaikkakin he enimmäkseen olivat harvoja Liqasin tai Region Liqasin palkallisia pelaajia

Peşəkar Həvəskarlar eli amatööripelaaja mitä näki tietenkin lähinnä amatöörien tai nuorten liigoissa, Liqasissa, Region Liqasissa ja aivan erityisesti tietenkin AFFA-Liigan tasoisessa sarjassa ja täten nämä pelaajat olivat palkattomia tai nauttivat enintään amatööritason palkkaa eli saattoivat olla lähimpänä sellaista kulukorvaustason kotimaista pelaajaa näin suomalaisisttain sanottuna ehkä kuitenkin nyt ihan AFFA-Liigaa huomioimatta nyt vähän isommalla tilipussilla ainakin vuotta kohti mietittäessä

[Piippu-Virtanen]

Tilapäisesti Italian jalkapallossa oli vuonna 2014 mielenkiintoinen käänne kun pitkään aikaan varsinaisesti ei ollut olemassa Jalkapallon Interregionalea eli tunnetummin Serie C:tä.

Se johti tietenkin hieman aiemmin kerrottuun vuoden 1980 14.10.1980 solmitun ammattilaistason palkallisen sopimuksen tarkasteluun silloin tilapäisesti Italian Palloliitossa.

Palkalliset sarjat määriteltiin tilapäisesti uudelleen näin kun Serie D:ssä palkat olivat myös huonontuneet yhtä tilapäisesti vuoteen 2009 nähden:

Serie A, Serie B, Lega Pro 1 ja Lega Pro 2: Täysin palkallisia ammattilaisia sarjoja

Serie D ja Eccelenza Serie di Calcio: Nämä olivat puolipalkallisia sarjoja lähtökohtaisesti ja Serie D:nkin osalta normaalisti vielä palkallisia sarjoja, mutta tuolloisen tilapäisyyden nimissä niissä oli alennettu palkkataso

Promozione Serie di Calcio, Categoria Lega Prima/Catergoria Lega Serie A, Categoria Lega Seconda/Categoria Lega Serie B/Catergoria Lega Terza/Categoria Lega Serie C: Käytännössä palkkaluokaltaan Promozionea huomioimatta luokkaa 'rimborso spese' aiemmin todetusti

Muutosta oli tosiaan tilapäisyyden takia havaittavissa tuolloin aiempaan verrattuna.

[Piippu-Virtanen]

Bulgariassa vuonna 2014 nautti poikkeuksellisesti maan jalkapallon 2. Divisioona/2-divisioona melko alhaisena sarjatasona erittäinkin hyvää katsojavuotta.

Bulgariassa on tietenkin aiemmin mainitut PFG-Liigat eli A PFG eli Parva-Liiga, B PFG-Liiga eli Vtora ja aiemmin mainitsemattomana PFG-Liigana C PFG eli Treta-Liiga.

Näiden alapuolella ovat neljä maan normaalia Jalkapallon Divisioonaa jotka elävät rinnakkaisesti ja toisinaan täydentävät tai ovat välisarja Bulgarian Divisioonaliigan muodossa yhteisesti tai erikseen Treta-Liigalle josta voi nousta tai pudota.

Silloin kun ne ovat yhteisiä Divisioonaliigan muodossa siinä toisinaan voi olla Divisioonaliigan keskenkin jaot A ja B-ryhmään jolloin nousut ja putoamiset ovat mahdollista vain sarjojen sisällä yksin tai tietyn joukkuemäärän kanssa kerrallaan.

Toisinaan pelataan PFG-Liiga nimeltä V-Liiga joka ei tietenkään siinä tapauksessa tarkoita Vtoraa toiseksi korkeimpana sarjatasona vaan se on yksinkertaisesti Divisioonaliigan oma loppusarja tai eräänlainen Treta-Liigan putoamissarja.

Muussa tapauksessa nämä maan divisioonat tietenkin ovat välisarjat tietenkin maan Oblasti-Liigalle ja Oblastien Divisioona A:lle ja Oblastien Divisioona B:lle jota alempana on enää vain paikalliset sarjat joista ylimpänä toimii osin niiden kattojärjestönä AFG-Liiga eli toisin sanoen maan Amatööriliiga.

Itse Jalkapallon 2. Divisioonasta/2-divisioonasta puhuttaessa niiden ottelut Bulgariassa keräsivät 5 vuotta sitten yllättävänkin hyvät katsojaluvut kuten todettua sarjatasolleen.

Useita seuroja seurasi vähän alle 500 katsojaa keskimäärin ottelua kohti huonoimman seuran kerätessä 118 katsojaa keskimäärin kauden peleihinsä ja sarjan paras seura keräsi jopa jo peräti 1000 katsojaa keskimäärin ottelua kohti peleihinsä mikä oli aika kova saavutus maan viidennelle tai yhteen nivotun neljännen sarjatason sarjalle.

Etenkin sellaiselle missä ei yleensä paljoa ollut katsojia kun aina ei ihan paremmissakaan sarjoissa Bulgariassa hirvittävän korkeasti ole katsojia vaikka se on tasolleen kovapalkkaista ja jos ei kovapalkkaista niin ainakin erittäin ammattitasoista jalkapalloa.

[Piippu-Virtanen]

Campeonato Gaucho Serie A1 kuuluu tietenkin palkallisiin Brasilian paikallisiin sarjoihin yhdessä aiemmin kertomani Campeonato Paulistan kanssa.

Siinä pienenä erona tietenkin on se, että vaikka se tosiaan on tarkoitettu Rio Grande de Sulin alueen porttisarjaksi kohti parhaimpia sarjoja niin sillä on kuitenkin yleisesti ottaen paljon yleisöä peleissään osin johtuen tai ainakin vuonna 2014 syiden johtuminen oli helppo jäljittää Brasilian neljän parhaimman  Campeonato Serie A:n joukkueen reservitiimien pelaamisesta juuri tuossa porttisarjassa.

Nekin kun houkuttelivat yleisöä kiitettäviä määriä.

Nopeasti yleisömäärissä tuolloin nousevia muita paikallisia porttisarjoja olivat vaihtelevan kovassakin palkallisuudessa Campeonato Carioca, Campeonato Mineiro, Campeonato Norte, Campeonato Nordeste, Campeonato Parana, Campeonato Gaucho, Campeonato Paraibano, Campeonato Pernambucano ja Campeonato Santa Caterina.

[Piippu-Virtanen]

Liga Aguila eli toisin sanoen useimmiten Kolumbian Liiga tai Categoria Primera/Primera A Jalkapallossa on myös ollut suhteellisen aina ammattimainen.

Äärimmillään jopa eräänlaisesta nk. El Dorado-ajasta ja vuodesta 1948 lähtien kun muualla maailmassa jalkapallon ammattimaisuudesta oli melko vähän todellista näyttöä sinänsä saatavilla.

Vuonna 2011 tähän perinteikkääseen liigaan tuli huomattavia tiukennuksia ja vuodesta 2014 lähtien jokaisella joukkueella on pitänyt olla tietty määrä talletettua suojarahaston osuutta ja palkkaverovelvoitteet on tietenkin vähintään ainakin paikallisella mittapuulla olleet kunnossa ainakin noista uusimmista erittäin suurista tiukennuksista lähtien.

[Piippu-Virtanen]

Ukrainan Kriisin alettua vuonna 2014 ja muutenkin tätä ennenkin Ukrainan jalkapallo oli tietyllä tapaa syöksykierteessä.

Mikäli palkan osalta ongelmia ei olisi ollutkaan niin ottelut eivät tuolloin Pershassa ja Druhassa ainakaan olleet erityisen katsottuja.

Käytännössä katsojakato Druhassa oli tuolloin sen verran paha, että ne henkivät puoliammatillisuutta tai jopa amatöörihenkeä siinä missä Pershassa sentään yleisöä yleensä oli peleissä pois luettuna tietenkin Kiovan Dynamon Reservin otteluja joilla nyt ei rahahuolia tietenkään ollut yhden varakkaimman joukkueen reservinä.

[Piippu-Virtanen]

Liga Nacional Hondurasista oli ainakin Keski-Amerikan maista puhuttuna tutun kiihkeä ja ammattimainen sarja erittäin kiihkeän ja ammattimaisen rajanaapurinsa El Salvadorin vastaavan pääsarjan eli Liga Mayorin tai Liga Primeran kanssa.

Nämä kaksi maata yhdessä Guatemalan kanssa muodostivat ainakin vuosina 2010-2014 varsin kovapalkkaisen sarjakolmikon omien maidensa elintasoille kun kussakin oli ainakin sen 1500 euroa kuukausipalkat pelaajilla minimissäänkin ja tietenkin yleensä paljon enemmän.

Sen sijaan El Salvadorin Päädivisioona eli Primera Division oli enemmän Costa Rican alempien sarjojen vastaavaa palkallisena sarjana tai vähän sen yläpuolella toiseksi korkeammalla sarjatasolla El Salvadorissa.

[Piippu-Virtanen]

Indonesiassa jalkapallon ammattimainen palkallisuus on ollut melko uutta.

Vasta vuonna 2013 kyettiin erittäin varmasti takaamaan niin maan pääsarjan eli silloisen Jalkapallon Super Liigan kuin myös Indonesian Liigadivisioonan tai Divisioonaliigan eli toiseksi korkeimman sarjatason ammattimainen palkallisuus.

Tätä ennen maassa tosiaan oli ollut puolipalkallisia ja amatööripelaajia suhteellisen iloisesti sekaisin eri joukkueissa.

Lisäksi vuonna 2014 oli tietenkin uusi sarja eli Liga Nusantara kolmantena sarjatasona josta tietenkin tuli pari vuotta sitten Indonesian Liga 3.

Ennen vuotta 2008 maassa tosiaan oli ihan korkein sarjataso nimellä Liga Indonesia tai Indonesia Liga mikä oli ensimmäinen edes jonkinlainen kovempi puoliammattimainen kokeilu amatööritason tai enintään puoliammattimaiselle tasolle yltäneiden Perserikatanin ja Galataman fuusiosarja vuodesta 1994 eteenpäin.

Toisinaan pääsarjasta käytettiin erotusta PSSI Liga Indonesian Palloliiton mukaan.

Indonesian Liigadivisioona tai Divisioonaliiga oli ajoittain vuodesta 1994 eteenpäin toisena sarjatasona tietenkin myös nk. Alkuperäinen Liga 1.

Sittemmin vuodesta 2008 eteenpäin luotiin tietenkin Indonesian Super Liiga mikä olikin nimenä käytössä aina vuoteen 2017 asti kunnes tuli tietenkin Liga 1 ja Indonesian Liigadivisioonasta tai Divisioonaliigasta tuli lopullisesti Liga 2 jonka kutsumanimi oli ollut käytössä periaatteessa sarjalla jo vuodesta 2008 eteenpäin.

Vanhempaan aikaan Indonesiassa on ollut muutama erillinen rinnakkainen alempi sarjataso, jopa erittäin lyhytikäinen kilpaileva korkein sarjataso eli Indonesian Valioliiga ja lisäksi Liigadivisioonan tai Divisioonaliigan alla on ollut enintään kolme tavallista jalkapallon divisioonaa hieman joukkuemääristä riippuen kunnes kaikki divisioonatason jalkapallosarjat lakkautettiin maasta pari vuotta sitten sarjauudistuksen lopullisessa yhteydessä.

[Piippu-Virtanen]

Bangladeshin Valioliiga jalkapallossa ei ainakaan vuosina 2013 ja 2014 ollut kovinkaan paljon palkkatasoltaan kehuttavassa kunnossa, mutta suhteessa paikalliseen elämäntapaan ja osin sinne tulevien köyhienkin Afrikan maiden ulkomaalaispelaajien virran johdosta palkat lähtivät nousuun joskin tietenkään ne eivät olleet mitään verrattuna Bangladeshin Valioliigan edeltäjän eli Bangladeshin Liigan aikoihin.

Joka tapauksessa esimerkiksi 2000 silloisen Euron kuukausipalkka tai 1320 Englannin Punnan kuukausipalkka oli sen verran kova juttu monelle köyhemmän maan ulkomaalaispelaajalle, että kieltämättä erikoiseen sarjaan ja maahan kannatti matka tehdä.

Vertailun vuoksi vuonna 2014 Bangladeshin tavallinen asukas saattoi vuositulonaan saada vain 1190 Euroa sen aikana.

Ulkomaalaispelaajien kannatti hyvinkin köyhistä Afrikan maista tehdä sinne matka vaikka palkka olisi ollut vain pelkät 500 Euroa tai 330 Englannin Puntaa kuukautta kohti kun jo melkein parissa kuukaudessa ohitettiin paikallisten vuositaso ja joidenkin melko köyhien Afrikan maidenkin vuosipalkka.

Afrikan maita joilla todetusti oli huono tai ainakin köyhtyvän tason pääsarja puhumattakaan sitten yhtään maan alemmista sarjoista olivat vuonna 2014 Gambia, Nigeria aiemmin puhuttuna, Ghana, Norsunluurannikko ja Niger.

Muita hälyyttävästi köyhtyviä maita tuolloin pääsarjansa tai välittömien toiseksi korkeimpien sarjatasojen osalta oli Kamerun.

Kamerun oli siinä mielessä erilaisempi Afrikan maa, että sieltä useimmat tosin jäivät pelaamaan läheisiin Afrikan muihin maihin tai lähtivät enintään Etelä-Afrikan Liigaan.

Tosin poikkeuksena olivat nuoremmat kamerunilaispelaajat jotka uskalsivat ottaa riskin ja lähteä merimatkalle tai lentomatkalle Bangladeshiin.

Lisäksi mikäli Kamerunissa ei palkkataso olisi ollutkaan huono edes paikallisella mittapuulla niin pahin ongelma oli luokattomat kenttäolosuhteet ainakin ajoittain.

Osa otteluista nimenomaan maan jalkapallokenttien kuntoa säästääkseen hiekka, sora tai jopa mutakentillä tuolloin!

Afrikan maiden liigat eivät erityisen korkeapalkkaisia olleet käytännössä ihan Pohjois-Afrikan maita tai Etelä-Afrikkaa huomioimatta, mutta kyllä huonoitenkin maksetuissa liigoissa enemmän maksettiin kun maanosan hyperinflaatioiden kuningas Zimbabwessa missä tuolloin jalkapallon pääsarjatason palkka kiitos jatkuvien rahayksikköjen vaihtumisten tai hyperinflaatioiden oli niinkin vähän kuin enintään 150 Euroa kuukaudessa.

Vuodeksi 2014 Nigerian Valioliigan aiemmin puhuttua sarjatason minimipalkkaa jalkapalloilijoille korotettiin, mutta kiitos Nigerian Nairan oman heikkenemisen se tuntui Euroissa tietysti vähemmältä eli minimipalkka kuukaudessa oli 102 000-119 400 Nigerian Nairaa eli silloin hieman kurssista riippuen 600 Euroa.

Vielä vuotta aiemmin eri kurssilla se oli ollut 150 000 Nigerian Nairaa ja tuolloin edes lähempänä 1000 Euroa kuukaudessa vaikka kurssista riippuen se jäi siitä tietysti paljonkin kauemmas, mutta pienimmillään se edeltävän vuoden palkka oli parempi minimissäänkin kuukaudessa.

Lisäksi Nigerian Valioliigassa ei oikein kyetty maksamaan muuttuneitakaan summia niin vain ja siihen vielä rasitteeksi tuli vielä lähimaidenkin pelaajat Afrikasta enemmän tai vähemmän eräänlaisina liigapakolaisina.

Bangladeshin Valioliigassa aikansa suurimpia palkkoja esimerkiksi vielä vuonna 2007 sen ollessa sarjana melko aluillaan olivat muun muassa Jahid Hassan Emilyn ja Zahid Hossainin 3,7 miljoonan Bangladeshin Takan eli melkein 55 000 Euron arvoinen vuosipalkka kummaltakin pelaajalta Mohammedan Sporting Clubin maksamana kun kyseinen seura oli Dhakasta eli maan pääkaupungista kotoisin ja vuoteen 2014 mennessä se olisi inflaation mukana heikentynyt olemaan hieman yli 48 000 Euroa vuosipalkkana samana rahasummana mikäli se olisi tuolloin maksettu jollekin kuten on ehkä voitu maksaa tai sitten ei.

[Piippu-Virtanen]

Azerbaidzhanin Valioliigan, Azerbaidzhanin Pääsarjan ja alempien sarjojen palkkahavaintoja vuoden 2015 osalta tulee seuraavaksi tähän hieman alle kun maan molemmat korkeimmat sarjatasot olivat yllättävänkin suuria rahavirroissa, mutta verraten alipalkattuja pelaajia maassa kuitenkin pelasi etenkin ihan ylimmän sarjatason huomioiden:

- Azerien Valioliigassa kuukausipalkat vaihtelivat 5000 ja 66 000 euron välillä

- Azerien Pääsarjassa tilanne ei ollut lähimainkaan näin hyvä vaan palkat olivat enemmän kuukausiansioiden sijaan enemmän vuotta kohti nuo mainitut 5000 ja 66 000 euron väliltä olleet summat

- Azerien Valioliigassa 10 miljoonan euron arvoinen yleisbudjetti vähintään kaudelle ei ollut mikään ongelma kun taas Azerien Pääsarjassa mikä tahansa yli 10 miljoonan euron yleisbudjetti kauteen oli jo suuri harvinaisuus ja alustavastikin vain kolme joukkuetta kykeni sellaisen kauteen kasaamaan ilman isompia ongelmia

- Azerien Liqasissa ja Region Liqasissa tulotaso tippui entisestään, mutta oli silti yleensä enemmän kuin riittävästi maan tavallisen kansalaisen elintasoon nähden tai kelpasi myös aloitteleville kovempienkin jalkapallomaiden nuoremmille pelaajille millä ei olisi ollut paikkaa muualla

- Azerien alimman sarjatason eli AFFA-Liigan osalta mitä ilmeisimmin koko amatööripohjaisen sarjan parhaiten palkattu pelaaja sai 600 euroa kaudesta mitä ilmeisimmin pisterahojen tai kulukorvausta vastaavan summan yhdistelmästä ja yleisesti ottaen sarja tietysti oli melkein täysin sellaisenaan palkaton sarja

- AFFA-Liigan paras palkka ei välttämättä olisi riittänyt ainakaan Liqasin alkupalkkoihinkaan nähden nopeasti nousseissa tahdissa, mutta olisi voinut olla jo Region Liqasissa menettelevä jonkin pelaajan enimmäisenä kuukausipalkkana puhumattakaan näillä näkymin maan Pääsarjan köyhimmän pelaajan kuukausipalkkana

[Piippu-Virtanen]

Ecuadorin Liga Pro eli entinen Serie A, Primera A ja Categoria A on ollut kilpailijansa Liga Aguilan eli Kolumbian Liigan kanssa melkoisen kilpaileva ja palkallisen ammattimainen sarjataso.

Tosiaalta Kolumbian Liigaan verrattuna kilpailevien sarjatasojen epätasaisuus näkyy tai on ainakin hieman ikäluokasta riippuen näkynyt yleensä hyvin jyrkkänä laskusuhdanteena ammattimaista kestävyyttä varten.

Se saattaisi selittää myös Ecuadorin melko harvoja MM:ssä vierailuja Kolumbiaan nähden.

Tosin Ecuador on ollut MM:ssä kolme kertaa kun Kolumbia jo kuusi kertaa joista ensi kerran melko vanhallakin ajalla.

Vuosista 2002 ja 2003 lähtien tämä sarja on ollut keskimäärin aina ammattimainen vaikka jonkin verran paikallisen pelaajayhdistyksen mukaan tietenkin ammattimaisuusaste on vaihdellut jonkin verran huonompaan suuntaan mitä nykypäivempään on tultu.

[Piippu-Virtanen]

Tähän viestiin tulee joitakin sarjoja katsojakeskiarvoineen sellaisista sarjoista joiden sanottiin olevan joillakin tavalla ammattimaisia tai palkallisia eri maiden alempia sarjatasoja vuoden 2014 osalta kun toisinaan katsojalukujen sanottiin heijastelevan ammattimaisuutta ja palkallisuutta.

Sinänsä ei tietysti niin paljon kuin monet muut palkallisuutta heijastelevat asiat, mutta toisaalta isommilla katsojaluvuilla yleensä saa tunnettavuutta ja sponsoreitakin taakseen paremmin kuin liian pienillä tai hädin tuskin lainkaan käsitettävillä katsojaluvuilla melkein yhtä tyhjille katsomoille pelaamisessa ihan sellaisenaan tai kroonisen rangaistuna vaikkakin yleensä tyhjille katsomoille pelattavat rangaistusottelut kestävät vain määrätyn rangaistuksen verran.

Joka tapauksessa tässä niitä tulee tuolta vuodelta eli 2014:

Azerbaidzhanin Valioliiga: 1725 katsojaa

Belgian 2. Divisioona/2-divisioona: 2088 katsojaa (Tämä oli Belgian toiseksi korkein sarja sillä hetkellä kun korkein oli Belgian Kuninkaallinen Ammattilaisliiga tai vain Belgian Liiga. Silloin tällöin historiansa varrella tämä sarja tunnettiin Promootioliigana tai Proximus Liigana.)

Tanskan 1. Divisioona/1-divisioona/Ykkösliiga: 1687 katsojaa (Tämä oli Tanskan toiseksi korkein sarja sillä hetkellä kun korkein oli Tanskan Superliiga. Historiansa varrella tämä sarja tunnettiin vuoteen 1991 asti myös korkeimpana sarjatasona jolloin sen nimi oli Tanskan Jalkapallon Korkein Divisioona, Tanskan Jalkapallon Pääsarja tai Tanskan Liiga. Vuodesta 1992 lähtien tätä sarjaa on nimitetty myös nk. Vanhaksi Tanskan Liigaksi juuri historiansa takia erotuksena Tanskan Superliigasta tai Tanskan Liigasta.)

Konferenssiliiga/Kansallisliiga: 1824 katsojaa (Tämä tietenkin on Englannin viidenneksi korkein sarjataso ja alkuperäinen Jalkapallon 5. Divisioona/5-divisioona kun korkein sarja tietenkin oli ja on edelleen Englannin Valioliiga.)

Championnat National/Kansallinen Mestaruussarja/Kansallisliiga/Ranskan 3. Divisioona/3-divisioona/Ligue 3: 1895 katsojaa (Tämä oli Ranskan kolmanneksi korkein sarjataso jota toisinaan viimeisenä Ligue-tason sarjana voidaan pitää.)

Irlannin Pääsarja: 1559 katsojaa (Tämä oli maan toiseksi korkein sarjataso aiemmin mainitusti.)

Kazhakstanin Valioliiga: 3893 katsojaa (Tämä oli maan korkein sarjataso sillä hetkellä.)

Pierwsza liga/Fortuna-Liiga/Puolan Ykkösliiga: 1844 katsojaa (Tämä oli maan toiseksi korkein sarjataso Puolassa, mutta on historiansa aikana välillä ollut vain kolmanneksi korkein sarjataso kun välillä sen paikalla toiseksi korkeimpana sarjatasona on ollut Druga Liga eli Puolan Kakkosliiga. Molemmat sarjatasot ovat olleet vanhempaan aikaan nimiltään Puolan 1. Divisioona/1-divisioona ja Puolan 2. Divisioona/2-divisioona. Maan korkein sarjataso oli ja on tietenkin Polska Liga joka tunnetaan tietenkin nimeltään Ekstraklasa Polskana eli Puolan Liigana.)

Sveitsin 2. Divisioona/2-divisioona: 1874 katsojaa (Tämä tietenkin on maan kolmanneksi korkein sarjataso välillä myös toisenakin sellaisena.)

Superettan: 3267 katsojaa (Tämä sarja ei länsinaapurimme osalta esittelyjä kaipaa kun sarjahan tietenkin on Ruotsin toiseksi korkein sarjataso heti Allsvenskanin jälkeen.)

Turkin Ykkösliiga: 4841 katsojaa (Tämä tietenkin oli aiemmin esitelty Turkin toiseksi korkein sarjataso.)

Kategoria e Pare: 369 katsojaa (Tämä oli Albanian aiemmin esitelty toiseksi korkein sarjataso.)

Valko-Venäjän Ykkösliiga: 522 katsojaa (Tämä oli Valko-Venäjän toiseksi korkein sarjataso. Tämä muodostettiin jossakin välissä maan historiaa uudempana aikana maan entisistä Jalkapallon 1. Divisioonasta/1-divisioonasta ja 2. Divisioonasta/2-divisioonasta. Sama juttu tehtiin myös Valko-Venäjän Kakkosliigan suhteen kun se muodostettiin tietenkin samalla tapaa hieman epämääräisen tuntemattomalla ajalla maan entisistä Jalkapallon 3. Divisioonasta/3-divisioonasta ja 4. Divisioonasta/4-divisioonasta.)

Moldovan Kansallinen Divisioona: 623 katsojaa (Tämä tietenkin oli Moldovan toiseksi korkein sarjataso aiemmin mainitusti.)

Segunda Liga: 668 katsojaa (Tämä oli Portugalin toiseksi korkein sarjataso eli Portugalin Kakkosliiga. Välillä tämäkin sarjataso on ollut vain maan kolmanneksi korkein sarjataso tai sulautunut Portugalin Liga Prohon/LigaProhon.

Välillä tämän alapuolella on ollut Terceira Liga tai Portugalin Kolmosliiga tai Portugalin Mestaruussarja eli Campeonato de Portugal jotka ovat olleet toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi korkein sarjataso maan historiassa.

Sen alapuolella on vielä tietenkin Nacional tai Campeonato Nacional eli Kansallinen Mestaruussarja tai Kansallinen Sarja ja minkä jälkeen alapuolella ovat Espanjan tapaan lukemattomat alemmat sarjat mistä puhun jonkun toisen kerran.

Alemmista Portugalin sarjoista puhuttaessa välillä maan divisioonat ovat lakkautettuja ja kun eivät ole niin ne ovat erittäin historiallisia aikoja huomioimatta aina olleet Portugalissa hyvin alhaisia sarjatasoja.)

RFL: 1028 katsojaa (Tämä on Venäjän Liiga, Venäjän Jalkapalloliiga tai Venäjän Palloliiga. Joskus myös Venäjän Ammattilaisliigana tämä sarjataso on mainittu. Välillä tämä on murheellisesti sotkettu olemaan edelleen IVY:n ajan ja Boris Jeltsinin ajan Venäjän korkein sarjataso, mutta nykyään ja jo Vladimir Putinin ajoista lähtien viimeistään tämä on ollut Venäjän kolmanneksi korkein sarjataso.

Nykyajan RFL muodostettiin vanhasta Venäjän Jalkapallon 2. Divisioonasta/2-divisioonasta.

Tätä ylempänä Venäjällä on Jalkapallon Venäjän Kansallisliiga tai lempinimeltään Jalkapallon Vysshaja erotuksena Venäjän Jääkiekon Vysshajasta jota on myös nimellä RFL2 kutsuttu Jeltsinin aikona tai IVY:n aikana joka on tunnettu myös vanhalta nimeltään eli Venäjän Jalkapallon 1. Divisioonana/1-divisioonana mistä se muodostettiin ja Putinin aikana myös Venäjän Kakkosvalioliigaksi.

Lopuksi on Venäjällä tietenkin nykypäivän Putinin RFL eli paremmin tunnettuna Jalkapallon Venäjän Valioliiga.)

PrvaLiga: 1039 katsojaa (Tämä on Slovenian Liiga jalkapallossa ja korkein sarjataso minkä alapuolella ovat toisinaan 1. SNL ja 2. SNL.)

Persha: 1248 katsojaa (Tämä on tietenkin aiemmin mainittu Ukrainan Ykkösliiga toiseksi korkeimpana sarjatasona.)

Näin ohimennen tuon vuoden osalta sanotusti myös Kreikan Jalkapallon Kakkosliigan sanottiin keränneen melko hyvät katsojaluvut kuten myös kolmannen sarjatason maassa, mutta tarkempia tietoja niistä ei löytynyt.

Tosin joskus niiden väitettiin olevan huonompia kuin vuonna 2006 milloin Kakkosliigaa Kreikassa olisi seurannut keskimäärin 1123 katsojaa.

[Piippu-Virtanen]

Puolassa jalkapallo on tosiaan ollut ammattimaista ja palkallista varsin kauankin.

Puolassa sarjajärjestelmät ovat menneet seuraavasti:

Ekstraklasa (Tämä tietenkin on alkuperäinen Polska Liga eli Jalkapallon Puolan Liiga korkeimpana sarjatasona. Nimi vaihtui sarjan osalta Ekstraklasaksi vuonna 2007 milloin vuoden 2008 Puolassa kuohui jalkapallon suuren korruptioskandaalin myötä aika paljonkin.)

Pierwsza Liga/Fortuna-Liiga/Puolan Ykkösliiga (Tämä tietenkin on toiseksi korkein sarjataso, mutta on välillä historiansa aikana ollut vain kolmanneksi korkein sarjataso kun tilalla on ollut Druga Liga eli Puolan Kakkosliiga. Vanhempaan aikaan tämän sarjan nimitys oli Puolan Jalkapallon 1. Divisioona/1-divisioona.)

Druga Liga/Puolan Kakkosliiga (Tämä tietenkin on kolmanneksi korkein sarjataso ja vanhempaan aikaan parhaimmillaan myös toiseksi korkein sarjataso. Vanhempaan aikaan tämän sarjan nimitys oli Puolan Jalkapallon 2. Divisioona/2-divisioona.)

Trzecia Liga/Puolan Kolmosliiga (Tämä tietenkin on neljänneksi korkein sarjataso ja vanhempaan aikaan parhaimmillaan myös kolmanneksi korkein sarjataso ja alimmillaan viidenneksi korkein sarjataso. Vanhempaan aikaan tämän sarjan nimitys oli Puolan Jalkapallon 3. Divisioona/3-divisioona.)

Czwarta Liga/Puolan Nelosliiga (Tämä tietenkin on viidenneksi korkein sarjataso ja vanhempaan aikaan parhaimmillaan myös neljänneksi korkein sarjataso ja alimmillaan kuudenneksi korkein sarjataso. Vanhempaan aikaan tämän sarjan nimitys oli Puolan Jalkapallon 4. Divisioona/4-divisioona.)

Okregowa/Liga Okregowa/Okregowa Liga/Klasa/Klasa Liga/Liga Klasa (Tämä on tietenkin normaalisti ollut kuudenneksi korkein sarjataso ja muutoin normaalisti ollut seitsemänneksi korkein sarjataso josta voisi käyttää nimitystä Puolan Piiriliiga tai Puolan Piirisarja Jalkapallon osalta. Tämä sama sarja tunnetaan myös ajoittain Puolan Voivodi-Liigana.)

Liga Klasa A/Klasa A (Tämä on tietenkin normaalisti ollut seitsemänneksi korkein sarjataso ja muutoin normaalisti ollut kahdeksanneksi korkein sarjataso. Tämä on korkein mahdollinen Puolan Paikallisen Sarjan tai Puolan Paikallisliigan taso jalkapallossa.)

Liga Klasa B/Klasa B (Tämä on tietenkin normaalisti ollut kahdeksanneksi korkein sarjataso ja muutoin normaalisti ollut yhdeksänneksi korkein sarjataso. Tämä on toiseksi alin mahdollinen Puolan jalkapallon sarjataso.)

Liga Klasa C/Klasa C (Tämä on tietenkin normaalisti ollut yhdeksänneksi korkein sarjataso ja muutoin normaalisti ollut kymmenenneksi korkein sarjataso. Tämä on alin mahdollinen Puolan jalkapallon sarjataso.)

Puolassa erikoistapaus sen eri sarjoissa on maan Jalkapallon 5. Divisioona/5-divisioona.

Silloin kun maassa sitä järjestetään se on ollut Liga Okregowan yläpuolella.

Lisäksi kun sitä järjestetään niin 5. Divisioonaan/5-divisioonaan Puolassa on sisällytetty vuoden 2007 jälkeen maassa mahdollisuus käyttää lakkautetuista divisioonasarjoista siihen kolme ensimmäistä eli 1. Divisioona/1-divisioona, 2. Divisioona/2-divisioona ja 3. Divisioona/3-divisioona sen alapuolella oleviksi ryhmäliigoiksi tai luokkaliigoiksi. Toisin sanoen siis Grupa Ligaksi ja Klasa Ligaksi nimityksillä 1, 2 ja 3 tai A, B ja C joita myös nimityksellä Liga Wielkopolska samoin alenevin numeroin tai kirjaimin on kutsuttu.

Toisaalta taas välillä 5. Divisioonaa/5-divisioonaa Puolassa on järjestetty vain valtavana omana sarjatasonaan ja silloin myös nimitystä Puolan Jalkapallon Vitosliiga/Viitosliiga on käytetty.

Sarjatasot voivat tippua ainakin teoriassa niinkin alas asti Liga Klasa C:n/Klasa C:n eli alimman sarjatason osalta kuin kolmanneksitoista tai neljänneksitoista saakka.

Kaikkiaan Puolan osalta vuonna 2015 tuli tiukennuksia eri palkkaluokkiin. Näistä kolmeen ammattilaisluokkaan tai sarjaan eli Zawodoween luettiin tuolloin kolme korkeinta sarjaan ja loput sarjat amatööriluokkaan tai sarjaan eli Amatorskieen.

Druga Ligassa tosin oli välillä pieniä palkkoja joillakin seuroilla, mutta silti aina oltiin vähintään puoliammattimaisen palkanmaksajan mittapuulla, keskimäärin erittäin ammattilaistason harjoittelutason pohjalla ja siinäkin sarjassa oli täyttä palkkaa maksavia seuroja kuten esimerkiksi Motor Lublin joka nykyisin pelaa Trzecia Ligassa tai Puolan Kolmosliigassa.

Yksikään pelaaja ei Druga Ligaan asti voinut viimeistään vuoden 2015 jälkeen olla siis amatööri kuten ei käytännössä pieneen ikuisuuteen ollut ennen sitäkään Puolan kolmella korkeimmalla sarjatasolla.