Vertaistukea futisisille

[Jonetsi]

Ei me varsinaisesti suunnitellakaan mutta harva täällä samassa seurassa koko uraa pelaa. Toki jos suunnitelmat toteutuu ja saa ikäluokat rullaamaan putken läpi niin miksei voi pelatakin. Tällä hetkellä tilanne on se että 11v11-joukkueita ei ole ollenkaan ja viimeistään 8vs8:n loppupäässä porukkaa alkaa siirtyä pois.

Onhan siellä hyvinkin vahva tuleva B-ikäluokka ja 2012 siirtyy myös 11v11 kentälle?

[Jonetsi]

...Tästä sellaista päivitystä että onneksi hommassa näyttää käyneen kuten toivoin, eli 3 päivää Eerikkilässä oman joukkueen kanssa isoilla minuuteilla suosikkipelipaikalla nosti fiilistä ja itseluottamusta ja ainakin itse sanoo jännittämisen helpottaneen. Omaan silmään myös peleissä rohkeampi ja treeneistä kotiin lähdettäessä hymyilevämpi ja puheliaampi..

Mahtava homma!

[Cornette]

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011496799.html

Olikos se tämä topikki vai se toinen junnuvalmennus, jossa ihmeteltiin maalivahtikuiskaajia? Forumistit tulivat yhdessä rintamassa tuomitsemaan ja väittivät että varppina on hyvä juttu siellä maalin takana kuiskailla pikkujunnulle.

Pikkujunioreiden peleissä törmään toistuvasti samaan hämmentävään näkyyn. Maalivahtina pelaavan pikkupelaajan isä tai äiti – yleensä isä – seisoo maalin vieressä ja antaa lapselleen ohjeita. Näen näitä tilanteita ehkä joka kolmannessa, vähintään joka neljännessä matsissa.

HJK:n kaupunginosatoiminnan päällikkö Mikko Taivassalo sekä Palloliiton eteläisen alueen seurakehittäjä Toni Räisänen tunnistavat saman ilmiön.

Molemmat sanovat, että näin ei saisi missään nimessä toimia.

”Vanhemmat ovat innoissaan, mikä ei ole koskaan huono asia. Perusohje kuitenkin on, että antaa lasten pelata. Vanhempien tehtävä on kannustaa ja valmentajien valmentaa. Peli on lasten leikki”, Palloliiton Räisänen sanoo.

”Mitä vähemmän lapsille tulee informaatiota eri suunnista, sen paremmin he pystyvät keskittymään itse asiaan ja nauttimaan pelistä”, Taivassalo HJK:sta toteaa.

Juniorivaiheen asiantuntijat sanovat, että tilanne on lapselle pedagogisestikin haastava, jos ohjeita tulee sekä valmentajalta että vanhemmalta.

”Maalin vieressä ohjeistavalta vanhemmalta voi tulla hyviäkin ohjeita, mutta se ei auta, jos vanhempi supattaa taustalta pelaajan korvaan ja pelaajan pitäisi keskittyä peliin, joka on edessä”, Taivassalo sanoo.

Pahimmassa tapauksessa vanhemman ja valmentajan antamat ohjeet ovat ristiriidassa keskenään.

Yrittäkää nyt helvetti lopettaa se pelien väkisin voittaminen ja keskittykää siihen kannustamiseen. Muistutuksena vielä kaikille forumisteillekin:

Pikkujunioreiden peleissä vanhempien tehtävä on vain ja ainoastaan kannustaa. Se tapahtuu vastakkaisella sivulla, jossa joukkueen vaihtoalue on – ei siis päädyssä maalin vieressä tai vaihtoalueen lähellä.

Ja

”Varsinkaan pelissä pienelle pelaajalle ei kannata ihan hirveästi antaa ohjeistusta. Antaa pelaajan yrittää ja epäonnistua, ja tehdä ratkaisut itse – eli antaa mennä vaan. Se on paras keino oppia peliä. Jatkuvasta ohjeistamisesta on harvoin hyötyä”, Räisänen opastaa.

Ja vielä

”Vanhemman tuki on tosi tärkeä, mutta se ei ole ohjeiden antamista. Lasten pitää saada itse yrittää ja kokeilla. 7–9-vuotiaille lapsille halutaan ylipäätään tuoda hyvin vähän asioita ja nekin ovat yksinkertaisia: opetellaan kuljettamaan ja suojaamaan palloa ja pitämään siitä huolta.”

”Mitä vähemmän vanhempi antaa ohjeita, sen parempi lapsen kannalta.”

[Kuqqen]

Itse olen sortunut etenkin ihan ekojen kertojen yhteydessä tuohon maalivahtikuiskaukseen. Oma taka-ajatus oli neuvoa yksittäisissä tilanteisssa ja kertoa säännöistä. Esim ihan pienenä ei tunnettu sääntöjä, mistä maalipotkun voi antaa, kenelle voisi avata, missä kannattaa sijoittua jne.

Joukkueen koutsi piti tätä myös hyvänä juttuna.

Nyt junnu on innostunut veskari, joten ei se hukkaan mennyt, vaikka jotain Hesarin toimittajaa tämä harmittaakin.

[Kossi Agassa]

Olikos se tämä topikki vai se toinen junnuvalmennus, jossa ihmeteltiin maalivahtikuiskaajia? Forumistit tulivat yhdessä rintamassa tuomitsemaan ja väittivät että varppina on hyvä juttu siellä maalin takana kuiskailla pikkujunnulle.

”Mitä vähemmän lapsille tulee informaatiota eri suunnista, sen paremmin he pystyvät keskittymään itse asiaan ja nauttimaan pelistä”, Taivassalo HJK:sta toteaa.

Juniorivaiheen asiantuntijat sanovat, että tilanne on lapselle pedagogisestikin haastava, jos ohjeita tulee sekä valmentajalta että vanhemmalta.

”Maalin vieressä ohjeistavalta vanhemmalta voi tulla hyviäkin ohjeita, mutta se ei auta, jos vanhempi supattaa taustalta pelaajan korvaan ja pelaajan pitäisi keskittyä peliin, joka on edessä”, Taivassalo sanoo.

Pahimmassa tapauksessa vanhemman ja valmentajan antamat ohjeet ovat ristiriidassa keskenään.

Yrittäkää nyt helvetti lopettaa se pelien väkisin voittaminen ja keskittykää siihen kannustamiseen. Muistutuksena vielä kaikille forumisteillekin:

Pikkujunioreiden peleissä vanhempien tehtävä on vain ja ainoastaan kannustaa. Se tapahtuu vastakkaisella sivulla, jossa joukkueen vaihtoalue on – ei siis päädyssä maalin vieressä tai vaihtoalueen lähellä.

Tuossa jutussahan puhutaan pelkästään vanhemmista, jotka menevät maalivahtikuistaajiksi. Meillä pojan joukkueessa sinne meni valmentaja (Kun pelurit olivat 5-6v. Nyt sinne ei enää mene kukaan), joka oli sitten maalivahdin tukena siellä. Ei sinne tullut kentän laidalta ohjeita, jotka olisivat sekoittaneet pelaajaa.

En silloin nähnyt tuossa silloin enkä näe vieläkään, että olisi toimittu jotenkin väärin. Ja jos olisi, niin sitten pitää myös aloittaa keskustelu, että myös ne "pelaajakuiskaajat" olisi pitänyt jättää laidalta/kentältä pois.

[DAF]

Nää lehtijutut jotenkin hämmentää ainakin näin kohtalaisen tiiviisti valmennuksessa mukana olevana ja pikkujunnujen pelejä - omia ja muiden - kolminumeroisen määrän vuodessa varsinkin pk-seudulla näkevänä. Kun ei tätä huutelua pelaajille ja vanhempien ohjausta tule niissä juurikaan vastaan tai jos tulee ~kaikki joukkueet puuttuvat siihen heti.

En tarkoita, etteikö tätä varmasti tapahtuisi, ja varmasti paljon riippuu seuroistakin, mutta Hesarin jne. juttujen sävy on useammassa jutussa ollut nyt "tapahtuu koko ajan kaikkialla". Omalla fiiliksellä seuroilla on nykyään selkeitä ohjeita asiaan ja näihin puututaan n. heti. Ns. joystickvalmennus nimenomaan peluuttajien osalta on oma ongelmansa, mutta siitähän näissä jutuissa ei ole kyse. Enemmän tuntuu, että toimittajat projisoivat omia kasarin-ysärin kokemuksiaan.

[Nigel Kugelschfeir]

No en mä ole törmännyt tuomareille huutelijoihinkaan mutta kai niitä on sitten. Itse vihellän joskus pojan futisstarttipelejä niin siellä noita katsomovalkkuja on kyllä. Kyseessä on kuitenkin 5veet että eihän ne edes näe paljon mitään ja se yksi edistyneempi kuitenkin tekee mitä haluaa. Vanhemman lapsen peleissä ei enää niin paljoa vanhempia näy edes.

[DAF]

Joo, ihan pienissä voi olla toki vähän toinen meno. Niistä ajoista on jo joku hetki eikä juuri tule katseltua.

[Gambinamiäs]

Nää lehtijutut jotenkin hämmentää ainakin näin kohtalaisen tiiviisti valmennuksessa mukana olevana ja pikkujunnujen pelejä - omia ja muiden - kolminumeroisen määrän vuodessa varsinkin pk-seudulla näkevänä. Kun ei tätä huutelua pelaajille ja vanhempien ohjausta tule niissä juurikaan vastaan tai jos tulee ~kaikki joukkueet puuttuvat siihen heti.

En tarkoita, etteikö tätä varmasti tapahtuisi, ja varmasti paljon riippuu seuroistakin, mutta Hesarin jne. juttujen sävy on useammassa jutussa ollut nyt "tapahtuu koko ajan kaikkialla". Omalla fiiliksellä seuroilla on nykyään selkeitä ohjeita asiaan ja näihin puututaan n. heti. Ns. joystickvalmennus nimenomaan peluuttajien osalta on oma ongelmansa, mutta siitähän näissä jutuissa ei ole kyse. Enemmän tuntuu, että toimittajat projisoivat omia kasarin-ysärin kokemuksiaan.

Sama.

Itse olen pari kertaa valmentajana ja joskus vanhempana mennyt joystickkaamaan veskaa jossain 6-7v peleissä, kun veska ei tajua milloin on maalipotku ja milloin pallo on heti pelissä, kun torjutun pallon laskee maahan. Nimenomaan siis kerron näitä, "nyt pallo on pelissä heti kun lasket sen maahan" ja "nyt on maalipotku eli viet pallon rangaistusaeluen reunalle koitat syöttää omille, ei ole pakko potkaista pitkälle vaan voit syöttää vaikka "mikaelille" kun hän on tuossa vieressä. Varmaan tämä on ihan väärin siihen verrattuna että aina torjunnan jälkeen kuvittelee saavansa potkaista maalipotkun ja vastustaja tekee viisi maalia näistä tilanteista.

Oikeastihan tuo olisi pelinohjaajan tehtävä, mutta aika harva oikeasti sanoittaa noita tilanteita nuorille pelaajille, varsinkaan ne 12-16v pelinohjaajat. Itse teen tuota jatkuvasti kun noita nassikoiden pelejä ohjaa/tuomitsee.

[turkistarhaaja]

Itse olen pari kertaa valmentajana ja joskus vanhempana mennyt joystickkaamaan veskaa jossain 6-7v peleissä, kun veska ei tajua milloin on maalipotku ja milloin pallo on heti pelissä, kun torjutun pallon laskee maahan. Nimenomaan siis kerron näitä, "nyt pallo on pelissä heti kun lasket sen maahan" ja "nyt on maalipotku eli viet pallon rangaistusaeluen reunalle koitat syöttää omille, ei ole pakko potkaista pitkälle vaan voit syöttää vaikka "mikaelille" kun hän on tuossa vieressä. Varmaan tämä on ihan väärin siihen verrattuna että aina torjunnan jälkeen kuvittelee saavansa potkaista maalipotkun ja vastustaja tekee viisi maalia näistä tilanteista.

Nykyään kun on maalikuljetus niin noissa pienten peleissä maalivahdille periaatteessa riittää sama yleisohje kuin muille pelaajille näiden saadessa pallon eli lähde kuljettamaan.

[Nigel Kugelschfeir]

Nuo kuljetukset on kyllä meidän peleissä jo unohdettu kun ei ketään kiinnosta eikä pelinohjaajat puutu mihinkään. 

[Valonheitin]

Joskus pienempiä veskareita olisi hieman syytäkin ohjata: oma poika oli hallissa pelatussa 5v5 pelissä maalissa ja huomasin kesken pelin, että maali oli tyhjä ja poikaa ei näy missään. Lähdin sitten etsimään häntä, niin kaveri istuikin pöntöllä, vessan ovi auki. Totesi vain, että homma on kontrollissa, kerta vessan ovi on auki ja täältä näkee kyllä maalille.

Nopea toimitus ja takaisin kustannuspaikalle ilman takaiskua, eihän tuossa nyt mitään ongelmaa ollut.

[Speirs]

Nää lehtijutut jotenkin hämmentää ainakin näin kohtalaisen tiiviisti valmennuksessa mukana olevana ja pikkujunnujen pelejä - omia ja muiden - kolminumeroisen määrän vuodessa varsinkin pk-seudulla näkevänä. Kun ei tätä huutelua pelaajille ja vanhempien ohjausta tule niissä juurikaan vastaan tai jos tulee ~kaikki joukkueet puuttuvat siihen heti.

En tarkoita, etteikö tätä varmasti tapahtuisi, ja varmasti paljon riippuu seuroistakin, mutta Hesarin jne. juttujen sävy on useammassa jutussa ollut nyt "tapahtuu koko ajan kaikkialla". Omalla fiiliksellä seuroilla on nykyään selkeitä ohjeita asiaan ja näihin puututaan n. heti. Ns. joystickvalmennus nimenomaan peluuttajien osalta on oma ongelmansa, mutta siitähän näissä jutuissa ei ole kyse. Enemmän tuntuu, että toimittajat projisoivat omia kasarin-ysärin kokemuksiaan.

Samaa mieltä. Näistä jää aina vähän se kuva että valmentajan suusta joystickaaminen on ok, vaikka juuri se on se mikä vaatisi omankin kokemuksen mukaan enemmän puuttumista kuin vanhempien perseily.

[Yleis Turhailija]

Eli Mikko Taivassalo ja Toni Räisänen ovat täysiä hupiukkoja, joita ei kannata kuunnella. Forumisti-isä sen sijaan tietää parhaiten.

[Gambinamiäs]

Eli Mikko Taivassalo ja Toni Räisänen ovat täysiä hupiukkoja, joita ei kannata kuunnella. Forumisti-isä sen sijaan tietää parhaiten.

Hyvin luettu ""

Katsomovalmenns on perseestä ja esim omien junnujen joukkueissa, joita molempia jojotan ja toista myös apuvalmennan, kielletty, mutta esim ensikertalaisen 5-8v maalivahdin, joka saattaa helposti antaa sen viisi maalia laskiessaan pallon aina maahan, kun kuvittelee saavansa torjunnan jälkeen antaa maalipotkun, ohjeistaminen on kaikin puolin järkevää. Oikeasti tuo on pelinohjaajan homma, mutta kun sei ne teinit sitä tee.

edit. Itsekin olen sitä mieltä, että ongelmasta sai uutisen perusteella vähän turhan dramaattisen kuvan. Välillä itsekin puutun tälläiseen ohjeistamiseen kentän laidalla, kun vanhempi ohjeistaa vaikka avauspelaamisessa, sillä tiedän, että välillä harjoitellaan avaamalla kaikki lyhyenä ja kun vastustaja oppii sen, niin peli alkaa näyttämään aika vaikealta. Ja sehän on osin ideakin.

[ginikettu]

Eli Mikko Taivassalo ja Toni Räisänen ovat täysiä hupiukkoja, joita ei kannata kuunnella. Forumisti-isä sen sijaan tietää parhaiten.

Klubijunnuissa pyritään saamaan katsomosta valmentaminen nolliin. On eri asia jos siellä valmentaja tukee pelaamista kuin joku vanhempi ohjaa pelaamista. Osa valmentajista osaa herätellä ja ohjeistaa sieltä penkiltä käsin ihan riittävästi. Mutta suurelta osalta kyse on oppimisprosessista ja siinä katsomovalmentaminen ja ohjeistaminen tekemään jotain on yleisesti haitallista.

[DAF]

Eli Mikko Taivassalo ja Toni Räisänen ovat täysiä hupiukkoja, joita ei kannata kuunnella. Forumisti-isä sen sijaan tietää parhaiten.

Said no one ever, ainakaan tässä ketjussa?

Ihan oikeassahan he sisällöllisesti ovat, mutta jutun oleellinen kohta lienee "Taivassalo kertoo, että viestiä liikaa lapsiaan ohjaavista vanhemmista ei onneksi tule paljoa." Hesarin otsikosta ja juttufrekvenssistä saa taas täysin toisenlaisen kuvan.

Tervetuloa toki YT keskustelemaan näistä teemoista tänne enemmänkin trollionelinerin lisäksi.

[Jonestown]

Laitetaan vaikka tänne, niin ei ehkä mene pelkästään vanhojen aikojen pihapelien nostalgiseksi muistelemiseksi.

Poika 10v on innostunut futisharrastuksestaan, pelit ja treenit sujuu, henkilökohtaista kehitystä tapahtuu ja motivaatio pysynyt koko ajan todella korkealla. Liikunnalliselle tyypille nykyiset 2-3 futistreeniä viikkoon + pelit ei oikein riitä, vaan on tässä kaikenlaista muutakin harrastettu. Koulussakin pelaavat jne.

Ns. pihapelithän on tosi jees ja kyllähän poika käy kavereidensa kanssa tuossa läheisellä kentällä pelaamassa, mutta näkemykseni on, että aika eri jutusta on kyse verrattuna siihen kun minä kivikaudella itse junnuna kävin kavereiden kanssa pelaamassa. Siellä ehkä vedetään muutama veto maalia kohti ja kokeillaan jotain pikkukikkoja, kunnon peliä ei oikein saada aikaan vaikka joku 8 tyyppiä olisi paikalla. Se on sellaista sosiaalista jutustelua, eikä siinä mitää, tärkeää on sekin.
Viimeistään puolen tunnin kohdalla joku kaivaa puhelimen esiin ja sitten katsotaankin hyvyssä lykyssä jotain superskills futisvideoita, mutta usein kyllä jotain aivan muuta aivomädätystä. Homma jotenkin kuivuu siihen.

Eli periaatteessa "omatoimista harjoittelua ja pelaamista" on, käytännössä eipä juurikaan.

Vähän kunmallistahan se on, että jos poika tulee mielellään mun kanssa vähän potkiskelemaan ja se on urheilullisempi ja liikunnalisempi tapahtuma kuin samanikäisten kavereiden kanssa.

Tunnistaako joku tämän, kai tätä nyt ilmiöksi voisi sanoa? Oletteko tehneet asialle jotain? Jotenkin aktiivisemmin osallistunut junnujen pihapelien järkkäilemiseen tai muuta vastaavaa?

Vähän kai ässä on jotain yhteiskunnallista eriytymistä havaittavissa kun kentän yhdellä laidalla on tätä hengailupelailua ja toisella sitten joku Fuse tai sen kaltainen toimija yksityisopettaa nuoria lahjakkuuksia.

[ginikettu]

Näitä tavoitteellisia junnuja kun on katsonut, niin monella on yksityisopetusta ja monella taas itsestä lähtöistä pihapeliä. Jälkimmäisessä vaatii sen, että tekee itse pallon kanssa vaikka mitä vaikka kaverit vierellä ei olisi niin hyvin mukana ja parhaimmassa tapauksessa kannustaa kavereita mukaan ja jos ei lähde niin työntää itsensä vanhempiaan haastamaan. Positiivisimmat näistä hakevat peliseuraa kaikesta mikä on kannustavalla asenteella. Tuossa 10+ iässä alkaa tosin noilla tavoitteellisilla olla pelejä ja treenejä niin paljon, ettei aika riitä enää lorvimaan nurkissa ja käyvät paljon joukkuekaverien kanssa vähän kauempana pelailemassa.

E. Mutta tosiaan aika harva on sellainen joka ihan itse menee skillailemaan ja harjoittelemaan ilman vastaavia kavereita. Näitä on.

[Raian]

Täällä aikalailla sama tilanne. Pojalla on hyvät lähtökohdat urheiluun, motivaatiotakin omaan tekemiseen. Futiksen seurana on pesis ja sähly.

Usein näyttää siltä, että melkein mitä vain nuo pihalla tekevät, niin jossain vaiheessa joku tollo kaivaa puhelimen esille. Se puhelin pitää ottaa esiin trampalla ja hippaleikeissäkin.

Meillä on verrattain tiukat säännöt puhelimelle ajan ja ikärajojen suhteen. Naapurit sen sijaan...

[loivanousu]

Poika 10v on innostunut futisharrastuksestaan, pelit ja treenit sujuu, henkilökohtaista kehitystä tapahtuu ja motivaatio pysynyt koko ajan todella korkealla. Liikunnalliselle tyypille nykyiset 2-3 futistreeniä viikkoon + pelit ei oikein riitä, vaan on tässä kaikenlaista muutakin harrastettu. Koulussakin pelaavat jne.

Tunnistaako joku tämän, kai tätä nyt ilmiöksi voisi sanoa? Oletteko tehneet asialle jotain? Jotenkin aktiivisemmin osallistunut junnujen pihapelien järkkäilemiseen tai muuta vastaavaa?

Vähän kai ässä on jotain yhteiskunnallista eriytymistä havaittavissa kun kentän yhdellä laidalla on tätä hengailupelailua ja toisella sitten joku Fuse tai sen kaltainen toimija yksityisopettaa nuoria lahjakkuuksia.

Meillä on aika tarkkaan sama tilanne pojan ikää myöten. Meidän kylällä poikien omatoiminen kentälle meno on hyvin satunnaista (verratuna omiin aikoihin jolloin siellä oltiin kesät ja talvet), vaikka tekonurmikenttä on lyhyen kävely-/fillarimatkan päässä. Toki kylän joukkue on harraste-/haastetasolla, joten täten kovin montaa muuta futikseen oikeasti innostunutta ei pojan joukkueesta löydy. Ja vapaaehtoisia meillä päin ei löydy kunnolla edes futiksen pyörittämiseen (itse valmennuksessa mukana), joten kaikki muu pelien järkkäily tms. ei ole käynyt edes mielessä.

Me harjoitellaan täten kahdestaan / perheen voimin: treenien päälle (3 krt / vko) keskimäärin 1*45-60 min pk / pitkä pk-lenkki, 1*kuntopiiri, 1* yhdessä harjoittelu kentällä pallon kanssa. Toki pelit ja vuodenaika vaikuttaa kokonaisuuteen. Esim. kesällä ollaan kentällä kahdestaan useamminkin ja lumisena talvena hiihto on isommassa roolissa. Tarpeellinen lepo ja oikea ravinto kuuluu vahvasti kokonaisuuteen. Ja koulunkäynti on prio 1. Puhelin on pelkkä viestiväline, satunnainen futisklippien katsominen kotona on poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Yhteiskunnallinen eriytyminen on ihan selvä omiin junnuvuosiin verrattuna. Karkeasti yleistäen: jos nykyään haluat varmistaa, että lapsesi oppii koulussa ja harrastuksessa mahdollisimman hyvin niin ole vahvasti mukana molemmissa mikäli mahdollista (aika, osaaminen). Toki, jos tililtä löytyy ns. pitoa niin voihan tuota myös yksityistää, eihän siinä.

[Nigel Kugelschfeir]

Aika samanlaista se meillä on että ei kavereiden kanssa paljoa pallon kanssa tehdä mutta ihan mielellään ottaa pallon mukaan jos lähtee perheen kanssa ulos. Pikkuveljestä saa jo kuitenkin peliseuraa ja toisaalta kun on tyttö niin ei muutkaan niin paljoa tee niin tärkeintä on se että fysiikka on kunnossa. Kuitenkin pelihaluja on ja lähtee kyllä ihan mielellään tuurailemaan eri tapahtumiin kun vaan pyydetään. Leireillä käydään ja osallistutaan kaikkeen mitä seura tarjoaa. Seurassa on vähän hankalaa kun nykyinen valmentaja lopettaa eikä niin paljoa enää kiinnosta joukkueen toiminta. Seuraavan valmentajan kanssa ollut vähän haasteita kun valittu valmentaja ilmoitti ettei tulekaan ja jouduttiin rekryämään vielä toinen.


Tosiaan kaikki aktiviteetti ulkona loppuu siihen kun joku kaivaa sen puhelimen esille.

[suomiveto]

Laitetaan vaikka tänne, niin ei ehkä mene pelkästään vanhojen aikojen pihapelien nostalgiseksi muistelemiseksi.

Poika 10v on innostunut futisharrastuksestaan, pelit ja treenit sujuu, henkilökohtaista kehitystä tapahtuu ja motivaatio pysynyt koko ajan todella korkealla. Liikunnalliselle tyypille nykyiset 2-3 futistreeniä viikkoon + pelit ei oikein riitä, vaan on tässä kaikenlaista muutakin harrastettu. Koulussakin pelaavat jne.

Suuremmissa kaupungeissa on kesäisin ainakin kaikenmaailman futis-/urheiluleirejä.

[TexMex]

Olisko mahdollista saada tietoa mitä järkeä fysiologisesti on esimurrosikäisten lenkkeilyssä? Me ei olla sitä tehty, mutta olen toki valmis kääntämään takkia, jos löytyy parempaa tietoa. Itse olen käsittänyt, että lasten aerobinen kestävyys ja hapenottokyky kehittyvät aikuisiin verrattuna hyvin eri tavalla ennen murrosikää, ja kuntopohjaa parannetaan ennen kaikkea intervallitreenityyppisillä harjoitteilla (olkoot ne vaikka hippaleikkejä) lyhyillä palautusajoilla. Lisäksi keskiössä on koordinaatio- ja plyometriset harjoitteet, kun hermoston kehityksen herkkyyskausi on kuitenkin 7-12 vuotiaana.

[Takatasku]

Olisko mahdollista saada tietoa mitä järkeä fysiologisesti on esimurrosikäisten lenkkeilyssä? Me ei olla sitä tehty, mutta olen toki valmis kääntämään takkia, jos löytyy parempaa tietoa. Itse olen käsittänyt, että lasten aerobinen kestävyys ja hapenottokyky kehittyvät aikuisiin verrattuna hyvin eri tavalla ennen murrosikää, ja kuntopohjaa parannetaan ennen kaikkea intervallitreenityyppisillä harjoitteilla (olkoot ne vaikka hippaleikkejä) lyhyillä palautusajoilla. Lisäksi keskiössä on koordinaatio- ja plyometriset harjoitteet, kun hermoston kehityksen herkkyyskausi on kuitenkin 7-12 vuotiaana.

Itse "valmensin" 1000 metrin piirimestarin ja Suomen top10:ssä, ihan sillä, että poika harrasti kaikkea mahdollista mihin vaan aikataulu venyi, kulki treenimatkat ja koulumatkat pyörällä jne. Valmensin siis häntä yleisurheilussa, eikä me koskaan treeneissä juostu 200 m pitempiä matkoja ja muutenkin painopiste oli lyhyissä matkoissa ja hypyissä. Pitkiä oikeastaan vain kisoissa, keväällä jokunen maastojuoksu ja kesällä sitten radalla muuta 1000 m kisa. Ei siitä silti tullut yleisurheilijaa, eikä jalkapalloilijaa, tuli painonnoston junnu-SM-mitalisti ja kiekkoa pelasi junnuissa SM-tasolla.