Vertaistukea futisisille

[Päävalmentaja]

Meillä vanhimman lapsen kohdalla ei ole kyse siitä, että pitäisi päästä kilparyhmään. Ei hän sinne missään nimessä kuulu. Lähinnä ongelma on, että joukkueessa on paljon lapsia, jotka kyllä siellä pärjäisivät, mutta eivät koskaan pääse yrittämään. Jäävät paitsi positiivisesta kierteestä yms. Jos meidän vanhin lapsi pääsisi edes pari kuukautta pelaamaan keskitasolla kavereidensa kanssa, niin uskon, että motivaatio kasvaisi valtavasti. Eikä se ole taidoista kiinni. Yhteen turnaukseen (kolmen vuoden aikana) pääsi seuraavalle tasolle pelaan, kun asiasta keskustelin valmentajan kanssa. Ei erottunut muista hyvässä eikä pahassa. Mutta valmentaja ei ollut tätä edes katsomassa.

Yleisesti seurojen tulisi saada lapset harjoittelemaan vapaa-ajalla, sillä siellä suurin osa kehityksestä tapahtuu. En usko, että siitä hirveästi ollaan erimieltä. "Kiinteät" tasoryhmät eivät tätä mielestäni edesauta.

OK, ei kilparyhmään, mutta ilmeisesti kuitenkin nykyistä ryhmää ylemmällä levelillä.

Miksi seurojen pitäisi jotenkin järjestää vapaa-ajalla harjoittelu? Nappikset jalkaan ja kentälle vaan. Viestiä jengin whatsappiin, jos haluaa kavereita mukaan.

Vielä edittinä: Oletko tämän 3 vuoden aikana pyytänyt uutta mahdollisuutta? Tai kysyitkö, miksi hyvin meneen turnauksen jälkeenkään ei ole saanut uutta saumaa? Tai mitä pitäisi parantaa, jotta uusi sauma tulisi?

[Josses]

OK, ei kilparyhmään, mutta ilmeisesti kuitenkin nykyistä ryhmää ylemmällä levelillä.

Miksi seurojen pitäisi tämä jotenkin järjestää? Nappikset jalkaan ja kentälle vaan. Viestiä jengin whatsappiin, jos haluaa kavereita mukaan.

Lapsia on hyvin hankala jakaa taitotason perusteella kiinteisiin ryhmiin. Ääripäät on helpompi poimia jakamisen ajan hetkellä, mutta keskiosassa on paljon hyvin samalla taitotasolla varustettuja lapsia. Nämä jaot omien kokemusten mukaan ovat varsin pysyvät, vaikka pelaajien kehittymisessä tapahtuu eroja. Itse kaipaisin, että nämä pelaajat saisivat kokemuksia eri ryhmistä, sillä valmennuksenlaatu ja ympäristötekijät eivät ole samat kaikissa ryhmissä. Vanhimman lapsen osalta hyvä steppi olisi, että hän saisi olla seuraavan tason ryhmässä 33% ajasta ja loput 67% tuolla nykyisellä tasolla. Veisi hänen kohdallaan kehitystä varmasti valtavasti eteenpäin. Mitään taidollista tai muuta syytä ei mielestäni ole etteikö hän pärjäisi tuolla seuraavalla tasolla.

Nykyinen malli painaa suuren osan lapsien itsetuntoa alas. Vanhin lapsi ei halua lähteä suurimman osan joukkuekavereiden kanssa pelaamaan vapaa-ajalla, koska dissaavat väärään ryhmään kuulumisesta, epäonnistumisista yms. Tästäkin olen mainittu seuralle. Kaikki jalkapalloon liittyvä vapaa-ajan harjoittelu vanhimman lapsen kanssa vaatii aina aikuisen mukaan (pois lukien muutamat luontaiset kaverit) ja sitä pyritään tekemään vähintään kerran viikossa jalkapalloharjoitusten jälkeen. Muut harrastukset vievät myös sen verran aikaa, että aina ei voi olla nappikset jalassa. Lähinnä toivoisin, että seuratoiminta olisi sellaista, että lapset kokevat onnistumisen iloa ja haluavat tehdä asioita myös harjoitusten ulkopuolella. Lisätään vielä, että vanhin lapsi liikkuu reilusti yli 20h per viikko, kun mukaan lasketaan harrastukset, vapaa-aika ja arkiliikunta.

[Valonheitin]

OK, ei kilparyhmään, mutta ilmeisesti kuitenkin nykyistä ryhmää ylemmällä levelillä.

Miksi seurojen pitäisi jotenkin järjestää vapaa-ajalla harjoittelu? Nappikset jalkaan ja kentälle vaan. Viestiä jengin whatsappiin, jos haluaa kavereita mukaan.

Vielä edittinä: Oletko tämän 3 vuoden aikana pyytänyt uutta mahdollisuutta? Tai kysyitkö, miksi hyvin meneen turnauksen jälkeenkään ei ole saanut uutta saumaa? Tai mitä pitäisi parantaa, jotta uusi sauma tulisi?

Tuskin kukaan ajattelee, että seurojen pitäisi järjestää vapaa-ajalla harjoittelu? Tietenkin lasten pitää itse haluta ja järjestää se, mutta esimerkeillä, kannustamalla ja aivopesulla on kuitenkin iso merkitys. Mielestäni tämä kuuluu ihan olennaisena osana lasten valmennukseen.  

[Josses]

Vielä edittinä: Oletko tämän 3 vuoden aikana pyytänyt uutta mahdollisuutta? Tai kysyitkö, miksi hyvin meneen turnauksen jälkeenkään ei ole saanut uutta saumaa? Tai mitä pitäisi parantaa, jotta uusi sauma tulisi?

Viime talvena nuoremmasta ikäluokasta pyydettiin tuuraajia vanhimman lapsen paremman ryhmän peleiihin ilman, että omasta joukkueesta olisi kyselty alemman tason pelaajia. Tämä tuli selville, kun olisin voinut ilmoittaa nuoremman lapseni sinne pelaan, mutta en vanhempaa kyseissä joukkueessa pelaavaa lasta. Kävin juttelemasta tästä valmentajan kanssa, että eikö oman joukkueen pelaajia priorioida näissä, niin vastauksena oli tyyliin, että he eivät ole tarpeeksi hyviä ja sekoittavat parempien pelin. Tuossa kohtaa alkaa rakentavan keskustelun ainekset loppumaan. Edit: Lisätään vielä, että tuossa oli kyse ihan harjoituspelistä.

[gv39]

Erään ei ihan pienen kyläseuran*toimintaa seuranneena yli 20 vuotta voin todeta, että loppupelissä kysymys valmentajasta.
Tarvittavien kurssin käyminen on hyvästä, mutta se persoona, missio ja käytöstavat ovat ratkaisevia.

Aikoinaan oman superjunnun vastuuvalmentaja "tylysti" jakoi poikia eikä oma junnu ollut parhaassa korissa, mutta
- nepotismiä ei ollut havaittavissa
- aina oli tietysti rajatapauksia, mutta jaot eivät olleet mitenkään käsittämättömiä
- pelaajia liikkui ryhmien välillä ja tarvittaessa apuja ohjattiin, että kokoonpanoja saatiin kasaan

Käytännön ja tunnetasolla homma olisi voitu hoitaa paremminkin, mutta aikuisena asiaa auttoi sulattamaan, ettei kyse ollut tahallisesta tylyydestä.

Valkulla oli harjoitus- ja pelitapahtumia paljon ja suunnitteli osin/suurimmalta osin kaikkien ryhmien harkkoja.
Uupumista oli havaittavissa. Eli asioilla on puolensa.

Sitten on vuosien kuluessa saanut tietoon varmoja tietoja uudempien sukupolvien joukkueista, niin tuota samaa se yleensä. Ei täydellistä, mutta oman alueen junnut ovat saaneet harrastaa lajia lähiseudullaan. Muutaman joukkueen osalta on ollut pahempaa, kuten kuosimon tapauksessa ja vielä pahempaakin.

Vielä havainto kultapossukerhon klikkiytymiskehitykseen. Jos ja kun aktiiviset ykkösjoukkueen vanhemmat ovat kentän reunalla ja omissa turnauksissa keskenään, niin tietysti sosiaalista liimaa ja me-henkeä syntyy.
*joukkueet siis itseohjautuvia ja vanhempi-vetoisia. Yleensä valkut eivät ulkopuolisia, jojot ja taloudenhoitajat siis vanhempia.

[Päävalmentaja]

Tuskin kukaan ajattelee, että seurojen pitäisi järjestää vapaa-ajalla harjoittelu? Tietenkin lasten pitää itse haluta ja järjestää se, mutta esimerkeillä, kannustamalla ja aivopesulla on kuitenkin iso merkitys. Mielestäni tämä kuuluu ihan olennaisena osana lasten valmennukseen.  

Juurihan tuossa ylempänä sanottiin, että seurojen pitäisi saada lapset treenaamaan omalla ajalla. Ja perään esimerkki, missä oli ilmoitettu seuralle oman ajan treeneissä tapahtuneista asioista (nämä sinänsä tosi ikäviä keissejä ja toivottavasti kiusaaminen saatu kuriin).

Tottakai on hyvä, jos seurakin kannustaa omatoimiseen tekemiseen, mutta ei kai se treenaaminen nyt siitä voi jäädä kiinni, tuleeko seuralta joku kannustusviesti vai ei. Voi kai sitä ajatella vaikka niinkin päin, että on pelaajan vanhempana itse osa seuraa ja luoda kulttuuria siihen suuntaan, että porukka lähtisi yhdessä vapaa-ajallakin treenaamaan. Whatsappiin viestiä vaan (saa copypasteta suoraan): "Ollaan janipetterin kanssa menossa taas kentälle klo xx. Tervetuloa mukaan! Viimeks saatiin hyvät pelit pystyyn poikien kesken !!"

[kuosimo]

Vielä havainto kultapossukerhon klikkiytymiskehitykseen. Jos ja kun aktiiviset ykkösjoukkueen vanhemmat ovat kentän reunalla ja omissa turnauksissa keskenään, niin tietysti sosiaalista liimaa ja me-henkeä syntyy.
*joukkueet siis itseohjautuvia ja vanhempi-vetoisia. Yleensä valkut eivät ulkopuolisia, jojot ja taloudenhoitajat siis vanhempia.

Tämä on totta ja ymmärrettävää. Ja samoin tämä porukka on myös aloitteellisia varainkeruussa ja silloin luonnollisesti syntyy helpommin ajatus pienestä ekstrasta omalle porukalle (esim. ylimääräinen turnaus/talvisarja omalle porukalle joukkueen kassasta). Hyväksyn sen tietyssä määrin, mutta jos tuon porukan ulkopuolella olevat, myöskin varainkeruuseen ja peluuttamiseen osallistuvat, alkavat kysellä pelisäännöistä ja esittävät jopa toivomuksia niin tuon ensinmainitun ryhmän pitäisi kyetä avoimeen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun full hd -puolustusmoodin sijasta.

[ginikettu]

Tämä on totta ja ymmärrettävää. Ja samoin tämä porukka on myös aloitteellisia varainkeruussa ja silloin luonnollisesti syntyy helpommin ajatus pienestä ekstrasta omalle porukalle (esim. ylimääräinen turnaus/talvisarja omalle porukalle joukkueen kassasta). Hyväksyn sen tietyssä määrin, mutta jos tuon porukan ulkopuolella olevat, myöskin varainkeruuseen ja peluuttamiseen osallistuvat, alkavat kysellä pelisäännöistä ja esittävät jopa toivomuksia niin tuon ensinmainitun ryhmän pitäisi kyetä avoimeen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun full hd -puolustusmoodin sijasta.

Kyllä itse ainakin olin aika tarkka näistä, että kaikilla on avoimesti samat mahdollisuudet. Jo ihan verotuksenkin mielestä ja yhdistyslainsäädännön takia tässä pitäisi olla tarkkana. Joukkueelle kerätyt rahat on joukkueen rahoja ja jäseniä pitää kohdella yhdenvertaisesti.

[Valonheitin]

Juurihan tuossa ylempänä sanottiin, että seurojen pitäisi saada lapset treenaamaan omalla ajalla. Ja perään esimerkki, missä oli ilmoitettu seuralle oman ajan treeneissä tapahtuneista asioista (nämä sinänsä tosi ikäviä keissejä ja toivottavasti kiusaaminen saatu kuriin).

Tottakai on hyvä, jos seurakin kannustaa omatoimiseen tekemiseen, mutta ei kai se treenaaminen nyt siitä voi jäädä kiinni, tuleeko seuralta joku kannustusviesti vai ei. Voi kai sitä ajatella vaikka niinkin päin, että on pelaajan vanhempana itse osa seuraa ja luoda kulttuuria siihen suuntaan, että porukka lähtisi yhdessä vapaa-ajallakin treenaamaan. Whatsappiin viestiä vaan (saa copypasteta suoraan): "Ollaan janipetterin kanssa menossa taas kentälle klo xx. Tervetuloa mukaan! Viimeks saatiin hyvät pelit pystyyn poikien kesken !!"

Mielestäni siinä vain sanotaan, että seurojen pitäisi saada lapset treenaamaan omalla ajalla, mikä pitää paikkaansa. Ei, että seurojen pitäis tämä jotenkin järjestää.

Ja on ihan ok ilmoittaa seuralle, jos vapaa-ajalla kilpapelaajat naurekelevat muille. Tällaiset asiat on hyvä ottaa joukkueessa esille ja tämä on hyvä kohta antaa hieman asennekasvatusta. Olen saanut joskus jopa koulusta yhteydenoton, kun eri seurojen pelaajien välillä on ollut jotain kränää. Mielestäni nämä ovat kuitenkin asioita, joita pitää käydä seurankin sisällä läpi. Kasvatustyötähän valmentaminen osittain on.

[Päävalmentaja]

Mielestäni siinä vain sanotaan, että seurojen pitäisi saada lapset treenaamaan omalla ajalla, mikä pitää paikkaansa. Ei, että seurojen pitäis tämä jotenkin järjestää.

Ja on ihan ok ilmoittaa seuralle, jos vapaa-ajalla kilpapelaajat naurekelevat muille. Tällaiset asiat on hyvä ottaa joukkueessa esille ja tämä on hyvä kohta antaa hieman asennekasvatusta. Olen saanut joskus jopa koulusta yhteydenoton, kun eri seurojen pelaajien välillä on ollut jotain kränää. Mielestäni nämä ovat kuitenkin asioita, joita pitää käydä seurankin sisällä läpi. Kasvatustyötähän valmentaminen osittain on.

Yksittäisistä sanoista ja merkityksistä niiden takana voi vain arvuutella, mutta kyllä näistä jutuista yleisesti ottaen vähän sellainen fiilis välittyy, että seuroilta odotetaan jollain tavalla nykyistä enemmän vapaa-ajan harjoittelun mahdollistajana. Ehkä tämä on väärä käsitys.

Aika useassa seurassa kuitenkin aivan varmasti jo kannustetaan treenaamaan omalla ajalla, niin mitä se sitten voisi sen lisäksi konkreettisesti olla, jos odotetaan, että seurojen pitäisi saada lapset treenaamaan omalla ajalla ?

(Kiusaaminen on hanurista ja pitää saada loppumaan. Varmaan tapauskohtaista, onko siihen paras ratkaisu puuttua tilanteeseen samantien siellä kentällä, kertoa suoraan kiusaajien vanhemmille vai sitten eskaloida seuran kautta. Tai kaikkia näitä. Tämä kiusaamisjuttu on vähän huono ja ikävä esimerkki tähän keissiin, mutta yleisellä tasolla hieman vierastan sitä ajatusta, että seura olisi jotenkin vastuussa siitä, mitä joukkuetoiminnan ulkopuolella tapahtuu. Mutta kuten sanottu, vaikea ja ikävä aihe ja varmasti on tapauksia, missä tämä on oikea tapa toimia.)

[Josses]

Juurihan tuossa ylempänä sanottiin, että seurojen pitäisi saada lapset treenaamaan omalla ajalla. Ja perään esimerkki, missä oli ilmoitettu seuralle oman ajan treeneissä tapahtuneista asioista (nämä sinänsä tosi ikäviä keissejä ja toivottavasti kiusaaminen saatu kuriin).

Tottakai on hyvä, jos seurakin kannustaa omatoimiseen tekemiseen, mutta ei kai se treenaaminen nyt siitä voi jäädä kiinni, tuleeko seuralta joku kannustusviesti vai ei. Voi kai sitä ajatella vaikka niinkin päin, että on pelaajan vanhempana itse osa seuraa ja luoda kulttuuria siihen suuntaan, että porukka lähtisi yhdessä vapaa-ajallakin treenaamaan. Whatsappiin viestiä vaan (saa copypasteta suoraan): "Ollaan janipetterin kanssa menossa taas kentälle klo xx. Tervetuloa mukaan! Viimeks saatiin hyvät pelit pystyyn poikien kesken !!"

En tiedä kannattaako tähän vastata, mutta yritetään silti. En missään sanonut, että seurojen tulisi järjestää vapaa-ajalle jotain toimintaa. Lähinnä ajatus oli, että seurassa saadaan kasvatettua kipinää lajiin, että lapset ja harrastajat haluavat tehdä omaehtoista harjoittelua vapaa-ajalla. Meidän vanhimman lapsen kohdalla jalkapallossa tilanne on ollut päin vastainen ja vaati lähes aina vanhemman mukaan vapaa-ajan jalkapalloharjoitteisiin vaikka muissa lajeissa omaehtoinen harjoittelu onnistuu paljon itsenäisemmin.

[Gambinamiäs]

En tiedä kannattaako tähän vastata, mutta yritetään silti. En missään sanonut, että seurojen tulisi järjestää vapaa-ajalle jotain toimintaa. Lähinnä ajatus oli, että seurassa saadaan kasvatettua kipinää lajiin, että lapset ja harrastajat haluavat tehdä omaehtoista harjoittelua vapaa-ajalla. Meidän vanhimman lapsen kohdalla jalkapallossa tilanne on ollut päin vastainen ja vaati lähes aina vanhemman mukaan vapaa-ajan jalkapalloharjoitteisiin vaikka muissa lajeissa omaehtoinen harjoittelu onnistuu paljon itsenäisemmin.

Tuollaiset kiinteä tasoryhmä- tai -joukkuejaot, joihin ei voi omaehtoisella treenaamisella vaikuttaa eikä tehdä kierrrätystä treeneissä tai peleissä eikä sitäkautta anneta mahdollisuutta kokeilla ja näyttää eri tasoilla, on kyläl varmimpia motivaation tappajia. Kuten tuola juniorivalmennusketjussa on jo pitkään jauhettu, nämä liian aikaiset ja kiinteät tasoryhmät ja -joukkueet on ongelma ja osoitus valmennuksen kyvyttömyydestä.

[Päävalmentaja]

En tiedä kannattaako tähän vastata, mutta yritetään silti. En missään sanonut, että seurojen tulisi järjestää vapaa-ajalle jotain toimintaa. Lähinnä ajatus oli, että seurassa saadaan kasvatettua kipinää lajiin, että lapset ja harrastajat haluavat tehdä omaehtoista harjoittelua vapaa-ajalla. Meidän vanhimman lapsen kohdalla jalkapallossa tilanne on ollut päin vastainen ja vaati lähes aina vanhemman mukaan vapaa-ajan jalkapalloharjoitteisiin vaikka muissa lajeissa omaehtoinen harjoittelu onnistuu paljon itsenäisemmin.

Ehkä nyt ymmärrän paremmin mistä kyse (tai sitten en edelleenkään). Jos toiminta on johtanut noin pahasti innostuksen laantumiseen, niin ei kai nykyisessä seurassa kannata jatkaa päivääkään pidempään. Sen verran pahassa solmussa vaikuttaa tilanne olevan tämän keskustelun perusteella.

[LB44]

Mikään ei ärsytä niin kuin jojo tai jostain muusta syystä suosikkiaseman saaneen lapsen vanhempi, joka kertoo, että tämä on katos kilpaurheilua ja ettei tässä lajissa kyllä jää kukaan potentiaalinen huomaamatta kun ekoihin tähtitarhoihin ja urheiluluokille nyt pääsee kaikki joilla on mitään lahjoja. Samaan aikaan vertaat mielessäsi 3 kertaa viikossa 9-12v rondo- ja pelailukokoontumista siihen mitä samanikäiset tekee uinnissa, taitoluistelussa tai voimistelussa... eihän futis ole edes samalta planeetalta treeninä. Mutta sitä ei saa sanoa samaan aikaan, kun liiton sivuilta kopioidut ristinollat tekee kyllä pojista ammattilaisia. Siis niistä jotka valittiin 5v parempaan ryhmään syystä jota kukaan ei tiedä, kun valmentajakaan ei ollut niissä treeneissä paikalla oman 5-divaripelin takia.

Ja jos menet ihmettelemään miksi ei oma 20h omalla ajalla viikossa treenaava 180cm pitkä 13v poika mahdu kilvan peleihin, aina samat selitykset. Tai jos teet vaarantavan virheen ja sanot coachille että poika vois pelata loukin jälkeen pari peliä kakkosjoukkueessa. Sieltä ei enää takaisin sitten päästäkään. Coach on itse kuulema pelannut joskus jossain mutta puntille ei ole mennyt kun se hidastaa ja nopeutta ei ole treenannut kun se on synnynnäistä. Kestävyyttä on kuitenkin treenannut nuorena niin että aina tuli oksennus ja pyörtyikin, vielä moneen kertaan ja aina samaan paikkaan. 

On myös älytöntä miten valinnat on sidottu valmentajan egoon = jos pelaaja A ei päässyt ykkösjengiin ekana vuonna, niin eihän sitä voi nostaa kakkosjengistä vuoden päästä. Silloinhan valmentaja näyttäisi ihan urpolta ja nololta. Jos sitten tällainen pelaaja vaihtaa joukkuetta ja homma toimii, valmentaja ei puhu hänestä koskaan. Sanaakaan. Vanhempien keskuudessa voidaan ihmetellä, mitähän sille pojalle on tapahtunut kun pelaa nyt niin hyvin. No, pääasia että lähti, ettei vie muiden peliaikaa.

Nyt olisi muuten otollinen aika vuodesta, vielä vähän aikaa, mennä paikallisen kuppilaan tai nettiin etsimään 180cm pitkää, lihaksikasta naista, joka olisi halukas nopeaan toimintaa, niin että oma lapri olisi varmasti syntynyt Q1 ja omaisi nopean kasvuennusteen. Sillä ja kolmella ulkomaan turnauksella olisi aika varmaa, että seuraava suomalainen PL-pelaaja tulisi meidän perheestä. Tai siis seuraavat, koska huhti-toukokuuhan tulee joka vuosi.

Ei hätää, hyvin meillä menee ja lajissa on selkeitä kasvun merkkejä. Eteenpäin on menty. Ja jos se ei ole ihan varmaa ennen kesälomia niin heti elokuussa on Eerikkilän testitaahtuma, only for you 299€ ja siitä näkee montako tähteä enemmän oma lalspi saa kuin Litmanen aikanaan. Paitsi hei, eihän Litin testeistä ole puhuttu koskaan mitään.

[Josses]

Ehkä nyt ymmärrän paremmin mistä kyse (tai sitten en edelleenkään). Jos toiminta on johtanut noin pahasti innostuksen laantumiseen, niin ei kai nykyisessä seurassa kannata jatkaa päivääkään pidempään. Sen verran pahassa solmussa vaikuttaa tilanne olevan tämän keskustelun perusteella.

Luulen ja toivon, että lapsen itsetunnon kannalta pahin on jo ohi. Ollaan paljon käsitelty jalkapalloon liittyviä itsetuntoasioita kotona vuosien varrella ja itsetunto on yleisesti kasvanut onnistumisissa muissa lajeissa. Jalkapallo on lapselle tärkein laji sosiaalisessa mielessä, kun kaikki luontaiset kaverit lähialueelta harrastavat samassa seurassa. Kyseinen lapsi on itse halunnut jatkaa lajia kaikesta huolimatta ja tällä hetkellä menee ihan hyvillä mielin treeneihin, mikä tietenkin on tärkeintä. Mikään seuran vaihto ei tule kysymykseen, koska ei haluta kuskata eikä niissä ole noita lähialueen luontaisia kavereita. Päätettiin alkuvuonna, että katsotaan tämä kesäkausi, vaihdetaan talveksi eri pallopeliin ja ensi keväänä sitten punnitaan onko halua jatkaa jalkapalloa.

Edit: Veikkaan, että vähän sama homma kuin kuosimon lapsella, että meillä vanhin lapsi alkaa oleen hyväksynyt tilanteen, vaikkei tyytyväinen olekkaan, kun ei saa pelata kavereiden kanssa.

[Laeski]

Laitan tämän vain tähän jos joku muu vastuuvalmentaja miettii miten asian voisi hoitaa, itse olen vanhempainillassa sanonut että meillä jaetaan peliryhmät 3 kertaa vuodessa ja 8vs8 vaiheessa vähintään 3 pelaajaa per peliryhmä vaihtaa tasoa. Alkuun mietin että tällä on helppo perustella vanhemmille miksi pelaajien peliryhmä vaihtuu mutta jälkikäteen olen huomannut että tämä on erittäin hyvä työkalu itselle ja helpottaa apuvalmentajan, oman pojan tai jojon pojan liikuttamista ryhmää alemmaksi. Kun kaikille tämä sääntö on tehty selväksi niin kitinät ovat vähentyneet ja on pystynyt perustelemaan liikettä alaspäin että nyt kovasti duunia niin 4kk sisällä olet taas kilvassa ja ylös siirretyille että pitää jatkaa duunia. Lisäksi pitää muistaa kommunikoida että siirto alaspäin ei ole rangaistus vaan osa palloliitonkin linjaamaa pelaajapolkua jossa 25% peleistä pitäisi olla sellaisella tasolla jossa on pelin kingi.

[kuosimo]

Meillä ulkokauden ensimmäinen 2x30 min takana. Vaikka takkiin tuli jotain 1-15, niin eihän se ihan yhtä maalia sentään ollut. Poika ei paluumatkalla halunnut futiksesta puhua, mutta kehut hymyilytti ja nopeasti mieli muissa asioissa kuten kuuluukin.

Vastuuvalmentaja oli tänään peluuttamassa tätä joukkuetta ja onhan hän hyvä siinä työssään - vaatii paljon, ohjeistaa sopivasti ja kannustaa hyvästä suorituksesta. Vetää myös treenit usein yksin, joten kyllä hän kovan työn tekee, vaikka mielipiteissään onkin melko ehdoton.

Outoa oli tietysti, että viereisellä kentällä joukkueen toinen ryhmä pelasi kahdella vaihtomiehellä, kun meillä oli 6 ja kotiinkin oli jätetty 2. Edelleen ne muutamat haastepojat kyllä jaksaisivat pelata enemmän kuin puolet pelistä ja kotiin jätetyillä tulisi olla sama oikeus osallistua kuin muillakin. Tuumin kuitenkin, että väännöt on väännetty, tässä joukkueessa oli nyt tällaista ja koska kausi on maksettu niin nautitaan showsta pilkkuun asti. Mietin, että tämäkin on varmaan hyvä polku käydä pojalle.  2020 syntynyt pikkuveli aloitti juuri saman seuran  joukkueessa ja sieltä puuttuu kaikki toimihenkilöt, joten josko sitä vaikka hyppäisi sinne johonkin rooliin ja koittaisi vahtia sisäpiiristä ettei tämän joukkueen huonot käytännöt periydy sinne.

Edellä Laeskilta tuli hyvä käytännön vinkki, tuollaista avoimuutta soisi olevan kaikkialla.

[Schneider]

Nyt olisi muuten otollinen aika vuodesta, vielä vähän aikaa, mennä paikallisen kuppilaan tai nettiin etsimään 180cm pitkää, lihaksikasta naista, joka olisi halukas nopeaan toimintaa, niin että oma lapri olisi varmasti syntynyt Q1 ja omaisi nopean kasvuennusteen.

Terveiset täältä yöelämästä, ei näytä hyvältä, kohta ikkuna jo sulkeutuu tulevan lapsitähden hankkimisessa. Suomiviisaushan on jo ammoisista ajoista saakka tietänyt, että "jos ei juhannuksena heilaa ja nopeaa toimintaa, niin ei tule tähtifutaajaa" Voih, sentään... ei mitään paineita.. vuoden päästä uudestaan?

[Valonheitin]

Jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena, jos jono juhannuksena, niin paikka tähtitarhassa.

[Josses]

Laitan tämän vain tähän jos joku muu vastuuvalmentaja miettii miten asian voisi hoitaa, itse olen vanhempainillassa sanonut että meillä jaetaan peliryhmät 3 kertaa vuodessa ja 8vs8 vaiheessa vähintään 3 pelaajaa per peliryhmä vaihtaa tasoa. Alkuun mietin että tällä on helppo perustella vanhemmille miksi pelaajien peliryhmä vaihtuu mutta jälkikäteen olen huomannut että tämä on erittäin hyvä työkalu itselle ja helpottaa apuvalmentajan, oman pojan tai jojon pojan liikuttamista ryhmää alemmaksi. Kun kaikille tämä sääntö on tehty selväksi niin kitinät ovat vähentyneet ja on pystynyt perustelemaan liikettä alaspäin että nyt kovasti duunia niin 4kk sisällä olet taas kilvassa ja ylös siirretyille että pitää jatkaa duunia. Lisäksi pitää muistaa kommunikoida että siirto alaspäin ei ole rangaistus vaan osa palloliitonkin linjaamaa pelaajapolkua jossa 25% peleistä pitäisi olla sellaisella tasolla jossa on pelin kingi.

Hienoa kuulla esimerkki ja kokemuksia avoimesta sekä systemaattisesta tavasta käyttää joustavia tasoryhmiä! Lisää tällaista.

[Päävalmentaja]

Tätä tasoryhmäasiaa tullut mietittyä usein myös siltä kantilta, että onko jokaisen seuran pakko tarjota kaikille kaikkea (harraste, haaste, kilpa). Mitä jos esim. joku seura profiloituisi selkeästi harrastetasolle, treenit vaikka kerran tai max kaksi viikossa, välttämättä mitään sarjojakaan ei tarvitsisi pelata, vaan ehkä joku harrasteturnaus pari kertaa vuodessa voisi riittää? Kustannukset murto-osa "nykyisistä", ei paineita tai kitkoja tasoryhmistä jne. Ne, joilla kipinä tavoitteellisempaan harrastamiseen syttyisi, voisi siirtyä naapuriseuraan, joka vuorostaan profiloitunut vaikka selkeämmin kilpapuolelle. Tai päinvastoin.

Tuntuu, että moneen ongelmaan juurisyy on siinä, että kun halutaan tarjota kaikille kaikkea ja saman joukkueen sisällä ihmisillä tavoitteet futiksen suhteen ihan laidasta laitaan, niin lopputulos on sekasikiö, johon kukaan ei ole tyytyväinen. Jos yksi haluaa käydä kerran viikossa pelailemassa kavereiden kanssa minimikustannuksilla ja toisella tavoite päästä ammattilaiseksi eikä kustannuksilla mitään ylärajaa, niin mistä voisi edes teoriassa löytyä se kultainen keskitie, joka palvelisi molempia?

[Valonheitin]

Seurojen profilointi olisi hyvä asia, mutta isot pelaajamäärät tuovat seuroille tuloja ja on ymmärtääkseni myös yksi edellytys Palloliiton tukirahoille.

Toivottavasti joskus meillä päästäisiin malliin, missä olisi ilman kausimaksuja toimivia akatemioita, joihin valitaan pelaajat tiukkojen kriteerien perusteella. Mallissa pelaajat voisivat vaikka olla emoseuran kirjoilla, mutta akatemian kautta saisivat sitten enemmän laadukasta treeniä.

[bupa dukta]

Tätä tasoryhmäasiaa tullut mietittyä usein myös siltä kantilta, että onko jokaisen seuran pakko tarjota kaikille kaikkea (harraste, haaste, kilpa). Mitä jos esim. joku seura profiloituisi selkeästi harrastetasolle, treenit vaikka kerran tai max kaksi viikossa, välttämättä mitään sarjojakaan ei tarvitsisi pelata, vaan ehkä joku harrasteturnaus pari kertaa vuodessa voisi riittää? Kustannukset murto-osa "nykyisistä", ei paineita tai kitkoja tasoryhmistä jne. Ne, joilla kipinä tavoitteellisempaan harrastamiseen syttyisi, voisi siirtyä naapuriseuraan, joka vuorostaan profiloitunut vaikka selkeämmin kilpapuolelle. Tai päinvastoin.

Tuntuu, että moneen ongelmaan juurisyy on siinä, että kun halutaan tarjota kaikille kaikkea ja saman joukkueen sisällä ihmisillä tavoitteet futiksen suhteen ihan laidasta laitaan, niin lopputulos on sekasikiö, johon kukaan ei ole tyytyväinen. Jos yksi haluaa käydä kerran viikossa pelailemassa kavereiden kanssa minimikustannuksilla ja toisella tavoite päästä ammattilaiseksi eikä kustannuksilla mitään ylärajaa, niin mistä voisi edes teoriassa löytyä se kultainen keskitie, joka palvelisi molempia?

Samaa mieltä.

Yksi ongelma ainakin meidän lapsen ikäluokassa on se, että harrastetasolle ei meinaa saada oikeasti harrastetason pelejä. Esimerkiksi eilen piirin alimmalla tasolla tuli vastaan joukkue jota oli vahvistettu kolmella taso 1 joukkueessa pelaavalla pelaajalla ja oikeastaan kaikki siinä porukassa olivat ihan väärällä tasolla.
Aika äkkiä loppuu moti lapsilla kiertää näitä 10-0 pelejä. Liitto voisi tarjota yhden sarjatason katsottaisiin ne 10-6 heikointa porukkaa jotka saisivat sitten keskenään harjoitella. Aika järjettömiä pelejä oli eilen taas.

[Jortsukka]

Seurojen profilointi olisi hyvä asia, mutta isot pelaajamäärät tuovat seuroille tuloja ja on ymmärtääkseni myös yksi edellytys Palloliiton tukirahoille.

Toivottavasti joskus meillä päästäisiin malliin, missä olisi ilman kausimaksuja toimivia akatemioita, joihin valitaan pelaajat tiukkojen kriteerien perusteella. Mallissa pelaajat voisivat vaikka olla emoseuran kirjoilla, mutta akatemian kautta saisivat sitten enemmän laadukasta treeniä.

Palloliitto on puhunut kyllä profiloitumisesta, mutta juurikin sen seuratukimalli tukee päinvastoin kaikkia jotka liikuttaa massoja. Mitä isommat massat sitä enemmän tukea noin kärjistetysti. Esim. PKKU on hyvä esimerkki seurana joka on täysin keskittynyt kilpa-toimintaan ja aloittaa toimintansa vasta U12 vaiheessa. No tällöin seuran pelaajamassa on pienehkö ja päälle pelaajien "pitokyky" jota palloliitto painottaa todella paljon kriteereissään on 0%. Miksikö? Koska pelaajat tulevat vasta 11-12 vuotiaana PKKU:n. Jos siis haluaisit että seura saa isoimman tuen niin sitä enemmän saat mitä isompi massa ja mitä pidempään pelaajat pysyy siinä seurassa. Nämä molemmat asiat sotivat hyvin vahvasti profiloitumista vastaan koska:

- Jos haluat pyörittää seuraa joka keskittyy kilpatoimintaan vaikka U12 eteenpäin molemmat jäävät heikoiksi
- Jos haluat keskittyä seuraan joka pyörittäisi vaikka U12 saakka hyvää laadukas toimintaa ja siitä eteenpäin vain seura keskittyisi paikalliseen harrastamiseen ja ohjaisit parhaat pelaajat eteenpäin niin taas sinulla jää luu käteen

Parhaat tuet saat kun pyörität paikallista seuraa jossa on kaikki tasot pienestä isoihin ja et vahingossakaan ohjaa pelaajia seurastasi ns. kilpaseuroihin

Liitto siis puhuu yhtä, mutta toimii täysin toisin.

[Raimoton]

Tässä onkin jo päästy nauttimaan kentän laidalla hyvistä keleistä. Viikonloppuna on tiedossa taas pikkunappulan kanssa riitaa, kun pitää mennä harjoituksiin pitkähihaisissa ja pitkälahkeisissa.

Oli kyllä jäätävä keli tänään. Jotain hyvää sentään, että sade jäi ihan minimiin, mutta voi terve mitkä tuulenpuuskat ja viimat kävi. Vaikka mielestäni olin itsekin pukeutunut suhteellisen hyvin, niin pää jäätyi aivan pystyyn. Kylmää se oli meno kentälläkin alkuun ihme kyllä, tytöt jaksoivat kuitenkin pelata hienosti vaikka aivan jääkalikkana tulivat aina vaihtoon.

Tänään kentällä kyllä silti näki, että vaikka kuinka yrittää muistuttaa ja sanoa pukeutumisesta, niin välillä se menee kuuroille korville. Pelkkä pelipaita oli sellainen varustus kuin olisi tuulipuvulla mennyt Siperiaan.

No onneksi lämmintä näyttäis taas ens viikolla tulevan.