Vertaistukea futisisille

[Hegetsu]

Meillä seura joskus kartoitti vanhempien toiveita harjoitusten ajankohdista ja aika rajallisia ne slotit on arki-iltaisin. Pienessä päässä eli ne jotka tarvitsee kyydin ainakin talvisin treeneihin ei treenit oikein voineet alkaa ennen 17 ja toisaalta 19 jälkeen alkoi olla myöhäistä. Pienimmät alakoululaiset pystyivät aloittamaan lähikentillä 16 jälkeen mutta taas isommat ja yläkoululaiset eivät oikein ehdi edes lähikentille ennen 17.30. Talvikaudella kun kentät kauempana ja fillarilla ei päässyt niin yhtälö muuttui vielä hankalammaksi, meilläkin oli treenejä yläkoululaisille mitkä loppuivat 20.30 tai 21 ja himamatka julkisille vei sen 30-40 min.
Oto-valmentajien omat aikataulut taas aiheuttaa myös rajoitteita hommaan, koska usein heillä omat duunit ja ne tekee vaikeaksi päästä treeneihin kovin aikaisin tai jollekin vuorotyölaiselle sopi vain tietyt päivät mutta niinä päivinä kellon ajalla ei väliä eli usein homma on melkoista sovittelua ja tilkkutäkkiä löytää sopivia tai edes jotenkin toimivia vuoroja kaikille.

[vesikalja]

Täällä on futiskerho 4-6 vuotiaille klo 18-19 ja vaikuttaa ihan hyvin toimivan kyllä kaikille

" "
Jos junioria saa itsekseen kuljettaa, niin päiväkotipäivä on sen 8h + siirtymät. Siinä on pienelle pitkä päivä ennen treenejä ja voi alkaa aikaisinkin.

E. Kuten Ginikettu alla totesi niin toiveissa olisi ollut se yksi viikolla toinen viikonloppuna -malli, mutta niillä mennään mitä saadaan.

[Kossi Agassa]

Täällä on futiskerho 4-6 vuotiaille klo 18-19 ja vaikuttaa ihan hyvin toimivan kyllä kaikille

On kyllä monelle liian myöhään. Mutta ei noita hyviä vapaita aikoja vaan ole riittävästi.

Sanoisin, että klo 18-19 on arkena paras aika. Klo 17 alkaviin treeneihin saa lapsiperheissä mennä melkoisella sekunttiaikataululla(Työt loppuu klo 16, lapset pitää hakea päiväkodista ja kotona pitäisi vielä käydä syömässä), mutta yhtään myöhempään treenit ei voi kestää, että lapset ehtii ajoissa nukkumaan.

Viikonloppuissa on sitten se ongelma, että ihmisillä on kaikenlaisia menoja ja osallistujamäärät jäävät pienemmiksi.

[ginikettu]

" "
Jos junioria saa itsekseen kuljettaa, niin päiväkotipäivä on sen 8h + siirtymät. Siinä on pienelle pitkä päivä ennen treenejä ja voi alkaa aikaisinkin.

Päiväkoti-ikäisillä olisi hyvä että olisi vähintään toiset treenit vkl, koska todellisuudessa suurelta osalta lapsilta oppimisen kannalta kognitiivinen kapasiteetti on paljolti käytetty jo päiväkodissa. Osalla se sitten purkautuu kiukutteluna ja riehumisena, osalla sitten vaan ettei jaksa ihan niin täysillä olla mukana mitä olisi parhaimmillaan mahdollisuus.

[Kossi Agassa]

Päiväkoti-ikäisillä olisi hyvä että olisi vähintään toiset treenit vkl, koska todellisuudessa suurelta osalta lapsilta oppimisen kannalta kognitiivinen kapasiteetti on paljolti käytetty jo päiväkodissa. Osalla se sitten purkautuu kiukutteluna ja riehumisena, osalla sitten vaan ettei jaksa ihan niin täysillä olla mukana mitä olisi parhaimmillaan mahdollisuus.

Ja sillä on myös iso merkitys, että onko treenit arkena ma- vai pe-iltana. Loppuviikosta lapset ovat treeneissä selvästi väsyneempiä ja levottomampia.

Meillä ei lapsilla ole päiväkodi-iässä ollut jaksamisen kanssa suuremmin ongelmia, mutta vanhimmalla muksulla oli vaikeaa, kun meni ekalle luokalle kouluun. Silloin piti vain jättää treenejä suosiolla väliin, kun kaikesta näki, että nyt on kapasiteetti käytetty.

[DAF]

Kai se aika monen seuran arkipolitiikka on, että treeniajat alkavat pienemmistä ikäluokista. Käytännössä se on järkevin malli. Toki kun pienet eivät niin paljon pelaa jos ollenkaan, myös viikonloput käytössä paremmin. Yli kahdessa ohjatussa joukkuetreenissä viikkoon päikkyikäisillä nyt ei muutenkaan ole mitään järkeä.

[Nigel Kugelschfeir]

Täällä on taas täysi härdelli päällä kun talvisarja meni vähän heikosti. Vikan turnauksen aikaan osa oli pelaamassa vuotta vanhempien kanssa joiloin paikalle tulleet hävisi ihan pystyyn kun meillä oli aika sekajoukkue eri tasoilta paikalla. Nyt sitten jotkut vetäneet herneet nenään kun omat lapset joutui pelaamaan liian huonojen kanssa ja ovat nyt lähdössä. Huomenna palaveerataan jos löytyisi joku ratkaisu että herrasväki pysyisi tyytyväisenä. Joskus kyllä tekisi mieli viedä lapsi johonkin yksilölajiin niin ei tarvitse touhuta sekoilevien vanhempien kanssa. Nämä ei kuitenkaan ole niitä aktiivisimpia treenaajia eikä vanhemmatkaan koskaan osallistu mihinkään. Kun tyttöjoukkue kyseessä niin ei olisi paljoa varaa menettää pelaajia eikä harrastajia lajin parista niin ei tämä toiminta ainakaan sitä edistä.

[ginikettu]

Ja sillä on myös iso merkitys, että onko treenit arkena ma- vai pe-iltana. Loppuviikosta lapset ovat treeneissä selvästi väsyneempiä ja levottomampia.

Meillä ei lapsilla ole päiväkodi-iässä ollut jaksamisen kanssa suuremmin ongelmia, mutta vanhimmalla muksulla oli vaikeaa, kun meni ekalle luokalle kouluun. Silloin piti vain jättää treenejä suosiolla väliin, kun kaikesta näki, että nyt on kapasiteetti käytetty.

Niin perjantai-ilta on kyllä huonoin pienille koululaisille. Se mikä vielä maanantai-iltana menisi, niin monelle perjataina on jo päivällä tiukassa. Sitten kun osa on herkkiä väsymykselle, nälälle, säälle jne niin tasapainoilua tuo aina on. Paras omasta mielestäni olisi alkuviikosta pienille 17-18 (tai mieluiten aikaisemmin, mutta vanhemmille se ei toimi) tai sunnuntaina päivällä heti lounaan jälkeen tai aamupalan jälkeen. On ihan erilaista toiminta verrattuna iltapimeään kouluviikon päätteeksi.

[Laeski]

Täällä on taas täysi härdelli päällä kun talvisarja meni vähän heikosti. Vikan turnauksen aikaan osa oli pelaamassa vuotta vanhempien kanssa joiloin paikalle tulleet hävisi ihan pystyyn kun meillä oli aika sekajoukkue eri tasoilta paikalla. Nyt sitten jotkut vetäneet herneet nenään kun omat lapset joutui pelaamaan liian huonojen kanssa ja ovat nyt lähdössä. Huomenna palaveerataan jos löytyisi joku ratkaisu että herrasväki pysyisi tyytyväisenä. Joskus kyllä tekisi mieli viedä lapsi johonkin yksilölajiin niin ei tarvitse touhuta sekoilevien vanhempien kanssa. Nämä ei kuitenkaan ole niitä aktiivisimpia treenaajia eikä vanhemmatkaan koskaan osallistu mihinkään. Kun tyttöjoukkue kyseessä niin ei olisi paljoa varaa menettää pelaajia eikä harrastajia lajin parista niin ei tämä toiminta ainakaan sitä edistä.

Tää on aina jotenkin huvittavaa kun ensin valitetaan kun meidän petteri/Pirkko ei saa loistaa omassa joukkueessa ja sitten kun pari tähteä lähtee pois niin sitten on valitus kun joutuu pelaa huonojen kanssa ja sitten lähdetään toiseen samantasoiseen jengiin soittamaan kakkosviulua. Mitenköhän näissä saisi vanhemmille läpi että nyt on hyvä kun pääsee kannattelemaan joukkuetta ja ottamaan vastuuta

[Hegetsu]

Täällä on taas täysi härdelli päällä kun talvisarja meni vähän heikosti. Vikan turnauksen aikaan osa oli pelaamassa vuotta vanhempien kanssa joiloin paikalle tulleet hävisi ihan pystyyn kun meillä oli aika sekajoukkue eri tasoilta paikalla. Nyt sitten jotkut vetäneet herneet nenään kun omat lapset joutui pelaamaan liian huonojen kanssa ja ovat nyt lähdössä. Huomenna palaveerataan jos löytyisi joku ratkaisu että herrasväki pysyisi tyytyväisenä. Joskus kyllä tekisi mieli viedä lapsi johonkin yksilölajiin niin ei tarvitse touhuta sekoilevien vanhempien kanssa. Nämä ei kuitenkaan ole niitä aktiivisimpia treenaajia eikä vanhemmatkaan koskaan osallistu mihinkään. Kun tyttöjoukkue kyseessä niin ei olisi paljoa varaa menettää pelaajia eikä harrastajia lajin parista niin ei tämä toiminta ainakaan sitä edistä.

Toivotaan, että löytyy fiksuja ratkaisuja tässä tapauksessa. Meillä oli kanssa muutamia vanhempia joiden mielestä kaikki muut pelaajat olisi pitänyt vaihtaa parempiin joukkueessa paitsi oma lapsi mutta kuulunee lajin luonteeseen. Ja sitten oli muutama innokas peliaikojen kellottelija vaikka ei enää oltu "kaikki pelaa" maailmassa. Usein ongelma on siinä, että ollaan mieluummin pienessä roolissa voittavassa joukkueessa kuin suuressa roolissa hieman heikommassa joukkueessa ja sitten on kova tarve olla riittävän korkealla sarjatasolla ja ilmoittaudutaan kakkoseen vaikka jengillä ollut edellisenä syksynä vaikeuksia pärjätä kolmosessa ja sitten kevään alkuun pari peliä dunkkuun isoilla numeroilla ja kriisipalaveria pukkaa.

Välillä aina kaipailee jojo yms. juttuja mutta sitten muistaa kuinka paljon säätöä hommaan liittyyy ja on tyytyväinen että lapset on yksilölajeissa nykyisin.

[Nuorenanätti]

Aina joukkuejaot ovat vaikeita. Ei se "melkein samantasoinen" joukkue ole ongelma vaan se, että melkein kilpapelaaja pelaa ja treenaa harrastepelaajien kanssa. Joukkuetta sanotaan haastajiksi, vaikka oikeampi termi olisi haastavat. Tai vaikka pudokkaat.

[Nigel Kugelschfeir]

Saatiin nyt palaveerattua ja ainakin toisen pelaajan porukat vaikutti ihan yhteistyöhaluisilta edelleen.

Myös tuota mainittua YJ-kuvioita avattiin ja mun mielestä se vaikuttaisi ihan mielenkiintoiselta. Ensi kuussa päätetään, tuleeko sitä vai ei. Päätökset tehdään seuratasolla eli yksittäinen joukkue ei asiaan paljoa pysty vaikuttamaan. Jäädään odottelemaan tulevia kuvioita. Viiden seuran kanssa oli neuvotteluyhteys ja Koips valikoitui siksi että halusivat kaikki mukaan eikä pelkästään kasata mitään Dream teamia kilpatasolle.  Sinänsä mielenkiintoista että RCDE oli myös yksi noista mitkä hylättiin.

[Hegetsu]

Saatiin nyt palaveerattua ja ainakin toisen pelaajan porukat vaikutti ihan yhteistyöhaluisilta edelleen.

Myös tuota mainittua YJ-kuvioita avattiin ja mun mielestä se vaikuttaisi ihan mielenkiintoiselta. Ensi kuussa päätetään, tuleeko sitä vai ei. Päätökset tehdään seuratasolla eli yksittäinen joukkue ei asiaan paljoa pysty vaikuttamaan. Jäädään odottelemaan tulevia kuvioita. Viiden seuran kanssa oli neuvotteluyhteys ja Koips valikoitui siksi että halusivat kaikki mukaan eikä pelkästään kasata mitään Dream teamia kilpatasolle.  Sinänsä mielenkiintoista että RCDE oli myös yksi noista mitkä hylättiin.

Ihan hyvä jos YJ on seuratasolla eikä vain yhden ikä- tai peliryhmän juttu, näin siinä seuran tuki paremmin takana jos ongelmia tulee yksittäisissa ryhmissä. Sellainen vinkki, että kannattaa (kilpa)ryhmien osalta miettiä fiksua nimeämistä ettei se ala hiertämään jossain kohtaa eli niin että eri ikärymissä tulee eri seura ensimmäisenä yj:n nimessä.

[Jonetsi]

Ei kyllä RCDE ole ollut pöydällä missään kohtaa.

[Jortsukka]

RCDE ja PPS(jos nyt käsitin oikein joukkueet) yhteistyö kyllä kuulostaisi toimivalta, eikun...

[Nigel Kugelschfeir]

No oli sieltä kuulemma oltu yhteydessä mutta liekö sitten lyöty luuri suoraan korvaan. Sen verran pienet piirit kuitenkin että pakosta nuo kuviot kaikkien tietoon tulee.

[Dadcoach22]

10-vuotias pelaa pk-seudulla kasvattajaseuran kilpajoukkueessa ja on joukkueen edistynein pelaaja. Pohdin, milloin olisi järkevää hakeutua vielä kilpailullisempaan ympäristöön, jos tavoitteena on maksimoida yksilön kehitys.
Lapsuusvaiheessa suurin osa työstä pallon kanssa tehdään omalla ajalla, mutta kuinka tärkeää on, että jo nyt jokaisessa harjoituksessa vastassa ovat vähintään oman tasoiset tai paremmat pelaajat?
8v8-pelien myötä edistyneimmät pelaajat ovat alkaneet keskittyä tiettyihin seuroihin. Oletettavasti näissä ympäristöissä harjoittelu tapahtuu kovemmalla intensiteetillä, mikä voisi vauhdittaa kehitystä.

Huuhkajapolun analyysien mukaan suomalaiset pelaajat ovat jo 12-vuotiaana jäljessä kansainvälisiä verrokkejaan. Tämän voisi ajatella viittaavan siihen, että kehityksen kannalta kilpailuympäristöllä on suuri merkitys. Toisaalta tähtipelaajana pelaaminen tukee itseluottamusta, mutta liian helpot harjoitukset voivat hidastaa kehitystä. Missä vaiheessa pitäisi priorisoida kovempi kilpailu mukavuusalueella pelaamisen sijaan?

Mahdollisia vaihtoehtoja voisivat olla:

• Siirtyminen kilpailullisempaan seuraan
• Harjoittelu vanhemmassa ikäluokassa
• Lisäharjoittelu laadukkaammassa ympäristössä

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Missä vaiheessa kilpailullisemman ympäristön hakeminen on ollut oikea ratkaisu?

Itse näen että U12 vaiheeseen asti olisi hyvä pelailla kavereiden kanssa samassa lähialueen seurassa, turha lähteä liian aikaseen mopolla moottoritielle. Lisähaastetta tarjoan itse seuraavasti (tyttöpuolen joukkue)
1. Korkein mahdollinen taso omissa harjoituksissa
2. Osittainen harjoittelu ja pelaaminen vanhemman ikäluokan kanssa
3. Osittainen harjoittelu ja pelaaminen saman ikäluokan poikien kanssa
4. Jos ylläolevat ei riitä (ei ole tullut vielä vastaan) niin seuran vaihto kilpailullisempaan seuraan akatemiatasolle, ja katsotaan yhdessä sopivin vaihtoehto lapselle.

U13 vaiheessa sitten on varmasti saatu hyvät kokemukset muistot kavereiden kanssa touhuamisesta. Toki jos aivan ylikylän tyttö/poika niin sitten vaan varhaisemmassa vaiheessa kilpailullisempaan ympäristöön. Mutta harvassa nämä mestarit ovat, joiden tuota kannattaa oikeasti tehdä.

[TexMex]

...kun meni ekalle luokalle kouluun. Silloin piti vain jättää treenejä suosiolla väliin, kun kaikesta näki, että nyt on kapasiteetti käytetty.

Tässä muuten tärkeä nosto monelle aktiiviharrastajan vanhemmalle. Itse sain serkulta neuvon, että ole armollinen jaksolla koulun alku - syysloma, ja se tuli tarpeeseen. Treenejä jouduttiin jättämään hyvin nopeallakin aikataululla väliin ja ainoat kerrat, kun poika ilmoitti (lyhyellä varoitusajalla), että ei ole menossa turnaukseen. Lisäksi, kun käytännössä kaikki kaverit pelaavat samassa joukkueessa tämä oli tietysti uusi tilanne. OTO-valmentajana tämä aiheutti myös omat haasteensa. Noin syysloman aikaan tämä sitten loppui kuin seinään ja sen jälkeen treeni-innossa ei ole ollut hiipumisen merkkejä. Toki lapset ovat yksilöllisiä ja koulun alku kuormittaa eri tavalla loppuvuoden lapsia, mutta tärkeä nosto monelle vanhemmalle Kossilta.

[Jääpoiju]

Pitää myös osata erottaa sellainen "mä en jaksa, haluun pelata pleikkaa" -jänkkäys aidosta väsymisestä. Pienet esteet pitää yhdessä selättää,  kasvattaa sinnikkyyttä jota ei muuten tunnu mistään enää saavan.

Eri asia sitten jos ei jaksa olla koulussa, tehdä läksyjä ja näkee kaikessa että on energiat lopussa. Ja ehkä futikseen eniten liittyvä: jos vaan menee treeneihin ruikuttamaan ja pelleilemään, niin parempi jäädä kotiin ihan vanhemman luvalla.

[Nigel Kugelschfeir]

Ja tokihan se hyvä fyysinen kunto auttaa myös jaksamaan muussa elämässä. Etenkin jos on ADHD-taipumuksia niin sitä liikuntaa pitäisi olla paljon jotta olisi edes jossain vaiheessa väsynyt ja saisi unta.

[rivers]

Tässä vuosien varrella on huomannut kahta koulukuntaa lapsen kasvatuksessa eli esim. meidän taloudessa on linja että kun on valittu harrastus niin treeneihin mennään jollei olla kipeinä tai ole joku oikea force majoure tilanne. Toki äärimmäinen väsymys menisi sinne kategoriaan. Mutta aika monessakin perheessä, ihan tuttujen valmentajienkin perheissä, taas on linja että jos lapsi sanoo ettei halua mennä treenenihin niin sinne ei tarvitse mennä.

Tämä on mulle todella todella vaikea asia ymmärtää ja jollain tapaa hyväksyä. Käytännössä suurin osa lopettaneista niin pojista kuin tytöistä on perheistä jossa kasvatusasenne on tämä jälkimmäinen... Enkä sano että se on väärä ja varmasti usein lopettamiseen on ihan oikea järkevä syy.

[Speirs]

Jokaiseen tapahtumaan mennään, kauden jälkeen voi lopettaa halutessaan lajin.

Yhden kerran sanoi lapsi, ettei jaksa. Olihan se uskottava, jos tuolta tuntuu kerran tuhannesta lähdöstä.

[Hegetsu]

Valmentajan ja jojon pitää myös nähdä se kuinka paljon tapahtumia kannattaa missäkin vaiheessa olla tai oikeastaan tämä olisi hyvä olla kirjoitettuna auki seuran valmennuslinjassa jolloin sen noudattaminen on kaikille helpompaa.

Yläkoululaisten osalta kun koulu alkaa viedä aikaa itse suosisin myös autonomista harjoittelua mikä ei ole niin paljoa paikkaan tai aikaan sidottua erityisesti talvikaudella, meillä vanhemman lapsen jengissä mentiin aikapaljon näin talvikaudella ja taas nuoremman lapsen jengissä osa vanhemmista vaati "ohjattuja" treenejä koska "valmentajalle maksetaan kuitenkin" eli siellä mentiin sitten ei-autonomisen treenien kanssa talvisin. Autonomisen treenamisen pyörittäminen vaatii tietysti pelaajien (ja vanhempien) sitoutumista mutta jos puhutaan kilpa- tai haastejengeistä (liiga, ykkönen tai kakkonen) niin ehkä pelaajien pitäisi tämä sitten myös ymmärtääkin.

Välillä lapselta/nuorelta voi vaan mennä se motivaatio ja kiinnostus ja silloin minusta on hyvä myös antaa vähän siimaa ja ottaa vaikka etäisyyttä lajiin hetkeksi. Monella saattaa tulla siinä 13-14 vuotiaana havahtuminen siihen, että vaikka oltaisiin ihan ok pelaajia eli keskitason ykkösen jengi tai kakkosen kärki ryhmä niin ero siihen todelliseen ikäryhmän kärkeen on iso ja joku saattaa olla turhankin realistinen sen suhteen että mitä menestyminen vaatii ja toisaalta jos kokee ettei voi ihan kärkeä olla niin kysymys voi tulla että kuinka paljon tähän kannattaa laittaa panoksia ja miksi. Siinä kohtaa fiksu valmentaja saattaa osata selittää asiaa ja perustella jatkoa mutta aina sekään ei onnistu ja tässä ehkä yksi akilleen kantapää eli saatetaan liian helposti menettää ihan ok ykkösen/kakkosen junnuja lajin parista kun ei oikein osata tuossa kohtaa tarjota fiksuja vaihtoehtoja.

[TexMex]

Tässä vuosien varrella on huomannut kahta koulukuntaa lapsen kasvatuksessa eli esim. meidän taloudessa on linja että kun on valittu harrastus niin treeneihin mennään jollei olla kipeinä tai ole joku oikea force majoure tilanne. Toki äärimmäinen väsymys menisi sinne kategoriaan. Mutta aika monessakin perheessä, ihan tuttujen valmentajienkin perheissä, taas on linja että jos lapsi sanoo ettei halua mennä treenenihin niin sinne ei tarvitse mennä.

Tämä on mulle todella todella vaikea asia ymmärtää ja jollain tapaa hyväksyä. Käytännössä suurin osa lopettaneista niin pojista kuin tytöistä on perheistä jossa kasvatusasenne on tämä jälkimmäinen... Enkä sano että se on väärä ja varmasti usein lopettamiseen on ihan oikea järkevä syy.

Se pointti oli, että ennen kouluikää eikä tuon jakson jälkeen ole passannut yhtäkään tapahtumaa jaksamisen tai kiinnostuksen vuoksi. Kannattaa siis vanhempana olla hieman hereillä erilaisista isoista elämän muutostilanteista. Koulun alku on osalle lapsista kognitiivisesti todella raskasta aikaa, ja vaikka omalle lapselle näin ei olisi, valmentajien on asiasta syytä olla vähintään tietoisia.

[KVilho]

Tässä muuten tärkeä nosto monelle aktiiviharrastajan vanhemmalle. Itse sain serkulta neuvon, että ole armollinen jaksolla koulun alku - syysloma, ja se tuli tarpeeseen. Treenejä jouduttiin jättämään hyvin nopeallakin aikataululla väliin ja ainoat kerrat, kun poika ilmoitti (lyhyellä varoitusajalla), että ei ole menossa turnaukseen. Lisäksi, kun käytännössä kaikki kaverit pelaavat samassa joukkueessa tämä oli tietysti uusi tilanne. OTO-valmentajana tämä aiheutti myös omat haasteensa. Noin syysloman aikaan tämä sitten loppui kuin seinään ja sen jälkeen treeni-innossa ei ole ollut hiipumisen merkkejä. Toki lapset ovat yksilöllisiä ja koulun alku kuormittaa eri tavalla loppuvuoden lapsia, mutta tärkeä nosto monelle vanhemmalle Kossilta.

Tämä on kyllä hyvä ottaa huomioon. Meillä vaikutti aikoinaan varsinkin ala-asteen alkupäässä merkittävästi.

Oman kokemuksen pohjalta sanoisin kuitenkin, että kyse on pienellä lapsella enemmän henkisestä jaksamisesta. Vaikka kuinka olisi hyvä valmentaja ja meininki olisi leikinomaista, niin harjoittelu on vastikkeellista ja yhdessä koulun tuoman vastikkeellisuuden kanssa henkinen jaksaminen on lapsella koetuksella. Joillakin lapsilla tämä näkyy niin, että ei jakseta lähteä treeneihin tai voimat loppuu kesken treenin, niin kuin meidän tapauksessa kävi. Jotkut jaksaa kyllä näennäisesti painaa mutta oppimisprosessi kärsii kuitenkin ja henkinen kuormitus kasvaa.

Jos lapsi pitää jalkapallosta, niin vaikka hänelle ei olisikaan voimia lähteä harjoituksiin hän kuitenkin pelaa välitunnit futista ja voi aivan hyvin haluta lähteä kentälle pelaamaan kavereiden kanssa. On syytä myös muistaa, että esim. valmentajan tai innokkaan vanhemman antama ”kotiläksyharjoite” tai vastaava on myös vastikkeellista harjoittelua. Kentälle lähteminen kavereiden kanssa pelaamaan voi olla myös vastikkeellista siinä tapauksessa, että kerätään vanhempien tai valmentajan miellyttämiseksi omatoimitunteja ja kehuja.

Tämä pitäisi ehdottomasti sallia ja vanhemman ymmärtää, että vastikkeeton pelaaminen ei syö jaksamista millään lailla, vaan jopa poistaa vastikkeellisen tekemisen aiheuttamaa väsymystä. Kun vielä otetaan huomioon, että vastikkeellinen harjoittelu on pienelle lapselle lähes yhtä luonnotonta kuin koulussa istuminen ja että vastikkeeton pelaaminen on se luonnollisin tapa lapselle oppia asioita, niin harjoitusten väliin jättäminen ei saa olla kovin suuri asia.