TB-sarjat 2025

[Emiliakoski]

Näinhän tämä on mennyt jo vuosia, talven karsinta on kesän sarjaa kovempi, kun useat joukkueet hyödyntävät talven aikana liigan tai ykkösen pelaajiaan ja kesä tosiaan sitten sama kenellä pelataan...

Miksi ei? Sehän on vaan järkevää.

[Puistotäti]

Miksi ei? Sehän on vaan järkevää.

Järkevää ja järkevää

Varmistetaan paikka karsinnassa ja sitten rämmitään itse sm-sarjassa.

Menee samalla logiikalla kun se että vaihdetaan joukkuetta sen mukaan mikä pärjää ja sitten pullistellaan mitali kaulassa kun koko kauden istunut tyyliin penkillä. Mutta hei, mitali on mitali. Oli sitten itse tehnyt mitään sen eteen tai ei.

[M13]

Miksi ei? Sehän on vaan järkevää.

Ei, järkevää se nimenomaan ei ole. B-sm sarjan kannalta se on typerää ja sarjan arvoa alentavaa. Ja se taas heijastuu naisiin ja koko naisfutikseen

[andyjack]

Tänä vuonnahan tuota syksyn SM sarjaakaan ei voi vetää ihan vihkoon kun sarjan viimeinen tippuu suoraan ykköseen.

[Metsurin koira]

Itsekin tuota ihmettelin viikonloppuna, että miten joku on onnistunut 8 maalia tekemään yhdessä puoliajassa. Vaikka vastustaja olisikin vähän heikompi ja pelaaja itsessään keskimääräistä parempi, niin tuollainen maalimäärä ei ole enää ihan täysi vahinkokaan. Ei kyllä ihan heti tule mieleen, että missään liiton sarjoissa esimerkiksi olisi vastaavaa nähty pitkään aikaan.

Tasoerot/tulokset on kyllä repsahtaneet turhan usein tosi rumaksi. B-lohkossa homma on sentään vähän tasoittunut putoamisviivan suunnalla keskinäisten pelien osalta ja C-lohkossa puolestaan yksi joukkue sellaisen suhteellisen tasaisen askeleen muita joukkueita perässä. Oliko Palloliitto sittenkin oikeassa tasojen suhteen, kun tätä sarjaa piti tänä keväänä pelata 30 joukkueen voimin? Unohtui vaan se laskemispuoli siitä hommasta viime vuonna. Pelataan toki nyt tämä kevätpuolikin ensin alta pois, mutta syksystä voidaan povata aika kovaa kamppailua, kun pelattavaa on kummassakin päässä sarjataulukkoa. Tarjolla taisi olla neljä paikkaa SM-karsintoihin ja 3 joukkuetta per lohko tulee jälleen tippumaan.

Tällä kaudella on tullut nähtyä sekä VJS että PU-62 T18 Ykkösen matseissa. Ei kannata kovin pitkälle meneviä päätelmiä tehdä pelaajasta vaikka näiden kohtaamisessa aivan hurjan määrän maaleja 45 minuuttiin onkin mättänyt.

PU-62 näkemässäni ottelussa oli nätisti sanottuna heikko. Penkillä niukasti vaihtopelaajia ja mv:ksi merkattu vaihtopelaaja piti vaihtaa kentälle pelaamaan jo ekalla jaksolla. En viitsinyt matsia seurata ensimmäistä jaksoa pidempään kun toinen joukkue ei pystynyt ja toinen joukkue ei halunnut. Ensimmäisellä kymmenellä minuutilla vastustaja meni 3-0 johtoon, jonka jälkeen käveltiin loppumatsi. Jos tuossa ottelussa olisi asenne ollut vastustajalla edes sinne päin niin lopputulos olisi ollut vähintäänkin 15-0 luokkaa.

[Myubien]

TB-ykkösessä on tullut aika rumia lukemia ja nähtyjen pelien perusteella, erot on viime kautta huomattavasti suuremmat. Minusta tämä kertoo, että sarjassa on ihan liikaa joukkueita ja kun osa joukkueista haluaa ehdoin tahdoin päästä pelaamaan kovempia sarjoja ja kovia pelejä, ilman että taustalla on vuosien hyvää harjoittelua tai urheilullista elämää. Tämä toimintatapa romuttaa meidän kilpasarjoja ja mahdollistaa pelaajille vapaalippuja ilman oikeaa vaatimustasoa!

Kovimpien joukkueiden keskinäiset pelit on ollut hyviä ja tiukkoja pelejä!

[Nigel Kugelschfeir]

Tuo kulttuuri tulee jo alemmissa ikäluokissa. Monessa 8vs8-joukkueessa on monesti joku kymmenkunta pelaajaa niin ei siinä mitään kilpailua synny kun kaikki on pakko ottaa pelaamaan. Ei sitä sitten enää kovin helpolla muuteta että nyt pitäisikin alkaa kilpailemaan ja pelaamaan tosissaan.

[Myubien]

Juuri siksi näissä seuroissa meidän pitää korostaa ominaisuuksien kehittämistä, joukkueena pärjäämisen sijaan. Meillä on kyllä keinoja saada kehittyville pelaajille kehityksen mukaista  harjoittelua ja jopa pelejä. Me ei vain oikein haluta tunnustaa, että suurin osa pelaajistamme ovat harrastamassa liikuntaa, eikä sitä voi väkisin aikuisten taholta muuksi muuttaa.

Lääke: seurojen selkeämpi profilointi- jotta toiminnan tavoitteet harrastajalle ja seuralle ovat selkeät. Toisilla se voi olla jalkapallon harrastamisen mahdollistaminen, toisilla pelaajien kehittyminen, toisilla taas kilpajoukkuetoiminta. Kilpaseura/joukkuetoimintaa ei voi väkisin luoda, se vaatii pelaajamassaa, kilpailua pelipaikoista sekä osaavat valmentajat. Siksi olisi tervettä hyväksyä, että siihen ei Suomessa kaikki seurat pysty ja piste. Turhaa energiaa menee kaikilta,  kun yritetään olla jotain johon resurssit ja osaaminen ei todellisuudessa riitä.

Jokaisessa seurassa on kuitenkin mahdollisuus mahdollistaa harrastaminen sekä kehittää yksilöitä ja heidän ominaisuuksia erittäin pitkällekin. Laadukas harjoittelu, Pelaajapolku mallit, exstra harjoitteluryhmät mahdollistaa tämän. Mutta tämäkin vaatii seuralta panostusta siihen kaikkein tärkeimpään, eli valmennukseen. Meillä on kummallinen käsitys että hyviä pelaajia vaan tulee jostain, jotenkin. Ja kun osaamattomat isä valmentajat haluaa luoda omasta joukkueesta kilpatoimintaa, niin silloin meillä on kilpatoimintaa:). Aika lyhytnäköistä ja näistä meillä on vuosikymmenien saatosta paljon kokemusta, että mitään positiivista tällä ei kyllä saavuteta, muuta kuin ehkä hetkellistä mainetta ja joitakin voittoja.

Kysymys: Onko vika lapsissa, jotka ei ole riittävän hyviä tai motivoituneita vai kenties meissä aikuisissa? En voi sille mitään, mutta minusta tuo on vain aika hurjan nurinkurista ja vastuutonta seurojen tasolta.

[andyjack]

Olisi tuohon ykköseen voinut tehdä radikaalimmankin muutoksen kuin joukkuemäärän tiputtamisen 36->30. Kaksi lohkoa olisi riittänyt ihan hyvin.

[Myubien]

Kyllä kaksi lohkoa riittäisi ykköseen. Se myös osaltaan ainakin hiukan parantaisi alueellisia sarjoja, ellei pelaajia sitten siirrettäisiin naisiin pelaa tai jotain muuta sellaista.

[Nigel Kugelschfeir]

Kysymys: Onko vika lapsissa, jotka ei ole riittävän hyviä tai motivoituneita vai kenties meissä aikuisissa? En voi sille mitään, mutta minusta tuo on vain aika hurjan nurinkurista ja vastuutonta seurojen tasolta.

Liian vähän pelaajia joka tasolla ja liikaa seuroja suhteessa pelaajamääriin. PK-seudulla kun joka lähiössä on oma joukkue ja jokaisella myös tyttöjoukkue niin on ihan sattumaa millaista porukkaa sieltä tulee vuosittain ja ketkä edes alkaa pelaamaan. Sitten jos johonkin sattuu vähänkin parempia pelaajia, isävalkuilla alkaa mopo keulimaan ja pitkäjänteisyys unohtuu. Toisaalta jos johonkin nyt sattuu saamaan enemmän kuin yhden peliryhmän,  ne kakkosryhmässä olevat alkaa purnaamaan ja ollaan vaihtamassa seuraa kun eivät saa pelata kilpaa tai se oma peliryhmä häviää kokoajan.

Ainakin omasta mielestä olisi parempi että tyttöfutikseen olisi siihen erikoistuneet seurat, nyt seurat kilpailee toisensa hengiltä ja lopulta vanhempiin ikäluokkiin jää joka tapauksessa ne pari isointa.

[dembele]

mahdollistaa pelaajille vapaalippuja ilman oikeaa vaatimustasoa!

Vapaalippuja minne? Ja onko se pois esim. joltain, joka ei vapaalippua syystä tai toisesta saa?

[dembele]

Ainakin omasta mielestä olisi parempi että tyttöfutikseen olisi siihen erikoistuneet seurat, nyt seurat kilpailee toisensa hengiltä ja lopulta vanhempiin ikäluokkiin jää joka tapauksessa ne pari isointa.

Miten tilanne muuttuisi jos olisi erikoistuneet seurat? Olisiko sitten niin että alun alkaen olisi vaan ne pari alueelista isoa seuraa, joilla olisi resursseja profiloitu? Miten tämä puolestaan vaikuttaisi tyttöjen futisharrastukseen yleensä?

[dembele]

Kyllä kaksi lohkoa riittäisi ykköseen. Se myös osaltaan ainakin hiukan parantaisi alueellisia sarjoja, ellei pelaajia sitten siirrettäisiin naisiin pelaa tai jotain muuta sellaista.

Ja ainakin jossain päin Suomea pelireissujen pituudet aiheuttaisivat sen jälkeen nykyistäkin enemmän suukopua. Se, että pelaajia siirretään "ennen aikojaan" naisten sarjoihin johtunee osaltaan myös siitä miten naisten joukkueita hoidetaan ja "aikuisisemmista" omista pelaajista pidetään huolta/kiinni.

[ohilaukaus]

Kahteen lohkoon siirtyminen tarkoittaisi pääkaupunkiseudun seuroille matkustamista ja kohonneita kustannuksia, joten varmaan vastustavat. Tai sitten haluaisivat oman kehäkolmosen lohkon ja sitten muut risteilisivät ympäri maata...

[Myubien]

Vapaalipulla tarkoitetaan sitä, että pelaaja tai pelaajat eivät todellisuudessa harjoittele kehittyäkseen ja ollakseen oikeasti parempia pelaajia/ urheilijoita. Nämä pelaajat pääsevät jollain keinolla kuitenkin ns. kilpasarjaan tai joukkueeseen mukaan. Joskus tämän ymmärtää, kun pelaajia on vähän, mutta juuri siksi en mieltäisi näitä joukkueita kilpajoukkueiksi. Huono asia tässä on, että usein nämä pelaajat eivät koskaan opikaan treenaamaa saavuttaakseen seuraavan tason, kun he pääsevät joukkueeseen liian helposti ja saavat ikään kuin kilpapelaaja statuksen  vapaalipulla. Kilpasarjat pitäisi olla sellaisia, että sinne ei ole mitään mahdollisuuksia päästä oikotietä.

On karhunpalvelus pelaajille ja joukkueille, jos ei jouduta oikeasti harjoittelemaan kehittymisen eteen ja tai ansaitsemaan paikkaansa laadukkaalla futistoiminnalla. Tämä vähän sama ilmiö on ollut aluejoukkuetoiminnassa sekä huuhkaja ja helmaritoiminnassa, ainakin joillakin alueilla. Se antaa lajista kyllä ihan väärän kuvan siitä, mitä vaatimustaso, pelaajakehitys- ja kilpatoiminnan tulisi olla. Mitä enemmän meillä on ns. kilpasarjoissa tämän kaltaista "fuskaamista", niin sitä kauempana on lajin selkeä tason nosto isossa kuvassa.

Ja korostan, tässä mielipiteessä on ainoastaan kyse kilpaharrastamisen ja harrastamisen erosta. Kun puhutaan kilpatoiminnasta, niin aina pitäisi asettaa itse arjen toiminnalle silloin jonkinlainen vaatimustaso. Ja minä olen tätä mieltä, että kilpasarjassa tehdään asioita yksilö ja joukkuetasolla kehittyäkseen, ollakseen parempia, mahdollisimman hyviä! Arvostan paljon jalkapallon harrastustoimintaa, mutta sitä ei pitäisi sotkea kilpaurheilun kanssa.

Tarkoitan siis rehellistä pelaajakehitystoimintaa ja kehittymiseen perustuvaa kilpailua.

[elanalistadefutbol]

Mutta tämäkin vaatii seuralta panostusta siihen kaikkein tärkeimpään, eli valmennukseen. Meillä on kummallinen käsitys että hyviä pelaajia vaan tulee jostain, jotenkin. Ja kun osaamattomat isä valmentajat haluaa luoda omasta joukkueesta kilpatoimintaa, niin silloin meillä on kilpatoimintaa:). Aika lyhytnäköistä ja näistä meillä on vuosikymmenien saatosta paljon kokemusta, että mitään positiivista tällä ei kyllä saavuteta, muuta kuin ehkä hetkellistä mainetta ja joitakin voittoja.

Noin se vain menee. Hyviä pelaajia tulee valmennuksesta huolimatta. Jos valmennus olisi keino tehdä hyviä pelaajia, silloin isojen seurojen edustusjoukkueet olisivat täynnä omia kasvatteja. Todistuksena siitä, ei tarvitse muuta kuin katsoa cityjen ja barcojen kokoonpanoja. Missään ei one pelkästään omia kasvatteja, siis ajatuksella, että pelaajat ovat vetäneet koko polun läpi. Jo pelkästään polun läpi vetäminen on harvinaista. Skouttauksen kautta heikoimmat karsiutuvat. Kylmä fakta on, että potentiaalinen pelaaja voi syntyä mihin vain, ja loppujen lopuksi pelaajasta itsestään on kiinni saavuttaako hän henkilökohtaista huippuaan eli tasoa, johon hänen taidot ja fysiikka antavat mahdollisuuden. Se mikä lopulta ratkaisee on korvien väli.

Jokainen jonkinlaisen ajattelukyvyn ja kyvyn ymmärtää asioita omaava etsii potentiaaliset pelaajat, koittaa saada ne omaan seuraan ja sen jälkeen panostaa heidän kehittämiseen. Sen jälkeen on mahdollisuus, että joka sadannesta saattaa tulla pääsarjatason pelaaja ja joka tuhannesta huippupelaaja.

Jos Suomea miettii, valitettavasti koko valtakunnassa näitä pelaajia ikäluokkaa kohti on ehkä joukkueellinen, joten jotta tilanne saataisiin paremmaksi, harrastajamäärä pitäisi mielellään kymmenkertaistaa, niin silloin mahdollisuus saada hyviä pelaajia kasvaa. Valmentamalla ei keskinkertaisuuksista saa huippuja kukaan. Kuten edellä jo kirjoitin, todisteena voi pitää huippu akatemioita, joissa huippulahjakkuuksistakaan ei huippuvalmentajilla ja huippuolosuhteilla tehdä liukuhihnalla huippuja.

[Myubien]

Siitä olen ehdottoman samaa mieltä, että joka ikäluokasta ei edes välttämättä tule ns. huippupelaajaa. Se miten sitten sinne ihan huipulle pääsee, niin on varmasti juurii näin, että kun parhaat kasataan yhteen kilpailemaan, niin niistä ihan parhaimmat ehkä pääsee huipulle.

Itse kuitenkin näen, että kyllä osaavilla ja ymmärtävillä valmentajilla on mahdollisuus auttaa pelaajia kehittymään koko ajan paremmiksi ja paremmiksi pelaajiksi ja urheilijoiksi. Tämä olisi tärkeää joka paikassa missä lajissa toimitaan ja sillä saataisiin suomi futiksen isoa massaa eteenpäin.

On varmasti jo selvää, että ihan huipulle tulisi olla Suomessa ihan omat toimintatavat, rakenteet ja ohjelmat. Ei ole itselläni mitään käsitystä kenestä ja miten voi tulla huippu, vaikka jotkut nuorena valmennettavista pelaajista onkin euroopan kentät saavuttanut.

[Nigel Kugelschfeir]

Miten tilanne muuttuisi jos olisi erikoistuneet seurat? Olisiko sitten niin että alun alkaen olisi vaan ne pari alueelista isoa seuraa, joilla olisi resursseja profiloitu? Miten tämä puolestaan vaikuttaisi tyttöjen futisharrastukseen yleensä?

No ainakin treeneihin saataisiin enemmän pelaajia kun ringit olisi isompia eikä mitään 10-15 pelaajien rinkejä tarviisi pyörittää eikä joukkueen koko toiminta olisi kiinni muutamasta pelaajasta niin kuin nykyään monessa seurassa on. Sitten saisi myös paremmin tasoryhmiä ja sinne kilpaan päästäkseen pitäisi oikeasti osata jotain, valmentajia saisi paremmin eikä tarvii isiukkojen heilua siellä kentän laidalla niin paljoa. Monella seuralla ne tyttöjoukkueet on kyllä olemassa mutta ei panosteta eikä niitä pidetä samalla lailla arvossa kuin poikajoukkueita.

Miinuspuolena olisi tietysti se että reeneihin kulkeminen veisi enemmän aikaa kun luultavasti ne olisi sitten jossain alueen pääkentällä. Pelejä olisi aika paljon samoja  vastustajia vastaan mutta nytkin ykköstasolla monesti aika epätasaisia pelejä.

[Slither54]

No ainakin treeneihin saataisiin enemmän pelaajia kun ringit olisi isompia eikä mitään 10-15 pelaajien rinkejä tarviisi pyörittää. Sitten saisi myös paremmin tasoryhmiä ja sinne kilpaan päästäkseen pitäisi oikeasti osata jotain, valmentajia saisi paremmin eikä tarvii isiukkojen heilua siellä kentän laidalla niin paljoa. Monella seuralla ne tyttöjoukkueet on kyllä olemassa mutta ei panosteta eikä niitä pidetä samalla lailla arvossa kuin poikajoukkueita.

Miinuspuolena olisi tietysti se että reeneihin kulkeminen veisi enemmän aikaa kun luultavasti ne olisi sitten jossain alueen pääkentällä. Pelejä olisi aika paljon samoja vastaan mutta nytkin ykköstasolla monesti aika epätasaisia pelejä.

En usko, että erikoisseurat jotenkin maagisesti ratkaisisi ongelmaa, jossa seuroja on liikaa. Ellei sitten joku ylempää ala sanelemaan, että te saatte ylläpitää seuraa, joka kohdentaa toimintansa tytöille, mutta nämä muut eivät. Itse en ole kovin varma enää tasoryhmätoiminnastakaan, jos ajatellaan pelaajarinkien olevan aiempaa laajempia. Jos meillä ei lähtökohtaisesti ole tarpeeksi laadukkaita valmentajia valmentamaan n. 15-20 pelaajan ryhmää, niin mistä meiltä yhtäkkiä löytyy kolme valmentajaa, jotka varmistavat 40 pelaajan ryhmän treenien laadun, kun pelaajat jaetaan vielä tasoryhmiin, mikä saattaa aiheuttaa omat ongelmansa?

36 joukkuetta B-tyttöjen ykköseen on liikaa, kun tuosta otetaan 14 SM-karsinnoissa olevaa seuraa (ja iso läjä pelaajia, jotka B-ikäisinä pelaa pelkästään naisten sarjaa tai naisten ja B-tyttöjen sarjaa) pois, se on tottakai ihan selvä juttu. Mutta, kuten aiemmin vähän kuittailinkin, niin nyt kyse on enemmän sattumasta. Edelleen sarjauudistuksen olisi voinut tehdä täysin imitoiden poikien systeemiä, mutta sitä ei haluttu tehdä. Ilman 36 joukkueen mukaan ottamista Ykköseen, mukaan olisi mahtunut edelleen muutama heittopussi, jotka paikkansa ovat pelaamalla ansainneet. Tämä on se sarjatasojen suola. Pitää pärjätä tarpeeksi hyvin, jotta voi päästä kokeilemaan seuraavalle tasolle. Ei silloin ole mitään väliä, miten on treenannut, vaan miten reagoidaan, kun sarjataso nousee tai nähdään, että ollaan vähän perässä vastustajia.

Myubienin ajatus on kaunis, mutta samalla siitä puuttuu tietty todellisuuden taju, josta täällä jo muut ovat kommentoineetkin. Massa ei riitä kilpa/kilpaharraste/harrastetasojen eriyttämiseen. Se ei riitä kilpailuun joukkueiden kesken, mutta vielä vähemmän se riittää joukkueen sisäiseen kilpailuun, ellei sitä keinotekoisesti pyritä teettämään. Myös sarjoista koitetaan kovasti tehdä kilpailullisempia ja varmaan tasaisempia. Sen huonona puolena on se, että mikäli et mahdu mukaan, niin on aika vaikeaa päästä näkemään, että miltä se pelaaminen parhaita vastaan tuntuu ja sitä kautta yksittäisellä sekä joukkuetasolla päädytään omaan kuplaan pelaamaan omantasoisia vastustajia vastaan ja vaikka homma olisikin edes tavoitteellista (riippumatta nyt kenenkään osaamisesta ja taidoista sen enempää), niin päädytään sinne mukavuusalueelle, jossa kehitys vähintäänkin hidastuu. Uudellamaalla sarjatasoja vielä riittää suurin piirtein jokaiselle ja se ehkä mahdollistaa jonkinlaisen tasojaon joukkueidenkin kesken, mutta missään muualla näin ei käy.

Mikä sitten olisi ratkaisumalli, jolla me voitaisiin "pelastaa" suomalainen tyttöjalkapallo? Sellaista poppaskonstia ei ole. Massoja pitää jotenkin saada lisää, mutta kuitenkin niin, että myös kilpailullisuus lisääntyy. Kyse on siitä pitkäjänteisestä johdonmukaisesta työstä ja senkin jälkeen vain toivotaan, että nämä kaksi asiaa menevät eteenpäin. En ole ihan varma, että riittääkö meillä tyttöjen puolella tähän massaa, vaikka se työ olisi pitkäjänteistä. Tai siis varmasti riittää, mutta kun se pitää jakaa aika monen muun lajin kanssa. Vaikka me täällä vitsiä tuosta väännetäänkin, niin ei se ole mitenkään sattumaa, että Palloliiton selvityksen mukaan jotain 40% poikapuolen majupelaajista on myöhään kehittyneitä ja tyttöpuolella tällaisia ei ole yhtään.

[dembele]

ei se ole mitenkään sattumaa, että Palloliiton selvityksen mukaan jotain 40% poikapuolen majupelaajista on myöhään kehittyneitä ja tyttöpuolella tällaisia ei ole yhtään.

En ihan saanut kiinni oliko vastaus jo leivottu viestiisi, joten jospa nyt vääntäisit lyhyestä rautalangasta muutaman eroavaisuuden, josta tämä johtuu, kiitos.
Pienempi volyymi ei käsittääkseni asiaa selitä sillä aivan samanlaiset prosessit voivat olla käynnissä vaikkakin eri mittakaavassa.

Eikö pelillinen kehitys sitten jatku yhtä pitkään kuin pojilla, ja ellei niin miksi ei, onko kyse siitä että kehitys kyllä jatkuisi jos kehittäminen jatkuisi, vai onko taustalla Laura Kalmari-turnauksen aikoihin lukitut pelaajavalinnat ja siitäkö sitä siis täällä vitsiä väännetään?

[Myubien]

Myubienin ajatus on kaunis, mutta samalla siitä puuttuu tietty todellisuuden taju, josta täällä jo muut ovat kommentoineetkin. Massa ei riitä kilpa/kilpaharraste/harrastetasojen eriyttämiseen. Se ei riitä kilpailuun joukkueiden kesken, mutta vielä vähemmän se riittää joukkueen sisäiseen kilpailuun, ellei sitä keinotekoisesti pyritä teettämään. Myös sarjoista koitetaan kovasti tehdä kilpailullisempia ja varmaan tasaisempia. Sen huonona puolena on se, että mikäli et mahdu mukaan, niin on aika vaikeaa päästä näkemään, että miltä se pelaaminen parhaita vastaan tuntuu ja sitä kautta yksittäisellä sekä joukkuetasolla päädytään omaan kuplaan pelaamaan omantasoisia vastustajia vastaan ja vaikka homma olisikin edes tavoitteellista (riippumatta nyt kenenkään osaamisesta ja taidoista sen enempää), niin päädytään sinne mukavuusalueelle, jossa kehitys vähintäänkin hidastuu. Uudellamaalla sarjatasoja vielä riittää suurin piirtein jokaiselle ja se ehkä mahdollistaa jonkinlaisen tasojaon joukkueidenkin kesken, mutta missään muualla näin ei käy.


Juuri näin! Sen takia meidän ei tulisi kutsua näitä valheellisesti kilpasarjoiksi tai kilpajoukkueiksi. Koska sitähän ne eivät ole, jos pelaajat on kuitenkin isoilta osin perusharrastajia, mikä ei ole huono sekään. Tämä taas vaikuttaa juuri siihen, miten lähestymme koko joukkuetoimintaa, useinhan näitä nimenomaan mainostetaan pelaajille ja perheille kilpajoukkueiksi, jossa pätee ihan eri toimintaperiaatteet ja säännöt kuin taas harrastejoukkueissa. Suomessa kaikkien seurojen joissa ei luonnollista kilpailua ole, tulisi olla vain pelaajakehitysseuroja, niin kaikki ymmärtäisi mitä me ollaan oikeasti tekemässä ja se myös velvoittaa toiminnassa mukana olevia. Tai sitten on vaihtoehtona kerätä alueellisesti parhaat pelaajat ikäluokittain yhteen nippuun ja pelataan aluejoukkueilla sarjaa, niin saadaan oikeita kilpapelejä.

[Slither54]

En ihan saanut kiinni oliko vastaus jo leivottu viestiisi, joten jospa nyt vääntäisit lyhyestä rautalangasta muutaman eroavaisuuden, josta tämä johtuu, kiitos.
Pienempi volyymi ei käsittääkseni asiaa selitä sillä aivan samanlaiset prosessit voivat olla käynnissä vaikkakin eri mittakaavassa.

Eikö pelillinen kehitys sitten jatku yhtä pitkään kuin pojilla, ja ellei niin miksi ei, onko kyse siitä että kehitys kyllä jatkuisi jos kehittäminen jatkuisi, vai onko taustalla Laura Kalmari-turnauksen aikoihin lukitut pelaajavalinnat ja siitäkö sitä siis täällä vitsiä väännetään?

Ehkä se on leivottu sinne tai sitten ei. En osaa ehkä itsekään vastata tuohon tai ylipäätään ehkä antaa kokonaisvaltaista vastausta, mutta yritetään.

Oman kokemuksen mukaan, minkä takia näitä myöhään kehittyneitä pelaajia Suomessa ei ole tyttöpuolella, johtuu varmaan aika monestakin seikasta, mikä on eri tavalla verrattuna poikien vastaavaan. Tuosta tyttöjen puolen ryhmittelystä ei erotu varsinaisesti se, onko pelaaja aikaisin vai myöhään kehittynyt, mutta hyvin suurella tapaa yhtenäistä on se, että hyvin nuorena lähdetään hakemaan haastetta omasta lähtöseurasta jo eteenpäin, yleensä kovemmalle tasolle. Tämä johtaa tavallaan siihen, että kaikista eriäväisyyksistä huolimatta, lähes kaikki pelaajat kulkevat omassa kehityskaaressaan hyvin samankaltaista reittiä pitkin. BTSM, ylimmät naisten sarjat tai vaihto ulkomaiseen seuraan on lähes poikkeuksetta jokaisella -90 syntynyttä pelaajaa nuoremmalla takanaan jo aikuisuuden kynnyksellä. Kun tähän lisää huomion, eli hyvin nuorena (käytännössä kaikilla ryhmillä ka 21 ikävuoden kieppeillä) tehdyn maajoukkudebyytin, niin kyllähän se kertoo, että myöhemmässä vaiheessa kehittyvät pelaajat loistavat poissaolollaan. Eli paljon potentiaalia katoaa matkalla jo ihan pelkästään tämän takia.

Tähän vaikuttaa tietenkin myös jo mainitsemani seikka siitä, että tyttöjen puolella jalkapallon ulkopuolisiin asioihin panostaminen juuri tuossa kriittisessä 17-21 ikävuoden vaiheessa on myös huomattavasti poikia yleisempää. Kun nuorisomajut kuitenkin kattaa kohtuullisen määrän niistä pelaajista jo joka tapauksessa, joiden tie voi tulevaisuudessa naisten maajoukkueeseen asti viedä, niin tämän ulkopuolelle jäävillä muut vaihtoehdot näkyvät huomattavasti houkuttelevampina. Näiden pelaajien osalla tuo muihin asioihin panostaminen on ainakin oman kokemuspohjan perusteella todella yleistä ja vain harva näistä lopulta jää pelaamaan aikuistason futista edes parikymppisenä. Ja tähän ei edes seurat välttämättä voi ihan hirveästi vaikuttaa, vaikka niin haluaisivatkin.

Tietenkin tähän kokonaisuuteen liittyy näitä asioita, joita yllä on mainittu, kuten tavoitteellisen harjoittelun laiminlyöntiä, liian kovan statuksen myötä lopettamisia, kun halutulle sarjatasolle ei pääse pelaamaan jne jne. Myös poikien puolella tavoitteellisesti harjoittelu esim. jonnekin 25 ikävuoteen asti on vähentynyt ainakin omiin korviin kantautuneiden luotettavien ihmisten kertomuksista. Tyttöjen puolella tämä on niiden osalta ollut vieläkin harvinaisempaa niiden osalta, jotka tekevät sen massan meidän aikuistasolle. Ja suuntaus on tässäkin sama kuin pojissa eli yhä nuorempana aletaan panostaa esim. kouluun. Ei kyse ole siitä, etteikö tytöt kehittyisi millä tahansa osa-alueella, mikäli sen harjoittamiseen laitettaisiin tarpeeksi huolellisesti aikaa. Kyse on siitä, kuinka moni todellisuudessa haluaa lajiin panostaa, missä ikävaiheessa, miten pitkään ja minkä kustannuksella.

[Nigel Kugelschfeir]

En usko, että erikoisseurat jotenkin maagisesti ratkaisisi ongelmaa, jossa seuroja on liikaa. Ellei sitten joku ylempää ala sanelemaan, että te saatte ylläpitää seuraa, joka kohdentaa toimintansa tytöille, mutta nämä muut eivät. Itse en ole kovin varma enää tasoryhmätoiminnastakaan, jos ajatellaan pelaajarinkien olevan aiempaa laajempia. Jos meillä ei lähtökohtaisesti ole tarpeeksi laadukkaita valmentajia valmentamaan n. 15-20 pelaajan ryhmää, niin mistä meiltä yhtäkkiä löytyy kolme valmentajaa, jotka varmistavat 40 pelaajan ryhmän treenien laadun, kun pelaajat jaetaan vielä tasoryhmiin, mikä saattaa aiheuttaa omat ongelmansa?

36 joukkuetta B-tyttöjen ykköseen on liikaa, kun tuosta otetaan 14 SM-karsinnoissa olevaa seuraa (ja iso läjä pelaajia, jotka B-ikäisinä pelaa pelkästään naisten sarjaa tai naisten ja B-tyttöjen sarjaa) pois, se on tottakai ihan selvä juttu. Mutta, kuten aiemmin vähän kuittailinkin, niin nyt kyse on enemmän sattumasta. Edelleen sarjauudistuksen olisi voinut tehdä täysin imitoiden poikien systeemiä, mutta sitä ei haluttu tehdä. Ilman 36 joukkueen mukaan ottamista Ykköseen, mukaan olisi mahtunut edelleen muutama heittopussi, jotka paikkansa ovat pelaamalla ansainneet. Tämä on se sarjatasojen suola. Pitää pärjätä tarpeeksi hyvin, jotta voi päästä kokeilemaan seuraavalle tasolle. Ei silloin ole mitään väliä, miten on treenannut, vaan miten reagoidaan, kun sarjataso nousee tai nähdään, että ollaan vähän perässä vastustajia.

Myubienin ajatus on kaunis, mutta samalla siitä puuttuu tietty todellisuuden taju, josta täällä jo muut ovat kommentoineetkin. Massa ei riitä kilpa/kilpaharraste/harrastetasojen eriyttämiseen. Se ei riitä kilpailuun joukkueiden kesken, mutta vielä vähemmän se riittää joukkueen sisäiseen kilpailuun, ellei sitä keinotekoisesti pyritä teettämään. Myös sarjoista koitetaan kovasti tehdä kilpailullisempia ja varmaan tasaisempia. Sen huonona puolena on se, että mikäli et mahdu mukaan, niin on aika vaikeaa päästä näkemään, että miltä se pelaaminen parhaita vastaan tuntuu ja sitä kautta yksittäisellä sekä joukkuetasolla päädytään omaan kuplaan pelaamaan omantasoisia vastustajia vastaan ja vaikka homma olisikin edes tavoitteellista (riippumatta nyt kenenkään osaamisesta ja taidoista sen enempää), niin päädytään sinne mukavuusalueelle, jossa kehitys vähintäänkin hidastuu. Uudellamaalla sarjatasoja vielä riittää suurin piirtein jokaiselle ja se ehkä mahdollistaa jonkinlaisen tasojaon joukkueidenkin kesken, mutta missään muualla näin ei käy.

Mikä sitten olisi ratkaisumalli, jolla me voitaisiin "pelastaa" suomalainen tyttöjalkapallo? Sellaista poppaskonstia ei ole. Massoja pitää jotenkin saada lisää, mutta kuitenkin niin, että myös kilpailullisuus lisääntyy. Kyse on siitä pitkäjänteisestä johdonmukaisesta työstä ja senkin jälkeen vain toivotaan, että nämä kaksi asiaa menevät eteenpäin. En ole ihan varma, että riittääkö meillä tyttöjen puolella tähän massaa, vaikka se työ olisi pitkäjänteistä. Tai siis varmasti riittää, mutta kun se pitää jakaa aika monen muun lajin kanssa. Vaikka me täällä vitsiä tuosta väännetäänkin, niin ei se ole mitenkään sattumaa, että Palloliiton selvityksen mukaan jotain 40% poikapuolen majupelaajista on myöhään kehittyneitä ja tyttöpuolella tällaisia ei ole yhtään.

Ei tässä nyt mitään taikatemppuja odotetakaan. Nyt tilanne on se että 8vs8-vaiheeseen joudutaan jo yhdistelemään ikäluokkia tai tekemään yj-virityksiä että saadaan edes joku kokoonpano jalkeille. Jokaisen seuran ei tarvitsisi perustaa sitä tyttöjoukkuetta jos sille ei haluta antaa resursseja tai panostaa muutenkaan.

[dembele]

Jokaisen seuran ei tarvitsisi perustaa sitä tyttöjoukkuetta jos sille ei haluta antaa resursseja tai panostaa muutenkaan.

No tuleehan siitäkin kuitenkin rahaa seuran kassaan ainakin lyhyellä tähtäimellä.