TB-sarjat 2025

[dembele]

Kun tähän lisää huomion, eli hyvin nuorena (käytännössä kaikilla ryhmillä ka 21 ikävuoden kieppeillä) tehdyn maajoukkudebyytin, niin kyllähän se kertoo, että myöhemmässä vaiheessa kehittyvät pelaajat loistavat poissaolollaan. Eli paljon potentiaalia katoaa matkalla jo ihan pelkästään tämän takia.

Tähän vaikuttaa tietenkin myös jo mainitsemani seikka siitä, että tyttöjen puolella jalkapallon ulkopuolisiin asioihin panostaminen juuri tuossa kriittisessä 17-21 ikävuoden vaiheessa on myös huomattavasti poikia yleisempää. Kun nuorisomajut kuitenkin kattaa kohtuullisen määrän niistä pelaajista jo joka tapauksessa, joiden tie voi tulevaisuudessa naisten maajoukkueeseen asti viedä, niin tämän ulkopuolelle jäävillä muut vaihtoehdot näkyvät huomattavasti houkuttelevampina.

Lyhyitä huomioita pikalukemisen jälkeen - saatan editoida myöhemmin:

1. Onko 21 vuoden kieppeillä vielä "hyvin nuorena"?
2. "Potentiaalia" katoaa kyllä mutta miksi? Halutaanko potentiaalia kadottaa ja ellei, niin mitä voisi tehdä toisin niin että myöhemmin kypsyneetkin saisivat aidon mahdollisuuden majuun?
3. Onko tutkimustuloksia esim. siitä että em. kadonnut potentiaali, siis kilpasarjoissa nuorempana talenttiuttaan osoittaneet tytöt valmistuisivat ammattiin vastaavia poikia aiemmin vrt. vaikkapa toisen asteen koulutus kokonaisuutena? Onko vastaavasti faktaa siitä etteivät U16-ajalta asti maju.rinkiin kuuluneet pysty samaan?

[andyjack]

Lyhyitä huomioita pikalukemisen jälkeen - saatan editoida myöhemmin:

1. Onko 21 vuoden kieppeillä vielä "hyvin nuorena"?
2. "Potentiaalia" katoaa kyllä mutta miksi? Halutaanko potentiaalia kadottaa ja ellei, niin mitä voisi tehdä toisin niin että myöhemmin kypsyneetkin saisivat aidon mahdollisuuden majuun?
3. Onko tutkimustuloksia esim. siitä että em. kadonnut potentiaali, siis kilpasarjoissa nuorempana talenttiuttaan osoittaneet tytöt valmistuisivat ammattiin vastaavia poikia aiemmin vrt. vaikkapa toisen asteen koulutus kokonaisuutena? Onko vastaavasti faktaa siitä etteivät U16-ajalta asti maju.rinkiin kuuluneet pysty samaan?

Tuosta kolmannesta kohdasta olisi mielenkiintoista saada ihan faktaakin. Mutta naisten liigassakin taitaa olla vain kolme joukkuetta, jossa pelaajat pystyvät oikeasti olemaan ammattilaisia. Muut seurat ehkä yrittävät toimia ammattimaisesti (treenit keskellä päivää…), mutta eivät pysty maksamaan pelaajille. Tuossa 18-20 ikävaiheessa täytyy melkeinpä valita työelämä, opiskelut tai pelaaminen. Aika helposti valinta on joku muu kuin pelaaminen, jos et ole tuossa vaiheessa ihan ikäluokan kärkipelaaja. Mutta tosiaan tutkimustuloksia olis tästä kiva saada ettei mene ihan mutulla.

[Slither54]

Ei tässä nyt mitään taikatemppuja odotetakaan. Nyt tilanne on se että 8vs8-vaiheeseen joudutaan jo yhdistelemään ikäluokkia tai tekemään yj-virityksiä että saadaan edes joku kokoonpano jalkeille. Jokaisen seuran ei tarvitsisi perustaa sitä tyttöjoukkuetta jos sille ei haluta antaa resursseja tai panostaa muutenkaan.

Mutta tilanne voi johtua monessa tapauksessa myös jostain muusta kuin siitä, että seurat ehdoin tahdoin haluavat tyttöjoukkueita perustaa esim. oman imagonsa tai seurastrategiansa takia. Varmasti näitäkin tietenkin joukkoon mahtuu ja toki itse mielellään kuulisin, että minkä alueen toiminta on sinulle lähimpänä ja mikäli se ei ole Uudenmaan alueella, niin miksi koet asian näin?

Omat havaintoni on tosiaan läntiseltä, lähinnä A:lta, mutta tietenkin nimellisesti tulee seurattua myös tällöin muita läntisen alueen seuroja hieman tarkemmin, kun ne samoilla välilehdillä pyörii. Ensinnäkin tällä alueella yksittäisestä ikäluokasta joukkueen perustaminen on jo ainoastaan isoimpien seurojen heiniä, vaikka toki sarjojen muutokset ovat ajaneet pienempiäkin seuroja tähän suuntaan. Itse en näe mitään pahaa siinä, että kehittyvän ympäristön voisi rakentaa myös useamman ikäluokan joukkueista, joten tämä ei ole siinä mielessä minkäänlainen vitsaus.
 
Suurimpina muutoksina reilun vuosikymmenen aikana väittäisin omalla alueella olevan kaksi tekijää. Sarjapaikat ovat alkaneet olla periytyviä tiettyyn pisteeseen asti ikäluokittain sekä toinen, josta on vähintään syvemmin toiminnassa mukana olevilta tullut viestiä, tyttöpelaajat aloittavat nykyään futiksen aiemmin, mutta myös lopettavat sen huomattavasti aiemmin. Jos minun aloittaessani valmentajanuraa reilu vuosikymmen sitten oli täysin yleistä, että joukkue kasattiin keskisuurissakin seuroissakin kahdesta ikäluokasta ja pelaajat aloittivat vasta siinä 10-11-ikävuoden korvilla, niin nyt periaatteessa sarjasysteemistä hyötyvät ne harvemmat seurat (sarjoja on aiempaa useampia, mutta sarjoihin pyritään ylipäätään saamaan vähemmän joukkueita), jotka edes yrittävät saada joukkueen kasaan ikäluokasta kerrallaan ja toisaalta todella moni aloittaa huomattavasti aiemmin ja drop outtia alkaa näkyä jo siellä 11-12-ikävuoden kohdilla. Eli toisin sanoen tämä 8v8 vaiheen YJ-viritelmät sun muut johtuvat ainakin oman ymmärryksen mukaan suurimmalta osalta siitä, että keskimääräisen jalkapalloharrastajan harrastuksen pituus on pysynyt noin samana, mutta se on aikaistunut useammalla vuodella (tämä on siis hieman mutua). Ongelma ei siis ole jokaisessa pikkukylän seurassa, jossa homma loppuu aiemmin, koska ensin kiinnostus joillain toimintaan lopahtaa, parhaat naarataan isompiin seuroihin, sopivan tasoiset muut joukkueet häviävät tai joutuvat tekemään yhteistyötä, jolloin sopivat vastustajat katoaa. Jossain kohtaa myös muilta alkaa loppua motivaatio ja koko ikäluokka häviää tältä osin johonkin muualle.

Tietenkin vähän isommilla talousalueilla, kuten oikeastaan Turun tai Tampereen (jollain varauksella Vaasa, mutta en tiedä asiasta tarkemmin), seuroja/joukkueita voisi olla vähemmän. Mutta itse asiassa näiden kahden välillä ilmeisesti on merkittävä ero siinä mielessä, että Ilves dominoi Tampereen aluetta aika vahvasti ja vaikka alueelta löytyykin erilaisia seuroja, niin itselle viime kesänä tuli yllätyksenä Ilveksen järjestämä jonkin tason kortteliliigasysteemi, minkä alle saattaa sitoutua todella suurikin määrä harrastajamassaa, jotka eivät näy esimerkiksi Palloliiton järjestämissä sarjoissa ollenkaan. Turun alueella toki vähän joka pitäjässä oma seura tietenkin on ja ehkä jollakin tasolla voidaan todeta, että muutama seura siellä täällä saattaa olla liikaa, mutta tuollakin alueella jaksan useammin väittää ongelman johtuvan enemmän yllä mainituista kahdesta muutoksesta yhdistettynä ikäluokkien pienenemisen kanssa kuin että seurat pyrkivät jotain imago hyötyä tai muuta vastaavaa tavoittelemaan. On tietysti helppoa sanoa, että ympäryskunnista pitäisi vaan mennä Turkuun isoon seuraan ja sillä ongelma ratkeaa, mutta ei tämä kuitenkaan ihan niin yksinkertaista lopulta ole.

Kaikkein merkittävintä tässä keskustelussa on tietenkin se, että käytännössä näistä jokaisessa tapauksessa kyse ei ole millään mittarilla kilpatasosta; hyvin harvoin edes kilpaharrastetasosta (paitsi ehkä sillä omalla hyvin eristetyllä alueellaan, kun eristystä kovasti halutaan nykyään liiton toimestakin sarjatasojen avulla teettää). Kyse on kuitenkin harrastustoiminnan järjestämisestä siitä massan luomisen näkökulmasta, joka saattaa silloin tällöin nykyisellä systeemillä tuottaa joukkueita, jotka voivat toimia kohtuullisen hyvinä sparraajina niillä oman alueen kilpailevimmillekin jengeille. Sillä ei lopulta ole hirveästi mitään väliä, päättääkö joku seura lopettaa toiminnan kokonaan ja ohjata pelaajat toiseen seuraan vai pyritäänkö kahden seuran välillä tekemään pitkäjänteistä yhteistyötä ikäluokkaan katsomatta, mikäli tämä johtaa tilanteeseen, että pelaajilla on mahdollista tässä ympäristössä lajia harrastaa (ja sitä kautta luoda massaa oman alueen toiminnalleen). joka tapauksessa totuus on se, että ohjaamalla toiminta isompiin harjoitteluryhmiin ja sitä kautta tasoryhmiin ja joukkueisiin, tällä massalla kilpailullisuus katoaa alemmista sarjoista kokonaan tai pienemmän seuran pitää pystyä voittamaan lähinnä useamman ison seuran "kakkos"joukkueita, mikäli haluavat tavoitella korkeampaa sarjatasoa. Itse harjoitusryhmän sisällä isommat ryhmät luovat tietyllä tasolla ihan samanlaisia ongelmia kuin vaikkapa kouluissa luokkakokojen kasvattaminen: yksittäisille pelaajille jää vähemmän huomiota, jolloin pelaajan näkökulmasta tyytymättömyys harrastukseen saattaa kasvaa. Kun kyse on kehitykseen pyrkivästä toiminnasta (ja usein vielä tosiaan se valmentaja keskittyy niihin enemmän parhaisiin pelaajiin), niin voi aiheuttaa vahvaa drop outtia siellä toisessa päässä. Siinä päässä, jonka pitäisi luoda se massa toiminnalle.

On myös ihan viime hetken kokemusta siitä, kuinka eräässä seurassa jo ison kentän vaiheessa noin puolen vuoden jaksolla mukaan on parissa perättäisessä ikäluokassa tullut käytännössä joukkueellinen pelaajia, joita jalkapalloHARRASTUKSEN (huom!) aloittaminen voisi kiinnostaa. Nämä pelaajat kuitenkin ohjattiin oman ikäluokan mukaisiin joukkueisiin ja heille tarjottiin samaa pakettia (esim. treenimäärät yms) kuin niille, jotka olivat pelanneet jos vuosia. Pelaajia kävi itse asiassa testaamassa niin paljon, että näistä olisi voinut mahdollisesti yrittää perustaa vaikka oman itsenäisesti toimivan joukkueen, mikäli tähän olisi löytynyt tahtotilaa sekä tietenkin sellainen sarjataso, minkä kautta pelaajat olisi voitu saada jäämään toimintaan mukaan. Näin ei kuitenkaan toimittu vaan he tulivat omiin ryhmiinsä massan jatkeeksi, joka aiheutta eripuraa vähän joka suunnassa. Lopputuloksena näistä pelaajista mukaan on epätasaisen aktiivisesti on jäänyt määrä, joka on laskettavissa yhden käden sormilla. Tietenkin tästä esimerkistä on todella kovin epätodennäköistä löytää sellaisia pelaajia, jotka tulevat sille todelliselle kilpatasolle. Ongelma kuitenkin on, että yleisen massan ollessa näin pieni, ei tällaisille pelaajille ole tarjota minkäänlaista vaihtoehtoa edes silloin, kun joukkuetta pyrittäisiin kasaamaan täysin erilleen muusta toiminnasta. Toisaalta ne ryhmät, jotka ovat sinnitelleet parempiaan vastaan erilaisissa sarjoissa ja kaipaisivat juuri tämänkaltaisia uusia vastustajia toiminnan jatkamista ajatellen, ovat jo käytännössä ehtineet hajota. Vielä suuremmaksi ongelma muodostuu, kun näiden pelaajien iästä otetaan pari vuotta pois ja tilanne ei ole muuttunut miksikään. 11-12-vuotiaalle täysin uudelle pelaajalle uutena toimintaan tuleminen on nykyään jo todella vaikeaa, ellei näitä pelaajia tule tarpeeksi montaa kerrallaan. Tämäkään ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, joka tulee peluuttamisen suhteen, koska yleensä uusia pelaajia ei siunaannu muihin lähiseuroihin samalla tapaa. Ja tämä oli, ainakin oman kokemuksen mukaan haaste, joka oli helpompaa ratkaista reilu vuosikymmen sitten.

Tästä kaikesta kuitenkin sitten rakennetaan lopulta niitä BT-Ykkösenkin joukkueita, jotka tältä alueelta mukaan pyrkii tai joutuu tai miten ikinä asian laita sitten onkaan. Kaikki loput, jotka toimintaa pystyvät jatkamaan, tungetaan BT-Kakkoseen, koska vaihtoehtoja ei ole enempää. Tästä kuitenkin joka kevät ja syksy voittaja nousee Ykköseen, eli pelaamalla ansaitsee paikkansa tässä "kilpailullisemmassa" sarjassa. Noususta voi toki kieltäytyä ja tietysti nousulle on tiettyjä esteitä, mutta sekään ei välttämättä ole kovin optimaalista, että kaikki kakkosta pelaavat seurat ilmoittavat, että emme halua nousta, koska järjestämme harrastustoimintaa. Kilpatoiminta ja kilpaharrastetoiminta vaatii kilpailua myös harrastejoukkueiden välillä, jota tällä alueella jo nyt on hyvin vaikeaa järjestää muutamia poikkeussarjoja lukuunottamatta. Kilpailun rajoittaminen sarjojen joukkuemääriä keinotekoisesti vähentämällä vain tavallaan kiihdyttää tätä kehitystä. Tästä syystä pieniäkin seuroja tarvitaan, vaikkakin sitten pienempien treeniryhmien ja YJ-viritystenkin kautta isojen treeniryhmien ja näiden tasoryhmien sijaan.

[Slither54]

Lyhyitä huomioita pikalukemisen jälkeen - saatan editoida myöhemmin:

1. Onko 21 vuoden kieppeillä vielä "hyvin nuorena"?
2. "Potentiaalia" katoaa kyllä mutta miksi? Halutaanko potentiaalia kadottaa ja ellei, niin mitä voisi tehdä toisin niin että myöhemmin kypsyneetkin saisivat aidon mahdollisuuden majuun?
3. Onko tutkimustuloksia esim. siitä että em. kadonnut potentiaali, siis kilpasarjoissa nuorempana talenttiuttaan osoittaneet tytöt valmistuisivat ammattiin vastaavia poikia aiemmin vrt. vaikkapa toisen asteen koulutus kokonaisuutena? Onko vastaavasti faktaa siitä etteivät U16-ajalta asti maju.rinkiin kuuluneet pysty samaan?

1. Kyllä se siinä mielessä on hyvin nuorena, että myöhemmin kehittyvälle tämä ikä ei välttämättä ole vielä se, jolloin oma taso on maksimoitu majudebyytin näkökulmasta. Tietenkin kyseessä on keskiarvo ja sitä ajaa alaspäin se, että näitä myöhemmin kehittyviä ei yksinkertaisesti mahdu mukaan. Miesten maajoukkueessa esimerkiksi näiden myöhemmin kehittyneiden ka debyytti-ikä oli lähempänä 23 ikävuotta.

2. Kirjoitin pitkän vastauksen Nigeliä lainaten, josta löytynee tähän ainakin yhden alueen harrastetoiminnan näkökulmasta löytyviä ongelmia. En oikeen osaa tiivistää tuota yhdeksi ajatukseksi, mutta toivottavasti sieltä löytyy joitakin pointteja, miksi myöhemmässä vaiheessa on vaikeaa nousta pinnalle. Voinen lisätä tähän yhden lyhyen esimerkin omasta edellisestä kokemuksesta, jossa pyrin löytämään vanhemmasta ikäluokasta pelaajia, joilla oli halua kehittyä sekä heitä oli mahdollista koutsata. Pyrin tällaisen pelaajan "statusta" ns. nostamaan vaihtamalla pelipaikkaa tiettyjen rajoitteiden mukaisesti, mutta seuran sisältä keneltäkään ei tähän tullut tukea. Toteutus jäi puolitiehen, epäonnistui ja oman syrjään jäämisen jälkeen kyseinen pelaaja sijoitettiin takaisin tutulle pelipaikalleen, jossa hänen potentiaalinsa oli ainakin omasta näkökulmasta pienempi. Tällainen pelaaja olisi saattanut hyvinkin kuulua tietynlaiseen myöhemmin kehittyvien ryhmään ja kehitystä toki saattaa tapahtua edelleen, mutta valmennuksen panostus ei keskity kyseiseen pelaajaan ja tällöin suuria kehitysharppauksia on turha odottaakaan.

3. En usko, että tästä on suoraa tutkimustietoa. Kyse ei kuitenkaan ole valmistumisen nopeudesta vaan siitä, mitä nuoret haluavat tehdä ja mihin he haluavat panostaa. Valmistuminen, nimenomaan korkeakouluista, joihin oma pointtini perustuu, kuitenkin tapahtuu poikkeuksetta vasta 25-ikävuoden jälkeen ja useimmiten vasta vuosia tämän jälkeen. Tyttöjen osalta selkeästi näkyy, että panostaa halutaan, mutta koetaan ajan olevan usein riittämätön esimerkiksi opiskelujen ja kilpailullisen harrastuksen yhdistämiseen. Tämä tulee näkyviin erityisesti juuri lukion ja korkeakoulujen välisessä vaiheessa. On todennäköisesti yleisempää (ainakin joukkuelajien harrastajien osalta), että tytöt haluavat panostaa vahvasti jompaan kumpaan. Ja tämä ehkä kaikkein merkittävin risteyskohta on siis keskimäärin hieman ennen tätä naisten majudebyyttien keski-ikää. Tämä kuitenkin näkyy jo joidenkin kohdalla myös hieman aiemmin. Toki en itse ole kovin paljoa poikien puolella toiminut, mutta en ole kyllä kollegoilta kuullut ihan yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta, että poikapuolella joku olisi todennut 14-15-vuotiaana, että keskittyy mielummin koulunkäyntiin. Tyttöpuolella näitä esimerkkejä onkin sitten jo ihan omissa joukkueissakin tullut vastaan ihan reilustikin.

[Nuorenanätti]

Ainakin omasta mielestä olisi parempi että tyttöfutikseen olisi siihen erikoistuneet seurat, nyt seurat kilpailee toisensa hengiltä ja lopulta vanhempiin ikäluokkiin jää joka tapauksessa ne pari isointa.

Voisi olla. Ei olisi.

Meillä on kymmenien vuosien kokemus tyttöfutikseen erikoistuneista seuroista. Tyttöseuroille tyypillisiä piirteitä ovat olleet:
-   resurssien puute koko seuralla: kaikki vähäinenkin raha on valunut poikapuolelle. Tästä on seurannut taustahenkilöiden vähäisyys ja heikko toiminnan taso
-   valmentajien puute ja taso: valmentajapula vaivaa koko juniorijalkapalloa, mutta erityisesti tyttöpuolta. Valmentajat ovat olleet pääosin miehiä ja vähänkään tavoitteelliset valmentajat ovat säännönmukaisesti hakeutuneet poikapuolelle. Tästä on seurannut toiminnan heikko taso.
-   alueellinen hegemonia: tyttöpelaajat ovat keskittyneet alueen ainoaan tytöille jalkapalloa järjestävään seuraan. Ei ole ollut ketä vastaan pelata. Kilpailun ja verrokkien puute on johtanut itsetyytyväisyyteen ja illuusioon omasta hyvyydestä ja tästä on seurannut toiminnan heikko taso
-   seurojen puute: koska ei ole muita seuroja, ei siinä ainoassakaan voida keskittyä kehittämään kilpajoukkuetta, vaikka pelaajia olisi 8v8 vaiheessa neljäkymmentä. Jos puolet pelaajista pudotetaan jo tuossa vaiheessa, ei 11v11 kentälle ole b-junnuissa pelaajia. Jos taas ei keskitytä kehittämään kilpajoukkuetta, ei kehitytä koskaan kilpajoukkueeksi. Tästä on seurannut toiminna heikko taso.
-   yhdistelmänä kaikkien edellisten vuoksi tyttöseurat ovat olleet paljolti luonteeltaan harrasteseuroja, joilla ei ole ollut mitään realistista mahdollisuutta tai edes halua kehittää huippupelaajia tai pitää yllä tavoitteellista seurastatusta. Ne ovat olleet maineeltaan ja luonteeltaan tyttöseuroja, joissa harrastellaan tyttöfutista, ei sitä oikeaa miesten jalkapalloa. Tästä seurauksena on, ihan oikein, toiminnan heikko taso.

Tästä esimerkkinä voisin mainita vaikka SeMi:n, joka on aina ollut vahvasti harrasteseura. Ai mikä SeMi? (Anteeksi SeMin toimihenkilöt, ei se teidän vikanne ole, vaan maan laajuinen valuvika ja tyttöseurojen aliarvostus.) Ihan vertailukohtana SeMin kanssa alueellinen valtaseura poikapuolella on SJK, jonka status suomalaisessa jalkapallossa on ihan eri. Nyt sielläkin on muutos meneillään ja SJK:n tyttöjunnut pyristelevät muiden isojen seurojen joukkoon.

Toki muutama ihan hyväkin esimerkki löytyy. ONS on onnistunut pitämään junnutoiminnan korkealla tasolla, vaikka puhutaan tyttöseurasta. Edustus keikkuu Ykkösen ja Kansallisen välimailla. JyPK pärjäsi  pitkään erikoistuneena tyttöseurana välillä hyvin ja välillä ei niin hyvin. Nyt on junnupuoli yhdistynyt JJK:n kanssa ja kyseessä on jo sekaseura.

Tunnistan kyllä, että nykyisessäkin tilanteessa on haasteita, mutta eivät tyttöihin erikoistuneet seurat toisi tilanteeseen olennaista parannusta. Päinvastoin, minusta se olisi askel taaksepäin kohti vanhoja hyviä aikoja, jotka eivät oikeasti olleet ollenkaan hyviä.

[Sivurajaltaseuraaja]

Ainakin omasta mielestä olisi parempi että tyttöfutikseen olisi siihen erikoistuneet seurat,...

Lähihistoria nyt osoittaa selvästi ihan muuta.

[Nigel Kugelschfeir]

En mä nyt sitä meinannut että pitäisi olla kokonaan omat seurat vaan että isommat seurat ottaisi enemmän vetovastuuta. Nythän tilanne on se että jokainen sekoilee jotain omiaan lapsuusvaiheen ja isot seurat ottaa pelaajat sitten kun aletaan kilpailla.

[Nuorenanätti]

...isommat seurat ottaisi enemmän vetovastuuta...

Tästä samaa mieltä ja tätä kohti ollaan minusta menossa. Omat haasteensa näissäkin kuvioissa, mutta suunta on oikea.

[M13]

En mä nyt sitä meinannut että pitäisi olla kokonaan omat seurat vaan että isommat seurat ottaisi enemmän vetovastuuta. Nythän tilanne on se että jokainen sekoilee jotain omiaan lapsuusvaiheen ja isot seurat ottaa pelaajat sitten kun aletaan kilpailla.

Mahtaisiko joltain jäädä koko laji aloittamatta, jos lapsuusvaiheessa lähin toimintaa tarjoava seura löytyisi kymmenien kilometrien päästä? Varsinkin, kun maailman ylivoimaisesti parhaassa urheilumaassa lähempää löytyy vaihtoehto pelata lento-, pesä-, kori-, vesipalloa puhumattakaan salibandysta ja jääkiekosta.

Saan kiinni ajatuksesta, mutta lieneekö sattumaa että monen huipulle menneen pelaajan taustalla on pieni kyläseura

Muok. Löytyykö listaa asioista,jotka pitäisi osata missäkin ikävaiheessa? Laajaan levitykseen vain

[Sivurajaltaseuraaja]

En mä nyt sitä meinannut että pitäisi olla kokonaan omat seurat vaan että isommat seurat ottaisi enemmän vetovastuuta. Nythän tilanne on se että jokainen sekoilee jotain omiaan lapsuusvaiheen ja isot seurat ottaa pelaajat sitten kun aletaan kilpailla.

Eikun nimenomaan tämä sekoilu alkaa siitä kun isot seurat alkaa talentteja poimimaan liian aikaisin kuvitellen tekevänsä asiat paremmin kuin kyläseura.

Tämä on nähty niin Turussa kuin Tampereella.

Isoilla paikkakunnilla sille Isolle Seuralle pelaajia riittää ilman naapuriseuroista skouttaamistakin. Se vaan että aina se ruoho on vihreämpää aidan takana.

Isot Seurat voisivat keskittää tarmonsa niihin pelaajiin jotka seurassa on.

Nykytilanne tosiaankin on se, ja aina tulee olemaan, että sieltä kyläseurasta Mahtiseuraan tullaan 14-15 vuotiaana syrjäyttämään ne eliittivalmentajien laadukkaassa-arjessa vuosia supervalmennusta saaneet superjunnut.

Miksi?

[Slither54]

Eikun nimenomaan tämä sekoilu alkaa siitä kun isot seurat alkaa talentteja poimimaan liian aikaisin kuvitellen tekevänsä asiat paremmin kuin kyläseura.

Tämä on nähty niin Turussa kuin Tampereella.

Isoilla paikkakunnilla sille Isolle Seuralle pelaajia riittää ilman naapuriseuroista skouttaamistakin. Se vaan että aina se ruoho on vihreämpää aidan takana.

Isot Seurat voisivat keskittää tarmonsa niihin pelaajiin jotka seurassa on.

Nykytilanne tosiaankin on se, ja aina tulee olemaan, että sieltä kyläseurasta Mahtiseuraan tullaan 14-15 vuotiaana syrjäyttämään ne eliittivalmentajien laadukkaassa-arjessa vuosia supervalmennusta saaneet superjunnut.

Miksi?

Itse en näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin sen, että miten niiden kyläseurojen lopulta käy, kun heidän paras pelaajansa lähtee uusien haasteiden pariin. Se, että kyläseuraan päätyy se superjunnu ei tarkoita sitä, että siellä se valmentamisen laatu olisi yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin siellä isossa seurassakaan. Tästä tulee seuraa nimenomaan tämä keskustelu siitä, että parhaat pelaajat kehittyvät kyllä valmentajista riippumatta sinne ja tänne tasolle.

Tässä samassa keskustelussa nyt kuitenkin hämärtyy nopeasti kaksi asiaa, kun omaa harmitusta tuodaan esille. Nämä nuorena uusiin seuroihin liittyvät pelaajat ovat nimenomaan sitä normaalia Helmaripolkua kulkevia pelaajia. Niitä on tietenkin paljon enemmänkin kuin maajoukkueeseen mahtuu, mutta näistä ne pelaajat keskimäärin nyt maajoukkueeseen päätyvät. He kulkevat sitä "kilpapolkua", jossa kilpailu on kohtuu marginaalista seuran sisällä itsessään (myöskin sen jälkeen, kun lahjakkaimmat pelaajat siirtyvät näihin suurseuroihin) kuin myös seurojen kesken. Näillä ei varsinaisesti useinkaan ole mitään tekemistä myöhemmin kehittyvien pelaajien kanssa, jotka jää käytännössä lähes poikkeuksetta nykysysteemissä täysin huomiotta. Toki osa heistä mahtuu tähän varsinaiseen polkuun, mutta paljon heitä jää myös näihin kyläseuroihin pyörimään sekavaan kilpaharraste/harraste mössöön. Joka tapauksessa molemmista ja näiden yhdistelmistä on tärkeää tietenkin keskustella.

[dembele]

Voinen lisätä tähän yhden lyhyen esimerkin omasta edellisestä kokemuksesta, jossa pyrin löytämään vanhemmasta ikäluokasta pelaajia, joilla oli halua kehittyä sekä heitä oli mahdollista koutsata. Pyrin tällaisen pelaajan "statusta" ns. nostamaan vaihtamalla pelipaikkaa tiettyjen rajoitteiden mukaisesti, mutta seuran sisältä keneltäkään ei tähän tullut tukea. Toteutus jäi puolitiehen, epäonnistui ja oman syrjään jäämisen jälkeen kyseinen pelaaja sijoitettiin takaisin tutulle pelipaikalleen, jossa hänen potentiaalinsa oli ainakin omasta näkökulmasta pienempi. Tällainen pelaaja olisi saattanut hyvinkin kuulua tietynlaiseen myöhemmin kehittyvien ryhmään ja kehitystä toki saattaa tapahtua edelleen, mutta valmennuksen panostus ei keskity kyseiseen pelaajaan ja tällöin suuria kehitysharppauksia on turha odottaakaan.

Pitää tarttua tähän. Tietämättä missä roolissa em. esimerkin aikoihin olit, ja oletetaan ettet ollut ko. pelaajan iskä/äiskä(valmentaja), voisi olettaa että tunsit kuitenkin pelaajan, hänen tasonsa ja vahvuutensa/kehityskohteensa keskimääräistä paremmin. Mistä tullaankin siihen kysymykseen kenelle (joukkueessa/seurassa) olisi ollut haittaa siitä, jos ilmeisen kiveenhakattuja pelipaikkoja muutettaisiin? Miten tämä haitta perusteltiin sinulle vai perusteltiinko sitä mitenkään? Plus mitä olivat käytännössä nuo "tietyt rajoitteet", joihin viittaat?

[Airsystem]

Tästä esimerkkinä voisin mainita vaikka SeMi:n, joka on aina ollut vahvasti harrasteseura. Ai mikä SeMi? (Anteeksi SeMin toimihenkilöt, ei se teidän vikanne ole, vaan maan laajuinen valuvika ja tyttöseurojen aliarvostus.) Ihan vertailukohtana SeMin kanssa alueellinen valtaseura poikapuolella on SJK, jonka status suomalaisessa jalkapallossa on ihan eri. Nyt sielläkin on muutos meneillään ja SJK:n tyttöjunnut pyristelevät...

En ymmärtänyt pointtia SeMi vs SJK toiminnan laadukkuudesta?

SeMi hyvin tuttu seura muille alueella toimiville. Se että SJK sanoo useammalle futista seuraavalle enemmän kuin SeMi ei kyllä näytä tarkoittavan laadukkaampaa toimintaa tyttöfutiksessa. Eivätkö juuri nyt TB ykkösen joukkueet SeMi ja SJK näytä menevän eri suuntiin?

[Slither54]

Pitää tarttua tähän. Tietämättä missä roolissa em. esimerkin aikoihin olit, ja oletetaan ettet ollut ko. pelaajan iskä/äiskä(valmentaja), voisi olettaa että tunsit kuitenkin pelaajan, hänen tasonsa ja vahvuutensa/kehityskohteena keskimääräistä paremmin. Mistä tullaankin siihen kysymykseen kenelle (joukkueessa/seurassa) olisi ollut haittaa siitä, jos ilmeisen kiveenhakattuja pelipaikkoja muutettaisiin? Miten tämä haitta perusteltiin sinulle vai perusreltiinko sitä mitenkään? Plus mitä olivat käytännössä nuo "tietyt rajoitteet", joihin viittaat?

Kyseinen tapaus on edelleen kohtuu tuore, joten kunnioituksesta kaikkia osapuolia kohtaan en avaa tilannetta kovin yleisluontoista kuvailua tarkemmin.

Tulin tosiaan seuran toimintaan käytännössä täysin ulkopuolelta, mutta tunsin joitakin pelaajia entuudestaan (esimerkin tapaus ei kuulunut näihin pelaajiin). Tein paljon selvitystyötä siitä, millaiseen joukkueeseen olin tulossa ja loput tulee sen ajatuksen kautta, millaisia pelaajia haluan tietyille pelipaikoille ja miten pelaajat itse toimivat treeneissä.

Meillä oli ongelmana, että kahdesta peliryhmästä huolimatta tietylle tärkeälle pelipaikalle ei oikein tahtonut löytyä sopivia pelaajia paperilla ja lopulta ei myöskään oikein treenien perusteella. Pelaajia, joille omasta mielestäni pelipaikkaa olisi pitänyt vaihtaa löytyi syystä tai toisesta. Tämä pelaaja oli pelannut aina samalla pelipaikalla, mutta hänellä oli yksi suuri puute tälle pelipaikalle. Hän oli kuitenkin aktiivinen ja selkeä halu oppia oli aistittavissa. Päätin ottaa hänet testiin toiselle pelipaikalle, josta vaihtoehtoja puuttui, koska häneltä kuitenkin löytyi tiettyjä ominaisuuksia, joiden pohjalta vaihtoa oli helpompaa yrittää. Rajoitteet liittyivät treenimääriin sekä treeniryhmän kokoon. Itsellä on tapana pyrkiä valmentamaan kaikkia treeniryhmään kuuluvia, joten yksittäiseen pelaajaan keskittyminen jää vähäisemmäksi. Toinen rajoitus johtui talvella pelattavien harkkapelien määrään sekä tasoon syystä, josta en kerro sen enempää.

Yksi rajoitteista oli myös sarjapaikan säilyttämiseen pyrkiminen. Kausi lähti liikkeelle huonosti ja pelaajamateriaalin leveys ei antanut mahdollisuutta kehittää kyseistä pelaajaa uudella pelipaikallaan ensin helpommassa ympäristössä. Sen sijaan pelaaja oli pakko heittää "syvään päähän" oikeastaan vailla mahdollisuutta onnistua. Pelaaja ei ehkä suoraan luontaisesti osannut pelata uudella pelipaikalla, joten olisi tarvittu aika paljon lisää sopivia kokemuksia, jotta toimintaa olisi voitu kehittää. Tiettyjä hyviä merkkejä oli kuitenkin ihan viimeisissä peleissä nähtävissä ja pelaaja kyllä kykeni vastaanottamaan ja prosessoimaan aika suurenkin määrän uutta informaatiota lyhyessä ajassa. Kyseistä heikkouttakin olisi pystytty ehkä jossain kohtaa kehittämään, koska yksi vaikuttava tekijä kyllä tuli toiminnan aikana esille. Toki itsellä osaaminen tähän ei olisi riittänyt.

Tilanteeseen nähden kokeilua oli siis vaikea toteuttaa ja muutoksen läpivieminen kokonaisuudessaan tuolla systeemillä olisi vienyt enemmänkin kuin yhden kauden verran. Tietenkin asiaa vaikeutti se, että olin oman visioni kanssa aika yksin ja halu tai osaaminen muilla ympärillä olevilla valmentajilla ei lopulta riittänyt auttamaan kyseisessä prosessissa. Itselläkin aika valitettavasti loppui tässä mielessä kesken, että olisi pitänyt pyrkiä koutsaamaan pelaaja, pelaajia ja vielä valmentajia, jotta heistäkin olisi ollut tässä yksittäisessä detaljissa koko toimintaan nähden enemmän apua.

Loppuhan on ihan puhdasta spekulaatiota. On vaikea sanoa, mihin yksittäisessä tapauksessa muutoksella voitaisiin yltää vs että mitään ei muuteta, koska reaalielämän vertailua ei päästä tekemään. Kyseinen vaihdos tuskin olisi tuonut ihan hirveästi mitään maata mullistavaa, mutta myöhemmin kehittyvistä pelaajista keskustellessa kyseinen esimerkki tuli mieleeni. Seuran sisälläkin toimijoiden mukaan kyseinen pelaaja oli kuitenkin ottanut isoja harppauksia heidänkin silmissään edellisten vuoden parin aikana. Olisi lähinnä ollut mielenkiintoista nähdä, miten pelipaikan onnistunut muutos olisi saattanut kyseisen pelaajan näkemykseen siitä, miten kovasti hän haluaa panostaa lajiin. Kyseessä oli kuitenkin urheilullinen nuori, jolla ei ollut rasitusvammoihin liittyviä murheita, mikä on aika merkittävää juurikin tässä "erikoistumisvaiheen" aikana.

[dembele]

Kyseinen tapaus on edelleen kohtuu tuore, joten kunnioituksesta kaikkia osapuolia kohtaan en avaa tilannetta kovin yleisluontoista kuvailua tarkemmin.

En usko että ketään täällä olisi tuon tarkempi kuvaus kiinnostanut tai hyödyttänyt. Vaatii aika tavalla panostusta ja ammattitaitoakin miettiä pelisysteemiä uudelleen. Osa B-ikäsistähän pelaa niillä pelipaikoilla, joihin ovat osin sattuman kautta joskus yli viisi vuotta sitten silloisessa joukkueessaan ajautuneet ja sittemmin tottuneet.
Yhden mielenkiintoisen seikan olen muuten ollut huomaavinani - isi/äitivalmentajien jälkikasvulla on ollut muita todennäköisemmin ominaisuuksia keskikentän "pelintekijäksi". Otos on toki rajallinen, ainoastaan yksi seura ja muutama ikäluokka. Käytännössä em. ominaisuudet eivät ole aina runsaista peliminuuteista huolimatta realisoituneet.

[Keuko]

Mites näissä TB SM ja ykkösen säännöt menevät esimerkiksi Ilveksen tapauksessa, jossa SM:n osalta voi olla ettei Ilves pääse SM-sarjaan ja ykkösestä Ilves/2 ei nousisikaan?

Samoin Espoon osalta? Ilmeisesti Espoo/2 ei voi missään olosuhteissa nousta?

[ohilaukaus]

Sama koskee myös ONSia...voivat pelata samaa sarjaa, mutta pelaajaliikennettä ei voi olla enää syksyn aikana ykkös- ja kakkosjoukkueiden kesken.

[Keuko]

Sama koskee myös ONSia...voivat pelata samaa sarjaa, mutta pelaajaliikennettä ei voi olla enää syksyn aikana ykkös- ja kakkosjoukkueiden kesken.

Ok, eli voisivat teoriassa pelata samaa sarjaa ykkös ja kakkosjoukkueiden osalta?

Tämä kysymys heräsi lähinnä nyt kun Espoo/2 voitti eilen HJK/2:n 2-1 ja nousi ykkösen A-lohkossa kärkikahinoihin mukaan, toki yksi matsi enemmän pelattuna. Muuten tuo A-lohko on kyllä huipputasainen kärjen osalta. PPJ noussee karsimaan mutta siitä seuraavat 7 joukkuetta ovat neljän pisteen sisällä. Kaikki loppupelit siis ratkaisevat.

[blackhawk]

Ok, eli voisivat teoriassa pelata samaa sarjaa ykkös ja kakkosjoukkueiden osalta?

T18 Ykkösessä voi pelata kahdella tai vaikka kolmellakin joukkueella.

[Myubien]

Tuo ykkösjoukkue ja kakkosjoukkue keissi on hyvä esimerkki, miksi ei pitäisi liian aikaisin luulla ketkä ovat ne ehdottomasti parhaat pelaajat ja ketkä heikompia pelaajia. Monestihan kun on paljon pelaajia, niin joudutaan tekemään ykkös- ja kakkosryhmät. Kuitenkin kokoajan tulisi Valmennuksellisesti olla ajanhermoilla, eikä pitää pelaajien tilannetta lopullisena totuutena. Tasoerot pelaajien välillä ei välttämättä ole niin isoja kuin monesti luullaan ja jos toisilla alkaa treeni into kasvamaan ja kehitys tarttumaan ja toisilla käy toisin päin, niin aika nopeasti tilanteet voi tasoittua tai kääntyä päälaelleen.

Yhtään siis tietämättä tarkemmin kyseisten joukkueiden tilanteita. Lähinnä pointtina tähän yleiseen pelaajakehitys keskusteluun. Aika herkästi lähdetään jo tosi nuorena jakamaan toiset huonommiksi ja toiset paremmiksi. Kun ottaa huomioon biologisen kasvun, harjoitusinnon ja sisäisen palon, niin kaikkihan ei ole aina heti ulosmitattavissa, vaan kehitys tapahtuu pikkuhiljaa tai osalla jopa selkeästi myöhemmin. Usein päätöksiä tehdään ennen kuin edes ominaisuusharjoittelun vaste on alkanut näkymään.

Eli pointtina: harjoittelu, kehittyminen ja ominaisuudet ovat ainoat asiat, jotka urheilussa merkkaa ja hyvällä harjoittelulla ja valmennuksella niitä pystytään joka vuosi parantamaan!

[Nuorenanätti]

En ymmärtänyt pointtia SeMi vs SJK toiminnan laadukkuudesta?

SeMi hyvin tuttu seura muille alueella toimiville. Se että SJK sanoo useammalle futista seuraavalle enemmän kuin SeMi ei kyllä näytä tarkoittavan laadukkaampaa toimintaa tyttöfutiksessa. Eivätkö juuri nyt TB ykkösen joukkueet SeMi ja SJK näytä menevän eri suuntiin?

Seinäjoen seudun valtaseura  on ollut pojissa SJK ja tytöissä SeMi. Tällä alueellisella hegemonia-asemalla ollaan saavutettu tälle kaudelle:

Edari: SJK - Veikkausliiga, SeMi - Naisten IV
T18/ P17: SJK - SM-sarja, SeMi - I divisioona
T15: SJK - LiiPo/ Huuhkajaliiga, SeMi - ei joukkuetta
T14: SJK - LiiPo/ Huuhkajaliiga, SeMi alueellinen I divisioona
T13: SJK - LiiPo/ Huuhkajaliiga, SeMI alueellinen II divisioona

Toinen seuroista on selvästi orientoitunut kilpaurheiluun, toinen harrastetoimintaan. Tytöissä pärjääminen on minusta vielä pelaajamäärien ja (harmittavan) vallitsevan harrasteurheilun luonteen vuoksi helpompaa.

Ymmärtääkseni SJK:n tyttöpuoli on melko vasta perustettu (2021?). Siksi SeMi:n ja SJK:n B-tyttöjen tämänvuotisen 1. divarin pistepotin käyttäminen esimerkkinä SJK:n toiminnan laadusta menee enemmän kuin vähän ohi. Pelaajilla on SeMi:n tai jonkun muun alueen seuran junnuputki taustalla. Tunnustan rehellisesti, että en tiedä kuinka hyvää SJK:n tyttöpuolen treenaaminen on. En ole kentän reunalta seurannut. Kokemuksia on vain joukkueista, joita vastaan olemme pelanneet. Seuralla on kuitenkin hyvät edellytykset järjestää laadukasta toimintaa.

Jälleen, ei tämä ole kritiikkiä SeMi:n toimihenkilöitä kohtaan. Harrastetoiminnan järjestäminen sinänsä on arvokasta, vaikka enemmän tulkistsen kyllä SeMi:n tilanteen niin, että harrastestatus on seurausta niistä vaikeuksista, joita erikoistuneilla tyttöseuroilla ympäri Suomen on pitää yllä laadukasta kilpaurheiluun tähtäävää toimintaa jo aiemmassa viestissä listaamieni syiden vuoksi. Seinäjoella poika- ja tyttöpuolen ero vielä korostuu, koska SJK on Suomen mittapuussa varsin hyvin toimeentuleva ja tavoitteellinen seura. Sama ilmiö oli Kuopiossa joitakin vuosia sitten, kun KuPS porskutti miehissä ja pojissa hyvässä myötätuulessa. Pallokissat pyristeli tyttöseurana harraste- ja kilpajalkapallon välimaastossa. Tilanne muuttui, kun Pallokissojen toiminta siirtyi KuPS:n alle ja seura alkoi panostaa myös tyttöpuoleen.

Junnupuolen yhdistymisestä SeMi:n kanssa on puhuttu tuloksetta noin vuosikymmen. Taustoja tai syitä neuvottelujen kariutumiseen en tiedä, mutta toisella paikkakunnalla samoja keskusteluja seuranneena, osaan vähän arvata. Omassa seurassani loppujen lopuksi maaliin saatu viety yhdistyminen on minusta parantanut tilannetta monella tavalla. Minä olen yhtä huono valmentaja kuin aina ennenkin, mutta aika lailla kaikki muut asiat ovat kehittyneet. Oikeastaan kaikki yhdistymiseen liittyvät pelot ovat osoittautuneet turhiksi.

KoKo SJK/ SeMi esimerkki oli tarkoitettu valottamaan sitä, millaisia vaikeuksia erikoistuneilla tyttöseuroilla on verrattuna siihen, että isolla, tavoitteellisella seuralla on hanskassa sekä tyttö- että poikapuolen junioritoiminta. Tähän pyrkii myös Palloliitto ohjaamaan ja tätä kohti kehottaisin myös Seinäjoella liikkumaan, vaikka vaatekaapissa roikkuisikin SeMi:n verkkareita vuodesta 1971 lähtien. Paikalliselle tyttöfutikselle ja tavoitteellisille tytöille se olisi palvelus. SJK voisi olla KuPS tai Ilves.

[Jaarli]

En ymmärtänyt pointtia SeMi vs SJK toiminnan laadukkuudesta?

SeMi hyvin tuttu seura muille alueella toimiville. Se että SJK sanoo useammalle futista seuraavalle enemmän kuin SeMi ei kyllä näytä tarkoittavan laadukkaampaa toimintaa tyttöfutiksessa. Eivätkö juuri nyt TB ykkösen joukkueet SeMi ja SJK näytä menevän eri suuntiin?

SJK:n sukellus T18 sarjassa on kyllä ihmeellinen. Vuosi sitten tähän aikaan B-lohkossa kärkisijoilla, syksyllä säilyi viimeisenä sarjassa ja nyt näyttää tulevan sarjatason vaihto alemmille tasoille.
Ilmeisesti epätoivoinen panostus naisjoukkueen nousuun on ajanut T18 joukkueen selviytymismoodiin.

Jos vertaa SeMiä ja SJK:ta pelkästään T18 perusteella, niin SeMi on ehkä menossa eri suuntaan.
Jos laajennetaan vertailua T15-T12 sarjoihin, niin SJK näytti olevan joka ikäluokassa korkeammalla sarjatasolla tai SeMillä ei ollut edes joukkueita noissa kaikissa sarjoissa.

[Slither54]

Tuo ykkösjoukkue ja kakkosjoukkue keissi on hyvä esimerkki, miksi ei pitäisi liian aikaisin luulla ketkä ovat ne ehdottomasti parhaat pelaajat ja ketkä heikompia pelaajia. Monestihan kun on paljon pelaajia, niin joudutaan tekemään ykkös- ja kakkosryhmät. Kuitenkin kokoajan tulisi Valmennuksellisesti olla ajanhermoilla, eikä pitää pelaajien tilannetta lopullisena totuutena. Tasoerot pelaajien välillä ei välttämättä ole niin isoja kuin monesti luullaan ja jos toisilla alkaa treeni into kasvamaan ja kehitys tarttumaan ja toisilla käy toisin päin, niin aika nopeasti tilanteet voi tasoittua tai kääntyä päälaelleen.

Yhtään siis tietämättä tarkemmin kyseisten joukkueiden tilanteita. Lähinnä pointtina tähän yleiseen pelaajakehitys keskusteluun. Aika herkästi lähdetään jo tosi nuorena jakamaan toiset huonommiksi ja toiset paremmiksi. Kun ottaa huomioon biologisen kasvun, harjoitusinnon ja sisäisen palon, niin kaikkihan ei ole aina heti ulosmitattavissa, vaan kehitys tapahtuu pikkuhiljaa tai osalla jopa selkeästi myöhemmin. Usein päätöksiä tehdään ennen kuin edes ominaisuusharjoittelun vaste on alkanut näkymään.

Eli pointtina: harjoittelu, kehittyminen ja ominaisuudet ovat ainoat asiat, jotka urheilussa merkkaa ja hyvällä harjoittelulla ja valmennuksella niitä pystytään joka vuosi parantamaan!

Tuosta ei nyt ihan hirveästi kannata vetää pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä, miten ykkös ja kakkosjengit pärjää B-tytöissä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä kohtaa niillä, kenellä se useampi jengi on vähintään BT-Ykkösessä, sitä massaa tulee nuoremmista. Esim Ilveksen kakkosjoukkueen alkukauden vire saattaa johtua ihan puhtaasti siitä, että heillä -09 ikäluokasta on tullut kohtuullista massaa. Tämä ei näy välttämättä SM-karsintojen tuloksissa, mutta kakkosjoukkueessa kylläkin. Toisaalta niin kauan kuin neljä pelaajaa ylemmästä sarjasta saa alemmas ottaa mukaan mahdollisesti boostaamaan tuloksia, niin senkin suhteen kannattaa olla varovainen näiden kakkosjengiviritysten kanssa. Kakkosjengissä saattaa lopulta pelata yllättävän monta T14-T15 sarjoissa oman (tai miksei muunkin) seuran ykkösjoukkueessa pelannutta pelaajaa.

Ne puolestaan ketkä ovat pelanneet puolestaan nuoremmissakin niissä tasoryhmissä isoissa seuroissa eivät useimmiten eksy enää isojen seurojen kakkosjoukkueisiin vaan joko lopettaa tai siirtyy jonnekin muualle. Ja periaatteessa tuolta löytyisi mahdollisesti ne yllättävät tutkan alle jäävät potentiaaliset myöhemmin kehittyvät pelaajat.

[Johansoccer]

Tuosta kolmannesta kohdasta olisi mielenkiintoista saada ihan faktaakin. Mutta naisten liigassakin taitaa olla vain kolme joukkuetta, jossa pelaajat pystyvät oikeasti olemaan ammattilaisia. Muut seurat ehkä yrittävät toimia ammattimaisesti (treenit keskellä päivää…), mutta eivät pysty maksamaan pelaajille. Tuossa 18-20 ikävaiheessa täytyy melkeinpä valita työelämä, opiskelut tai pelaaminen. Aika helposti valinta on joku muu kuin pelaaminen, jos et ole tuossa vaiheessa ihan ikäluokan kärkipelaaja. Mutta tosiaan tutkimustuloksia olis tästä kiva saada ettei mene ihan mutulla.

Jos pelaajabudjetteja katsoo, niin ehkä yksittäiset pelaajat voivat saada sellaista palkkaa että sillä tulee edes jotenkin toimeen näiden kolmen kärjenkin osalta. Täysin harhakäsitys on, että nainen voisi Suomessa elää jalkapallolla ilman muita tukia (ainakaan mitenkään mukavasti, pienituloisena jotkut yksilöt ehkä). Jotenkin toivoisi, ettei junnuja johdeta harhaan tämän suhteen. Jos haluat ammatiksesi pelata, on pakko olla sillä tasolla että voit ja haluat suunnata ulkomaille.

[Puistotäti]

Karsintaa ei enää kovin montaa peliä ole jäljellä.

Huomenna 5 peliä ja sunnuntaina 1, vastakkain EPS-HJK, Ilves-Kaapo, Lahti-Honka, HJS-ONS, Valtti-Gnistan ja PKKU-Espoo.

B-lohkossa oikeastaan jännityksen kohteena enää kuka pääsee karsintaan. Tällä hetkellä Ilves kiinni paikassa mutta sekä Kaapolla että ONSilla kummallakin 2 peliä vähemmän pelattuna..

A-lohkossa voi vielä tapahtua mitä vaan. Jännäksi menee siellä.