TB-sarjat 2025

[Pelaaja222]

Tämä on ajattelutapana täysin väärä, vaikka samaan lopputulokseen johtaakin. Se todellisuus iskee yhdellä jos toisella siellä 15-20 ikävuoden välissä. Yleensä heikommissa tiimeissä hyvällä pelaajalla vähän aiemmin, kun yllättäen ei ollakaan niin hyviä kuin luullaan ja niillä tavoitteellisimmin harjoitelleilla sitten tuolla loppupäässä. Eivät pelaajat ajattele asiaa juniori-ikäisinä suurimmaksi osaksi ollenkaan aikuismaisesti, että "ei tästä ammattia saa, joten turhaa panostaa". Tai ei ainakaan kaikki, kun mietitään yksittäisen "suosituimman" lajin pelaajakuntaa ja sen kärkipäätä. Se panostamiseen liittyvä pohdinta tehdään pääasiassa tuolla mainitsemani ikäluokkien aikana ja hyvin usein ihan jostain muista syistä kuin ammatinvalinnan näkökulmasta. Mutta toki se kyllä kertoo siitä, mitä koitat tuoda esiin eli millaisessa maailmassa me eletään. Huipputason yksilöurheilija on tässä maassa helpompaa kehittää, koska se ei vaadi vähintään tusinan muun henkilön panostusta siinä ohella, jotta oma kehittyminenkin voisi olla parempaa. Tosin siinäkin on taidettu mennä enemmän tai vähemmän metsään viimeisten parin vuosikymmenen aikana ihan viimeisiä vuosia lukuunottamatta.

Aika monelle iskee realismi ajankäytöstä kun peruskoulu vaihtuu lukioksi. Opiskeluissa vaade on aivan toinen kuin mihin totuttu. On pakko alkaa lukemaan. Samaan aikaan treenimäärä on hyvinkin 12-15h/viikko pelit mukaanlukien ilman matkoja. Siinä kohtaa moni pohtii onko tämä kaiken ajankäytön arvoista. Ja ihan syystäkin.

[Nuorenanätti]

Jalkapallo tai mikä tahansa muukin huippu-urheilu sopii hyvin yhteen lukio- tai yliopisto-opintojen kanssa. Harjoittelu rasittaa ruumista ja opiskelu päätä. Osat tasapainottavat toisiaan. Ajankäytöllisesti sekä lukio (erityisesti urheilulukiot, mutta myös muut) että yliopisto ovat joustavia.

Ongelmia tulee, jos jommassa kummassa ei ylipäätään tahdo riittää. Silloin tekee mieli syyttää heikoista opinnoista jalkapalloa ja heikosta jalkapallosta opintoja.

Varsinainen jalkapallouran lopetus on monella edessä, kun astutaan työelämään ja pitäisi sovittaa yhteen joustamattomat työajat, raskas työ ja fyysisesti ja ajankäytöllisesti vaativa jalkapallo.

Esimerkkejä näistä nyt on vaikka kuinka paljon, mutta sanotaan nyt vaikka viime vuoden erään joukkueen kapteeni, joka lopetti jalkapallon, kun valmistui yliopistosta ekonomiksi ja siirtyi työelämään. Tai erittäin vaativan opintosuunnan teoreettisen fysiikan opiskelija Otaniemestä, joka parhaillaan pelaa Kansallista liigaa.

Enkä siis yhtään vähättele opintojen tai kilpaurheiluun tähtäävän harjoittelun vaatimustasoa, mutta syy vaikeuksiin yhdessä ei pääosin ole toisessa.

[Merten]

Jalkapallo tai mikä tahansa muukin huippu-urheilu sopii hyvin yhteen lukio- tai yliopisto-opintojen kanssa. Harjoittelu rasittaa ruumista ja opiskelu päätä. Osat tasapainottavat toisiaan. Ajankäytöllisesti sekä lukio (erityisesti urheilulukiot, mutta myös muut) että yliopisto ovat joustavia.

Rohkeasti oletan että sulla ei ole lukioikäistä tavoitteellista futaajaa, koska tämä ei kyllä pidä kuin osittain paikkaansa. Kyllä noissa lukiopäivissä se kahdeksan tuntia tuppaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus - ja siihen kun lisää päälle kolmet tai neljät parin tunnin treenit viikossa, niin aikaa ei jää ihan hirveästi a) itseopiskelulle, joka nyt kuitenkin vie tunteja viikossa tai b) muulle elämälle. Siinä lienee pää aika kovilla - toki voi opiskella vähemmän, tai treenata vähemmän.

Urheilulukiot joustoineen ovat varmasti hyvä vaihtoehto, ja hattua päästä joka sellaisen kautta päätyy kotimaiseen korkeakouluun opintoihin, joihin tarvitaan kohtalaisen hyvät paperit.

Päivätöihin meneminen on varmasti jonkinlainen vedenjakaja monelle, mutta luulen että osittain myös sen vuoksi että viimeistään siinä vaiheessa alkaa tulla rajat vastaan siinä mistä on valmis urheilun vuoksi luopumaan.

[dembele]

hattua päästä joka sellaisen kautta päätyy kotimaiseen korkeakouluun opintoihin, joihin tarvitaan kohtalaisen hyvät paperit.

Ellei pääse suoraan papereilla voi panostaa pääsykokeeseen. Hattua siltikin päästä. Toinen huomio on se, että myös matkoihin kodin, koulun, ja treeni- ja pelikenttienkin välillä kuluu aikaa enemmän tai vähemmän - tunnista muutamaan päivässä- ja tosiaan useimmiten nuori urheilijakaan ilman harrastuksen ulkopuolistakin elämää ei elä täysipainoisesti.

Omakohtaista kokemusta on toistaiseksi kotona asuvasta lukiolaisesta, joka vaihtoi ainakin vielä toistaiseksi alueellisella tasolla pelaavaan joukkueeseen, jolloin joustoa kilpailu(henkisessä) joukkueessa treenaamiseen verrattuna on rutkasti, pää ei hajoa ja rakasta harrastustaan voi edelleen jatkaa tavoitteellisesti. Tämäkään ei siis ole joko-tai, vaan sekä-että. Drop-outit ovat miltei poikkeuksetta seurausta joko-tai-ajattelusta tai sitten pää (status?) ei kestä downgreidaamista sieltä korkealta tasolta, jolloin ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa.

[ohilaukaus]

Rohkeasti oletan että sulla ei ole lukioikäistä tavoitteellista futaajaa, koska tämä ei kyllä pidä kuin osittain paikkaansa. Kyllä noissa lukiopäivissä se kahdeksan tuntia tuppaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus - ja siihen kun lisää päälle kolmet tai neljät parin tunnin treenit viikossa, niin aikaa ei jää ihan hirveästi a) itseopiskelulle, joka nyt kuitenkin vie tunteja viikossa tai b) muulle elämälle. Siinä lienee pää aika kovilla - toki voi opiskella vähemmän, tai treenata vähemmän.

Urheilulukiot joustoineen ovat varmasti hyvä vaihtoehto, ja hattua päästä joka sellaisen kautta päätyy kotimaiseen korkeakouluun opintoihin, joihin tarvitaan kohtalaisen hyvät paperit.

Päivätöihin meneminen on varmasti jonkinlainen vedenjakaja monelle, mutta luulen että osittain myös sen vuoksi että viimeistään siinä vaiheessa alkaa tulla rajat vastaan siinä mistä on valmis urheilun vuoksi luopumaan.

Ja noihin lisäisin vielä sen, että moni lukiolainen tai yliopisto-opiskelija saattaa vielä opintojen rahoittamiseksi käydä ilta- tai viikonlopputöissä ellei ole sattunut syntymään kultalusikka suussa. Kyllä moni lahjakas naisfutaaja on laittanut ihan taloudellisista syistä nappulat naulaan tai siirtynyt puhtaasti harrastamaan ja minusta tehneet viisaasti. Ne muutamat harvat seurat, jotka saattaa sen 10000 euroa kaudessa maksaa ei elätä ketään. Naisfutis on vain harrastus 99%:lle tai enemmällekin osalle pelaajista ja laji elättää erittäin harvan. Näin se on nyt ja pitkälle tulevaisuudessa.

[Pelaaja222]

Ja noihin lisäisin vielä sen, että moni lukiolainen tai yliopisto-opiskelija saattaa vielä opintojen rahoittamiseksi käydä ilta- tai viikonlopputöissä ellei ole sattunut syntymään kultalusikka suussa. Kyllä moni lahjakas naisfutaaja on laittanut ihan taloudellisista syistä nappulat naulaan tai siirtynyt puhtaasti harrastamaan ja minusta tehneet viisaasti. Ne muutamat harvat seurat, jotka saattaa sen 10000 euroa kaudessa maksaa ei elätä ketään. Naisfutis on vain harrastus 99%:lle tai enemmällekin osalle pelaajista ja laji elättää erittäin harvan. Näin se on nyt ja pitkälle tulevaisuudessa.

Tätä taustaa vasten ihmettelen suuresti kuinka täällä jaksetaan huutaa ”harraste-hopsista” tai ”puuhastelu-pkku:sta”. Fakta on kuitenkin siinä että Suomessa ei ole kuin yksi kunnollinen ammattilaissarja, jääkiekon sm-liiga. Muissa on jokunen pelaaja jotka pääsevät kunnon ansioihin ja loput pysyvät hengissä kun naftisti elelevät.

Minusta jokainen joka kertoo miten helppoa on yhdistää työ ja pääsarjajalkapallo tai opiskelu yliopistossa/ammattikorkeassa ja pääsarjajalkapallo voivat pohtia olisivatko itse valmiita niihin uhrauksiin mitä se vaatii. Varsinkin kun futiksesta ei makseta käytännössä mitään mutta vaaditaan ammattilaisuuden tasoa ja sitoutumista.
 

[Slither54]

Minusta jokainen joka kertoo miten helppoa on yhdistää työ ja pääsarjajalkapallo tai opiskelu yliopistossa/ammattikorkeassa ja pääsarjajalkapallo voivat pohtia olisivatko itse valmiita niihin uhrauksiin mitä se vaatii. Varsinkin kun futiksesta ei makseta käytännössä mitään mutta vaaditaan ammattilaisuuden tasoa ja sitoutumista.

Saattaa täysin hyvin olla, että täältä löytyy useampiakin, jotka olisivat tämän uhrauksen tehneet. Tässä kun tulee vastaan tietty sukupolvien välinen kuilu. Mutta edelleen futikseen panostaminen on mahdollista, vaikka joka paikassa vaaditaan tiukempaa sitoutumista ja enemmän läsnäoloa yms. Se, että kasvatamme tämän tavoitteellisten lapsuusvaiheen pelaajien määrän ja vaikkapa nuorten aikuisten määrän, jotta nämä ensin mainitut voisivat paremmin keskittyä oman ikäistensä sarjaan, sellaiselle tasolle, jota täällä foorumillakin toivotaan/vaaditaan, onkin sitten ihan toinen juttu. Ja tämän takia kyse on puhtaasti yksilön valinnasta, mikä tekee tästä todella hankalaa suuremmassa pelaajakehitysnäkökulmassa kansallisella tasolla.

[Ken-guru]

Suomessa tuo ei ole mahdollista, koska täällä ”tiedetään”, että alle -15 -vuotiaista ei voi tietää, että kenestä tulee mitäkin. Ilmeisesti Englannissa ei vielä tätä tiedetä. Englannin osalta kannattaa huomioida, että nykyisin pelaajia skoutataan jo pienestä pitäen ja kilpailu pelaajista on kovaa, joten osumatarkkuus valinnoissa lienee parempi kuin ennen.

Eiköhän Suomessa osumatarkkuus majupelaajien suhteen ole isompi kuin Englannissa. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että kummassakin maassa maajoukkueeseen mahtuu sama määrä pelaajia, mutta Englannissa kärjen ollessa laajempi, on tarjokkaita enemmän.

[Ken-guru]

Urheiluun ja opiskeluun panostaminen samaan aikaan ei ole nuorelle mikään ongelma. Meillä Suomessa on useita esimerkkejä aina olympiavoittajatasolle asti siitä, että urheilun ja opiskelun pystyy yhdistämään. Joukkuelajeissa tämä on yksilölajeja haasteellisempaa, koska harjoitusaikataulut ovat mitä ovat eikä niitä yksilö voi muuttaa lennosta kuten yksilöurheilussa. Maajoukkuejalkapalloilijoista opinnot ja urheilun ovat pystyneet yhdistämään esimerkiksi Ägä (MBA) ja Sällström (lääketieteen opinnot). Kansallisen liigan pelaajista iso osa on opiskelijoita, joten mikään tekemätön paikka opiskelujen ja ammattimaisen jalkapallon pelaamisen yhdistäminen ei ole.

[dembele]

Eiköhän Suomessa osumatarkkuus majupelaajien suhteen ole isompi kuin Englannissa.

Mitä tarkoittanee osumatarkkuudella... Asiaa voi myös luonnehtia niin että isommissa ympäristöissä on ylitarjontaa eikä haittaa jos jotain jää tarkkailijalta huomaamatta/huomioimatta.

[Omilla_vahvuuksilla]

Urheiluun ja opiskeluun panostaminen samaan aikaan ei ole nuorelle mikään ongelma. Meillä Suomessa on useita esimerkkejä aina olympiavoittajatasolle asti siitä, että urheilun ja opiskelun pystyy yhdistämään. Joukkuelajeissa tämä on yksilölajeja haasteellisempaa, koska harjoitusaikataulut ovat mitä ovat eikä niitä yksilö voi muuttaa lennosta kuten yksilöurheilussa. Maajoukkuejalkapalloilijoista opinnot ja urheilun ovat pystyneet yhdistämään esimerkiksi Ägä (MBA) ja Sällström (lääketieteen opinnot). Kansallisen liigan pelaajista iso osa on opiskelijoita, joten mikään tekemätön paikka opiskelujen ja ammattimaisen jalkapallon pelaamisen yhdistäminen ei ole.

”ei ongelma, ei tekemätön paikka”…
Siis urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu hyvin joo, vaan kun aika monen nuoren pitäisi saada jostain rahaakin.

Kaikilla ei kotiväki pysty antamaan niin paljoa käyttörahaa, mitä saisi kesätöistä ja tarvitsisi vielä kotona asuessaan aika tavalliseen elämään. Ja sitten asia muuttuu vielä enemmän, kun nuori muuttaa omilleen, usein opiskelun perässä. Tällöin viimeistään korostuu pelaajan kotijoukkojen taloudelliset eroavaisuudet… Jollain laskut ja kulut pitää maksaa, ja osalla ne vaan maksetaan. Kaikilla ei ole ollenkaan näin helppoa, vaan pitää tehdä töitäkin.

Eli tässä kohtaa keskustelussa korostuu myös pelaajan vanhempien maksukyky. Ymmärrän täysin mistä ”Pelaaja222” puhuu. Toisilla on mahdollisuus panostaa ja toisilla ei, vaikka olisi halua. Tai panostaminen vaatii sen työn mukaan kolmanneksi rinnalle, jolloin yhtälö muuttuu nuorelle raskaaksi.

Elämä ei valitettavasti ole tasa-arvoista..

[Ken-guru]

”ei ongelma, ei tekemätön paikka”…
Siis urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu hyvin joo, vaan kun aika monen nuoren pitäisi saada jostain rahaakin.

Kaikilla ei kotiväki pysty antamaan niin paljoa käyttörahaa, mitä saisi kesätöistä ja tarvitsisi vielä kotona asuessaan aika tavalliseen elämään. Ja sitten asia muuttuu vielä enemmän, kun nuori muuttaa omilleen, usein opiskelun perässä. Tällöin viimeistään korostuu pelaajan kotijoukkojen taloudelliset eroavaisuudet… Jollain laskut ja kulut pitää maksaa, ja osalla ne vaan maksetaan. Kaikilla ei ole ollenkaan näin helppoa, vaan pitää tehdä töitäkin.

Eli tässä kohtaa keskustelussa korostuu myös pelaajan vanhempien maksukyky. Ymmärrän täysin mistä ”Pelaaja222” puhuu. Toisilla on mahdollisuus panostaa ja toisilla ei, vaikka olisi halua. Tai panostaminen vaatii sen työn mukaan kolmanneksi rinnalle, jolloin yhtälö muuttuu nuorelle raskaaksi.

Elämä ei valitettavasti ole tasa-arvoista..

Elämä on valintoja ja uhrauksia ja se ole tasa-arvoista. Opiskeluelämä on siitä hienoa aikaa, että sitä voi venyttää ja saada siten lisää aikaa harrastuksille. Opiskelualan voi valita sellaiseksi, että se ei vaadi paljoa läsnäoloa. Jos joku haluaa pelata futista ammattimaisesti, valmistua nopeasti koulumaista läsnäoloa vaativassa lääkiksessä, käydä töissä, jotta voi asua aikaisin omillaan ja olla venyttämättä penniä, niin joo, voi olla mahdotonta yhdistää noita kaikkia. Sitten pitää kysyä, että mikä on se asia, jota itse eniten haluaa tehdä ja tehdä sitä ja joustaa muista asioista.

[Merten]

Maajoukkuejalkapalloilijoista opinnot ja urheilun ovat pystyneet yhdistämään esimerkiksi Ägä (MBA) ja Sällström (lääketieteen opinnot). Kansallisen liigan pelaajista iso osa on opiskelijoita, joten mikään tekemätön paikka opiskelujen ja ammattimaisen jalkapallon pelaamisen yhdistäminen ei ole.

Ägä tosin taisi opiskella tutkintonsa vasta aktiiviuran jälkeen, ja Sällström on tainnut pariin kertaan aika sarkastisesti mainita että voi pelata jalkapalloa tai valmistua. Mutta en kyllä epäile etteikö valtaosa liigapelaajista olisi opiskelijoita - se ei tosin vielä kerro kauheasti siitä mikä urheiluun ja opiskeluun panostamisen suhde oli lukioaikana. Veikkaan, joskaan en tiedä, että aika iso prosentti on kulkenut urheilulukioiden kautta, joissa sitä joustoa ensimmäisen suuntaan mahdollisesti jälkimmäisen kustannuksella on merkittävästi enemmän.

[Nuorenanätti]

Niinpä se on. Lukiosta L:n (E:n?) paperit ja vaikkapa Oikiksen, TKK:n tai Lääkiksen pääsykokeet, ammattifutaajan uraan tähtäävä harjoittelu normaalissa lukiossa, omillaan asuminen ja itsensä elättäminen yhdistettynä siihen, että vanhemmilta ei tule minkäänlaista tukea on kieltämättä hankala yhdistelmä. Toivottavasti jostain löytyy näille nuorille hyvä ja toimiva ratkaisu.

[Pelaaja222]

Hyvää keskustelua realiteeteista 👍👍.

Hypätäänpä takaisin otsikkoon, mitä ennustajat veikkaavat, Gnistan vai Ilves SM-sarjaan?

Itse pohdin että taitaa olla vahvasti kiinni siitä saako Ilves käyttöönsä kaikki naisten edustuksessa treenaavat ja pelaavat B-ikäiset + kaksi 06-syntynyttä. Ja vaikka saisivat ei peli todellakaan ole läpihuuto koska käsittääkseni eivät treenaa yhdessä b-ikäluokan kanssa joten joukkueena pelaaminen ei ihan helppoa ole. Gnistan on treenannut ja pelannut samalla rungolla läpi karsinnat joten joukkue lienee varsin yhtenäinen.

[Pelaaja222]

Elämä on valintoja ja uhrauksia ja se ole tasa-arvoista. Opiskeluelämä on siitä hienoa aikaa, että sitä voi venyttää ja saada siten lisää aikaa harrastuksille. Opiskelualan voi valita sellaiseksi, että se ei vaadi paljoa läsnäoloa. Jos joku haluaa pelata futista ammattimaisesti, valmistua nopeasti koulumaista läsnäoloa vaativassa lääkiksessä, käydä töissä, jotta voi asua aikaisin omillaan ja olla venyttämättä penniä, niin joo, voi olla mahdotonta yhdistää noita kaikkia. Sitten pitää kysyä, että mikä on se asia, jota itse eniten haluaa tehdä ja tehdä sitä ja joustaa muista asioista.

Aikoinaan samalla vuosikurssilla oli kaveri joka oli erästä pientä lajia Suomessa pelannut "ammatikseen" jokusen vuoden. Oli laskenut hintaa "välivuosille" kaavalla: Ammatin johon valmistun keskiansio - Mitä tienaan tästä lajista nyt vuodessa. Kuulemma kun laskutoimituksen summa alkoi olla kuusinumeroinen lopetti ja alkoi opiskelemaan. Veroja ei tosin ollut laskenut mukaan, ehkä halusi lopettaa nuorena.. 

[Puistotäti]

Hyvää keskustelua realiteeteista 👍👍.

Hypätäänpä takaisin otsikkoon, mitä ennustajat veikkaavat, Gnistan vai Ilves SM-sarjaan?

Itse pohdin että taitaa olla vahvasti kiinni siitä saako Ilves käyttöönsä kaikki naisten edustuksessa treenaavat ja pelaavat B-ikäiset + kaksi 06-syntynyttä. Ja vaikka saisivat ei peli todellakaan ole läpihuuto koska käsittääkseni eivät treenaa yhdessä b-ikäluokan kanssa joten joukkueena pelaaminen ei ihan helppoa ole. Gnistan on treenannut ja pelannut samalla rungolla läpi karsinnat joten joukkue lienee varsin yhtenäinen.

Mä veikkaan (ja toivon) että Gnistan vie. Ansaitsisivat kyllä paikan. Gnistan on tehnyt hienoa duunia karsintasarjassa ja osoittanut olevansa kova jengi. (Pisti EPSin molemmissa peleissä koville, voitti Hongan sekä HJKn kertaalleen)

[Nils Höger]

Mä veikkaan (ja toivon) että Gnistan vie. Ansaitsisivat kyllä paikan. Gnistan on tehnyt hienoa duunia karsintasarjassa ja osoittanut olevansa kova jengi. (Pisti EPSin molemmissa peleissä koville, voitti Hongan sekä HJKn kertaalleen)

Sama täällä. Gnistan on kyllä onnistunut kääntämään pelejä edukseen vahvalla yhteispelillä. Mielenkiintoista on seurata Ilveksen kokoisen seuran tyttö futiksen tilaa. Eikö seurassa haluta oikeasti panostaa asiaan?

[Pelaaja222]

Sama täällä. Gnistan on kyllä onnistunut kääntämään pelejä edukseen vahvalla yhteispelillä. Mielenkiintoista on seurata Ilveksen kokoisen seuran tyttö futiksen tilaa. Eikö seurassa haluta oikeasti panostaa asiaan?

Laskin että Ilveksen naisissa on lähes 10 b-ikäistä pelaajaa. Voisi kuvitella että vaikuttaa bsm ryhmään kun parhaat naisissa. Toki kertoo myös karua kieltään ettei taso ole kovin laaja.

[Nils Höger]

Laskin että Ilveksen naisissa on lähes 10 b-ikäistä pelaajaa. Voisi kuvitella että vaikuttaa bsm ryhmään kun parhaat naisissa. Toki kertoo myös karua kieltään ettei taso ole kovin laaja.

En Pirkanmaalta tunne. Missä tämän ikäiset tytöt pelaavat? Tosi erikoista tämä.

[dembele]

Sama täällä. Gnistan on kyllä onnistunut kääntämään pelejä edukseen vahvalla yhteispelillä.

22 maalia tehtynä, joista 17 kahden pelaajan käsialaa (12+5). Tämä yhdistettynä vahvaan yhteispeliin koitunee Ilveksen tuhoksi.
Joka saattaa tosin tuplata nuo kaksi pallollisena, ja jos Naisten Ykkösestä liikenee anemmänkin apuja kuin ne 5-10, jotka jo kevään mittaan ovat käyneet vierailemassa, tilanne voi ollakin toinen. Mielenkiintoinen pari joka tapauksessa