8v8 vaihe ja kiire pallon kanssa, keinoja asian kehittämiseen?

[jarmal]

Valmennusaiheinen kysymys ja opponointia aiheeseen. Toimin 2015 syntyneiden janttereiden valmentajana eli puhutaan 10-vuotiaista kavereista. Olen toiminut joukkueen valmentajana perustamisesta lähtien ja vuosi vuodelta on menty eteenpäin (toki jälkiviisasteluna olisi voinut monia asioita tehdä erilailla ja eri painotuksin) ja joukkueesta alkanut erottumaan selkeä taso1 ja taso2 porukka sekä sitten on uusia ja vanhoja pelureita, jotka kehittyy taso3 mukana.

Sitten aiheeseen jota voisin avata reaalimaailman esimerkin kautta:

Tänä vuonna on siirrytty pelaamaan 8v8 pelejä ja vaikka piirisarja ei ole vielä käynnistynyt ollaan saatu mukavasti harjoituspelejä / -turnauksia alle. Viikonloppuna kävimme pelaamassa kilpatason turnauksen ihan kohtuullisella tuloksella ja hyvillä peliesityksillä. 8v8 maailma on vielä uusia asia kavereille enkä odota, että olisivat vielä tässä vaiheessa millään tapaa omaksuneet asiaa ja ymmärtäneet kentän leveyden ja pituuden hyödyntämisen. Pojat pelaavat hyvällä asenteella ja asioita tehdään ns. nyrkit savessa. Pallo halutaan riistää omalle joukkueelle mahdollisimman nopeasti ja pyritään viemään tila ja aika pois vastustajalta. Voi olla liian lyhyt otos ja myös liian aikainen tulkinta, mutta tämä on nyt johtanut ilmiöön, että kaikessa tekemissä kentällä vaivaa kiire tehdä asioita. Eli sitten kun omalla joukkueella on pallo, niin tehdään hätäisiä ratkaisuja esimerkkinä toppari syöttää toiselle topparille ja tämä toinen toppari pelaa turhan nopeasti ns. ykkösellä vaikka olisi mahdollisuus ottaa haltuun ja rakentaa. Taitotaso kyllä kaikilla on tähän riittävä. Sama ilmiö toistuu myös muilla kentän alueille eli ei joko a) malteta ottaa palloa haltuun tai b) ei luoteta omiin kykyihin pelata peli rauhassa. Valmennuksena olemme kannustetaan rohkeaan peliin ja virheitä saa ja pitää tulla.

Onko täällä ajatuksia millä asiaa voisi lähteä rakentamaan tai tuleeko ajatuksia miten tätä voisi tukea harjoituksissa tai harjoituksien avulla vai onko tämä vain vielä normaalia kun on vasta siirrytty 8v8 kentille?

[Valonheitin]

Ensimmäisenä tulee mieleen harjoituksissa painottaa rondoja ja pallonhallintaa tukevia pienpelejä. Pallottoman pelaajan tuki ja syöttömahdollisuuksien ymmärtäminen pitäisi ainakin teoriassa auttaa kiireeseen.

Oma suosikki on 7v4 peli, missä alue on "pitkulainen" ja tavoitteena on pelata päätypelaajalta toiselle. Alue on jaettu kahtia ja molemmilla alueilla on päätypelaaja ja kaksi pallolista vastaan kaksi pallotonta. Alueen keskellä on yksi pallollinen pelaaja, joka ainoana saa liikkua keskiviivan yli ja rajan ylittäminen pitää mennä hänen kautta. Eli keskipelaajan myötä pallollisella on aina ns. timanttimuodostelma.

Mutta kyllähän kiire usein kuuluu lasten kehitysvaiheeseen ja tämän asian kanssa täytyy vain tehdä paljon töitä.

[00250]

Jos 8 vs 8 topparilla on tilaa lähteä kuljettamaan, niin sitten siitä vaan etenemään ja jos tulee 1 vs 1 heti, niin rohkeasti vaan haastamaan ja oma toinen pelaaja (laituri) tulee jeesii, jos näyttää siltä, että menettää.  Ei tuossa(kaan) ikävaiheessa syöttäminen vielä ole se itseisarvo, kun on vielä pelaajia, jotka ei osaa kuljettaa pää ylhäällä (tosin kilvassa varmaan kyllä).

[jarmal]

Kiitos Valonheittimille hyvästä vinkistä ja varmasti rondoja / pallonhallintaa tukevia pienpelejä voisi painottaa asian kehittämisessä.

Voisi sanoa, että 90% on aina tilaa ja aikaa lähteä kuljettamaan ellei vastustaja ota todella ylhäältä kiinni. Ehkä nyt teen liian aikaisia päätelmiä ja nämä asiat kehittyy luonnostaan, mutta jotenkin tuntuu että olisi hyvä myös auttaa poikia tässä asiassa. Olemme valmennuksessa aina painottaneet periaatetta, että kun pallo saadaan niin vaihtoehdot ovat käytännössä:

1) Lauo jos mahdollista
2) Mikäli ei, harhauta tai etene pallon kanssa saadaksesi tilaa
3) Mikäli ei, syötä pallo
4) Mikäli ei, suojaa palloa pitääkseni hallinnan omalla joukkueella ja saadaksesi aikaa

Kaikki tietysti kiteytyy havainnointiin ja päätöksentekoon eli mikä on missäkin tilanteessa ns. joukkuetta hyödyttävä vaihtoehto mutta varsinkin alakerran ja kk toiminnassa tietynlaiset paniikkiratkaisut näkyvät räikeästi sekä pelataan se helppo roiskaisu.

Voi myös tietysti olla, että pallotaidot eivät ole kaikilla vielä siinä pisteessä, että luottamus omiin kykyihin on 100% että "kyllä mä klaaraan tän tilanteen ottamalla hyvän 1.kosketuksen ja menemällä ohi kaverista" kun kaikki fokus on siinä, että saa hyvä 1 tatsin ja pystynyt analysoimaan tilanteen millä ratkaisulla olisi hyvä edetä.

[Tino Asprilla]

Itselle tulee lähinnä mieleen asian lähestyminen pelaajien kanssa keskustellen. 10-vuotiaille voi jo alkaa syöttämään hyvinkin sitä ajatusta, mikä juniorijalkapallon tarkoitus on: saada lapset liikkumaan ja kehittää pelaajia sitä varten että ne ovat aikuisina hyviä. Silloin voi ryhmässä alkaa puhumaan pelaajien kanssa taidosta. Sillä sitähän se taito on, kykyä ratkaista pelin ongelmatilanteita. Painottaisin pelaajille että on olemassa erilaisia pelaajia jotka ovat taitavia erilaisissa asioissa, mutta nimenomaan heidän kohdallaan halutaan kehittää sitä pallotaitoa. Että huolehdittaisi pallosta mahdollisimman hyvin.

Pallon kanssa tapahtuvaan taitoon ratkaisee se ensimmäinen kosketus niin hemmetisti, eli sitä painottaisin 10-vuotiaille treeneissä tosi paljon. Erilaisia pallokosketuksia maassa ja ilmassa. Haltuunotot liikkeeseen, suojan puolelle jne.

Sitten tietysti niitä pelaamisen periaatteita joukkuepeliin painottaisin. Pelissä orientaatio eteenpäin. Voiko omaa peliasentoa miettiä siten, että ensimmäisen kosketuksen saat vastustajan maalia päin? (tämä olisi harjoituksen teema) Periaatteena myös voisi olla, että aina kun näkee edessä tilaa, niin lähtee kuljettamaan. Voisi olla myös harjoittelujaksoja jossa treenataan ohittamista ja sen jakson peleissä ei saisi syöttää ennen kuin on ohittanut ensimmäisen vastustajan.
Sitten pallottoman vaiheen periaatteina näen hyvänä tilanteenvaihdot. Eli helvetin nopeasti pallonmenetyksen jälkeen reagointi.

Pelin pedagogisena asiana pitäisin 10v vaiheessa kaistojen ymmärtämistä ja kentän täyttämistä. Että hoksattaisi laita- väli- ja keskikaistat ja osattaisi täyttää kenttä niiden mukaan.

Harjoituksissa tämä kokonaisuus voisi näyttäytyä siten että olisi taito-osuus joka olisi ekaa kosketusta, syöttämistä ja kuljetus/harhautustekniikoita. Sitten peliosuus jossa valmentaisi sitä eteenpäin menemisen orientaatiota peliasentoineen ja kuljettamisineen jaksoteltuina omiksi teemoikseen. Ja sitten olisi niitä tilanteenvaihtopelejä jossa koutsaisi sitä nopeaa reagointia. Peleihin aina maalit 10 vuotiaille.
Harjoituksiin tottakai integroituna erilaisia fyysisisä ominaisuuksia kehittäviä juttuja.

Summa summarum: 10-vuotiaille koutsaisin tosi paljon taitoa ja kertoisin ylipäätään mitä se taito on. Sitten koutsaisin siihen peliin niitä elementtejä jotka tuovat vauhtia ja heittäytymistä ja jotka samalla kehittävät henkisiä ominaisuuksia voittaa peli. Valtava halu mennä vastustajan maalia kohti, huolehtiminen pallosta ja nopea tv- reagointi ovat pelin voittamisen kannalta niitä asioita, että niitä voittoja alkaa tulemaan kunhan nuo asiat saa sinne lapsen pääkoppaan koutsattua. Noihan on mun mielestä mielessä tapahtuvia orientaatioita. Puhun siis kehittyvän pelaajan mindsetistä. Jollekin 10-v keskikenttäpelaajalle saa koutsattua sen seifti-mindsetin aika helposti jos alkaa painottamaan että keskellä pitää pelata varmasti ettei tulisi vaarallisella alueella pallonmenetyksiä. Sitten siitä varmasti kasvaa se seiftisyöttöä hankaava noupadi suomalaiseen futikseen.

[bupa dukta]

Hyvä viesti Tinolta. Samaa mieltä kaikesta. Varsinkin tuo on hyvä pointti että lapsille tehdään karhunpalvelus tuolla varman pelaamisen syöttämisellä. Monesti kuulee näitä klassisia "ei keskelle" huutoja. Keskeltähän on nopein reitti maalille joten sieltä kannattaa aina yrittää. Kyllä lapset itse sen sitten oppivat tunnistamaan milloin keskelle voi tai ei voi syöttää. Samoin ekan prässäävän pelaajan harhauttaminen. Se on lopulta aika helppoa jos siihen rohkaistaan ja opetaan miten pelaat kohti juoksevan vastustajan pois.

[Jortsukka]

Yleisellä tasolla varmaan syitä on monia miksi pelaaja toistaa tuollaista mallia. Varmaan yleisimmät:

1) Pelaaja pelkää virheitä(vaikka valmentaja ei sitä mielentilaa loisi voi olla luonteenpiirre)
2) Pelaaja ajattelee että pelataan pallo ylös-> saadaan maaleja
3) Pelaaja ajattelee että on kiva kaveri kun antaa pallon muille(tätä varsinkin tytöissä paljon)
4) Pelaaja ei tiedä mitä tehdä pallolla-> luopuu vain nopeasti siitä

Monia hyviä ohjeita tullut, mutta vielä ehkä ottaisin sellaisen huomion että voisi pelaajalta kysyä "kun vedit tuollaisen pallon, kumpi joukkue sai pallon?" "ne" "no miten voitaisiin pitää pallo meillä?" ja siitä lähteä miettimään että aina kun roiskaiset niin luovut pallosta, joka on ns. pelin valtaväline(ei tarvitse lapsille käyttää termiä...)

Oma suosikki on 7v4 peli, missä alue on "pitkulainen" ja tavoitteena on pelata päätypelaajalta toiselle. Alue on jaettu kahtia ja molemmilla alueilla on päätypelaaja ja kaksi pallolista vastaan kaksi pallotonta. Alueen keskellä on yksi pallollinen pelaaja, joka ainoana saa liikkua keskiviivan yli ja rajan ylittäminen pitää mennä hänen kautta. Eli keskipelaajan myötä pallollisella on aina ns. timanttimuodostelma.

Minkä ikäisten pelinä?

[Valonheitin]

Minkä ikäisten pelinä?

Pitäisi kyllä toimia ihan ekan vuoden 8v8 ikäisille. Tähän voi ottaa alkuun esim. 4v2 harjoitteen ja siitä siirtyy sitten tuohon 7v4 peliin, missä on enemmän liikkuvia osia.

Mikäli rondot eivät vielä onnistu, niin yksi vaihtoehto voisi olla pienemmän alueen vapaa peli esim. neljällä pikkumaalilla. Tärkeintä olisi harjoitella tilanteita, missä ei voi tai ei kannata laittaa sitä nopeaa palloa ykkösellä pois.

Syöttäminen ei tietenkään pidä olla ainoa vaihtoehto ja olisi hyvä kannustaa kuljettamaankin palloa. Isolle kentälle siirryttäessä prässin ohi kuljettava puolustaja on kyllä kullan arvoinen pelaaja. Mutta ainakin itse näen, että ensimmäinen korjattava asia on rohkeus ja valmius olla pallon kanssa.

[Gullit88]

Tuossa iässä itse lähtisin purkamaan asiaa 1v1, 2v1, 2v2, mahdollisimman pienenä pelinä, kuten kaikkea muutakin, jos mahdollista. Maksimimäärä oppimismahdollisuuksia per pelaaja.

Tässähän on kyse perusmuodossan ihan vain syötän vai kuljetan -valinnasta, jos ymmärsin oikein.

[erno]

Mä vierastan aika paljon 7v4 -tyyppisten drillien säännöllistä vetämistä noin pienille lapsille. Pallotatsien määrä ja vauhti jää olemattomaksi. Eka 8v8 vuosi menee mun mielestä vielä lapsiurheiluun piiriin, eli suomeksi lapsi+pallo -vaiheseen ja tuollaiseen 8v8 kentällä näkyvään todennäköisesti muista asioista viestivään aihioon meneminen tarpeetonta. Treenien loppupeleissä max 5v5 eikä välttämättä mielellään edes sitä. Pelitapahtumat sitten sen 8v8 pelin oppistapahtumina.

[Comfort]

8v8 vaiheessa pitää välttää pitkiä jonoja ja odotusaikoja.
Paljon liikettä pallon kanssa, harhauttelua ja pienpelejä.

Pelit max 5v5.

[Jortsukka]

Pitäisi kyllä toimia ihan ekan vuoden 8v8 ikäisille. Tähän voi ottaa alkuun esim. 4v2 harjoitteen ja siitä siirtyy sitten tuohon 7v4 peliin, missä on enemmän liikkuvia osia.

Mikäli rondot eivät vielä onnistu, niin yksi vaihtoehto voisi olla pienemmän alueen vapaa peli esim. neljällä pikkumaalilla. Tärkeintä olisi harjoitella tilanteita, missä ei voi tai ei kannata laittaa sitä nopeaa palloa ykkösellä pois.

Syöttäminen ei tietenkään pidä olla ainoa vaihtoehto ja olisi hyvä kannustaa kuljettamaankin palloa. Isolle kentälle siirryttäessä prässin ohi kuljettava puolustaja on kyllä kullan arvoinen pelaaja. Mutta ainakin itse näen, että ensimmäinen korjattava asia on rohkeus ja valmius olla pallon kanssa.

7vs4 on aivan liikaa pelaajia suhteessa ikävaiheiseen. U11 myös, jopa U12. Omat syyt:

- pelaajia joille tulee toistoja pallon kanssa tosi vähän
- Pelaajia paljon jotka eivät "voi" osallistua peliin(tällä tarkoitan että heille ei voida heti pelata palloa)
- Pelaajien vaikea prosessoida tilanteita kun vastustajia ja omia pelaajia varsinkin on niin paljon

U10 tai U11 ikävaiheessa riittävät pallonhallinnat saadaan aikaan 3vs3+jokeri(t) tai siitä sitten erilaiset versiot 4vs2, 3vs2, jne. Pelaajan prosessointikyvylle riittävä havainnointikuorma jos havainnoi pelaajia niin että on yksi suora vastustaja ja 1-2 omaa ketä havainnoida. Jos kuormassa alkaa olemaan vastustajia ja omia pelaajia valtavasti, niin alkaa menemään vaikeaksi.

[erno]

Jep, ja kuten tossa muutama muukin kommentoi (ainakin epäsuoraan) niin tossa pitäs varmaan ajatella myös sitä, että mitä taitoa siinä ollaan harjoittamassa. Kuvauksen mukaan ongelmat näkyvät siinä, että pallosta luovutaan liian herkästi. Kuten Gullit tuossa kommentoi, niin periaatteessa tossa on kolme erilaista vaihtoehtoa. Ensimmäisessä kuljetat palloa, toisessa syötät pallon ja kolmannessa pidät palloon. Viimeisestä ehkä puhutaan harvakseltaan, mutta jos prässi on kauempana niin se voi olla monessa tilanteessa myös kelvollinen vaihtoehto. Periaatteessa avaaja kuvaa tilanteen niin, että palloa syötetään liian nopeasti, mikä on mulle ajatuksena tavallaan täysin vieras. Ennemmin se ongelma pitäisi varmaan kuvata niin, että syötetään ilman selkeää kohdepelaajaa tai syötetään kohdepelaajalle, mutta teknisten rajoitteiden takia syöttö menee väärään paikkaan ja tuo sitten tulkitaan väärin. Lisäksi haluan mainita, että jos meillä on tollanen valintatilanne, niin pelaajahan ei voi lähtökohtaisesti tehdä väärää valintaa, koska kullekin valinnalle on olemassa perusteet. Näissä ikävaiheissa aina johonkin U14 saakka topparin tekemä haasto tai kuljetus pitäisi olla yhtälailla selektiossa mukana vaikka se välillä varmasti johtaakin vastustajan tekemään maaliin. Mutta jos tota ei sallita niin missä sen oppii? Ja vaikka sen valitsisi ja se johtaisi vihun tekemään maaliin, niin oliko se silti väärä valinta?

Jos ajatellaan tuo syöttö vs kuljetus -valintana, niin tuon ikäisissä kokoluokkaa 2v1, 2v2, 3v2 ja Jortsun mainitema max 3v3+jokru drillit on ihan riittäviä tuohon. Näissä kun kattelee eri jengien treenejä, niin valmennuksilla on tarpeettoman yleisesti painottaa treenit niin että syöttö on lopulta se suoritus mitä valmennus haluaa näissä nähdä. Tuollaisissa asetelmissa, riippumatta puhutaanko 5v5, 8v8 tai 11v11 jalkapallosta kuljetus ja laukaus on oikeasti ihan hyvä usein, mutta luultavasti koska tollaset drillit näyttää vähän tyhmältä kentänlaidalle jos siinä on viisi pelaajaa ja yks ottaa pallon, kuljettaa sitä 10 metriä ja potkaisee jalkapallon maaliin niin se ikäänkuin näyttää että siinä tapahtuisi jotain väärää. Mutta niinhän se ei ole.

Sit taas jos sä haluat painottaa syöttöä valintana (en oo täysin varma miksi ekana 8v8 vuonna pitäisi tehdä näin), niin ehkä jotain sellaista missä harjoite tavalla tai toisella tukee sitä, että tilanteissa tulisi houkuttelu + syöttö tai mikä tahansa vastaava joka kuitenkin sallii oman joukkueen pelureiden hakea pienen hetken verran parempia asetelmia jos pallon vastaanottohetkellä ei ole kohdepelaajaa hyvässä sijainnissa. Yleensähän näissä on juurisyynä se, että omat on joko leveys- tai pituussuuntaan paskoissa paikoissa, mutta tuonkaan treenaamiseen ei tarvita yhtätoista pelaajaa vaan 5-7 riittää hyvin.

Lopultahan monilla 8v8 joukkueilla ensimmäinen vuosi mennää niissä merkeissä että jos pallo avataan kentän vasemmanpuoleiseen timanttiin niin se pallo ei tule pois sieltä kuin vahingossa, eli käytännössä siellä kentällä pelataan kahden rinnakkaisen 3.5 pelaajan kokoisen jengin pelejä vastakkain. Sit tokana vuonna pallo alkaa hiljalleen löytämään tiensä myös sinne toiseen timanttiin.

[Jortsukka]

Kärjistäen hyvä muistaa että mitä isompi ylivoima sitä todennäköisempää että palloa syötetään. Mitä lähempänä tasavoimaa sitä enemmän pitää palloa joko:

- kuljettaa
- suojata
- sillä ohittaa
- laukoa
- vaihtaa suuntaa

Eli kärjistäen jos haluat rohkeutta pitää palloa niin luo tilanne missä sitä on "pakko pitää" tasavoimaisesti ja jos haluat taas enemmän syöttämistä niin luo selvä ylivoima-> joku on aina vapaana.

[jarmal]

Jep, ja kuten tossa muutama muukin kommentoi (ainakin epäsuoraan) niin tossa pitäs varmaan ajatella myös sitä, että mitä taitoa siinä ollaan harjoittamassa. Kuvauksen mukaan ongelmat näkyvät siinä, että pallosta luovutaan liian herkästi. Kuten Gullit tuossa kommentoi, niin periaatteessa tossa on kolme erilaista vaihtoehtoa. Ensimmäisessä kuljetat palloa, toisessa syötät pallon ja kolmannessa pidät palloon. Viimeisestä ehkä puhutaan harvakseltaan, mutta jos prässi on kauempana niin se voi olla monessa tilanteessa myös kelvollinen vaihtoehto. Periaatteessa avaaja kuvaa tilanteen niin, että palloa syötetään liian nopeasti, mikä on mulle ajatuksena tavallaan täysin vieras. Ennemmin se ongelma pitäisi varmaan kuvata niin, että syötetään ilman selkeää kohdepelaajaa tai syötetään kohdepelaajalle, mutta teknisten rajoitteiden takia syöttö menee väärään paikkaan ja tuo sitten tulkitaan väärin. Lisäksi haluan mainita, että jos meillä on tollanen valintatilanne, niin pelaajahan ei voi lähtökohtaisesti tehdä väärää valintaa, koska kullekin valinnalle on olemassa perusteet. Näissä ikävaiheissa aina johonkin U14 saakka topparin tekemä haasto tai kuljetus pitäisi olla yhtälailla selektiossa mukana vaikka se välillä varmasti johtaakin vastustajan tekemään maaliin. Mutta jos tota ei sallita niin missä sen oppii? Ja vaikka sen valitsisi ja se johtaisi vihun tekemään maaliin, niin oliko se silti väärä valinta?

Taisin hieman huonosti kuvata tilanteen. En kritisoi pelaajien tekemää valintaa eli nyt kuvatussa tilanteessa pelata palloa (minun valmentajan) vinkkelistä liian hätäisesti pois ilman kunnolla peliä edistävää ajatusta. Tehdään myös ratkaisuja jolla saatetaan kanssapelaaja hankalaan tilanteeseen kun pallo pelataan takaisin ykkösellä kaverille 5 metrin syötöllä tilanteessa, jossa olisi ollut mahdollisuus haltuunottoon ja kuljettamiseen. Tapahtuu siis lainauksessa kuvattu tilanne, että syötetään hätäisesti vaikka parempi vaihtoehto olisi ollut haltuunottaminen ja tilanteenmukainen parempi ratkaisu esimerkiksi lähteä itse liikkeelle pallon kanssa. Valinnat joita pelaajat tekevät vielä tässä iässä ovat varmasti sellaisia, jotka he tulkitsevat olevan kyseisellä pelin hetkessä hyvä. Itse koen valmentajana, että haluaisin auttaa poikia tässä asiassa, että valinnat joita tehdään olisivat vielä enemmän peliä edistäviä ja edullisia joukkueelle.

Pelaajien kanssa kun näistä juteltu, niin ei oikein kunnollista järkevää vastausta ole tullut miksi päädytty näihin ratkaisuihin. Itse ounastelen, että osa syynä on itseluottamus joka ei ole ihan tapissa jotta luotetaan omiin taitoihin tehdä haastoja ja varmasti myös pelätään virheitä vaikka näihin emme ole valmennuksessa puuttuneet, olemme kannustaneet rohkeaan pelaamiseen. 10 vuotiaat alkavat olemaan jo iässä jossa mietitään mitä muut pelurit ajattelet ja mahdollisesti sanovat. Positiivisena asiana kumminkin olen huomannut, että kun on ns. pakotettu tilanne pelissä jossa joudutaan reagoimaan nopeasti/spontaanisti, niin näissä tilanteissa tulee paljon rohkeampia haastoja ja taidot kyllä riittävät mm. kaverin ohittamiseen.

Olen todennäköisesti vain liian aikaisin tämmöisen ajatuksen kanssa ja asiat kehittyvät kun 8v8 pelejä tulee enemmän kauden aikana ja opitaan hyödyntämään kentän kokoa ja aikaa. Aina valitettavasti tulee tehtyä vertailuja muihin joukkueisiin ja tuntuu, että varsinkin isommat seurat ovat järkiään edellä näissä asioissa. Itse olen pyrkinyt painottamaan kaikille pelaajille asenteen merkitystä, että asiat tehdään kunnolla ja täysillä niin treeneissä kuin peleissä. En tiedä onko tällä myös vaikutus siihen, että varsinkin taso 1 kavereiden kohdalla tämä intensiteetti näyttäytyy juuri kiireenä tehdä asioita eli pojat eivät osaa vaihtaa kytkimen asentoa pallollisena / pallottomana.

[rivers]

Lopultahan monilla 8v8 joukkueilla ensimmäinen vuosi mennää niissä merkeissä että jos pallo avataan kentän vasemmanpuoleiseen timanttiin niin se pallo ei tule pois sieltä kuin vahingossa, eli käytännössä siellä kentällä pelataan kahden rinnakkaisen 3.5 pelaajan kokoisen jengin pelejä vastakkain. Sit tokana vuonna pallo alkaa hiljalleen löytämään tiensä myös sinne toiseen timanttiin.

Toivotaan että alkaisi löytämään...hieman on work in progress.

[erno]

Siinä lukeekin että hiljalleen. Se ei tarkota että se toimis aina hyvin. Mut kyllä näissä jengeissä missä oon itte ollu mukana tokana vuonna nähdään ensimmäisiä hallittuja oikea pakki -> vasen laita, toppari-toppari ja vastaavia pelin painopistettä siirtäviä suorituksia.

[hoc]

Ehkä hieman epäintuitiivisesti lähtisin liikkeille nopeatempoisista, pienen alueen, nopeatoisteisista drilleistä. Eli harjoitteista, jossa tilaa on vähän joka luo tarpeen nopeisiin ratkaisuihin. Nopeatoisteisuudella taas luodaan tilanne, jossa tilanne nollaantuu nopeasti ja alkaa uudelleen. Näin pyritään siihen että pelaaja tajuaa itse miten tärkeää jatkuva havainointi ja siihen perustuva nopea päätöksenteko on. Tilanteen nopea nollaaminen taas luo toistuvan, nopean toiston eikä ole ole aikaa jäädä murehtimaan ”huonoa ratkaisua”.

Eräs veteraanivalmentaja vuosia sitten sanoi minulle ohjeena, ettei saisi koskaan sanoa että pelaaja tekee ratkaisunsa liian nopeasti, vaan pyrkiä saamaan pelaaja tekemään nopeasti parempia ratkaisuita. ”Hitaasti pelaavia, palloja hautovia pelaajia on maailmassa jo liian paljon.”