Lontoon miljoonakaupungin läntiseltä puolelta, Fulhamin kortteleista vielä toistaiseksi maailmalle ponnistava Chelsea on niitä seuroja, jotka herättävät voimakkaasti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Jälkimmäistä näistä tätä nykyä jopa meidän pitkään seuran toimintaa kannattaneiden keskuudessakin paljon. Syitä tälle protestihengelle löytyy etenkin pelikenttien ulkopuolisista syistä, mutta sen verran jyrkkää ja vauhdikasta on myös pelillinenkin alamäki välissä, että tunteiden vuoristoradalla todellakin ollaan, mikäli seuraa kannattaa jollain tasolla.
Käydään hieman lävitse viime kautta ja pohditaan sitten myös tulevaa sellaista.
Kesän 2024 lähtökohdatKauteen 2024–2025 lähdettiin jälleen kerran uuden valmentajan alaisuudessa. Mauricio Pochettino, joka johdatti joukkueen Valioliigan 6. sijalle kauden 2023–24 päätteeksi, jätti seuran ”yhteisymmärryksessä” toukokuussa 2024. Toki tässä episodissa oli jonkinlainen vivahde potkuista, vaikka Pochin alaisuudessa etenkin kauden viimeisimmät kierrokset olivat menneet tuloksellisesti aivan kelvollisesti. Harva kuitenkaan jäi aidosti suremaan argentiinalaisen perään, sillä niin rikkonainen – etenkin valtavan määrän pelaajille kertyneiden loukkaantumisten myötä - ja alavireinen tämän lyhyehkö ajanjakso Sinisten peräsimessä oli kauttaaltaan ollut.
Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin hissijoukkueeksi muodostuneen Leicesterin kanssa menestystä saavuttanut, mutta päävalmentajana muuten suht’ kokematon, 44-vuotias italialainen Enzo Maresca, joka aloitti työnsä heinäkuussa 2024 peräti viisivuotisella sopimuksella. Tieto tämän nimityksestä saatiin toki jo kesäkuun alussa.
Enzo Maresca on jo seitsemäs italialainen päävalmentaja Chelsean historiassaMarescan nimitys tehtäväänsä tuli kyllä vähän puskista, mutta viime kesä oli joka tapauksessa sellaista aikaa, jolloin isoja managerinimiä ei vapailla markkinoilla pahemmin pyörinyt. Joissain spekulaatioissa pyörivät toisen nousijajoukkue Ipswichin Kieran McKenna sekä pitkään Brentfordissa vaikuttanut Thomas Frank. Lisäksi valmentajapotkuja anteliaasti ja usein jakeleva Chelsea ei välttämättä ole enää muutenkaan sellainen seura, johon erityisesti urallaan nosteessa olevat managerit haluaisivat noin vain kiinnittyä, sillä tulosta on tultava jo pian, tai hyvin nousussa oleva ura voi saada likaisen tahran potkujen muodossa.
Ehkä sitten työskentely Pep Guardiolan kanssa Manchester Cityssa oli Lestöössä saavutetun menestyksen ohella se tekijä, joka kallisti valinnan Kaljun suuntaan, sillä muuten tämän CV päävalmentajan tehtävien osalta oli hyvin ohut siihen nähden, mihin Valioliigassa on totuttu etenkin isojen seurojen osalta.
Nopeahkolla aikataululla tapahtunut uuden päävalmentajan (sekä muun valmennustiimin) nimitys oli joka tapauksessa hyvä asia uuteen kauteen valmistautumista ajatellen. Marescan valmennuksessa sarjanousun taas kerran saavuttanut Leicester oli pelannut Mestaruussarjassa vakuuttavasti ja tehnyt selväksi jo hyvissä ajoin kauden aikana, että kohti Valioliigaa ollaan menossa. Toki Kettujen hyvä tuloskunto loppui vähän liian aikaisin, mutta yhtä kaikki nousu oli selvää. Joka tapauksessa taas kerran nimitetty uusi päävalmentaja vaikutti myös siltä, että tällä olisi käytössään sellainen taktinen pelikirja, jonka myötä vastustajan maaliverkkoa päästään heiluttamaan kunnolla. Pelin osa-alue, jossa niin moni Marescan edeltäjä oli epäonnistunut todella pahoin.
Erittäin voimakkaasti kärjistäen ja yksinkertaistaen Maresca-pallossa pyritään avaamaan peliä sekä etenemään kentällä tarkalla lyhytsyöttöpelillä purkaen samalla vastustajan korkea prässi, ja luoden näin ollen tilaa joko laidoille tai / sekä välitiloihin. Isona ”muutosagenttina” tässä toimii sisäänvedetty laitapuolustaja, joka nousee pelin rakenteluvaiheessa keskikentän keskustaan ja hyökkäystilanteissa on myös etenemässä boksin sisään. Puolustettaessa pyritään myös aktiivisesti häiritsemään vastustajan pelinrakentelua ja pitämään muoto etenkin keskustan osalta tiiviinä, jotta vastustaja joutuu roiskimaan palloa kohti laitoja. Tarkemmat analyysit saa sitten Youtuben puolelta tarvittaessa.
Siirrot kesän 2024 aikanaChelsean omistajuuden vaihduttua oligarkki Roman Abramovitshista sijoittajakonsortiumi BlueCo:hon kevätkesän 2022 aikana on saatu tottua siihen, että kun siirtojen aika koittaa, niin silloin mennään ja meinataan. Kesä 2024 ei tehnyt tähän minkään sortin poikkeusta, vaan ovi kävi sisään ja ulos.
Kesän suurimmat ja oleellisimmat lähdöt olivat muun muassa:
• Thiago Silva – puolustaja, palasi kotimaahansa Brasiliaan ja kasvattajaseuraansa Fluminenseen.
• Ian Maatsen – vasen laitapuolustaja, siirtyi Aston Villaan.
• Conor Gallagher – keskikenttäpelaaja, myytiin Atlético Madridiin.
• Omari Hutchinson – laituri, siirtyi Ipswich Towniin.
• Lewis Hall – laitapuolustaja, siirtyi Newcastleen.
• Hakim Ziyech – laituri, siirtyi ilmaiseksi Galatasarayhin (sopimus päättyi).
• Romelu Lukaku – hyökkääjä, siirtyi Napoliin pysyvällä siirrolla.
• Djordje Petrovic – maalivahti, lainasopimuksella Strasbourgiin.
• Raheem Sterling – laituri, lainasopimuksella Arsenaliin.
Lisäksi joitakin nuorempia pelaajia siirtyi pysyvästi muualle (esim. Dion Rankine Wiganiin, Malang Sarr Lensiin, Diego Moreira Strasbourgiin, Mason Burstow Hull Cityyn, Chinonso Chibueze Stokeen) ja useita nuoria lainattiin myös eteenpäin – myös siirtotakarajan viime hetkillä.
Uusina pelaajina riveihin taas haalittiin muun maassa:
• Tosin Adarabiyo (Fulham) – puolustaja.
• Estevao Willian (Palmeiras) – laituri (liittyy joukkueeseen tänä kesänä).
• Omari Kellyman (Aston Villa) – keskikenttäpelaaja.
• Marc Guiu (Barcelona) – hyökkääjä.
• Kiernan Dewsbury-Hall (Leicester City) – keskikenttäpelaaja.
• Renato Veiga (FC Basel) – vasen laitapuolustaja, keskikenttäpelaaja.
• Caleb Wiley (Atlanta United) – vasen laitapuolustaja.
• Filip Jörgensen (Villarreal) – maalivahti.
• Aaron Anselmino (Boca Juniors) – puolustaja.
• Pedro Neto (Wolverhampton Wanderers) – laituri.
• João Félix (Atlético Madrid) – kärkipelaaja, laituri, mikä lie?
• Jadon Sancho (Manchester United) – laituri. Vain lainalle.
• Mike Penders (Genk) – maalivahti.
Toisin sanoen kesän siirtoikkuna oli yhtä mälläämistä etenkin uusien pelaajien hankintojen osalta. Eri fanifoorumeilla oltiinkin kautta linjan sitä mieltä, että mistä näille kaikille pelaajille löytyy järkevä määrä peliaikaa pelaajien oman kehityksen kannalta? Olivathan ”liian ison pukukopin” ongelmat lisäksi korostuneet jo puolisentoista vuotta aiemmin Graham Potterin pätkäpestin aikaan, kun Cobhamin harjoituskeskuksessa pyöri tammikuun 2023 siirtoikkunan jäljiltä lähes neljänkymmenen pelaajan joukko.
Oltiinko siis urheiluntoimenjohtajien Laurence Stewartin ja Paul Winstanleyn johdolla toistamassa liian ison miehistön virhettä jo lyhyen ajan sisään ja tekemässä myös uunituoreelle valmentajalle Marescalle jo lähtökohtaisesti todella haastavaa ympäristöä työskennellä ja saavuttaa menestystä?
Kysymysmerkkejä oli myös aivan aiheesta muun maassa hyökkääjätilanteen ja maalivahtipelin osalta. Nicolas Jackson ykköshyökkääjänä sekä Robert Sanchez ykkösmaalivahtina eivät olleet olleet mitenkään erityisen vakuuttavia päättyneen kauden 23–24 mittaan, mutta näille kummallekaan ei hankittu selkeitä kirittäjiä.
Pahaa makua suuhun toi myös seuran oman kasvatin Conor Gallagherin kohtelu, jossa pelaaja vähän yksinkertaistaen ”pakotettiin” siirtymään Atletico Madridiin, josta sitten tilalle ostettiin seurassa jo kertaalleen lainalla ollut Joao Felix. Taustalla oli ties mitä suhmurointia, jota varjoista käsin veteli superagentin maineessa oleva (ja Felixia edustava!) Jorge Mendes.
Jonkinlaisena yhteenvetona pelaajia siis hankittiin aivan tarpeeseen, mutta toisaalta hankintapolitiikka noudatteli BlueCo:n aikana tavaksi muodostunutta ”nuoria, lupaavia ja kehityskelpoisia pelaajia”-linjaa, jonka hedelmiä korjattaisiin vasta joskus tulevaisuudessa. Sellaisia tähtipelaajia tai selkeitä ”nimimiehiä” ei Joao Felixia lukuunottamatta seuraan tuotu.
Peliesitykset liigassa ja cup-kilpailuissa syyskaudella 2024Kausi käynnistyi parin aikaisemman kesän lailla Yhdysvalloissa pelatuilla harjoitusotteluilla. Huono idea, sillä paikallinen kesä on kauttaaltaan kuuma ja kostea sekä lisäksi paikasta toiseen reissaaminen pitkin valtavaa maata on melkoinen lisärasitus pelaajille.
Harjoitusotteluiden tulokset – ja peliesitykset – olivatkin jokseenkin alavireisiä ja voittoon kyettiin ainoastaan Meksikon Club Americanaa vastaan. Ilmaan saatiin siis heti kysymysmerkkejä Marescan pätevyydestä tehtäväänsä. Tämä oli vieläpä itse antanut nimityksensä jälkeen julkisuuteen lausuntoja, joiden mukaan hänen pelityylinsä pystyy oppimaan ”vain muutamassa viikossa”. Toki mitään ”valmista peliä” ei kai kukaan sentään odottanutkaan.
Valioliigakausi käynnistyi myös hankalasti tappiolla Manchester Citya vastaan. Edelliskausia totuttua alhaisempi sarjasijoitus tarkoitti myös osallistumista uudehkon cup-kilpailun Konferenssiliigan karsintoihin. Tässä vastaan tullut sveitsiläisseura Servette oli vain niukasti huonompi voittaen toisen osaottelun, eli sittemmin voitettuun cup-kisaan päästiin mukaan ainoastaan maalieron turvin.
Avaustappion ja Konferenssiliigan karsintavaikeuksien jälkeen pelien tuloksellinen kurssi kuitenkin kääntyi sangen positiiviseksi ja joukkue nousikin välissä jo aivan sarjakärki Liverpoolin tuntumaan pääosin voitollisten tulosten myötä. Myös jo mainitussa eurocupissa vastaan asettuneet ja Chelseaa huomattavasti köykäisemmät porukat kaatuivat myös välissä kuin heinä ukkosella, eli hyvin pyyhki silläkin rintamalla.
Tässä vaiheessa nostettiin jo aiheesta sekin spekulaatio, että Chelsea voittaisi koko Konferenssiliigan, sillä se todellakin oli ”suurin seura”, joka kisassa oli mukana.
Vuoden vaihteen kiihkeän otteluruuhkan aikaan joukkueen tuloskurssi kuitenkin kääntyi päälaelleen. Nihkeän neljän ottelun ja vain kahden pisteen saldo, kun vastassa olivat Everton, Fulham, Ipswich ja Crystal Palace, oli iso läimäys kasvoille ja paluu maan pinnalle, sillä vaikka tuloksia oli saatu pitkin syksyä, eivät joukkueen peliesitykset olleet kuitenkaan olleet niin vakuuttavia tai niin dynaamisia, että vastustaja olisi yksinkertaisesti vain pelattu maanrakoon kerta toisensa jälkeen.
Vastuu maalinteosta oli kaatunut suurelta osin joukkuetta kannatelleiden Cole Palmerin ja Nico Jacksonin harteille, jotka toisaalta olivat myös toimittaneet usein. Mutta vuoden vaihteen aikaan ja sen jälkeen sitten paljon heikommin. Lisäksi lukuisilta laitapelaajilta, kuten isoin odotuksin saapuneelta Sancholta, ei saatu tehoja irti toisten kärkijoukkueiden malliin.
Maalinteon jälkeisestä palelusta kärsivä Cole Palmer oli jälleen Chelsean paras maalintekijä kaudella 2024 - 2025Ehkäpä isoin taktinen kömmähdys kauden ensimmäisen puolikkaan aikana Marescalta oli kuitenkin joukkueen jakaminen liigaotteluissa pelaavaan ykköskokoonpanoon ja Konferenssiliigan/cup-kisojen matseja hoidelleeseen ”jämäosastoon”. Tällainen jaottelu oli varmasti joillekin pelaajille raskasta kokea ja esimerkiksi terveen kirjoihin pitkän loukkaantumisjaksonsa päälle palanneeseen Christopher Nkunkuun tämän vaikutus oli iso. Vaikka ranskalainen maalinteossa aina välissä onnistuikin hienosti.
Loukkaantumissumalta aiemman kauden malliin sentään oli tänä aikana vältytty, mutta Wesley Fofanan ja etenkin Romeo Lavian kaltaisten oleellisten pelaajien poissaolo kyllä näkyi kentällä.
Kummallisena - ja edelleen jatkuvana - kuriositeettina koettiin myös jalkapallomaailmassa (onneksi!) harvinainen dopingkäry, kun laituri Mykhailo Mudryk jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä joulukuussa 2024 eikä tätä sen jälkeen ole pelikentillä luonnollisesti nähty. Seuran kirjoilla nuori ukrainalainen toki edelleen on, mutta tulevaisuutta sinipaidassa tuskin enää on. Tapauksen käsittely on myös kesken edelleen.
Vuoden 2025 alkupuoli siirtoineen ja kevätkausiTammikuun 2025 siirtoikkuna taas oli vuorostaan Chelsean mittapuulla hyvin hiljainen, mutta ei täysin kuollut. Seura hankki riveihinsä keskikenttäpelaaja Mathis Amogoun St.Etiennestä sekä Dario Essugon ja Geovany Quendan samassa nipussa Sportingista. Kumpikaan näistä kahdesta jälkimmäisestä ei tosin siirtynyt seuraan heti Amogoun lailla, vaan Essugo vasta kesän 2025 korvilla ja Quenda vasta kesällä 2026. Hyvähän se on kai joskus tehdä hankinnat ajoissa!
Samaan aikaan lainalle ulostettiin Ben Chilwellin, Axel Disasin ja Carney Chukwuemekan kaltaisia pelaajia. Pysyväthän kaikki edelleen mukana laskuissa tässä pelaajien valtavassa määrässä? Hassuna ja vähän valitettavanakin kuriositeettina oli myös uusvanhan hankinnan Renato Veigan siirtyminen jo vajaan puolen kauden jälkeen lainalle Juventukseen.
Kauden kevätpuoliskon alku oli samaa, pelillisesti ja tuloksellisesti nihkeää kauraa, kuin mihin vuoden vaihteessa oli taannuttu. Helpompia häntäpään porukoita vastaan pystyttiin ottamaan täydet pisteet vielä, mutta vastustajien tason tästä vähääkään noustessa kyyti oli heti kylmää ja tämän seurauksena esimerkiksi FA-cupistakin tuli lähtö jo seuran mittapuulla aikaisessa vaiheessa Brightonia vastaan. Liigacupin osaltahan pudotus oli tapahtunut jo syksyn puolella, eli tiedossa olevien otteluiden määrä kyllä laski, mutta näiden haaste ei luonnollisesti. Olihan kauden aikana annettu julkisuuteen seuran toimesta tietoa, jonka mukaan paluuta Mestarien liigaan tavoitellaan tosissaan.
Epätasainen pisteiden kerryttäminen ei kuitenkaan antanut vielä alkukevään aikana takeita tässä onnistumisesta, mutta toisaalta tälläkään kaudella mestarijoukkueeksi lopulta päätyneen Liverpoolin lisäksi sellaisia tasaisesti isoja pisteitä napsineita jengejä ei vain tuntunut löytyvän. Jotain lohtua Chelseaa kannattaville tarjosi myös päävastustajiksi muodostuneiden Manun ja etenkin Tottenhamin kyntäminen vielä syvemmissä tuloksellisissa soissa.
Lopulta joukkueen tuloskunto kuitenkin nousi ja pysyi kevään aikana yllä pääasiassa voitokkaissa merkeissä niin liigan kuin europelienkin osalta. Tässä vaiheessa oli myös jälkimmäisen kisan osalta lähes päivänselvää, että tien raivaaminen finaaliin ei todellakaan tulisi edellyttämään mitään suuria urotekoja kentällä. Valioliigan puolella taas otettiin harvinaiseksi käyneet voitot niin Liverpoolista kuin Manustakin, joilla osin varmistettiin päätymistä kauden päätteeksi Mestarien liigaan pääsyn edellyttämille sijoille.
Viimeiset puolenkymmentä tai vähän reilut sarjakierrosta olivatkin kauttaaltaan jännittämistä, sillä arpakone oli asettanut vastaan juuri niitä joukkueita, jotka olivat taistelemassa samoista kärkisijoista muutamien pisteiden marginaalilla. Konferenssiliigan finaaliin pääsy varmistettiin ”suomalaiskohtaamisessa”, kun Chelsea vei otteluparin selvin luvuin Tukholman ylpeyksiin kuuluvasta Djurgårdenista, jota siis valmentaa vielä toistaiseksi Jani ”Honsu” Honkavaara.
Finaalissa vastaan asettunut Real Betis oli juuri niitä isomman kaliiperin joukkueita, joiden olisi voinut kuvitella pystyvän haastamaan monin osin epävarmaa Chelseaa, mutta loppujen lopuksi Siniset osoittivat leijonalogonsa kaltaista taisteluasennetta ja nousivat 1–0 tappioasemasta selvään 4–1 voittoon.
Voittaminen tuntuu aina hyvältä!Kausi ei kuitenkaan päättynyt vielä näihin voitonjuhliin, vaan pelit jatkuivat kesäkuun puolen välin aikaan Yhdysvalloissa pelatuissa seurajoukkueiden MM-kisoissa. Chelsean mukaan pääsyhän perustui muutaman kauden takaiseen vastaavan kisan voittamiseen, vaikka silloin turnaus hoidettiin eri formaatilla ja eri aikaan kautta.
Odotukset omalta osaltani kisaa kohtaan eivät olleet kummoiset, sillä varmasti pelaajilla painoi jo kropassaan pitkä kausi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vastoin varmaan kaikkien odotuksia, Chelsea kuitenkin otti ja eteni aina finaaliin saakka välissä vakuuttavin ja toisaalta ei niin vakuuttavin otteinkin. Vastustajien taso ei nyt sitten ollut välttämättä tällä matkalla se absoluuttisesti kovatasoisin, mutta ihan oikeita omien sarjojensa isoja joukkueita tuolla kohdattiin valtaosin. Sekä tietty seuralegendoihin kuuluva Thiago Silva edustamassaan Fluminensessa.
Finaaliottelussa vastaan asettunut – Mestarien liigan päättyneellä kaudella hienosti voittanut – PSG oli suuri suosikki ottelun voittajaksi. Ei epäilystäkään. Kuitenkin vastoin kaikkien odotuksia myös tällä kertaa, Chelsea oli se joukkue suorastaan dominoivan esityksen päätteeksi, joka ysikymppisen jälkeen nosteli ihan hienon näköistä gyroskooppimaailmankarttapokaalia.
Marescaa ei juuri naurata, kun tämä joutuu seisomaan kahden virnuilevan likaisen papparaisen taka-alallaTurnauksen aikana oli jo tehty tulevaa kautta ajatellen uusia hankintojakin, kun seuran väreihin olivat liittyneet hyökkääjät Liam Delap Ipswichista ja Joao Pedro Brightonista sekä Jamie Gittens Dortmundista. Kaksi ensin mainittua osallistuivat myös CWC-turnaukseen, mutta Gittens ei tätä voinut tehdä edustettuaan turnauksessa mukana myös ollutta ”Dorrea”. Etenkin Joao Pedro osoittautui lopputuleman kannalta erittäin ratkaisevaksi pelaajaksi tekemiensä maalien myötä, vaikka moni ihmetteli koko siirron toteutumista ja aivan aiheestakin.
Turnauksen aikaan reilun parin kauden ajan seuraa edustanut Noni Madueke taas siirtyi Arsenalin riveihin.
Lähes vuoden pituiseksi venähtänyt kausi päättyi Chelsean osalta siis sunnuntaina heinäkuun 13. päivä juhlatunnelmissa.
Kauden 2025–2026 odotuksiaNäistä voisi tarinoida pitkään ja kattavasti, mutta mennään kauden kertaamista huomattavasti lyhyemmällä sapluunalla.
Valtavasta pelaajaruletista tulisi alkaa päästä eroon. Piste. Joukkueessa on aivan liikaa sellaisia pelaajia, joille ei ole mitään mielekästä roolia tarjolla nyt tai jatkossa. Näiden mukana roikottaminen rasittaa seuran taloutta ja on varmasti omiaan nakertamaan myös paljon puhuttua joukkuehenkeä.
Loukkaantumisten välttämiseksi on edelleen tehtävä töitä, jotta pelaajien kokema valtava fyysinen rasitus saadaan palauteltua niin, ettei liikarasituksesta aiheutuvia loukkaantumisia koeta. Toki helpommin sanottu kuin tehty, sillä valtavasta pelaajamäärästä huolimatta tilanne on joidenkin pelipaikkojen osalta sellainen, ettei ykkösvalinnan jälkeen samalle paikalle ole esittää kuin huomattavasti heikompaa pelaajaa tilalle.
Marescan on kehitettävä pelillisiä suunnitelmiaan huomattavasti. Chelsea saadaan aivan liian helpolla ja usein vaikeaan asemaan vastustajan toimesta vetäytymällä puolustusasemiin ja luovuttamalle pallonhallinta. Pelaajien tasosta tai etenkään määrästä tässä onnistumisessa kehittämisen ei pitäisi ainakaan jäädä kiinni. Tai se ei meille faneille enää selitykseksi kelpaa.
Menestyksen jatkaminen ja toisten isojen seurojen päihittäminen. Juuri päättyneellä kaudella toisia isoja seuroja Valioliigasta kyettiin kyllä haastamaan ja pelaamaan usein aivan tasavertaisesti näitä kohdattaessa, mutta kuitenkin valtaosa näistä kohtaamisista meni jälleen kerran vastustajille. Tulevalla kaudellakaan ei mielestäni kannata puhua vielä mistään mestaruusjahdista, mutta sanotaanko näin, että niukin naukin top 4-sijoille selviämisen sijaan sellainen selkeä 2. tai 3. sija jopa useampaa kierrosta ennen kauden päätöstä olisi jo paljon puhuva saavutus. Tähän tietty lisäksi vielä jonkin kotimaisen cup-kisan voittaminen, sillä Mestarien liigan vieminen tuntuisi jo melkoisen ylitseampuvalta.
---
Siinäpä kertaamista kerrakseen ja pienet mietteet tulevaa kautta ajatellen. Etenkin siirtojen osalta varmaan (ja toivottavasti!) tapahtuu jo tässä heinäkuun aikana paljon, eli saadaan näihin liittyvä keskustelu oikean kauden alle.
Jatkakaa
