plastic paddy
 Paikalla
|
 |
Vastaus #84 : 23.12.2025 klo 00:11:58 |
|
Ikävä juttu Zimbabwelle, mutta kun tuon tason hyökkäyskalusto pääsee yrittämään noin monta kertaa niin kai se maaliin menee lopulta melkein pakosta.. Joka tapauksessa Zimbabwe osoitti että siipirikkonakaan ei ole lhtenyt heittopussiksi. Huomenna alkaa kaksi lohkoa. Etukäteen kaikissa otteluissa on aika selvä ennakkosuosikki, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Eli kahden ja puolen tunnin välein ja 14.30 ensimmäinen: DR Kongo - Benin, Senegal - Botswana, Nigeria - Tansania, Tunisia - Uganda.
C-lohko
Nigeria on C-lohkon ykköskorilainen ja kyseessä on tietysti maanosan jalkapallojättiläinen. Se on voittanut maanosan jalkapallomestaruuden kolmesti (viimeksi 2013) ja edellisissä kisoissa se selvisi finaaliin asti. Kolmen joukkoon se on yltänyt tässä turnauksessa peräti 16 kertaa. MM-kisoissa superkotkat on pelanneet kuusi kertaa ja välillä 1994-2018 se putosi lopputurnauksesta vain kerran. Parhaita tuloksia MM-kisoista olivat kaksi neljännesvälieräpaikkaa. Tahti tuntuu kuitenkin olevan hyytymässä, sillä Pohjois-Amerikan kisoista on tulossa toinen väliin jäävä MM-turnaus peräkkäin ja vaikka maanosakisat ovat tuottaneet vuoden 2010 jälkeen kolme mitalisijaa, kolmesti joukkue on jäänyt myös kokonaan kisojen ulkopuolelle.
Lähimenneisyyskään ei ole sujunut ihan ongelmitta. Näihin kisoihin Nigeria toki pääsi melko vaivattomasti, vaikka menettikin pisteitä viimeisessä ikkunassa kisapaikan jo käytännössä varmistuttua. Sen sijaan MM-karsinnat olikin ihan toisenlainen tarina, kun jokaisen mahdollisuutensa tyrinyt Nigeria nousi vielä uudelleen kuvioihin kun sääntöjä muutettiin kesken karsinnan, Etelä-Afrikka käytti pelikelvotonta pelaajaa ja Nigeria teki viime hetkellä jatkokarsintapaikan tuoneen neljännen maalin Beninin verkkoon. Jatkokarsinnankin Nigeria toki mokasi, mutta keinot ei kesken lopu kun siellä keksittiin että DR Kongo oli mahdollisesti käyttänyt pelaajia joilla on maan kansalaisuus vaikka ei sen omien lakien mukaan pitäisi olla. Asian käsittely on edelleen kesken.
Joka tapauksessa pelaajamateriaalissa ei ole hirveästi ongelmia, erityisesti hyökkäyspäässä. Erään spekulaation mukaan joukkue voisi avata turnauksessa vaikka tällaisella joukkueella:
Adams Osimhen
(Sevilla) (Galatasaray)
Lookman
(Atalanta)
Iwobi Chukwueze
(Fulham) Ndidi (Fulham)
(Besiktas)
Sanusi Ajayi Bassey Osayi-Samuel
(Porto) (Hull) (Fulham) (Birmingham)
Nwabili
(Chippa Utd)
Managerina toimii malilainen Eric Chelle, joka ei onnistunut viemään maata MM-kisoihin, mutta sai silti pitää paikkansa. Jos ongelmat ratkeavat, joukkueella on mahdollisuuksia pitkällekin, ja kannattaa aloittaa ei hirveän vaikean alkulohkon voittamisesta, sillä se tuo helpomman kaaviopaikan jatkoon. Mutta epävarmuuksia on aika paljon, ja toisaalta tarve saavuttaa menestystä aika polttava.
Tunisia on afrikkalaisen jalkapallon tasaisen varma suorittaja, jota kotimanterellaan kutsutaan ”Afrikan Saksaksi”. Karthagon kotkat ovat liihotelleet jokaiseen AFCON-lopputurnaukseen vuodesta 1994 alkaen, siis 17 kertaa peräkkäin. MM-kisoihin se selvisi nyt seitsemättä kertaa ja kahdeksassa viimeisessä turnauksessa se on ollut mukana kuusi kertaa. Tasaisuudella on kuitenkin rajoitteensa, sillä jokainen MM-turnaus on päättynyt alkulohkoon ja vaikka se on selviytynyt AFCON:ssa kahdeksan parhaan joukkoon 11 kertaa viimeisestä 16 yrityksestä, välieriin asti homma on kantanut samalla ajanjaksolla ”vain” neljästi, finaaliin kahdesti ja ainoa mestarus on kotikisoista 2006.
Tunisia ei ole välttämättä enää stereotyyppisen tylsä nihilistisesti puolustava joukkue vaan pyrkii pelaamaan aikaisempaa aktiivisemmin, mutta ei se nyt kyllä vieläkään ole maailman värikkäinkään jalkapallojoukkue. Näiden kisojen karsinnassa Tunisia jäi kakkoseksi, sai Komoreilta kahdesta pelistä vain yhden pisteen ja hävisi myös panoksettoman päätöspelin Gambiaa vastaan. MM-karsinnassa nähtiin taas sitä tasaisen varmaa Tunisiaa, sillä toki helpohkossa lohkossa ainoa pistemenetys tuli vierastasapelistä Nambiaa vastaan, se voitti lohkon 13 pisteen erolla kakkoseen eikä päästänyt kymmenessä pelissä maaliakaan tehtyään itse 22. Uutta mietittävää tuli toki juuri ennen kisoja pelatusta Arab Cupista: toisin kuin useimmilla muilla turnaukseen osallistuvilla Afrikan mailla Tunisialla oli mukana noin puolet AFCON-joukkueesta, ja matka katkesi silti jo alkulohkoon ja jatkopaikat meni Palestiinaan ja Syyriaan vastaan.
Joukkueen maalissa pelaa paikallisen liigan CS Staxienin Aymen Dalmen. Puolustuksen avauksessa Euroopassa tuttuja pelaajia Dylan Bronn (Servette), Montassar Talbi (Lorient) ja Ali Abdi (Nice). Keskikentälle on nuorempaa polvea Burnleyn Hannibal Mejbri, joka edellisistä kisoista poiketen tuli nyt kisoihin, sekä Augsburgin Ismael Gharbi, ja kokeneempaa Frankfurtin Elleyes Skhiri ja arabicupissa pelannut Ferjani Sassi (al Gharafa). Egyptissä pelaava Mohamed Ali Ben Romdhane teki karsinnassa neljä maalia. Hyökkäyksen nimekkäimpiä tajokkaita ovat Hazim Mastouri (Dynamo Makhachkala), Elias Saad (Augsburg) ja Elias Achouri (Copenhagen). Managerina toimii entinen maajoukkuepelaaja Sami Trabelsi, joka tuli tehtäväänsä kesken MM-karsintojen tämän vuoden helmikuussa. Oli Tunisian peräsimessä jo 10-luvun alussa ja tässä välissä Qatarissa.
Lohko ei ole pahimpia, joten Tunisian pitäisi mennä kyllä jatkoon. Joukkue ei ole myöskään huono muttei materiaaliltaan myöskään ihan Afrikan kovimpien tasoa. Mutta Nigeriankaan voittamaan ei ole mahdotonta, ja tällöin palkintona olisi jatkolohkopaikka kaukana sekä Senegalista että Marokkosta.
Ugandan kurjet osallistuu lopputurnaukseen nyt kahdeksatta kertaa. Vuosikymmenien takaa löytyy peräti kakkossija sekä välieräpaikka. Sitten vuoden 1980 tämä on kuitenkin vasta kolmas kerta kisoissa, edellisellä kerralla 2019 joukkue selviytyi ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle saakka.
Marokkon kisoihin lähdettäessä hyvät viime aikojen tulokset varmasti antavat toivoa. Karsinnan joukkue selvitti suvereenin tyylikkäästi helpossa alkulohkossa, jossa kisapaikkaan riitti Kongon ja Etelä-Sudanin pitäminen takana. MM-karsintalohkossaan se päätyi komeasti kakkossijalle, vaikkei kisoihin mennyttä Algeriaa kovin vakavasti pystynytkään haastamaan ja myöskään se parhaiden kakkosten play off -paikka ei tullut kovin lähelle. Tämä vuoden kuudessa MM-karsinnassa se voitti Mosambikin, Guinean ja Somalian kotonaan ja Botswanan vieraissa, tappiot tuli vieraissa Algeriaa ja Mosambikia vastaan.
Joukkueessa on puolenkymmentä eurooppalaista pääsarjapelaajaa, yksi pelaajaa MLS:sta ja muut sitten pääosin joko maan omasta sarjasta tai isommista Afrikan liigoista. Ehkä pisimmälle eurourallaan on päässyt paikan tsekkiliigan Slovan Liberecin avauksessa lunastanut laitapakki Aziz Kayondo, marraskuussa ensimmäiset maaottelumsa pelannut FCSB:n puolustava keskikenttä Baba Alhassan sekä Hiberniansin Jordan Obita, joka teki maajoukkuedebyyttinsä myös vasta tämä vuonna. Kärkimies Rogers Mato pelaa Vardar Skopjessa ja on paukutellut hyvin maaleja sekä Pohjois-Makedonian liigassa että kesällä eurocupien karsintakierroksilla. Hän teki MM-karsinnoissa kolme maalia, kuten myös kotimaan liigan Vipersissa pelaava kymppipaikan mies Allan Okello. Nelikymppinen veskarilegenda Denis Onyango on palannut maajoukkueeseen näitä kisoja varten, mutta ykkösmaalivahtina kisoihin lähtenee Etelä-Afrikan liigan Richards Bayn Salim Magoola. Joukkuetta manageroi pitkään Afrikassa vaikuttanut belgialainen Paul Put.
Uganda ei kuulu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin, mutta varmasti paikka jatkopeleihin on tähtäimessä. Tämän kannalta avainasemassa on paikallispeli seuraavien kisojen kanssajärjestäjää Tansania vastaan, eli voitto siitä ja sekin voi jo riittää tai ainakaan ennalta kovemmilta ei tarvitsisi viedä kuin yksi piste..
Tansanian kansalliset tähdet tulee AFCON:iin nyt toista kertaa peräkkäin, kolmatta kertaa neljän viimeisen turnauksen aikana ja neljättä kertaa kaiken kaikkiaan. Viides osallistuminen kahden vuoden päästä on jo takataskussa, sillä silloinhan Tansania on yksi isännistä, ja jo tällä kertaa on varmasti haussa ensimmäinen otteluvoitto ja pudotuspelipaikka lopputurnauksessa.
Eteenpäinmenoa on saavutettu menemällä tyvestä puuhun eli maan kasvava talous on luonut resursseja panostaa taloudellisesti myös jalkapalloon. Niinpä Tansanian Ligi Kuu Bara on tällä hetkellä sekä rahakkainta että tulosten valossa kovinta afrikkalaista seurajalkapalloa Saharan ja Etelä-Afrikan tasavallan välissä. Rahakkuus on toki suhteellista, sillä liigan suurseurojen Young Africansin (Yanga) ja Simban pelaajabudjetit on pikaselvityksellä nimellislukuina jossain Klubin ja KuPSin välissä, ostovoimakertoimilla toki sitten jotain muuta.. Joka tapauksessa näillä rahoilla pystytään pitämään oman maajoukkueen parhaita pelaajia omassa liigassa ja värväämään sinne miehiä muidenkin Afrikan maiden maajoukkueryhmistä. Tässäkin turnauksessa pelaa puolenkymmentä. Toisaalta oman sarjan tason nousu on sitten myös johtanut siihen, että suurimpien seurojen avainpelaajat ovat ulkomaalaisia. Esim. Yangan ykkösmaalivahti pelaa kisoissa Malin joukkueessa, Simban ykkösveskari pelaisi Guinean joukkueessa jos se kisoihin olisi selvinnyt ja kolmannen Dar es Salaamin suurseuran Azamin maalivahti on kotosin Norsunluunrannikolta. Maajoukkueen ykkösveskarin paikasta kilpailevat siis Simban ja Azamin kakkosmaalivahdit.
Näihin kisoihin Tansania eteni komeasti pudottamalla ihan kovan joukkueen eli Serhou Guirassyn tähdittämä Guinean euroammattilaisryhmä kukistui viimeisessä karsintaottelussa 1-0. MM-karsinnoissa oli taas suoran kisapaikan kannalta vähän liian kova haaste kun Marokko tuli samaan lohkoon ja ihan ok alun jälkeen homma hyytyi tänä vuonna sen verran pahasti (neljästä -25 karsintapelistä vain yksi piste) että kakkossijakin jäi aika kauaksi. Eli siinä mielessä turnaukseen ei lähdetä valtavan hyvistä lähtokohdista.
Ryhmän runko tulee tosiaan Tansanian liigasta, mainituista kolmesta suuresta on maajoukkueessa yhteensä 17 pelaajaa. Ulkomaailla pelaavista ryhmän tähti ja joukkueen kapteeni, hyökkääjä Mbwana ”Ally” Samatta pelaa Ranskan pääsarjan Le Havressa. Toinen eurooppalaisessa pääsarjassa pelaava on Turkin Göztepen puolustava keskikenttä Novatus Miroshi. Kisapaikan maalillaan Guineaa vastaan ratkaissut kokenut kärki Simon Msuva nähdään siviilissä Irakin liigassa. Kotimaan liigan pelaajista voidaan mainita vaikkapa Azamin pelintekijä Feisal Salum. Joukkueen joihtaa kisoihin argentiinalainen Miguel Gamondi, jolla on myös koko 2000-luvun mittainen kokemus afrikkalaisesta jalkapallosta. Myös Tansanialle peli Ugandaa vastaan on avainottelu ja parhaimmillaan aika vauhdikkaasti pelaavalla Tansanialla on siinä kyllä hyvä mahdollisuus.
D-lohko
Senegal breikkasi afrikkalaisen jalkapallon huipulle vuosituhannen vaihteessa ja tarkalleen Japani/Korean kisoissa 2002, jossa se avausottelussa kukisti mestaruutta puolustaneen Ranskan ja eteni lopulta kahdeksan parhaan joukkoon. Ja vaikka se oli silloin tällöin väläytllyt AFCON:issakin jo viime vuosituhannella (parhaana tuloksena kaksi nelossijaa), kyllä sen läpimurto näissäkin kisoissa tapahtui 2002, jolloin se eteni finaaliin. Heikomman vaiheen jälkeen se tuli takaisin 10-luvun lopulle, on selviytynyt MM-kisoihin nyt kolme kertaa peräkkäin ja AFCON:ista tuli toinen finaalitappio 2019 ja ensimmäinen mestaruus sitten 2021. Näihin kisoihin se selvisi helposti, ja vaikka DR Kongo pystyikin haastamaan sen vahvasti MM-karsinnoissa, tappioton saldo, 24 pistettä ja maaliero 22-3 kymmenen ottelun karsintalohkossa on vakuuttava suoritus. Sitä oli toki myös nousu kahden maalin takaa voittoon ratkaisevassa pelissä Kinshasassa.
Tällä hetkellä Senegalin joukkue on monien mielestä vahvempi kuin koskaan ja sitä pidetään turnauksen kovimpana subsahara-joukkueena, mahdollisesti Marokon kovimpana haastajana ylipäätään ja joidenkin mielestä koko turnauksen kovimpana joukkueena. Terangan leijonien maalissa pelaa saudien Al-Ahlin nykyinen ja Chelsean entinen maalivahti Edouard Mendy. Puolustuslinjaksi on spekuloitu vasemmalta oikealle El Hadji Diouf (West Ham), Kalidou Koulibaly (Al-Hilal, ex Napoli ja Chelsea), Moussa Kniakhate (Lyon) ja Krepin Diatta (Monaco). Keskikentällä voisi olla vaikkapa Idrissa Gueye (Everton), Lamine Camara (Monaco) ja Pape Matar Sarr (Tottenham). Hyökkäykseen löytyy sitten vaihtoehtoja, vaikkapa kärkeen Nicholas Jackson (Bayern München) tai Ismaila Sarr (Crystal Palace) ja laidoille Iliman Ndiaye (Everton) ja Sadio Mane (Al-Nassr), vaikka taso ei enää ihan olekaan entinen. Jokerikorttina on edustusoikeuden Senegaliin juuri ennen kisoja siirtänyt 17-vuotias Ibrahim Mbaye (PSG).
Managerina on vuoden 2002 MM-joukkueen pelaaja Pape Thiaw, joka astui joukkueen johtoon kesken MM-karsintojen viime vuoden joulukuussa. Tässä turnauksessa tosiaan Trhiawin joukkueelle kaikki on mahdollista eikä kaaviokaan ole pahin mahdollinen, sillä lohkovoitolla toinen lohkovoittaja tulisi vastaan vasta välierissä.
Kongon demokraattinen tasavalta on kokenut jalkapallossa monenlaista, kuten toki jalkapallon ulkopuolellakin. Sehän oli aikanaan Saharan eteläpuolisen Afrikan jalkapallon edelläkävijöitä, voitti maanosan mestaruuden 1968 ja -74 ja jälkimmäisenä vuonna oli tietysti myös se surullisenkuuluisa MM-turnaus. Sen jälkeenkin se on kuulunut maanosassa vähintään ylempään keskikastiin, sillä vuodesta 1992 alkaen se on selvinnyt vähintään puolivälieriin maanosakisoissa yhdeksän kertaa ja välieriin asti kolmesti. Tällä hetkellä suunta näkyisi olevan vahvasti ylöspäin, sillä viimeisin välieräpaikka tuli edellisissä kisoissa. MM-karsinnassa se johti ratkaisuottelussa Senegalia vastaan jo 2-0 ja tasapeli olisi riittänyt, mutta Senegal tuli ohi ja vei kisapaikan. DR Kongo voitti kuitenkin Afrikan jatkokarsinnan kaatamalla Kamerunin ja Nigerian ja lähtee hakemaan toista lopputurnauspaikkaa maaliskuun loppukarsinnasta, kunhan nyt vastustajien protestit ei mene läpi. Lohkossa olisi siis myös hyvityksen paikka. Lohkokakkonen joutuu ensimmäisellä pudotuspelikierroksella E-lohkon voittajaa vastaan, eli todennäköisimmin Algeriaa kun taas voittajalle tulee ensimmäisellä kierroksella lohkokolmonen ja toisella kakkonen.
DR Kongon materiaali on nykyään aikaisempaa lähempänä maanosan kärkeä, tosin kisajoukkueen kohdalla pistää silmään pari loukkaantumisesta johtunutta merkittävää poisjääntiä. Isoin tähti eli Newcastlen Yoane Wissa on ollut loukkaantuneena koko syksyn ja vaikka onkin toipunut jo pelikuntoon seurajoukkueessa, ei lähtenyt tänne. Myöskin kesällä joukkueen edustusoikeuden hankkinut toppari Willy Kambwala (Villarreal) on ollut sivussa koko syksyn. Silti leopardeissa tasoa riittää kentällekin ja yksi syy on kyllä se, että touhu Kongossa on aikaisempaa järjestäytyneenpää ja Euroopassa syntyneitä diaspora-pelaajia on helpompi saada omaan leiriin.
Maalivahtina pelannee seurajoukkueensa (Le Havre) kakkoseksi pudonnut Lionel Mpasi, vaikka Standard Liegen nuori Matthieu Epolo on valmis haastamaan peliajasta. Ihannepuolustuslinja voisi asiantuntijapiirien mukaan olla Aaron Wan-Bissaka (West Ham), Axel Tuanzebe (Burnley), joukkueen kapteeni Chancel Mbemba (Lille) ja vasemmalle joko Arthut Masuaku (Sunderland) tai Yoris Kayembe (Genk). Keskikentällä Samuel Moutoussamy (Atromitos), Noah Sadiki (Sunderland) ja Charles Pickel (Espanyol) tai Ngalayel Mukau (Lille). Ja hyökkäyksen keskellä Cedric Bakambu (Betis) ja laidoilla Meschal Elia (Alanyaspor) ja Theo Bongonda (Moskovan Spartak). Hyviä pelaajia riittää vielä penkillekin. Joukkueen managerina on pitkään Pohjois-Afrikassa toiminut ranskalainen Sébastien Desabre, joka korvasti Hector Cuperin joukkueen jäätyä rannalle Qatarin MM-kisoista.
Kongon tohtorit on mielenkiintoista seurattavaa tässä turnauksessa, kevään jatkokarsinnassa ja toivottavasti vielä MM-kisoissakin. Ihan vedonlyöjien ykkössuosikista ei ole kysymys, mutta jos homma lähtee menemään, edellytyksiä on kyllä pitkällekin.
Benin on pienehkö Guineanlahden pohjoisrannikon valtio, jonka jalkapallomaajoukkue lähtee nyt maanosan mestaruuskisoihin viidettä kertaa. Aikaisemmista yrityksistä kolme ensimmäistä päättyi alkulohkoon mutta viimeisin vuonna 2019 eteni peräti puolivälieriin. Tosin tulos saavutettiin voittamatta yhtään peliä varsinaisella peliajalla, eli alkulohkossa tuli kolme tasapeliä ja neljännesvälierissä rangaistuskisavoitto Marokosta. Yhtään otteluvoittoa ei ole muistakaan turnauksista. Tähän turnaukseen se selvisi jättämällä taakseen Libyan ja keskinäisten otteluiden maalierolla Ruandan. MM-karsinnassa puolestaan Benin oli lähempänä kisapaikkaa kuin koskaan, johti karsintalohkoaan ennen viimeistä kierrosta ja yllätysvierasvoitto Nigeriasta olisi vienyt maan kisoihin. Ei se toki sitten tullut siinä pelissä lähellekään, kun Nigeria kaatoi Beninin 4-0. Kotiottelunsa Nigeriaa vastaan Benin onnistui voittamaan, toiselle lohkon kovalle Etelä-Afrikalle se sen sijaan hävisi kahdesti.
Beninin gepardit on kokoelma keskikokoisissa eurooppalaissa ja afrikkalaisissa seuroissa pelaavista jalkapalloilijoista. Joukkueen ainoa top5-pelaaja on Lorientissa kohtalaisesti peliaikaa saanut hyökkääjä Aiyegun Tosin ja nimekkäin pelaaja varmaankin 22 maalia maajoukkueessa tehnyt Alanyasporin iso keskushyökkääjä Steve Mounie. Toinen suursarjapelaaja eli St. Paulissa tämän kauden pelaava Andreas Hountondji on taas näköjään jäänyt kotiin. Muita tunnetummissa seuroissa pelaavia kisapelaajia ovat mm. Ludogoretsin toppari Olivier Verdon ja Grasshopperin keskikenttäpelaaja Hassane Imourane. Maalivahtina pelaa Etelä-Afrikan divarissa töikseen torjuva Marcel Dandjinou. Suomalaisittain mielenkiintoisesti ryhmässä on kaksi veikkausliigapelaaka, eli SJK:n hyökkääjä Olatoindji Tessilimi ja Oulun puolustaja Charlemagne Azongnitode. Jälkimmäinen on nyt ensimmäistä kertaa maajoukkueryhmässä, ensimmäinen on ollut neljässä pelissä penkillä.
Joukkueen managerina on saksalaisveteraani Gernot Roth, joka on pyörinyt viimeiset 15 vuotta eri puolilla Afrikkaa, mm. usean vuoden Nigerian peräsimessä. Ja parhaimpaansa on varmasti syytä pystyä, sillä lohkon kärkikaksikko on erittäin kova ja niiden kaataminen näissä kisoissa olisi kyllä kova suoritus. Botswanaa vastaan Benin on kuitenkin suosikki eli historian ensimmäinen otteluvoitto varsinaisella peliajalla on haussa ja sehän voi riittää jo jatkopaikkaankin.
Botswana on jalkapallomaana pienin kisoihin selvinneistä, ja on se nyt kolmanneksi pienin väkiluvultaankin. Afrikan mestaruuskisoissa seeprat ovat pelannut kerran aikaisemmin (vuonna 2012), jolloin kotiin lähdettiin kolmen tappiollisen alkulohkopelin kautta. Kovin paljon ei siis vaadittaisi kaikkien aikojen menestykseen, mutta valitettavasti kovin paljon ei ennakkoon ole luvassakaan, sillä paperilla kyseessä on turnauksen heikoin joukkue. Suurin osa pelaajista tulee maan omasta sarjasta, ja vaikka Botswana muuten onkin Afrikan vauraimpia maita niin jalkapalloon se ei oikein näytä ulottuvan. Eli jos päämäärä on rikastua pelaamalla niin mieluummin kannattaa tehdä sitä jossain muualla, sillä suoraan muunnettuna pelaajien normipalkat näkyy olevan siellä suomalaisen toimeentulotukitason alapuolella (ostovoima toki erikseen).. Botswana on silti Afrikan liigarankingissa sijalla 16., eli ei taso nyt ihan sysipaska toki ole. Maan kärkiseurat, kuten Jwaneng Galaxy, Gaborone United ja Township Rollers, selviävätkin ihan kohtalaisen säännöllisesti afrocupien lohkovaiheeseen muttei siitä enää pidemmälle.
Toki karsinnat osottavat, ettei Botswanaa kannata aliarvioida, sillä se selvisi kisoihin kukistamalla Kap Verden sekä kotona että vieraissa. Sinetti kisapaikalle tuli sitten Kairosta haetulla tasapelipisteellä. Tosin tilastot kertovat, että Kap Verdeä vastaan laukaisutilasto oli kahdessa ottelussa yhteensä 12-39 ja Egyptiä vastaan vieraissa Botswanan pallonhallintaprosentti oli 18, eli ei se nyt ratkaisupeleissä kovin tasapäiseen vastukseen kenttätapahtumissa intoutunut. Silti se siis onnistuessaan pystyy ja jaksaa puolustaa myös periaatteessa paljon parempia vastustajia vastaan, mitä taitoa varmasti kisoissa tarvitaan. MM-karsintalohkossaan se jäi viidenneksi 10 pisteellä 10 pelistä ja vuoden -25 peleistä ainoa voitto tuli heittopussi Somaliaa vastaan. Eteläisen Afrikan mestaruusturnaus kesällä taas jäi alkulohkoon kahden tasapelin jälkeen.
Mielenkiintoista on se, ettei Botswanan joukkueessa ole yhtään Etelä-Afrikan liigassa pelaavaa, vaan runsaampien lihapatojen ääreen lähteneet joukkueen avainpelaajat etsii onneaan pääasiassa Pohjois-Afrikan sarjoista. Kap Verden kaataneen maalin vieraissa iskenyt Tumisang Orebonye pelaa Libyan liigaan Al- Ittihadissa, toinen hyökkääjä Kabelo Seakanyeng Maghreb of Fezissä Marokossa, keskikentän ankkuri Gabe Mohutsiwa Algerian liigan MC Oranissa ja keskuspuolustaja ja joukkueen kapteeni Thatayaone Ditlhokwe myös Al-Ittihadissa. Kotimaassa pelaavista voidaan mainita vaikkapa kotipelin Kap Verdeä vastaan ratkaissut Jwaneng Galaxyn hyökkääjä Thabang Sesinyi. Maalivahti on varmasti paljon vartijana kisoissa, viimeisimmissä karsintapeleissä ruutua hoiti Orapa Unitedin Keagile Kgosipula. Joukkuetta manageroi eteläafrikkalainen Morena Rameroboli, joka on manageroinut ennenmainittua Galaxya ja caretaker-pohjalta myös korimansa maajoukkuetta pariin otteeseen. Kyllähän se melkoinen yllätys olisi jos joukkue tästä jatkaisi, mutta mikään ei ole mahdotonta.
|
