Tyttöjalkapallon tila ja tulevaisuuden näkymät

[VeloFM]

Suomalainen tyttöjalkapallo on kehittynyt merkittävästi viime vuosina (vai onko?), mutta miten voisimme varmistaa, että kehitys jatkuu ja laji tarjoaa entistä parempia mahdollisuuksia nuorille pelaajille?

Onko sinulla esimerkiksi omakohtaisia kokemuksia tyttöjalkapallosta tai näkemyksiä siitä, miten tyttöjalkapallo voisi kehittyä?

Faktahan on se että pojat ovat oman ikäluokan tyttöjä huomattavasti edellä sekä harrastajamäärät ovat moninkertaiset. Tämä tuskin tulee muuttumaan ainakaan lyhyellä aikavälillä tai koskaan.

Eniten itseä mietityttää johtuvatko taitoerot valmennuksesta vai siitä että pojat harjoittelevat lähtökohtaisesti myös omatoimisesti huomattavasti enemmän.

[Nigel Kugelschfeir]

Pojille on helpompaa löytää peliseuraa päiväkodin ulkoiluihin ja koulussakin välitunneille, tytöt touhuaa jotain muuta. Tytöillä myös puuttuu ehkä perheen tuki,  eikä lähdetä perheenkään kanssa potkimaan niin helposti. Selkein ero on siinä että puuttuu kamppailuhalukkuus, voitontahto ja taitavatkin pelaajat on tottuneet ettei pallottomana tarvii tehdä mitään. Itse en ole myöskään huomannut että poikien sarjaa tai niiden kanssa pelanneet olisi sen kummoisempia kuin muutkaan.

Nämä nyt omia havaintoja oman tytön peliuran ajalta.

[ZZlatan]

Toimenpiteet on siitä kiinni, mitä tavoitellaan. Kehitystä voi olla monenlaista.

Harrastajamäärän kasvua, isompia yleisömääriä, parempaa kansainvälistä menestystä, pienempää drop outia vai jotain muuta?

Jos tavoitteena on puhdas huippupelaajakehitys, lähtisin siitä, että mahdollistetaan mahdollisimman monen potentiaalisen ja innokkaan tytön pelaaminen ja harjoittelu mahdollisimman pitkään poikien joukkueissa.

[Nigel Kugelschfeir]

Jääkiekossa on jo kokeiltu poikien kanssa pelaamista ja tuloksena on vaan huonompia pelaajia. Siellä pitäisi saada vastuuta eikä ole mitään iloa pyöriä siellä jos ei pääse palloon tai mene tilanteisiin.

[ZZlatan]

Jääkiekossa on jo kokeiltu poikien kanssa pelaamista ja tuloksena on vaan huonompia pelaajia. Siellä pitäisi saada vastuuta eikä ole mitään iloa pyöriä siellä jos ei pääse palloon tai mene tilanteisiin.

Eikös lähes kaikki Suomen historian parhaat naispelaajat Anne Mäkisestä Eveliina Summaseen ole pääosin pelanneet junnuvuotensa poikien jengeissä?

https://yle.fi/a/74-20169331

[Nigel Kugelschfeir]

On varmaan kaikki muutkin maajoukkueen ja kansallisen pelaajat pelanneet mutta ei se nyt pelkästään tee kenestäkään mitään. Jos pystyy pelaamaan poikien kilpajoukkueessa niin siellä kannattaa pelata mutta sellaisia on ihan pari per ikäluokka.  Oman lapsen ikäluokan kilpajoukkueet pelaa 3-4 tason poikien sarjassa häviten suurimman osan peleistä. Tuskin nuo pelit enää mitään kovin kehittäviä on.

[loivanousu]

Eniten itseä mietityttää johtuvatko taitoerot valmennuksesta vai siitä että pojat harjoittelevat lähtökohtaisesti myös omatoimisesti huomattavasti enemmän.

Kapea otantakysely omille pojille, jotka pelaavat joukkueissa ja joiden ykkösvälituntiharrastus koulussa on myös futis: oletteko koskaa nähneet tyttöjä välitunnilla futaamassa? Vastaus: ei koskaan.

Nuff said.

[Chelski11]

Parempaan suuntaan menee koko ajan.

- Poikien sarjassa pelaaminen kannattaa, jos pärjäät tyttöjen sarjoissa parhaita joukkueita vastaan. Muuten ei kannata. Esim Grifkin T2013 pelaa poikien kilpasarjaa talviliigassa ja pärjää siellä.

- Välitunneilla pelaa myös tytöt futista.

- Seurojen pitää kohdella, vaatia ja antaa samat mahdollisuudet sukupuolesta välittämättä. Ei aliarvioda ja vähätellä tyttöjä.

- Taklaaminen ja kamppailu on asioita mitkä pitää opettaa ja vaatia.

- Kärki on kapea, kun massaa on  vähemmän kuin pojissa. Tässä on hommaa joka seuralla.