Kahden ikäkausijoukkueen yhdistyminen - mahdollisuus vai välttämätön paha?

[loivanousu]

Tätä aihetta on sivuttu viime aikoina toisessa ketjussa (https://futisforum2.org/index.php?topic=108352.10275), enkä vanhempaa keskustelua löytänyt, joten aiheelle oma keskustelu.

Oman pojan (12 v.) joukkue on yhdistymässä nyt kesällä saman seuran 11-vuotiaiden joukkueen kanssa. Ensin mainitussa on 23 pelaajaa ja jälkimmäisessä 13. Nuoremman joukkueen pelaajien taito- ja asenne-erot harjoitteluun ovat vanhempien joukkuetta suuremmat. Molemmat joukkueet ovat 2-3 tasolla. Pääsyy yhdistymiselle on nuoremman joukkuuen vähentynyt pelaajamäärä.

Kysyttäessä Geminiltä mitä yhdistymissä on hyvä huomioida vastaus on seuraava:

Kahden eri ikäluokan yhdistäminen on jalkapallossa herkkä prosessi, jossa urheilullinen kehitys ja sosiaalinen dynamiikka kohtaavat. 11- ja 12-vuotiaat (D-juniorit) elävät murrosiän kynnyksellä, jolloin fyysiset ja henkiset erot voivat olla suuria.

Tässä ovat keskeiset osa-alueet, jotka kannattaa huomioida onnistuneen yhdistymisen varmistamiseksi:

1. Sosiaalinen integraatio ja ryhmähenki

Tämä on usein suurin haaste. Pojat saattavat kokea uskollisuutta vanhaa joukkuettaan kohtaan, mikä voi luoda "me ja ne" -asetelman.

Yhteiset pelisäännöt: Luokaa heti alussa uudet säännöt koko joukkueelle. Älkää kopioiko suoraan jommankumman vanhan joukkueen tapoja.

Teambuilding: Järjestäkää harjoitusten ulkopuolista toimintaa (saunailta, leffailta, uinti), jotta pojat oppivat tuntemaan toisensa ilman palloa.

Pukukoppikulttuuri: Valmentajien on valvottava, ettei klikkejä synny ja että kaikki otetaan mukaan keskusteluihin.

2. Fyysiset ja biologiset erot

Tässä iässä kasvupyrähdykset alkavat. 12-vuotias, joka on jo aloittanut murrosiän, voi olla fyysisesti täysin eri tasolla kuin pienikokoinen 11-vuotias.

Kuormituksen seuranta: Kasvavat nuoret ovat alttiita rasitusvammoille (esim. Osgood-Schlatter). Huomioikaa yksilölliset erot harjoitusmäärissä.

Pelipaikat: Fyysisyys ei saa olla ainoa kriteeri pelipaikoille. Taitavampi, mutta pienempi nuorempi poika tarvitsee tilaa loistaa, vaikka häviäisikin kaksinkamppailut voimassa.

3. Pelillinen taso ja harrastuneisuus

Joukkueiden välillä on todennäköisesti tasoeroja sekä yksilö- että joukkuetasolla.

Tasoerot: Jos ryhmä on suuri, harkitkaa harjoitteiden eriyttämistä tason (ei iän) mukaan. Tämä takaa kaikille onnistumisia ja sopivasti haastetta.

Pelitapa: Valmentajien on sovittava yhtenäisestä pelifilosofiasta. Miten joukkue hyökkää ja puolustaa? Selkeät ohjeet vähentävät kentällä syntyvää turhautumista.

4. Valmennustiimin ja vanhempien yhteistyö

Yhdistyminen vaatii kompromisseja myös aikuisilta.

Valmentajien roolit: Sopikaa selkeä työnjako. Kuka on vastuuvalmentaja? Kuka vastaa fysiikasta, kuka peluuttamisesta?

Vanhempainilta: Avoin viestintä on kriittistä. Selittäkää vanhemmille yhdistymisen syyt (esim. pelaajapulan paikkaaminen, paremmat harjoitusolosuhteet) ja tavoitteet.

Tasapuolisuus: Peliajan ja huomion on jakauduttava reilusti, jotta kumpikaan ikäluokka ei koe olevansa "lisäosa" toisessa joukkueessa.

Koska täältä löytyy tämänkin läpikäyneitä valmentajia, pelaajia, jojoja ja vanhempia niin olisiko kenellekään laittaa listaa asioista mitä AI ei osannut kertoa tai kertoi vajaavaisesti?

Varsinkin valmentajien ja pelaajien kommentit kiinnostaa esim. peluutuksen ja peliajan jakamisen suhteen sekä tilanteessa nuoremman joukkueen pelaajana olleiden kommentit esim. fyysisten erojen suhteen kentällä.

[erno]

Ajattelua ei kannata ulkoistaa geminille tai muille paska-aparaateille. Luultavasti vedätte kaikki treenit tasoryhmissä, niin se on pari viikkoa ja treenitoiminta on kaikkien näkökulmasta normaalia. Luultavasti vanhemmat ja nuoremmat kuplautuu keskenään jengeissä, mutta kaikenlaista kuplautumista tapahtuu jengeissä kuitenkin.

[bupa dukta]

Gemini sanoo seuraavaa: ei helevetti.

[loivanousu]

No voi nyt vittu millekään AI:lle ajattelua ole ulkoistettu, toisin kuin pari vastaajaa näköjään.

Kysyttiin omakohtaisia kokemuksia. Jos ei ole niin älkää vastatko.

[Nigel Kugelschfeir]

Tytöissä yleensä joudutaan yhdistelemään jossain vaiheessa, yleensä 8vs8-vaiheen alussa tai sitten yritetään yj. Meilläkin tehtiin niin. Vaikea sanoa onko siinä mitään ihmeellistä.  Varmaan riippuu siitä, onko joukkueet olleet kuinka paljon tekemisissä ennen tuota ja onko muuten tuttuja esim koulusta. Pelillistä hyötyä siitä on eniten nuoremman ikäluokan kehittyneimmille mutta noin muuten ei meidän porukasta pysty sanomaan kuka on mitäkin ikäluokkaa kun ei ne erot niin isot ole.

Jokaisen on kuitenkin hyvä tajuta että ne valinnat tehdään kuitenkin jossain vaiheessa pelillisistä syistä eikä sen mukaan kuka on kaveri kenenkin kanssa.

[Hegetsu]

Tässä tapauksessa voisi ajatella, että ilman yhdistymistä nuoremmassa ikäryhmässä voi laittaa lapun luukulle ja ei tuo vanhempikaan ikäryhmä kovin vahvalta näytä kun kuitenkin 11v11 maailma on ihan nurkan takana (jos ajatellaan kahta peliryhmää pyörittää).

Nyt voisi haasteena ajatella sitä mihin tasoihin ja ikäluokkiin ilmoittaudutaan tulevaisuudessa ja mitä seurauksia sillä voi olla, jos asiaa ei osata myydä oikein. Jos uudessa joukkueessa liki kaikki nuoremmat pelaajat päätyy a) "kolmosjoukkueeseen" ilman kunnollista valmennusta tai b) peliryhmän tason numero muuttuu eli pelattu oman ikäisten kakkosta ja sitten joudutaan vanhemman neloseen niin ongelmia lienee luvassa. Samoin ongelmia luvassa niiden pelaajien (vanhempien) kanssa jotka rajatapauksia eli eivät mahdu siihen olettavasti vanhemman ikäryhmän kakkostason peliryhmään mutta aiemmin pelanneet tuolla tasolla.

Helpompaa on jos kaikki pelaavat vanhemman ikäryhmän sarjoja mutta taitavalle ja pienikokoiselle vuotta nuoremmalle tuo ei ole hyvä kuvio. Meillä tytöissä kilparyhmä pelasi vanhemman ikäryhmän sarjaa ja haasteena nuoremmassa,  mutta nuoremmista se kärki mahtui helposti kilparyhmään ja toisaalta muutama yli-ikäinen taas oli ihan ok nuorempien kanssa pelaamiseen, mutta siinä pitää muistaa rajoitukset yli-ikäisten osalta.