Serbia-Suomi, arvosanat

[Homer]

Eremenkon arvosanat ovat tässä topicissa mielestäni liian alhaiset, sillä mieshän teki työtä myös puolustussuuntaan ja luki peliä tässä mielessä hyvin. Tämä hieman verotti peliä hyökkäyssuuntaan. Toisen puoliajan hienot ja oivaltavat syötöt jäivät toisaalta myös mieleen. Kaikenkaikkiaan Suomella ei ollut suurta hätää hienosti valitun taktiikan vuoksi. Peliä tuli tosin seurattua 2,5 promillessa ja tv-ruudulta, joten tarkemmat analyysit jääköön.

[Berner]

canal studion ajattelut voi jättää omaan arvoonsa. Keke ei ole eikä tule maajoukkuekoutsiksi

Ja täällä forumilla niitä valmentajia näyttäisi olevan useampiakin...

[ballKicker]

Täytyy kyllä ihmetellä Sjölundin ja Nurmelan saamaa kritiikkiä. Käsittämätöntä että jalkapallofaniksi itseään nimittävä ei tajua pelin taktisesta puolesta yhtikäs mitään. Nurmela oli suomalaispelaajien ehdotonta eliittiä ja teki todellakin valtavasti töitä joukkueen eteen, minkä ansiosta Serbia ei saanut käytännössä olleenkaan tilanteita Pasasen ja Nurmelan laidalta. Nyky-Nure on yleensä hidas ja tulee myöhässä tilanteisiin, mutta jostain mies oli saanut kaivettua sen verran osaamista, että homma toimi hienosti.

Sjölund puolestaan oli ensimmäisellä puoliajalla hieman hukassa, mikä johtui osaltaan myös Kuivaston sähläämisestä. Alun jälkeen puolustuspeli parani kuitenkin huomattavasti. Lisäksi hän oli usein vielä hyökkäämässä. Suomi ei pystynyt pitämään palloa käytännössä ollenkaan, joten varsinkin keskikenttämiehille tuli valtava urakka ravata koko ajan edestakaisin hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Sjölund selvisi vähintäänkin kunnialla joukkueen tavoin. Ilmeisesti "hyvän pelin" pelaamiseen tarvitaan foorumin 12-vuotiaiden mielestä hat trick ja täydellisesti onnistunut, lähes epäinhimillinen peli, johon ei sisälly ainoatakaan harhasyöttöä tai pallonmenetystä. 

Suomen paras oli Pasanen, joka ei tehnyt yhtäkään virhettä. Hyvänä kakkosena tulee Tainio, joka oli odotetun hyvä ja niitä harvoja pelaajia, jotka saivat jotain aikaan myös hyökkäyssuuntaan. Nurmela pelasi todella hyvän pelin ja ansaitsee siten paikan parhaiden top 3:ssa. Suomen paskin oli Tihinen, joka teki ainakin kaksi katastrofaalista virhettä - Jääskeläinen pelasti toisen ja serbi tunaroi toisen.

Ihan hyvä tulos siihen nähden, ettei Suomi edes yrittänyt hyökätä saatika pitää palloa. Ainakin Hodgsonilla on käytössään joukkueellinen kurinalaisia suorittajia, jotka tekevät juuri niin kuin valmentaja käskee.   

[Berner]

Suomi ei pystynyt pitämään palloa käytännössä ollenkaan, joten varsinkin keskikenttämiehille tuli valtava urakka ravata koko ajan edestakaisin hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Sjölund selvisi vähintäänkin kunnialla joukkueen tavoin. Ilmeisesti "hyvän pelin" pelaamiseen tarvitaan foorumin 12-vuotiaiden mielestä hat trick ja täydellisesti onnistunut, lähes epäinhimillinen peli, johon ei sisälly ainoatakaan harhasyöttöä tai pallonmenetystä.

Eipä tarvinnut paljon ravata, jos hyökättiin oikealta, sillä Nure lähes aina laittoi pitkää päätyyn toivotaan-toivotaan tapaan.
En tiedä onko täällä paljonkin 12-vuotiaita, mutta ihmettelen joidenkin forumistien (jotka "tietävät" taktiikasta kaiken :) arvostavan pelaajalta sitä, jos pallo pelataan hätäisesti pitkällä ylös, eikä luoteta omaan taitoon sen vertaa, että yrittäisi joko pitää, kuljettaa tai syöttää omille. Harhasyöttöjä tulee jokaiselle pelissä ja jos ei tule, niin todennäköisesti ei ole osallistunut peliin ollenkaan.

[The Real Wolf]

... mutta ihmettelen joidenkin forumistien (jotka "tietävät" taktiikasta kaiken :) arvostavan pelaajalta sitä, jos pallo pelataan hätäisesti pitkällä ylös, eikä luoteta omaan taitoon sen vertaa, että yrittäisi joko pitää, kuljettaa tai syöttää omille. Harhasyöttöjä tulee jokaiselle pelissä ja jos ei tule, niin todennäköisesti ei ole osallistunut peliin ollenkaan.

- Niin, sen verran tiedän taktiikasta, että sitä pitää noudattaa. Maajoukkuetasolla ei olla kokeilemasssa oman taidon rajoja, vaan tekemässä työtä joukkueen parhaaksi sen mukaan, mitä pomo käskee. Jos se tarkoittaa nopeita purkuja kauas, niin silloin se tarkoittaa sitä.

Viimeinen lauseesi sopii hyvin Pasaseen. Pääsi helpolla pitkälti Nurmelan ison työmäärän ansiosta.

[Kilhammer]

- Niin, sen verran tiedän taktiikasta, että sitä pitää noudattaa. Maajoukkuetasolla ei olla kokeilemasssa oman taidon rajoja, vaan tekemässä työtä joukkueen parhaaksi sen mukaan, mitä pomo käskee. Jos se tarkoittaa nopeita purkuja kauas, niin silloin se tarkoittaa sitä.

Näinhän se menee. Royn kunniaksi täytyy sanoa, että hän on saanut pelaajat uskomaan yhteiseen tavoitteeseen, vaikka se merkitsisikin kammottavaa epäjalkapalloa. Joskin keskiviikko kertoo paljon enemmän, eli pystyykö Suomi muuttamaan pelitapaansa täysin lauantain vastakohdaksi? Lyhyellä leirityksellä se on haaste.

[Kvartalnov]

Ja näin kun Shefki olisi pelannut, niin täällä itkettäisiin taas otsikkotolkulla "Tiesittekö että Shefki on paska?" ym. Forssellhan oli todella haluttoman laiska, vaikka oli tuore mies ja peliaikaakin vain 20 minuuttia jäljellä. Kyllä sinä aikana pitää jo jaksaa juosta ja karvata. Sitten tietysti taas sanotaan, ettei palloa pelattu jalkaan. Nimenomaan ja juuri siksi olikin turha vaihto. Sheriffi olisi voittanut pääpalloja, tuonut taistelua kärkeen paljon enemmän ja ennen kaikkea karvannut. Olisi ollut potentiaalinen mies tuomaan Suomelle jopa 3 pistettä.

Ja toisaalta, jos Shefki olisi pelannut kuin Miklu, niin täällä olisi myös muutama ihminen hehkuttanut Shefkin fyysistä preesenssiä, potentiaalia, härkämäisyyttä ja ties mitä turhanpäiväistä. Nämä kirjoitukset ovat aivan identtisiä 13-16-vuotiaan pojan ajatusmaailman kanssa. Jollain perusteella on löytynyt suosikkipelaaja ja hänen suorituksessaan ei ole koskaan mitään huonoa, vaikka hän pelaisi miten huonosti tahansa. Vastaavasti inhokkipelaajan suorituksessa ei ole koskaan mitään hyvää, vaikka hän pelaisi miten hyvin. Luulisi tietysti, että jossain vaiheessa kasvaisi tämän yli. Provosoijat ovat sitten tietysti vielä asia erikseen.

Kuvitellaan vaikka, että Shefki on keskiviikkona avauksessa ja Suomi häviää pelin 0-6 Shefkin tehtyä kuusi omaa maalia. Omien maalien lisäksi Shefki menettää jokaisen pallon, jonka saa. Forssell on odotetun huono eikä pääse edes kentälle. Näissä olosuhteissa osa kirjoittaisi ihan tosissaan seuraavan tyylisen kirjoituksen:

"Ei tappiosta voi Shefkiä syyttää. Päinvastoin, Shefki osoitti jatkuvasti oikeaoppisesti vaarallisuutensa oman maalin edessä. Tällä kertaa vain omatkaan pelaajat eivät kestäneet Shefkin härkämäistä olemusta. Taktiikkakin oli väärä, eikä kukaan ymmärrä miten hyvin Shefki pelasi. Joka haukkuu Kuqia tämän pelin jälkeen, on teini eikä ymmärrä lajikulttuurista mitään. Oikea syyllinen tappioon on teiniriplaaja Miklu, joka on vääristänyt suomalaisten ajatusmaailman siihen suuntaan, että hyökkääjän kuuluisi tehdä maaleja vastustajan maaliin."

Jos taas Shefkin ja Miklun osat olisivat toisinpäin, löytyisi vastaavia kirjoituksia hieman muunneltuina.

Ehdotankin, että keskiviikkoona kärkiparina on Kuqi-Forssell. Mutta sillä muutoksella, että kaverukset vaihtavat pelipaitoja ja Miklusta tehdään Kuqin näköinen ja toisinpäin. Asioiden todellinen tila kerrotaan vasta viikko pelin jälkeen ja sen jälkeen katsotaan, kuka editoi tekstinsä nopeimmin

[The Real Wolf]

Nämä kirjoitukset ovat aivan identtisiä 13-16-vuotiaan pojan ajatusmaailman kanssa. Jollain perusteella on löytynyt suosikkipelaaja ja hänen suorituksessaan ei ole koskaan mitään huonoa, vaikka hän pelaisi miten huonosti tahansa. Vastaavasti inhokkipelaajan suorituksessa ei ole koskaan mitään hyvää, vaikka hän pelaisi miten hyvin. Luulisi tietysti, että jossain vaiheessa kasvaisi tämän yli.

- Eihän aikuinen pysty olemaan jalkapallosta näin kiinnostunut, kuin monet meistä, ellei ajatusmaailmassa olisi jäljellä paljon poikamasta. Tunnistan sen monesta kirjoittajasta, ja olen oman ajatusmaailmani poikamaisuudesta pelkästään mielissäni.

Mutta toisaalta, juuri tuonikäisenä olisin todennäköisesti fanittanut enemmän Miklua, en Shefkiä. Ikä ja kokemus on tuonut lajinäkemystä, se on myönnettävä.

[Kvartalnov]

- Eihän aikuinen pysty olemaan jalkapallosta näin kiinnostunut, kuin monet meistä, ellei ajatusmaailmassa olisi jäljellä paljon poikamasta. Tunnistan sen monesta kirjoittajasta, ja olen oman ajatusmaailmani poikamaisuudesta pelkästään mielissäni.

Mutta toisaalta, juuri tuonikäisenä olisin todennäköisesti fanittanut enemmän Miklua, en Shefkiä. Ikä ja kokemus on tuonut lajinäkemystä, se on myönnettävä.

Poikamaisuus on kuitenkin aikalailla eri asia kuin lapsellisuus. Asenteellisuudella ei ymmärtääkseni ole mitään tekemistä lajinäkemyksen kanssa, fanittaa sitten ketä fanittaa.

[HP]

Hyvinhän se Miklu pelas. Osa foorumisteista varmaan luulee, että pelaaja pystyy sen 20 minuuttia juoksemaan koko ajan täysiä päästessään kentälle. Raivokkaasti mies meni niihin tilanteisiin mihin oli järkeä lähteä ryntäilemään. Kyllä sitä karvatakin voi järkevästi eikä kuten Shefki. Toivoisinkin, että Kosovon härkää ei nähtäisi enää ikinä maajoukkueessa.

Tällä taktiikalla pelattaessa Miklusta olisi varmasti enemmän hyötyä kuin kenestäkään muusta Suomen hyökkääjästä jos ajatellaan pelkkää hyökkäyspelaamista. Hän pystyy silti vähän aikaa pitämäänkin palloa sen saadessaan, tästä oli muutama osoitus jo 20 minuutinkin aikana. Harmi vaan, että Losa ei ollut Miklun kanssa samaan aikaan kentällä. Tosin, en kyllä itsekään varmaan laittaisi tuollaiseen peliin kahta sellaista pelaaja kentälle samaan aikaan, joiden puolustuspelaaminen nyt on mitä on.

[Berner]

- Niin, sen verran tiedän taktiikasta, että sitä pitää noudattaa. Maajoukkuetasolla ei olla kokeilemasssa oman taidon rajoja, vaan tekemässä työtä joukkueen parhaaksi sen mukaan, mitä pomo käskee. Jos se tarkoittaa nopeita purkuja kauas, niin silloin se tarkoittaa sitä.

Viimeinen lauseesi sopii hyvin Pasaseen. Pääsi helpolla pitkälti Nurmelan ison työmäärän ansiosta.

Vaikka Hodari on käskenyt pelata puolustusvoittoisesti, niin tuskin on käskenyt heittää pitkää päätyyn heti, kun pallon saa... :

[shots]

Vaikka Hodari on käskenyt pelata puolustusvoittoisesti, niin tuskin on käskenyt heittää pitkää päätyyn heti, kun pallon saa... :

Pitkä päätyyn on eri asia (lätkätermi) kun pallo ylösnouseen puolustuslinjan taakse joihin Suomen kahden kärjen piti juosta ja pistää pallo maaliin. Pari kertaa tämä meinasikin toteutua. Ja kyllä, uskon 99% varmasti että juuri tuon ison heittäminen oli annettu ohjeeksi (poistaa paineen, riskitön ratkaisu, avaa mahdollisuuden nopeaan vastahyökkäykseen, antaa puolustukselle hengähdystauon jne.).

Miten se on joillekin niin vaikeaa ymmärtää?

[Tsei Tsei]

Pitkä päätyyn on eri asia (lätkätermi) kun pallo ylösnouseen puolustuslinjan taakse joihin Suomen kahden kärjen piti juosta ja pistää pallo maaliin. Pari kertaa tämä meinasikin toteutua. Ja kyllä, uskon 99% varmasti että juuri tuon ison heittäminen oli annettu ohjeeksi (poistaa paineen, riskitön ratkaisu, avaa mahdollisuuden nopeaan vastahyökkäykseen, antaa puolustukselle hengähdystauon jne.).

Nimenomaan. Riskitön, mutta silti vaarallinen ratkaisu, jos pallot laittaa tuolla tarkkuudella mitä Nure. Muutenkin monet pystypallot ensimmäisellä jaksolla olivat todella hyviä, sillä ne menivät aina linjan ja maalivahdin väliin niin, että maalivahti joutui tulemaan ulos alueeltaan. Ja välillä Suomen pelaaja pääsi näihin kiinnikin. Teki varmasti Serbian uuden puolustuslinjan pelaamisen ikäväksi ja uskon, että tämän takia näitä palloja haettiinkin. Näistä palloista olisi kyllä pitänyt saada hieman parempia tilanteita vielä aikaiseksi. Johanssonillehan se paras paikka tuli, mutta JoJo luki maalivahdin aikeet väärin.

[elinho]

Huolestuttavaa on se, että vaihdosta kentälle pääsy koetaan rangaistuksena eikä mahdollisuutena, eikä tähän tarvi edes herran nimeä laittaa