Materiaali ei riitä

[national]

Tärkeintä juniorin kehittymisessä olisi sen pienen pojan/tytön oma palo lajiin. Oikeastaan lähes jokainen huippuyksilö on jo pienestä pitäen halunnut futaajaksi ja on jättänyt He-manit ja Pokemonit väliin.

Kun lukee esim. Jari Litmasen tai Mikael Forssellin kirjoja, niin sivuilta oikein paistaa oma motivaatio ja palo lajia kohtaan. Kuitenkin jos heiltä tai monilta muilta Suomen kovimmilta futaajilta kysyy, kuinka paljon heidän "uraansa" on vienyt eteenpäin suomalainen juniorivalmennus? Niin vastaus on karuakin karumpi. Lähes kaikilla on isällä tai äidillä pelaajataustaa. Kotona on annettu jatkuvaa kannustusta ja neuvoa omaan harjoitteluun.

Forssellillekkin taidettiin junnuna hokea jatkuvasti.. syötä, syötä! Siis "valmentajien" suusta. Hän kuulemma oppi vasta Chelseassa harjoitellessa monia perusasioita sijoittumiseen liittyen. Myös muuan Hetemaijn veljes haukkui suomalaisen seuratyön, Roman kertoi ettei Suomessa kehity, vaan kannattaa nopeasti siirtyä ulkomaille. On se kumma kun tällaisten 18v. maahanmuuttajien suusta kuullan miten asiat on, vaikka kaikki helvetin Jan Valdenit sun muut pellet aina Suomi kuvaa yrittävät kiillottaa.


Fakta 1

Suomalainen juniorivalmennus on huonoa. Hyviä valmentajia/lajia ymmärtäviä on kourallinen.

Fakta 2

Palloliiton kurssit ovat pelkkiä paperivalmentajan kursseja.

Fakta 3

Veikkausliiga himmenee kovaa vauhtia ja surkeat yleisömäärät hupenevat entisestään.

Fakta 4

Täällä kovuus, taistelutahto ja ei niin älykäs jalkapallo, ovat aina menneet taidon ja tekniikan edelle.

Fakta 5

Suomi futis rämpii pohjamudissa - tätä ei kuitenkaan haluta myöntää. Arvokisa ja Euro-Cup haaveita pidetään elossa vuosi toisen jälkeen.



 :keskari:



Tarjoan ratkaisuja/ ehdotuksia...?

- Koko Pöllöliiton organisaatio tulisi muuttaa, Hämäläinen, Valden ja muut futispamput pitäisi heivata kauas pois.

- Uutta verta tilalle, miksei EX-MJ.pelaajat (sitten kun joskus) kuten: Litmanen, Kolkka, Nurmela, Niemi, Hyypiä, Johansson jne.  saada millään mukaan kehittämään juniorityötä tai ylimpiä divisioonia, olosuhteita?

- Projekti LITMANEN. Muuan Jari Litmanenhan totesi, että täällä Suomessa jalkapallo kulttuuri on ohutta ja nuorta, toisinsanoen lapsen kengissä. Kaikilla Veikkausliiga pelaajilla ei ole välttämättä riittävää tekniikkaa pelata liigassa, siis liigassa ei ole riittävästi pelaajia, joilla pysyisi pallo hallussa.
. . . . . Litmanen totesi myös erittäin tärkeän seikan Meidän pitäisi ensin selvittää Suomi futiksen nykytila, sitten laittaa tavoite esim.10 vuoden päähän ja miettiä tarkasti mitä kaikkea tähän ajanjaksoon sisältyy päästäksemme tavoitteeseen

Ymmärtäkää nyt se, että kukaan ei odota maailmalla meiltä yhtään mitään, mutta me voimme näyttää, että täälläkin osataan pelata. Se meneekö siihen 10 vuotta ei ole oleellista. Okei tiedän kyllä näistä Suomi 2020-projekteista, että olemme maailman 10-parhaan joukossa, heh ja vitut ollaan. Tarvitaan valtiovallan tuki ja rahoitus, koulut ja urheiluseurat yhteistyöhön. Aivan uudenlaisia ihmisiä mukaan.

Pois potkitut Hjallis ja Rautiainen mukaan. Kiitos, että saatiin takas Malinen ja Kuusela sentään. Nämä Kottilat ja Reinit ja Marjamaat ja Rantaset vielä tiiviimmin mukaan Suomi futikseen. Myönnetään, että olemme paskoja, MUTTA että se tulee muuttumaan.

Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa systeemit ihan uusiksi, lahjakkaille mahdollisuus kehittyä seuroissa, siirtymällä 2-3 vuotta vanhempiin ilman keskinäistä kateutta.

[Stürmer]

Kun lukee esim. Jari Litmasen tai Mikael Forssellin kirjoja, niin sivuilta oikein paistaa oma motivaatio ja palo lajia kohtaan. Kuitenkin jos heiltä tai monilta muilta Suomen kovimmilta futaajilta kysyy, kuinka paljon heidän "uraansa" on vienyt eteenpäin suomalainen juniorivalmennus? Niin vastaus on karuakin karumpi. Lähes kaikilla on isällä tai äidillä pelaajataustaa. Kotona on annettu jatkuvaa kannustusta ja neuvoa omaan harjoitteluun.

Tähän sama.  Oikeasti mikään seuran järjestämä treeniaika ei riitä, jos omalla ajalla ei koskekaan palloon.  JOS vielä saa kotoa henkilökohtaista ohjausta, niin eroa muihin alkaa syntyä raketin lailla.  Jalkapallon viehätys ainakin itselleni syntyy paljolti siitä, että siinä on loputtomasti erilaisia asioita, joita voi kehittää, eikä kukaan koskaan saavuta täydellisyyttä.  Suren myöskin sitä miten vähän noita lajin hienouksia ehditään avaamaan keskiverto-juniorijoukkueissa.  NIIN paljon jää asioita kertomatta saati opettelematta.  Lopputuloksena on sitten pelaaja-ainesta, jolla on kammottavia aukkoja jalkapallon "yleissivistykseksi" katsottavissa taidoissa ja tiedoissa.  Itsehän näitä aukkoja olen aikanaan omilta junnuiltani yrittänyt parhaani mukaan paikkailla, mutta tiedän toki, että suurin osa vanhemmista ei tähän kykene eikä ole aikaakaan.

Fakta 3

Veikkausliiga himmenee kovaa vauhtia ja surkeat yleisömäärät hupenevat entisestään.

Tähän sama. "Huoli on yhteinen."

Fakta 4

Täällä kovuus, taistelutahto ja ei niin älykäs jalkapallo, ovat aina menneet taidon ja tekniikan edelle.

Myös tähän smam.  Kun tavoitetaso juniorivalmennuksessa asetetaan 3-4 -divariin, niin nuo avuthan riittää vallan mainiosti.  Tätä(kin) tarkoitin, kun aiemmin avauduin riittävän korkean tavoitetason asettamisen tärkeydestä.

- Koko Pöllöliiton organisaatio tulisi muuttaa, Hämäläinen, Valden ja muut futispamput pitäisi heivata kauas pois.

- Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa systeemit ihan uusiksi, lahjakkaille mahdollisuus kehittyä seuroissa, siirtymällä 2-3 vuotta vanhempiin ilman keskinäistä kateutta.

Isojen futismaiden liitot panostavat seurojen junioritoiminnan ja -talenttitoiminnan kehittämiseen rajusti ja tokihan myös suurseurat itsekin valtaisine resursseineen tuohon osallistuvat.  Meillä Palloliiton ja piirien juniorityö on siihen verrattuna amatöörien puuhastelua, siitä on itse kullakin juniorityössä mukana olevalla mitä laajin kirjo erilaisia "kokemuksia".  Mutta loppujen lopuksi kaikki kiertyy resursseihin ja rahaan.  Ja sitähän ei Suomessa jalkapallolle tahdo löytyä oikein millään tasolla.  Eikä tämä todennäköisesti muutu ennenkuin jollain ihmeellä/tuurilla saadaan kerran tai pari jonkinlaista kv. menestystä.  Meneillään oleva tyttöfutisbuumi on mainio esimerkki tästä: muutamassa vuodessa on jalkapallosta tullut tyttöjen jonkinlainen "muotilaji", jota kaikki haluavat harrastaa.  5 vuotta sitten ne harvat tytöt, jotka pienillä paikkakunnilla halusivat jalkapallon pariin, joutuivat pelaamaan poikien joukkueissa.  Nyt melkein joka kylällä on oma tyttöjoukkue.  SE on eteenpäinmenoa se.

[Callit]

Tärkeintä juniorin kehittymisessä olisi sen pienen pojan/tytön oma palo lajiin. Oikeastaan lähes jokainen huippuyksilö on jo pienestä pitäen halunnut futaajaksi ja on jättänyt He-manit ja Pokemonit väliin.

Kyllä ja ei. Siis ehdottomasti pitää olla se palo lajiin. Ongelma syntyy meillä siitä, että satojen lahjakkaitten junnujen innostus ei löydä itselleen tietä toteutua, kun sitä sinivalkoista tietä ei olla tarjoamassa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Oman jengini pelaajat ryhtyivät kerran saunaillassa pohtimaan paikkakunnalta liigaan asti ponnahtaneita pelaajia, joita löytyi peräti neljä heidän "ikäluokistaan". Kaksi oli poäätynyt peräti ulkomuanammattilaisiksi. Kaverit naureskeli, että yhteistä kaikille neljälle oli se, että niillä oli täysin maaninen isä/äiti/kummatkin, jotka tekivät tien pojalle toisaalta sileäksi eli kertoivat minne mennään, mutta toisaalta asettivat riman korkealle. Eli miten käy niille lahjakkuuksille, jotka eivät tiedä, että pitää tehdä sitä ja tätä, hakeutua parhaimpiin porukoihin, jne. jne. Nimenomaan tässä tarvittaisiin sitä sinivalkoista tietä, polkua jossa lahjakkuus nuorella iällä pääsee hyviin käsiin, niin ettei olla vanhempien know hown ja innostuksen varassa.

[Viinioksa]

Omat odotukset MM-2010 karsinnoista ovat tasan nollissa. Nyt pitäisi keskittyä ajamaan sisään uutta sukupolvea EM-2012 karsintoja varten eikä roikottaa has-been raakkeja sillä toiveella, jos ne vaikka vielä kerran venyisivät. Toiveeni olisi että kaikki, siis ihan kaikki, pelaajat jotka eivät silloin ole varmasti enää mukana ymmärtäisivät lopettaa maajoukkueuransa. Tämä koskee niin Hyypiää, Kolkkaa, Litmasta kuin Johanssonia. Forssell on rajatapaus.

En oikein ymmärrä logiikkaa, jolla esimerkiksi Forssell tai joku muu pitäisi heittää ryhmästä ulos. Ei ole satavarmaa, jatkuuko mj-ura ensi karsinnoissa, mutta jos jatkuu, ykköskärjen paikka on hyvin lähellä. Muuten tuollaisessa uuden ryhmän sisäänajossa voisi olla jotain järkeä, mikäli takaa olisi tulossa kansainvälisesti todella kovatasoisia nuorisoikäluokkia, kuten Belgialla. Niin ei Suomella ole. Vaikka Kurpitsan ryhmä on menestynyt hyvin, siellä on aika vähän potentiaalisia tulevia A-maajoukkuepelaajia, ja superlupauksia (kuten Forssell ja Litmanen aikanaan) ei yhtäkään. Tässä tilanteessa kannattaa lähteä parhaalla mahdollisella joukkueella tavoittelemaan hyvää sijoitusta ja hyviä esityksiä, jotka pitävät maajoukkueen imagon korkealla. Ja viime kädessä tavoitteena on tietenkin kisapaikka, oli se miten utopistista tahansa. 

[Salarakas]

En nyt kiireessä vaivautunut lukemaan topikkia, joten tämä menee tod.näk. OT. Haluan kuitenkin jatkaa kahden kaljan kännihulinointiani täällä...

Minulle on jäänyt semmoinen mielikuva, että Huuhkajien arvokisapaikkaa odotetaan kuin kuuta nousevaa, ja se menee siis ikäänkuin kaikkien muiden toiveiden edelle tässä maailmassa. Tämä on mielestäni hieman lyhytnäköistä, sillä

- tilastollisesti ajatellen Suomi menee kisoihin ennemmin tai myöhemmin. Tähän joukkueen tasolla on rajallinen merkitys. Esim. nyt Itävalta kisoissa, Kreikka on hallitseva EM jnejne...
- mikäli Suomi pääsee jatkokarsimalla (lähitulevaisuudessa) tai vaikka kisäemäntänä arvokisoihin, se ei suoraan vie Suomen tasoa viheriöllä eteenpäin yhtään. Kisojen jälkeen märät pelihousut laitetaan pyykkikoriin, ja Suomi on jälleen tasaisen saamaton ja naamaton seuraavat x vuosikymmentä.

Mielestäni Suomi-fudiksen ongelman ydin ei suinkaan ole arvokisattomuus. Ongelma on se, että edes lilliputtimaita ei voiteta. Suomen pitäisi hoitaa pienet maat, ja alkaa voittamaan myös isoja maita. Tämä koskee ennen kaikkea oikeita maaotteluita, mutta todellakin myös vain harjoitusotteluja. Niin kauan kuin harjoituspeleissä surffaillaan, niin fifa-ranking ei nouse (??). Kun rankingissa ollaan pari vuotta 15 parhaan joukossa, niin arvokisapaikkoja alkaa ropista aivan automaattisesti, rutiini pelilläkin. Rutiini (sekä samalla kulttuuri) kasvaa kun harjoituspeleissä pöllyytetään 4-0 oli vastassa sitten Sveitsi, Latvia tai Israel.

Suomessa pelaajien määrä on erittäin rajallinen. Siksi pitäisikin välittömästi suurilla panostuksilla panostaa laatuun. Ne pelaajat joilla on halua, lahjoja ja kykyä (edes vähän), pitää saada vakuuttumaan että mahdollisuudet tähtikentille ovat itseasiassa aika hyvät. Kuten joku jo yllä kirjoitti, valmennus on Suomessa perseestä. Se on totta. Valmennuksessa on mielestäni enemmän perseestä asenteen puuttuminen, kuin tekninen valmennusosaaminen. Valmentajat saa korvausta työtä 2 eur/h ja pikkuhiljaa denaturoituvat. Kentänhoitajat ja huoltajatkin löytyvät kohta samasta koiratarhasta (mäyris), eikä mene kauaa kun nuoret pelaajat haluavat jo jotain arvostetumpaa sisältöä elämään.

[Hylje]

Jostain syystä tuli nyt mieleen...

Miksi Suomi yrittää väkisin tunkea kentälle laitapelaajia? 
Keskikentän keskelle kolme pelaajaa (Roman, Väykkä, Tainio), kaksi hyökkäävää keskikenttää (Losa, Perpa) ja yksinäinen kärki (Miklu).
Silloin saataisiin "parhaat" pelaajat kentälle, eikä tarvitsisi kärsiä juoksu- ja harhautustaidottomien laitapelaajien katselusta.

Eli vähän samanlainen formaatio kasaan kuin vaikkapa Milanilla on.

[Kuku]

No helvetti, ihan sama. Alkaa jo väsyttää tämä mantra "sitten kun päästään kisoihin, sitten kun päästään kisoihin...". Perse edellä puuhun. Ensin pitäisi seurajalkapalloilu ja valmennus saada jollekin tasolle. Latviassa pantiin märät vaatteet koriin arvokisojen jälkeen ja käännettiin taas selkä oman maan paskalle sarjapalloilulle.

[Mágico Madrid]

Jostain syystä tuli nyt mieleen...

Eli vähän samanlainen formaatio kasaan kuin vaikkapa Milanilla on.

Tämä voisi toimiakkin. Vertailu Milaniin on mielestäni kuitenkin tyhmää, koska Milanilla on kelpo laitapakit kun taas Suomella ei. En itse ole mikään jalkapallotaktikko, mutta minusta ilman laitureita pelaavan joukkueen tulisi omata hyvät laitapakit. Olenko väärässä?

Siinä olen samaa mieltä, että on turhaa änkeä esim. Tinttiä laitaan. Kaikessa urheilussa on kuitenkin pelattava omien taitojen mukaan.

[Columbo]

Mielestäni Suomi-fudiksen ongelman ydin ei suinkaan ole arvokisattomuus. Ongelma on se, että edes lilliputtimaita ei voiteta. Suomen pitäisi hoitaa pienet maat, ja alkaa voittamaan myös isoja maita. Tämä koskee ennen kaikkea oikeita maaotteluita, mutta todellakin myös vain harjoitusotteluja. Niin kauan kuin harjoituspeleissä surffaillaan, niin fifa-ranking ei nouse (??). Kun rankingissa ollaan pari vuotta 15 parhaan joukossa, niin arvokisapaikkoja alkaa ropista aivan automaattisesti, rutiini pelilläkin. Rutiini (sekä samalla kulttuuri) kasvaa kun harjoituspeleissä pöllyytetään 4-0 oli vastassa sitten Sveitsi, Latvia tai Israel.

Pelkkä satunnainen arvokisapaikka ja "rutiini" eivät riitä jos ei ole pelaajia. Tästä on lukuisia esimerkkejä, kuinka jopa vuosikymmenien arvokisaputket ja menestys ovat katkenneet kun pelaajatuotanto on lopahtanut, pahimpana Unkari.

Monet sanovat että Suomessa hukataan paljon lahjakkuuksia ja omien kokemuksieni perusteella sekin on helppo uskoa. Urheilulehdessä oli hyvä juttu Hollannin systeemistä. Vaikka suuria massoja ei olekaan hyödynnettävänä, niin lahjakkuudet pystytään siellä erittäin hyvällä prosentilla hyödyntämään maksimaalisesti, kun taas Suomessa lupaavia pelaajia hukataan joko muille lajeille tai sitten vain tehottoman systeemin takia. Toki on tekijöitä joille ei voida mitään, kuten ilmasto ja etäisyydet, mutta kaikkea nekään eivät selitä.

[Stürmer]

Haluan kuitenkin jatkaa kahden kaljan kännihulinointiani täällä...


Valmentajat saa korvausta työtä 2 eur/h ja pikkuhiljaa denaturoituvat. Kentänhoitajat ja huoltajatkin löytyvät kohta samasta koiratarhasta (mäyris), eikä mene kauaa kun nuoret pelaajat haluavat jo jotain arvostetumpaa sisältöä elämään.

Korkki kiinni jo ?   Värikästä fantasiointia, mutta ei tilanne nyt ihan noin synkkä taida olla.  Kahden kaljan kännihulinoinnille toki  .

[Viltsu]

Hyvää pohdintaa. Itsekin nappuloiden parissa toimiessa monasti tulee mietittyä, että eipä monellakaan lapsella ole intohimoa lajiin. Kunhan vanhemmat tuovat treeneihin ja hakevat sieltä pois. Kukaan ei jää treenien jälkeen oma-aloitteisesti treenaamaan, ei yksikään, vaikka esim. itse jäänkin joskus höntsäämään sinne. Olen jopa pyytänyt, että haluaako joku vielä jäädä potikimaan, mutta kaikki häipyvät kuin hauki rannasta. Puistojen kentät, muutkin urheilu -ja pallokentät ammottavat tyhjyyttään. Jos siellä joitain on, ne ovat teinejä heittelemässä korista tai ajelemassa mopoilla tai skeittamaassa siinä liepeillä. Taloyhtiöiden pihoilla pelaaminen kielletään lähes järjestään. Lapsille riittää oman joukkueen treeni kerran kaks/viikko. Siihen vielä piirisarjan peli, niin monen vanhemman mielestä ollaan muka äärirajoilla. Ei siinä mitään, kunhan vanhemmat sitten itse tajuavat, ettei tällä treenillä mahdottomia kannata odotella.

Monet seurat järjestävät joukkuetreenien lisäksi ylimääräisen treenin kerran viikossa. Sekään ei vielä riitä. Koutsit ei ehdi tunnissa tai puolessatoista juurikaan yksilövalmennusta antaa. Omalla ajalla voisi tehdä pallon kanssa mitä vaan, oppia kikkoja sun muuta ja jos siihen vielä tosiaan saa opastusta kotoa, ollaan oikealla tiellä.

Vielä sen verran on valitettavasti todettava, että keskimäärin lapset eivät ole kauhean liikunnallisia. Liikunnan perusjutut ovat yllättävän vaikeita liian monelle lapselle, kuten esim. kuperkeikka, takaperin juoksu, tasajalkahyppy paikalta jne...

[Kuku]

Vielä sen verran on valitettavasti todettava, että keskimäärin lapset eivät ole kauhean liikunnallisia. Liikunnan perusjutut ovat yllättävän vaikeita liian monelle lapselle, kuten esim. kuperkeikka, takaperin juoksu, tasajalkahyppy paikalta jne...

Niin kai, kun se jo suomalaisten geneettiseen perimään luonnonvalinnan kautta sisäänrakennettu perseen leviäminen alkaa aina vain aikaisemmin, mopot, tietsikat, pikaruoka, makeiset yms. Ainoita joita näkyy kunnolla liikkumassa on maahanmuuttajien tenavat. Vieraat geenit ovat suomalaisen jalkapallon ja muun urheilun ainoa pelastus. Maahanmuuttoa lisättävä rajusti. 

[Stürmer]

Niin kai, kun se jo suomalaisten geneettiseen perimään luonnonvalinnan kautta sisäänrakennettu perseen leviäminen alkaa aina vain aikaisemmin, mopot, tietsikat, pikaruoka, makeiset yms. Ainoita joita näkyy kunnolla liikkumassa on maahanmuuttajien tenavat.

Ennenvanhaan oli kaikki muutenkin paremmin...

[Callit]

Hyvää pohdintaa. Itsekin nappuloiden parissa toimiessa monasti tulee mietittyä, että eipä monellakaan lapsella ole intohimoa lajiin. Kunhan vanhemmat tuovat treeneihin ja hakevat sieltä pois. Kukaan ei jää treenien jälkeen oma-aloitteisesti treenaamaan, ei yksikään, vaikka esim. itse jäänkin joskus höntsäämään sinne. Olen jopa pyytänyt, että haluaako joku vielä jäädä potikimaan, mutta kaikki häipyvät kuin hauki rannasta.

Kyllä sitä paloa löytyy meilläkin. Kyse on esikuvista, malleista ja mahdollisuuksista. Ihan riittävän moni kymmenen korvilla oleva lahjakkuus ja puolilahjakkuus haaveilee futistähteydestä päivin ja öin, mutta jos kukaan aikuinen ei näytä mallia ja kerro mitä tehdään, niin homma ei etene yhtään. Juuri tästä syystä meillä toisen polven tähtien osuus on suurempi kuin muualla. Litti oli varmaan kova junnu treenaamaan, mutta kyllä kai silläkin faijan ja lähipiirin malli kertoi mitä tehdä. Hyvän tekniikan omaava Teme kertoi joskus kuinka sen faija toi reissuiltansa aina tekniikkavideoita, joitten temput hän aina opetteli. Olisiko Teme tähti, jos ei olisi saanut noita videoita? - Eli summa summarum, lapsella on palo jos on ollakseen, muttei lapsi ihan yksin löydä perille.

[Valonheitin]

Vielä sen verran on valitettavasti todettava, että keskimäärin lapset eivät ole kauhean liikunnallisia. Liikunnan perusjutut ovat yllättävän vaikeita liian monelle lapselle, kuten esim. kuperkeikka, takaperin juoksu, tasajalkahyppy paikalta jne...

Tämähän oikeastaan selittää meidän pärjäämisen kendon tapaisessa antiurheilussa. Potku, liuku, potku, liuku, mehua kaksi minuuttia, potku, liuku, potku, liuku.

Ihan vakavasti puhuttaessa lapsilta taitavat jäädä nykyään nämä kiipeilyt ja ulkoleikit vähiin. Näiden tilalle ovat sitten tulleet konsolit ja vastaavat. Tokihan lapsen kykyjä täytyy peilata hieman yhteiskunnan kehitykseen, joten kai tämä sitten tukee lapsen pärjäämistä modernissa yhteiskunnassa. Isäni, joka aloitti raskaat metsätyöt 15-vuotiaana hyötyi varmasti lapsuuden hiihtokisoista ja painimatseista samalla tavalla, kuin nykypäivän nuori insinööri omista pc-leikeistään. Nykymallilla ei vain niitä urheilijoita tehdä.

[Kuku]

Ennenvanhaan oli kaikki muutenkin paremmin...

No ei tosiaankaan ollut, esimerkiksi mahdollisuudet urheilun harrastamiseen ovat nykyään ihan eri tasoa. Ne huiput täytyy vaan nykyään löytää aina vaan pienemmäksi käyvästä matskusta. Ja voisi sitä kohonnutta elintasoa käyttää muuhunkin kuin perseen levittämiseen.

[Maanantaivalmentaja]

Ihan vakavasti puhuttaessa lapsilta taitavat jäädä nykyään nämä kiipeilyt ja ulkoleikit vähiin. Näiden tilalle ovat sitten tulleet konsolit ja vastaavat. Tokihan lapsen kykyjä täytyy peilata hieman yhteiskunnan kehitykseen, joten kai tämä sitten tukee lapsen pärjäämistä modernissa yhteiskunnassa. Isäni, joka aloitti raskaat metsätyöt 15-vuotiaana hyötyi varmasti lapsuuden hiihtokisoista ja painimatseista samalla tavalla, kuin nykypäivän nuori insinööri omista pc-leikeistään. Nykymallilla ei vain niitä urheilijoita tehdä.

No, kyllähän tuo insinöörin ammatti on erittäin paljon järkevämpi uravaihtoehto vähintää 99% tapauksista ja jonka jokainen vastuullinen vanhempi lapselleen haluaisi ennemmin kuin jonkun lyhyen ja korkean riskin urheilu-uran Ja tämä sinänsä järkevä asenne vanhemmilla on yksi asia joka vaikutta varsinkin näiden keskitason pelaajien lukumäärään aika paljonkin.

[Puuhapete]

Joopajoo. Kyllähän todellisuus on se, että pleisteissönit ja äksboxit vievät näitä lapsia, jos kotona ei aseteta rajoituksia pelaamiseen. Tiukempi pitäis olla mutta kun ei aina jaksa.
Aivan mieletön merkitys on vanhemmilla ja valmentajilla. Pitää olla joku käsittämätön henkinen poikkeuslahjakkuus, mikäli tyystin ilman vanhempien kannustusta pääsee huipulle. Tai sitten valmentajan pitää ottaa kyseinen lapsi siipiensä alle.

Tästä on tietenkin jankutettu ikuisuus, mutta Suomen materiaali voisi hyvinkin riittää, mikäli avainpelaajat kuten Miklu, Väykkä ja Teme esim. olisivat jatkuvasti olleet isossa roolissa seurajoukkueissaan. Miklun siirtyminen Saksaan oli loistava juttu, nyt pitäisi vielä tälle "kultaiselle" -80 luvun alun sukupolvelle löytyä muillekin isot roolit seurajoukkueissaan. Nuoria lahjakkuuksia mielestäni on Suomelta kyllä tulossa riittävästi, kuten Perpa ja Pukki mutta toivoisin, että pääsisivät miesten maajoukkueessa nopeammin isoon rooliin. Väykkäkin pääsi vasta mukaan, kun tällä foorumilla tarpeeksi itkettiin... vai oliko ykkösellä, en muista.

Voin nappulafutista ja juniorifutista läheltä seuraavana todeta, että siellä ei kaikkipelaatuholaisesta huolimatta näytä ollenkaan hassumalta  Jopa nappulaikäiset harjoittelevat 4-5 x viikossa ja intoa riittää. Toki toikaan ei riitä mihinkään, jos ei jossain vaiheessa innostu siitä omatoimisesta harjoittelusta.

[Leuka2008]

Kyllä materiaali riittää ensi karsinnoissa kahden joukkoon. Se nähtiin Hotsonin kaudella että harjoituspelit olivat höntsäilyä ja sitten tärähti Puolassa, historian täydellisin taktinen esitys Suomelta ja oltiin sitten loppuvihellykseen asti kisassa mukana, vaikka Mursun aikana koko ajan itkettiin ettei materiaali riitä. Se on pienestä kiinni, Suomella ei vain ole varaa pelata yhtään vajavaisella asenteella niin kuin esim. Valko-Venäjää vastaan. Ja puolustuslinja oli vain yksinkertaisesti liian kokematon, ei yhteisiä pelejä. Suomi pelaa aivan varmasti paljon paremmin syksyn tosipeleissä enkä ole yllättynyt jos saadaan tasuri Saksaa vastaan, voitto olisi jo kova paukku. En luota tosin ainakaan vielä Baxterin taktiseen osaamiseen koko joukkoueen puolustuksen organisoinnissa, mutta Royn aikana hyökkäyspeli näytti usein ihan yhtä paskalta kuin nyt on näyttänyt. Silti luotiin ihan riittävästi paikkoja siihen nähden mitä niitä vastustajille annettiin, viimeistely nyt oli sitä taattua suomalaislaatua, johon tulee parannusta kunhan Miklu tällä kertaa täydessä iskussa koko karsintojen ajan. U21:stä on nousemassa muutama hyvä tyyppi korvaamaan vanhuksia eli en näe tilannetta niin synkkänä, vaikka totta kai juniorivalmennuksen suht paskaa tilaa pitää parantaa, jos halutaan huippuja tasaisempaan tahtiin kuin viime vuosina.

[Nogfed]

Suomessa, tai ainakin Espoossa, omalla ajalla pelailu, treenaaminen ja höntsäily on tehty aivan tautisen vaikeaksi. Joka vitun kesä ja talvi saa riidellä urheilukenttien vahtimestareiden kanssa, jotka haluavat tehdä kaikkensa, jotta nuoret futiksen pelaamisen sijaan painuisivat pleikkareidensa ääreen veivaamaan vipuja suut täynnä pikaruokapaskaa.

Olen vaikka kuinka monta kertaa käynyt ystävällisesti pyytämässä  lukittuja maaleja lainaksi tai pääsyä tyhjään halliin keskellä talvea, mutta vastapalloon tulee tylysti lähes aina "ei käy, sallittu vain varatuilla vuoroilla". Pienellä pelisilmällä, kusettamisella ja röyhkeydellä on yleensä lukot ja ovet auenneet, mutta monella 10-vuotiailla intohimoisilla futarilla, jolla on vielä tulevaisuutta, ei vielä riitä pokka keplotella itseään sisään, vaan he tyytyvät kohtaloonsa ja painelevat kotiin. Paha sitä MM-karsintojen ratkaisevaa vaparia on treenata, jos ei pääse koskaan vetelemään niitä yläkulmia.. 

Vituttaa 'sääntöjen' umpisokea seuraaminen ja kyvyttömyys joustaa pienissä asioissa. Ilmeisesi Jallun neliväriset kuukausiliitteet vie mielenkiinnon aivojen käytöltä?

Manifestista:

"Katsommepa mihin suuntaan tahansa, näemme rajojemme toisella puolen vain jalkapallomyönteisiä valtioita, maita, joissa Totuus otetaan vakavasti, eikä valheella elämöidä. Suomi on näiden eliittivaltioitten joukossa varsinainen kaatopaikka, slummi, ghetto, takapajula ja junttila."

[katsoja]

En nyt kiireessä vaivautunut lukemaan topikkia, joten tämä menee tod.näk. OT. Haluan kuitenkin jatkaa kahden kaljan kännihulinointiani täällä...

Minulle on jäänyt semmoinen mielikuva, että Huuhkajien arvokisapaikkaa odotetaan kuin kuuta nousevaa, ja se menee siis ikäänkuin kaikkien muiden toiveiden edelle tässä maailmassa. Tämä on mielestäni hieman lyhytnäköistä, sillä

- tilastollisesti ajatellen Suomi menee kisoihin ennemmin tai myöhemmin. Tähän joukkueen tasolla on rajallinen merkitys. Esim. nyt Itävalta kisoissa, Kreikka on hallitseva EM jnejne...
- mikäli Suomi pääsee jatkokarsimalla (lähitulevaisuudessa) tai vaikka kisäemäntänä arvokisoihin, se ei suoraan vie Suomen tasoa viheriöllä eteenpäin yhtään. Kisojen jälkeen märät pelihousut laitetaan pyykkikoriin, ja Suomi on jälleen tasaisen saamaton ja naamaton seuraavat x vuosikymmentä.

Mielestäni Suomi-fudiksen ongelman ydin ei suinkaan ole arvokisattomuus. Ongelma on se, että edes lilliputtimaita ei voiteta. Suomen pitäisi hoitaa pienet maat, ja alkaa voittamaan myös isoja maita. Tämä koskee ennen kaikkea oikeita maaotteluita, mutta todellakin myös vain harjoitusotteluja. Niin kauan kuin harjoituspeleissä surffaillaan, niin fifa-ranking ei nouse (??). Kun rankingissa ollaan pari vuotta 15 parhaan joukossa, niin arvokisapaikkoja alkaa ropista aivan automaattisesti, rutiini pelilläkin. Rutiini (sekä samalla kulttuuri) kasvaa kun harjoituspeleissä pöllyytetään 4-0 oli vastassa sitten Sveitsi, Latvia tai Israel.

Suomessa pelaajien määrä on erittäin rajallinen. Siksi pitäisikin välittömästi suurilla panostuksilla panostaa laatuun. Ne pelaajat joilla on halua, lahjoja ja kykyä (edes vähän), pitää saada vakuuttumaan että mahdollisuudet tähtikentille ovat itseasiassa aika hyvät. Kuten joku jo yllä kirjoitti, valmennus on Suomessa perseestä. Se on totta. Valmennuksessa on mielestäni enemmän perseestä asenteen puuttuminen, kuin tekninen valmennusosaaminen. Valmentajat saa korvausta työtä 2 eur/h ja pikkuhiljaa denaturoituvat. Kentänhoitajat ja huoltajatkin löytyvät kohta samasta koiratarhasta (mäyris), eikä mene kauaa kun nuoret pelaajat haluavat jo jotain arvostetumpaa sisältöä elämään.

Muuten hienosti pohdittu, mutta tuosta minkä olen korostanut en voi olla samaa mieltä. Pakollakin se, että Suomi pelaisi EM/MM-kisoissa, nostaa lajia. Esimerkkinä Formula 1, josta (valta)osa suomalaisista on ollut jossakin määrin kiinnostunut aina, kun suomalainen on ajanut siellä. Kun Keke Rosbergin jälkeen yksikään suomalainen ei hetkeen ajanut, ei formuloita edes näytetty tv:ssä.

[Callit]

Suomessa, tai ainakin Espoossa, omalla ajalla pelailu, treenaaminen ja höntsäily on tehty aivan tautisen vaikeaksi. Joka vitun kesä ja talvi saa riidellä urheilukenttien vahtimestareiden kanssa, jotka haluavat tehdä kaikkensa, jotta nuoret futiksen pelaamisen sijaan painuisivat pleikkareidensa ääreen veivaamaan vipuja suut täynnä pikaruokapaskaa.

Sikäli erityisen karmeaa luettavaa, että espoolaisen Hoingan juniorit ovat vuosien varrella olleet niitä innokkaimpia kikkailijoita turnausten luppoajalla.

[national]

Lukekaa ihmeessä uusin urheilulehti, hinta n.4€

Siinä muuan Interin päävalmentaja Job Dragtsma sanoo suorat sanat Suomi-futiksesta. Lehdessä on iso juttu Suomen ja Hollannin eroista. Kulttuuri, ihmiset, ajattelutavat = jalkapallo.

Ai, että nautin lukea tällaista, kun ammattilaiset tulevat ja kertovat mikä täällä on vialla. Harmi vaan ettei pöllöliitto kuuntele eikö kukaan muukaan...

[Armfelt]

Lukekaa ihmeessä uusin urheilulehti, hinta n.4€

Siinä muuan Interin päävalmentaja Job Dragtsma sanoo suorat sanat Suomi-futiksesta. Lehdessä on iso juttu Suomen ja Hollannin eroista. Kulttuuri, ihmiset, ajattelutavat = jalkapallo.

Ai, että nautin lukea tällaista, kun ammattilaiset tulevat ja kertovat mikä täällä on vialla. Harmi vaan ettei pöllöliitto kuuntele eikö kukaan muukaan...

Referoi tämä haastattelu meille kiitos 

[Viinioksa]

Muuten hienosti pohdittu, mutta tuosta minkä olen korostanut en voi olla samaa mieltä. Pakollakin se, että Suomi pelaisi EM/MM-kisoissa, nostaa lajia. Esimerkkinä Formula 1, josta (valta)osa suomalaisista on ollut jossakin määrin kiinnostunut aina, kun suomalainen on ajanut siellä. Kun Keke Rosbergin jälkeen yksikään suomalainen ei hetkeen ajanut, ei formuloita edes näytetty tv:ssä.

Sanomattakin on selvää, että yksikin kisapaikka olisi suunnaton harppaus Suomen jalkapallolle urheilullisessa mielessä, vaikutti se sitten lajin yleisösuosioon tai ei. Tavoite on lisäksi aivan riittävän kova. Melko naurettavaa tässä vaiheessa puhua tasosta, jolla kisapaikka tulisi säännöllisesti. Euroopasta säännöllisesti kisoihin menevät maat ovat länsieurooppalaisia jalkapallon ydinmaita, joissa oman sarjan katsojakeskiarvo on >10 000 ja silleen.