Urheilulehti: Jukka Rönkä ennustaa karsintakatastrofia

[Maikson]

Baxterilla liian iso ego nuihin hommiin, väärä mies, väära aika, väärä maa, väärä lohko, väärä joukkue, väärät pelaajat, väärä taktiikka

kaikki mättää, Walesilta piste

Positiiviselle asenteelle ""

[Callit]

Ei vaan Saksan huoraamisella ja pessimismillä. Siitä Suomi-futiksen uusi mantra: huoraa Saksaa!

Asiaviesti?

Huvittavaa kuinka jotkut näkevät realismin ja urheiluhenkisyyden pessimisminä ja destruktiivisena voimana. Urheiluhenkisyydellä tarkoitan sitä, ettei sorru tuollaisiin subjektiivisiin nollatason titteleihin kuten tuo "kaikkien aikojen kovin arvokisaosallaistumista vailla oleva maa", tai noidu omaa huonoa arpaonnea ja muiden hyvää tuuria.

Meidän materiaalin kapeutta moittiessani olen saanut usein kuulla, että se lietsoo pahaa henkeä ja on vahingollista. Itse näen asian juuri päin vastoin. Realismi siitä missä ollaan nyt luo pohjan paremman huomisen rakentamiselle.

Jos Saksa-tuntemukseni katsotaan huoraamiseksi, niin siitä vaan. En kyllä näe varsinaista asiayhteyttä aiheeseen.

[John Devey]

Joojoo. Kaikki tietää kuinka paljon Saksa ja Venäjä on edellä. Kaikki tietää kuinka ylivoimaisia ne on. Melkein kaikki myös tietää että ottelut ratkaistaan lopulta kentällä. Jalkapallo on siitä kummallinen laji että kaikki on mahdollista. Yksittäisessä ottelussa kääpiö voi voittaa jättiläisen. Latvia tai Togo voivat selvitä kisoihin, ovat jo selvinneetkin. Lyhyessä sarjassa yksittäisten ottelujen merkitys korostuu. En ymmärrä minkä takia tuleviin koitoksiin pitää asennoitua valmiiksi hävinneenä

Meidän materiaalin kapeutta moittiessani olen saanut usein kuulla, että se lietsoo pahaa henkeä ja on vahingollista. Itse näen asian juuri päin vastoin. Realismi siitä missä ollaan nyt luo pohjan paremman huomisen rakentamiselle.

Jep, se parempi huominen tulee täälä foorumilla. Se syntyy siitä kun kannattajat vähättelevät oman joukkueensa mahdollisuuksia. Vois varmemmaksi vakuudeksi jäädä vaikka kotiin

Luuletko olevasi ainoa joka on huolissasi suomalaisen jalkapallon ja erityisesti junnutyön tilasta? Ainoa joka on huolissaan huomisesta? Todella moni muukin on ja jakaa kanssasi näkemyksen siitä että asiat pitäisi tehdä paremmin. Yksin siihen on kuitenkin kovin vaikea vaikuttaa ellet sitten lähde valmentamaan junnujoukkuetta tai jotain. Siihenkin löytyy täällä oma topikki. Myös itse aion osallistua tulevien Litmasten kouluttamiseen kunhan aika on sopiva   Toivottavasti sinäkin teet niin, tai jotain muuta hyödyllistä joka oikeasti vaikuttaa

Se ei kuitenkaan estä uskomasta kisapaikkaan. Valtavan vaikeaa se on muttei mahdotonta. Karsinnat mennään ottelu kerrallaan. Seuraavaksi pitää saada vähintään piste jotta ollaan mukana. Ei se oo sen kummempaa. Koko maa on pullollaan "Suomi ei pääse kisoihin kun täällä pelataan potkupalloa" ihmisiä joihin olen niin lopullisen kyllästynyt. Ennemmin sitten olen liian optimistinen kuin sulaudun tuohon valtavaan selkään puukottavien paskahousujen massaan

[Callit]

En ymmärrä minkä takia tuleviin koitoksiin pitää asennoitua valmiiksi hävinneenä

En ole koskaan suhtautunut pelihin valmiiksi hävinneen asenteella. Ja kun itse toit tuon Saksan esille, niin voin kertoa, että vaikka Saksa tunnetaan nimenomaan hyvänä turnausjoukkueena ja kovana taistelijana, niin siellä nimenomaan haukutaan omia ja ylistetään vastustajia.

Todella moni muukin on ja jakaa kanssasi näkemyksen siitä että asiat pitäisi tehdä paremmin. Yksin siihen on kuitenkin kovin vaikea vaikuttaa ellet sitten lähde valmentamaan junnujoukkuetta tai jotain.

Valmennan junnujoukkuetta, kiitos vaan. 

Se ei kuitenkaan estä uskomasta kisapaikkaan. Valtavan vaikeaa se on muttei mahdotonta. Karsinnat mennään ottelu kerrallaan. Seuraavaksi pitää saada vähintään piste jotta ollaan mukana. Ei se oo sen kummempaa. Koko maa on pullollaan "Suomi ei pääse kisoihin kun täällä pelataan potkupalloa" ihmisiä joihin olen niin lopullisen kyllästynyt. Ennemmin sitten olen liian optimistinen kuin sulaudun tuohon valtavaan selkään puukottavien paskahousujen massaan

Jokainen tulkoon autuaaksi uskossaan. Kuten minulle on kädestä pitäen optettu, ko. usko ei ole varsinaista uskoa, vaan fiiliksen luomista. För all del, mutta itse uskon enemmän raakaan työntekoon ja tosiasioiden tunnustamiseen kuin mantrojen hokemiseen. Anteeksi yksinkertaistaminen. Ja tämä keskusteluhan lähti nimenomaan siitä, kun pilkkasin sitä "Suomi on kaikkien aikojen kovin kisoissa pelaamaton maa" lausetta, jota kuulee jo ihan liikaa. Syy miksi sitä paheksun on yksinkertaisesti se, että lause antaa ikään kuin ymmärtää, että olemme jo riittävän hyviä, olemme portilla ja seuraava asiakas. Sitä nimenomaan pidän vaarallisena asenteena. Euroviisuvoittoonkin uskoin vasta, kun oli lähdetty oikeat eväät matkassa. Hups, tuli voitto kertayrityksellä.

[el_Diablo]

En ole koskaan suhtautunut pelihin valmiiksi hävinneen asenteella.

ehkä et.

Mahdollisuuksia Saksan tai Venäjän ohittamiseen taulukossa ei ole.

mutta ilmeisesti ei silti kannata edes yrittää.

[fingerström]

En ymmärrä minkä takia tuleviin koitoksiin pitää asennoitua valmiiksi hävinneenä

Älä tee sit niin.

Ja mikä mahtaa olla se "sopiva hetki" astua seuratoimintaan?

mutta ilmeisesti ei silti kannata edes yrittää.

Miksei? Siksikö, että susta tärkeintä on mennä torille?

[Pyhäinhäväistys]

mutta ilmeisesti ei silti kannata edes yrittää.

Kolmas sija on meiän mestaruus. 

[TED MEAT]

Ihan fiksua tekstiä Callitilta, aika paljon on saanut kullinleikkaajia peräänsä 

Etenkin viimeisempien viestien "argumentoinneille" röhönaurua. Pointtihan tossa oli juuri tuo typerien mantrojen hokeminen. Toki itsekin olin 90 -luvulla teininä samanlainen eom -fiilistelijä. Olin ihan varma että joukkue on tarpeeksi hyvä ja kisoihin mennään minä hetkenä tahansa. No ei menty ja itseasiassa juuri mitään ei tapahtunut.

Iän myötä on ymmärtänyt tuon mitä Callit jo sanoikin, eli millään "kovin kisoihin pääsemätön maajoukkue" tai vastaavilla eom -löpinöillä ei ole tuon taivaallista merkitystä yhtään minkään kanssa.

Sen, että tunnustaa realiteetit, ei tarvitse olla häviäjäasennetta. Itsestäänselvä totuus on, että maajoukkueemme ei ole yhtä hyvä kuin ryssien tai saksalaisten, joten kisapaikka olisi yllätys. Mahdollista se on toki aina ja sen on oltava ehdoton päätavoite. Mutta se, että tuudittaudutaan siihen, että ollaan jotenkin tarpeeksi hyviä jo, ei johda mihinkään muuhun kuin taantumiseen.

[el_Diablo]

Miksei? Siksikö, että susta tärkeintä on mennä torille?

 

[Callit]

mutta ilmeisesti ei silti kannata edes yrittää.

Äh. Meneekö tämä nyt semantiikan pohdiskeluun ja vääruskoisten jahtaamiseen? Kun sanon, ettei mahdollisuuksia Saksan ja Venäjän voittamiseen sarjassa ole, tarkoitan tietysti, että mahdollisuudet ovat häviävän pienet. Ja jos nyt "omaan asenteeseeni" mennään, niin eipä ole ikinä milloinkaan tullut moitteita periksiantavuudesta. Olen aina lähtenyt siitä, että taistelu on itseisarvo, ja olen osannut antaa tästä joitain esimerkkejäkin. Ja jos vielä pohditaan tuota Suomen "yrittämistä", niin jo pelkästään tulevia koreja ajatellen meidän kannattaa taistella jokaisesta pisteestä ja maalista.

Meni viilailuksi, mutta tuntuu jotenkin naurettavalta, kun realistisen asenteen takia joutuu kuulemaan juttuja "väärästä asenteesta" ja etukäteen periksiantamisesta.

[Rikkiviisas]

Kun sanon, ettei mahdollisuuksia Saksan ja Venäjän voittamiseen sarjassa ole, tarkoitan tietysti, että mahdollisuudet ovat häviävän pienet.

Yleisesti ottaen sinun tarvitsisi selitellä paljon vähemmän, jos ensimmäisellä kerralla aina miettisit loppuun saakka, että mitä aiot oikeasti sanoa.

[Callit]

Yleisesti ottaen sinun tarvitsisi selitellä paljon vähemmän, jos ensimmäisellä kerralla aina miettisit loppuun saakka, että mitä aiot oikeasti sanoa.

Joo, tai sitten täällä on väkeä, joille pitää kaikki vääntää rautalangasta. Vai ajatteletko itse, että esim. Vogts tarkoitti Suomen mahdollisuuksia vähtellessään, että todennäköisyys on nolla? Tulee vähän pitkää tekstiä, jos kaikille käsitteille pitää antaa tuoteseloste. Näitten hihhuleiden kanssa vaan on niin, että lauseista vedetään joka tapauksessa johtopäätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä kirjoittelun kanssa. Eivätkä nämä hihhulitkaan aina ole niin yksiselitteisiä. Minua toruttiin porukalla, kun otin kirjaimellisesti kirjoitukset, joiden mukaan Suomi menee varmuudsella kisoihin. Kyse on kuulemma fiiliksen luomisesta.

[1x2]

Minua toruttiin porukalla, kun otin kirjaimellisesti kirjoitukset, joiden mukaan Suomi menee varmuudsella kisoihin. Kyse on kuulemma fiiliksen luomisesta.

Kun sanon, ettei mahdollisuuksia Saksan ja Venäjän voittamiseen sarjassa ole, tarkoitan tietysti, että mahdollisuudet ovat häviävän pienet.

No kun kerran itsekin käytät yhtäsuuruusmerkkejä näiden välillä:
"Ei mitään mahdollisuuksia" = "pienet mahdollisuudet"

niin miksi se oli niin suuri kynnys ymmärtää fanien ja optimistien käyttämää ihan vastaavaa:
"Suomi voittaa varmasti" = "Suomella on täydet mahdollisuudet voittaa"

[Callit]

niin miksi se oli niin suuri kynnys ymmärtää fanien ja optimistien käyttämää ihan vastaavaa:
"Suomi voittaa varmasti" = "Suomella on täydet mahdollisuudet voittaa"

Ei sen tajuamisessa mitään vaikeata ollut, kun asia kerrottiin. Ymmärrän nykyään tämän fiiliksen luomisen, vaikken touhua harrastakaan.

[fingerström]

No vastaa nyt, miksei kannata yrittää vaikka tietäisikin etukäteen ettei voittoa heru. Siksikö että vain voitto merkkaa jotain, koska silloin voi mennä torille kuseskeleen housuihinsa vai oletko niitä, jotka nähdessään, että voitto saattaa olla tulematta lyövät ns. lossiksi periaatteella "ehä myö ko ehä myö ees yritetty"? Vai onko vielä joku muu perusteiltaan erilainen syy olla yrittämättä? Tää kiinnostaa mua ns. oikeesti, koska kyseessä on aikalailla suomalainen ilmiö ja tuttu foorumeitten oikeinkannattajilta.

[Callit]

Tuosta taistelun itseisarvoisuudesta on ihan konkreettisiakin esimerkkejä. Ei siis pelkästään filosofiaa taistelun tärkeydestä.

MM-karsinnoissa Englanti ja Saksa olivat Suomen lohkossa vuosina 2000-2001. Englanti siirtyi lohkon kärkeen karsintojen loppuvaiheessa voitettuaan Saksan 1-5. Viimeisellä kierroksella Englannille riitti lohkovoittoon ja suoraan kisalippuun tasapeli, jos Saksa ei voittaisi Suomea, ja Saksa vastaavasti olisi saanut vaikka hävitä Suomelle menettämättä ylimääräistä karsintaa. Viimeisellä kierroksella Englanti kohtasi kotonaan Kreikan ja Saksa myös kotonaan ´Suomen. Saksan joukkue lähti Suuomi-peliin täysin hälläväliä asenteella, ja niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, niin esim. erikoistilanteita ei harjoiteltu lainkaan. Vasta Suomi-pelin tauolla porukka heräsi kuultuaan Kreikan johtavan Wembleyllä. Toisella puoliajalla nähtiinkin sitten melkoinen nallipyssyttely Suomen maalilla, joka ei riittänyt kuin tasapeliin. Beckhamin maali karsintojen viimeisellä laukauksella sitten sinetöi lohkon tuloksen. - Tarinan opetus: Taisteleminen kannattaa aina, vaikka vain taistelemisen vuoksi. Olen usein ajatellut asiaa niinkin vastenmielisen asian kuin pohjois-amerikkalaisen jääkiekon näkökulmasta. Jotenkin näyttää niitten matseja katsellessa, että asenne on ihan toista luokkaa. Miksi?

Ja jos tuntuu Suomen kisalippu vaikealta, niin ainahan voi muistuttaa itseään vuoden 1992 mestareista, jotka eivät edes selvinneet kisoihin.

[el_Diablo]

No vastaa nyt, miksei kannata yrittää vaikka tietäisikin etukäteen ettei voittoa heru. Siksikö että vain voitto merkkaa jotain, koska silloin voi mennä torille kuseskeleen housuihinsa vai oletko niitä, jotka nähdessään, että voitto saattaa olla tulematta lyövät ns. lossiksi periaatteella "ehä myö ko ehä myö ees yritetty"? Vai onko vielä joku muu perusteiltaan erilainen syy olla yrittämättä? Tää kiinnostaa mua ns. oikeesti, koska kyseessä on aikalailla suomalainen ilmiö ja tuttu foorumeitten oikeinkannattajilta.

pitääkö piirtää kuva?

[Kynäseppä]

Joojoo. Kaikki tietää kuinka paljon Saksa ja Venäjä on edellä. Kaikki tietää kuinka ylivoimaisia ne on. Melkein kaikki myös tietää että ottelut ratkaistaan lopulta kentällä. Jalkapallo on siitä kummallinen laji että kaikki on mahdollista. Yksittäisessä ottelussa kääpiö voi voittaa jättiläisen. Latvia tai Togo voivat selvitä kisoihin, ovat jo selvinneetkin. Lyhyessä sarjassa yksittäisten ottelujen merkitys korostuu. En ymmärrä minkä takia tuleviin koitoksiin pitää asennoitua valmiiksi hävinneenä

Jep, se parempi huominen tulee täälä foorumilla. Se syntyy siitä kun kannattajat vähättelevät oman joukkueensa mahdollisuuksia. Vois varmemmaksi vakuudeksi jäädä vaikka kotiin

Luuletko olevasi ainoa joka on huolissasi suomalaisen jalkapallon ja erityisesti junnutyön tilasta? Ainoa joka on huolissaan huomisesta? Todella moni muukin on ja jakaa kanssasi näkemyksen siitä että asiat pitäisi tehdä paremmin. Yksin siihen on kuitenkin kovin vaikea vaikuttaa ellet sitten lähde valmentamaan junnujoukkuetta tai jotain. Siihenkin löytyy täällä oma topikki. Myös itse aion osallistua tulevien Litmasten kouluttamiseen kunhan aika on sopiva   Toivottavasti sinäkin teet niin, tai jotain muuta hyödyllistä joka oikeasti vaikuttaa

Se ei kuitenkaan estä uskomasta kisapaikkaan. Valtavan vaikeaa se on muttei mahdotonta. Karsinnat mennään ottelu kerrallaan. Seuraavaksi pitää saada vähintään piste jotta ollaan mukana. Ei se oo sen kummempaa. Koko maa on pullollaan "Suomi ei pääse kisoihin kun täällä pelataan potkupalloa" ihmisiä joihin olen niin lopullisen kyllästynyt. Ennemmin sitten olen liian optimistinen kuin sulaudun tuohon valtavaan selkään puukottavien paskahousujen massaan

Juuri näin. On niin helppoa painaa pää pensaaseen yhden heikon karsintapelin jälkeen! Huuhkajilla on pitkä tie kuljettavana, mutta babysteppejä on otettu tasaiseen tahtiin. On tärkeää nähdä metsä puilta, eikä tuijottaa pelkästään yksittäisiin tuloksiin. Wales-ottelun jälkeen voi vasta tehdä selkeämpää analyysia huuhkajien esityksistä karsinnoissa.

[fingerström]

pitääkö piirtää kuva?

Jos se on helpompaa kuin sanoin selittäminen, niin ilman muuta.

Mua kiinnostaa kovasti, mistä tämä luuserius on oikein peräisin. Sehän tulee tavan takaa esiin: milloin Litmanen lietsoo tappiomielialaa, milloin juniorit kuten Puustinen tulevat maitojunalla, milloin pitää toivoa oikein kovasti, milloin Ruotsin teevee kuvaa paremmin ja nyt tässä just näinä päivinä "Suomi on paras maa, joka ei ole jne".

Ehkä kaikkein parhaiten tää mieliala tulee kuitenkin esiin lausahduksissa "ainoastaan tulos merkitsee" ja "parhaat valitaan joukkueeseen". Parhaat pyritään tietty valitsemaan, mutta kyse onkin siitä, MIHIN joukkueeseen. Jos puolestaan ainoastaan tulos merkitsee, niin eikö riitä uskallus edes ryypätä ilman tekosyytä?

[toyman]

Entä sitten? Suomi ei parhaalla tahdollakaan kuulu Euroopan 20 tasokkaimman maajoukkueen joukkoon, ja kisoihin pääsee Euroopasta 12-15 --> kisapaikka on realistisesti ottaen helvetin kaukana. Lähennee kyllä huomattavasti v. 2016 EM-kisoista alkaen.

Mites nää sloveniat ja latviat sitten kisoissa on päässyt piipahtelemaan?

[Viinioksa]

Mites nää sloveniat ja latviat sitten kisoissa on päässyt piipahtelemaan?

Tuurilla. Suomikin voi päästä kisoihin tuurilla, mutta sitä sattuu harvemmin. Lienee Suomen kokoiselle maalle melko ainutlaatuinen ilmiö, että kisapaikkaa odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sitä pidetään jopa jonain minimisuorituksena. Tuskin Latviassa, Islannissa tai edes kisoissa jo käyneessä Walesissa ajatellaan näin.

EM-kisojen laajentuminen v. 2016 tuo ensimmäisen kerran kisapaikan aidosti Suomen ulottuville ja on siten kenties Suomen jalkapallohistorian kaikkien aikojen merkittävin uudistus. Sen koomisempaa, että uudistusta lähinnä vastustettiin täällä.  :

[Mr. Brownstone]

EM-kisojen laajentuminen v. 2016 tuo ensimmäisen kerran kisapaikan aidosti Suomen ulottuville ja on siten kenties Suomen jalkapallohistorian kaikkien aikojen merkittävin uudistus. Sen koomisempaa, että uudistusta lähinnä vastustettiin täällä.  :

Nimenomaan, ihme rutinaa. Se ei tee Suomen jalkapallolle mitään pahaa, että kisoihin pääsee paremmalla todennäköisyydellä kuin nyt.

[Hincha en cancha]

EM-kisojen laajentuminen v. 2016 tuo ensimmäisen kerran kisapaikan aidosti Suomen ulottuville ja on siten kenties Suomen jalkapallohistorian kaikkien aikojen merkittävin uudistus.

Alkuaikoina MM-kisoihin pääsi kyllä ilmoittautumalla ja matkustamalla paikan päälle, mutta silloin ei härmäläisiä kiinnostanut lähteä. Mikä olisikaan tilanne nyt, jos taustalla olisi historiallisella arvokisakokemuksella varustettu suomifutiskulttuuri?

[fingerström]

Alkuaikoina MM-kisoihin pääsi kyllä ilmoittautumalla ja matkustamalla paikan päälle, mutta silloin ei härmäläisiä kiinnostanut lähteä. Mikä olisikaan tilanne nyt, jos taustalla olisi historiallisella arvokisakokemuksella varustettu suomifutiskulttuuri?

Aivan. Silloisella Suomella oli toki moniaita muita karskimpiakin ongelmia ratkaistavanaan, mutta ehkä tässä yksi suurimmista risteistä oli tämä muudan herrasmies Tahko Pihkala fasistisine yksi-valtio-yksi-aate-yksi-armeija-yksi-urheilu -tyyppisine ideoineen. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä olisikaan tapahtunut, jos suomipoika olisi avannut maailmaansa tuonne suuntaan. Onkohan kukaan silloisista vaikuttajista edes ajatellut vakavissaan asiaa?

[Hender]

Kun sanon, ettei mahdollisuuksia Saksan ja Venäjän voittamiseen sarjassa ole, tarkoitan tietysti, että mahdollisuudet ovat häviävän pienet.

 

Kuten Rikkiviisaskin sanoi, olisi ehkä fiksumpaa kirjoittaa niin, että vastaanottajan ei tarvitse olla ajatusten lukija. Ja itse ainakin uskon, että Suomella on jokaisessa pelissä aivan realistiset mahdollisuudet voittoon, ketä tahansa vastaan. Mutta kutsu sinä kaikkia voittoihin uskovia hihhuleiksi ja onnittele itseäsi realismista, kun Suomi ottaa takkiin ennalta vahvemmiksi arvioiduilta " ". Kukin tyylillään.

John Deveyltä asiaa.