Laitetaanpa hiukan myöhässä karsittu matkarapo kyseisestä matsista:
Saavuimme pienen forumseurueemme kanssa Roomaan perjantaina 14.11. Ensimmäisenä päivänä lähestyvän derbyn aisti, luonnollisesti roomalaismediasta. Corriere dello Sport oli jo suosiolla siirtänyt muut tapahtumat marginaaliin. Ennakoille uhrattiin tässä vaiheessa 13 sivua. Kuppiloissa puheensorina sivusi tulevaa sunnuntaita tasaisin väliajoin. Via Farinin Lazio Pointissa (sijaitsee muuten aivan Terminin rautatieaseman kyljessä, jos kiinnostaa) aina yhtä sympaattinen ja tyylikkäästi vanhentunut mamma kasasi esille uusia anti-roma-tuotteita. Mukaan tarttui paita tekstillä "Dal 1927 il gioco piu' antico di Roma...ACCHIAPPARELLA!". Mystisesti menetin iltaa kohti ääneni ilman mitään syytä, eikä apua ollut buranasta, peronista tai grappasta. Kun seilasimme hostellimme läheisten kapakkien välimaastossa satuimme törmäämään ilmeisesti Irriducibilin järjestämään "kulkueeseen", joka eteni poliisisaattueessa läpi Via Cola di Rienzon ostoskadun kohti keskustaa. "Chi non salta romanista e!" kaikui vielä pitkän matkan päästä lazialien rekasta. Kadulla kävelleiltä ei tullut vihasia katseita kummempaa vastausta.
Lauantaina lämpötila nousi Corrieren derbylle omistettujen sivujen kanssa käsi kädessä. Kiersimme pari nähtävyyttä, mutta kaikista ruuhkaisimmat mestat jätimme suosiolla tällä kertaa väliin. Illalla suuntasimme keskustaan (Via del Corso, espanjalaiset portaat jne.) asettuen lopulta katsomaan baariin Ibracadabran näytöstä Palermossa. Unelma mahdollisesta derbyvoiton jälkeisestä piikkipaikasta sarjassa meni Interin voiton myötä, mutta sille ei annettu suurtakaan merkitystä.
Sunnuntaina Corriere kirjoitti derbystä lisäliite mukaan luettuna vaatimattomat 45 sivua. Ilmaislehdissä suunta oli sama. Otsikoita hallitsi siis 163. Derby della Capitale. Kaupungilla mitään erityisen mainittavaa ei näkynyt ennen iltapäivää, jolloin aloitimme taivalluksen Olimpicolle. Edellispäivän apteekkireissun myötä olin saanut kurkkuani varten tabuja, joita myyjän mukaan piti napsia kolme kertaa päivässä. Menetetyn äänen metsästys johti kuitenkin siihen, että viiteen mennessä saldoksi muodostui 11 imeskeltyä italialaista kurkkupastillia. Hieman vatsaa väänsi, mutta ääni palasi heikkona kurkkuun.
Matkalla stadionille muutama romanista kuittasi jotain nerokasta meille, kun pidimme yllä Lazion värejä. Poliiseja suhasi kiitettävästi kohti ottelupaikkaa, mutta mitään hulinapotentiaalia emme bonganneet. Aito kuumotus iski, kun saavuimme Ponte Duca d'Aostalle, sillalle joka vie Olimpicolle ja nimenomaisesti Curva Sudin syliin. Suorastaan alokasmainen virhe lähteä sille tielle taivaansinisissä väreissä, kun vastassa oli pelkkiä romanistoja. Vaistonvaraisesti nostelimme kauluksia ylös ja pistimme jalkoihin vauhtia. Otteluun oli vielä neljä tuntia aikaa, mutta paikka kuhisi giallorossoon pukeutuneita. Curva Nordin porteille pääseminen olikin helpotus.
Tunnelma ennen sisäänpääsyä oli positiivisen odottava. "La mamma di De Rossi e 'na puttana..La mamma di De Rossi e 'na puttana!" kohisivat lazialet, kun portit pienen rymistelyn jälkeen avattiin. Meidän paikkamme olivat Distinti Nordin alalaidassa. Osa porukasta hyppi pleksin yli Curva Nordiin, joka täyttyi nopeaan tahtiin. Kaukana toisella puolella stadionia, Curva Sudissa, heilui alakuloisessa asennossa Roman värit. Liekö sitten oman paikkamme vaikutusta, mutta ainakaan ensimmäisen tunnin aikana romanistoista ei kuulunut mitään, kun Irriducibili johti Nordin pilkkaamaan serkkujaan. "Curva sud, curva de merda, romanista topo de fogna, sei la vergogna della città".."Per la Roma merda..." ja sitten kasapäin viittauksia romanistojen napolilaiseen alkuperään. Ennen kahdeksaa Olimpico oli matkalta Sud-Tribuna Tevere-Nord täynnä.
Joukkueet pääsivätkin lämmittelemään hyvin lämpimässä ilmapiirissä. JP Carrizo oli ensimmäinen taivaansininen, joka tuli ulos Rossin taktisesta palaverista Curvan lämpimään syleilyyn. Hiukan myöhemmin Rocchi johdatti loputkin lazialet kentälle ja hetkeä myöhemmin yhä voimistuvien "Sotto la curvaaa" käskyjen saattelemina kapteeni tuli kiittämään Curvaa.
Ennen ottelun alkua molemmat Curvat muistivat Gabriele Sandria ja koko stadionin sai aploodeihin 13 vuotiaana (käsittääkseni myrskyssä) kuolleelle Nicolo Bosikselle omistettu banderolli. Solidaarisuus loppui, kun Olimpicon ämyreistä jyrähti soimaan "Roma Roma Roma", jolloin pohjoispäädyssä käänettiin selät, vihellettiin ja nostettiin keskisormia pystyyn. Ottelu alkoi mukavan huutomyrskyn saattelemana. Pelitapahtuman aaltoilivat laulujen mukaisesti kentällä. Nordissa suosituin coro tuntui olevan yksinkertainen "tutti quanti cantano e bevono per te!" (jotenkin näin: "kuinka moni laulaa ja juo teille!"), jolla saatiin kaupungin vanhinta seuraa kannattavat rivit hyvin mukaan. Ylilyöntejä ei sattunut, kunnes puoliajalla mellakkapoliisi teki visiitin Tribuna Tevereen, jossa kannattajien välit kuumenivat hyvää tahtia. Tunnelma muuttui varovaisen odottavaksi.
Baptistan maali nostatti hetkeksi giallorossojen hurmion. Muistutukset Lazion 11 vuodesta Serie B:ssä vaiennettiin kuitenkin nopeasti, eikä Ledesman punainen korttikaan nostanut epätoivoa pintaan. Lazio hyökkäsi väsymättä. "Daaajee Mauriiitoo...", mutta joka kerta pallo sujahti joko yli, ohi tai päin Donia. Lisäajalla rukoiltiin vielä viime kevään uusintaa, mutta turhaan. Pettymys oli karvas, kun "Grazie Roma" aloitti punakeltaisen juhlan. Vierasderbyn kirous ei katkennut. Unelmat sarjakärjestä ja Romasta Serie B:hen oikeuttavalla sijalla hajosivat siihen paikkaan.
Matka stadionilta pois oli melko tuskainen, kun romanistat juhlivat äänitorviaan säästelemättä voittoaan. Ei tehnyt enää mieli mennä kapakkaan, joten jatkot jäivät väliin. Aamulla mieliala oli kuitenkin muuttunut. Tulos jäi matkan ainoaksi negatiiviseksi puoleksi. Neljä hienoa päivää aurinko lämmitti punakeltaisena taivaansiniseltä taivaalta, lutuuria piisasi ja matkaseuraa voin vain kiittää.
Pari kuvaa mausteeksi:
