*Siis mitähh!???! Toniko pystyy "repimään" vastustajan puolustuksia hajalle ja on hyvä linjojen läpäisijä!??
Nimenomaan. Kuten jo nimimerkki Mogitus opasti, jalkapalloilijoiden fyysisistä ja antropometrisistä ominaisuuksista kumpuava pelaamisen persoonallisuus on usein se tekijä, joka erottaa äärimmäisellä huipullakin jyvät akanoista. Maailmanluokan jalkapalloilijoita ei voi valmistaa liukuhihnatuotantona. Tähän perustuen linjan repijän ei tarvitse olla Inzaghin näköinen ja kokoinen eikä linjan taakse juoksemiseen tarvita setä Samulia tai edes poikkeuksellista juoksunopeutta.
Tonin linjojen repiminen perustuu vaihtoehtovalikoimaan. Esimerkiksi Inzaghi on tässä tapauksessa yksipuolisempi pelaaja, koska hän liikkuu palloa vastaan vain tehdäkseen itselleen tilaa puolustuksen selustaan. Toni puolestaan saattaa hakea vastaantuloillaan palloa jalkaansa, mutta vaihtoehtoisesti hän vain hämää puolustajaa ja muuttaa nopeasti suunnan puolustuslinjan selustaa kohti. Tonin yksi merkittävimmistä vahvuuksista on nimenomaan pelinlukutaito tällaisissa tilanteissa, joissa lisäksi valinta koskee liikkeen ajoitusta ja paikkaa, johon liike suuntautuu. Lisäksi Toni pakottaa paitsion rajamailla roikkuessaan puolustuslinjaa yleensä pudottamaan selkeästi, jolloin keskikentälle syntyy tilaa. Tämä tapahtuu siitä syystä, että puolustus haluaa välttää yläkierteisinä linjan yli ja sen taakse pelatut pallot. Ne kun aiheuttavat kaksinkamppailutilanteita, joita Toni hoitaa voimansa ja ulottuvuutensa turvin hyvällä prosentilla nimiinsä.
** Toninko pelityyli tuottaa tällaista futista!??
Kyllä. Kontrolloidummalla pelillä tarkoitan hankalasta prässistä selviytymistä ilman riskisyöttöjä tai purkupalloja. Näiden sijaan Toni antaa poikkeuksellisen mahdollisuuden kovan prässin alla pitkien – kohteellisten – syöttöjen pelaamiseen ja niiden kautta vaikeiden tilanteiden kääntämiseen. Kun sovitaan esimerkiksi alue, johon Toni sijoittuu pallon ollessa Juven puolustuskolmanneksella, antaa se tietyn turvan. Joukkue voi tällöin, hakiessaan ulospääsyä prässin alta, pallotella ahtaassakin tilassa niin kauan kun joukkueella säilyy mahdollisuus pitkän pallon antamiseen. Tämä tietysti kohdistetaan sille alueelle, jossa Toni on, tai mihin hänen tulee liikkua. Tätähän myös Lippin maajoukkue käytti MM-pokaalin nosteluun päättyneissä Saksan kisoissa.
Myös nopeus perustuu osittain tähän samaan seikkaan, eli mahdollisuuteen hyödyntää paremmalla onnistumistodennäköisyydellä pitkiä syöttöjä, jotka jalkapallossa ovat ajoittain pelinopeuteen ja etenkin korkeampaan tempoon tähdättäessä väistämättömiä. Tonin ja Juventuksen summan kohdalla nopeus perustuu myös siihen, että pystyäkseen pelaamaan niin dynaamisesti, että vastustajan on mahdotonta täysin pysyä pallottomana mukana, on välillä ihan kaikilla kentän alueilla uskallettava antaa vastustajan puolustuksen nyrkkiin lamauttava syvyyssyöttö selkä hyökkäyssuuntaan pelaavan kärjen jalkaan. Toni on tämän kaltaisen toiminnan erikoismies syöttöjen vastaanottajana ja pallon suojaajana. Myös kuten aiemmin mainitsin, tällä hetkellä Amauri hidastaa Juven peliä, koska brassin liikkuminen ei ole tarkoituksen mukaista ja miehen ennakoiva tilanteen hahmottaminen on hänen suurin puutteensa. Nämä sen sijaan lukeutuvat Tonin vahvuuksiin.
Tehokkuus on oikeastaan kaiken edellä mainitun summa. Kaikki se, mistä olen tässä puhunut, johtaa suurella todennäköisyydellä lisääntyviin maalipaikkoihin, joiden hyödyntäjänä Toni parhaiten tunnetaan – ympäri maailman. Tässä yhteydessä on myös huomioitava se, että Tonin kaltaiset pelaajat pystyvät pelin jatkuvassa kierrossa, mutta myös erikoistilanteissa, luomaan tilaa kanssa pelaajienkin maalintekoyrityksille. Esimerkiksi hyökkäyspään kulmapotkuissa Tonin paidan helmassa luultavasti roikkuu vastustaja, joka on joukkueensa pääpelieksperttejä. Hän on pois vaikkapa Chiellinin tai Cannavaron vartioinnista.
Itse näen Juven pelaamisessa kaksi merkittävää ongelmaa, jotka toki saattavat olla kytköksissä toisiinsa. Yksittäisten pelaajien tai valmentajan syyllistäminen vaikeina aikoina on helppoa, mutta sen sijaan että ristiinnaulitaan huippuammattilaisia, joihin Amauri, Diego, Melo ja Ferrarakin kuuluvat, tulisi porautua ongelmien anatomiaan ja sitä kautta miettiä, millä muutoksilla joukkueen kurssi voitaisiin muuttaa.
Ensimmäinen ongelma on joukkueen hengettömyys. Tätä probleemaa ei Luca Toni pystyisi ratkaisemaan. Toni ei ole juventino eikä hänestä koskaan sellaista tulekaan. Pavel Nedved jätti jälkeensä ammottavan aukon joukkueen johtajuuteen ja sitä kautta yleiseen mentaliteettiin. Nykyinen Juventus ei revi, ei raasta eikä taistele. Sillä ei ole sydäntä. Joukkue elää vaihetta, jossa liian moni pelaajista ei ole seuransa näköinen. Tähän ei Ferrarakaan voi vaikuttaa. Edes Lippi tai Capello ei varmasti saisi puhallettua henkeä ryhmään, joka ei koe raitapaitaa omakseen. Uuden valmentajan sijaan joukkue tarvitsee pelaajiston sisäistä johtajaa – sellaista joka Nedved oli.
Toinen ongelma on peli-identiteetin puuttuminen. Juve on tällä hetkellä hajuton, mauton ja väritön. Se ei pelaa pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa eikä joukkueen materiaali salli myöskään riittävän tehokasta vastahyökkäyspelaamista rakentaakseen pelin sen varaan. Juventus seilaa näiden ääripäiden välillä, mutta kaikkea muuta kuin tasapainoisesti ja joustavasti. Juventuksella olisi riittävästi laatua nojaamaan sen alimpiin keskikenttäpelaajiin, puolustuslinjaan ja Buffoniin. Alas vedetty puolustus vaatisi kuitenkin poikkeuksellisen tasokkaaseen ja pallonhallintapeliin kykenevän joukkueen tai vaihtoehtoisesti tehokkaaseen vastahyökkäyspelaamiseen soveltuvan materiaalin. Pallonhallinta ei kuulu italialaiseen pelikirjaan eikä seeprojen miehistöstä löydy riittävästi pallollista laatua sen toteuttamiseen. Myös vastahyökkäyspelaaminen ontuu, koska suuri osa juuri ylimpien pelipaikkojen pelaajista ei sovi tällaiseen pelitapaan. Del Piero ei ole iskussa. Giovinco voisi olla riittävän kyvykäs saamaan enemmän peliaikaa, mutta suureen rooliin hänestä tuskin vielä olisi. Trezeguet, Amauri ja Diego ovat saaneet kasvatuksen erilaiseen pelityyliin. Camoranesi puolestaan ei ole riittävän dynaaminen eikä tarpeeksi aloitteellinen vastahyökkäyspelaamiseen. Iaquintan poissaolo näkyy ja sattuu kovemmin kuin moni osasi odottaa, sillä hän on oikeastaan ainoa pelaaja Juven hyökkäyskalustosta, joka ominaisuuksiltaan soveltuu suunnanmuutospelaamiseen. Tähän haavaan Toni voisi tuoda balsamia, mutta on vaikea uskoa, että yhden pelaajan hankkiminen olisi riittävä ruiske tuomaan eloa Juventuksen vastahyökkäyksiin. Toinen täsmähankinta olisi tässä tapauksessa ehdoton.
Tietysti nyt voimme miettiä myös sitä, johtuvatko Juven pelilliset ongelmat siitä, että Ferrara kokemattomana luotsina ei itsekään tiedä, mihin suuntaan joukkueen pelaamista haluaisi luovia. Mikäli syy löytyy penkin päästä, voimme edelleen pohtia, kuka saatavilla olevista vaihtoehdoista pystyisi paremmin yhdistelemään palapelin täysin toisiinsa sopimattomat palat kokonaisuudeksi, joka pelaisi tietyn peli-identiteetin raameissa tai vielä vaikeammin rakennettavan monipuolista jalkapalloa. Kun uusi valmentajakaan ei toisi muutosta pelaajiston sisäiseen dynamiikkaan, on ehkä kysyttävä: Kuka tämän joukkueen rakensi? Mikä oli Ferraran osuus kesän pelaajakaupoissa? Olisiko pidemmällä tähtäimellä kuitenkin heitettävä silmukka Seccon kaulan ympärille?
