Associazione Sportiva Roma 2009-2010

[Tukeem Abdullah Jafer]

Lahjakkuus jollaista toista Romaan ei voida saada, vaikka unohdettaisiin Alberton punakeltaisuus. Periaatteessa olisi voinut haastaa jo tällä kaudella Tottin ja De Rossin parhaan pelaajan tittelistä.

Periaate ja käytäntö karkaavat aika kauas toisistaan. Vaikka itse arvostan suuresti Aquilania pelaajana, puhdas fakta on se, että matkaa Tottiin ja De Rossiin on toistaiseksi ihan riittämiin. Lisäksi on huomioitava, että Danielen ja Francescon merkitys joukkueelle psykososiaalisessa mielessä on huomattavasti suurempi kuin Alberton. Jos taas vertaa pelaajien teitä, ei Aquilani ole koskaan ollut Olimpicolla, Azzurrinissa, Primaverassa tai Azzurrissa lähelläkään sitä, mitä De Rossi on ollut näissä ryhmissä. Tästä ei voi edes kiistellä.

Ei tietenkään, koska a) AA on romanista, b) Chivulle oli jo ehdoton avauskokoonpanon mies korvaajaksi (Juan) ja c) Chivu, vaikka loistava pelaaja onkin, ei ole saman luokan lahjakkuus Aquilanin kanssa.

Kohta A pitää paikkansa ja se onkin kupletin juoni. Aquilanin menetys sattui enemmän kuin kenenkään samantasoisen pelaajan menetys olisi voinut sattua juuri siksi, että hän on romanista. Toki myös kohta B on totta, mutta Romalla on samantasoisia pelaajia myös Aquilanin paikalle. Kohdasta C olen eri mieltä. Siirtyessään Chivu oli jo toki valmiimpi pelimies, mutta jos tekee vertailua iän mukaan, romanialainen on aina ollut vähintään samaa tasoa "Aquilanin iässä".

[gonza]

Periaate ja käytäntö karkaavat aika kauas toisistaan. Vaikka itse arvostan suuresti Aquilania pelaajana, puhdas fakta on se, että matkaa Tottiin ja De Rossiin on toistaiseksi ihan riittämiin. Lisäksi on huomioitava, että Danielen ja Francescon merkitys joukkueelle psykososiaalisessa mielessä on huomattavasti suurempi kuin Alberton.

Fakta on myös se, että nämä 2 herraa eivät ole pystyneet kantamaan Romaa viime tai tällä kaudella, joten sankarinviitta olisi ollut tarjolla. Romassa vaan ei enää Aquilanin myynnin jälkeen ole pelaajaa, jolla olisi rahkeita siihen. (Ehkä Vucinicilla, mutta ehkä ei kuitenkaan. Jostain se vaan kiikastaa.)

Toki myös kohta B on totta, mutta Romalla on samantasoisia pelaajia myös Aquilanin paikalle.

Kuka? tai Keitä? Baptista taitaa päästä lähimmäs - surullista

[Tukeem Abdullah Jafer]

Fakta on myös se, että nämä 2 herraa eivät ole pystyneet kantamaan Romaa viime tai tällä kaudella, joten sankarinviitta olisi ollut tarjolla. Romassa vaan ei enää Aquilanin myynnin jälkeen ole pelaajaa, jolla olisi rahkeita siihen. (Ehkä Vucinicilla, mutta ehkä ei kuitenkaan. Jostain se vaan kiikastaa.)

Kuka? tai Keitä? Baptista taitaa päästä lähimmäs - surullista

Ei kukaan kanna joukkuetta yksin tai edes kahdestaan. Aquilani ei ole myöskään koskaan ollut regista, joka pystyisi luontevasti ohjaamaan kanssapelaajien peliä pallollisena tai pallottomana. Kuka? Keitä? Perrotta, De Rossi, Brighi ja Pizarro.

E: Nyt karataan kauas, joten otetaanpa hieman taaksepäin. Eikö sinulle Roman itse kasvattamalla pelaajalla ole lisäarvoa. Ainoastaan laatu merkitsee? Olisiko aivan sama, jos nykyisen joukkueen kaikki omat kasvatit korvattaisiin muualta tulleilla samantasoisilla tai vielä paremmilla pelaajilla?

[gonza]

Ei kukaan kanna joukkuetta yksin tai edes kahdestaan.

Oho. Kyllä jalkapallossa ja joukkueurheilussa ylipäänsä johtava(t) yksilö(t) on/ovat niin tärkeässä ja näkyvässä asemassa, että heidän koetaan kantavan joukkuetta yksin. "yhden miehen joukkue"

Onpa Romastakin tuollaista joskus sanottu. (ja ihan syystä)

Eihän se nyt ihan niin mustavalkoisesti ikinä mene, mutten minä niin väittänytkään.

Perrotta, De Rossi, Brighi ja Pizarro.

Perrotta Aquilanin tasoa? Yritätkö tappaa nauruun? Ei enää edes hyvänä päivänä.

De Rossi, Pizarro ja Brighi eivät ole hyökkääviä keskikenttiä, eikä Pizza ja Brighi ole samantasoisia edes omalla paikallaan keskikentän keskellä kuin Aquilani. Ei tosin Perrotankaan pitäisi olla hyök.kk "noilla käsillä".

Toki osittain makuasioita.

Tässä välissä niille, jotka ovat loukkaantumisten takia unohtaneet, että kuinka loistavasta pelaajasta puhutaan: http://www.youtube.com/watch?v=7yX_BBFUyVE

Aquilanista on aina huokunut poikkeuksellinen lahjakkuus, jotain sillä on, mitä melkein kenelläkään muulla ei ole. Itse ajattelin aina, että De Rossi on se, joka luo erinomaisuudellaan pohjan menestysmahdollisuuksille, mutta Aquilani on se, joka sen menestyksen voisi Romaan tuoda jopa herkkusieniliigassa. Eikä tuollaista potkua ole toista Romassa..

[gonza]

Nyt karataan kauas, joten otetaanpa hieman taaksepäin. Eikö sinulle Roman itse kasvattamalla pelaajalla ole lisäarvoa. Ainoastaan laatu merkitsee? Olisiko aivan sama, jos nykyisen joukkueen kaikki omat kasvatit korvattaisiin muualta tulleilla samantasoisilla tai vielä paremmilla pelaajilla?

On tietysti. Kohta A, muistatko?

Eipä nykyjoukkueessa omia kasvatteja montaa löydy, siis oikeasti pelaavasta kokoonpanosta, sillä valitettavasti Romassa on jo kovasti siirrytty korvaamaan omia kasvatteja huonommilla ulkopuolisilla.

Sori tuplista.

edit. Viittaan siis edelleen Aquilanin lisäksi kovasti sydäntäni raapivaan Loria-kauppaan, josta Curcin osuus on vielä pelastettavissa, vaan riittääkö rahat. Ensi kaudeksi tv-rahojen takia rikastuva Siena tullee satsaamaan "kaikkensa" siihen kun taas yhä vain köyhtyvällä Romalla ei ole todennäköisesti edes mitään satsattavaa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Oho. Kyllä jalkapallossa ja joukkueurheilussa ylipäänsä johtava(t) yksilö(t) on/ovat niin tärkeässä ja näkyvässä asemassa, että heidän koetaan kantavan joukkuetta yksin. "yhden miehen joukkue"

Koetaan kantavan yksin joukkuetta, niinpä. Erityisesti urheilujournalismissa tällaisten sankaritarinoiden synnyttäminen ja yksilöiden nostaminen aivan liian korkealle korokkeelle on hyvin tavanomaista. Todellisuudessa yksittäisen pelaajan merkitys joukkueelle on huomattavasti pienempi kuin yleensä uskotaan. Tämähän selviää jo vedonlyöntiin tehdyistä tilastoista. Varsin yleinen virhe on se, että yksittäisen supertähden puuttumisen takia joukkueen voittomahdollisuus arvioidaan täysin liian pieneksi. Toki esimerkiksi Francesco Totti antaa kasvonsa koko seuralle ja on Roman keulakuva, jonka merkitys joukkueelle on monellakin tapaa erittäin suuri. Silti puheet yhden miehen joukkueesta on selkeää liioittelua. Jos ajatellaan esimerkiksi Roman puolustuspelaamista, kapteenin rooli on täysin mitätön. Joka tapauksessa Tottin asemaan Aquilani ei olisi koskaan pystynyt nousemaan.

Perrotta Aquilanin tasoa? Yritätkö tappaa nauruun? Ei enää edes hyvänä päivänä.

De Rossi, Pizarro ja Brighi eivät ole hyökkääviä keskikenttiä, eikä Pizza ja Brighi ole samantasoisia edes omalla paikallaan keskikentän keskellä kuin Aquilani. Ei tosin Perrotankaan pitäisi olla hyök.kk "noilla käsillä".

Tässähän on aivan ensimmäisenä huomioitava se, että Chivun tapauksessa, vaikka tilalle saatiin hommattua Juan, olisi voinut käydä niin, ettei Juan olisi Romassa onnistunut. Joukkueen vaihtamiseen liittyy aina sopeutumisriski. Tämän vuoksi periaatteessa Aquilanin siirrossa tilanne oli helpompi, koska ketää ei tarvinnut hankkia tilalle. Joukkueessa olivat jo sisällä De Rossi, Perrotta, Brighi ja Pizarro. Spallettihan oli kokeillut huonolla menestyksellä Aquilania kymppipaikalla.

Brighi on ihan yhtä hyökkäävä pelaaja kuin Aquilanikin. Itse asiassa Matteo koulutettiin trequartistaksi. Muuttuvan jalkapallon ja oman monipuolisuutensa ansiosta häntä on peluutettu sittemmin alempana. Kuitenkin esimerkiksi Chievossa ja Parmassa hänen roolinsa oli erittäin hyökkäyspainotteinen. Sama pätee myös Pizarroon, jonka tehtäväkenttä on aina ollut selkeästi hyökkäysvoittoinen. Älä anna paikan pelijärjestelmässä hämätä.

Kun Aquilanin siirto Liverpooliin varmistui, mietittiin sitä, pystyykö Aquilani pelaamaan Mascheranon vierellä alemmalla keskikentällä Benitezin puolustusvelvoitteiden takia. Aquilani itse totesi haastattelussa, ettei hän ole hyökkääväkeskikenttä vaan mieltää itsensä keskikentän yleispelaajaksi.

Mitä Perrottaan tulee, saamme ehkä parhaan kuvan huomioimalla sinun mielipiteesi sijaan ammattivalmentajien toimet. Liekö sattumaa, että Spalletti ollessa Roman peräsimessä Perrotta pelasi. Ranierin hypättyä puikkoihin, Perrotta pelaa edelleen. Kun Italia voitti Lippin alaisuudessa maailmanmestaruuden, Perrotta pelasi silloinkin. Se ettet itse ole mieltynyt pelaajaan tai ymmärtänyt Perron vahvuuksia, ei muuta asiaa. [/quote]

[Tukeem Abdullah Jafer]

On tietysti. Kohta A, muistatko?

Muistan. Eli tunnearvo painaa tässä tapauksessa - sekoittuen bisnekseen. Hyvä niin.

[gonza]

Spallettihan oli kokeillut huonolla menestyksellä Aquilania kymppipaikalla.

Huonolla menestyksellä?

Hyvä on, sanotaan sitten, että Romalla ei ole Aquilanin kaltaista pelaajaa hänen korvaajaksi. Pizarrokin on loppujen lopuksi hyvin erityyppinen pelaaja jo koonkin takia vaikka nämä kaksi samasta paikasta ja roolista muka tappelivatkin.

Se ettet itse ole mieltynyt pelaajaan tai ymmärtänyt Perron vahvuuksia, ei muuta asiaa.

Tiedän kyllä Perrottan vahvuudet paremmin kuin hyvin, aikanaan 7-1 romahdusta manchesterilaisystävilleni selittelin pääasiassa Perrottan puuttumisella, saaden toki huonon häviäjän maineen, mutta se kertokoot enemmän kuulijoista. Niitä vahvuuksia vaan on viime vuosina yhä harvemmin näkynyt. Tällä kaudella kuulemma vähän enemmän kuin viime kaudella, mutta ei muuta sitä faktaa, että aika on ajanut/ajamassa ohi.

Eli tunnearvo painaa tässä tapauksessa - sekoittuen bisnekseen. Hyvä niin.

Niin. Enpä minä koskaan sanonutkaan, että osaisin olla sekoittamatta tunteita ja bisnestä.

[Bimbo d'Oro]

Siellä muuten taas pelattiin tänään.

Roma 2 v 1 Napoli

Lobont, Tonetto, Cassetti, Faty, Greco, Guberti, Okaka

-------------Julio Sergio
--Motta--Andreolli--Burdisso--Riise
---------Pizarro-----De Rossi
---Cerci----------------Perrotta
--------Vucinic----Totti


----------Quagliarella---Lavezzi
--Datolo------------------------------Maggio
--------Hamsik---Cigarini--Gargano
-------Contini---Rinaudo---Cannavaro
----------------De Sanctis

Iezzo, Aronica, Pazienza, Bogliacino, Zuniga, Denis, Hoffer

Julio Sergio > Bogdan Lobont 10'
Marco Motta > Marco Cassetti 21'
Alessio Cerci > Ricardo Faty 46'

Paolo Cannavaro > Erwin Hoffer 69'
Juan Camilo Zúñiga > Jesús Alberto Dátolo 81'
Luca Cigarini > German Denis 88'

  0-1 Ezequiel Lavezzi 25'
  1-1 Francesco Totti 37'
  2-1 Francesco Totti 63'

Semmoinen matsi sitten tänään. Ei kummaltakaan joukkueelta erityisen hyvää peliä, mutta kapteenin kahdella maalilla voitto vaikeita aikoja elävästä Napolista. Avaukseen noussut Motta sitten loukkasi jalkansa heti kymmenen minuutin jälkeen ja Julio Sergio kymmenisen minuuttia myöhemmin joten Ranieri joutui käyttämään kaksi vaihtoa vammojen takia jo heti alkuunsa. Lobontin debyytti ei alkanut kovin mallikkaasti. Mies ei ollut koskenut palloon varmaan kertaakaan ennen kuin helähti. Lavezzi laukoi kyllä pakkien jaloista, mutta veto oli aika löysä ja olisi ollut ehkä torjuttavissa. Totti kuitenkin tasoitti ensimmäisen jakson aikana. Vucinic hassutti Cannavaroa vasemmalla ja antoi matalan keskityksen maalin eteen. Perrotta liukui palloon ja Totti ohjasi pallon vasempaan yläkulmaan. Toisen jakson alussa Ranieri käytti heti käsittämättömästi viimeisen vaihtonsa ja otti huonosti pelanneen Cercin vaihtoon. Totti ehti tehdä vielä upealla haltuunotolla ja laukauksella voittomaalin, mutta loukkasi laukoessa polvensa. Oli varsin kauheaa katsoaa kuinka kapteenin polvea taas sidottiin eikä ollut mahdollista ottaa kapteenia enää vaihtoon. Onneksi Napoli ei kovin vaarallisia paikkoja saanut rakennettua ja johto säilyi loppuun asti.

[Smacker]

On kyllä Totti kaikkikaikessa Romalle, mutta itseä ihmetyttää (no ei ehkä kauheasti koska penkinpäässä seisoo paskapatsas!) että missä on Menez!? Peleissä jotka olen Romalta lähiaikoina nähnyt on juuri Menez ollut se valopilkku!

Onko siis mies loukkaantunut vai pitääkö paskapatsas tuttuun tyyliinsä lahjakasta nuorta pelaajaa penkillä pelkästä idiotismistaan!?

[Azzurri #5]

Ei ole Menez oikein vielä missään vaiheessa päässyt hommaan sisään ja on joutunut pelaamaan koko ajan eri paikoilla. Silloin tällöin on ollut hyvin pirteä, mutta pääosin aika vaatimaton. Ja Ranieri nyt on muutenkin näyttänyt suosivan tätä hieman kokeneempaa kaartia, jolla ilmeisesti pyritään vakiinnuttamaan jonkinlainen taso ennen suurempia uudistuksia. Julkisuuskuvan perusteella Menezin asenteessakin voisi olla parannettavaa.

Tottin polvessa ei nopeimpien raporttien mukaan mitään vakavampaa, mutta menee kuitenkin 15-20 päivää ennen kuin hän on taas pelikunnossa.

[Anjovis-Muna]

Ei ole Menez oikein vielä missään vaiheessa päässyt hommaan sisään ja on joutunut pelaamaan koko ajan eri paikoilla. Silloin tällöin on ollut hyvin pirteä, mutta pääosin aika vaatimaton. Ja Ranieri nyt on muutenkin näyttänyt suosivan tätä hieman kokeneempaa kaartia, jolla ilmeisesti pyritään vakiinnuttamaan jonkinlainen taso ennen suurempia uudistuksia. Julkisuuskuvan perusteella Menezin asenteessakin voisi olla parannettavaa.

Tottin polvessa ei nopeimpien raporttien mukaan mitään vakavampaa, mutta menee kuitenkin 15-20 päivää ennen kuin hän on taas pelikunnossa.

Josko Menez pääsee nyt näyttämään taitojaan Rainerille, kun Kapteeni parantelee polveaan.

Kaiken kaikkiaan aika hyvä esitys Romalta. Napoli sai melko halvan maalin Lobontin rasvanäpeistä, mutta muuten pizzapojat eivät oikein saaneet paljoakaan aikaiseksi boxin sisältä. Yksi asia tosin huolestutti: Vucinicin on pakko saada maalitili auki. Kaverista paistaa turhautuminen maalittomuuteen ja se näkyy myös paikoin huonoilla ja itsekkäillä suorituksilla,väärään aikaan. Tuntuu, että Mirkon (ei vielä Superia voi laittaa...) maalittomuus saattaa johtua yliyrittämisestä. Toinen, tällä kertaa positiivinen seikka on, että Perrottan olo kentällä ei aiheuta harmaita hiuksia. Puolustuspelaaminen on paikoin jopa erinomaista ja vaikka Simone ei ole tunnettu viimeistelytaidoistaan, niin erittäin innokkaasti ainakin menee tilanteisiin ja hakee maalipaikkoja.

Taddein ollessa poissa, oikealle ei ole vaihtoehtona kuin Faty ja Cerci ja mitä tämän päivän esitykseen tulee, niin ranskalaista voisi kokeilla ensi peliin avaukseen. Hienoja nousuja laidalta ja ei ollut komea volley-maalikaan kaukana. Taisi Totin toinen maali syntyä Fatyn noususta.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Tiedän kyllä Perrottan vahvuudet paremmin kuin hyvin, aikanaan 7-1 romahdusta manchesterilaisystävilleni selittelin pääasiassa Perrottan puuttumisella, saaden toki huonon häviäjän maineen, mutta se kertokoot enemmän kuulijoista. Niitä vahvuuksia vaan on viime vuosina yhä harvemmin näkynyt. Tällä kaudella kuulemma vähän enemmän kuin viime kaudella, mutta ei muuta sitä faktaa, että aika on ajanut/ajamassa ohi.

Liekö aika ajamassa myös esimerkiksi Mexesin ohi? Ranskalainenkin on väläytellyt vahvuuksiaan yhä harvemmin eikä loppua laskusuhdanteelle ole näkyvissä - toisin kuin Perrottalla. Perron heikkojen aikojen syy oli useamman tapahtuman summa. Taannoinhan juuri Sinulle selvitin asiaa kakkosen puolella. Lainaan siis itseäni viime kauden tarinoinnista:

"Tilastoista voidaan poimia esiin muutakin. Toinen paljon parjattu pelaaja nousee koko joukkueen varmimmaksi (jotka ovat pelanneet edes vähän alusta) syöttelijäksi. Puhumme Perrottasta, jonka syöttöprosentille eivät muut vedä vertoja. Toki myönnän, että Perrottan kausi on ollut alavireinen, mutta missään nimessä en sen takia lähtisi potkimaan häntä ulos joukkueesta. Perron pre-season epäonnistui loukkaantumisten takia. Yleensä tällaisessa tilanteessa pelaajalle annetaan aikaa kuntonsa palauttamiseen. Roman tapauksessa näin ei käynyt. Kun moni muukin sairasteli samaan aikaan, oli Perrotta juoksutettava kentälle vielä puolikuntoisena. Kilpailukauden aikana pelaaja ei kuntoudu, jos hänelle ei siihen suoda ottelutonta aikaa. Simonen kohdalla jouduttiin kierteeseen. Tätä samaa asiaa Perrotta valitteli itsekin taannoin Corriere dello Sportissa ja Pizarro säesti häntä Gazzettassa. Loukkaantumisesta toipuvalle pelaajalle tulisi ensin suoda aika loukkaantumisesta kuntouttavalle harjoittelulle ja vielä sen jälkeen treenille, joka palauttaa fyysisesti peli- ja harjoittelukuntoon.

Kevään 2008 päätteeksi Roma juhli Coppa Italian mestaruutta. Sijoitus sarjassa oli toinen ja UCL:ssä joukkue ylsi puolivälieriin saakka pudoten siellä tulevalle mestarille. Kautta voi kuvata yksinkertaisesti sanalla loistava. Tästä huolimatta joku väitti nähneensä merkkejä siitä, että 4-2-3-1-pelijärjestelmä olisi liian ennalta arvattava. Varmasti jokainen vastustaja osasi olettaa Roman käyttävän ottelusta toiseen samaa systeemiä, mutta sen ennakoitavuus ei piile numerosarjassa vaan tilanteiden ratkaisumalleissa, joiden kehitys oli taantunut – tai sen oli annettu taantua.

Kesällä Roma myi Mancinin Interiin. Spallettin ajatuksena oli ilmeisesti siirtää Vucinic pysyvästi laitahyökkääjäksi ja luottaa nuoreen ranskalaiseen, Jeremy Meneziin, vaihtolaiturina. Alamäessä ei vielä oltu. Suven aikana punakeltaisten riveihin liitettiin myös Julio Baptista, jonka siirto jakoi radikaalisti mielipiteitä. Huhut kertovat, että Spalletti ei olisi halunnut brassia joukkueeseensa. Toisaalta ei ole lainkaan mahdotonta, että siirrossa olisi ollut kyse vain valmentajan loogisesta ajattelusta ja omien aikaansaannosten kriittisestä tutkimisesta. Vaikka kausi 2008 sujui pelillisesti upeasti, oli Roman hyökkäyspelissä merkittävä ongelma, joka korostui vetäytyviä joukkueita vastaan – yläkerran pääpelivoima. On luonnollista, että Spalletti halusi pitää kultaisen kengän voittaneen Tottin kärjessä, minkä vuoksi esimerkiksi Zigicin tyylisten hujoppien suuntaan ei Roomasta katseltu. Pääpelivoiman sijoittaminen kymppipaikalle Baptistan muodossa sopi ajatuksena niin täydellisesti paikkaamaan joukkueen suurinta heikkoutta, että idean takana oli oltava joko Spalletti tai Conti. Baptistan luultavasti kaavailtiin myös tarvittaessa olevan vaihtoehto kärkeen Tottin ollessa sivussa.

Kauneinkaan ajatus ei välttämättä käytännön tasolla toimi. Baptistalla on omat vahvuutensa, mutta hän ei ole pääpelivoimainen ja viimeistelytaitoinen Perrotta. Spallettin asettaessa brassin kymppipaikalle Perrottan sijaan hän ei saanut pelaavaan kokoonpanoon täydellisempää tai parempaa jalkapalloilijaa. Hän sai ainoastaan erityylisen pelaajan.

Jo varhaisessa vaiheessa Spallettille selvisi, ettei Baptista pysty korvaamaan Perrottaa 4-2-3-1-järjestelmässä kymppipaikalla ilman, että puolustusvahvuudesta tingittäisi. Aiempien kausien spallettilaiseen pelityyliin kuului pallonmenetyksen jälkeinen kolmen lähimmän pelaajan aggressiivinen prässi. Jos vastustaja pystyi ohittamaan tämän paineen, putosi Roma alemmas omalle kenttäpuoliskolle, missä alkoi varsinainen koko joukkueen aluepuolustus. Siirtymisessä kolmen pelaajan korkeasta prässistä alas vedettyyn joukkuepuolustamiseen avainasemassa olivat Taddein ja Perrottan nopeuskestävyysominaisuudet. Baptista on pelaajana täysin erilainen. Hän ei pysty tekemään toistuvia pitkiä juoksuja puolustukseen ja jäälleen hyökkäykseen. Spalletti teki virheen. Hän hyväksyi asian ja muovasi kymppipaikan sekä laitureiden roolit. Nyt laiturit tekivät diagonaalisia juoksuja keskelle puolustuslinjan taakse ja kymppi pyrki pelaamaan lähellä Tottia.

Osin uusittu pelitapa tuotti useammankin ongelman. Roman pelistä katosi dynaamisuus. Trequartistan uusi rooli söi tilaa Tottin vastaantuloilta. Merkittävin seikka oli kuitenkin se, että vastustajan hyökkäykset vastaanotettiin yhä useammin kuudella, viidellä tai jopa vain neljällä pelaajalla. Palloa haettiin enenevissä määrin Donin selän takaa keskiympyrään ja Spallettin aiemmin niin vahva usko omaan tekemiseen horjui.

Muutenkin hankalassa tilanteessa painineelle Roma-luotsille aiheuttivat lisähuolta loukkaantumissumat. Useimmiten jalkeilla oli kuitenkin parempi ryhmä, kuin mitä tulokset osoittavat. Spalletti päätyi siihen tilanteeseen, mikä pitäisi ehdottomasti pystyä välttämään. Kaljupää alkoi kesken kauden kokeilla uusia formaatteja ja pelitapoja. 4-2-3-1, 4-1-4-1, 4-3-1-2 ja 4-3-2-1 kierrätettiin läpi. Ajoittain joku saattoi yksittäisessä ottelussa toimia luoden kannattajille uskoa uudesta tulemisesta. Todellisuudessa pakka oli koko ajan täysin sekaisin. Ei ole vaikea arvata, että pelaajatkin varmasti menettivät luottamuksen sekä valmentajaan että hänen jatkuvasti muuttuviin peli-ideoihinsa. Kaikkein hirvittävintä koko tapahtumakulkueessa oli se, että matkan aikana Spallettin pelitavat ja luotsin oma ideologia erkanivat yhä kauemmas toisistaan. Keväällä Roman pelissä ei ollut enää yhtään elementtiä, joka olisi viitannut siihen, että joukkuetta luotsaa Luciano Spalletti, innovatiivisen nerokas neomodernin jalkapallon eturivin kehittäjä.

Syy Roman heikkoon kauteen ei ole avainpelaajien loukkaantumisissa, joskin ne vaikeuttivat tilannetta. Syypäitä etsittäessä ei tulisi osoitella Tonettoa, Riiseä, Perrottaa, Taddeita eikä edes Baptistaa. Usein vaikeilla hetkillä valmentajat saavat turhaan kokea median herkän ruoskan selkänahassaan. Tällä kertaa tilanne on toisenlainen. Spallettia on turha säästää kritiikiltä. Hän antoi joukkueelle ne koordinaatit, jotka johtivat jyrkkään alamäkeen."

Tällä kaudella Perrotta on selvästi palaamassa sille tasolle, millä hän oli vielä, kun Roma keikkui sarjan kärkitaisteluissa mukana. Aivan kauden alkumetrit olivat vielä haparoivia, mutta Perro on parantanut koko ajan ja parissa viime pelissä keskikentän työmyyrä on lukeutunut ehdottomasti joukkueen parhaimmistoon. Aika ei ole vielä ajanut ohi. Mikäli nyt saavutettu taso pysyy yllä, näemme Simonen myös tulevan kesän MM-kisoissa.

[Nice10]

Koetaan kantavan yksin joukkuetta, niinpä. Erityisesti urheilujournalismissa tällaisten sankaritarinoiden synnyttäminen ja yksilöiden nostaminen aivan liian korkealle korokkeelle on hyvin tavanomaista. Todellisuudessa yksittäisen pelaajan merkitys joukkueelle on huomattavasti pienempi kuin yleensä uskotaan. Tämähän selviää jo vedonlyöntiin tehdyistä tilastoista. Varsin yleinen virhe on se, että yksittäisen supertähden puuttumisen takia joukkueen voittomahdollisuus arvioidaan täysin liian pieneksi.  

Kyllä. Varsinkin kun toimittajilla on tosiaan monesti myös väärä kuva joukkueen tärkeistä (vaikeammin korvattavista) palasista, tiettyjen pelaajien psykologisesta merkityksestä ja taktisista vaihtoehdoista heikkouksien paikkaamiseen. Jonkun Rooneyn tai Messin puuttuminen toki vie hyökkäyspäästä pois ratkaisuvoimaa ja ulottuvuuksia, mutta varsinkin yksittäisissä kovissa peleissä sanoisin jonkun Puyolin tai Van der Saarin panoksen olevan huomattavasti vaikeampia korvata Manun ja Barcan kaltaisissa huippujoukkueissakin.

Alakerran pelaajia aliarvostetaan muutenkin suhteessa näyttäviin hyökkäyspään pelaajiin tosiaan siksikin, että heidän merkityksensä on usein korostunut sekä hyökkäyspelissä että puolustuspelissä. Yläkerran kaverit ovat yleensä vain osa hyökkäyspeliä ja helpommin tai usein jopa paremmin korvattavissa puolustettaessa. Psykologisen merkityksen arvioiminen onkin sitten vaikeampaa. Useammin kuitenkin koko joukkueen puolustuspeli sekoaa, epävarmuus tarttuu ja koko kentän kommunikaatio-ongelmat paisuvat kun puolustuspeliä johtava toppari/maalivahti/kk puuttuu. Tämä on hyvin tyypillinen ilmiö ihan ammattilaistasollakin. Sen sijaan hyökkäyspään tähden puuttumisella on hyvin usein yllättäen jopa positiivinen vaikutus psykologisesti (ei toki pelillisesti), kun ratkaisijan viittaa on tarjoilla muille nälkäisille pelaajille ja tähden jättämää aukkoa ratkaisuvoimassa pyritään paikkaamaan työvoittomaaleilla sekä suoraviivaisemmilla/yksinkertaisemmilla ratkaisuilla ja tavallaan paineet jaetaan porukassa kun varamiehiltä ei odoteta sitä Rooneyn tai Messin loistoa.

Tämä siis hieman OT, mielenkiintoinen asia vaan kaikin puolin ja korostuu nimen omaan vedonlyönnissä.

[Anjovis-Muna]

Onko Roma-keskustelut vihdoinkin siirtymässä kakkoselle? Hyvää asiakeskustelua viime aikoina

[gonza]

Liekö aika ajamassa myös esimerkiksi Mexesin ohi?

Ehkäpä. En ole selvännäkijä, mutta pelaajathan hukkaavat punaisen langan eri ikäisinä, joskus lopullisesti, toisinaan vain hetkellisesti.

Mikäli nyt saavutettu taso pysyy yllä, näemme Simonen myös tulevan kesän MM-kisoissa.

No eipä olisi ainoa valittu, joka sinne ei kuuluisi.

Perrottan roolista Spallettin Romassa en kuitenkaan jaksa ruveta enempää keskustelemaan. Muutenkin stadion-hässäkästä alkanut keskustelu on aika pahasti sivuraiteilla, joten julistaudun asiani toistaiseksi sanoneeksi.


Robot: Niin se taitaa mennä, että keskustelua käydään siellä, missä minä vaikutan.

[Rivelino]

Perrottan roolista Spallettin Romassa en kuitenkaan jaksa ruveta enempää keskustelemaan. Muutenkin stadion-hässäkästä alkanut keskustelu on aika pahasti sivuraiteilla, joten julistaudun asiani toistaiseksi sanoneeksi.

Hyvä! Ja lopputulos 6-0 Tukeemin hyväksi!

Tukeem on erityisen oikeassa, mitä tulee Aquilaniin. AA:n lähtö Romasta kirpaisi ja kirpaisee edelleen varmasti joka ikistä romanistaa ja kovasti. Eniten kirpaisee kuitenkin nimeomaan se, että Roma päästi käsistään oman kasvatin, joka olisi kunnossa ollessaan ollut avauskokoonpanotason pelaaja seuraavat 10 vuotta. Sellaisten merkitys Romalle on korvaamaton ja myynti oli häpeällinen ratkaisu, varsinkin jos se tosiaan tapahtui Aquilanin tahdon vastaisesti. Sitähän emme taaskaan tiedä, mitä kulissien takana todella tapahtui? Joka tapauksessa Aquilanilla oli uusi sopimus kirjoitettuna ja siitä olisi pitänyt pitää kiinni. Aquilanin nostaminen kuitenkin prinssiksi, kuninkaaksi, pelastajaksi ja tulevaksi vastuunkantajaksi on silkkaa liioittelua. Kysymyksessä on tyylikäs pelaaja, joka on tarjonnut muutaman maagisen hetken Roman kannattajille. Loukkaantumishistoria on kuitenkin sellainen, ettei sen perusteella ole odotettavissa ehjiä kausia jatkossakaan. Mitä pelipaikkaan tulee, niin parhaat esitykset Aquilani on tarjoillut keskikentältä Pizarron paikalta, De Rossin viereltä. Yleensä (ainakin kahden edellisen kauden aikana) ne parhaat esitykset ovat sattuneet kauden alkuun ja loppukaudesta Aquilani on lähinnä keskittynyt vammojensa paranteluun ja pelikunnossaan ollessaan esitykset ovat kausien loppupuolella jääneet keskinkertaisiksi, eivätkä tosiaankaan nousseet noita muutamia alkukausien väläytyksiä lukuunottamatta Pizarron, Brighin tai Perrottan esitysten yläpuolelle, De Rossista puhumattakaan. 10-paikka kokeiluista ei jäänyt juurikaan mitään ratkaisevaa mieleen.


Mitä vertailuun Perrotta - Aquilani tulee, niin on hieman erikoista, miten Perrotta yhden loukkaantumisten runteleman kauden jälkeen tuomitaan entiseksi pelaajaksi, vaikka Perro on ilmiselvästi pelannut viimeisimmät ottelut erinomaisella tahdilla. Aquilani sen sijaan on kolmenkin rikkinäisen kauden jälkeen edelleen "ihmeidentekijä", vaikka on tämänkin syksyn istunut kokonaan sairastuvalla. Näillä näkymin Perron harteilla kannatetaan joukkuetta kuluvallakin kaudella ainakin yli yhden miehen verran. Minäkin olisi toivonut, että Aquilanista olisi tullut Roman uusi johtohahmo, mutta kovin todennäköiseltä se ei enää viime keväänä tuntunut. Roman "johtohahmon" pitäisi kaiken järjen mukaan olla vähintään vakiomies myös Liverpoolin joukkueessa. Siihen on Albertolla vielä pitkä matka. Vasta sen selvittyä, voidaan kommentoida, oliko Aquilanin myyminen taloudellisesti järkevä ratkaisu. Seuran imagon kannalta siirto oli joka tapauksessa surullinen ratkaisu. Jos kortit olisi pelattu toisin, olisi tällä kaudella ollut realistista nähdä Roma avauksessa jopa 6 omaa kasvattia yhtäaikaa...

[gonza]

Repesin

En sen takia, että olisit väärässä vaan tuon Tukeem hehkutuksen päätteeksi rupesit sitten pitkälti latomaan samoja asioita, mitä olen yrittänyt pitkäänkin sanoa.

Toki selvennykseksi, että mitä ja ketä se Tukeem nyt on vienyt 6-0?

Toki sitten hyvän alun jälkeen menee taas vähän niin ja näin: "ne parhaat esitykset ovat tulleet kun AA on ollut terve ja täydessä kunnossa, mutta loukkaantuneena/puolikuntoisena ei ole enää keväällä pystynyt esittämään samaa kuin joukko terveitä kavereita, De Rossista puhumattakaan". Onko joku muuta väittänyt? Pitäisikö pystyä puolikuntoisena pelaamaan paremmin kuin muut maajoukkuetasonpelaajat? Ei helvetissä.

10-paikan kokeilusta ei jäänyt mitään mieleen, mutta silti muistit, että hyvin on alkukausilla mennyt.

No joo, mutta nyt yritän oikeasti olla kommentoimatta Aquilania tai Perrottaa vähään aikaan ettei mene riitelyksi.

[Rivelino]

Toki sitten hyvän alun jälkeen menee taas vähän niin ja näin: "ne parhaat esitykset ovat tulleet kun AA on ollut terve ja täydessä kunnossa, mutta loukkaantuneena/puolikuntoisena ei ole enää keväällä pystynyt esittämään samaa kuin joukko terveitä kavereita, De Rossista puhumattakaan". Onko joku muuta väittänyt? Pitäisikö pystyä puolikuntoisena pelaamaan paremmin kuin muut maajoukkuetasonpelaajat? Ei helvetissä.

10-paikan kokeilusta ei jäänyt mitään mieleen, mutta silti muistit, että hyvin on alkukausilla mennyt.

Aivan. Mutta moitit Rosellaa joukkueen tulevaisuuden johtohahmon myymisestä. Noin kolmella loisto-ottelulla per kausi ei pahemmin mitään joukkuetta kannatella. Ja kuten sanoin, Aquilanin loukkaantumishistorialla ei ole kauheasti syytä muuhun uskoa. En muuten puhunut "puolikuntoisuudesta", vaan "pelikuntoisuudesta". Eipä hämmennetä asiaa sotkemalla kaksi eri asiaa keskenään...

Niin, toissa kaudella Aquilani aloitti kauden hyvin Pizarron paikalla keskikentällä. Viime kaudella taisi tehdä maalin Napolia vastaan 10-paikalla, Roman oltua niin tuloksellisesti kuin pelillisesti aivan hukassa marraskuun alkuun saakka. Paljon muuta ei jäänyt käteen.

Mitä tennislukemiin tulee, niin hyvin vetäydytty kentältä ennen toista erää...

[gonza]

En muuten puhunut "puolikuntoisuudesta", vaan "pelikuntoisuudesta". Eipä hämmennetä asiaa sotkemalla kaksi eri asiaa keskenään...

En sotkenut mitään vaan ihan tietoisesti otin puolikuntoisuuden mukaan, koska sehän Aquilanin kausia riivasi ihan yhtä lailla kuin siihen johtaneet loukkaantumiset.

Ei siitä sen enempää vaan hämmennän soppaa toteamalla, että paljon Spallettia vuosien aikana häirinnyt Trigorian kunto alkaa kiristää välejä myös Ranierin ja seurajohdon välillä.

Eikä syyttä, onhan esimerkiksi Roman kolmesta kokeneimmasta hyökkääjästä jokainen loukkantuuneena; Totti, JB ja Vucinic.

Romassa pitänee pelaajien ruveta kohta harkitsemaan vaarallisen työn lisän vaatimista.

[Rivelino]

En sotkenut mitään vaan ihan tietoisesti otin puolikuntoisuuden mukaan, koska sehän Aquilanin kausia riivasi ihan yhtä lailla kuin siihen johtaneet loukkaantumiset.

Juuri näin ja juuri siksi (ja ehkä lisäksi muutamasta muustakin Tukeemin mainitsemasta syystä) Aquilanista ei olisi hyvin todennäköisesti koskaan tullut uutta vastuunkantajaa Romalle. Tämän lienee Sensikin ennen myyntiä todennut. Mutta ei tosiaan enempää tästä aiheesta. Kaikki olemme (edelleen) samaa mieltä siitä, ettei Aquilanin myynti tuntunut mukavalta.

[Herstein]

http://www.football-italia.net/oct6n.html

Ja yllättyneitä ovat:

Onhan tuo lääkärien toiminta ollut ihan perseestä parin viime kauden aikana, ja toivottavasti asiaan pikku hiljaa saataisiin jotain muutosta.

[Forza]

Totti 6 byyriä jo tällä kaudella

[Tukeem Abdullah Jafer]

Onko siis mies loukkaantunut vai pitääkö paskapatsas tuttuun tyyliinsä lahjakasta nuorta pelaajaa penkillä pelkästä idiotismistaan!?

Tämä taistelee hieman vastaan sitä kirjoitusta, joka oli vasta Corriere dello Sportissa. Jutussa hehkutettiin Ranieria, joka on antanut Romassa heti rohkeasti vastuuta Okakalle, Andreollille, Cercille ja Fatylle. Samainen artikkeli tuo esiin luotsin aiemmat juniorinostot, joihin kuuluvat muiden muassa Napolissa Zola, Fiorentinassa Cristiano Zanetti, Valenciassa Claudio Lopez, Albelda ja Sissoko, Chelseassa Terry, J.Cole, Lampard ja G.Johnson, Parmassa G.Rossi sekä Juventuksessa Marchisio ja Molinaro.

[Pintu]

Molinaro olisi voinut jäädä nostamatta.