Nogometna zveza Slovenije
Täällä ei näyttänyt olevan topicia MM-kisoihin sensaatiomaisesti yltäneelle Slovenialle, joten eiköhän tämäkin lilliputtivaltio ansaitse oman keskustelunsa. Parimiljoonainen Slovenian kansa on ollut ennennäkemättömän futiskiiman pauloissa tämän vuoden ajan ja pelit ovat menneet lähes täydellisesti nappiin. Maaotteluissa tunnelma on ollut käsittämätön ja kannattajat ovat myös alkaneet vihdoinkin organisoitua, vaikkakin ovat tällä osa-alueella vielä lapsenkengissään esimerkiksi Suomeen verrattuna.
Yksi suurimmista ongelmista maassa on stadiontilanne, sillä entinen maan ykkösnäyttämö Centralni Stadion Bežigrad on remontissa, eikä uusi, Ljubljanan Stožiceen valmistuva vajaa 20 000-paikkainen kompleksi ole vielä valmis (joskin rakennusurakan pitäisi tulla päätökseen ensi vuoden aikana). Maaotteluita onkin pelattu mm. Celjessä ja Mariborissa, joista molemmista löytyykin moderni, joskin pieni stadion, joilla tunnelma on kohdillaan. Mariborin 13 000-paikkainen Ljudski vrt on erityisesti saanut osakseen kehuja, ja ljubljanalaiset ovat ojentaneetkin kätensä (perinteisesti vihatuille) mariborilaisille ja ehdottaneet, että jatkossa pelejä pelattaisiin sekä Ljubljanassa että Mariborissa. Alla kuva uudesta stadionista:
Slovenialainen jalkapalloilu kansallisella tasolla on kuitenkin kriisin kourissa, sillä yleisökato ja taloudelliset ongelmat ovat todellinen uhka maan jalkapalloilulle. Prva Ligassa pelaa tällä hetkellä 10 joukkuetta, joista hännänhuippu Dravalla Ptuj’n kaupungista on suurimmat ongelmat: pelaajat ovat tällä hetkellä lakossa maksamattomien palkkojen vuoksi ja sarjaan osallistuu toistaiseksi Dravan juniorijoukkue. Maribor, Domžale ja Gorica ovat perinteisesti dominoineet sarjaa pääkaupungin ylpeyden, Olimpijan, ajauduttua senkin talousvaikeuksiin ja haettua vauhtia sarjatasoa alempaa. Joukkueen vanhat tähdet kuitenkin hilasivat sen takaisin pääsarjaan palveluksena kasvattajaseuralleen ja joukkue on suht hyvässä vedossa tällä hetkellä, ja näyttääkin, että myös Ljubljanassa nähdään lähivuosina slovenialaisittain huippufutista. Vanhoista staroista joukkueen riveissä pelaa muuten vielä Mladen Rudonja (ex-Portsmouth) ja Sebastjan Cimirotič (ex-Lecce), joista kumpikaan ei kuitenkaan pystynyt aikoinaan murtautumaan kansainväliselle huipulle.
Kansalliset ongelmat sivuuttaen, maan maajoukkue on kuitenkin, kuten sanottua, ollut hurjassa vireessä, mistä viimeisimpänä osoituksena täysin ansaittu Venäjän kukistaminen. Joukkueessa ei ole yhtään suurta tähteä (vrt. Zlatko Zahovič), mutta valmentaja Matjaž Kek on onnistunut hitsaamaan pelaajat hyvin yhteen. Omassa lohkossaan kakkoseksi Slovakian jälkeen sijoittunut Slovenia onkin luultavasti ensimmäisiä joukkueita, joka on onnistunut pääsemään kisoihin lähtien karsintaan vitoskorista, minne putoaminen oli aikoinaan slovenialaisen futiksen suurimpia katastrofeja. Näin jälkikäteen tätä voidaan kuitenkin pitää onneksi onnettomuudessa, sillä samaan lohkoon arvotut ”huippujoukkueet” Tšekki ja Puola ovat tällä hetkellä todella vahvassa alamäessä.
Slovenian joukkuetta on leikkisästi kutsuttu Bosnian kakkosmaajoukkueeksi, sillä melkein puolella pelaajista on etnistä taustaa Bosnian alueelta (tai Serbian). Pelaajat ovat kuitenkin osoittaneet suurta kansallisintoa nimenomaan Slovenian puolesta ja esimerkiksi Venäjää vastaan ratkaisumaalin viimeistellyt bosnialaistaustainen Zlatko Dedič nähtiin ottelun jälkeen kaulassaan Slovenian huivi mustalla pantterilla koristeltuna. Tämä pantteri on slovenialaisten nationalistien symboli, mikä on tavallaan ristiriidassa Dedičin taustan kanssa.
Joukkueen kaksi suurinta tähteä lienevät Udinesen ykkösmaalivahti
Samir Handanovič ja Kölnin maalitykki
Milivoje Novakovič, joista tosin jälkimmäinen on ollut suhteellisen kesy kuluneella kaudella. Joukkueen ikärakenne on tällä hetkellä melkoisen ihanteellinen, sillä monet avainpelaajista ovat tällä hetkellä parhaassa iässään, 23 ja 27 ikävuoden välissä. Lisäksi Slovenialla on heittää kehiin todellinen jokerikortti: José Mourinhon lemmikki Interistä, 19-vuotias
Rene Krhin, joka on ottanut ensimmäisiä askeleitaan kansainvälisillä areenoilla ja saattaa olla yksi potentiaalinen yllättäjä kesän MM-kisoissa. Muita nuoria pelaajia, jotka ovat tekemässä läpimurtoaan ovat parikymppiset hyökkääjät
Tim Matavž (Groningen) ja
Etien Velikonja (Gorica). Kumpikaan ei ole vielä esittänyt maajoukkuetasolla mitään, mutta seurajoukkueissaan potentiaali on tullut selväksi. Joukkueen kapteeni
Robert Koren on ollut vaikeuksissa seurajoukkueessaan West Bromwichissa, eikä peliaikaa ole liiemmälti siunaantunut, mikä on ollut yksi huolenaihe Slovenialle sekä miehelle itselleen. Myös muutamalla muulla pelaajalla on ollut ajoittain vaikeuksia saada peliaikaa seurajoukkueessaan, mikä osittain muistuttaa tilannetta, jossa Suomi tällä hetkellä on. Slovenian eduksi voidaan kuitenkin laskea, ettei 90% joukkueesta ole toinen jalka haudassa.
Sloveniaa ei välttämättä kannata pitää pelkästään äärimmäisen puolustavana joukkueena, vaikka yleinen mielipide saattaakin kallistua tähän suuntaan. Vaikka puolustuslinja Jokić-Cesar-Šuler-Brečko on ihan kelvollinen ja vaikka maalissa on ex-Jugoslavian alueen tämän hetken paras maalivahti, kokemattomuus huipputasolta ei voi olla näkymättä ajoittain hermostuneisuutena, mikä nähtiin useasti mm. peleissä Venäjää vastaan. Joukkue kuitenkin päästi vain 4 maalia karsintojen aikana, mikä kertoo, että puolustus ei kuitenkaan ole merkittävä akilleenkantapää joukkueelle. Keskikentän puolustusvelvoitteinen pelaaja
Aleksander Radosavljevič, vaikkakin tekee kovasti töitä, ei ole huippuluokan pelaaja (vrt. esim. Koren & Novakovič hyökkäyksessä). Joukkue pelaakin enimmäkseen kurinalaista mutta jokseenkin hyökkäysvoittoista peliä, jossa laitapelaajilla (sekä laitalinkit että –pakit) on suuri vastuu pallon ylöstuomisesta. Laitapelaajat
Valter Birsa ja
Andraž Kirm ovatkin tärkeä osa Slovenian peliä, vaikka jälkimmäinen on erityisesti ollut slovenialaisten fanien hampaissa viimeaikaisilla esityksillään, eikä hänen katsota tuovan joukkueeseen muuta kuin juoksuvoimaa. Keskellä Robert Korenilla on suri vastuu pallonjakelusta. Novakovič on hyvä target-pelaaja kärjessä, kun taas nopea Dedič hakee enimmäkseen nopeita pystysyöttöjä puolustuksen selustaan. Ongelmana on kuitenkin Dedičin suht luokaton viimeistelytaito, mistä osoituksena vaivaiset kolme maajoukkuemaalia 22 ottelussa. Mielenkiintoinen pelaaja kärkeen on myös Belgiassa hyvällä prosentilla maaleja viimeistellyt
Zlatan Ljubijankič.
Slovenia 2009
Maalivahdit:
1 Samir Handanovič, 25, Udinese
22 Jasmin Handanovič, 31, Mantova
12 Aleksander Šeliga, 29, Sparta Rotterdam
Puolustajat:
2 Mišo Brečko, 25, Köln
13 Bojan Jokić, 23, Sochaux
4 Marko Šuler, 26, Gent
5 Boštjan Cesar, 27, Grenoble
6 Matej Mavrič, 30, TuS Koblenz
20 Branko Ilič, 26, FC Moscow
Keskikentät:
8 Robert Koren, 29, West Bromwich Albion
18 Aleksander Radosavljevič, 30, Tom Tomsk
17 Andraž Kirm, 25, Wisła Kraków
7 Nejc Pečnik, 23, Nacional
3 Andrej Komac, 29, Maccabi Tel Aviv
15 Dalibor Stevanovič, 25, Vitesse
16 Anton Žlogar, 32, Omonia
19 Rene Krhin, 19, Internazionale
Hyökkääjät:
11 Milivoje Novakovič, 30, Köln
10 Valter Birsa, 23, Auxerre
9 Zlatan Ljubijankič, 25, Gent
14 Zlatko Dedič, 25, Bochum
