10 000 tunnin sääntö

[Earl Godwin]

Olen samaa mieltä suurimmasta osasta viestiäsi, ja oikeastaan myös tästä lainatusta pätkästä, mutta tässä nyt se säännön vahvistava poikkeus. http://en.wikipedia.org/wiki/Domenico_Berardi

On kyllä ihan helvetin mielenkiintoinen tapaus.

"Born in Cariati, Berardi joined the youth academy of Cosenza at the age of 13, before moving to Sassuolo at the age of 16"

Que?

[Lortto]

Muistanko ihan päin helvettiä mutta eikös eräs Serbi(?)hyökkääjä(Jovanovic?)aloittanut futiksen jossain 18 vuoden kieppeillä? Taisi Belgian pääsarjassa ainakin vaikuttaa kohtuullisen hyvillä tehoilla. Nimeä nyt en saa päähäni millään, eikä googlehakukaan auttanut asiassa

[Keijo K. Kojootti]

"Born in Cariati, Berardi joined the youth academy of Cosenza at the age of 13, before moving to Sassuolo at the age of 16"

Que?

Missä lukee ettei pelannut tuota 13-vuoden ikää ennen jalkapalloa?

[Messi]

Onks aivan pakko olla jonkun tietyn seuran junnuputkessa vai riittääkö että harjoittelee laadukkaasti ihan pienestä asti?

[tallywagon]

Missä lukee ettei pelannut tuota 13-vuoden ikää ennen jalkapalloa?

http://www.calcioweb.eu/2013/05/la-meglio-gioventu-domenico-berardi/58801/

Tuolla jotain juttua noista nuoruusvuosista. Google translatellakaan tuosta ei saanut kunnolla tolkkua, eli joku kielitaitoisempi voinee selventää.

[Velmu]

Muistanko ihan päin helvettiä mutta eikös eräs Serbi(?)hyökkääjä(Jovanovic?)aloittanut futiksen jossain 18 vuoden kieppeillä? Taisi Belgian pääsarjassa ainakin vaikuttaa kohtuullisen hyvillä tehoilla. Nimeä nyt en saa päähäni millään, eikä googlehakukaan auttanut asiassa

Kyllä Milan Jovanovic ainakin jo junnuna on pelannut fudista, jos häntä tarkoitit.

[nozick]

Olen samaa mieltä suurimmasta osasta viestiäsi, ja oikeastaan myös tästä lainatusta pätkästä, mutta tässä nyt se säännön vahvistava poikkeus. http://en.wikipedia.org/wiki/Domenico_Berardi

On kyllä ihan helvetin mielenkiintoinen tapaus.

En tiedä, mutta veikkaan että tässä on kyllä vähän tällainen rikkinäinen puhelin tapaus. Minäkin luin jostain että Berardi olisi joku football savant, joka murtautui suoraan huipulle ilman mitään joukkuetaustaa. En usko tätä tarinaa. Veikkaan että porukka tulkitsee väärin, kun kerrotaan miten hänet löydettiin ammattilaisseuraan. Berard on oletettavasti pelannut ikänsä jalkapalloa ihan joukkueessa, mutta "löytäminen" ammattilaisjoukkueeseen eli Sassuoloon tapahtui vahingossa:

"The youngster’s rise through the ranks of Italian soccer is actually an incredible story — he wasn’t seriously involved in any kind of club structure until the age of 16, and even then it was pretty much an accident. Berardi was visting his brother at college, and while he was there decided to take part in an informal five-a-side game among friends. One of those friends happened to have connections at Sassuolo, then in Serie B."

Wikipedia nimittäin tietää kertoa että 13 ja 16 ikävuoden välillä Berardi pelasi Cosenzassa. Sitä nuoremmista ikävuosista ei ole tietoa, mutta veikkaan että kyllä hän silloinkin on joukkueessa pelannut.

[agademi]

Berardi.

Tällä tyypillä on ilmeisesti sellainen tausta, että on pelannut jalkapalloa nappulana ja juniorina tasolla joka on vain muutaman tason korkeampi kuin Suomessa jotkut hjk-edarit. Ei siis mikään huippu-junnutaso. Siksi voidaan pitää erikoisena, että hän näin nuorena kuitenkin breikkaa läpi.

Pitäisi luoda toivoa suomalaiseen järjestelmään, jos tasoa nostetaan vielä muutama pykälä niissä "akatemioissa" ja saadaan potentiaalisimmat pelaajat niihin mukaan esim. 10-vuotiaina niistä pykälistön palloista.

[koera]

http://www.calcioweb.eu/2013/05/la-meglio-gioventu-domenico-berardi/58801/

Tuolla jotain juttua noista nuoruusvuosista. Google translatellakaan tuosta ei saanut kunnolla tolkkua, eli joku kielitaitoisempi voinee selventää.

Papà Luigi e mamma Maria, lo sostengono affinché possa realizzare il sogno comune a milioni di bambini: diventare calciatore. Lo iscrivono nel Castello, piccola scuola calcio di Cosenza, dove si ferma fino ai 13 anni, ha buoni risultati, ma la svolta per fare carriera non arriva, non è facile essere notati nei campetti di periferia del cosentino, Mimmo e la famiglia iniziano pian piano a perdere le speranze.

Vanhemmat tukivat pojan unelmaa tulla futariksi. Kirjautui Castelloon, joka on pieni futiskoulu Cosenzassa, missä pelasi 13-vuotiaaksi asti. Edistyminen oli hyvää, mutta se ei johtanut ammattilaisuran alkuun. Syrjäisen paikkakunnan pikkukentillä on hankala tulla huomatuksi, pojan ja perheen toivo alkoi hiljalleen hiipua.

[Pussikalja]

Onhan noita puskista löytyneitä Cannovaroja, Zidaneja ja kumppaneita aina ollut, takuulla niitä löytyisi nytkin, eri asia löydetäänkö.

Mutta itse aiheeseen, tuo 10000 tunnin sääntö on harhauttavuudessaa suorastaan typerä hokema. 10000 tuntia voi kneppailla kehittymättä pätkääkään. Paljon kuvaavampi, realistisempi ja tehokkaampi tapa kuvata pelin vaatimuksia oli vanha tapa puhua 10000 toistosta, joka vaaditaan jalkapallon suoritusten omaksumisen ja niitä suorituksia kyllä piisaa. Menee siinä aikaakin varmasti se 10000 tuntia, mutta minkä tahansa yksittäisen pelisuorituksen voi treenata muutamassa viikossa tasolle, jolla pärjää missä vain. Nenää kaivelemalla ja rupattelemalla 10000 tuntia tsippaillen ei kehity mikään muu kuin hengailutaito. Hitaasti ja laiskasti potkiskelevia lapsia jonkun verran kentillä siellä täällä näkyy.

Ne joilla on yritys tehdä asioita laadukkaasti ja nopeasti ei juuri kyllä näe, liekö syynä juuri tähtäimessä jossain kaukana telkkaripeleissä ja puheessa käytetystä ajasta, ei tavasta treenata ja toistojen määrästä. Ei näy edes vapaalla pelaavia lapsia. Yleensä 10 penskaa seisoo jonossa ja ampuu hupinaan pilkkuja, samalla kun vuoroa odotellessa imeskellään tikkaria ja juodaan limpparia. Epäilemättä kyseisen "rääkin" kyllä jaksaa, kunhan vaihtaa sen limpan vanhetessaan olueen, kivasti se aika kentilläkin porukassa kuluu...Tunti tehokkaasti kehittää enemmän kuin 100 tuntia ilman tehoja ja yritystä tehdä edes kaksi samanlaista suoritusta peräkkäin. Ja tavoitteen pitäisi olla suorittaa jotain 9/10 onnistuen, että sauma olisi onnistua joskus kerralla pelissä, kun sen suorituksen paikka tulee.

[Kaihlamo]

Päteeköhän tuo 10000 sääntö myös saivarteluun?

Eiköhän tuo 10000 toiston määritelmä ole enemmän harhaanjohtavaa tai väitteet "minkä tahansa yksittäisen pelisuorituksen voi treenata muutamassa viikossa tasolle, jolla pärjää missä vain" luo kuvaa siitä, että ehtiihän sitä myöhemminkin. 10000 tunnista kun pystytään aika nopeasti laskemaan se tuntimäärä per viikko tai päivä, joka tulisi siellä kentällä viihtyä jos edes jotain haaveita haluaa futiksen saralla menestyäkseen ylläpitää. Jotain konkreettista siis, jonka lapsi pystyy ymmärtämään ja pystyy myös itse sitä jollain tavalla laskemaan ja mittaamaan. 10000 toistoa kun on käsitteenäkin täysin abstrakti, ei mihinkää tutkittuun faktaan perustuva ja asian mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Siihen kun vielä lisätään se, että aika vaikea tuota on laittaa mihinkään lapsen ymmärrykselle sopivaan muottiin, jotta lapsi ymmärtäisi mitä kyseisen asian toteuttaminen oikeasti vaatii. Sitä paitsi joidenkin suoritteiden mestarilliseen osaamiseen tuo 10000 toistoa on aivan liian vähän, kun taas johonkin toiseen asiaan aivan liian paljon.

[Superjunnukoutsi]

Jos doping lasketaan pois, niin tämä ideologia on ollut ehkä vuosisadan strateginen erehdys suomalaisessa urheilussa. Nyt siitä ollaan onneksi vihdoin vähitellen pääsemässä eroon. Monen vuosikerran futis-/lätkäunelmat sillä ehdittiin kuitenkin pilata. Kun suomalaisessa seuratoiminnassa on niin paljon puuha-petejä, niin edelleen virheellä on pitkäkestoinen vaikutus, kun aika monet seuraihmiset edelleen luulevat Nuori Suomi/Kaikki Pelaa -systeemin olevan jonkinlainen menestysresepti.

Mikä strateginen erehdys doping nyt oikein oli? Sillä on voitettu monta mitalia.
Ja mikä strategia doping muutenkaan on, tai voihan se sitäkin olla, mutta pointti jotenkin häviää.

Milloinkahan vatipäät älyävät, että kärkipäässä riittää porukkaa juuri niin pitkään kuin innostuneita harrastajiakin. Varmaan A tai B ikäisinä kun joukkuetta ei saa enää kasaan tai jos saakin, niin hyviä pelaajia ei ole jäljellä. KAIKKI PELAA joko pienissä junnuissa tai sitten isoissa. Itse valitsen pienet, puuha-petet yleensä isot.

[Pussikalja]

Kerroppa Kaihlamo mikä yksittäinen suoritus tai suoritusten sarja futiksessa muka niin vaikea on, ettei muutamalla sadalla toistolla muutamassa viikossa siitä tule osa pelaamista ja ne toistot ei sitten jatkossa täyty. Mikä futiksessa muka vaikeaa on. Muu kuin oppia pelaamaan sitä kokonaisvaltaisesti, ei vain yhdellä kahdella avulla. Tyyliin suomifutis, toinen osaa juosta toinen syöttää ja potkaista, jos sattuu ominaisuudet samaan jätkään, kirjoitetaan kirjoja ja tehdään dokkareita.

[Kaihlamo]

Kaksi mun mielestä jalkapallopelin tärkeintä yksittäistä suoritusta - sisäsyrjäsyöttö ja eka kosketus - ei noilla toistomäärillä tai ylipäätänsä tuossa ajassa kyllä kehity niin paljoa, että sun väite olisi tosi. Uskallan väittää, että jopa uusien käännösten ja harhautusten osalta nuo mekaaniset toistomäärät ei riitä siihen, että niitä pystyisi oman ikäluokan kovimmissa peleissä käyttämään jos ei pelaajan lähtötaso jo ole valmiiksi sillä tasolla että pystyy noita pelejä pelaamaan ja samankaltaisia juttuja toistamaan onnistuneesti niissä peleissä. Joillain 10-11-vuotiaillakin tämän valtakunnan ykköstasolla pelaavilla pelaajilla on jo kymmeniätuhansia toistoja takana esim. syötön ja ekan tatsin osalta ja silti ihan kaikessa löytyy helvetisti tekemistä ihan perusjutuista lähtien. Ei niitä asioita muutamalla sadalla toistolla korjata. Tosin nuo toistomäärätkin tuntuu olevan aika lailla hatusta revittyjä kun tuollaisia toistomääriä saa parissa harjoituksessakin jo aikaiseksi halutessaan. Senpä takia joku 10000 toistoa onkin ongelmallinen kun syötön tai ensimmäisen kosketuksen osalta tuo tulee täyteen aika nopeasti.

[joosar]

Kaksi mun mielestä jalkapallopelin tärkeintä yksittäistä suoritusta - sisäsyrjäsyöttö ja eka kosketus

Jos olis se yks ja tärkein asia niin tässä asiassako me ollaan perässä muuta mailmaa valovuoden?

[Sope]

Siinäkin.

Näissä ainakin ollaan eniten perässä:

-tempo - johtuu myös siitä pelaajat ja valmentajat eivät itse vaadi itseltään ja joukkuekavereiltaan tarpeeksi, tämä myös kertautuu tuonne syöttöihinkin, huonompikin syöttö tai eka tatsi menee läpi, kun ei ole tarpeeksi kovaa painetta
-fysiikka - jää liian paljon joko pelaajien omalle harjoittelulle tai sitten kuitataan fyysiset ominaisuudet pelkällä lahjakkuudella

[Kaihlamo]

-tempo - johtuu myös siitä pelaajat ja valmentajat eivät itse vaadi itseltään ja joukkuekavereiltaan tarpeeksi, tämä myös kertautuu tuonne syöttöihinkin, huonompikin syöttö tai eka tatsi menee läpi, kun ei ole tarpeeksi kovaa painetta

Avaa nyt vähän tätä enemmän, kun nyt jostain syystä jäi vähän sellainen kuva että puhut enemmän puolustamisesta???

[Sope]

Avaa nyt vähän tätä enemmän, kun nyt jostain syystä jäi vähän sellainen kuva että puhut enemmän puolustamisesta???

Puhun lähinnä harjoituksista. Tästä jopa Berat Sadik mainitsi, että Sveitsissä on harjoituksissa kovempi tempo ja vaatimustaso kuin HJK:ssa. HJK:ssa oli ilmeisesti osin ainakin neppailtu.

Tämä näkyy myös junnupeleissä, kun monilla pelaajilla menee peli heti ihan sekaisin, kun tulee kovempi prässi tai pelin tempo nousee, jolloin syötötkin on kovempia ja tilanteet tulee enemmän yllättäen. Oma joukkueeni ei edes ole mikään erityisen kovaan tempoon tottunut porukka, mutta silti lämmittelyä katsoessa taitavankin oloiset ja kohtuullisen nimekkäät joukkueet alkavat roiskia palloa paniikissa, kun prässätään.

Sama ilmiö näkyy myös omissa treeneissä, joita vedän. Koska pelaajaryhmä valitaan kuitenkin verrattaen pienestä ryhmästä, on mukana joitakin tahtotasoltaan "semi-vapaamatkustajia", jotka löysäävät heti, jos ei ole pakko. Tämä näkyy puolustaessa siinä, että tilanteisiin mennään myöhässä, mutta kuitenkin myös hyökkäyksissä, kun tilanteet pelataan liian hitaasti, koska ei ole tarpeeksi painetta.

On tullut toki vastaan ryhmiä ja pelaajia, jotka ovat taitavia myös kovassa temmossa ja tekniikka pysyy kasassa paineenkin alla, mutta yleistäen tämä on iso ongelma Suomessa. Ja myös iso haaste itsellekin. Täytyy myös itse pitää harjoituksissa tarpeeksi kovaa tempoa yllä. Olen huomannut, että on helppo laiskistua, jos menee hetken hyvin, jolloin pelaajat palaavat takaisin mukavuusalueelleen.

[Sope]

Mitä kaikki ylläoleva sitten liittyy 10 000 tunnin sääntöön?

Jotta voi pelata kovalla temmolla, täytyy tekniikkaa hioa omalla ajalla koko ajan paremmaksi. Omalla ajalla sen voi tehdä rauhassa ja pikkuhiljaa hioa tekniikkaa puhtaammaksi ja oppia tekemään asiat oikein. Näitä taitoja sitten koetellaan peleissä ja harjoituksissa. Harjoituksissa toki ensin opetellaan taitoja, jotta niitä voi sitten itse harjoitella.

Jos tempo ei ole harjoituksissa tai peleissä kova, ei niissä tarvitse välttämättä tehdä yhtä monipuolisia valintoja tekniikan suhteen eikä tarvitse tehdä suoritusta ihan niin puhtaasti kuin pitäisi. Voi esimerkiksi ottaa pallon aina samalla tavalla haltuun.

[Pussikalja]

Ensimmäinen kosketus ja syöttäminen. Eikön nämä molemmat vaadi sitä, että pitäs kyetä joukkueena yhteistyöhön. Ja vielä 10-11 vanhoina, vastahan se oli pallo ja yksilö, pelaamisen oppii myöhemminkin. Miten ottaa hyvä ensimmäinen kosketus ja mahdollistaa painopisteen vaihdos, jos puuttuu kohde joka on ajatuksessa mukana. Saati syöttää hyvin, jos vastaanottaja seisoo kantapäillään. Oleellisia asioitahan nuo on ja ne vaativat teknisesti toistoja niin paljon, että ajatus voi olla pelinhavainnoinnissa, suoritus itsessään pitää olla selkärangassa. Ja ne toistot olisi tehtävä, kun niistä tulee osa osaamista, alkaa ne toistot kasvaa joka treenissä ja jokaisessa pelissä, kun suorituksesta tulee osattu toimiva taito.

Mutta mitä me tosiaan vaaditaan. Annetaanko lapsille ymmärrys, että jos kaveri syöttää sivusta ammu se pallo sinne samaan kulmaan niin kauan, että se alkaa upota juuri sinne minne pallon haluat lähettää. Vai riittääkö, et käy laukomassa ja riittääkö treeneissäkin, että osuu palloon ja joku kilahtaa tuurilla hrren alle, joku takatolpan kautta ja suurin osa ohi ja yli, sinne kohteeseen ei välttämättä osu laukauksista yksikään. Mitataan tunteja, ei laatua tai kehitystä. Onko edes sitä kohdetta minne ampua tiedostettu tai annettu, kun näennäisesti opetellaan ampumaan. Oppiiko satunaisesti vedellessä muuta kuin osumaan palloon, saako sen pallon koskaan tottelemaan pelaajaa ja oppiiko kuinka siihen pitää painaa tietystä kulmasta tulevaan syöttöön, jotta sen saa hallitusti maaliin laitettua. Ei meillä tälläistä vaadita, eikä meillä kyllä maalintekijöitäkään juuri kasva.

[eiks oo kauheet]

Seon juuri noin kuin Pussikalja kirjoitti. Unohdetaan helposti perus asiat , lähetään koittaa liian vaikeita asioita liian aikaisin. Kun katsoo junnujen potkutaitoa niin voi helvetti. Tyhjästä maalista metrejä ohi. Opettakaa junnut osumaan aluksi tyhjään maaliin, niin ehkä se pallo joskus menee maaliin kun siellä on veskari.

[Kaihlamo]

Eiköhän siitä minä ja pallo vaiheesta olla jo menty vähän ohi - tosin niitäkin toistoja on "tehokuurin" muodossa pakko välillä ottaa alkulämmöissä - ja nämä siis menee osastolle mekaaniset toistot. Ja 1v1-harjoitteita toki tehdään vieläkin jonkin verran, mutta se onkin jo peliä kun löytyy vastustaja, pallo ja kohde/maali. Toisin kuin Pussikalja olettaa niin mun ajatusmaailmassa käytännössä vähintään 3/4 harjoittelusta on pelaamista. Siis harjoittelua jossa on aktiivinen vastustaja aina mukana. Mutta se siitä - palataan tähän väitteeseen jonka esitit:

mutta minkä tahansa yksittäisen pelisuorituksen voi treenata muutamassa viikossa tasolle, jolla pärjää missä vain

Edelleen samaa mieltä?

[Pussikalja]

Voi peluuttaa vaikka 9/10 prosenttia treeneistä, opettamatta pätkääkään pelaamaan. Eikä yksikään tapa ottaa palloa pelattavaksi oikeaan suuntaan ole teknisesti vaikea oppia, näkemään ja ymmärtämään mikä on se edullisin tapa taas vaatii valmentajilta pelin opettamista, ei vain peluutusta. Kyllä edelleenkään jalkapallossa ei ole mitään erityisen vaikeaa teknistä suoritusta, mitä viikoissa ei kuka tahansa opi. Kun suoritukseen lisätään vauhti ja tempo, yksinkertaistakin suoritusta joutuu toki toistamaan ja kehittämään, sekä pitämään yllä ihan koko uran ajan.

[Messi]

Menkää Kaihlamo ja Pussikalja naimisiin. Molemmat puhuu ihan viisaita, luetun ymmärtämisessä kompastelette lillukanvarsiin, jolloin todellinen sanoma jää kuulematta. Ps. Eihän se, jos sanoo peluuttavansa pelaajia tarkoita etteikö heitä ohjaisi, vai?

[Kaihlamo]

Itse kyllä sanoisin, että ei tuolla pelkällä opettamisella kuuhun mennä. Oppimisen ehtona kun ei kai todellakaan ole opettaminen vaan aika usein voi muut tavat toimia oppimisen kannalta paljon paremmin. Tätä ei todellakaan kannata lukea niin, että ei opeteta yhtään mitään. Tottakai esim. tekniseen suorittamiseen liittyvissä asioissa opetetaan kädestä pitäen. Pelaamiseen liittyvissä asioissa opettaminen on yksi metodi, jolla tuetaan lapsen oppimista - siis yksi metodi muiden joukossa. Peli itsessään on jo aika hyvä opettaja ja tätä pelaajan omaa oppimista (tai oivaltamista) pystyy aika hyvin tehostamaan erilaisilla peleillä (kentän koko, muoto, maalien määrä, erilaiset maalit - pelaajamäärä, tasa-, yli-, alivoima - säännöt, rajoitukset yms.). Ja taas siellä pelin sisällä on paljon asioita joita pitää ja saa opettaa (yhtenä hyvänä esimerkkinä peliasento), mutta kun puhutaan opettamisesta niin meillä valmentajilla on tapana yrittää opettaa ihan kaikkea. Ja tämä taas ei mun maailmaani lasten valmennuksessa sovi. Lapsella kun ei mun mielestä pitäisi olla mitään valmiita ratkaisumalleja olemassa vaan kaikki pelin sisällä tehdyt ratkaisut pitäisi perustua reagointiin ja omaan havainnointiin. Karkeasti sanottuna ei ole olemassa mitään absoluuttisen oikeita tai vääriä ratkaisuja tilanteissa, vaan hyviä ja vähän huonompia ratkaisuja. Ja tässä tapauksessa ne huonot ratkaisut toimivat oppimismielessä yhtä hyvin kuin hyvätkin. Ja taas tottakai pelatessa pelaaja voi tehdä jotain täysin päätöntä, jolloin voi työkalupakista kaivaa sen opettajan ja opettaa sen miksi ei kannata asiaa tehdä juuri näin.

Mutta pointti kai on se, että ei kannata väheksyä lasten omaa oppimiskykyä tekemisen kautta ja itse pelin kykyä toimia opettajana. Laatutekijöihin pelaamisen sisällä tottakai pitää puuttua tarkalla otteella, mutta itse ainakin pelin opettamisessa olisin tarkkana sen kanssa milloin pitää joku asia erikseen opettaa ja milloin on parempi vaan antaa sen lapsen itse oppia/oivaltaa asia.

Ongelmanratkaisua kai tuo pelaaminen aika pitkälti kuitenkin on. Kentällä × määrä vastustajia ja x määrä oman joukkueen pelaajia - ratkaiskaa yhdessä ongelma miten teette maalin niin, että vastustaja ei tee maalia?