10 000 tunnin sääntö

[Lenko]

Ookko nää pölijä?

[nozick]

Lueskelin tätä ketjua ja totesin, että joistakin asioista on yksimielisyyskin. Nimittäin ainakin siitä, että jalkapalloa pitää harjoitella paljon, myös omalla ajalla. Mieleeni tuli sitten niitä esteitä omatoimiseen harjoitteluun, joita on ainakin: 1) Pitkä ja luminen talvi, jolloin laadukasta harjoitttelua voi suorittaa vain sisähallissa ja 2) Pelikaverien puute, jolloin näitä paljon mainostettuja pihapelejä ei saada aikaan.

Parannusehdotuksia:

1) Kaikkien tekonurmikenttien (sisä ja ulko) käyttö ja muoto pitäisi suunnitella niin, että sen varsinaisen kentän vieressä, missä järjestetään ohjattuja harjoituksia pitäisi olla alue varattuna vapaalle harjoittelulle. Tähän pelaajat voisivat kokoontua ennen tai jälkeen harjoitusten pelailemaan ja kikkailemaan. Tila ja pelikaverit kohtaisivat. Joissain paikoissa näin onkin, mutta turhan monessa paikassa koko kenttäalue on varattu ohjatulle harjoittelulle.
2) Koulujen pihoille pitäisi saada lisää nimenomaan minijalkapallokenttiä. Siis pieniä rajattuja alueita, joissa on pikkumaalit.
3) Kaikissa jalkapallohalleissa pitäisi olla "kolikkovuoroja". Siis aikoja jolloin kentälle pääsee pientä maksua vastaan treenaamaan tai pelailemaan omaehtoisesti. Jos nämä "kolikkovuorot" olisivat vielä aina samaan aikaan, esim. joka arkipäivä klo 14-15 tai 15-16, niin erilaiset poikaporukat voisivat kerääntyä päivittän pelaamaan. Nythän nämä iltapäivän tunnit ovat monessa hallissa tyhjillään, koska ohjatut harjoitukset alkavat pääosin klo 16 jälkeen.

P.S. Ja älköön kukaan tulko tänne selittämään, miten motivoitunut jalkapalloilija kyllä reenaa vaikka lumihangessakin. Kokeilkaapa laittaa nappulaikäinen 15 asteen pakkaseen kolmeksi tunniksi jalkapallokengät jalassa ja katsokaa mikä on lopputulos.

[Superjunnukoutsi]

En sinänsä tätä pointtia kiistä, mutta tarvittiinko oikeasti jokin ylemmän tason Sherlock-oivallus siihen, että jos harjoittelee 10 000 tuntia päin vittua, niin osaa tehdä harjoittelemansa asian sitten helvetin hyvin päin vittua?

Tässä nyt taitaa olla kysymys tavallisesti hiljaisesta uutispäivästä, missä journalisti tekee jutun toistellen latteuksia.

[sateentekijä]

Lueskelin tätä ketjua ja totesin, että joistakin asioista on yksimielisyyskin. Nimittäin ainakin siitä, että jalkapalloa pitää harjoitella paljon, myös omalla ajalla. Mieleeni tuli sitten niitä esteitä omatoimiseen harjoitteluun, joita on ainakin: 1) Pitkä ja luminen talvi, jolloin laadukasta harjoitttelua voi suorittaa vain sisähallissa ja 2) Pelikaverien puute, jolloin näitä paljon mainostettuja pihapelejä ei saada aikaan.

Parannusehdotuksia:

1) Kaikkien tekonurmikenttien (sisä ja ulko) käyttö ja muoto pitäisi suunnitella niin, että sen varsinaisen kentän vieressä, missä järjestetään ohjattuja harjoituksia pitäisi olla alue varattuna vapaalle harjoittelulle. Tähän pelaajat voisivat kokoontua ennen tai jälkeen harjoitusten pelailemaan ja kikkailemaan. Tila ja pelikaverit kohtaisivat. Joissain paikoissa näin onkin, mutta turhan monessa paikassa koko kenttäalue on varattu ohjatulle harjoittelulle.
2) Koulujen pihoille pitäisi saada lisää nimenomaan minijalkapallokenttiä. Siis pieniä rajattuja alueita, joissa on pikkumaalit.
3) Kaikissa jalkapallohalleissa pitäisi olla "kolikkovuoroja". Siis aikoja jolloin kentälle pääsee pientä maksua vastaan treenaamaan tai pelailemaan omaehtoisesti. Jos nämä "kolikkovuorot" olisivat vielä aina samaan aikaan, esim. joka arkipäivä klo 14-15 tai 15-16, niin erilaiset poikaporukat voisivat kerääntyä päivittän pelaamaan. Nythän nämä iltapäivän tunnit ovat monessa hallissa tyhjillään, koska ohjatut harjoitukset alkavat pääosin klo 16 jälkeen.

P.S. Ja älköön kukaan tulko tänne selittämään, miten motivoitunut jalkapalloilija kyllä reenaa vaikka lumihangessakin. Kokeilkaapa laittaa nappulaikäinen 15 asteen pakkaseen kolmeksi tunniksi jalkapallokengät jalassa ja katsokaa mikä on lopputulos.

Meilläpäin on viime aikoina kiitettävästi rakennettu noita Panna-futishäkkejä.
Samaa mieltä tuosta futiksen peluusta ulkona, ei ehkä kannata yrittääkään kaikkia ohjata tuohon. Vaatii aika kovaa motivaatiota.
Toisaalta lätkän peluu tuntuu onnistuvan nappuloilta vaikka pakkasta olisi lähemmäs 20 astetta =)

Tässä ketjussa ei ole taidettu vielä mainita tuota Coten tutkimusta:
http://www.gaa.ie/content/files/Jean%20Cote.pdf

Jos tuo pitää yhtään paikkansa niin ei ole välttämättä kovin pahasta vaikka osa futistreenistä korvattaisiinkin jollain muulla lajilla talviaikaan.
Coten ajatus taitaa olla että pääosa oman lajin tunneista kannattaisi kerätä murrosiän jälkeen jolloin nuppi ja paikat kestää paremmin.
Silloin ehkä tuo lumihankifutiskin onnistuisi =)

[koera]

Jos tuo pitää yhtään paikkansa niin ei ole välttämättä kovin pahasta vaikka osa futistreenistä korvattaisiinkin jollain muulla lajilla talviaikaan.

Ei pidä yhtään paikkaansa. Tuosta slaidisarjasta ei saa mitään selvää, mutta ensin pistää silmään avauslaidin lajit. Naisten Gaelilainen jalkapallo, maahockey, jne. Noissa lajitaito ja kilpailu on vähän jotain muuta kuin futiksessa.

Coten ajatus taitaa olla että pääosa oman lajin tunneista kannattaisi kerätä murrosiän jälkeen jolloin nuppi ja paikat kestää paremmin.
Silloin ehkä tuo lumihankifutiskin onnistuisi =)

Aivan karsea ajatus, joka pitää tunkea syvälle sinne, missä aurinko ei paista.

[sateentekijä]

Ei pidä yhtään paikkaansa. Tuosta slaidisarjasta ei saa mitään selvää, mutta ensin pistää silmään avauslaidin lajit. Naisten Gaelilainen jalkapallo, maahockey, jne. Noissa lajitaito ja kilpailu on vähän jotain muuta kuin futiksessa.

Aivan karsea ajatus, joka pitää tunkea syvälle sinne, missä aurinko ei paista.

Kuva taisi olla harhaanjohtava, lajeina oli: jääkiekko, baseball, koripallo, golf, jenkkifutis, jalkapallo.

Täällä ehkä tiiviimpi esitys samasta asiasta:
http://www.sirc.ca/newsletters/september09/documents/s-1086363.pdf

[Sportacus]

Erittäin hyvin sanottu tämä. Vaikka tuo 10 000 tunnin sääntö onkin ihan hyödyllinen korostamaan harjoittelun merkitystä. Ehkä sillä on päästy eroon ainakin joistakin "luontainen maalintekijä"- yms. -myyttien viljelijöistä.

Ei nyt kuitenkaan kannata väheksyä lahjakkuuden merkitystä. Joistakin ei tule Veikkausliigatason futaajaa 10000 tunnin treenillä, toisesta taas tulee 8000 tunnin treenillä. Toki kaikista tulee sitä parempia mitä enemmän (laadukkaita) treenitunteja on takana.

[Velmu]

Eikös tämä 10000h sääntö ole jo nostettu 20-25000 tuntiin, kun nykyään harjoitellaan paljon enemmän joka paikassa? Mielestäni joku (norjalainen?) tutkija tuota jo korotti ja hänen tutkimustensa mukaan 10000h ei riitä enää mihinkään.

[Kaihlamo]

Eikös tämä 10000h sääntö ole jo nostettu 20-25000 tuntiin, kun nykyään harjoitellaan paljon enemmän joka paikassa? Mielestäni joku (norjalainen?) tutkija tuota jo korotti ja hänen tutkimustensa mukaan 10000h ei riitä enää mihinkään.

10 vuodessa 20-25k tuntia? For sure

[Velmu]

10 vuodessa 20-25k tuntia? For sure

En nyt muista missä ajassa tuo oli, mutta joku tutkimus tuosta julkaistiin, jossa 20-25000h oli se määrä, joka nykyään huipulle tarvitaan.

[Messi]

En nyt muista missä ajassa tuo oli, mutta joku tutkimus tuosta julkaistiin, jossa 20-25000h oli se määrä, joka nykyään huipulle tarvitaan.

Kyllä vain 20.000 tuntia HUIPULLE on ihan ok määrä:
5-10v = 3000-4000h
10-15v = 5000h
15-20v = 5000h
= 15.000h kun kaveri 20v. Voisi olla jo lähellä huippua?
24 vuotiaana huipulla ja tuo lähes 20.000 tuntia takana.

Ei missään tapauksessa 20.000 tuntia 10 vuodessa! Ps. vähempikin riittää kuin tuo 10.000 tunnin sääntö.

Niin ja mainittakoon, että täytyy todellakin olla motivoitunut "huippu-urheilija" jo 5 vuotiaasta asti, että tuonkaan "putken" jaksaa painaa läpi. Sanoisin, että vähän pöljä pittää olla.

[Puoliaika]

Hiljaiselta uutispäivältä tuo aiemmin vinkattu juttu haisi toimittajankin nenään.

10 000 tunnin säännössä on pohjimmiltaan kyse siitä, että oikein käytettynä tuo harjoitusmäärä antaa mahdollisuuden päästä huipulle. Se on vaatimus, joka pitää täyttää, mutta joka ei kuitenkaan vielä takaa menestystä.

Yksinkertaistaen: Jos kaikki huiput ovat harjoitelleet vähintään 10 000 tuntia, niin siitä voi vetää johtopäätöksen, että huipulle päästäkseen pitää harjoitella vähintään 10 000 tuntia - mutta siitä ei voi päätellä, että 10 000 tunnin harjoittelu takaisi paikan huipulla. (Puhumattakaan huonosta harjoittelusta.)

Tässä vaiheessa pitäisi määritellä tietysti vielä huipputaso ja menestyminen, mutta voinemme turvallisesti todeta, että Veikkausliigassa pelaaminen ei täytä kumpaakaan kriteeriä.

Muiden lajien hyödyntämisessä harjoittelussa voisi puhua pitkäänkin, näin tehtiin esimerkiksi Pallo halkeaa -seminaarissa. Useimmilla urheiluhuipuilla on monen lajin junnutausta. Se ei kuitenkaan poista sitä, että päälajissakin tietty (huomattavan suuri) harjoittelumäärä pitää täyttyä.

[koera]

Kuva taisi olla harhaanjohtava, lajeina oli: jääkiekko, baseball, koripallo, golf, jenkkifutis, jalkapallo.

Täällä ehkä tiiviimpi esitys samasta asiasta:
http://www.sirc.ca/newsletters/september09/documents/s-1086363.pdf

No niin, pikasilmäilyn perusteella järkevähkö pläjäys. Muistetaan kuitenkin että futiksessa on kaikkiin muihin lajeihin verrattuna se ero, että sitä pelataan jaloilla. Jos motorisen oppimisen herkkyyskaudet missataan muiden lajien parissa, huipulle ei ole mitään asiaa. Silti kaikki urheileminen on plussaa ja monet lajit kehittävät yllättävilläkin tavoilla, kunhan ne eivät ole pois pallolliselta harjoittelulta.

Mitä tulee drop-outtiin, tuolla on esillä faktaa siitä, että monen lajin harrastajilla drop-outtia on vähemmän. Yksi syy on varmaankin pienemmät paineet, mutta väistämättä tulee myös klassinen muna-kana -kysymys mieleen. Johtuuko monilajisten pienempi drop-out siitä, että ne jotka jaksavat useampaa lajia suhtautuvat jo lähtökohtaisesti todella innokkasti urheiluun, vai siitä että monilajisuus tekee kaikesta urheilemisesta automaattisesti hauksempaa? 

[Superjunnukoutsi]

En nyt muista missä ajassa tuo oli, mutta joku tutkimus tuosta julkaistiin, jossa 20-25000h oli se määrä, joka nykyään huipulle tarvitaan.

Vai oliko 25 000 tuntia huippujen kokonaisharjoittelumäärä uransa aikana/uransa huipulla. 10 000 tunnin sääntö on se tuntimäärä mikä juniorina on harjoiteltava huippupelaajaksi päästäkseen.

No niin, pikasilmäilyn perusteella järkevähkö pläjäys. Muistetaan kuitenkin että futiksessa on kaikkiin muihin lajeihin verrattuna se ero, että sitä pelataan jaloilla. Jos motorisen oppimisen herkkyyskaudet missataan muiden lajien parissa, huipulle ei ole mitään asiaa. Silti kaikki urheileminen on plussaa ja monet lajit kehittävät yllättävilläkin tavoilla, kunhan ne eivät ole pois pallolliselta harjoittelulta.

No niin, nyt sitten palataan jo mainittuun oikein tekemiseen... Ainakin käytännön tasolla motorinen kehitys vaatii useamman lajin harrastamista, sillä harvoilla valmentajilla on kyseinen osa-alue hallussa.

[koera]

No niin, nyt sitten palataan jo mainittuun oikein tekemiseen... Ainakin käytännön tasolla motorinen kehitys vaatii useamman lajin harrastamista, sillä harvoilla valmentajilla on kyseinen osa-alue hallussa.

Kyllä pelkkä jalkapallo riittää, jos sitä on tarpeeksi. Mitä taas tulee jalkojen (hieno-)motoriseen kehitykseen, sitä ei mikään muu laji opeta. Homma on niin yksinkertainen, että pallo pitää kesyttää jos huipulle mielii.

[sateentekijä]

Ajatuksena on aloittaa myös päälajin harrastaminen nuorena, mutta lisäksi mukana pidetään muita lajeja. Kokonaisliikuntamäärä pitäisi myös olla suuri.
Pelaaminen/harjoittelu pitäisi tapahtua pitkälti vapaamuotoisena ensimmäiset vuodet, jonka jälkeen aloitetaan vähitellen karsimaan lajeja ja lisäämään harjoittelun ohjausta/valmennusta.

Mikäli tämä toimii niin tuo tarkoittaa ymmärtääkseni sitä että 12 ikävuoteen asti junnuilla ei tarvitsisi olla valmentajina lajiin syvällisesti perehtyneitä henkilöitä vaan riittää kun osaa käsitellä lapsia ja järjestää riittävät puitteet toiminnalle.

Muistaakseni noin 12 v iästä lähtien valmennuksessa alkavat korostua enemmän lajin vaatimukset ja lajiosaaminen.

[Superjunnukoutsi]

Kyllä pelkkä jalkapallo riittää, jos sitä on tarpeeksi. Mitä taas tulee jalkojen (hieno-)motoriseen kehitykseen, sitä ei mikään muu laji opeta. Homma on niin yksinkertainen, että pallo pitää kesyttää jos huipulle mielii.

Pelkkä jalkapallo varmasti riittää suurimmalle osalle, mutta sitä ei pitäisi korvata tyhjänpäiväisellä pallon hinkkaamisella väärällä painopisteellä ja huonoissa nivelkulmissa.

[OneFour]

Ookko nää pölijä?

Pölijästä en tiiä, mutta oon katellu jalitsua reippaasti yli 10 000 tuntia, joten jos teikäläistä on uskominen, oon melekonen maradoona. Toisaalta mie oon kattonu gijonin uroteon, joten oon melekonen muodossa puolustaja ja samalla rivitanssija tai riverdancelainen. Oon myös Katellu stoken pelejä, joten oon melekonen pitkän pallon kiskoja. Mie oon myös nähäny barceloonan tikitakkaa, joten ossaan syötellä erilaisissa geometrisissä muovostelmissa. Sitten mie oon myös katellu, mourinhon joukkueitten pelejä, joten mie myös ossaan etsiä taustatieoja pelaajista ja sen pohojalta luua melekosen pelistrategian. Oonhan mie myös katellu ku ruottalaiset pellaa joten mie oon myös meleko velemu vastahyökkäyksissä aluepuolustamisesta puhumattakaan. Sen lisäksi mie tiiän melekosesti catenacciosta, ylöspäin puolustamisesta ja myös alhaalle vetätymisestä ja kunnon sumppumpuolustamisesta. Eli mie taian olla oikeastaan ronalton sijaan ballodeoron moraalinen voittaja, jätkä joka on oppinu pelaamaan futista tuijottamalla valkoista kohinaa.

Ko se nyt on näin heleppoa, seuraavaksi mie taian katella akuuttia, niin miusta tulee lääkäri. Toisaalta jos vähän kattelis u-tunesista tuon berekeleyn kvanttifysiikan luentoja, miusta tulee myös melekonen, einsteini tai jos katteliski sittenki lokakuun, niin miusta tulee eisensteini.

Vittu mie oon hyvä. Ossaan sujuvasti katella, mutta ymmärtämisestä en pöjänä ois niinkään varma. Onneksi on siun kaltasia kattomalla ymmärtäjiä, joitten ei tarvi muuta kuin ölövinä möllöttää.

[Lenko]

Oot nää pölijä, harvinaisen pölijä.

[koera]

Ajatuksena on aloittaa myös päälajin harrastaminen nuorena, mutta lisäksi mukana pidetään muita lajeja. Kokonaisliikuntamäärä pitäisi myös olla suuri.
Pelaaminen/harjoittelu pitäisi tapahtua pitkälti vapaamuotoisena ensimmäiset vuodet, jonka jälkeen aloitetaan vähitellen karsimaan lajeja ja lisäämään harjoittelun ohjausta/valmennusta.

Mikäli tämä toimii niin tuo tarkoittaa ymmärtääkseni sitä että 12 ikävuoteen asti junnuilla ei tarvitsisi olla valmentajina lajiin syvällisesti perehtyneitä henkilöitä vaan riittää kun osaa käsitellä lapsia ja järjestää riittävät puitteet toiminnalle.

Muistaakseni noin 12 v iästä lähtien valmennuksessa alkavat korostua enemmän lajin vaatimukset ja lajiosaaminen.

Tämä taas kuulostaa häkellyttävän paljon alkuperäiseltä Nuori Suomi -hengessä tehdyltä Kaikki Pelaalta, jota tutkittiin aikanaan ihan riittävästi. Se pilasi monta sukupolvea kilpafutaajia, minkä lisäksi myös harrastepelaajien drop-out lisääntyi. Kerrataan vielä: suunnitelmallisen harjoittelun vähentämisen seurauksena myös harrastefutaajien drop-out lisääntyi. Voin linkata Jyväskylän Yliopiston seurantatutkimuksen paremmalla ajalla, jos kiinnostaa.

Kaikkialla Euroopassa sekä harrastefutiksessa että kilpafutiksessa toimitaan täysin päinvastoin, eikä kukaan valita. On hankalaa tai mahdotonta löytää edes yksi top-6 sarjassa pelaava, alle 25-vuotias eurooppalainen pelaaja, joka ei ole käynyt jonkun seuran junnumyllyä läpi, vaan on aloittanut totisen pelaamisen myöhemmin. Huipputasolle riittävä pallollinen taito ei yksinkertaisesti kehity ilman asiantuntevaa ohjausta. Edes paljon käytetyt pienpelit eivät mene aiemmin linkatun läpyskän kategorioihin "deliberate practise" ja "deliberate play", koska sisältävät molempia.

Ajatus siitä että suunnitelmallinen harjoittelu olisi tylsää, epämotivoivaa ja lannistavaa perustuu virhepäätelmään. Pehmeän pedagokiikan mesenaateilla on aniharvoin itse kokemusta taidon hankitaan liittyvästä raa'asta työnteosta. Tuo homma on lannistavaa silloin kun treeni-ilmapiiri on huono tai jos treenaamiseen pakottaa esim. vanhempi, jos kannustusta ei tule, eikä tapahtuneesta kehityksestä palkita. Kuitenkin lukemattomat nappulat menevät omin tahdoin joka päivä kentälle, vinguttavat tuntitolkulla viulua, jne. Miksi? Koska se on hauskaa ja palkitsevaa. Moisen tekeminen mahdottomaksi vetämällä homma kaikki pelaa -hengessä lekkeriksi on kamalinta mitä innokkaalle nappulafutarille voi tehdä.

[sateentekijä]

Tämä taas kuulostaa häkellyttävän paljon alkuperäiseltä Nuori Suomi -hengessä tehdyltä Kaikki Pelaalta, jota tutkittiin aikanaan ihan riittävästi. Se pilasi monta sukupolvea kilpafutaajia, minkä lisäksi myös harrastepelaajien drop-out lisääntyi. Kerrataan vielä: suunnitelmallisen harjoittelun vähentämisen seurauksena myös harrastefutaajien drop-out lisääntyi. Voin linkata Jyväskylän Yliopiston seurantatutkimuksen paremmalla ajalla, jos kiinnostaa.

En ole tuota tutkimusta nähnyt, mutta jos tuo pitää paikkansa niin se on täysin ristiriidassa Cote:n tutkimuksen kanssa. Sen pääpointti on nimenomaan harrastepelaajien jatkaminen pidempään kuin aikaisen erikoistumisen mallissa.

Kaikkialla Euroopassa sekä harrastefutiksessa että kilpafutiksessa toimitaan täysin päinvastoin, eikä kukaan valita. On hankalaa tai mahdotonta löytää edes yksi top-6 sarjassa pelaava, alle 25-vuotias eurooppalainen pelaaja, joka ei ole käynyt jonkun seuran junnumyllyä läpi, vaan on aloittanut totisen pelaamisen myöhemmin. Huipputasolle riittävä pallollinen taito ei yksinkertaisesti kehity ilman asiantuntevaa ohjausta. Edes paljon käytetyt pienpelit eivät mene aiemmin linkatun läpyskän kategorioihin "deliberate practise" ja "deliberate play", koska sisältävät molempia.

Systemaattisen harjoittelun aloittamista myöhemmin (11 v iässä)  puoltaa myös
http://www.amazon.com/The-Spanish-Soccer-Coaching-Bible/dp/1591640210
Samoin eikös perinteinen Etelä-Amerikkalainen malli myöskin tarkoittanut ohjatun harjoittelun myöhempää aloittamista?

Nämä ovat tulkintakysymyksiä tietysti, mutta itse laskisin pienpelin minimaalisella pelinaikaisella ohjauksella "deliberate play" kategoriaan.

Ajatus siitä että suunnitelmallinen harjoittelu olisi tylsää, epämotivoivaa ja lannistavaa perustuu virhepäätelmään. Pehmeän pedagokiikan mesenaateilla on aniharvoin itse kokemusta taidon hankitaan liittyvästä raa'asta työnteosta. Tuo homma on lannistavaa silloin kun treeni-ilmapiiri on huono tai jos treenaamiseen pakottaa esim. vanhempi, jos kannustusta ei tule, eikä tapahtuneesta kehityksestä palkita. Kuitenkin lukemattomat nappulat menevät omin tahdoin joka päivä kentälle, vinguttavat tuntitolkulla viulua, jne. Miksi? Koska se on hauskaa ja palkitsevaa. Moisen tekeminen mahdottomaksi vetämällä homma kaikki pelaa -hengessä lekkeriksi on kamalinta mitä innokkaalle nappulafutarille voi tehdä.

Ei kai kaikki pelaa -ideologian ajatus ole estää omatoimista harjoittelua. Coten mallissa tarkoituksena on nimenomaan synnyttää positiivinen riippuvuus pelaamiseen ja urheiluun, joka innostaa harjoittelemaan myös omalla ajalla.
Se on tietysti mahdollista myös aikaisen erikoistumisen mallissa, mutta asettaa todennäköisesti paljon suuremmat vaatimukset valmentajan osaamiselle.

[J. Soini]

Koeran ytimekäs kirjoitus on ehkä paras lukemani kooste Nuori Suomi/Kaikki Pelaa -ideologian ongelmista. Suurkiitokset siitä!

Jos doping lasketaan pois, niin tämä ideologia on ollut ehkä vuosisadan strateginen erehdys suomalaisessa urheilussa. Nyt siitä ollaan onneksi vihdoin vähitellen pääsemässä eroon. Monen vuosikerran futis-/lätkäunelmat sillä ehdittiin kuitenkin pilata. Kun suomalaisessa seuratoiminnassa on niin paljon puuha-petejä, niin edelleen virheellä on pitkäkestoinen vaikutus, kun aika monet seuraihmiset edelleen luulevat Nuori Suomi/Kaikki Pelaa -systeemin olevan jonkinlainen menestysresepti.

On muuten hämmästyttävää, miten vähän media on tätä asiaa syvällisemmin analysoinut (ehkä lätkän puolella jotain Petteri Sihvosta lukuun ottamatta). Muutamia kriittisiä ääniä on kuultu, mutta ne tulevat aika harvojen ihmisten suusta.

Lätkä on vielä futistakin parempi esimerkki, kun siellä on sentään päästy nauttimaan menestyksestä. Suomi oli vuosituhannen vaihteessa aika tasainen nuorten MM-kisamenestyjä. Sitten ruvettiin Nuori Suomi -hengessä vetämään ihmeellisiä taklauskieltoja, ketjujen tasapeluutuksia yms. muita hömpötyksiä. Kas kummaa, menestys laski kuin lehmän häntä. Suunnilleen samoihin aikoihin Ruotsissa herättiin heikkoon menestykseen ja ruvettiin vetämään lajia aivan päinvastaisella asenteella. Kas kummaa, länsinaapurit nousivat noin viiden vuoden viiveellä maailman huipulle nuorten lätkässä, vaikka finaalin nyt Suomelle hävisivätkin.

Suomessakin herättiin kai noin viisi vuotta sitten muokkaamaan lajia junnuissa takaisin urheilullisempaan suuntaan. Kas kummaa, tuli maailmanmestaruus. Yksi turnaus on tietysti liian pieni otanta, mutta en usko että sitä olisi tullut, jos olisi jatkettu vanhalla linjalla.

Myös suomalaisessa futiksessa on viimeisten 6-7 vuoden aikana tapahtunut selvä "vallankumous" alhaalta päin, johon myös Palloliiton on ollut "pakko" reagoida. Onneksi järkevällä tavalla. Valitettavasti uutta, urheilullisempaa tyyliä vedetään vain aivan liian harvassa seurassa. Mielenkiintoista on myös seurata poikien maajoukkueiden menestystä jääkiekon tapaan. Toissa vuonna oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus, kun suomalaiset joukkueet voittivat vain muutaman yli 50 maaottelusta. 96-syntyneet ovat se ikäluokka, joka jäi pahiten Kaikki Pelaa -ohjelman jalkoihin. 97-ikäryhmä on ensimmäinen, jossa vallankumous alhaalta päin näkyy edes vähän. Oma odotukseni on, että 99-syntyneistä eteenpäin suomalaiset poikien maajoukkueet menestyvät huomattavasti paremmin kuin 90-luvulla syntyneet. Aika näyttää.

Olisi tietysti kiva, jos joku Nuori Suomi/Kaikki Pelaa -hankkeessa mukana ollut myöntäisi edes hiukan, että jotain virheitä tuli tehtyä. Kaikki Pelaa -ohjelman isä, Palloliiton nykyinen puheenjohtaja Pertti Alaja ei ole ainakaan tuonut esille ensimmäistäkään asiaa. Se taitaa kuitenkin olla liian epäsuomalaista (ehkä virheiden myöntämisen vaikeus on yleismaailmallista). Tulevat mieleen vanhat taistolaiset. Ei heistäkään kovin moni nähnyt omassa ideologiassaan jälkikäteen mitään ogelmallista. Kun Kristiina Halkolalta kysyttiin jälkikäteen, että mitä tulee mieleen sanasta kommunismi, niin vastaus oli ytimekäs: "Rakkaus."

[sateentekijä]

Aiheeseen liittyen hyvää pohdintaa myös toisessa ketjussa:
http://futisforum2.org/index.php?topic=161236.25

[Nalliton Kuqi]

Kaikkialla Euroopassa sekä harrastefutiksessa että kilpafutiksessa toimitaan täysin päinvastoin, eikä kukaan valita. On hankalaa tai mahdotonta löytää edes yksi top-6 sarjassa pelaava, alle 25-vuotias eurooppalainen pelaaja, joka ei ole käynyt jonkun seuran junnumyllyä läpi, vaan on aloittanut totisen pelaamisen myöhemmin.

Olen samaa mieltä suurimmasta osasta viestiäsi, ja oikeastaan myös tästä lainatusta pätkästä, mutta tässä nyt se säännön vahvistava poikkeus. http://en.wikipedia.org/wiki/Domenico_Berardi

On kyllä ihan helvetin mielenkiintoinen tapaus.

[murdock]

Kai Berardikin on käynyt junnuputken läpi.