Suuri muutos suomalaisessa jalkapallossa!

[joks11]

Näin meillä Pirkanmaalla...

Sedu:
[uutinen]Veikkausliigan joukkuemäärän pudottamista Sedu pitää hyvänä asiana.

- Hyvä, että tiivistetään. Kautta ei pidä aloittaa aikaisemmin, mutta ohjelmaa pitää tiivistää, kun pelejä tulee enemmän, Sedu kertoi. [/uutinen]

Zico:
[uutinen]Hjelmin mukaan on hyvä asia, että Veikkausliigaan tulee enemmän otteluita, kun muutaman vuoden kuluttua 12 joukkuetta pelaa kolminkertaisen sarjan.

- Se on hyvä asia. Pelejä on pakko saada enemmän. Mutta maaliskuussa kauden aloittaminen ei onnistu mitenkään. Pitää tiivistää kautta, vaikka pelaajille se onkin raskasta, Hjelm kertoi. [/uutinen]

Ainakin Sedullahan tuossa on motiivina pyrkimys puoliammattilaisuuteen. Mieshän on ihan itsekin sen myöntänyt.

[Venire]

Olikos se toissa vuonna kun kauden ratkaisupeli Inter-Honka(?) pelattiin Turussa aivan käsittämättömässä säässä. Siinä olisi saanut olla koneellinen viemäröinti että laatupallosta olisi voinut puhua. Tämä "klassikko" on taidettukin jo unohtaa?    

Toissa kauden Inter-Honka pelattiin aivan hemmetin hienoissa olosuhteissa. Sen sijaan toissa kauden koko viimeinen kierros, mukaan lukien Inter-Jaro, oli siirtouhan alla syysmyrskyn takia. Kierros kuitenkin vietiin läpi, ja Veritaksella surkean viemäröinnin takia olikin peli aivan pirun hauskaa katsottavaa. Yleisö nauroi aivan kippurassa kun pallo jämähti lätäkköön, ja arvosti sitä kun pelaajat kaikesta huolimatta taistelivat asenteella. Ne muutamat harvat mulkut joiden mielestä tämän kaltaiset ottelut ovat joku tolkuton kansallinen kriisi voivat suksia jorpakkoon.

Asiasta toiseen, mietin yöllä töissä josko kaikkien sarjajärjestelmämuutosta vastustavien pää- ja alasarjaseurojen, kannattajien ja peruskatsojien kannattaisi organisoida boikotti jolla estetään tämä hölmöily. Teoriassa homma menisi niin että boikotissa mukana olevat seurat kieltäytyisivät pelaamasta otteluakaan yhdessäkään sarjassa josta seuran joukkue löytyy ennen kuin muutos on peruttu. Samalla kannattajat organisoisivat kaupunkiensa keskusta-alueilla ja/tai stadioneilla kampanjan jolla pyritään nostamaan yleisön tiedostusta siitä kuinka tärkeitä alasarjaseurat ovat ja kuinka tämä muutos vie kaiken pohjan kymmenien seurojen toiminnan kehittämiseltä, ja samalla kehottaisivat ihmisiä olemaan käymättä peleissä niin pitkään kuin tarve vaatii. Kun riittävän moni peli jää pelaamatta joko toisen tai molempien seurojen kieltädyttyä pelaamasta ja loppujen pelien katsojamäärien ollessa kolminumeroisia voi Palloliiton herrojen munakarvojen määrässä olla pientä vajausta. Klubi ja Honka eivät halua pelata Ropsia vastaan? Sepä kivaa, mutta koittakaapa pärjätä kun ei ole ketään ketä vastaan pelata.

[Möpsi]

Vituttaa tuo ainainen vouhotus pelin tasosta. Jalkapallokulttuuria ja seurauskollisuutta pitäisi kasvattaa. Omaa seuraa rakastetaan pelasi se millä tasolla tai miten paskasti tahansa.

Kauneus on katsojan silmässä. Olen nähnyt lukuisia hyviä Kakkosen ja Kolmosenkin matseja. Tavallinen tuulari ei varmasti erota tasossa eroa riippumatta siitä pelataanko Suomessa 12, 14 vai 16 joukkueella pääsarjaa. Mitä vähemmän joukkueita, sitä harvemmalla mahdollisuus kantaa massia suomifutikselle.

Ja toinen on olosuhteista vouhottaminen. Mulle ainakin riittää, että matsista löytyy puoliaikabisse, ja joku bajamaja. Myös grillimakkara silloin tällöin. Toki mukavampaa tsiigata, jos kenttä ei ole ihan hirveä perunapelto.

Tämmöistä ei voi koskaan liikaa korostaa. Hienoa UF.

[Patrimonio Mundial]

Oletko oikeasti aivan oikeilla polttoaineilla liikenteessä

On siinä meillä laji-ihminen. Onneksi et asu Venäjällä ja joudu reissaamaan johonkin 1000 kilometrin päähän kaiken maailman hikijöihin.

En arvosta. Oman naapuruston pikkuturnaukset on sun juttu.

Kysy vaan Manu-faneilta haluaako ne matkustaa sateisena tammikuun keskiviikkoiltana Liverpooliin vai Portsmouthiin.

[Venire]

Tämmöistä ei voi koskaan liikaa korostaa. Hienoa UF.

Ehdottoman sama.

[AlNU]

Eihän noin ole tapahtumassa nytkään, olettaen että pahimmat kilpailijat ovat niitä jotka kilpailevat samoista sarjasijoituksista.

6. ja 7. välillä tapahtuu, mutta ajattele sitten näin, että Barca saa ylimääräisen el Clasicon kotiinsa. Mestaruus voidaan hyvinkin ratkaista nyt sillä, että tulevalla kärkikaksikolla on yhtenäinen peli osunut parin viimeisen viikon ajalle ja toinen saa tähän lahjana kotipelin, kun toisen vastaava kotipeli tulee liigajumboa vastaan, jonka toinen pieksi vieraissa aiemmin 0-4. Hypoteettinen tilanne, mutta vitun kalansilmiä kiinnosta miettiä muita ratkaisuja. Kaksinkertaiset loppusarjat vasta merkityksellisiä 6 pisteen pelejä kauden loppuun lisäisivätkin (niin mestaruudesta, mitali- kuin putoamistaistelussa) ja AM-nousuun ja samat määrät kotipelejä kaikilla samoja vastustajia vastaan (ketkä ovatkin top-6 ja bottom-6 kaksinkertaisen sarjan jälkeen).

[Patrimonio Mundial]

Myös Valko-Venäjällä luovuttiin viime kaudella 14 joukkueen liigasta ja valittiin ns. Tanskan malli eli 12 joukkueen kolminkertainen sarja:
http://www.bff.by/data/downloads/kalendar(new)VLIGA.pdf

Kausi alkaa Valko-Venäjällä 3.huhtikuuta ja päättyy 20.marraskuuta. Voin sanoa, että kenttäinfra on tuolla paljon heikompi kuin meillä Suomessa.

[toka]

Lehtien mukaan Veikausliigan joukkueet tuottivat viime kaudella raskaat tappiot. vain pari seuraa pääsi positiiviseen tuloskeen.

Kukaan ei ole täällä kuitenkaan huomioinut tätä puolta, mikä kuitenkin on varmastikin myös ollut päätöksen perusteluna.

[Eiccu]

Niillä, jotka eivät ymmrrä ratkaisun nostavan kaikkien kolmen sarjan tasoa, on todellinen ymmärrysongelma. Asia on päivänselvä.

Väännä nyt sitten ymmärtämättömille rautalangasta. Mikä on toisin verrattuna aiempiin muutoksiin ja miksi sarjan tasoa tarkoituksella laskettiin kun joukkuemäärää lisättiin? Ja laskiko se taso ja jos laski niin miten?

Odotan jotain muuta vastausta kuin "sehän on selvää" tai "etkö tosiaan ymmärrä".

[Sinkkis]

Tässä nyt olisi ainakin paikka alkaa televisioida Ykköstä, koska siitä pitäisi teoriassa tulla mielenkiintoisempi ja tasokkaampi. Palloliitto voisi kustantaa kulut ja Nelonen Sportilta näkymään, vaikka yksi matsi viikossa.

[Elmslie Ender]

Uudistus on surullinen. Olen täysin samaa mieltä Vinnie Stigman, Satraapin, Kutvosen ja muiden vastustajien kanssa.

Eniten minua ihmetyttää, pitääkö jokaisen sukupolven lyödä päätä vuorollaan samaan seinään ja uskoa, että sarjajärjestelmäkikkailulla saadaan suomifutis nousuun. Nytkin monet tarrautuvat siihen ikään kuin ongelmat korjaantuisivat tällaisella silmänkääntötempulla. Ihan sama mitä tehdään, kunhan vain jotain tehdään, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.

Pitkäjänteisen kehittämisen sijasta puuhastellaan epäolennaisen parissa. Jokaisessa sarjajärjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa. Ruoho on aina aidan toisella puolella vihreämpää ja niinpä suomifutis hyppii jatkuvasti aidan yli mutta ruoho jää syömättä. Viime aikoina ehti jo näyttää, että jotain on opittu aiemmasta karmeasta sekoilusta, kun pysyttiin jonkin aikaan alasarjoja myöten suhteellisen hyvään kokonaisuuteen saadussa sarjajärjestelmässä. Nyt se tuhotaan.

Kaikesta huolimatta muutoksen kanssa voisi elää, jos alasarjoja ei tuhottaisi
Tärkein perusasia sarjajärjestelmässä on kilpailullinen mielekkyys. Uudessa muodossa se ei toteudu Kakkosessa ja Kolmosessa, jos nousu näistä sarjoista ylöspäin tehdään todella vaikeaksi. Mikä mieli on panostaa pitkäjänteisesti toimintaan, jos nousu on lopulta lähes arvan varassa. Yksi joukkue nousee 30:sta, missä järkevässä sarjassa voi olla näin? Ja se yksi valitaan loppukaudesta parin ottelun perusteella, ei koko kauden kestävän sarjan.

Todennäköisesti tällaisessa mallissa pitkäjänteisesti joukkuettaan ja pelaajiaan kehittävät joukkueet eivät koskaan nouse, vaan taloudellisella riskillä satsaava seura vie potin. Näitä löytyy aina, mutta nykyisessä mallissa nouseminen on sentään mahdollista muillekin.

Mikä on jatkossa Kakkosessa pelaavan perushyvän seuran motiivi? Nousu epärealistista, putoaminen epärealistista, höntsäillään vain. Itseäni seuratoimijana ei voisi vähempää kiinnostaa ja tiedän, että kaltaisiani on mukana paljon. Ei ole lopulta olennaista, missä sarjassa pelataan, olennaista on, että aina on mahdollista mennä eteenpäin ja kehittyä. Siinä vaiheessa, kun toiminta menee tason ylläpitämiseksi tai pään hakkaamiseksi noususeinään, hommasta katoaa mieli.

Olen kohta vuosikymmenen antanut oman puuhastelupanokseni suomifutikselle seuratoiminnassa. Sen tiedän, että meitä ei ole liikaa. Tämän uutisen jälkeen tuntuu, josko sitä hankkisi sittenkin sen Canal+:n, seuraisi jalkapalloa ilman huolia kotisohvalta ja suuntaisi jäljelle jäävän energian johonkin ihan muuhun.

Hyvä sarjajärjestelmä
Olen vuosia seurannut sarjajärjestelmien kehittymistä joissakin maissa. Hyvän sarjajärjestelmän ominaisuudet voisi lyhyesti tiivistää:
1.   (Jos ei pääsarja) Sarjasta nousee sopivasti joukkueita joukkuemäärään nähden, sarjan/lohkon voittaja palkitaan aina nousulla/mestaruudella
2.   Sarjasta putoaa sopivasti joukkueita joukkuemäärään nähden
3.   Sarjassa on sopiva määrä otteluita
4.   Sarjajärjestelmä on selkeä, tasapuolinen ja jalkapallonmukainen
5.   Sarjajärjestelmät ovat konsistentteja ylhäältä alas, koko "pyramidi" on kunnossa, tasapainoinen ja hypyt tasojen välillä järkeviä
6.   Matkustuksen määrä on järkevä tasoon nähden

Nykyisessä systeemissä lähes kaikki kohdat toteutuvat. Myös ottelumäärä, jos sen suhteuttaa kauden pituuteen.

Suurimpana ongelmana nykymallissa on Ykkösestä ja Kakkosesta putoavien joukkueiden suuri määrä, mikä on kompromissi liigavalmiuden kehittämisen (yksilohkoinen Ykkönen) ja alempien sarjojen matkojen kohtuullistamisen välillä. Tähän ja vain tähän uusi malli tuo parannusta nykyiseen nähden. Melkeinpä kaikkia muita kohtia heikennetään. Toinen ongelma nykyään on matkustaminen Ykkösessä ja Kakkosen C-lohkossa, joista jälkimmäisessä ongelma on lähinnä Suomen reaalimaantiedettä koskeva. Näihin uudistus ei tuo muutosta.
1.   Kakkosessa ja Kolmosessa voit pelata ylivoimaisen sarjakauden ja et silti nouse. Paremmilta seuroilta katoaa urheilullinen mielekkyys.
2.   Tämä siis paranee
3.   Liigassa liikaa pelejä (suhteessa kauteen)
4.   Kolminkertainen sarja on heikennys kaksinkertaiseen nähden
5.   Lähes yhtenäisestä mallista mennään hajanaisempaan, jossa seurojen luonnollista liikkumista sarjatasojen välillä vaikeutetaan. Sarjojen väliset kuilut kasvavat Ykkösen ja liigan väliä lukuun ottamatta
6.   Ei merkittävää vaikutusta

Uudessa mallissa liigassa on liikaa pelejä kauden pituuteen nähden – liigapelien taso laskee
Kuten on jo tuotu esiin, pelikauden pituuteen suunnitellaan vain pientä kasvua lähivuosina. Kaikki muu on spekulaatiota. Ensin pitäisi löytää ja onnistuneesti toteuttaa ne keinot kauden pidentämiseen, vasta sitten lisätä pelimäärää. Nyt lisätään määrää ilman mitään konkretiaa pidemmästä kaudesta. Satraappi on tässä ketjussa useampaan otteeseen vaatinut sitä konkretiaa, mutta vastaukset ovat olleet kauniita toiveita ja sanahelinää.

Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että sopivassa tahdissa sarjapelejä on yksi viikossa, kuten nykyään. Päälle tulevat kuitenkin europelit, cup ja maaottelutauot. Yksi suurimmista syistä 33 ottelun sarjan hylkäämiseen aikoinaan oli valitus liian tiiviistä pelitahdista. Pelien tasossa todettiin suuren pelimäärän näkyneen. Joukkueet pelasivat fyysisesti ja henkisesti väsyneinä pelejään, varamiehiä tarvittiin enemmän, pelaajien latautuminen ja tunne kärsi.

Kauden pitäisi olla ajallisesti pidempi, siitä tavoitteesta lienee eri mieltä vain JJK:n Kakkosen ajan markkinointipäällikkö (tms.), jonka mielestä kausi Suomessa pitäisi aloittaa vasta äitienpäivän tienoilla. Hyvänä tavoitteena voisi pitää seitsemää kuukautta ja sen saamista toimivaksi. Huhtikuun alusta marraskuun alkuun. Siinäkin on jo paljon haastetta lähivuosille. Kun se saadaan toimimaan, liigan joukkuemäärän voisi nostaa 16 ja pelata kaksinkertaisen 30 ottelua käsittävän sarjan.

Jonkun pitää aina olla heikko – joukkuemäärä ei ole olennaisimpia kysymyksiä tason kannalta
Yksi suurimmista ainaisista harhoista liittyy siihen, että heikot poistuisivat vähentämällä joukkuemäärää. Silti joku seura sijoittuu sarjassa aina viimeiseksi ja häntäpään porukoilla tahtoo aina "paletti hajota", kun menestystä ei tule. Joku epäonnistuu aina. Suomessa on viime vuosina ollut tasainen sarja, eikä selvästi tasottomia ryhmiä ole ollut mukana erästä kotkalaisseuraa lukuun ottamatta.

Liigatasoisten organisaatioiden määrä Suomessa ei ole mikään luonnonvakio. Jos liigassa on kymmenen joukkuetta, niitä on Suomessa kymmenisen. Jos liigassa on 14 joukkuetta, niin ajan mittaan liigatasoisia organisaatioita on 14 luokkaa. Liigan suuremmat tulot ja näkyvyys auttavat kehittämään organisaatioita. Jos seura vastaavasti pudotetaan liigasta Ykköseen, ei sen organisaatio todennäköisesti ole enää monta vuotta liigatasoa.

Ei tietenkään niin, etteikö määrällä olisi mitään väliä seuraorganisaatioiden tasoon, mutta vaikutus on paljon pienempi kuin monet kuvittelevat. Hetkellisesti muutos kyllä nostaa tasoa, pidemmän päälle ei merkittävästi.

Sama pätee pelaajistoon. Hetkellisesti käynee niin, että liigasta karsiutuneet pelaajat nostavat Ykkösen tasoa. Jälkimmäisestä ei kuitenkaan saada ammattilaissarjaa ja niinpä moni pelaaja miettii, jaksaako panostaa enää jalkapalloon Ykkösen vaatimalla tavalla. Jo nyt paljon matkustamista vaativaan Ykköseen on vaikea saada pelaajia! Suomessa katoaa jatkuvasti hirveä määrä päteviä pelimiehiä piirinsarjoihin ja muuhun elämään.

Lajin näkyvyys ja suosio vähenee
Yksi 90-luvun kymmenen seuran sarjan suurimpia opetuksia oli, että jalkapallon kokonaissuosio kärsi. Ykkönen ei vain vedä samaan tapaan kuin liiga eikä Kakkonen kuin Ykkönen. Suomifutis tavoittaa sitä vähemmän ihmisiä, mitä vähemmän on liigaseuroja. Jos Oulussa ei ole liigaseuraa, niin vähemmän oululaisia käy katsomassa kotimaista jalkapalloa. Kuka siitä hyötyy?

Olisiko nykyinen JJK-ilmiö ollut mahdollinen, jos Kakkosesta ei olisi päässyt järkevällä työllä ylös ja vastaavasti liigaan olisi ollut vaikeampi nousta? Olisiko Keski-Suomi edelleen suomifutiksen mustia aukkoja?

Vähemmän ihmisiä suomifutiksen piirissä, vähemmän jalkapalloinnostusta ja se näkyy valitettavasti myös junioripuolella. Kaupunkien/seurojen juniorimäärien kukoistuskaudet korreloivat usein oman seuran edustusjoukkueen menestyksen kanssa.

[Sigi]

Nykyistä systeemiä voisi kutsua sosialidemokraattiseksi: se vaatii seuroilta suht vähän, tarjoaa kivaa mahdollisimman monelle ja estää vakiintuneen eliitin syntymisen. Systeemiä pitää yllä pelko tippumisesta sarjaporrasta alaspäin ja keskinäinen kateus. Kuitenkin kysymys on kilpaurheilusta, ellei jopa huippu-urheilusta, joten en ymmärrä miksi hommaa pitäisi pyörittää heikoimpien ehdoilla.

Tuleva muutos tarkoittaa siirtymistä epämukavuusalueelle. Kilpailu kovenee ja vaatimukset kasvavat (ainakin jos kautta todellakin saadaan pidennettyä). Sarjanousu ykkösestä tai kakkosesta vaatii tulevaisuudessa pitkäjänteistä työtä, ei voida laittaa kaikkia munia samaan koriin ja lähteä siitä, että nousu tapahtuu seuraavalla kaudella, vaan pitää olla malttia tehdä töitä sen eteen useampia vuosia. Tämä jo pelkästään nähdäkseni opettaa seuroille ihan erilaista tekemisen mallia. Kauden pidentäminen tulee vaatimaan yhä parempaa kunnallispoliittista lobbausta seuroilta, joka näköjään jääkiekon puolella on huomattavasti parempaa (esimerkkinä vaikka joku Rovaniemi). Suurimmalle osalle seuroista uusi systeemi on ikävä päätös, mikä tekee tämä valittamisen ymmärrettäväksi, mutta suomalaiselle jalkapallolle tämä lienee pitkällä tähtäimella positiivinen juttu. Kuten myös suomen jalkapallon pääsarjalle.

Seuraava esimerkki ei nosta forum-uskottavuutta mutta heitetään nyt kuitenkin: Jääkiekon puolella lähdettiin liikkeelle 10 joukkueen sm-liigasta ja 8 joukkeen 1. divisioonasta. Sm-liigaan käsittääkseni vaadittiin alun alkaenkin olosuhdevaatimuksena jäähallia, jotta pitkä ja raskas kausi saatiin vedettyä läpi. Sitä mukaa kun homma on ammattimaistunut, on liigaa laajennettu harkitusti siten, ettei homma ole muuttunut amatöörimäiseksi. Sm-liigaan nouseminen vaati aikoinaan seuralta vuosien työtä. tuloksena on ollut mm. se, että sm-liigajoukkueiden pysyvyys on ollut huomattavasti parempi kuin Veikkausliigan puolella: Enemmistö nykyseuroista esiintyi sm-liigassa jo 70-luvulla. Kuinka moni nykyinen Veikkausliigaseura oli sm-sarjassa 70-luvulla? Neljä. entä 80-luvulla? Viisi. Onhan suuri vaihtuvuus omanlaisensa rikkaus, mutta se on estänyt esimerkiksi sellaisten kannatusperinteiden syntymisen, jossa jokin jalkapalloseura olisi osa paikallisidentiteettiä suurimmalla osalla paikkakunnista. Yksittäisten ajallisesti tai paikallisesti rajattujen buumien (esim. JJK nyt tai VPS 90-luvulla) varaan ei kannata lajisuosion kasvua rakentaa, vaan vaaditaan seurauskollisuutta ja pitkiä perinteitä.

Lisäksi jääkiekon puolella oleva systeemi on mahdollistanut ajan mittaan laajan markkinointiin ja liiketoimintaan liittyvän tietotaidon kerääntymisen pienelle seurojen joukolle, kun jalkapallon puolella ei ole ollut siihen mahdollisuutta suuren vaihtuvuuden vuoksi.

[Rantasipi]

Hieno kirjoitus

[wenrer]

Tuleva muutos tarkoittaa siirtymistä epämukavuusalueelle. Kilpailu kovenee ja vaatimukset kasvavat

Joukkueiden rahamäärät eivät ole kasvamassa yhtään. Niinpä työtä tehdään jatkossakin ihan yhtä amatööripohjalta kuin tähänkin asti (tai no amatööri ja amatööri, tietäisitpä miten massiivisesti esim. Vaasassa tehdään töitä, että saadaan kerättyä yli miljoonan euron tulovirrat Vepsulle). Osa seuroista vaan putoaa alemmalle tasolle vielä heikompien resurssien ääreen, jolloin puuhastelu pahenee.

Ei Suomessa tarkoituksella tehdä asioita päin persettä. Täällä vain ei ole futiksessa resursseja tehdä paremmin. Sponsoreita ja yleisöä ei juuri kiinnosta, joten futiksen saamat rahamäärät ovat marginaalisia.

Ja tähänhän sarjajärjestelmän remontointi ei tuo mitään muutosta. Ei vaatimusten teennäinen kasvattaminen vaikuta yhtään mihinkään, koska kenellekään ei tule lisäresursseja, joilla vaatimuksiin voisi vastata. Liigassa saadaan 3/4 kotiottelun ansiosta muutama kymppitonni lisää rahaa (huimaa!), mutta Ykköseen ja Kakkoseen ei ole luvassa edes sitä.

Eli itse tekemisessä mikään ei tule muuttumaan. Korkeintaan taloudelliset riskit kasvavat tulevina vuosina, kun vähenevistä sarjapaikoista yritetään pitää kynsin hampain kiinni. Eli päätös on pahinta tappoa juuri taantuman keskelle.

Nyt olisi ehdottomasti pitänyt pitää perustukset ja systeemi vakaina ja tehdä muutoksia sinne, missä on tarvetta. Ensisijaisesti olisi voinut lisätä liigan ottelumääriä, ja se olisi onnistunut helposti ilman perustusten murtamistakin. Lisäksi olisi pitänyt aloittaa vahva panostus juniorivalmennuksen kehittämiseen. Nyt tästä jälkimmäisestä ei ole ollut edes puhetta.

[AlNU]

Asiaa joka sana.

Nykyistä systeemiä voisi kutsua sosialidemokraattiseksi: se vaatii seuroilta suht vähän, tarjoaa kivaa mahdollisimman monelle ja estää vakiintuneen eliitin syntymisen. Systeemiä pitää yllä pelko tippumisesta sarjaporrasta alaspäin ja keskinäinen kateus. Kuitenkin kysymys on kilpaurheilusta, ellei jopa huippu-urheilusta, joten en ymmärrä miksi hommaa pitäisi pyörittää heikoimpien ehdoilla.

Tuleva muutos tarkoittaa siirtymistä epämukavuusalueelle. Kilpailu kovenee ja vaatimukset kasvavat (ainakin jos kautta todellakin saadaan pidennettyä). Sarjanousu ykkösestä tai kakkosesta vaatii tulevaisuudessa pitkäjänteistä työtä, ei voida laittaa kaikkia munia samaan koriin ja lähteä siitä, että nousu tapahtuu seuraavalla kaudella, vaan pitää olla malttia tehdä töitä sen eteen useampia vuosia. Tämä jo pelkästään nähdäkseni opettaa seuroille ihan erilaista tekemisen mallia. Kauden pidentäminen tulee vaatimaan yhä parempaa kunnallispoliittista lobbausta seuroilta, joka näköjään jääkiekon puolella on huomattavasti parempaa (esimerkkinä vaikka joku Rovaniemi). Suurimmalle osalle seuroista uusi systeemi on ikävä päätös, mikä tekee tämä valittamisen ymmärrettäväksi, mutta suomalaiselle jalkapallolle tämä lienee pitkällä tähtäimella positiivinen juttu. Kuten myös suomen jalkapallon pääsarjalle.

Seuraava esimerkki ei nosta forum-uskottavuutta mutta heitetään nyt kuitenkin: Jääkiekon puolella lähdettiin liikkeelle 10 joukkueen sm-liigasta ja 8 joukkeen 1. divisioonasta. Sm-liigaan käsittääkseni vaadittiin alun alkaenkin olosuhdevaatimuksena jäähallia, jotta pitkä ja raskas kausi saatiin vedettyä läpi. Sitä mukaa kun homma on ammattimaistunut, on liigaa laajennettu harkitusti siten, ettei homma ole muuttunut amatöörimäiseksi. Sm-liigaan nouseminen vaati aikoinaan seuralta vuosien työtä. tuloksena on ollut mm. se, että sm-liigajoukkueiden pysyvyys on ollut huomattavasti parempi kuin Veikkausliigan puolella: Enemmistö nykyseuroista esiintyi sm-liigassa jo 70-luvulla. Kuinka moni nykyinen Veikkausliigaseura oli sm-sarjassa 70-luvulla? Neljä. entä 80-luvulla? Viisi. Onhan suuri vaihtuvuus omanlaisensa rikkaus, mutta se on estänyt esimerkiksi sellaisten kannatusperinteiden syntymisen, jossa jokin jalkapalloseura olisi osa paikallisidentiteettiä suurimmalla osalla paikkakunnista. Yksittäisten ajallisesti tai paikallisesti rajattujen buumien (esim. JJK nyt tai VPS 90-luvulla) varaan ei kannata lajisuosion kasvua rakentaa, vaan vaaditaan seurauskollisuutta ja pitkiä perinteitä.

Lisäksi jääkiekon puolella oleva systeemi on mahdollistanut ajan mittaan laajan markkinointiin ja liiketoimintaan liittyvän tietotaidon kerääntymisen pienelle seurojen joukolle, kun jalkapallon puolella ei ole ollut siihen mahdollisuutta suuren vaihtuvuuden vuoksi.

10 joukkueen suljettua sarjaako tässä halutaan, ettei vain isot ja perinteikkäät seurat putoa? HJK:ta, TPS:ää tai vaikka TamUa tulisi suojella, ettei putoaminen "katkaise" perinteitä ja katsojat katoa, kun eihän "perinteistä" seuraa voi Ykkösessä katsoa.

Aiemmalla systeemillä Kakkosesta nouseminen ei vaatinutkaan pitkäjänteistä työtä vaan se nousu on yleensä tullut, kun maaliskuussa alkanut vähän katselemaan ketä tällä kaudella pelaisi ja nousu on varmaa jo ensimmäisellä yrittämällä. Kysytään vaikka PoPalta tai SJK:lta. Tämä uudistus Kakkosen osalta nimenomaan vähentää pitkäaikaisen työn ja maltin osuutta nousun hakemisessa, kun aina joku yrittää sitä räjäyttämällä pankkia.

Muuten tuosta ylemmästä viestistä voi etsiä perusteluita miksi tämä homma ei ole järkevää. Pelimääriä tulisi nostaa mielummin laajentamalla kuin pudottamalla huonoimpia pois. Kokonaispelimäärä nousee uudistuksen myötä 16 peliä ja alemmilla tasoilla se laskee. Joten tuossakaan suhteessa lajiin tuleva yhteisrahamäärä tuskin paljoa nousee.

[Rantasipi]

Eli itse tekemisessä mikään ei tule muuttumaan.

Juuri tähän tuolla muutoksella halutaan puuttua. Ja varsinkin Ykkösen tasolla. Nähtäväksi jää, muuttuuko mikään. Tällä hetkellä tekemisen taso seuratasolla on kehityksen suurin este. Vaikka jollain pikkupaikkakunnilla (Mypa, IFK) asiat varsin hyvin hoidetaankin, niin kokonaisuutena suomalaisia seuroja vaivaa puuhastelu.

Tekemisen tasoa nyt kukaan ei varmaan kovin korkeana pidä

[Manfred Mann]

Olisiko nykyinen JJK-ilmiö ollut mahdollinen, jos Kakkosesta ei olisi päässyt järkevällä työllä ylös ja vastaavasti liigaan olisi ollut vaikeampi nousta? Olisiko Keski-Suomi edelleen suomifutiksen mustia aukkoja?

Vähemmän ihmisiä suomifutiksen piirissä, vähemmän jalkapalloinnostusta ja se näkyy valitettavasti myös junioripuolella. Kaupunkien/seurojen juniorimäärien kukoistuskaudet korreloivat usein oman seuran edustusjoukkueen menestyksen kanssa.

Kaiken kaikkiaan hyvä kirjoitus mutta tämä kannattaa nostaa esille. Sitä paitsi JJK ei ole ainoa seura, joka on suhteellisen lyhyessä ajassa noussut kakkosesta liigaan, mm. PK-35 ja MIFK ovat vastaavia tapauksia viimeisen runsaan kymmenen vuoden ajalta. Nyt kakkosen ja sitä alemmalla tasolla olevien seurojen toiminta näivetty ja luultavasti monet liigapaikasta haaveilevat seurat voivat yksinkertaisesti pistää pillit pussiin. Esim. Kokkolassa tai Mikkelissä ei oikeastaan enää kannata yrittää vaan voidaan ryhtyä ihan reilusti puuhastelemaan.

On tietysti totta, että jääkiekossa on liigaseuroilla suhteellisen selkeä brändi, joka useimmilta jalkapalloseuroilta puuttuu. Mutta siitä alaspäin ei kannata ottaa mallia, mestiksessä useampi seura on viimeaikaisten uutisten perusteella selvitystilassa. Jääkiekossa tilanne on myös sikäli parempi, että liigajoukkueet ovat maantieteellisesti sopivasti jakautuneet. Jos jalkapallossa pääsarjakartalta katoavat kahden seuraavan aikana esim. neljä isoa kaupunkia - Lahti, Vaasa, Oulu, Kuopio ja Jyväskylä ovat vaaravyöhykkeessä - niin asetelma on jääkiekkoon verrattuna olennaisesti erilainen.

[tamman siika]

Tällä hetkellä tekemisen taso seuratasolla on kehityksen suurin este. Vaikka jollain pikkupaikkakunnilla (Mypa, IFK) asiat varsin hyvin hoidetaankin, niin kokonaisuutena suomalaisia seuroja vaivaa puuhastelu.

Onko näistä määrittelemättömistä "puuhastelusta" ja "tekemisen tasosta" tulossa nyt vakiokortti, joka vedetään aina esiin kun muut argumentit loppuvat kesken?

Vituttaa syvästi tätäkin topicia lukiessa näin kolmea ylintä sarjatasoa vierestä ja kaukaa seuranneena toistuva nettiviisaiden läskimahojen huutelu puuhastelusta, kun itse suomalaisen futiksen parissa painetuista pitkistä päivistä sekä hyvästä duunista lähes minimaalisilla resursseilla ei nähtävästi suurella osalla kirjoittajia ole mitään käsitystä.

[Venire]

Lisäksi jääkiekon puolella oleva systeemi on mahdollistanut ajan mittaan laajan markkinointiin ja liiketoimintaan liittyvän tietotaidon kerääntymisen pienelle seurojen joukolle, kun jalkapallon puolella ei ole ollut siihen mahdollisuutta suuren vaihtuvuuden vuoksi.

Niin, esimerkiksi kendotepsi onnistui tämän vuosituhannen kyntämisen aikana pitämään itsensä pinnalla kaiken tietotaidon ansiosta. Eiku hetkinen...

Kuinka moni nykyinen Veikkausliigaseura oli sm-sarjassa 70-luvulla? Neljä. entä 80-luvulla? Viisi.

70-luku: KuPS, HJK, TPS, Haka, VPS, Mypa (6)
80-luku: TPS, HJK, KuPS, Haka, Jaro (5)
90-luku: HJK, KuPS, TPS, Haka, Mypa, Jaro, VPS, Inter, FC Lahti (9)

On huono pysyvyys juu.

[Elmo]

Ymmärrän, että muutosta kannattavat niiden seurojen kannattajat, joiden seurojen asema Suomen huipulla on vakaa, joille merkitsee vain se oma seura ja joille futiksen kokonaiskuva on merkityksetön kunhan oma seura menestyy.

Keskitason ja alemman tason liigaseurojen kannattajissa varmasti löytyy jo hieman epävarmempia mielipiteitä, kun kauhulla odotetaan tulevaa putoamistaistoa, paniikkituhlausta, putoamista ja taloudellista romahdusta. Ja erityisesti, jos lajin kannalta ajatellaan vielä laajemminkin kuin vain oman seuran kannalta.

Ykkösen ja alempien sarjojen joukkueiden kannattajissa luulisi uudistuksen kannattajia olevan hyvin vähän, kun oman seuran kannalta uudistus ei nykyisen tiedon mukaan toisi kuin keppiä niin saatanasti.

Jotenkin näiden monen monen sivun lukemisen jälkeen on sellainen fiilis, että erityisesti (jotkut) helsinkiläiset eivät tajua yhtään mitään muun Suomen futismeiningistä. Siellä Helsingissä saattaa kaikki alle liigatason joukkueet olla saunaporukkapuuhastelua, jota ei arvosteta ja jolle ei panna suurta merkitystä. Mutta muuallapäin Suomea jopa se kakkosessa pelaava porukka voi olla kunnan ykkösjengi, arvostettu, seurattu, kunnioitettu. Se kakkosessa pelaava jengi on pitänyt futiskulttuurin pinnalla kyseisessä kunnassa. Kakkonen on kuitenkin sarjana ihan asiallinen tasoltaan ja ennenkaikkea se miksi se taso vielä pysyy ns. pinnalla on ollut se, että unelma liigasta on yhden nousun takana ja hyvälle joukkueelle tähän mennessä nousu on ollut toki vaikeaa (muistan JJK:n kakkosen ajat), mutta kuitenkin omalla hyvällä onnistumisella realistinen vaihtoehto. Jos jatkossa edes voittamalla sarjansa ei nousu olekaan vielä selvä niin voin kuvitella tuon hieman latistavaksi ajatukseksi. Homman mielekkyys saattaa kärsiä. Muistan kun nuorena poikana Seinäjoella kaupungin ykkösjengi(t) pelasivat kakkosta niin joukkueet olivat silti hyvin seurattuja ja arvostettujakin toimijoita kaupungissa. Heille riitti jonkinverran tukea, arvostusta jopa sponssirahaa. Hiljalleen TP:n toiminta kehittyi, seurasi nousu ykköseen ja pikainen visiitti liigaan. Kaunis tuhkimotarina, joka varmasti osaltaan hieman paransa futiksen asemaa Seinäjoella, vaikkakaan se ei siellä vieläkään yhtään liian vahva ole. Sarjauudistuksen jälkeen on vaikea kakkosen jengin edes unelmoida tuollaisesta.

Lisäksi tämän uudistuksen vuoksi liian moni kuntansa ykkösjengi ja futiskulttuurin pinnalla pitäjä saa lähtöpassit kolmoseen, jonka arvostus on jotain ihan muuta jo kakkoseenkin nähden. Väistämättä tuo putoaminen kolmoseen latistaa paikallista futisskeneä, vähentää taatusti paikallisen futiksen saamaa rahaa ja arvostusta, heikentää osaltaan suomifutiksen kokonaisuutta.

Joillekin ehkä riittää se, että kunhan oma jengi pärjää ja oman jengin edellytyksiä koitetaan parantaa - vitut muista. Itse kuitenkin pidän ensisijaisesti lajista, toivoisin ensisijaisesti, että vietäisiin Suomifutista kokonaisuudessaan eteenpäin, tällöin väistämättä näitä hedelmiä kypsyisi myös sinne huipulle ja parhaisiin jengeihin.

Tässä uudistuksessa pelottaa se, miten monta joukkuetta heitetään ulos kolmelta ylimmältä tasolta, miten se tulee vaikuttamaan monien näiden paikkakuntien futiksen asemaan ja tulevaisuuteen, miten se tulee vaikuttamaan futiksen tosissaan tai edes puolitosissaan ottavien pelaajien määrään, miten se tulee vaikuttamaan futiksen kokonaisuudessaan nauttimaan arvostukseen, näkyvyyteen ja rahavirtoihin.

Voi olla, että liigassa (jotkut) jengit saavat vähän enemmän, mutta luultavasti tuo tulee sillä hinnalla, että suomifutis kokonaisuudessaan tulee saamaan vähemmän.

Parinkin nukutun yön ja melkoisen monen aiheeseen liittyvän viestin lukemisen jälkeenkään mielipiteeni ei ole muuttunut - minusta muutos on kokonaisuutta katsoen huonoon suuntaan.

Tässäkin topikissa puolestapuhujien argumentit ovat tosiaan olleet melkoista konsulttien sanahelinää

Vähemmän joukkueita -> -> lisää tasoa, rahaa, kultaa ja mirhamia.

Oi, kun se olisikin noin yksinkertaista.

Ja Savon keisari on jankannut samoja sisällöltään täysin tyhjiä viestejä yhä uudestaan ja uudestaan - lopeta jankkaus tai kehitä siihen sisältö, muuten ei jaksaisi lukea enää yhtään lisäviestiä.

[erno]

Mun nähdäkseni futiksen pääsarja on sarja, jossa TÄYTYY pyrkiä täysammattilaisuuteen. 14 joukkuetta on nykyisellään liikaa, mutta valitettavasti myös 12 voi olla liikaa. Ykkösdivarin koosta en ole osannut muodostaa mielipidettä, mutta lähtökohtaisesti se kaiketi on liian pieni.

[Mystinen metsätyömies]

Onko näistä määrittelemättömistä "puuhastelusta" ja "tekemisen tasosta" tulossa nyt vakiokortti, joka vedetään aina esiin kun muut argumentit loppuvat kesken?

Ja jos jossain on tekemisen tasossa puutteita ja puuhastellaan, niin juuri Putkiaivo-Udin käteenvedon jälkeisen suihkunraikkaassa klubissa. Jos seura ylivertaisista resursseistaan huolimatta joutuu turvautumaan youtube-scouttaakseen ja ottaa pataan kyläseuroilta, niin ei se homma siitä kummemmaksi muutu ennen kuin lobataan 4:n joukkueen suljettu sarja, jossa pelaavat HJK, Klubi04, HJK Kannelmäki ja vaikka HJK Tuupovaara.

Sinänsä ei ole mitenkään yllättävää, että pikauudistuksen äänekkäimmät elleivät ainoat kannattajat tulevat juuri kerholeiristä. Ihmekös tuo koska hankkeen puuhamiehet Veikkauksen ohella tulevat juuri samalta sylttytehtaalta.

[Elmo]

Mun nähdäkseni futiksen pääsarja on sarja, jossa TÄYTYY pyrkiä täysammattilaisuuteen.

Tottakai tulee. Ja mahdollisesti muutos tulee hieman parantamaan tilannetta jos katsotaan vain ja ainoastaan liigan näkökulmasta tilanne. Minusta tuollainen yksisilmäisyys vaan on yksinkertaisesti helvetin typerää ja lyhytkatseista.

14 joukkueen sarja toimi minusta ihan hyvin, olihan siellä joukossa toki persoonallisen profiilin Rovaniemi, mutta ei sekään mikään heittopussi ollut. Olosuhteet ovat olleet jatkuvasti kehittyvät, ja itse uskon, että jo muutaman vuoden päästä Suomesta löytyisi 16 liigatasolle ihan hyvin kelpaavaa joukkuetta.

[Rantasipi]

Ykkösdivarin koosta en ole osannut muodostaa mielipidettä, mutta lähtökohtaisesti se kaiketi on liian pieni.

Laitoinkin jo tuonne Ykkös-osioon, että tuo sarja on tällä hetkellä se, joka eniten uudistuksia kaipaa. Nyt se on ressu/kokeilusarja aivan liian monelle jengille.
Muutoksia tähän uuteen systeemiin tulee varmasti muutaman vuoden sisällä. Ensimmäiseksi Ykkösen joukkuemäärä toivottavasti nostetaan hieman suuremmaksi.

Kaikkien vastustajien kanssa olen samaa mieltä siitä, että muutos ei siis tähän todellakaan jää ja tämä uusi vuosikymmen mennään lävitse useampien höyläysten ja viilausten saattamina. Ja tulosta voi sitten vain arvailla.

KipeKemiltä hyvä yhteenveto:

En tiedä onko tämä puitu jo jossain läpi, mutta:

Jos nyt oletetaan, että 2013 joukkueiden sijoitukset sarjoissa on täsmälleen samat kuin 2009 (siis tuskin on, mutta selvyyden vuoksi), niin silloin:

Veikkausliiga:
HJK
FC Honka
TPS
IFK Mariehamn
FC Inter
Haka
Tampere United
VPS
MYPA
FF Jaro
FC Lahti
KuPS

Ykkönen:
JJK
RoPS
AC Oulu
KPV
FC Viikingit
FC PoPa
FC KooTeePee
FC Hämeenlinna
PS Kemi
Klubi 04

Kakkonen (vedän tuon lohkojaon ihan hatusta):

PK-seudun lohko:
Atlantis FC, Helsinki
FC Espoo, Espoo
FC Kiffen, Helsinki
HIFK, Helsinki
IF Gnistan, Helsinki
KäPa, Helsinki
Pallohonka, Espoo
PK Keski-Uusimaa, Kerava
PK-35, Vantaa
FC Futura, Porvoo


Etelälohko
EIF, Raasepori
FCV, Jyväskylä
Ilves, Tampere
KaaPo, Kaarina
LoPa, Lohja
MP, Mikkeli
P-Iirot, Rauma
SalPa, Salo
TPV, Tampere
Warkaus JK, Varkaus


Pohjoislohko
FC Kiisto, Vaasa
FC OPA, Oulu
FC YPA, Ylivieska
GBK, Kokkola
JBK, Pietarsaari
Jippo, Joensuu
OPS-jp, Oulu
SJK, Seinäjoki
TP-47, Tornio
VIFK, Vaasa

[Venire]

Mun nähdäkseni futiksen pääsarja on sarja, jossa TÄYTYY pyrkiä täysammattilaisuuteen.

Ja mitkä ovat ammattilaisuuden kriteerit? Se että tienaa jotain? Se että tienaa jotain joka kuukausi? Se että tienaa vähintään tietyn euromäärän joka kuukausi? Sovelletaanko tienauskäytäntöä kaikkiin ketjun osiin? Paljonko liigan tähtipelaajan, rivipelaajan, junioripelaajan, päävalmentajan, apuvalmentajan, maalivahtivalmentajan, fysiikkavalmentajan jne. täytyy tienata jotta tämä on ammattilainen? Onko ammattilaisuus kuitenkin vain abstrakti ja vitun typerä kriteeri?