Suuri muutos suomalaisessa jalkapallossa!

[tamman siika]

Faktaa kuitenkin on, että suomalainen jalkapallo on tässä tilassa sen vuoksi, että suomalaiset seurat ja tarkemmin me kaikki suomalaiset futisihmiset seurojen taustoilla ja katsomoissa olemme sen tähän pisteeseen ajaneet. Suomifutiksella on liian vähän rahaa ja resursseja, koska me emme ole sitä enempää omalla työllämme ansainneet. Palloliitolla on koko asian kanssa melko vähäinen rooli, suomifutis joko nousee tai laskee sen parissa toimivien ihmisten ansiosta tai vuoksi. Palloliitto ei ole mikään pelastava enkeli, se antaa toiminnalle raamit ja pyrkii ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan, kaikki muu on meistä itsestämme kiinni. Joko mennään kaikki eri suuntiin omien tarkoitusperiemme mukaan kuten aikaisemminkin, tai sitten yritämme ottaa kaikki saman suunnan ja pyrkiä toimimaan osana suomalaisen jalkapallon kokonaisuutta, tehdä sen oman osuuden.

Tämä nyt ei itseasiassa ole mitään faktaa vaan tuubaa.

Ei Suomi ole Euroopan futiskartalla missään sellaisessa asemassa, jossa se ei käytettyjen resurssien ja rekisteröityjen pelaajien määränsä johdosta ansaitse olla. Kysyin sinulta jo aikaisemmin ihan niiden konkreettisten asioiden listausta, jotka seuratasolla perustavasti tehdään nykyresursseilla väärin. Kritiikki on mielestäni turhaa, mikäli sinulla ei ole esittää vaihtoehtoja.

- Onko vika niissä juniorivalmennuksesta vastaavissa innokkaissa vanhemmissa ja muissa ihmisissä, jotka siviilitöidensä tai opiskeluidensa ohessa valmennustyötä tekevät? Mikäli vastaus on kyllä, niin silloin kysymys on seurojen rahanpuutteesta palkata täyspäiväisiä ihmisiä kenttätyöhön tai sitten Palloliiton järjestämien valmentajakurssien annista sekä läpäisykriteereistä.

- Onko vika divaripelaajissa ja -valmentajissa, jotka työnsä tai opiskeluidensa ohessa harjoittelevat ja pelaavat. Jos on, niin kuinka paljon nykyistä enemmän näiltä voidaan vaatia vai tarvitaanko nykyistä enemmän rahaa ihmisten täyspäiväistämiseksi?

- Onko vika seurojen varainkeruussa? Jos on, niin monessa organisaatiossa varmasti oltaisiin kiinnostuneita kuulemaan mitä tehdään väärin ja miten asiat pitäisi hoitaa.

- Onko vika junioripelaajissa, jotka vuosittain joutuvat käyttämään ympäri Suomea lukemattomia tunteja talkootyöhön ja ovelta ovelle myyntiin, jotta rahat turnausten tai vierasotteluiden matkakassaan saadaan kasaan? Ainakaan tuona aikana he eivät käytä aikaansa siihen seuran ydintoimintaan, eli jalkapalloon.

Myöskään suomalainen jalkapallo ei ole missään "tilassa" johon seurat olisivat sen "ajaneet". Maamme joukkueet ovat pitkäjänteisellä työllä tuottaneet tähän asti laadukkaita pelaajia, ja näkemykseni mukaan uusista juniorisukupolvista on tulossa entistä laadukkaampaa massaa koko ajan. Terävimmästä kärjestä on turha puhua organisaatioiden työn tuloksena, koska niillä äärimmäisillä huipuilla on tapana syntyä kulttuurista ja toimintaympäristöstä huolimatta, ja tämä koskee kaikkia futismaita ympäri Euroopan.

Se, miten Palloliitto taas voisi edes yrittää laskeutua kuolevaisten pariin käytännön juniorikasvatustyöhön avaamalla kukkaroaan on näistä asioista riippumaton, ja muissa topiceissa laajemmin käsitelty asia. Ihan turha tulla kuitenkaan väittämään jostain liiton vähäisestä roolista toimijana, koska niin kauan kun roolijako kenttätasolla on "liitto sanoo - seura tekee", niin kehitystyö on pelkkää kuminauhan venytystä. Aina voidaan toki vaatia nykyistä enemmän, mutta kasvu ilman investointeja on mielestäni utopiaa.

[Eiccu]

Tämä nyt ei itseasiassa ole mitään faktaa vaan tuubaa.

Ei Suomi ole Euroopan futiskartalla missään sellaisessa asemassa, jossa se ei käytettyjen resurssien ja rekisteröityjen pelaajien määränsä johdosta ansaitse olla. Kysyin sinulta jo aikaisemmin ihan niiden konkreettisten asioiden listausta, jotka seuratasolla perustavasti tehdään nykyresursseilla väärin. Kritiikki on mielestäni turhaa, mikäli sinulla ei ole esittää vaihtoehtoja.

- Onko vika niissä juniorivalmennuksesta vastaavissa innokkaissa vanhemmissa ja muissa ihmisissä, jotka siviilitöidensä tai opiskeluidensa ohessa valmennustyötä tekevät? Mikäli vastaus on kyllä, niin silloin kysymys on seurojen rahanpuutteesta palkata täyspäiväisiä ihmisiä kenttätyöhön tai sitten Palloliiton järjestämien valmentajakurssien annista sekä läpäisykriteereistä.

- Onko vika divaripelaajissa ja -valmentajissa, jotka työnsä tai opiskeluidensa ohessa harjoittelevat ja pelaavat. Jos on, niin kuinka paljon nykyistä enemmän näiltä voidaan vaatia vai tarvitaanko nykyistä enemmän rahaa ihmisten täyspäiväistämiseksi?

- Onko vika seurojen varainkeruussa? Jos on, niin monessa organisaatiossa varmasti oltaisiin kiinnostuneita kuulemaan mitä tehdään väärin ja miten asiat pitäisi hoitaa.

- Onko vika junioripelaajissa, jotka vuosittain joutuvat käyttämään ympäri Suomea lukemattomia tunteja talkootyöhön ja ovelta ovelle myyntiin, jotta rahat turnausten tai vierasotteluiden matkakassaan saadaan kasaan? Ainakaan tuona aikana he eivät käytä aikaansa siihen seuran ydintoimintaan, eli jalkapalloon.

Myöskään suomalainen jalkapallo ei ole missään "tilassa" johon seurat olisivat sen "ajaneet". Maamme joukkueet ovat pitkäjänteisellä työllä tuottaneet tähän asti laadukkaita pelaajia, ja näkemykseni mukaan uusista juniorisukupolvista on tulossa entistä laadukkaampaa massaa koko ajan. Terävimmästä kärjestä on turha puhua organisaatioiden työn tuloksena, koska niillä äärimmäisillä huipuilla on tapana syntyä kulttuurista ja toimintaympäristöstä huolimatta, ja tämä koskee kaikkia futismaita ympäri Euroopan.

Se, miten Palloliitto taas voisi edes yrittää laskeutua kuolevaisten pariin käytännön juniorikasvatustyöhön avaamalla kukkaroaan on näistä asioista riippumaton, ja muissa topiceissa laajemmin käsitelty asia. Ihan turha tulla kuitenkaan väittämään jostain liiton vähäisestä roolista toimijana, koska niin kauan kun roolijako kenttätasolla on "liitto sanoo - seura tekee", niin kehitystyö on pelkkää kuminauhan venytystä. Aina voidaan toki vaatia nykyistä enemmän, mutta kasvu ilman investointeja on mielestäni utopiaa.

Olen samoilla linjoilla SirLoserin kanssa. Syy ei kuitenkaan ole tekijöissä, vaan siinä, että niitä on liian vähän. Suurin osa suomalaisista seuroista on yhden vahvan henkilön varassa. Avainkysymys on siinä, että miksi tekijöitä on niin vähän ja miten niitä saisi lisää. Itse luulen, että ainakin osasyitä tekijöiden vähäiseen määrään on
- ohut futiskulttuuri
- suomalainen "ei se seiso kuitenkaan"-mentaliteetti
- haluttomuus tehdä mitään, mistä ei seuraa suoraan konkereettista hyötyä itselle.

Puhujia on peljon, tekijöitä vähän ja yleensä ne puhujat ovat kovimpia tekijöiden kritisoijia, vaikka itse eivät yleensä tee kitinällään muuta kuin hallaa suomifutikselle. Tälläkin foorumilla jokainen Veikkausliigan seurapomo vuorollaan on haukuttu pystyyn. Turha niitä on haukkua, pitää vaan mennä ja tehdä itse asiat paremmin, jos jotain on vialla.

[Möpsi]

Faktaa kuitenkin on, että suomalainen jalkapallo on tässä tilassa sen vuoksi, että suomalaiset seurat ja tarkemmin me kaikki suomalaiset futisihmiset seurojen taustoilla ja katsomoissa olemme sen tähän pisteeseen ajaneet. Suomifutiksella on liian vähän rahaa ja resursseja, koska me emme ole sitä enempää omalla työllämme ansainneet. Palloliitolla on koko asian kanssa melko vähäinen rooli, suomifutis joko nousee tai laskee sen parissa toimivien ihmisten ansiosta tai vuoksi. Palloliitto ei ole mikään pelastava enkeli, se antaa toiminnalle raamit ja pyrkii ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan, kaikki muu on meistä itsestämme kiinni.

Joo, faktaa. "Oikeudenmukaisuus" maailmassa usein toteutuu ko. tavalla. Saa, mitä tilaa.

[Maakuntasatraappi]

Allekirjoitan viestin kokonaisuudessaan. On perin hassua, että itsestäänselvyyttä (suomalainen jalkapalloilu = seuroissa tehtävä työ) joutuu jopa jalkapalloihmisten keskustelupalstalla toistelemaan, koska monille asia tuntuu olevan epäselvä.

Asialleen omistautuva ja osaamistaan parhaansa mukaan kehittävä juniorivalmentaja on suomalaiselle jalkapalloilulle tärkeämpi kuin vaikkapa Petri Jakonen tai Jan Walden. Lisäksi junnujen kehittäminen on kohtuullisen paljon vaativampaa kuin esim. lausua kolmen vuoden välein, että Veikkausliigan tavoitteena on kolmen vuoden päästä olla Suomen merkittävin urheilusarja. Puhetta suomifutikseen mahtuu, mutta asiat tapahtuvat vain tekojen kautta, ja seurat ovat paikkoja joissa se työ tehdään. Ja ei, en laske "tekemiseksi" hallinnollisia päätöksiä, joilla muutetaan sarjojen joukkuemääriä ja sarjajärjestelmiä - sellaisten päätösten tekeminen on helppoa, ja niiden seurauksethan hyvässä ja pahassa kannetaan sataprosenttisesti seuroissa. Lisäksi Palloliiton ja liigatoimiston ylevien tavoitteiden toteutumatta jäämisestä ei ole koskaan mitään seurauksia, kenenkään tilipussi ei ole uhattuna. Seuroissa sen sijaan vallitsee aivan toinen todellisuus.

Suomifutiksessa valta, glamour ja hyvät tilipussit ovat kattojärjestöjen huipulla samalla kun kova työ tehdään ja vastuu kannetaan seuratasolla. Kun näin on niin ymmärrän hyvin, että seurakentässä monet ovat sitä mieltä, että oli törkeää kun he joutuivat lukemaan itseään koskevista päätöksistä STT:n levittämästä tiedotteesta. Lisäksi edelleen on tässä topicissa vastaamatta (varmasti siksi että kukaan ei tiedä, ei siinä mitään) kysymykseen siitä, kuka tämän asiaa valmistelleen työryhmän kutsui koolle ja millä valtuuksilla? Miksi ryhmän koollekutsumisesta ja kokoonpanosta ei tiedotettu mitään, vaan näemmä toimittiin salaisesti? Mitä tapahtui sille aiemmalle strategiatyöryhmälle, jonka työn tuloksen oli määrä valmistua syksyllä 2009?

Koko prosessia on leimannut salailu ja suoranainen hämäräperäisyys.

Eicculle sen verran, että Veikkausliigan hallituksessa ja liigan markkinointityöryhmässä istuneena minulla sitten lienee Eiccun logiikan mukaan riviforumisteja suurempi oikeutus lausua mielipiteitäni. Ja voin kertoa, että jotakin on vialla, ja pahemman kerran.

[Stoitshkov]

Suunnan totesivat vääräksi ihmiset jotka eivät ole seuratoiminnassa mukana, sekä omaa etuaan ajavat Klubilaiset

Juuri äsken myönsit että olosuhteet ovat kehittyneet pikkuhiljaa, ja nyt taas junnataan paikallaan. Jotain johdonmukaisuutta, kiitos.

Siis AVOIMESTI MYÖNNÄT että tästä muutoksesta ei ole MITÄÄN käytännön hyötyä?

Kaikki katsovat seuratoiminnassa asiaa luonnollisesti vain omasta näkökulmastaan, HJK:lla on merkittävä rooli kotimaisessa palloilukulttuurissa, joten olisihan se outoa jos heillä ei olisi mitään vaikutusvaltaa asioihin. Totta kai päätökseen ovat vaikuttaneet ihmiset, jotka eivät ole seuratoiminnassa mukana (jopa positiivinen asia, he ajattelevat suurempaa kokonaisuutta) ja vaikutusvaltaiset toimijat yhdessä.

Se kehittyvätkö olosuhteet hitaasti, vai jäädäänkö koko ajan vain enemmän jälkeen on toinen keskustelunaihe.

Kyllä, minä AVOIMESTI MYÖNNÄN ettei tämä uudistus paranna ruohonjuuritason toimintaresursseja suoranaisesti. Ja näin täällä ei ole väitettykään. Nyt menee jo puurot ja vellit sekaisin.

[Stoitshkov]

Mitä Jakonen salailee? Miksi hän ei ole tullut jo esiin uudistuksen tiimoilta? Kinkkisiä kysymyksiä, joista voisi tehdä mielenkiintoisia johtopäätöksiä.

[Eiccu]

Eicculle sen verran, että Veikkausliigan hallituksessa ja liigan markkinointityöryhmässä istuneena minulla sitten lienee Eiccun logiikan mukaan riviforumisteja suurempi oikeutus lausua mielipiteitäni. Ja voin kertoa, että jotakin on vialla, ja pahemman kerran.

Veikkausliigan toiminnasta en tiedä juuri mitään, enkä ole siihen mitään kantaa sen vuoksi ottanutkaan. Veikkausliiga on kuitenkin vain todella ohut siivu suomalaista futista, enkä usko olevani väärässä tuon tekijöiden määrän suhteen. Toki liitto voi vaikuttaa omilla toimillaan tekijöiden määrään negatiivisesti tai positiivisesti, mutta vaikka liitossa asiat hoidettaisiin kuinka perseilleen, niin se ei hyvin toimivia seuroja kovin paljon hetkauta.

Pointtini oli lähinnä siinä, että jos kaikki jotka omasta mielestään tietävät miten asiat pitäisi tehdä menisivät johonkin seuraan huoltajaksi, joukkueenjohtajaksi, markkinointimieheksi, talkoolaiseksi tai miksi tahansa, niin seurojen olot olisivat huomattavasti paremmat. Liiton toimet vaikuttavat hyvin vähän seuroihin jos verrataan siihen kuinka seuratyöntekijän panos kyseiseen seuraan vaikuttaa. Palloliittoa pitääkin kritisoida silloin kun siihen on aihetta, kuten nyt, mutta ei Palloliitto yksin ole vastuussa siitä mitä seuroissa tapahtuu ja seurat kuitenkin ovat ne, jotka sitä suomifutista rakentavat.

[rukkanen]

Mitä tapahtui sille aiemmalle strategiatyöryhmälle, jonka työn tuloksen oli määrä valmistua syksyllä 2009?

Koko prosessia on leimannut salailu ja suoranainen hämäräperäisyys.

Eicculle sen verran, että Veikkausliigan hallituksessa ja liigan markkinointityöryhmässä istuneena minulla sitten lienee Eiccun logiikan mukaan riviforumisteja suurempi oikeutus lausua mielipiteitäni. Ja voin kertoa, että jotakin on vialla, ja pahemman kerran.

Tähän voisin harata vastaan vähäisenkin forumuskottavuuden menettämisen uhalla. Oman seuran (sen, jossa valmennan) seurapäivässä oli yhtenä esityksen aiheena Helsingin piirin toimintastrategia. Strategian pääasialliset suuntaviivat ovat selvillä, mutta vuosikohtaiset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi (esim. "vuoden 2011 aikana haluamme kouluttaa X määrän lisää D-tason valmentajia –> ok, miten tämä toteutetaan?) ovat vielä tarkemman laadinnan alla. Itselle jäi kuitenkin tarkemman tiedustelun jälkeen sellainen kuva, että hyviä asioita on tapahtumassa mutta ne ovat vielä suunnitteluasteella. Siitä olen samaa mieltä, että tiedotus voisi olla läpinäkyvämpää, kun itse strategiaankin olennaisena osana kuuluu hyvä johtamiskulttuuri (jonka yhtenä osana tietenkin toiminnan läpinäkyvyys). Ehkä keskeneräisistä asioista ei haluta hirveästi hiiskua, mutta voisihan strategian laadinnasta tiedottaa sen, missä vaiheessa mennään. On ihan ymmärrettävää, että kentällä ajatukset ovat epäileviä, kun konkreettista tietoa siitä, mihin ollaan menossa, ei tunnu olevan saatavilla. Mutta ihan selkeä viesti siellä minun käsityksen mukaan on, että esimerkiksi osaajia (nimenomaan valmennuspuolelle ja muihin seurojen taustatoimintoihin) pyritään saamaan lisää kouluttamalla ja innostamalla toimintaan mukaan. Se, löytyykö tähän toimivat keinot, jää sitten nähtäväksi.

[Harri Kehari]

Aika harvalla tuntuu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, millaista arki suomalaisen jalkapalloseuran johdossa on. Ei ole kyse siitä, että siellä tehtäisiin hommat päin vittua tai vasemmalla kädellä, vaan resurssien mukaan. Ne jotka näin eivät ole toimineet, ovat haudanneet jo seuransa (lista on pitkä). Kaikki seurat eivät kuitenkaan ole muovipaskoja, joiden kustannuksella voi lähteä leikkimään. Suurin osa seuroista merkitsee alueelleen niin paljon, ettei niitä voi lähettää kolapäissä tähtiä kurkottelemaan.

Esimerkkinä jo lapsesta asti vihaamani Vifk, joka täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Ei tuollaista ikää saavuteta puuhastelemalla, vaan pitkäjänteisellä työllä. Sadat ihmiset työskentelevät seuran eteen ilmaiseksi ja kymmenet käyttävät juniorityöhön kaiken vapaa-aikansa. Hyvä kasvattajaseura ja nousu divariin vuoden kakkosen visiitin jälkeen oli tähtäimessä, kunnes Jakonen & muut idiootit vetivät maton alta.

Vilkaiskaa liigaseurojen tuloksia ja miettikää mitä tapahtuu kun seurat pakotetaan kilpavarusteluun laman keskellä. Muutenkin ajoitus on käsittämätön, sillä alkavalla kaudella tullaan näkemään laadukkaampia joukkueita kuin koskaan feikkausliigahistoriassa. Kun tähän viimein päästiin jaksamalla 7 kautta samalla järjestelmällä, päätettiin jonkun idiootin tilauksesta sekoittaa taas pakka totaalisesti.

[Nice10]

Aika moni asia tässä kinassa on mielipide/makuasia/faniasia/oletus/liian pitkälle viety johtopäätös/toive jne. ja on vaikea tuomita kenenkään mielipidettä tai yhtyä täysin varauksetta toisenkaan laidan mielipiteeseen.

Mielestäni tästä sarjauudistuksesta kuitenkin erottuu kaksi merkittävää kiistatonta ongelmaa tai ainakin pointtia, joihin haluaisin kuulla päättäjiltä perustelut tai edes jonkin selityksen.

a) Lienee kiistatonta, että sarjauudistus tulee seurojen kannalta todella nopeasti ja ilman sisäpiirin tietoa (jota kaikilla seuroilla ei varmasti ole) joutuvat seurat väkisinkin muuttamaan lähitulevaisuutensa toimintastrategiaa ja monia muitakin asioita, esimerkiksi kasvattamaan riskinottoa tai ainakin tekemään valintoja. Haluaisin kuulla edes yhden hyötyperusteen nopean aikataulun puolesta. Miksi on parempi siirtyä uuteen systeemiin kiireellä, mahdollisesti heikon taloustilanteen vallitessa ja lyhyellä varoitusajalla jo vuonna 2013 (2012 karsitaan paikasta auringossa, mikä on merkittävintä) sen sijaan, että tämä oltaisiin toteutettu vasta vaikkapa pari vuotta myöhemmin.

b) Jos suomalaista huippujalkapalloa halutaan kehittää, niin tuskin kukaa kiistää sitä, etteikö mukavuusalueelta pitäisi tulla pois. Jos suomalaista huippujalkapalloa halutaan kehittää, niin tuskin kukaan kiistää sitä, etteikö suurin rooli tässä kehitystyössä olisi Palloliitolla, Liigatoimistolla ja suurimmilla resursseilla toimivilla liigaseuroilla. Jos joidenkin suomifutiksen toimijoiden ja tahojen voidaan käsittää olevan vieläkin mukavuusalueella, niin tuskin kukaan kiistää sitä, että siellä mukavuusalueella ovat juuri edellä mainitsemani suuret toimijat, ei pienet äärirajoilla toimivat kyläseurat. Siksi haluaisin tietää, että miksi näiden suurten toimijoiden taholta tehdään yksipuolinen päätös kurittaa joa ennestään kaukana mukavuusalueelta toimivia pikkuseuroja jääden itse edelleen sinne mukavuusalueelle. Eihän Palloliitto, Liigatoimsito tai suuret seurat tässä joudu kehittämään tai tehostamaan toimintaansa, sehän on ihan selvä asia. Näillä toimilla nimen omaan nämä suuret toimijat välttelevät sitä vastuuta, mitä heillä suomalaisesta huippujalkapallosta pitäisi olla.

[SirLoser]

Ei Suomi ole Euroopan futiskartalla missään sellaisessa asemassa, jossa se ei käytettyjen resurssien ja rekisteröityjen pelaajien määränsä johdosta ansaitse olla.

Juuri näinhän mielestäni sanoin, eli olemme juuri sellaisessa asemassa kun tällä tehdyllä työllä ansaitsemmekin. Se on sitten mielipidekysymys, onko asema tyydyttävä vai ei.

Kysyin sinulta jo aikaisemmin ihan niiden konkreettisten asioiden listausta, jotka seuratasolla perustavasti tehdään nykyresursseilla väärin. Kritiikki on mielestäni turhaa, mikäli sinulla ei ole esittää vaihtoehtoja.

Ja vastasin silloin kuten nytkin, että en pysty esittämään mitään mullistavaa taikatemppua, jolla asiat voitaisiin tehdä vielä paremmin. Se ei silti tarkoita, etteikö sellaisia asioita olisi. Asenne, jossa tyydytään omaan erinomaisuuteen ja etsitään syitä muualta on ongelma, aina pitää pyrkiä omassa tekemisessään parempaan, vaikka kuinka luulisi tekevänsä jo kaiken mahdollisen.

Se on tietysti totta, ettei kritiikillä tai muullakaan foorumkirjoittelulla ole paskaakaan merkitystä.

Myöskään suomalainen jalkapallo ei ole missään "tilassa" johon seurat olisivat sen "ajaneet". Maamme joukkueet ovat pitkäjänteisellä työllä tuottaneet tähän asti laadukkaita pelaajia, ja näkemykseni mukaan uusista juniorisukupolvista on tulossa entistä laadukkaampaa massaa koko ajan.

No kyllä se vaan siinä tilassa on, minkä suomalaiset jalkapalloihmiset ovat tähän mennessä saavuttaneet. Se on sitten mielipideasia, onko se tila hyvä vai ei. Asenne täytyy kuitenkin olla, että koko aika täytyy pyrkiä parempaan, eikä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Tuntuu jopa todella hölmöltä kirjoittaa tällaisia itsestäänselvyyksiä.

Se, miten Palloliitto taas voisi edes yrittää laskeutua kuolevaisten pariin käytännön juniorikasvatustyöhön avaamalla kukkaroaan on näistä asioista riippumaton, ja muissa topiceissa laajemmin käsitelty asia. Ihan turha tulla kuitenkaan väittämään jostain liiton vähäisestä roolista toimijana, koska niin kauan kun roolijako kenttätasolla on "liitto sanoo - seura tekee", niin kehitystyö on pelkkää kuminauhan venytystä. Aina voidaan toki vaatia nykyistä enemmän, mutta kasvu ilman investointeja on mielestäni utopiaa.

Liitto on kussut asiansa monessa asiassa, kyllä. Yksi suurimmista ongelmista on juuri, kuten sanoit, liitolla ei "kuolevaisten" luottamusta. Rahaa ei liitollakaan ole liikaa jaettavaksi asti, kun pyytäviä käsiä riittää enemmän kun tarpeeksi. Silti rahaa olisi varmasti pitänyt jakaa vaikka vain todella pieniä summia ainoastaan luottamuksen takia, siksi että seurat tuntisivat, että heistä välitetään. Luottamuksen puutteesta seuraa, että vaikka liitto tekisi oikeita päätöksiä, niin ne ovat yhtä tyhjän kanssa, kun kenttätaso ei ohjeita kuuntele ja noudata.

-------------

Olen samoilla linjoilla SirLoserin kanssa. Syy ei kuitenkaan ole tekijöissä, vaan siinä, että niitä on liian vähän. Suurin osa suomalaisista seuroista on yhden vahvan henkilön varassa. Avainkysymys on siinä, että miksi tekijöitä on niin vähän ja miten niitä saisi lisää. Itse luulen, että ainakin osasyitä tekijöiden vähäiseen määrään on
- ohut futiskulttuuri
- suomalainen "ei se seiso kuitenkaan"-mentaliteetti
- haluttomuus tehdä mitään, mistä ei seuraa suoraan konkereettista hyötyä itselle.

Näin juuri, mutta syitä voi edelleen jatkaa ja kaikki päätyy lopulta suomalaisten futisihmisten tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Syitä on turha hakea ulkopuolelta.

Esimerkiksi mistä ohut futiskulttuuri johtuu ja kuka sen on synnyttänyt? Ovatko seurat olleet tarpeeksi lähellä yhteisöänsä, tehneet seuroista ihmisille helposti lähestyttäviä ja tärkeitä? Ja listaa voisi kyllä varmasti jatkaa pitkäänkin. Voisiko näillä asioilla olla merkitystä siihen, että kovin harvat tulevat mukaan seuratoimintaan, kun seuraa ei koeta omaksi? Voisiko näistä asioista johtua, että jalkapallo ja paikalliset jalkapalloseurat ovat valitettavan harvoin kaupungin päättäjien sydäntä lähellä, jotka siis ovat eläneet samassa yhteisössä seurojen kanssa? Tai sama yritysjohtajiin?

-----------------

Offtopiciksi meni taas pahasti ja pahoittelut siitä, mutta omaa syytähän sekin oli, kun keskustelun tähän suuntaan ohjasin.

[rukkanen]

Otetaan vielä vähän aiempia sanomisia takaisin... Omassa kommentissani tarkoitin lähinnä koko suomalaisen jalkapallon kokonaiskuvaa ja vielä pinnan alla tulossa olevaa muutosta, koska satraappi mielestäni viittasi laajempaan kokonaisuuteen. Mutta tämä sarjamuutos, etenkin aikataulunsa puolesta, vaikuttaa kieltämättä olevan ristiriidassa kokonaiskuvan kanssa. Ison kuvan strategia on vielä viimeistelyä vailla, mutta sarjajärjestelmiä koskevat asiat runnottiin jo nyt läpi. Olisiko esimerkiksi seurojen taholta kohdistunut niin suurta painetta ottelumäärien lisäämisestä, että jotain oli pakko tehdä jo varaslähtönä? Tämä oli tietenkin vain arvailua, ja olisikin mielenkiintoista saada ihan oikeaa tietoa päätöksen taustoista.

[SirLoser]

Lisäksi edelleen on tässä topicissa vastaamatta (varmasti siksi että kukaan ei tiedä, ei siinä mitään) kysymykseen siitä, kuka tämän asiaa valmistelleen työryhmän kutsui koolle ja millä valtuuksilla? Miksi ryhmän koollekutsumisesta ja kokoonpanosta ei tiedotettu mitään, vaan näemmä toimittiin salaisesti?

Muistaakseni tiedotettiin aikeista perustaa lajiprosessin ohjausryhmä, mutta en löydä nyt linkkiä uutiseen. Sen sijaan ohjausryhmän kokoonpano kyllä ilmoitettiin ainakin heti, kun ryhmä oli perustettu.

http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=152982

[Antoine Roquentin]

Tästä muutoksesta ovat mm. Rikkiviisas tässä ketjussa ja Satraappi blogissaan esittäneet ajatuksia, joiden takana voin seistä lähes 100-prosenttisesti, mutta muutamaan kysymykseen tässä alkaa jo hiljalleen kaivata vastauksia:

Missä on luettavissa päätöksen tehneen ohjausryhmän kattavat perustelut ja tulevaisuuden visiot siitä, millaisin eväin tällä uudella systeemillä edetään? Onko oikeasti mietitty omaa nokkaa pidemmälle? Jos uusi systeemi on niin loistava, miksi sitä ei nyt hehkuteta kunnolla liiton ja liigan toimesta?

Miksei epäilevää kenttäväkeä yritetä sitouttaa uuteen järjestelmään kunnon perusteilla, kuten joku taisi jo tässä ketjussa kysellä? Ovatko Jakonen ja kumppanit parhaillaan vasta keksimässä näitä perusteita tekemilleen muutoksille?

Homma haisee taas sadan kilometrin päähän. Jakosen pitäisi järjestää asiasta välittömästi erillinen tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan muutoksesta ja siihen liittyvistä kehitysajatuksista ja vastataan myös muutokseen liittyvään kritiikkiin.

[high stick]

Ja kun muutos vihdoin tapahtui, otettiinko askel taaksepäin? Ei kai sentään. Joukkueiden määrää lasketaan ja otteluiden määrää nostetaan. Jälkimmäinen on täsmälleen sitä mitä itse halusin, mutta joukkueiden lukumäärän pudottamisesta en osaa sanoa mitään. Toivottavasti päättäjät tiesivät mitä tekivät.

Varovainen periaatteellinen peukku suurelle muutokselle. Muutoksia tarvitaan. Ja mielellään hyviä muutoksia.

[MacGyver]

Joku 14 joukkueen liigan kannattaja voisi esitellä sarjasysteemin missä 14 joukkuueen liigan ottelumäärää voitaisiin lisätä ottaen huomioon sen realiteetin että sarjakautta ei Suomessa voi lähitulevaisuudessa pidentää kuin sen 2-3 viikkoa.

Loppusarjat? Loytyy varmaan useamman kerran jokaisesta tätä aihetta käsittelevästä ketjusta.

[Maakuntasatraappi]

Joku 14 joukkueen liigan kannattaja voisi esitellä sarjasysteemin missä 14 joukkuueen liigan ottelumäärää voitaisiin lisätä ottaen huomioon sen realiteetin että sarjakautta ei Suomessa voi lähitulevaisuudessa pidentää kuin sen 2-3 viikkoa.

Jälleen kerran: pelaamalla seitsemän joukkueen ylä- ja alaloppusarjat. Ottelumääräksi muuten tulisi 32, eli yksi vähemmän kuin tällä nyt kolmatta kertaa kokeiltavalla mallilla. Ylä- ja alaloppusarjat eivät ole mikään optimimalli, mutta kuitenkin lajinomaisempi ja mikä tärkeintä tasapuolisempi kuin luonnoton kolminkertainen sarja.

Jaa, MacGyver jo ehtikin...

[Jarkka]

Tästä muutoksesta ovat mm. Rikkiviisas tässä ketjussa ja Satraappi blogissaan esittäneet ajatuksia, joiden takana voin seistä lähes 100-prosenttisesti, mutta muutamaan kysymykseen tässä alkaa jo hiljalleen kaivata vastauksia:

Missä on luettavissa päätöksen tehneen ohjausryhmän kattavat perustelut ja tulevaisuuden visiot siitä, millaisin eväin tällä uudella systeemillä edetään? Onko oikeasti mietitty omaa nokkaa pidemmälle? Jos uusi systeemi on niin loistava, miksi sitä ei nyt hehkuteta kunnolla liiton ja liigan toimesta?

Miksei epäilevää kenttäväkeä yritetä sitouttaa uuteen järjestelmään kunnon perusteilla, kuten joku taisi jo tässä ketjussa kysellä? Ovatko Jakonen ja kumppanit parhaillaan vasta keksimässä näitä perusteita tekemilleen muutoksille?

Homma haisee taas sadan kilometrin päähän. Jakosen pitäisi järjestää asiasta välittömästi erillinen tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan muutoksesta ja siihen liittyvistä kehitysajatuksista ja vastataan myös muutokseen liittyvään kritiikkiin.

Tähän todellakin sama. Liittohallitus on tehnyt päätöksensä tuntemattoman tahon esityksestä 6.4. ja siitä on tiedotettu 7.4. Kun nyt 12.4. yrittää etsiä Palloliiton sivuilta tietoa tästä uudistuksesta, ei mitään uutta löydy. Perusteluista puhumattakaan. Niitä löytyy täältä keskustelufoorumilta muutaman nimimerkin kymmenistä/sadoista postauksista, mutta niissäkin haisee vahva mutu ja perusteeton lapsenusko. Missä ovat perustelut niiltä jotka tämän ajoivat läpi?

Väkisin tulee mieleen, olisikohan liittohallitus päätynyt samaan päätökseen (samalla norsunluutorni-menettelyllä), jos sen puheenjohtajalla olisi vahva tausta lajin parissa tai laaja kontaktiverkosto seuroihin.

[hafa]

Väkisin tulee mieleen, olisikohan liittohallitus päätynyt samaan päätökseen (samalla norsunluutorni-menettelyllä), jos sen puheenjohtajalla olisi vahva tausta lajin parissa tai laaja kontaktiverkosto seuroihin.

Niinistölle tuskin on vielä edes tiedotettu koko asiasta.

[Tsei Tsei]

Jos tekemisen taso olisi ainut mittari, niin etelässä olisi kolmella ylimmällä sarjatasolla jo nyt huomattavasti enemmän seuroja ja taas vastaavasti näillä paikkakunnilla, jotka pelkäävät uudessa mallissa sarjapaikkansa menettämistä, olisi edustus nykyistä alhaisempi. Joten jo nyt tekohengitetään maakuntia lohkojaolla, jotta kattavuus saataisiin suuremmaksi.

Ja painotetaan nyt: mielestäni siinä on kuitenkin kokonaisuuden kannalta järkeä. Tasapainon löytyminen on vain hemmetin vaikeaa.

Kun uusi systeemi tulee täysipainoisesti voimaan, niin Uudenmaan Kolmosen http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmonen_%28jalkapallo%29 jo ennestään hyvä taso tulee entisestään nousemaan. Ja pk-seudulla tullaan näkemään entistä mielenkiintoisempi Kolmonen. Kannattaa kaikkien tsekata linkin taakse. Kyllä siellä Kolmosessakin pelaa aika pirun kovia jengejä, josita moni on vielä erikoistunut juurikin kasvatustoimintaan

Pääkaupunkiseudulla voi olla laaja taso, mutta ne ykkösessä pärjäämään pystyvät kakkosen seurat tulevat kyllä pääsääntöisesti etelälohkon ulkopuolelta esim. liigaan noussut JJK, ykköseen noussut PoPa jne. Gnistanit ja kumppanit ovat sen sijaan tyypillisiä hissijoukkueita.

Selvästi tässä alempien sarjojen keskustelussa erottuu hyvin maakuntien ja pääkaupunkiseudun välisen väen asenteet. PK-seudulla ei ole niin väliä, jos joku lukuisista joukkueista putoaa kolmoseen. Parempi vaan, että vain vakavimmin otettavat seurat pelaavat liiton sarjoissa. Sen sijaan maakunnissa yksittäisten seurojen sarjapaikoilla on paljonkin merkitystä jalkapallon levinneisyyden kannalta.

[niftan]

Pääkaupunkiseudulla voi olla laaja taso, mutta ne ykkösessä pärjäämään pystyvät kakkosen seurat tulevat kyllä pääsääntöisesti etelälohkon ulkopuolelta esim. liigaan noussut JJK, ykköseen noussut PoPa jne. Gnistanit ja kumppanit ovat sen sijaan tyypillisiä hissijoukkueita.

No onhan Pääkaupunkiseudullakin oma edustuksensa Ykkösen vakionaamoissa. Esim. Viikingit, PK-35 ja Atlantis ennen romahdustaan olivat Ykkösen paremman puoliskon joukkueita. Viikingit ja PK-35 ovat sitä vieläkin. 04 pärjää myös Ykkösessä varsin hyvin.

e: Ja ehdottomasti sitä mieltä, että sarjauudistus kusee kaikkein pahiten juuri Viikinkien ja PK-35:n kintuille, jos PKS:n joukkueita ajatellaan. Viikingeillä vieläpä pidemmän ajan strategiana on ollut liigassa pelaaminen ja olosuhteiden kuntoon laitto. Nyt tehtyä työtä ei pahemmin palkita.

[Tsei Tsei]

33 ottelun sarja vaatisi jo pakostakin kauden pidentämistä. Nykyisen pituiseen liigakauteen mahtuisi kahden ottelun viikkotahdillakin vain 30 kierrosta, jos jätetään Suomen Cupin pelipäivät, eurocupien kesän ja syksyn pelipäivät, kansainväliset pelipäivät ja juhannus vapaiksi.

Jos katsotaan esimerkiksi tämän kauden ohjelmaa, ei siellä kauheasti vapaita paikkoja lisäkierroksille ole. Kolme vapaata slottia arkikierroksille on ja neljäs saataisiin aikatauluttamalla kaikki liigajoukkueita koskevat Suomen Cupin 4. kierroksen ottelut samalle viikolle. Loput kolme lisäkierrosta saataisiin tungettua ohjelmaan jatkamalla kautta kahdella viikolla.

Hienoa työtä. Tässä nähdään tämän sarjamuodon suurin ongelma, joka todettiin jo viime kokeiluissa: jos kautta ei pidennetä selvästi, on seurauksena kova otteluruuhka eurocup-joukkueille. Joukkueet joutuvat pelaamaan viikkotolkulla kaksi ottelua viikossa. Seuraava vaihtoehto on sitten maajoukkuetaukojen ottaminen hyötykäyttöön, mitä minä vastustan kategorisesti.

[Jarkka]

Niinistölle tuskin on vielä edes tiedotettu koko asiasta.

Tiedote, jonka mukaan liittohallitus kokoontui 6.4. päättämään asiasta.

http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=162889

Liittohallituksen kokoonpano.

http://www.palloliitto.fi/palloliitto/yhteystiedot/liittohallitus/

Luulisi että hallituksen puheenjohtaja tietää mitä hänen johtamansa hallitus päättää. Toki kun kyse on jalkapallopäättämisestä Suomessa, luulo ei ole tiedon väärti.

[Maakuntasatraappi]

Hienoa työtä. Tässä nähdään tämän sarjamuodon suurin ongelma, joka todettiin jo viime kokeiluissa: jos kautta ei pidennetä selvästi, on seurauksena kova otteluruuhka eurocup-joukkueille. Joukkueet joutuvat pelaamaan viikkotolkulla kaksi ottelua viikossa. Seuraava vaihtoehto on sitten maajoukkuetaukojen ottaminen hyötykäyttöön, mitä minä vastustan kategorisesti.

Mutta uudistuksen (tai vanhaan palaamisen kun 12x3 -mallia on jo kahdesti kokeiltu, miten vain) kannattajat sanovat vastaavat tähän, että kauttahan pidennetään 2-3 viikolla.

Itse olen jo useasti yrittänyt vastata, että pelkästään ilmoittamalla ja otteluohjelma laatimallako se kausi pitenee? Luulisinpa, että esimerkiksi Tampereen kaupungin liikuntatointa eivät Palloliiton ilmoitukset hirvesti hetkauta. Vasta-argumentti tähän on sitten, että esimerkiksi TamU ei "kuulu" liigaan, jos Tampereen kaupunki ei saa kenttää pelikuntoon määrättyyn päivään mennessä. No oikei, suljetaanko seura sitten liigasta juuri liiga-avauksen alla vai ehkä liigan jo alettua (olettaen, että joukkueen ensimmäinen peli olisi ollut vieraspeli, ja sen jälkeinen kotipeli jouduttaisiin perumaan? Otteluohjelma, televisionnit jne menisivät kolossaalisesti vituiksi koko liigan osalta yleisistä imagotappioista puhumattakaan.

Joku (en nyt muista kuka) kyllä heitti tähän ihan hyvän pointin, että pelatkoon seurat sitten varakentillä ne pelit, joita eivät voi kotikentällään pelata. Varakenttämahdollisuus kuitenkin vie samalla sen pienenkin painostusmomentin kaupunkien suuntaan, kun kaupungin liikuntajohtaja voi aina todeta, että pelatkaa sitten pari ekaa matsia siellä varakentällä.

---

Käytin Tamperetta jälleen vain esimerkkinä, tilalle voi halutessaan vaihtaa esim. Kouvolan tai Pietarsaaren tai minkä tahansa liigapaikkakunnan, jossa pelataan kunnallisella nurmikentällä. Se, että Lahdessa on kaupungilla ainakin tällä hetkellä tahtoa ja osaamista tehdä kentän kanssa töitä ei kokonaisuuden kannalta paljoa lohduta.

[tamman siika]

Seuraava vaihtoehto on sitten maajoukkuetaukojen ottaminen hyötykäyttöön, mitä minä vastustan kategorisesti.

Ja myös tässä on ilmiselvä logiikkavirhe, mikäli liigan sarjajärjestelmäuudistuksen myötä kautta ei pystytä huomattavasti pidentämään nykyisestä. Kun kerran Visio 2020-projektin mukaan Suomi tulee olemaan kymmenen vuoden päästä Euroopan eliittiä, niin oletettavaa on myös, että jo aikaisemmin matkan varrella arvokisoihin osallistutaan, eikö? Ainakin syytä on epäillä kotimaista pääsarjaa pelattavan kesällä maajoukkueen osallistuessa samanaikaisesti arvokisoihin. En muista nyt tarkalleen hyväksyvätkö kansainväliset säännöt edes tällaista järjestelyä. Ainakin kiinnostavaa olisi kuulla, miten 33 kierrosta aiotaan järjestää, jos ja kun mj-tavoite täyttyy.

Onko esimerkiksi liigan kannalta huomioitu, että Suomi osallistuisi jo vuoden 2012 kisoihin?