Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Valonheitin]

Nyt kun näitä valmentajatyyppejä miettii, niin vastaan on tullut noin karkeasti jaoteltuna kolmea eri valmentajatyyppiä.

-kentän laitaa sahavaa ja huutava valmentaja. Jokainen suoritus ja tuomio aiheuttaa reaktion.
-nuoria (yleensä vähän korkeammalla tasolla) jamppoja, jotka ovat opetelleet liiton jargonin ja jakelevat näitä fraaseja pitkin ottelua. Kiihdytä, havainnoi, huomasitko minkälaista toimintaa oli siinä sun yläpuolella? Toisteisesti on myös sana, jota kuulee paljon. Pekka, sun pitää reagoida, kun vastustaja toisteisesti pelaa siihen taskuun.
- ja se sitten se (yleensä) isävalmentaja, joka lähinnä kertoo pelipaikat ja suorittaa vaihdot.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Paremman paikan puutteessa - ironista mutta juuri siksi - kysymme:

1) Miksei koko alueella ole YLEISTÄ strategia & taktiikka -keskustelua koskien jalkapallon ja sen pelaamisen trendejä, evoluutiota, yleisimpiä prinsiippejä, filosofiaa ja aina  kiinnostavaa ja uusia näkökulmia avaavaa, luovaa brainstormingia perusjargonin (liiton prujut) sijaan eli vallitsevat mantrat ja dogmit haastavaa ajattelua BOXIN ULKOPUOLELLA (a pun intended)?!

Ja 2) Miksi tällä palstalla ei keskustella juniorivalmennuskulttuurin radikaalivallankumouksesta kuten LKK on sen edellä ja muissa yhteyksissä inspiroivalla tyylillään hahmotellut ja alustanut tehden näin sen visionäärin pohjatyön, joka on keskimäärin vierasta suomalaiselle jalkapallo-"ajattelulle"?!

Suomalainen jalkapallokulttuuri on yhtä keskustelematon, näköalaton ja paikallaanpolkeva kuin konsensus-Suomi perinteisesti: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen... hetkonen, hetkonen, hetkonen. Heh heh heh. Ei paljon naurata.

Ryhtiä nyt! Pitääkö meidän todella kuljettaa pallo maaliin asti all by ourselves?!

[ManuRe]

Modet voisi poistaa tuon kusimutterin viestit täältä, ei tarvitse paskoja tätä topikkia tuolla. Pysy klubin topikissa missä jotkut ihmeellisesti arvostaa tuota kuonaa.

[turkistarhaaja]

https://www.apu.fi/artikkelit/suomalainen-pelaajakehitys-saa-armotonta-kritiikkia-veikkausliigassa-tilanne-on-halyttava-eihan-jarjestelma-toimi

Pitkä teksti ja osin aika poleeminenkin mutta etenkin tästä kommentista on kyllä pakko olla yleisellä tasolla samaa mieltä:

– Kaikki ovat samassa liemessä. Valmentajat, seurat, pelaajat, vanhemmat, agentit, kaikki, Ahola sivaltaa.

Suomalaisessa jalkapallossa monessa eri roolissa toimineen Aholan mukaan pelaajakehityksen perusta vuotaa. Kun lapsuusvaiheen toiminta sakkaa, vaikutukset heijastuvat väistämättä aikuistasolle.

– Jos sanon vähän ilkeästi, niin mokaamme tämän jutun heti siinä vaiheessa, kun lapset aloittavat jalkapallon.

[Jortsukka]

Jooh Ahola kyllä täysin oikeassa. Käsittelin tekstiä jo toisessa osiossa, joten ei tänne jaksa enempää kirjoittaa. Todetaan vaan että kun vain katselee tätä palstaa, niin huomaa kyllä yleisen suhtautumisen nuorten kehitykseen.

[ginikettu]

[uutinen]Tapahtumaan ottivat osaa Suomen eturivin seurat, ja paikalla oli kaikkiaan noin sata teini-ikäistä jalkapalloilijaa.

– Ehkä kuudesta tai seitsemästä pelaajasta paistoi pelaamisen riemu.[/uutinen]

Nyt kun pienemmän skidin kanssa on pelaillut, niin tuollaista riemua pallon kanssa leikkimisestä kaipaisi vanhemmatkin. Se, että on pieni iloinen naurahdus, kun onnistuu vaikka saamaan puikoista ohituksen tai tulee kampatuksi/itse kamppaa tai jotain muuta. Eli sellainen tila missä kaikki teot pallon kanssa on enemmän tai vähemmän juhlaa.

[bupa dukta]

Samaa mieltä tästä:

[uutinen]Keskeisten pelitaitojen – kuten syöttämisen, ensimmäisen kosketuksen, käsien käytön, kuljettamisen ja yksi vastaan yksi -puolustamisen – opettaminen on riittämättömällä tasolla. Myöskään harjoitteluympäristö ei alista pelaajia tärkeimpien taitojen toistamiseen.

– Nämä puutteet eivät tule korjaantumaan Ekkonon tai Smartfootballin tapaisten osto-ohjelmien kautta tai sillä, että seuroihin kopioidaan maajoukkueiden uusia pelillisiä periaatteita, Miettinen korostaa.[/uutinen]

Tässä ketjussakin on tullut vastaan viestejä joissa kirjoittajan mielestä keskeiset lajitaidot pitää opetella omalla ajalla. Pidän tuota täysin käsittämättömänä lähestymiskulmana. Tottakai ne kehittyvät huippuunsa omalla ajalla tehtyjen toistojen myötä, mutta ei voida oikaista lasten treeneissä niin, että 12-13 vuotiaissa pelaa satamäärin lapsia jotka eivät osaa syöttä tai kuljettaa puhumattakaan pallon riistämisen taidoista. Tämä ei käy mulle järkeen.

[John Daker]

Harvinainen ryhtiliike on menossa sentään yhdessä pienessä seurassa, jossa tehdään asioita eri tavalla.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011898580.html

Muutamia poimintoja jutusta:

[uutinen]300 pelaajan kyläseura LAUTP tuottaa kovalla tahdilla pelaajia nuorten maajoukkueisiin.

Jyri Puhakaisen mukaan seuran perusfilosofia on selkeä: "Koko homma perustuu siihen, että lapset tykkäävät pelata jalkapalloa. Veljeni Saku sanoi hieman itsekriittisesti, että peli on aina parempi kuin hänen harjoituksensa."

Puhakaisen mukaan seurassa haluttiin palata perusasioihin. Niitä olivat voitoista kamppaileminen, perustaitoharjoittelu eli pallon pysyminen pelaajan jaloissa, urheilullisuuden korostaminen, pelitaitojen hankkiminen pelaamalla ja kunkin pelaajan aihion tunnistaminen.

Annetaan Luka Puhakaisen kertoa, millainen seura LAUTP on pelaajan näkökulmasta.
"Meillä on aina tavoitteena voittaa. Pelitaktiikka on välillä sitä, että haemme vain voittoa. Se on taistelujalkapalloa, jossa kamppaillaan kunnolla."

Ristilän mukaan seuran pelaajista näkyy kolme asiaa:
"He kamppailevat hyvin, ovat urheilullisia ja pärjäävät hyvin yksi vastaan yksi -tilanteissa."

[/uutinen]

Voittaminen, kamppailu, urheilullisuus. Harvoin kuulee näitä sanoja, kun puhutaan suomalaisesta junnufutiksesta. Ja sitten vain pohtimaan, että miten saadaan monistettua tätä kulttuuria muihin pieniin tai isompiinkin seuroihin.

[Nigel Kugelschfeir]

Joo keep it simple stupid. Suomessa ehkä mietitään liian monimutkaisia kuvioita ja jää perusasiat oppimatta.

[Jortsukka]

Puhakaisen tyylistä valmentaa voi olla montaa mieltä, mutta ei voi kuin hattua nostaa työstä minkä tehnyt tuon seuran eteen. Peli kehittää niitä parhaita pelaajia juuri noissa mainituissa asioissa ja LauTP on myös aina ns. vittumainen vastustaja. Toki ehkä nyt vähän näkyy nuoremmissa ikäluokissa että Jyri ei ole siellä isosti enää tainnut vaikuttaa, kun uudet ikäluokat eivät ole samaa tasoa kuin nuo missä Jyri pyöri kaikki pelitapahtumat mukana.

Suomessa pitäisi olla enemmän seuroja missä mietitään oma profiili ja sitten tehdään siinä profiilissa niin hyvin asioita kuin voidaan. Todella harvassa seurassa näin tapahtuu.

[erno]

Suomessa voisi olla myös useampia seuroja jotka ajattelevat näin:

Niitä olivat voitoista kamppaileminen, perustaitoharjoittelu eli pallon pysyminen pelaajan jaloissa, urheilullisuuden korostaminen, pelitaitojen hankkiminen pelaamalla ja kunkin pelaajan aihion tunnistaminen.

Valtaosassa seuroista ei tehdä mitään noista.

[Sivurajaltaseuraaja]

Jooh Ahola kyllä täysin oikeassa. Käsittelin tekstiä jo toisessa osiossa, joten ei tänne jaksa enempää kirjoittaa. Todetaan vaan että kun vain katselee tätä palstaa, niin huomaa kyllä yleisen suhtautumisen nuorten kehitykseen.

Olin katsomassa yhtä eliittiturnausta Madridissa. Samalla kun vastustajan valmentaja ohjeisti rauhallisesti pelaaja taktisilla nyansseilla Ahola opasti "kuseta, kuseta, kuseta.. " pelaaja sai vaparissa sen metrin edun.
Mitä pidemmälle ottelu eteni sen kovemmin ohje oli pelata aikaa tasatilanteessa "jotta saadaan kutsu ensi vuonnakin"
Nyt sitten jakaa ohjeita miten nuoria valmennetaan. 

[Singulariteetti]

Olin katsomassa yhtä eliittiturnausta Madridissa. Samalla kun vastustajan valmentaja ohjeisti rauhallisesti pelaaja taktisilla nyansseilla Ahola opasti "kuseta, kuseta, kuseta.. " pelaaja sai vaparissa sen metrin edun.
Mitä pidemmälle ottelu eteni sen kovemmin ohje oli pelata aikaa tasatilanteessa "jotta saadaan kutsu ensi vuonnakin"
Nyt sitten jakaa ohjeita miten nuoria valmennetaan. 

Sen takia hän varmaan puhuikin me-muodossa. Eli me teemme virheitä, me pyllistämme jalkapallolle ja me mokaamme jne.

[Siperia]

Suomessa voisi olla myös useampia seuroja jotka ajattelevat näin:

Niitä olivat voitoista kamppaileminen, perustaitoharjoittelu eli pallon pysyminen pelaajan jaloissa, urheilullisuuden korostaminen, pelitaitojen hankkiminen pelaamalla ja kunkin pelaajan aihion tunnistaminen.

Valtaosassa seuroista ei tehdä mitään noista.

Missä seuroissa noi ei ole ainakin sanojen tasolla kulmakivet mihin tähdätään?

[fingerström]

[uutinen]Tapahtumaan ottivat osaa Suomen eturivin seurat, ja paikalla oli kaikkiaan noin sata teini-ikäistä jalkapalloilijaa.

– Ehkä kuudesta tai seitsemästä pelaajasta paistoi pelaamisen riemu.[/uutinen]

Näille on ehditty juntata päähän, kuinka kovaa on kilpailu ja kuinka paljon pitää tehdä töitä. Kenties on jo ehditty pitää piiptestitkin slalomvalmentaja Lampisen ohjeiden mukaan, vaikkei niistä saman kaiffarin sanomana mitään muuta hyötyä ole, kuin se, että lapset oppivat jo pienenä, kuinka kovaa on maailma ja elämä ikävää.

Nyt kun pienemmän skidin kanssa on pelaillut, niin tuollaista riemua pallon kanssa leikkimisestä kaipaisi vanhemmatkin. Se, että on pieni iloinen naurahdus, kun onnistuu vaikka saamaan puikoista ohituksen tai tulee kampatuksi/itse kamppaa tai jotain muuta. Eli sellainen tila missä kaikki teot pallon kanssa on enemmän tai vähemmän juhlaa.

Näille taas tuota ylläolevaa ei ole keritty opettaa. Mutta ei syytä huoleen, myöhässähän nämä ovat kuitenkin eikä näistä mitään tule, vai mitä Jortsukka?

[Marja Cartell]

Tuli tuossa pelaaja-aihioiden tunnistamisessa mieleeni, että miksiköhän niin moni junnu haluaa vaan hyökätä ja tehdä maaleja (ja kuljettaa sokeasti palloa sumppuihin?).

Olisipa hienoa, kun edes kolmannes haluaisi voimallisesti olla pakkeja ja estää maaleja (ja rakentaa peliä).

Onko se hyökkäävien pelaajien korostaminen kaikessa mediassa ja mm. Ballon d'orissa? Vaiko alitajuinen juttu, että ei niin haittaa jos ei aina maalia saa, tai ei saa harhautettua, tai joku menee sun alibiprässin ohi, mutta kun oot alimpia pelaajia ja silti mennään ohi niin se on henkisesti rankkaa. Jos et puolusta kunnolla, niin molarista kiinni näkyykö se tulostaululla?

Tietenkin voi myös sanoa, että onhan se hyökkääville pelaajillekin rankkaa jos ei maalia tuu kymmenistä paikoista huolimatta... mutta ehkä junnuissa harvemmin sitä tapahtuu?

Summa summarum: toivottavasti urheilullisia ja liikunnallisia fiksuja lapsia saisi myös innostumaan puolustajarooleista.


Laitanpa samaan yhden tarinan futaajasta, Joe Efford laittoi juuri näin. Tulee mieleen ne tilastot, joissa todetaan että monet alussa pärjänneet eivät lopulta breikkaa isoille kentille.

[uutinen]If you are the fastest or strongest player on your team right now, that can actually become a trap.

For most of my early life, I got away with a lot because of my physical tools and obsession.

I could outwork people.
I could outrun people.
I could outlast people.

And that got me contracts.

So naturally, I thought that was the formula.

Just keep grinding harder and harder.

Then I got to Greece.

And it exposed a lot in my game.

Not in a disrespectful way.
Just the truth.

I realized I was not as complete as I thought I was.

I was a great athlete playing football.

That is different from being a complete footballer.

My scanning was not where it needed to be.
My spatial awareness was not sharp enough.
My technical details were costing me energy.
My movement was not as efficient as the European standard demanded.

That was humbling.

Because when your physical gifts stop separating you the same way, the truth shows up fast.

So I had to rebuild.

I focused on scanning.
First touch.
Movement.
Timing.
Efficiency.

I had to stop relying on my body to solve every problem and start using my brain.

The next season I won the Golden Boot and became the second all time goalscorer in Ergotelis history.

That shift changed my career.

A lot of players think speed will carry them.

At some levels it will.

But if your game is not intelligent, eventually football will expose you.[/uutinen]

[erno]

Missä seuroissa noi ei ole ainakin sanojen tasolla kulmakivet mihin tähdätään?

Viittaan konkreettiseen toimintaan kentällä. Excelissä tai PowderPointissa voi lukea mitä vaan, mutta päivittäisen toiminnan tarkastelu ei kestä kolmea minuuttia pidempään kun selviää että päivittäisellä toiminnalla ei ole mitään tekemistä noiden tavoitteiden kanssa.

[Rustico]

Tuli tuossa pelaaja-aihioiden tunnistamisessa mieleeni, että miksiköhän niin moni junnu haluaa vaan hyökätä ja tehdä maaleja (ja kuljettaa sokeasti palloa sumppuihin?).

Olisipa hienoa, kun edes kolmannes haluaisi voimallisesti olla pakkeja ja estää maaleja (ja rakentaa peliä).

Onko se hyökkäävien pelaajien korostaminen kaikessa mediassa ja mm. Ballon d'orissa? Vaiko alitajuinen juttu, että ei niin haittaa jos ei aina maalia saa, tai ei saa harhautettua, tai joku menee sun alibiprässin ohi, mutta kun oot alimpia pelaajia ja silti mennään ohi niin se on henkisesti rankkaa. Jos et puolusta kunnolla, niin molarista kiinni näkyykö se tulostaululla?

Tietenkin voi myös sanoa, että onhan se hyökkääville pelaajillekin rankkaa jos ei maalia tuu kymmenistä paikoista huolimatta... mutta ehkä junnuissa harvemmin sitä tapahtuu?

Summa summarum: toivottavasti urheilullisia ja liikunnallisia fiksuja lapsia saisi myös innostumaan puolustajarooleista.


Laitanpa samaan yhden tarinan futaajasta, Joe Efford laittoi juuri näin. Tulee mieleen ne tilastot, joissa todetaan että monet alussa pärjänneet eivät lopulta breikkaa isoille kentille.

[uutinen]If you are the fastest or strongest player on your team right now, that can actually become a trap.

For most of my early life, I got away with a lot because of my physical tools and obsession.

I could outwork people.
I could outrun people.
I could outlast people.

And that got me contracts.

So naturally, I thought that was the formula.

Just keep grinding harder and harder.

Then I got to Greece.

And it exposed a lot in my game.

Not in a disrespectful way.
Just the truth.

I realized I was not as complete as I thought I was.

I was a great athlete playing football.

That is different from being a complete footballer.

My scanning was not where it needed to be.
My spatial awareness was not sharp enough.
My technical details were costing me energy.
My movement was not as efficient as the European standard demanded.

That was humbling.

Because when your physical gifts stop separating you the same way, the truth shows up fast.

So I had to rebuild.

I focused on scanning.
First touch.
Movement.
Timing.
Efficiency.

I had to stop relying on my body to solve every problem and start using my brain.

The next season I won the Golden Boot and became the second all time goalscorer in Ergotelis history.

That shift changed my career.

A lot of players think speed will carry them.

At some levels it will.

But if your game is not intelligent, eventually football will expose you.[/uutinen]

Oma poika pelaa puolustajana. Pelasi aikaisemmin lätkää/säbää ja sama asia. Monesti kysellyt, että eikö mieli tee olla hyökkääjä niin kuulemma ei. En valita.

[Nigel Kugelschfeir]

Omakin tyttö laitettiin pelaamaan pakkia kun ei sinne oikein muuta voinut laittaa ja jos se ei pelannut siellä niin omissa soi sitten. Tyttönä toki auttaa jo se että uskaltaa blokata vetoja ja lukea tilanteet niin että saa katkottua hyökkäyksiä. Plussa vielä jos saa syötettyä omille ja pääsee prässin alta pois jalalla.

Sitten kun pelaisi hyökkääjänä niin valuu kuitenkin sinne puolen kentän alle niin menee vähän hankalaksi tekeminen.

[Jaakko]

Oma poika pelaa puolustajana. Pelasi aikaisemmin lätkää/säbää ja sama asia. Monesti kysellyt, että eikö mieli tee olla hyökkääjä niin kuulemma ei. En valita.

Oma jannu ei halunnut ennen pelata kuin hyökkääjää kun oli jäätävä Haaland fani. Nyt ei se enää halua vedällä vaan haluaa olla maalissa. Sama toki myös ollut aikaisemmin sabassa ja nykyään lätkässä. Aina päätynyt tolppien väliin. Toki kai ne toisiaan tukee. 

[Mikaeli]

Laitanpa samaan yhden tarinan futaajasta, Joe Efford laittoi juuri näin. Tulee mieleen ne tilastot, joissa todetaan että monet alussa pärjänneet eivät lopulta breikkaa isoille kentille.

[uutinen]If you are the fastest or strongest player on your team right now, that can actually become a trap.

For most of my early life, I got away with a lot because of my physical tools and obsession.

I could outwork people.
I could outrun people.
I could outlast people.

And that got me contracts.

So naturally, I thought that was the formula.

Just keep grinding harder and harder.

Then I got to Greece.

And it exposed a lot in my game.

Not in a disrespectful way.
Just the truth.

I realized I was not as complete as I thought I was.

I was a great athlete playing football.

That is different from being a complete footballer.

My scanning was not where it needed to be.
My spatial awareness was not sharp enough.
My technical details were costing me energy.
My movement was not as efficient as the European standard demanded.

That was humbling.

Because when your physical gifts stop separating you the same way, the truth shows up fast.

So I had to rebuild.

I focused on scanning.
First touch.
Movement.
Timing.
Efficiency.

I had to stop relying on my body to solve every problem and start using my brain.

The next season I won the Golden Boot and became the second all time goalscorer in Ergotelis history.

That shift changed my career.

A lot of players think speed will carry them.

At some levels it will.

But if your game is not intelligent, eventually football will expose you.[/uutinen]

Meillähän nykyään paljon puhutaan siitä, että miten saataisiin loppuvuoden/biologisesti jäljessä olevia lapsia paremmin mukaan/kehitettyä, mutta näiden varhaisten kehittyvien kohdalla on yhtä suuri haaste. Niiden annetaan dominoidaan liian pitkään pelkällä "yli-ikäisyydellä", jolloin jalkapallotaidot eivät kehity vastaavasti. Itse olen jo pitkään ajanut toimintatapaa, jossa pelaajan pitäisi pelata tasolla, jossa ei saa koosta/fyysisyydestä hyötyä.

[Nuorenanätti]

...pelaajan pitäisi pelata tasolla, jossa ei saa koosta/fyysisyydestä hyötyä.

Tässä on ihan oikeaa ajatusta.

Hyvänä lähtökohtana voisi olla rakentaa joukkueita fyysisen iän pohjalta. Sen likimääräinen määrittäminen ei ole kummoinenkaan temppu. Olisi mielenkiintoista esimerkiksi nähdä vaikkapa U16 maajoukkue, jossa pelaavat fyysiseltä iältään U16 pelaajat.

Tällä tavalla ikäluokat jouduttaisiin nykyisessä muodossa hajottamaan ja muodostamaan uudestaan fyysisen iän perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että jos fyysinen ikä otettaisiin mahdollisimman tarkasti huomioon, ikäluokan pelaajat jakautuisivat noin viiden eri ikäluokan kesken: oma ikäluokka sekä +/- 2 ikäluokat. Pari vuotta vanhemman pelaajan peluuttaminen sarjoissa voisi herättää jo Palloliitossa kysymyksiä.

Lähtökohtaisesti Palloliiton yli-ikäisyyssääntö on tarkoitettu juuri noita myöhempään kasvavia varten. Aikaisin kasvaneet taas voidaan nostaa aina oman halun mukaan vanhempiin.

Käytännön toteutuksessa se ei kuitenkin mene niin vaan niin, että ikäluokassa alkuvuonna syntyneet ja aikaisin kasvaneet saavat peliajat ja yli-ikäisistä tuodaan parhaat turvaamaan voitto tärkeissä karsintasarjoissa. Tämä ei koske vain peräkyliä vaan jo myös esim. Palloliiton joukkueita Helmari-tapahtumissa.

Myöhään kasvavat pyristelevät mukana fyysiseltä iältään pari-kolme vuotta vanhempien keskellä ja valmentajat ihmettelevät, että onpas ne nyt arkoja ja lahjattomia, kun eivät pärjää kaksinkamppailuissa.

Minusta isoissakin seuroissa olisi todellisuudessa hyvä siirtää myöhään kasvavia pelaajia reippaammalla kädellä vuotta nuorempiin, aikaisin kasvaneita vuotta vanhempiin ja jopa kahta vuotta vanhempiin, jos fyysinen kehitys sitä edellyttää.

Sen sijaan meillä on sarjoissa yli-ikäisiä, jotka korkeimmalla sarjatasolla naputtelevat semmoiset 23 maalia kuuteen peliin. No joo, puhutaan futsalista ja T15 ikäisistä tytöistä, mutta ei esimerkki ole mitenkään ainutlaatuinen ja alleviivaa sitä vääristymää, mikä fyysisen kasvun erot ja yli-ikäisyyssääntöjen väärinkäyttö sarjossa aiheuttaa.

Sinänsä siis olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, miten pelaajakehityksessä olisi hyvä toimia, mutta samalla kyyninen siitä, miten todellisuus toimii.

Voin myös olla sitä mieltä, että Lähi-Itään pitäisi minusta saada kestävä rauha. Ja todellakin, voin myös täysin vilpittömästi uskoa, että sellainen tulee, ainakin ennemmin kuin suomalainen pelaajakasvatus oppii järestelmällisesti ottamaan huomioon pelaajien fyysisen iän.

[Valonheitin]

Jossain Ajaxin kaltaisessa organisaatiossa ikäperusteinen joukkuejako voi toimia. Lapset ja etenkin vanhemmat ovat vain tyytyväisiä, että saavat olla organisaatiossa mukana. Suomessa futis aloitetaan yleensä oman ikäisten kavereiden myötä ja jako eti ikäluokkiin voisi olla monelle lapselle liian kova paikka.

Ja voi herran isä sitä vanhempien palautteen määrää, kun jo nyt valmentajat ovat kusessa joukkueen sisäisten tasoryhmien vuoksi.

Mutta sinällään kannatettava ajatus, vaikka haastava toteuttaa.

[Speirs]

Miksi pelaajat eivät valmistu ikäluokasta syntymäpäivänään? Lapsi aloittaisi u10ssä täyttäessään yhdeksän, joulukuun lapsi pelaisi kuukauden tammikuussa syntyneen "ikätoverin" kanssa ennen kuin vanhempi valmistuisi omanikäisiin.

Tämä ei tietysti poista täysin biologisen iän erojen ongelmia, mutta olisi jonkinlainen alku ja kuitenkin pääosin kaveriaspekti säilyisi tietyllä viiveellä.

[Nuorenanätti]

Miksi pelaajat eivät valmistu ikäluokasta syntymäpäivänään? Lapsi aloittaisi u10ssä täyttäessään yhdeksän, joulukuun lapsi pelaisi kuukauden tammikuussa syntyneen "ikätoverin" kanssa ennen kuin vanhempi valmistuisi omanikäisiin.

Tämä olisi hauska ruletti maajoukkueissa, kun heinäkuussa noin 3/4 pelaajista olisi eri kuin tammikuussa.