Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Tino Asprilla]

Toivottavasti ei kun puhutaan kouluikäisistä (8 luokka) lapsista.

Joo, totta.

U15 maajengi on yleisesti se eka, jossa nämä tulee julki ja siinä mennään edellisen julkaistun ikäryhmän (2009 syntyneet) osalta niin että ekalla vuosipuoliskolla oli syntynyt pelaajista 17 ja viimeisellä neljänneksellä 1. Tuo on aika tavanomaista riippumatta mihin maahan katsot.

Näin muistan itsekin katsoneeni joskus noita joukkueita parin vuoden otannalla.

[ginikettu]

U15 maajengi on yleisesti se eka, jossa nämä tulee julki ja siinä mennään edellisen julkaistun ikäryhmän (2009 syntyneet) osalta niin että ekalla vuosipuoliskolla oli syntynyt pelaajista 17 ja viimeisellä neljänneksellä 1. Tuo on aika tavanomaista riippumatta mihin maahan katsot.

Tämä sama ongelma tosiaan taitaa olla kaikkialla. Toki sitä toivoisi, että Suomessa keksittäisiin tehokas ratkaisu tuohon, koska se "tuplaisi" potentiaaliset pelaajat. Mutta ongelmanratkaisu pitäisi tosiaan lähteä ihan sieltä 5-6v ikäisistä, josta se eriyttävä kierre lähtee hiljalleen etenemään. Jossain määrin tätä pitäisi saada koulumaailmaankin missä etenkin pojilla (onko pojilla joku luontainen kilpailullisuus mikä saa tämän kehityskulun aikaiseksi, koska tytöillä ei tainnut vastaavaa tilastollista eroa olla) alkuvuodesta syntyneet pärjää myöhemmissä kouluissa merkittävästi paremmin.

[siwunic]

Vielä tästä KuPS-casesta yleisemmällä tasolla. Tasojoukkueet eivät olisi sinällään ongelma, jos seura panostaisi samalla tavalla ja laadulla myös haastejoukkueisiin. KuPS:ssakin on se perinteinen ongelma, että haastejoukkueissa arjen ja valmennuksen taso tippuu radikaalisti. Koulutetut ja osaavat valmentajat löytyvät edareista ja tiedän tapauksia, joissa kauden alkaessa ei vielä tiedetä kuka haastejoukkuetta valmentaa, kun ketään ei olla löydetty. Yritäpä siinä sitten nousta sieltä haastepuolelta edustukseen, kun reenejä vetää "joku". Voisin tänne kirjoitella hirveitä esimerkkejä millaisia treenejä olen nähnyt haastejoukkueissa pidettävän, mutta en nyt siihen ala. Jos kuka vaan teistä kävisi katsomassa muutamien joukkueiden yhdet reenit, huomaisitte millaista touhu on, kun treenejä vetää valmentajat, joilla ei ole valmentamiseen mitään pohjia eikä ikv:eet ole ikinä katsomassa harjoituksia.

Seura myös puhuu mustaa valkoiseksi esim. ikäkausivastaavien osalta. Seura kertoo, että sama ikäkausivastaava vastaa haastejoukkuista ja edarista. Se on itsessään faktaa, mutta seura jättää mainitsematta, että ikäkausivastaavat eivät juurikaan osallistu haastejoukkueiden toimintaan. Juniori-KuPS:n poikapuolella ikäkausivastaavat pääsääntöisesti toimivat samalla edarin päävalmentajina ja monen työsopimukseen kuuluu myös iltapäiväkerhojen vetäminen. Kun illat menevät edarin harkoja vetämässä ja viikonloput edarin peleissä, on selvää ettei sinne haastejoukkueen arkeen jää aikaa. Ja tämä ei ole ikv:ien syy, vaan seuran, joka haluaa näin käyttää heidän resurssit.

Ja mainittakoon vielä, että oma lapseni on edarin puolella huippuvalmennuksessa, eli tämä ei ole mikään katkeran isän avautuminen vaan ihan puolueeton ja huolestunut näkemys asioista.

[ginikettu]

HJK
2018 syntyneissä HJK muodostaa Esiakatemia 1 ja 2 joukkueet, jotka kiertävät ja treenaavat omanikäisten/vuotta vanhempien "kilpa"peleissä ja turnauksissa. Joukkue treenaa yhdessä 2 treeniryhmään jaoteltuna. Koska tahansa on mahdollista siirtää pelaaja kumpaan vaan ryhmään tai nimetä peliin tai pudottaa pois esiakatemian toiminnasta. HJK:lla on myös Haaste 1 ja Haaste 2 ryhmät, mutta en ole satavarma ovatko vielä 2018 syntyneissä. HUOM!!!! Kaikki pelurit jatkavat myös kaupunginosajoukkueissa.

Niin siis nuo esiakatemia/taitokouluvaihe on tosiaan enemmän omaa joukkuetoimintaa täydentävä. Toki sen painoa on nyt taidettu nostaa. Mutta lähtökohtaisesti kaupunginosa on kuitenkin se oma joukkue. Lisäksi on ainakin ollut avoin taitokoulu, jonne voi innokkaimmat osallistua. Haastejoukkueissa on näyttänyt painotuksen olevan enemmän potentiaalisesti myöhemmin kehittyviä eli innokkaita, taitavia, ehkä vähän pienempiä, mutta sellaisia, jotka ei vielä pärjäisi ihan "kärjessä" ihan jo kasvuvaiheensa/fysiikkansa vuoksi.

Käpassa on käytännössä viimeistään 2018 jo jaettu ja aika kiinteä jako alkaa jo 2019 syntyneissä muodostua. En tiedä miten nyt uusimmat muutokset toimintaan tulee vaikuttamaan, mutta aiempi hyvin aikainen jako on nähdäkseni ollut osaltaan aiheuttamassa näitä haasteita mitä joillain ikäluokilla on ollut viime vuosina.

[erno]

Mun mielestä näissä ongelmat lähtee siitä, että koska seuratoiminta on rakennettu vähän oudosti niin porukka ei oikein tiedä että mihin ne sitoutuu ja miten se homma tulee rullaamaan. Aikaisemmista viesteistäni (tai se mikä kuva niistä voi tulla) poiketen en siis oikeasti vastusta toiminnan eriyttämistä hyvin nuorena, mutta siis mun silmiin toi pitäisi eriyttää paljon suuremmin kuin miten se on nyt eriytetty. Eli se mitä tossa pitäisi tapahtua on se, että ihan jo ilmoittautumisen hetkellä lapsi ilmoittautuu ryhmään jossa treenataan haetun treenimäärän ja tavoitetason mukaan. Seura voi tietyssä vaiheessa rajata tuota niin, että pelkästään ilmoittautumalla ei pääse ylimpiin ryhmiin mutta kuitenkin.

Kuten aikaisemmin kirjoitettu, niin tämä nykymalli on siitä veikeä että meillä ei ole oikeastaan lainkaan organisoitua kilpajalkapallotoimintaa eikä sitten oikein myöskään harrastejalkapallotoimintaa, mikä aiheuttaa vähän kaikenlaisia ongelmia. Kilpajalkapallopuolelle sen vaatimustason pitäisi olla suunnilleen 3-4 joukkuetapahtumaa ja 15h muuta treeniä viikkoon. Ja sitten jos et pääse noihin treenimääriin niin lennät joukkueesta vittuun kuin leppäkeihäs. Ja ennenkuin joku sanoo että ei toimi jalkapallossa, niin kyllä se toimii kaikessa muussakin, niin en ymmärrä miksi se ei voisi toimia jalkapallossa. Mun 11 vuotiaan lapsen paras kaveri vetää jotain jumppaa kilpajengissä ja niillä on pelkästään joka toinen viikonloppu 12h ohjattua toimintaa (6h+6h) ympäri vuoden neuvostoliittolaisessa ympäristössä, joissa lapsilla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa tai muuta harrastustoimintaa haittaa paskaa, mutta noin täytyy tehdä jos haluaa olla osa koneistoa. Ja yllättävän monet haluaa. Tuohon päälle valmennus odottaa omaehtoista harjoittelua joka ikiselle päivälle. Nk harrastejalkapallossa voidaan sitten mennä kahdella tapahtumalla viikkoon ja homman hintataso on jossain 150€/vuosi -huituvilla kaikkineen.

Mutta siis se painoarvo tuossa on paljon enemmän pelaajan omassa motivaatiossa kuin siinä mikä se silmämääräinen taso on juuri tällä hetkellä. Harrastetoiminnassa on isoimmissa osassa pk-seudun seuroja tällä hetkellä neljä tai vähän päälle tapahtumaa U9-U10 vaiheessa viikkoon jos lasketaan ympärivuotista keskiarvoa, mikä on aivan järjetön määrä tapahtua harrastetoiminnalle ja mikä aiheuttaa myös järjettömät kustannukset vanhemmille. Ja sitten kun on järjettömät kustannukset esimerkiksi niin että harrastejalkapallo maksaa kymmenenvuotiaalta 1200€/vuosi/lapsi, niin ihan perustellusti odotetaan että seuroissa joku tekee asialle jotain ja mielellään niin että se joku saa siitä vielä jonkun korvauksenkin.

[Hegetsu]

Sarjajärjestelmän ongelma on tosiaan se, että systeemi ohjaa keskittymään pelien voittamiseen. Tuloksena on 12-vuotiaiden jengejä, joissa viikon keskittyminen menee siihen, miten tulevan viikonlopun vastustajaa vastaan pelataan. Olisi vähän erilaista, jos voitaisiin 1) keskittyä yksilöiden kehittämiseen (esim antamalla jokaiselle pelaajalle oma teema ja tavoite peleihin), 2) järjestää sellaisia pelejä kuin halutaan (vaihtelevasti eri pelimuotoja pienemmillä, biologiseen ikään perustuvia joukkuevalintoja, jne), 3) valita peleihin ja turnauksiin kokoonpano joka ennakolta voittaa puolet ja häviää puolet peleistä. Näin toimitaan valtaosassa eurooppalaisista akatemioista. Silti suomalaisilla pelaajilla voittamisenhalu on matalampi. Täällä ei ole mennyt ymmärrykseen se, että pelaajan voittamisenhalu ei ole sama asia kuin valmentajan keskittyminen voittamiseen.

Kun pelejä on vähän niin nousu kakkosesta ykköseen saattaa vaatia sarjan pelaamista ilman tappiota niin ei ihan liikaa ole varaa kokeiluihin kun malli oli se, että voittaja nousee ja esim kolme viimeistä putoaa tjps eli voittaminen saadaan vahvasti keskiöön tai ainakin voittamisen tarve. Sitten kun hävitään jonkun huonon tuurin takia kauden ensimmäinen peli ja mielessä kova nousu tarve (ja oikeasti joukkue voi olla todellä hyvä, mutta vaikka maalivahti sairastunut) niin tappion jälkeen alkaa jo seurasiirrot olla (vanhempien) mielessä.

Tosin nykyisin tuo taitaa olla vielä sekavampaa tai sitten vain en ymmärrä tuota nykyistä mallia missä esim etelän P14 kakkosen lohkossa on 20 joukkuetta jotka pelaavat 10 kierrosta eli ilmeisesti kaikki eivät edes pelaa kaikkia vastaan samassakaan lohkossa? Jos näin tosiaan on niin siinä on jo "parhaiden" määrittely pelkästään pisteillä hieman sattumastakin kiinni.

[erno]

https://tulospalvelu.palloliitto.fi/team/35185431/info

Näyttää olevan 36 jengin sarja jossa pelataan 10 matsia per jengi. Ja sitten on sarjataulukko.

[Fillarikommari]

Kun pelejä on vähän niin nousu kakkosesta ykköseen saattaa vaatia sarjan pelaamista ilman tappiota niin ei ihan liikaa ole varaa kokeiluihin kun malli oli se, että voittaja nousee ja esim kolme viimeistä putoaa tjps eli voittaminen saadaan vahvasti keskiöön tai ainakin voittamisen tarve. Sitten kun hävitään jonkun huonon tuurin takia kauden ensimmäinen peli ja mielessä kova nousu tarve (ja oikeasti joukkue voi olla todellä hyvä, mutta vaikka maalivahti sairastunut) niin tappion jälkeen alkaa jo seurasiirrot olla (vanhempien) mielessä.

Tosin nykyisin tuo taitaa olla vielä sekavampaa tai sitten vain en ymmärrä tuota nykyistä mallia missä esim etelän P14 kakkosen lohkossa on 20 joukkuetta jotka pelaavat 10 kierrosta eli ilmeisesti kaikki eivät edes pelaa kaikkia vastaan samassakaan lohkossa? Jos näin tosiaan on niin siinä on jo "parhaiden" määrittely pelkästään pisteillä hieman sattumastakin kiinni.

Juuri näin. Tosin jos joukkue pelaa kakkosta, niin mistään varsinaisesta pelaajakehityksestä ei voi puhua ellei kyse sitten ole liigan kakkosjengistä, joka täytyisi saada hyvään sarjaan jotta ykkösjengin kokoonpanon ulkopuolelle jääville mutta kehityskelpoisille pelureille saa asiallisia pelejä. Ykkösen ja liigan väliseen nousu ja keskittyminen on siis pelaajakehityksen kannalta olennainen juttu.

[Thalian]

Ja jos miettii, että nyt valitaan 8-vuotiaista 15 pelaajaa, joihin satsataan, niin miten KuPS ajattelee saavansa aikanaan 11v11-vaiheessa laadukkaan joukkueen jalkeille?

Ne puuttuvat pelaajat tietenkin naarataan naapuriseuroista.

[Thalian]

Tämä sama ongelma tosiaan taitaa olla kaikkialla. Toki sitä toivoisi, että Suomessa keksittäisiin tehokas ratkaisu tuohon, koska se "tuplaisi" potentiaaliset pelaajat. Mutta ongelmanratkaisu pitäisi tosiaan lähteä ihan sieltä 5-6v ikäisistä, josta se eriyttävä kierre lähtee hiljalleen etenemään.

Eräänä Islannissa vietettynä iltana ideoitiin pienten lasten pelitapahtumia, missä joukkue kun tulee paikalle, niin siinä valmentaja on pistänyt pelaajat koreihin, ja noista koreista sitten muodostetaan joukkueita, jotka pelaavat keskenään. Käytännössä joka jengistä löytyy se top 20%, joka on suhteessa hyviä pelaajia, iso joukko keskivaiheen taidoilla, ja sitten se just aloittaneiden osuus, joka on parempien kohdalla pelkkiä keiloja kentällä. Kun pelitapahtumassa näitä sitten sekoitetaan, niin saadaan kentälle sopivan taitotason pelaajia, jolloin niitä väärässä paikassa olevia on selvästi vähemmän ja pelit ovat kaikille mieluisampia. Bonuksena vielä se voittamisen tarve vähenee kun "keltaisten" joukkueessa pelaa useamman seuran pelaajia.

Harmillisesti ajatus taisi olla liian radikaali, koska sitten käytännössä asia ei edennyt minnekään.

[gv39]

Tämä tasojoukkueet ja kuka valmentaisi haastetta on se klassikko, joka on aina ollut ja aina tulee olemaan.
Oli sitten isompi seura tai kyläjoukkue, jossa pelaajia pariin joukkueeseen. Kertaluokkaan pienemmän seuran joukkueella ei ole tätä ongelmaa, jos/kun kokoonpanon saaminen on se haaste.

Tasojoukkueet ovat hyvä asia, jos ne toteutetaan hyvin ja reilusti.
Tosiasia vaan on, että osa harrastaa sinänsä tosissaan, mutta osalla on se suurempi palo ja kilpailuvietti.
Tämän sisäistämiseen menee jokaisen ikäluokan uusilla vanhemmilla oma aikansa.
Minkä ikäisenä kilpajoukkueet on hyvä sitten perustaa, siihen ei riitä asiantuntemusta.

Tasojoukkueiden maine ja toteutus pilataan juuri sillä, ettei seuralta/joukkueesta tule riittävän tasokkaita valmentajia syystä tai toisesta haasteelle ja/tai että koko ikäluokan perheet sponsaa suoraan tai välillisesti kilpajoukkuetta.

[Tino Asprilla]

Tasojoukkueet ovat hyvä asia, jos ne toteutetaan hyvin ja reilusti.
Tosiasia vaan on, että osa harrastaa sinänsä tosissaan, mutta osalla on se suurempi palo ja kilpailuvietti.

Viestissä oli paljon asiaa jotka allekirjoitan, mutta poimin tämän kohdan.

Lainattu myös sinällään tosiasia ja vaikkapa noihin eilisessä uutisoinnissa mainittuihin KuPsin kriteereihin tämä lainaus osuu, sillä pienenä kovempi palo ja kovempi kilpailuvietti näkyy ehkä siinä pelille heittäytymisessä  joka korostaa joidenkin pelaajien vauhtia ja miksei taitoa.

Mutta mielestäni se kysymys pitäisi olla, säilyykö nämä ominaisuudet samankaltaisina pelaajan koko uran aikana? Se että noi palo ja vietti otetaan huomioon ja valitaan niiden perusteella suorituskykyisimpiä pelaajia vuosittain eri tasoihin, on mulle aika laiskaa valmentamista varsinkin siellä ns. ylätasolla.

Noita mainittuja piirteitä pelaajissa pystytään valmentamaan ja ymmärtämään myös se, että paloa ja kilpailuviettiä omaavalla 10-v pelaajalla voi tulla notkahduksia ja sen pitää sit hyvässä yhteisymmärryksessä pystyä tiputtaa tarvittaessa tasoa. Hyvin usein olen kuitenkin nähnyt että pelaajaa väsytetään kun se on lapsitähti ja hänen oletetaan koko ajan pitävän sitä paloa ja viettiä yllä.

Sit vastaavasti siitä 10-v nenänkaivajasta voi kasvaa se kilpailullisin pelaaja 16-vuotiaana. Ja jos sille ei ole tarjottu kunnon pohjia siellä omalla tasollaan niin on tekemätön paikka yhtään mihinkään.

Eli itsekkin olen tasojen puolella, mutta jos se on sitä et poimitaan rusinat pullasta alle 10-v pelaajien kohdalla ja otetaan niiden kans all in, niin se on ihan perseestä. Se niiden heikoimpien motivointi ja valmennus vasta taitoa vaatiikin. Sit kun niiden kanssa tyydytään siihen nenänkaivuu-valmennukseen, niin porua tulee vanhemmilta ja Yleltä.
Esimerkiksi sitä epäröivää isä- tai äitikoutsia voi motivoida kehittymään kun annetaan myös hänelle tukea ja uskoa sen osalta että meidän seuran kilpatoiminta ottaa huomioon jokaisen yksilöllisen kehityksen.
Jos luodaan sellainen tunne, et seuran palkattu ikv poimii rusinat pullasta ja muiden osalta on silleen et rahat kelpaa mut pärjäilkää, niin ei ihme että tulee porua. (Ja esim tän kulttuurin vuoksi niitä koutseja ei saada motivoitua tai ne häviää toiminnasta)

Eli jos seurat muodostaa tasoja, niin oikeasti pitäisi tehdä sille asialle jotain et huolehditaan sen paskimmankin junnun laadukkaasta valmennuksesta. Muuten tehdään karhunpalvelus ei pelkästään futikselle, vaan koko urheilulle      

[Palstaveli]

Miksi pelaajat eivät valmistu ikäluokasta syntymäpäivänään? Lapsi aloittaisi u10ssä täyttäessään yhdeksän, joulukuun lapsi pelaisi kuukauden tammikuussa syntyneen "ikätoverin" kanssa ennen kuin vanhempi valmistuisi omanikäisiin.

Tämä ei tietysti poista täysin biologisen iän erojen ongelmia, mutta olisi jonkinlainen alku ja kuitenkin pääosin kaveriaspekti säilyisi tietyllä viiveellä.

hieno idea. Taidan somerummuttaa tätä.

Ajatushan toteutuu jo monessa asiassa, esim. ajokortti, mopokortti, baariin pääsy, lain edessä täysi-ikäisyys, lastenlippu v. aikuisten lippu, lapsilisä, Kela-hommat . . . Kun tietty ikä täyttyy, saa tai joutuu jotain, eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai nokan koputtamista.

[Palstaveli]

Eräänä Islannissa vietettynä iltana ideoitiin pienten lasten pelitapahtumia, missä joukkue kun tulee paikalle, niin siinä valmentaja on pistänyt pelaajat koreihin, ja noista koreista sitten muodostetaan joukkueita, jotka pelaavat keskenään. Käytännössä joka jengistä löytyy se top 20%, joka on suhteessa hyviä pelaajia, iso joukko keskivaiheen taidoilla, ja sitten se just aloittaneiden osuus, joka on parempien kohdalla pelkkiä keiloja kentällä. Kun pelitapahtumassa näitä sitten sekoitetaan, niin saadaan kentälle sopivan taitotason pelaajia, jolloin niitä väärässä paikassa olevia on selvästi vähemmän ja pelit ovat kaikille mieluisampia. Bonuksena vielä se voittamisen tarve vähenee kun "keltaisten" joukkueessa pelaa useamman seuran pelaajia.

Harmillisesti ajatus taisi olla liian radikaali, koska sitten käytännössä asia ei edennyt minnekään.

Just aloittaneiden pitäisi antaa pellailla keskenään, kunnes olisivat valmiit näihin koreihin. Keiloja ei tarvita, mutta moti voi loppua heti alkujaan, jos et pelissä koske palloon kertaakaan.

[Palstaveli]

Tämä tasojoukkueet ja kuka valmentaisi haastetta on se klassikko, joka on aina ollut ja aina tulee olemaan.
Oli sitten isompi seura tai kyläjoukkue, jossa pelaajia pariin joukkueeseen. Kertaluokkaan pienemmän seuran joukkueella ei ole tätä ongelmaa, jos/kun kokoonpanon saaminen on se haaste.

Tasojoukkueet ovat hyvä asia, jos ne toteutetaan hyvin ja reilusti.
Tosiasia vaan on, että osa harrastaa sinänsä tosissaan, mutta osalla on se suurempi palo ja kilpailuvietti.
Tämän sisäistämiseen menee jokaisen ikäluokan uusilla vanhemmilla oma aikansa.
Minkä ikäisenä kilpajoukkueet on hyvä sitten perustaa, siihen ei riitä asiantuntemusta.

Tasojoukkueiden maine ja toteutus pilataan juuri sillä, ettei seuralta/joukkueesta tule riittävän tasokkaita valmentajia syystä tai toisesta haasteelle ja/tai että koko ikäluokan perheet sponsaa suoraan tai välillisesti kilpajoukkuetta.

Jep. Kilpajoukkueessa pelaa aina valmentajien pojat/tytöt. Kuka viitsisi valmennella niitä muita...

[Fillarikommari]

Vai onko sittenkin niin, että muihin ryhmiin ei löydy valmentajia (mikä korreloi sen kanssa, kuinka innostuneita vanhemmat on hommasta, mikä taas korreloi sen kanssa, kuinka paljon perheessä on pelattu ja liikuttu vapaa-ajalla, mikä edelleen korreloi sen kanssa, kuinka taitava lapsi on liikkumaan ja pelaamaan). Anteeksi vaan mutta tulee hiukan huvittunut olo aikuisesta, joka ei ole viettänyt eikä vietä lapsensa kanssa aikaa liikkuen, heittää lapsensa harrastukseen johon ei itse uhraa aikaa lainkaan ja sohvan pohjalta kritisoi niitä harvoja, jotka haluavat valmentaa vapaa-ajallaan. Mene ulos ja pelaamaan sen lapsesi kanssa. Voin luvata, että jos teet sitä tunnin päivässä joka päivä, pojasta tulee niin hyvä peluri, ettei sitä ole varaa jättää kilparyhmän ulkopuolelle. Ellei sitten ole kyse yhdestä harvoista ihan hyvistä joukkueista isoissa kaupungeissa ja ellet ole kasvattanut lastasi ruudun avulla, jättänyt lapsesi liikkumattomaksi ja sen seurauksena lapsellesi käveleminen on motorisesti haastava suoritus. Näitä on paljon.

[erno]

Mä kääntäisin ton edelleen niin, että jos harrastetoiminta (näin esimerkiksi) olisi oikeasti harrastetoimintaa niin kyllä niihin löytäisi oikein kelvolliset ja hyvät vetäjät. Koska kuitenkin harrastetoiminta on naamioitu kilpatoiminnaksi, niin homma muuttuu isosti. Vaikkapa tolla omalla puulaalkitasolla vetelevällä on ens kuussa taas maltilliset 27 ohjattua pelikertaa, mikä on aika normaali toukokuun määrä. Vähän vähemmän kuin viime vuonna (29) ja vähän enemmän kuin kaksi vuotta sitten (26). Niin noihin on vähän erilainen homma löytää sitoutunutta vetäjää.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä otettiin käyttöön harrastejoukkue ja kilpajoukkueet erikseen, niin että harrasteella on vähemmän tapahtumia eikä esim vastuuvalkku osallistu harrasteen toimintaan. Harrasteessa on pienemmät maksut myös eikä osallistu sarjoihin. Ei tainnut tyttöjä koskea kun meillä kyllä kaikki osallistuu ja on samat maksut.

[mulpp]

Vai onko sittenkin niin, että muihin ryhmiin ei löydy valmentajia (mikä korreloi sen kanssa, kuinka innostuneita vanhemmat on hommasta, mikä taas korreloi sen kanssa, kuinka paljon perheessä on pelattu ja liikuttu vapaa-ajalla, mikä edelleen korreloi sen kanssa, kuinka taitava lapsi on liikkumaan ja pelaamaan). Anteeksi vaan mutta tulee hiukan huvittunut olo aikuisesta, joka ei ole viettänyt eikä vietä lapsensa kanssa aikaa liikkuen, heittää lapsensa harrastukseen johon ei itse uhraa aikaa lainkaan ja sohvan pohjalta kritisoi niitä harvoja, jotka haluavat valmentaa vapaa-ajallaan. Mene ulos ja pelaamaan sen lapsesi kanssa. Voin luvata, että jos teet sitä tunnin päivässä joka päivä, pojasta tulee niin hyvä peluri, ettei sitä ole varaa jättää kilparyhmän ulkopuolelle. Ellei sitten ole kyse yhdestä harvoista ihan hyvistä joukkueista isoissa kaupungeissa ja ellet ole kasvattanut lastasi ruudun avulla, jättänyt lapsesi liikkumattomaksi ja sen seurauksena lapsellesi käveleminen on motorisesti haastava suoritus. Näitä on paljon.

Vaikka ymmärrän tämän pointin (ja olen pitkälti samaa mieltä), lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Kaikista ei tule kilpaurheilijoita. Ja hyvä niin.

Lähipiirissä on perhe, jossa pari teinipoikaa. Toinen ei koskaan erityisen kiinnostunut urheilusta, pelasi futista 11-12v asti harrastetasolla, sitten lopetti. Liikunta kuitenkin yhä tärkeä osa vapaa-aikaa, mutta ei kilpahengessä. Toinen veljistä pienestä pitäen kiinnostunut kaikesta urheilusta ja pelaa nyt futista Etelä Liigassa yhdessä sarjan kärkijengissä.

Tiedän kuitenkin 100% varmasti, että perhe on tukenut, innostanut ja liikkunut kummankin pojan kanssa ihan tasaveroisesti pienestä pitäen.

[bupa dukta]

Mä kääntäisin ton edelleen niin, että jos harrastetoiminta (näin esimerkiksi) olisi oikeasti harrastetoimintaa niin kyllä niihin löytäisi oikein kelvolliset ja hyvät vetäjät. Koska kuitenkin harrastetoiminta on naamioitu kilpatoiminnaksi, niin homma muuttuu isosti. Vaikkapa tolla omalla puulaalkitasolla vetelevällä on ens kuussa taas maltilliset 27 ohjattua pelikertaa, mikä on aika normaali toukokuun määrä. Vähän vähemmän kuin viime vuonna (29) ja vähän enemmän kuin kaksi vuotta sitten (26). Niin noihin on vähän erilainen homma löytää sitoutunutta vetäjää.

Tämä on niin totta. Uuvutetaan vanhemmat, lapset ja vetäjät. Pelimäärät aivan päättömät.

[erno]

Meillä otettiin käyttöön harrastejoukkue ja kilpajoukkueet erikseen, niin että harrasteella on vähemmän tapahtumia eikä esim vastuuvalkku osallistu harrasteen toimintaan. Harrasteessa on pienemmät maksut myös eikä osallistu sarjoihin. Ei tainnut tyttöjä koskea kun meillä kyllä kaikki osallistuu ja on samat maksut.

Katsoin tuolta firman sivuilta, niin kolmen ikäluokan poikien kohdalla tästä mainitaan ja käytännössä ero on yksi treeni viikossa, niin että kahdella ikäluokalla harrasteen ja kilvan treenimäärä on sama, mutta joku viikottainen harjoitus vedetään erillään. Tietenkin tossa voi olla jotain mitä tuonne ei ole kirjoitettu.

[Fillarikommari]

Vaikka ymmärrän tämän pointin (ja olen pitkälti samaa mieltä), lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Kaikista ei tule kilpaurheilijoita. Ja hyvä niin.

Lähipiirissä on perhe, jossa pari teinipoikaa. Toinen ei koskaan erityisen kiinnostunut urheilusta, pelasi futista 11-12v asti harrastetasolla, sitten lopetti. Liikunta kuitenkin yhä tärkeä osa vapaa-aikaa, mutta ei kilpahengessä. Toinen veljistä pienestä pitäen kiinnostunut kaikesta urheilusta ja pelaa nyt futista Etelä Liigassa yhdessä sarjan kärkijengissä.

Tiedän kuitenkin 100% varmasti, että perhe on tukenut, innostanut ja liikkunut kummankin pojan kanssa ihan tasaveroisesti pienestä pitäen.

Joo, totta tietysti, että lapsesta ei välttämättä tule hyvää pelaajaa, vaikka olisi liikkunut paljon. Kaikista ei tule eikä tarvitse tulla tai edes tarvitse yrittää tulla kilpatason pelaajaa. Siinä se moka tapahtuukin, että vanhemmat ajavat sinne lastaan, joka ei sinne kuulu. Pienemmällä paikkakunnalla ymmärrän harmituksen, jos kaverit pääsee parempaan ryhmään tai jos kokee vääryyttä eikä lähistöllä ole vaihtoehtoja. Pk-seudulla seuroja ja niin sanottuja kilparyhmiä on niin paljon, että jokainen oikeasti kilpatasolle (mikä se onkaan) otetaan johonkin hyvää jengiin. Ja sitähän vanhemmat tekevät. Ueimmiten huonolla menestyksellä - hyvin harvoin ura urkenee toisessa joukkueessa oikeasti paremmin. On kyllä hyviäkin syitä vaihtaa seuraa, eipä sillä.

[Valonheitin]

Oman kokemuksen mukaan jostain syystä eniten kyselyjä eri tasoista tulee vanhemmilta, jotka eivät juuri koskaan käy seuraamassa junnunsa otteita treeneissä JA junnuilla on usein hieman keskiarvoa alhaisempi harjoitteluprosentti.

Ja kun lähtökohta keskustelulle lapsen oikeasta tasosta ovat nämä, niin harvoin ne ovat kovin antoisia. Sekaan toki on mahtunut paljon hyviäkin esimerkkejä, missä on lähinnä pyydetty neuvoja ja vihjeitä kehityskohteiksi tai muuten vain kysytty valmennuksen näkemystä omien ajatusten tueksi.

Vähiten kyselyjä tuntuisi tulevan perheistä, missä vanhemmat ovat itse pelanneet kohtuullisen pitkään itse tai harrastaneet jotain muuta kilpalajia. Ehkä näissä perheissä osataan arvioida oman lapsen toimintaa realistisemmin.

[Nuorenanätti]

Vaihteeksi mennään tasojoukkueista ja -ryhmistä. Tasoryhmä tai -joukkue on väline, tapa organisoida toimintaa, ei luonteeltaan hyvä tai paha. Se on vähän kuin vasara, jolla on hyvä lyödä nauloja lautaan. Jos vasaralla lyö sormeen, se sattuu. Jos lyö päähän, lähtee henki.

Tasojoukkueuden kanssa perinteisesti tehdään niin, että paketillisesta nauloja valitaan 10-20 sillä hetkellä parhaalta näyttävää. Loput unohdetaan pariksi vuodeksi ulos ruostumaan. Noita valittuja nauloja sitteen lyödään monen tekijän toimesta täydellä voimalla lautaan kiinni. Paljon tulee osumia sormille, paljon nauloja vääntyy ja jokunen lyönti osuu päähänkin. Lopussa pari nauloista on lyöty mitenkuten suorassa lautaan ja joku jopa niin, että lauta on saatu kiinni siihen, mihin on haluttu. Koska talo ei nyt kuitenkaan pysy koossa niillä muutamalla naulalla, tekijät syyttelevät lopputuloksesta sekä kelvotonta vasaraa että huonoa naulapakettia, josta suurin osa nauloista on joko ruostunut tai vääntynyt.

Muutamaa suoraan lyötyä naulaa käydään ihastelemassa ja todetaan, että kyllä meillä on upeita nauloja ja hienosti laudasta läpi. Näitä kehtaa näyttää naapurillekin. Hyvin meni, vaikka naapurin talo näyttääkin enemmän talolta kuin meidän pari irtonaista lautaamme.

Ei tähän olisi päästy ilman vasaraa, joten tehdään sama uudestaan ja toivotaan, että ensi kerralla saadaan useampi naula suoraan. Menisiköhän tuo paremmin, jos ei oteta niin paljoa nauloja vainpitäisikö vain käyttää enemmän voimaa?

*

Tasoryhmät on työkalu, jota vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käytetään huonosti. Tyypillisimmillään kaikki paukut laitetaan kilparyhmään ja ensimmäinen putoaja, melkein kilparyhmäläinen luokitellaan harrastepelaajaksi.

[erno]

Tosta tasoryhmä-hommastahan oli jatkojuttukin ylellä, jossa oli nyt päästetty enemmänkin valmentajia ääneen. Tuo oli uutisoitu näin:

[uutinen]
Isot jalka­palloseurat jakavat lapset taso­joukkueisiin selvästi KuPSia myöhemmin
[/uutinen]

Ja linkki juttuun on tässä:
https://yle.fi/a/74-20219547

Ja jutun sisällön tiivistelmä on tässä:
[uutinen]
Vastausten perusteella enemmistö seuroista aloittaa tasojaot 10–12-vuotiaissa.
[/uutinen]

Artikkeli itsessään sisältää kategorisesti suuren määrän selittelyä ja jonkinlaisia väärinymmärryksiä, suhteessa tuohon tiivistelmään. Vaikka Klubin Lillqvist toteaa, että 10 vuotiaana tehdään se pysyvämpi jako (akatemia, haaste, kaupunginosa) ja sitä ennen tilannetta arvioidaan artikkelin mukaan kuukausittain.

Jos tuota kuitenkin peilaa vaikka palloliiton systeemeistä löytyviin aineistoihin, niin todellisuus on se että vaihtuvuus tasoissa tuota 10v syntymäpäivää ennen on verrattaen pientä. Tossa näyttää olevan kaupunginosien välillä myös jonkunlaista varianssia, mutta kun katselin muutamaa vaikka Munkan ykkösjoukkuetta, niin löysin tuolta porukan jossa 2v aikajänteellä oli oikeasti vaihtunut yksi (1) pelaaja. Arvioisin että akatemioiden perustamisen jälkeen vaihtuvuus on paljon tuota suurempaa. Ja siis siinä jengissä joka pelaa piirisarjoja tasolla 1. En ole ikinä nähnyt HJK/Munkan harjoituksia, mutta arvelisin kuitenkin että treeniryhmät muodostuvat pääsääntöisesti piirisarjojen tasojengien pohjalta (tai toisinpäin), koska noin se toimii jokseenkin kaikkialla muuallakin. Ja ryhmän parhaimmisto lienee eriytetty Klubin erilliseen taitovalmennukseen. Eli onko tossa sitten mitään oikeaa eroa KuPSiin, ehkä, ehkä ei? Arvelisin että ei.

Tasot 1-5 tulee piirisarjoissa mukaan 7-vuotiaana (jos en väärässä ole), mikä itsessään on se kohta mikä kuitenkin tavalla tai toisella pakottaa noihin tasoryhmiin.

Ja jos otetaan Klubin ulkopuolelta jokin esimerkki, niin kun vaikka Okkonen sanoo näin:
[uutinen]
Alle 9-vuotiaasta alkaen pelaajista muodostetaan tasoryhmiä turnauksiin. Okkonen kuitenkin painottaa, että ryhmät eivät ole kiinteitä.
[/uutinen]

Niin se kiinnostava kysymys on se, että mitä "ryhmät ei ole kiinteitä" käytännössä tarkoittaa ja miten tuo näkyy vaikka niissä treeniolosuhteissa.